perjantai 10. toukokuuta 2019

Tykinruokana Jemenin sodassa

KANSAN UUTISET 10.5.2019

Leivän hinnan kolminkertaistumisesta alkaneet protestit Sudanin islamistihallintoa ja sotilasjunttaa vastaan jatkuvat edelleen maan pääkaupungissa Khartumissa. Parhaimmillaan sadat tuhannet ihmiset ovat osoittaneet mieltään Sudanin armeijan päämajan edessä nyt yhtäjaksoisesti viidettä viikkoa.

Huhtikuun alkupuolella sotilaat vastasivat protestiliikkeen vaatimuksiin kaappaamalla vallan ja vangitsemalla Sudania 30 vuotta hallinneen presidentti Omar al-Bashirin. Syrjäytetty presidentti on ollut kansainvälisen sotarikostuomioistuimen etsintäkuuluttama vuodesta 2009 syytettynä joukkomurhista ja muista sotarikoksista Darfurin maakunnassa.

Darfurin kriisiä edelsi Etelä-Sudanissa käyty sisällissota, jossa kuoli arviolta kaksi miljoonaa ihmistä. Kun Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011, Sudan menetti samalla myös kolme neljäsosaa öljyvaroistaan.

Uusi sotilasjohto lupasi luovuttaa vallan opposition nimeämälle väliaikaishallinnolle, mutta kädenvääntö vallansiirrosta ja Sudanin tulevaisuudesta jatkuu edelleen – osittain sen vuoksi että useat ulkomaat pyrkivät vaikuttamaan neuvottelujen lopputulokseen. Mahdollinen vallanvaihto Sudanissa voisi nimittäin vaikuttaa suuresti myös Jemenin sotaan yli tuhannen kilometrin päässä Punaisenmeren takana.

Myös Jemenissä sadat tuhannet ihmiset lähtivät kansannousuun vuonna 2011 ja onnistuivat syrjäyttämään maata 22 vuotta johtaneen presidentti Ali Abdullah Salehin. Kansannousu päättyi Saudi-Arabian masinoimiin vaaleihin, joissa pitkäaikainen varapresidentti Abdrabuh Mansur Hadi valittiin ainoana ehdokkaana maan johtoon.

Vuonna 2015 Jemenin pohjoisosien huthikapinalliset ajoivat vallasta presidentti Hadin hallituksen syyttäen sitä korruptiosta ja pohjoisen šiiavähemmistön sorrosta.

Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit aloittivat sodan Jemenin huthihallintoa vastaan. Saudi-Arabia ja sen sunniliittolaiset pitävät hutheja Iranin šiiahallinnon kätyreinä.

Jemeniä moukaroitiin raskaalla tykistöllä ja ilmapommituksilla. Kruununprinssi Mohamed bin Salman on vastannut Saudi-Arabian sotatoimista.

Presidentti Barack Obama lupasi Saudi-Arabian kokoamalle liittoumalle kuljetuskalustoa ja tiedusteluapua. Asetoimitukset Yhdysvalloista kasvoivat.

Saudien ja emiraattien joukot eivät kuitenkaan pärjänneet maasodassa, jossa totutusti tulee kuolonuhreja. Saudi-Arabian johtama liittouma onkin ollut täysin riippuvainen sudanilaisista palkkasotureista, joita on lennätetty Jemeniin syksystä 2015 alkaen.

Jemenin sodassa taistelee parhaillaan 14 000 sudanilaista sotilasta, joista suurin osa on värvätty Darfurin pahimmista verilöylyistä vastanneista janjaweed-iskujoukoista.

Sudanin tämänhetkinen sotilasjohtaja Abdel Fattah Burhan ja hänen varamiehensä Mohamed Hamdan Hemeti ovat molemmat janjaweed-joukkojen entisiä johtajia. Armeijan maavoimien komentajana Burhan oli vastuussa sudanilaissotilaiden lähettämisestä Jemeniin.

Jemenin sodasta palanneet sudanilaiset sotilaat kertoivat New York Timesille, että Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien upseerit olivat kaukana sota-alueilta ja antoivat sudanilaisjoukoille käskyjä puhelimitse. Hyökkäykset muistuttivat itsemurhaiskuja, joissa omien joukkojen tappioista ei juuri piitattu. Haastateltujen mukaan 20–40 prosenttia sudanilaisista sotilaista Jemenissä on alaikäisiä nuoria.

Sudanilaissotilaiden perheille maksetaan kuuden kuukauden pestin jälkeen 10 000 dollaria. Sudanissa lääkäri voi tienata saman summan kahdessa vuodessa.

Presidentti al-Bashirin syrjäyttämisen jälkeen Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit lupasivat Sudanin sotilasjohdolle kolme miljardia dollaria tukea Jemenin sotatoimien jatkamiseksi.

Jos Sudanin sotilasjohto kuitenkin suostuu luopumaan vallasta, parhaassa tapauksessa uusi siviilihallinto kutsuu palkkasotilaat kotiin Jemenistä, mikä voisi avata tietä rauhanneuvotteluille.

Jemenin sodassa on kuollut neljässä vuodessa ainakin 70 000 ihmistä ja yli kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään kodeistaan. Avustusjärjestöjen mukaan 85 000 lasta on kuollut aliravitsemukseen ja sairauksiin.

torstai 25. huhtikuuta 2019

Khartumin kuuma kevät

KANSAN UUTISET 26.4.2019

Armeijan päämajan edustalla Sudanin pääkaupungissa Khartumissa sadat tuhannet ihmiset ovat osoittaneet nyt kolmen viikon ajan yhtäjaksoisesti mieltään vaatien sotilashallituksen eroa. Kun osa mielenosoittajista on mennyt yöksi kotiin nukkumaan, toiset ovat tulleet tilalle jatkamaan protestia.

Huhtikuussa lämpötila kohoaa Khartumissa päiväsaikaan 40 asteeseen ja yölläkin on yleensä hellettä.

Sudanissa kuukausien ajan jatkuneet mielenosoitukset käynnistyivät joulukuussa Atbarassa maan pohjoisosassa, kun leipä loppui kaupungin torilla. Sitä ennen leivän hinta oli kolminkertaistunut. Vehnäleipä on Sudanissa perusruokaa, jota syödään joka aterian kanssa.

Mellakat leivän hinnannousua ja polttoainepulaa vastaan levisivät eri puolille maata. Khartumissa jalkapallofanit huusivat hallituksen vastaisia iskulauseita Afrikan mestarien liigan ottelussa.

