torstai 27. joulukuuta 2018

Vessat kaikille intialaisille

KANSAN UUTISET 28.12.2018

Intiassa on ollut viime vuosina meneillään varsinainen vessanrakennusbuumi. Maassa on rakennettu neljän viime vuoden aikana yli 90 miljoonaa vessaa. Mikäli maan hallituksen ilmoittamiin lukuihin on luottamista, uusia vessoja on valmistunut puolentoista sekunnin välein.

Intian 35 osavaltiosta ja territoriosta 28 vakuuttaa, että kaikilla niiden asukkailla on nyt vessa käytettävissään joko kotona tai kodin välittömässä läheisyydessä. Vessoja on rakennettu myös kouluihin ja julkisiin rakennuksiin sekä yleisiä käymälöitä eri puolille kaupunkeja.

Muutos on melkoinen, kun vertaa tilanteeseen vuonna 2014. Vielä silloin 550 miljoonalla ihmisellä Intiassa ei ollut lainkaan vessaa käytettävissään, vaan tarpeet tehtiin ulkona – pelloilla, metsissä, jokien tai meren rannalla, kaupunkien kujilla, joutomailla tai rautateiden varsilla.

Maaseudulla naiset menivät yleensä ryhmissä pelloille aamu- ja iltatarpeilleen, aamuisin ennen sarastusta ja iltaisin auringon laskettua.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vuonna 2015 avoimeen maastoon tai vesiin ulostavien ihmisten määrä maailmassa oli 1,1 miljardia, seitsemäsosa maapallon asukkaista. Näistä ihmisistä jotakuinkin puolet oli intialaisia. Intiassa oli tuolloin enemmän matkapuhelimia kuin vessoja.

Intian viime vuosien massiivisen sanitaatiokampanjan ansiosta vessojen puutteen vuoksi ulkosalla ulostavien ihmisen määrä maailmassa onkin lähes puolittunut. YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kuudes kohta pyrkii lopettamaan avokäymälät ja takaamaan riittävän ja yhtäläisen sanitaation kaikille vuoteen 2030 mennessä.

Intian vessabuumi on pitkälti maan pääministerin Narendra Modin ansiota. Intian itsenäisyyspäivänä elokuussa 2014 pitämässään puheessa pääministeri ilmoitti, että ulkona kakkaamisen tulisi loppua neljän vuoden sisällä ja maan jokaiseen kouluun rakennetaan erilliset vessat tytöille ja pojille.

Vaatimattomissa oloissa varttunut Modi sanoi, että vessassa käyminen on perusoikeus ja kunniakysymys, joka kuuluu myös köyhille.

Pääministeri kehotti kuulijoita myös miettimään, millaisia hankaluuksia sadat miljoonat naiset Intiassa joutuivat sietämään, kun heidän täytyi joka päivä odottaa iltaan asti ennen kuin he pääsivät käymään tarpeillaan.

Hindunationalistiseen Intian kansanpuolueeseen kuuluva Modi oli jo aiemmin sanonut, että on tärkeämpää rakentaa vessoja kuin temppeleitä.

Yhtenä pontimena pääministerin puheelle olivat joitain kuukausia aikaisemmin koko Intiaa järkyttäneet uutiset kahdesta teini-ikäisestä tytöstä, jotka olivat kertoneet kotiväelle lähtevänsä ulos iltatarpeilleen ja löydettiin seuraavana aamuna kylän toiselta laidalta hirtettyinä mangopuun oksaan.

Itsenäisyyspäivän puheensa jälkeen pääministeri pani toimeksi, ja lokakuun alussa 2014 käynnistettiin valtakunnallinen Puhdas Intia -kampanja. Hallituksen rahoittaman kampanjan tavoitteena on rakentaa vessat kaikille intialaisille ja saada ulkona ulostaminen loppumaan 2. lokakuuta 2019 mennessä, jolloin Intian itsenäisyysliikkeen johtajan Mahatma Gandhin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.

Tämänhetkisellä rakennusvauhdilla uusien vessojen määrällinen tavoite saavutetaan suurimmassa osassa maata todennäköisesti jo ensi keväänä. Aikataulusta ollaan vielä jäljessä Odishan osavaltiossa sekä turistirannoistaan tunnetussa Goassa.