Vuodenvaihteessa hallitusta vastustavat lukuisat eri ryhmät muodostivat yhteisen protestiliikkeen. Vapauden ja muutoksen liitoksi nimetty koalitio kokosi yhteen lähes kaikki oppositioliikkeet vaikutusvaltaisesta kommunistipuolueesta ja Sudanin kansan vapautusliikkeestä uskonnollisiin puolueisiin sekä lääkärien, toimittajien ja muiden ammattikuntien järjestöihin.

Liikkeen vaatimuksena oli, että maata 30 vuotta hallinnut presidentti Omar al-Bashir ja hänen uusliberaalia talouspolitiikkaa ajanut islamistipuolueensa luopuvat vallasta.

Sotilasvallankaappauksessa vuonna 1989 valtaan tullut al-Bashir on ollut kansainvälisen sotarikostuomioistuimen etsintäkuuluttama vuodesta 2009 syytettynä joukkomurhista ja muista sotarikoksista Darfurin maakunnassa.

Darfurin kriisiä edelsi Etelä-Sudanissa käyty sisällissota, jossa kuoli arviolta kaksi miljoonaa ihmistä. Kun Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011, Sudan menetti samalla myös kolme neljäsosaa öljyvaroistaan.

Presidentti al-Bashir vastasi alkuvuoden mielenosoituksiin kovin ottein. Ainakin sata ihmistä sai surmansa turvallisuuspoliisin luodeista. Tuhansia opposition kannattajia pidätettiin ja vietiin salaisiin kidutuskeskuksiin. Helmikuussa al-Bashir julisti poikkeustilan, sulki koulut ja yliopistot, sensuroi sanomalehtiä, katkaisi internetin ja määräsi yöksi ulkonaliikkumiskiellon.

Poikkeustilan julistamisen jälkeen protestit hallitusta vastaan vain laajenivat, ja huhtikuun alussa Khartumissa mielenosoittajat kerääntyivät armeijan päämajan edustalle. Osa armeijan sotilaista liittyi mielenosoittajien puolelle ja suojeli heitä turvallisuusjoukkojen hyökkäyksiltä.

Kaksi viikkoa sitten sotilaat kaappasivat vallan ja vangitsivat presidentti al-Bashirin. Mielenosoittajille ei kuitenkaan kelvannut pelkkä vallansiirto presidentiltä puolustusministerille, joten seuraavana päivänä valtaan tuli uusi sotilashallitus, joka käynnisti neuvottelut protestiliikkeen johtajien kanssa.

Uusi sotilasjohto on luvannut luovuttaa vallan opposition nimeämälle väliaikaishallinnolle vielä tällä viikolla.

Sotilasjuntan johtajien meriitit eivät kuitenkaan herätä luottamusta. Tämänhetkinen sotilasjohtaja, kenraaliluutnantti Abdel Fattah Burhan ja hänen varamiehensä Mohamed Hamdan Hemeti ovat molemmat Darfurin pahimmista verilöylyistä vastanneiden janjaweed-iskujoukkojen entisiä johtajia. Näiden herrojen komennuksessa sudanilaisia palkkasotureita on lähetetty myös Jemeniin sotimaan Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien joukoissa.

Opposition yhteenliittymä Vapauden ja muutoksen liitto katkaisi sunnuntaina neuvottelut sotilaiden kanssa ja pyysi kaikkia sudanilaisia kaduille osoittamaan mieltä sotilasvaltaa vastaan.

Viimeisten uutisten mukaan oppositiopuolueet ja eri ammattikuntia edustava Sudanin ammattilaisten järjestö eivät myöskään ole päässeet sopuun siviilien johtaman uuden väliaikaishallinnon edustajista.

Jos väliaikaishallinto saadaan kokoon, sen päällimmäisiä tehtäviä olisi palauttaa perustuslaki, kumota sananvapautta ja naisten oikeuksia rajoittavat lait, käynnistää rauhanneuvottelut useiden eri aseellisten vastarintaliikkeiden kanssa ja ryhtyä kohentamaan maan taloutta.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Vuosi vallankumouksen jälkeen

KANSAN UUTISET 12.4.2019

Baarimikot Tom Collins Pubissa puhuvat päällekkäin kuvaillessaan tapahtumia vuosi sitten huhtikuussa, kun Armenian pääkaupungissa Jerevanissa sadat tuhannet ihmiset lähtivät työpaikoiltaan ja oppilaitoksistaan ulos kaduille ja kaupungin aukioille vaatimaan kymmenen vuotta presidenttinä olleen Serž Sarkisjanin eroa.

Kaupungin ulosmenoväylät tukittiin, hallitusrakennuksia piiritettiin. Kaikenikäiset mielenosoittajat olivat liikkeellä Armenian lippujen, soittimien ja vihellyspillien kanssa.

Tom Collins Pubin työntekijät tulivat yöksi työpaikalleen nukkumaan ja palasivat aamulla Tasavallan aukiolle osoittamaan mieltään.

Mielenosoittajat vastustivat sitä, että Serž Sarkisjan suunnitteli Venäjän Vladimir Putinin tapaan jatkavansa maan johdossa pääministerin tittelillä kahden päättyneen presidenttikauden jälkeen. Kumileimasimena toiminut parlamentti päätti, että presidentin virka-asunto siirretään uuden pääministerin yksityisomistukseen.

Jerevanissa ja muissa kaupungeissa toista viikkoa jatkuneiden protestien jälkeen Sarkisjan kaikkien hämmästykseksi luopui vallasta. ”Oppositioliikkeen johtaja Nikol Pašinjan oli oikeassa ja minä väärässä. Eroan maan johdosta”, Sarkisjan ilmoitti 23. huhtikuuta. Aiemmin samana päivänä univormupukuiset sotilaat olivat liittyneet mukaan protesteihin.

Kansannousua johtanut opposition kansanedustaja Nikol Pašinjan nimitettiin toukokuussa monien käänteiden jälkeen pääministeriksi.

Vuoden takaista kansannousua kutsutaan Armeniassa samettivallankumoukseksi. Nimityksen esikuvana oli Tšekkoslovakian vuoden 1989 kansannousu, jossa kommunistit ajettiin vallasta.

Armenian vallanvaihtoon johtaneet tapahtumat alkoivat jo aiemmin keväällä kansanedustaja Nikol Pašinjanin omalla mielenosoitusmarssilla presidentin jatkosuunnitelmia vastaan. 43-vuotias ex-toimittaja käveli lippalakki päässään ja reppu selässään parisataa kilometriä Gjumrin kaupungista maan muiden suurimpien kaupunkien kautta Jerevaniin. Gandhilainen kävelyprotesti sai paljon huomiota ja sympatiaa.

Jerevanissa aktivistit olivat jo aiemmin protestoineet sähkön ja joukkoliikenteen hinnankorotuksia, eläkkeiden leikkauksia ja kaupungin keskustassa sijaitsevaan puistoon suunniteltua rakennushanketta vastaan. Katukauppiaat protestoivat aiemmin kokonaisen vuoden ajan katukaupustelun kieltämistä vastaan.

Viime vuoden huhtikuun mielenosoitukset presidentin jatkoaikeita vastaan syntyivät lopulta spontaanisti ja saivat paikalliset aktivistit ja korkeakouluopiskelijat nopeasti mukaansa. Tieto kulki sosiaalisessa mediassa ja levisi maan laajan diasporan välityksellä myös maaseudulle, kun ulkomailla asuvat armenialaiset puhuivat Skypessä kotimaahan jääneiden perheenjäsentensä kanssa.

Kaikkialla maassa ihmiset olivat kyllästyneitä paikallisten oligarkkien ja uusliberaaleiksi muuttuneiden entisten kommunistien väliseen korruptioon.

Armenian katuvallankumouksesta on nyt kulunut vuosi, eikä ihmisten arjessa ole tapahtunut vielä suuria muutoksia. Työttömyys on 18 prosentissa, ja kolmasosa väestöstä elää köyhyydessä.

Kysyttäessä useimmat ovat kuitenkin kärsivällisiä ja sanovat, että muutokset vievät aikaa. Kritiikkiä voi lukea lähinnä verkkomedioista, joiden kirjoittajista monet ovat ulkomailla asuvia armenialaisia tutkijoita.

Vuoden aikana Armenia on saanut uuden hallituksen ja uuden parlamentin, jossa entisellä oppositioliikkeellä on yli kaksi kolmasosaa paikoista.

Ex-presidentti Robert Kotšarjan on vankilassa syytettynä miljoonien dollarien lahjuksista ja mielenosoittajien kuolemaan johtaneista väkivaltaisuuksista vuoden 2008 vaaliprotesteissa. Kansannousussa syrjäytetty Serž Sarkisjan ei ole esiintynyt julkisuudessa kohta vuoteen.

Viime kuussa Armenian ja naapurimaan Azerbaidžanin välillä käynnistettiin rauhanneuvottelut kiistellyn Vuoristo-Karabahin kohtalosta.

Venäjän johdossa seurataan tarkasti Armenian tilanteen kehittymistä. Putinin hallinnolla oli läheiset suhteet Armenian syrjäytetyn hallituksen kanssa. Armeniassa on Venäjän sotilastukikohta ja venäläinen ydinvoimala.

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Kaikkien aikojen vaalikevät

KANSAN UUTISET 29.3.2019

Tänä keväänä järjestetään valtakunnalliset vaalit yli 50 maassa. Kansanvallan uskoisi olevan voimissaan ainakin äänestäjien lukumääriä katsoessa.

Maailman suurimmassa demokratiassa Intiassa kahden viikon päästä alkavissa vaaleissa on yli 800 miljoonaa äänioikeutettua – enemmän kuin missään muissa vaaleissa koskaan. Indonesiassa rikotaan 17. huhtikuuta toinen maailmanennätys, kun yli 190 miljoonaa rekisteröityä äänestäjää käy samana päivänä äänestämässä valtiollisissa vaaleissa.

Thaimaassa sunnuntaina pidetyissä parlamenttivaaleissa äänioikeutettuja oli yli 50 miljoonaa. Filippiineillä ainakin 40 miljoonan ihmisen uskotaan äänestävän parlamenttivaaleissa toukokuussa. Pari viikkoa myöhemmin noin 160 miljoonaa ihmistä 27 EU-maassa käy antamassa äänensä europarlamenttivaaleissa.

Koko kevään aikana yli puolitoista miljardia ihmistä käy äänestämässä vaaleissa.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana äänestämässä käyneiden lukumäärä kohoaa yli kahden miljardin, kun mukaan lasketaan viime vuoden puolella pidetyt vaalit maailman väkirikkaimpiin kuuluvissa maissa Pakistanissa, Brasiliassa, Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Bangladeshissa.

Viime syksyn vaaleissa vallanpitäjät vaihtuivat, kun Brasilia sai äärioikeistolaisen presidentin, Meksiko vasemmistointellektuellin ja Pakistanin pääministeriksi valittiin entinen kriketin maailmanmestari. Yhdysvaltojen edustajainhuoneeseen tuli demokraattienemmistö.

Tämän kevään vaaleissa ei ole odotettavissa samanlaista dramatiikkaa. Intiassa hindunationalistinen kansanpuolue pysyy vallassa, vaikka menettää paikkoja kongressipuolueelle ja lukuisille alueellisille ryhmittymille. Indonesiassa presidentti Joko Widodon demokraattisen taistelun puolue jatkaa maan johdossa monien tyytymättömyydestä huolimatta. Filippiineillä kovaotteisen presidentti Rodrigo Duterten demokraattisen puolueen uskotaan päihittävän oikeistolaiset kilpailijansa.

Joissain vaaleissa ikä on valttia. Nigeriassa 76-vuotias presidentti Muhammadu Buhari valittiin viime kuussa uudelleen virkaansa, vaikka oli päättyneellä kaudellaan kuukausien ajan sairauslomalla. Algeriassa sen sijaan sadat tuhannet ihmiset lähtivät kaduille vaatimaan, ettei 82-vuotias Abdelaziz Bouteflika enää asetu ehdolle vaaleissa. Bouteflika istuu pyörätuolissa eikä ole pitänyt yhtään puhetta vuonna 2013 saadun aivohalvauksen jälkeen. Presidentinvaaleja lykättiin.

Myös sotilaat ovat halukkaita osallistumaan politiikkaan. Israelissa reilun viikon päästä pidettävissä parlamenttivaaleissa kaksi entistä armeijan komentajaa saattaa onnistua sysäämään pääministeri Benjamin Netanjahun vallasta. Myös Nigerian presidentti Buhari on entinen sotilasjohtaja, samoin kuin Thaimaassa vaalikikkailulla pääministeriksi pyrkivä kenraali Prayut Chan-o-cha.

Ainakin Filippiineillä, Thaimaassa ja Nigeriassa tämän kevään vaaleissa on myös ostettu ääniä maksamalla ihmisille puhdasta rahaa.