Kampanjaa varten on palkattu kolme miljoonaa työntekijää ja rahaa on varattu 30 miljardia dollaria. Vessakampanjan uskotaan kuitenkin hyödyttävän Intian kansantaloutta yli sadalla miljardilla dollarilla terveyskustannusten ja sairastelupäivien vähentyessä. Summa vastaa useita prosentteja maan kansantulosta.

Terveysviranomaisten mukaan Intian maaseudulla 80 prosenttia sairaustapauksista on aiemmin johtunut sanitaation puutteesta ja likaisesta juomavedestä.

Intiassa rakennetut vessat ovat erimallisia, jotkut vesivessoja, toiset kompostoivia ulkohuusseja, ja joissain malleissa ulosteet jäävät säiliöön, joka on ennemmin tai myöhemmin tyhjennettävä. Vessakampanjan ansiosta muurareilla, rakennusyhtiöillä sekä viemäriputkia, saostuskaivoja ja kylpyhuonekalusteita valmistavilla firmoilla on ollut kulta-ajat.

Vessojen rakentaminen ei ole herättänyt juuri vastustusta, mutta niiden käyttö on jäänyt toivottua vähäisemmäksi. Maaseudulla etenkin monet miehet jatkavat edelleen ulkosalla ulostamista, koska tarpeiden hoitaminen luonnon helmassa on vanha tapa ja heidän mielestään mukavampaa kuin vessassa.

Joidenkin mielestä vessan puhtaana pitäminen ei myöskään sovi heidän arvolleen. Aiemmin vessojen tyhjentäminen ja puhdistaminen on ollut kastittomien dalitien tehtävä.

Tottumusten muuttamiseksi Puhdas Intia -kampanjaan on värvätty mukaan filmitähtiä ja krikettipelaajia puhumaan vessojen puolesta. Maaseudulla on myös perustettu kyläläispartioita, jotka kulkevat aamuisin ratsaamassa ja torumassa ulkosalla ulostavia.

torstai 13. joulukuuta 2018

Huumekartellien nousu ja tuho

KANSAN UUTISET 14.12.2018

Yhdysvalloissa on seurattu kuukauden päivät silmä tarkkana meksikolaisen huumeparonin Joaquín ”El Chapo” Guzmánin oikeudenkäyntiä, jossa häntä syytetään huumekaupasta, rahanpesusta, sieppauksista ja murhista Chicagossa, Miamissa, New Yorkissa ja muissa kaupungeissa.

Köyhään maalaisperheeseen syntyneen El Chapon elämäntarina on kiehtonut ihmisiä rapakon takana. Näyttelijä Sean Penn haastatteli häntä Rolling Stone -lehteen juuri ennen hänen viimeistä pidätystään, ja miljoonat ihmiset ovat katsoneet El Chaposta tehtyä tv-sarjaa Netflixistä. Meksikossa hänen kunniakseen on sävelletty suosittuja huumeralleja.

Oikeudenkäynnissä todistajat ovat kertoneet kokaiinilennoista Kolumbiasta Meksikoon ja tunneleista, joita kaivettiin Meksikon pohjoisrajan alitse Yhdysvaltoihin. Huumeita rahdattiin myös rekka-autoilla kaasusäiliöihin pakattuna tai chilipurkeissa. Viranomaiset valvoivat kuljetuksia Meksikossa ja saivat osansa voitoista. Kartelli tienasi 400 miljoonaa dollaria jokaisesta 15 000 kilon kokaiinierästä, joka kaupattiin New Yorkiin.

El Chapo Guzmán kiistää syytteet. Puolustusasianajajan mukaan Sinaloan huumekartellin todellinen johtaja on Ismael ”El Mayo” Zambada, joka on yhä vapaalla jalalla maksettuaan satojen miljoonien dollarien lahjuksia paikallisille viranomaisille, poliisijohtajille ja ex-presidentti Enrique Peña Nietolle.

El Chapo Guzmánin perhe ansaitsi elantonsa kasvattamalla oopiumia, kuten tuhannet muut pienviljelijät Sierra Madren vuoristossa, kun pelkästään papujen ja maissin viljelyllä ei tullut toimeen. Vuonna 1970 El Chapo oli 15-vuotias ja perusti serkkujensa kanssa oman pienen marihuanatilan, jonka sato päätyi välikäsien kautta Yhdysvaltojen hippiliikkeelle.