Monissa muissa maissa vaalit eivät juuri kiinnosta, etenkään nuoria tai matalapalkkaisia. Indonesian sosiaalisessa mediassa kampanjoidaan tyhjän äänestyslipukkeen puolesta. Etelä-Afrikassa toukokuussa pidettävissä vaaleissa valtapuolue ANC:n voitto on niin selvä, että yli 11 miljoonaa äänioikeutettua ei ole viitsinyt rekisteröityä äänestäjiksi.

Myös eurovaaleissa äänestysaktiivisuus jäänee noin 40 prosentin hujakoille. Edellisissä eurovaaleissa vain 13 prosenttia slovakialaisista kävi äänestämässä, tšekeistä 18 prosenttia. 

Euroopassa pidetään tänä keväänä eurovaalien lisäksi valtakunnalliset vaalit 11 maassa.

Ukrainassa ensi sunnuntain presidentinvaalien suosikiksi on noussut näyttelijä Volodymyr Zelenski, joka on jo vuosien ajan esiintynyt presidenttinä suositussa tv-komediasarjassa.

Espanjassa, Belgiassa ja Tanskassa vähemmistöhallitukset mittaavat kannatuksensa parlamenttivaaleissa. Espanjassa ja Tanskassa sosiaalidemokraatit tulevat saamaan mielipidekyselyjen perusteella eniten ääniä. Tanskassa sosiaalidemokraatit haluavat muodostaa yksinään vähemmistöhallituksen, joka pyrkii ennen muuta hillitsemään maahanmuuttoa.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Kenraalin uudet vaatteet

KANSAN UUTISET 15.3.2019

Yli 50 miljoonan ihmisen odotetaan käyvän äänestämässä Thaimaassa ensi viikon sunnuntaina pidettävissä parlamenttivaaleissa. Kyseessä ovat ensimmäiset vaalit lähes viisi vuotta kestäneen sotilasvallan jälkeen – ja Thaimaassa äänestäminen on pakollista.

Sotilaat ajoivat pääministeri Yingluck Shinawatran hallituksen vallasta keväällä 2014, sen jälkeen kun Bangkokin ja Thaimaan eteläosien yläluokkaa edustavan Demokraattipuolueen maksetut mielenosoittajat olivat vallanneet ministeriöiden rakennuksia ja tukkineet pääkaupungin kadut kuukausien ajaksi vaatien hallituksen eroa.

Ensi viikolle luvattujen vaalien alla näyttää tosin vahvasti siltä, että kenraalit haluavat pysyä vallassa siviilivaatteissa.

Ensin vaaleja lykättiin toistuvasti vuosien ajan. Sitten viime vuonna sotilasjuntan johtohahmot perustivat oman puolueen, Kansan valtiovallan puolueen. Sotilaspuolue ilmoittaa pyrkivänsä puolustamaan Thaimaan perinteitä ja ”palauttamaan onnellisuuden”. Sotilasjuntan johtaja, kenraali Prayut Chan-o-cha nimettiin puolueen pääministeriehdokkaaksi.

Vaalien lähestyessä sotilashallitus päätti myös jakaa uudenvuodenlahjana raha-avustuksia 15 miljoonalle vähätuloiselle thaimaalaiselle.

Tulevissa vaaleissa valitaan 500 edustajaa parlamentin alahuoneeseen. Sotilaiden laatiman perustuslain mukaan sotilasjuntta nimittää ylähuoneen eli senaatin 250 jäsentä. Thaimaan seuraava pääministeri valitaan aikanaan parlamentin molempien huoneiden yhteisessä äänestyksessä.

Käytännössä sotilasjuntan johtaja voidaan valita pääministeriksi, mikäli sotilaiden puolue saisi liittolaisineen 25 prosenttia alahuoneen paikoista, sikäli kun senaatin jäsenet kannattavat häntä yksimielisesti.

Vähänkään luotettavina pidettävien mielipidekyselyjen mukaan sotilaiden puolue olisi saamassa vaaleissa 10–20 prosenttia äänistä.

Thaimaan parlamenttivaalien ylivoimainen voittaja tulee jälleen kerran olemaan Pheu Thai -puolue (Thaimaan puolesta). Entisen pääministerin Thaksin Shinawatran perustama puolue on yhdessä edeltäjäpuolueidensa kanssa voittanut jo kuudet vaalit Thaimaassa sitten vuoden 2001. Kahdesti sotilaat ovat ajaneet puolueen vallasta.

Pheu Thai on erityisen suosittu Thaimaan köyhimmillä alueilla maan koillis- ja pohjoisosassa sekä näiltä alueilta työn perässä Bangkokiin tai muualle maahan muuttaneiden keskuudessa.

Thaksinin ja hänen nuoremman siskonsa Yingluck Shinawatran hallitukset pyrkivät parantamaan etenkin köyhimmän väestönosan elinoloja. Kaikille thaimaalaisille taattiin edullinen perusterveydenhuolto, koululaisille hankittiin ilmaiset taulutietokoneet ja viljelijöiltä ostettiin riisiä markkinoita korkeammalla hinnalla.

Thaimaa on maailman eriarvoisin maa. Rikkain prosentti väestöstä omistaa kaksi kolmasosaa maan varallisuudesta.

Teleoperaattorifirmallaan miljardiomaisuuden hankkinut Thaksin Shinawatra kuului itsekin maan rikkaimpaan väestönosaan. Vuodesta 2008 hän on ollut maanpaossa Dubaissa mutta osallistunut ulkomailta käsin Thaimaan politiikkaan kulissien takana.

Vaalivoitosta huolimatta Pheu Thai -puolue voi jäädä vaalien jälkeen ilman hallitusvastuuta. Parlamentin molempien huoneiden pääministeriäänestyksen voittamiseen puolue tarvitsisi yhdessä pienempien liittolaispuolueiden kanssa ilmeisesti 75 prosenttia alahuoneen paikoista, mikä voi osoittautua mahdottomaksi, etenkin kun sotilasjuntta on kieltänyt vaalikampanjoinnin sosiaalisessa mediassa sekä viranomaisten arvostelemisen.

Pheu Thain tärkeimmän liittolaispuolueen toiminta kiellettiin viikko sitten. Thaimaan kansan pelastuksen puolue Thai Raksa Chart ilmoitti viime kuussa yllättäen prinsessa Ubolratanan pääministeriehdokkaakseen. Prinsessan nuorempi veli, kuningas Vajiralongkorn julkaisi kuitenkin vielä samana iltana ukaasin, joka kielsi kuningashuoneen jäsenen osallistumisen politiikkaan.

67-vuotias prinsessa on Thaimaassa tunnettu näyttelijä ja hyväntekijä ja hyvin suosittu kansan keskuudessa. Hän luopui kuninkaallisista titteleistään 1970-luvulla, kun hän meni naimisiin opiskellessaan Yhdysvalloissa.

torstai 28. helmikuuta 2019

Diktaattorin tytärtä ei voinut lahjoa

KANSAN UUTISET 1.3.2019

Tukholman käräjäoikeudessa käsiteltiin pitkin syksyä mobiilioperaattori Telian lahjusskandaalia Uzbekistanissa. Tuomioistuimen toissa viikolla antaman päätöksen mukaan TeliaSonera siirsi vuosina 2007–2010 yli 300 miljoonan euron edestä rahaa Gibraltarissa rekisteröidylle postilaatikkofirmalle operaattorilisenssien saamiseksi Uzbekistanissa. Rahat päätyivät presidentti Islam Karimovin tyttärelle Gulnara Karimovalle.

TeliaSoneran entiset johtajat, ruotsalainen Lars Nyberg ja suomalainen Tero Kivisaari sekä rahansiirtoja koskeneet sopimustekstit laatinut juristi Olli Tuohimaa kuitenkin vapautettiin lahjussyytteistä, sillä käräjäoikeuden mukaan satojen miljoonien rahansiirrot eivät olleet lahjuksia.

Tuomioistuin perusteli päätöstä sillä, että Gulnara Karimova ei ollut Uzbekistanissa matkapuhelinlisensseistä vastannut viranomainen eikä sen vuoksi lahjottavissa oleva henkilö. Tapauksessa sovellettiin Ruotsin vanhaa korruptiorikoksia koskevaa lainsäädäntöä, jossa on tiukat kriteerit sille, kenen voidaan katsoa ottaneen lahjuksia vastaan.

Syyttäjä aikoo valittaa päätöksestä hovioikeuteen, kertoi Ruotsin uutistoimisto TT. Syyttäjä oli vaatinut Kivisaarelle törkeästä lahjuksen antamisesta seitsemän vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeustuomiota ja Tuohimaalle ja Nybergille kuusi vuotta vankeutta.

TeliaSonera oli vuonna 2007 Ruotsin ja Suomen valtioiden omistama. Yhtiön menestyksekkäistä operaatioista Keski-Aasian maissa ja Kaukasuksella vastasivat pitkälti suomalaiset entiset Sonera-johtajat suomalais-turkkilaisen Fintur Holdings -yhtiön nimissä.

Tukholman käräjäoikeuden päätös on varsin hullunkurinen ottaen huomioon, että Telia on jo aiemmin myöntänyt miljoonalahjukset oikeuskäsittelyissä Hollannissa ja Yhdysvalloissa. Syksyllä 2017 Telia sopi Hollannin ja Yhdysvaltojen oikeusviranomaisten kanssa maksavansa 965 miljoonaa dollaria sakkoja ja muita korvauksia viranomaisten lahjonnasta Uzbekistanissa ja yhtiön kirjanpidon väärentämisestä.

Hollannin syyttäjäviranomaisen 11-sivuisessa selvityksessä tapahtumienkulusta kerrotaan Tero Kivisaaren ja muiden neuvotteluista Gulnara Karimovan kanssa sekä monimutkaisista sopimusjärjestelyistä ja rahansiirroista, joiden avulla TeliaSonera sai käyttöönsä operaattorilisenssit, 3g- ja 4g-taajuudet ja oikeudet puhelinnumeroihin.

Hollannin viranomaisten mukaan oli selvää, että presidentin tytär kontrolloi Uzbekistanin matkapuhelinalaa. Lahjusten maksaminen Karimovalle oli edellytyksenä sille, että ulkomainen operaattori pääsi toimimaan maan matkapuhelinmarkkinoilla.

Mafiapomon lailla liiketoimintaa harjoittanut Karimova oli vuosina 2007–2010 Uzbekistanin ulkoministeriön virkamies, varaulkoministeri ja maan pysyvä edustaja YK-järjestöissä Genevessä.

Lahjusjuttua käsiteltiin Hollannissa, koska TeliaSoneran Uzbekistanin toiminnoista ja rahansiirroista Karimovalle vastasivat Rotterdamissa rekisteröidyt tytäryhtiöt Fintur Holdings, Sonera Holding ja TeliaSonera Uzbek Telecom Holding.

Tapausta tutkittiin rikoksena myös Yhdysvalloissa, koska miljoonalahjukset maksettiin dollareissa ja rahansiirrot kulkivat amerikkalaisten pankkien kautta.

Karimova tuomittiin yli miljardin dollarin lahjusten ottamisesta lopulta myös Uzbekistanissa. Hän on ollut vuodesta 2015 kotiarestissa tai vankilassa.

Uzbekistanin lahjusjupakka tuli julki Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n vuonna 2012 esittämässä tv-dokumentissa. Vuonna 2015 SVT paljasti yhdessä Radio Free Europe/Radio Libertyn kanssa vastaavanlaisen lahjusskandaalin myös Azerbaidžanissa.

Selvitysten mukaan rahaa ja omaisuutta oli siirretty ainakin 600 miljoonan euron arvosta Azerbaidžanin presidentin Ilham Alijevin parikymppisten tyttärien nimissä olleille panamalaisille postilokerofirmoille, jotta TeliaSonera sai oikeuden 4g-taajuuksien käyttöön.

SVT:n haastattelemat talousrikosasiantuntijat puhuivat Ruotsin kaikkien aikojen suurimmasta lahjusskandaalista. Tapauksesta ei kuitenkaan nostettu syytettä.

Aiemmin ruotsalaismedia paljasti, että TeliaSonera oli auttanut Valko-Venäjän, Azerbaidžanin ja Kazakstanin viranomaisia salakuuntelemaan toisinajattelijoita.

TeliaSoneran omistamilla operaattoreilla oli vuonna 2015 yli 40 miljoonaa käyttäjää Euraasian markkina-alueen seitsemässä maassa Moldovasta Nepaliin. TeliaSoneran voitoista 34 prosenttia tuli Euraasian alueelta.

Viime vuonna Telia kuitenkin luopui operaattoreistaan Azerbaidžanissa, Kazakstanissa ja Uzbekistanissa. Operaattorit myytiin näissä maissa valtiolle. Yhtiö suunnittelee lähtöä myös Moldovasta.