Meksikolaiskirjailija Carmen Boullosa ja yhdysvaltalainen historiantutkija Mike Wallace kertovat Meksikon huumetuotannon vaiheista kirjassaan A Narco History. Kirjoittajien mukaan huumekauppaa on käyty viime vuosisadan alusta asti hyvässä yhteisymmärryksessä poliisiviranomaisten, armeijan upseerien ja poliitikkojen kanssa.

Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) valtakaudella maan osavaltiot ja rajanylityspaikat Yhdysvaltoihin jaettiin eri huumekartellien kesken. Kuvernöörit ja pormestarit kontrolloivat kauppaa yhdessä paikallisen poliisin kanssa, ja kaikki saivat osansa voitoista. Huumekaupalla ansaitut miljoonat investoitiin maatiloihin, meijereihin, asuntoihin ja rantalomakohteisiin.

Huumekauppa on aina ollut riippuvainen kysynnästä Yhdysvalloissa ja siellä tehdyistä poliittisista linjauksista.

Alkoholin kieltolain aikana tislaamot siirsivät tuotantonsa Meksikoon ja mafia sai hoitaa juomien toimittamisen salakapakkoihin Yhdysvaltoihin. Toisen maailmansodan aikana armeija tarvitsi morfiinia sotilailleen. Oopiumintuotanto kasvoi rajusti Sinaloan osavaltiossa Meksikossa. 1960-luvun lopulla marihuanan kysyntä kasvoi Yhdysvalloissa. 95 prosenttia siitä tuotiin Meksikosta.

Presidentti Richard Nixon käynnisti marihuananvastaisen kampanjan ja tiukensi kontrollia raja-asemilla, sillä seurauksella, että Meksikossa suurtuottajien asema vahvistui, kun kuljetukset piti tehdä lentoteitse. Marihuanan kallistuessa Yhdysvalloissa monet nuoret siirtyivät pilvenpoltosta kemiallisesti valmistettuun lsd:hen.

Kun Nixonin perustama huumevirasto DEA julisti maailmanlaajuisen sodan huumeita vastaan, Turkki joutui kieltämään oopiuminviljelyn. Yhdysvaltoihin myytävän heroiinin tuotanto siirtyi Meksikoon.

Kun 1980-luvulla Ronald Reagan ryhtyi huumesotaan Kolumbian kokaiinintuottajia vastaan, lentokuljetukset Floridan rannikon edustalle vähenivät ja Meksikon huumekartellit ottivat tehtäväkseen kokaiinin salakuljetuksen Yhdysvaltoihin. Nicaraguan contrasodan aikana tiedustelupalvelu CIA koulutti sotilaita kokaiinikartellin tukikohdassa Meksikossa.

Vuonna 2006 Meksikon hallitus aloitti sodan huumekartelleja vastaan. Kokaiinikaupan rikastuttamista kartelleista oli tullut valtavan mittaluokan konserneja, jotka taistelivat markkina-alueista keskenään rynnäkkökivääreillä ja kranaatinheittimillä. Aseita myytiin vapaasti tuhansissa asekaupoissa Yhdysvaltojen rajan takana.

Meksikon huumesodassa on kuollut yli 200 000 ihmistä reilun vuosikymmenen aikana, eikä huumeiden tuotanto ole vähentynyt. Kartellit ovat hajonneet, kun niiden johtajat on surmattu tai vangittu tai koska niiden palkkaamat yksityisarmeijat ovat vaatineet suurempaa osuutta voitoista.

Tällä hetkellä Meksiko on pitkälti jakautunut kahden huumekartellin kesken. Sinaloan kartelli hallitsee edelleen suurta osaa maan pohjoisosista. Jaliscon uuden sukupolven kartelliksi itseään kutsuva ryhmä kontrolloi metamfetamiinin kauppaa ja rannikoiden vientisatamia.

Meksikon uusi presidentti Andrés Manuel López Obrador suunnittelee marihuanan laillistamista, mutta se ei vielä ratkaise kovien huumeiden kaupan aiheuttamia ongelmia.