Telia on edelleen osaomistajana turkkilaisen Turkcellin paikallisessa operaattorissa Ukrainassa ja Valko-Venäjällä.

Suomen valtio ei ole enää omistajana Teliassa. Yhtiön suurin omistaja on Ruotsin valtio 37 prosentin osuudella. Suomalaisten sijoittajien hallussa on seitsemän prosenttia Telian osakkeista.

torstai 14. helmikuuta 2019

Tuontitavaraa Los Angelesista

KANSAN UUTISET 15.2.2019

Taksinkuljettaja pudistaa päätään kuullessaan osoitteen. San Salvadorin historiallisessa keskustassa on vaarallista, hän sanoo. Enkö voisi mennä asumaan San Benitoon, kaupungin rikkaiden lähiöön, jossa on hyviä ravintoloita ja ostoskeskuksia, hän kysyy.

El Salvador on maailman henkirikostilastoissa parhaillaan toisella sijalla, heti Venezuelan jälkeen. Turvallisuustilanne on pahin juuri pääkaupungissa San Salvadorissa, jossa rikollisjengit taistelevat reviireistä laitakaupungin työläiskortteleissa.

El Salvador oli pitkään maailman murhatilastojen kärjessä. Viiden viime vuoden aikana maassa on surmattu väkivaltaisesti lähes 25 000 ihmistä. Kuolleiden määrä on suurempi kuin sotaa käyvissä maissa Libyassa tai Somaliassa.

Huolestunut taksikuski suostuu lopulta lähtemään ajamaan mutta soittaa vielä tien päältä hotelliin ja tarkistaa, että majapaikka on varmasti turvallinen.

San Salvadorin keskustassa kaupungin kuuluisan katedraalin kupeessa on päiväsaikaan vieri vieressä markkinakojuja, joissa myydään naisten alusvaatteita, t-paitoja, elektroniikkaa ja kaikenlaista rihkamaa. Mutta markkinahumusta huolimatta köyhyys on silmiinpistävää. Iäkkäämpi mies puvuntakissa kulkee kadulla yrittäen myydä käytettyä tuuletinta, toiset vaatehenkareita.

Auringon laskiessa ihmiset nopeuttavat askeliaan, jotta ehtivät kotiin ennen pimeää. Rikollisjengi Mara Salvatrucha, MS-13, hallitsee myös pääkaupungin keskustaa. Joka ikinen torikauppias maksaa jengille suojelurahaa, jota käydään keräämässä yleensä päivittäin.

Kilpailevan Barrio 18 -jengin ryhmittymä onnistui kolme vuotta sitten pysäyttämään lähes koko El Salvadorin bussiliikenteen. Ihmiset eivät päässeet pariin viikkoon työpaikoilleen tai kouluun. Kymmenkunta bussinkuljettajaa ammuttiin hengiltä jengin julistaman joukkoliikennekiellon uhmaamisesta.

Viime vuosina yhä useammat elsalvadorilaiset ovat paenneet maasta ja pyrkineet pääsemään Yhdysvaltoihin – aiemmin ihmissalakuljettajien armoilla, viime syksynä myös suurissa ihmiskaravaaneissa. Monet lähtevät työn ja paremman elintason toivossa, mutta vielä useammat jengien aiheuttaman turvattomuuden vuoksi.

El Salvadorin jengit saivat alkunsa 1980-luvun Los Angelesissa. Tuolloin sadat tuhannet ihmiset pakenivat El Salvadorin veristä sisällissotaa Yhdysvaltoihin ja useimmat heistä päätyivät juuri Los Angelesiin tai muualle eteläiseen Kaliforniaan.

Presidentti Ronald Reaganin johdolla Yhdysvallat tuki massiivisesti El Salvadorin oikeistohallitusta sodassa vasemmistosissejä vastaan. Yhdysvaltojen aseistamat äärioikeiston kuolemanpartiot kiduttivat ja surmasivat opiskelijoita, maatyöläisiä ja muita kapinallisiksi epäiltyjä.

Samaan aikaan kesäolympialaisiin valmistautuvassa Los Angelesissa katujengit taistelivat keskenään huumeiden katukaupan reviireistä. Myös monet elsalvadorilaisten perheiden nuoret liittyivät jengeihin, osa meksikolaistaustaisten nuorten 18th Streetin jengiin, osa Mara Salvatruchaan, salvadorilaisten jengiin, joka koostui alun perin lähinnä hevimusiikin faneista.

Vihamielisyydet kahden jengin välillä alkoivat, kun 18th Streetin jengiin kuulunut teinipoika surmasi MS-13:een kuuluneen pojan Uzi-konepistoolilla yhteisen illanvieton päätteeksi vuonna 1989.

Kostoiskut katujengien välillä jatkuivat vuosien ajan mutta eivät levinneet Los Angelesin latinokorttelien ulkopuolelle ennen kuin Bill Clintonin presidenttikaudella 1990-luvun jälkipuoliskolla, kun Yhdysvallat rupesi karkottamaan rikoksista tuomittuja siirtolaisia näiden entisiin kotimaihin.

Lähes koko ikänsä Los Angelesissa eläneet karkotuspäätöksen saaneet jenginuoret toivat katujengit ja jengisodat lopulta myös El Salvadoriin. Vieraassa ympäristössä sisällissodasta vasta toipuvassa El Salvadorissa nuoret ryhtyivät tekemään sitä mitä osasivat, pikkurikollisuutta ja suojelurahan kiristystä paikallisilta yrittäjiltä. Jengit kasvoivat, kun slummeista liittyi lisää teini-ikäisiä nuoria mukaan.

Oikeistohallitukset vastasivat rikollisuuden kasvuun kovalla kädellä. Vankiloissa rikollisjengit organisoituivat entistäkin vahvemmiksi ja rupesivat suunnittelemaan laajentumista elsalvadorilaisten siirtolaisten perässä myös Yhdysvaltojen itärannikolle.

Presidentti Donald Trump käyttää MS-13-jengiä nyt lyömäaseena maahanmuuttajavastaisessa propagandassaan, vaikka Yhdysvalloissa se on pieni tekijä moniin muihin latinojen tai mustien katujengeihin verrattuna. Trump on uhannut karkottaa maasta kiinniotettujen MS-13:n jäsenten lisäksi myös lähes 200 000 väliaikaisen oleskeluluvan saanutta elsalvadorilaista siirtolaista, jotka ovat asuneet ja työskennelleet Yhdysvalloissa jo vuosikymmenten ajan.

Tämä johtaisi El Salvadorissa katastrofiin, sillä paluumuuttajille ei ole työpaikkoja ja todennäköisesti Yhdysvalloista tulleet perheet joutuisivat entisessä kotimaassaan jengien kiristyksen kohteeksi.

torstai 31. tammikuuta 2019

Hipsteristä El Salvadorin pelastajaksi

KANSAN UUTISET 1.2.2019

San Salvadorin ulosmenoväylillä ei voi olla huomaamatta, että vaalit ovat tulossa El Salvadoriin. Valtavissa ulkomainoksissa vuorottelevat ”Työväen presidentti” Carlos Calleja ja ”Koko kansan Hugo”, istuvan vasemmistohallituksen ex-ulkoministeri Hugo Martinez.

Mielipidekyselyjen mukaan kummallakaan ehdokkaalla ei ole juuri kannatusta äänestäjien keskuudessa. Työväen presidentiksi tituleerattu Calleja on El Salvadorin suurimman supermarketketjun omistaja ja äärioikeiston Arena-puolueen ehdokas. Hugo Martinez on entisen vapautusliikkeen, Farabundo Martín vapautusrintaman FMLN:n ehdokas ja todellisuudessa kyllä kaikkea muuta kuin koko kansan suosikki tulevana sunnuntaina pidettävissä vaaleissa.

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen kutakuinkin varma voittaja on 37-vuotias Nayib Bukele, palestiinalaistaustaisen liikemiessuvun perillinen ja somejulkkis, joka julkaisee Instagramissa kuvia uusista värikkäistä sukistaan.

Bukele valittiin yllättäen San Salvadorin pormestariksi neljä vuotta sitten vasemmistopuolue FMLN:n ehdokkaana. Nuori pormestari kamppaili miljoonakaupungin rikollisuutta vastaan rakentamalla jalkapallokenttiä slummeihin ja järjestämällä katuvalot kaikkialle kaupunkiin. Skeittaaminen sallittiin kaupungin historiallisen keskustan aukioilla.

Reilu vuosi sitten Bukele kuitenkin erotettiin puolueesta sen jälkeen kun hän oli arvostellut presidenttiä ja ilmoittanut pyrkivänsä itse maan johtoon. Lopullisen välirikon syynä oli kaupunginvaltuuston kokouksessa sattunut välikohtaus, jossa Bukele haukkui puoluetoveriaan noidaksi.

Vasemmistopuolue FMLN on ollut hallitusvastuussa kohta kymmenen vuotta, aluksi entisen tv-toimittajan Mauricio Funesin presidenttikaudella vuosina 2009–2014, ja viimeiset viisi vuotta entisen sissijohtajan Salvador Sánchez Cerénin johdolla.

Vasemmiston saavutuksia ovat maksuton terveydenhuolto, sosiaaliavustukset kaikkein köyhimmille, eläkkeiden maksaminen vanhuksille sekä ilmaisten kenkien, koulupukujen ja ruokailun järjestäminen kaikille koululaisille.

Kaksi vuotta sitten El Salvador kielsi kokonaan mineraalikaivokset, joiden pelätään saastuttavan vesistöjä ja pohjavettä.

FMLN-puolueen maine kuitenkin ryvettyi korruptioskandaaleissa. Ex-presidentti Mauricio Funes karkasi naapurimaahan Nicaraguaan jäätyään kiinni 350 miljoonan dollarin kavalluksista. Valtion varoista oli maksettu hänen naisystävänsä kauneusleikkauksia Los Angelesissa.

Presidentti Sánchez Cerén teki puolestaan salaisen sopimuksen maata riivaavien jengien kanssa, mutta lähetti myöhemmin turvallisuusjoukkojen kuolemanpartiot surmaamaan jengien jäseniksi epäiltyjä nuoria laitakaupunkien slummeissa.

Vuosi sitten pidetyissä parlamenttivaaleissa lisäpaikkoja saanut oikeisto on myös onnistunut estämään vasemmiston aloitteiden etenemisen ja ryhtynyt kampanjoimaan veden yksityistämisen puolesta.

Mielipidekyselyn mukaan enää vain 17 prosenttia elsalvadorilaisista kannattaa istuvaa presidenttiä, eikä oikeiston kannatus ole sen häävimpi.

Kuuden miljoonan asukkaan El Salvadorin tilanne on kaikin puolin lohduton. Maa on maailman henkirikostilastojen kärjessä. Suojelurahojen perinnästä keskenään kilpailevat jengit hallitsevat ihmisten arkea. 38 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä, ja talouskasvu junnaa paikallaan.

Vientituloja saadaan kahvista sekä t-paitojen ja sukkahousujen valmistuksesta. Huomattava osa väestöstä tulee toimeen Yhdysvalloissa asuvien sukulaisten rahalähetyksillä.

Kukaan presidentinvaalien ehdokkaista ei ole puhunut vaalikampanjan aikana rikollisuudesta, sillä kaikki ehdokkaat ovat tehneet sopimuksia jengien kanssa – myös Nayib Bukele ollessaan pääkaupungin pormestarina. Jengien on annettu jatkaa suojelurahan kiristämistä kauppiailta ja bussiyhtiöiltä, ja vastaavasti jengit ovat luvanneet ääniä vaaleissa niiden hallitsemilta alueilta.

Sunnuntain vaaleissa selviää, valitaanko Nayib Bukele presidentiksi heti ensimmäisellä kierroksella vai järjestetäänkö toinen vaalikierros maaliskuussa. Viimeisissä mielipidekyselyissä hänen kannatuksensa on ollut 50 prosentin molemmin puolin.

Bukele edustaa vaaleissa oikeistolaista Gana-puoluetta, mutta on sanoutunut irti sen politiikasta. Hänen oma Uudet ideat -liikkeensä ei ehtinyt rekisteröityä puolueeksi ajoissa.

Bukelen kannattajat tulevat kaikista yhteiskuntaluokista ja ikäryhmistä. Tukijoukoissa on mukana työväenliikkeen aktiiveja, kaupunkien nuoria hipstereitä sekä uskonnollisten herätysliikkeiden jäseniä.

Bukelen poliittiset linjaukset ovat jääneet epäselväksi. Hän ei ole kampanjoinut eriarvoisuutta vastaan eikä ottanut kantaa yksityistämiseen. Hän ei ole myöskään paljastanut rahoittajiaan tai ministeriehdokkaitaan. Keskeinen kysymys liittyy myös siihen, kuinka hän tulee saamaan läpi uudistuksiaan parlamentissa, jossa Gana-puolueella on vain kymmenen paikkaa 84:stä.

torstai 17. tammikuuta 2019

Nicaraguan uusi perhedynastia

KANSAN UUTISET 18.1.2019

Olin tarkalleen 30 vuotta sitten, tammikuussa 1989, vähän yli parikymppisenä nuorena toimittajana solidaarisuusmatkalla Nicaraguassa. Yhdessä nykyisen vaimoni kanssa osallistuimme suomalaiseen kahvinpoimintaprikaatiin. Oli kulunut kymmenen vuotta sandinistien vallankumouksesta, jossa maata vuodesta 1936 hallinnut Somozan sukudynastia syöstiin vallasta.

Kolmen viikon ajan poimimme kahvia Matagalpan kaupungin lähettyvillä olevilla vuorenrinteillä. Sen jälkeen oli vuorossa sandinistipuolueen järjestämää poliittista ohjelmaa sekä viikon verran lomaa, jonka vietimme tulevan kihlattuni kanssa kiertelemällä eri puolilla maata pääasiassa liftaamalla.

Kymmenen vallankumousvuoden aikana maahan oli rakennettu yli 5 000 koulua. Väestön lukutaitoisuus oli saatu nostettua 50 prosentista 88 prosenttiin. Sandinistihallitus oli järjestänyt maksuttoman terveydenhuollon, maksuttomat päiväkodit sekä minimipalkan kaikille työntekijöille.

”Meitä on kohdeltu ihmisinä vain kymmenen vuotta. Meillä on ollut oikeus puhua vapaasti vasta kymmenen vuotta. Olemme olleet ihmisiä kymmenen vuotta”, arveli La Pintadan kahvitilan luottamusmies Kansan Uutisiin kirjoittamassani jutussa.

Samaan aikaan Yhdysvaltojen tukemat contrasissit kävivät sotaa Nicaraguan maaseudulla ja tekivät iskuja syrjäseutujen terveyskeskuksiin ja muihin siviilikohteisiin. Sodassa kuoli yli 40 000 ihmistä.

Palasin joulun alla näihin samoihin maisemiin. Elintaso oli noussut selvästi 30 vuodessa. Maan pääkaupungissa Managuassa oli nyt valtavia ostoskeskuksia, joiden pihaan ajettiin katumaastureilla. Matagalpassa kodinkoneliikkeet kilpailivat siitä, kuka lupasi isommat alennukset joulunviettoon valmistautuvalle keskiluokalle.

Samalla eriarvoisuus oli riistäytynyt käsistä. Pääkaupungin tienristeyksissä lapset jongleerasivat appelsiineilla toivoen, että autoilijat antaisivat heille kolikoita.

Nicaragualaisilla oli takanaan vaikea ja surullinen vuosi. Huhtikuussa opiskelijat lähtivät kaduille osoittamaan mieltään eläkemaksujen nostoa ja eläkkeiden leikkauksia vastaan. Poliisi ja sandinistien aseelliset iskujoukot vastasivat kovin ottein. Mielenosoittajia pahoinpideltiin ja ammuttiin kuoliaaksi.

Väkivallan seurauksena opiskelijat rakensivat barrikadeja kaupungeissa eri puolilla maata ja vaativat presidentti Daniel Ortegan eroamista. Äitienpäivänä toukokuussa sadat tuhannet ihmiset kokoontuivat Managuassa järjestettyyn kulkueeseen surmattujen nuorten muistoksi.

Hallituksen iskujoukot reagoivat entistäkin väkivaltaisemmin. Baseballstadionin katolle piiloutuneet tarkka-ampujat surmasivat mielenosoittajia Managuassa. Heinäkuun loppuun mennessä mellakkapoliisit ja sandinistien iskujoukot onnistuivat tukahduttamaan kansannousun kaikkialla maassa.

Marraskuussa sandinistijoukot kampanjoivat Managuan kaduilla vaatien presidentti Ortegalle jatkokautta vuodesta 2021 eteenpäin.

Nicaragualaisen ihmisoikeusjärjestön mukaan hallituksen joukot surmasivat viime vuonna 561 ihmistä ja yli 4 500 haavoittui. Ainakin 1 300 ihmistä on kaapattu tai vangittu ja viety salaisiin pidätyskeskuksiin, joissa heitä on kidutettu sähkösokeilla tai vesikidutuksella tunnustuksien tai ilmiantojen saamiseksi.

Yli 600 ihmistä on syytettynä tai jo saanut tuomion uusien terroristilakien nojalla. Mielenosoituksiin osallistuneille on langetettu pahimmassa tapauksessa 30 vuoden vankeusrangaistukset.

Yli 20 000 nicaragualaista on paennut naapurimaahan Costa Ricaan.

Ortega ja hänen varapresidenttinään toimiva puolisonsa Rosario Murillo ovat kutsuneet mielenosoittajia rikollisjengeiksi, vallankaappaajiksi tai Yhdysvaltojen rahoittamaksi satanistilahkoksi.

Riippumattomat lehdet ja tv-kanavat on nyttemmin kielletty, kuten myös useimmat järjestöt, jotka työskentelevät ihmisoikeuksien tai demokratian edistämiseksi.

Daniel Ortega oli Nicaraguan presidenttinä ja maan johtajana myös 30 vuotta sitten sekä myös sitä edeltäneen vuosikymmenen aikana. Viiksiensä alta virnuileva Ortega tunnettiin maailmalla kylmän sodan loppuvaiheen yhtenä keskeisenä vallankumoussankarina.

16 vuotta kestäneen oppositiokauden jälkeen Ortega on ollut presidenttinä nyt yhtäjaksoisesti vuodesta 2006 lähtien. Monien mielestä todellinen valta on kuitenkin hänen puolisollaan. Rosario Murillon uskotaan määränneen Ortegan politiikasta siitä asti, kun hänen aiemmasta avioliitosta syntynyt tyttärensä vuonna 1998 syytti isäpuoltaan vuosia jatkuneista raiskauksista ja hyväksikäytöstä.

67-vuotias Murillo toimii nykyään puheenjohtajana hallituksen istunnoissa. Hän on myös sandinistien nuorisoliiton johtaja. Hän omistaa suuren osan maan tv-kanavista, hallinnoi valtakunnallisia sosiaaliavustushankkeita ja esiintyy päivittäin televisiossa analysoimassa maailman tapahtumia ja kertomassa vallankumouksen saavutuksista. Monet pelkäävät jo, että hänestä tulee maan seuraava presidentti.