keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Kielletyt kauppakassit

KANSAN UUTISET 20.6.2019

Eri puolilla maailmaa yhä useampi maa on viime aikoina kieltänyt kertakäyttöiset muovipussit. Tänä vuonna muovipussikielto on tullut voimaan Chilessä, Nigeriassa, Romaniassa, Tansaniassa, Balin saarella Indonesiassa sekä useissa Karibianmeren saarivaltioissa. Uudessa-Seelannissa kertakäyttöpussit kielletään heinäkuun alusta.

Uusia lakeja muovipussien kieltämiseksi on hyväksytty kevään ja kesän aikana myös Intiassa, Japanissa, Kanadassa ja New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Kertakäyttöiset muovipussit on nyt kielletty lailla 65 maassa sekä Kaliforniassa ja Havaijilla. Muovipussikiellon käyttöön ottaneista maista noin puolet on Saharan eteläpuolisen Afrikan maita, mutta joukossa on myös yhdeksän Euroopan maata, joista suurimmat ovat Italia ja Ranska.

Muovipussit kiellettiin ensimmäisenä Bangladeshissa vuonna 2002 ja muutamia vuosia myöhemmin myös Ruandassa, Eritreassa ja Kiinassa. Kaikkien muiden maiden muovipussikiellot ovat tulleet voimaan tällä vuosikymmenellä.

Kovimmat sanktiot kiellon rikkomisesta on Keniassa, missä muovipussien valmistuksesta tai maahantuonnista voi saada yli 30 000 euron sakot tai enimmillään neljä vuotta vankeutta.

Muovipussikieltojen syynä ovat kertakäyttöisten pussien aiheuttamat ympäristö- ja terveyshaitat. Maissa, joissa jätehuolto on puutteellista, ohuet kertakäyttöpussit päätyvät käytön jälkeen usein luontoon tai vesistöihin. Pussit tukkivat viemäreitä aiheuttaen tulvia sadekauden aikana. Tulvavedet ovat otollisia lisääntymispaikkoja hyttysille, jotka levittävät malariaa tai denguekuumetta.

Kertakäyttöpussit ovat vaarallisia myös karjaeläimille. Ennen muovipussikieltoa Kenian teurastamoissa lähes joka kolmannen eläimen vatsasta löytyi muovijätteitä. Kiellon voimaantulon jälkeen muoville altistuneiden eläinten osuus väheni kymmeneen prosenttiin.

Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan puolestaan kymmenet tuhannet valaat, hylkeet ja merikilpikonnat kuolevat vuosittain syötyään mereen päätyneitä muovipusseja tai muuta muovijätettä.

Jätteenkeräyksen puutteessa Afrikan maissa roskat usein poltetaan. Muovijätteiden palamisesta vapautuu myrkyllisiä kaasuja, jotka lisäävät hengityselinsairauksia ja syöpäriskiä.

Kertakäyttöiset muovipussit ovat myös suurta tuhlausta. Öljystä jalostettujen pussien keskimääräinen käyttöaika on 20 minuuttia, ja niiden hajoaminen kestää 400 vuotta.

National Geographic -lehti kokosi vastikään joukon tilastotietoja muovin tuotannosta ja elinkaaresta. Lehden mukaan noin kahdeksan prosenttia maailman öljyntuotannosta käytetään muovin valmistukseen – ja luvun uskotaan kasvavan 20 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä.

Puolet maailman muovista valmistetaan nykyään Aasian maissa, ennen muuta Kiinassa. Kaikesta muovintuotannosta 40 prosenttia koostuu pakkausmuovista.

Siinä missä Tanskassa kuluttajat käyttävät vuosittain keskimäärin neljä muovikassia, Yhdysvalloissa kaupoista kannetaan joka vuosi 120 miljardia muovipussia eli 365 muovipussia asukasta kohti.

Muovipussikiellosta on hyviä kokemuksia ainakin Ruandassa, jossa kielto tuli voimaan jo vuonna 2008. Ruandassa naisten osuuskunnat valmistavat kauppakasseja vanhoista sanomalehdistä, ja maan pääkaupunkia Kigalia kehutaan maailman puhtaimmaksi kaupungiksi.

Sen sijaan Bangladeshissa, Kiinassa tai Senegalissa kielto ei ole juuri vähentänyt ohuiden muovipussien käyttöä toreilla ja katukaupassa. Keniassa muovisten kauppakassien sijasta tarjolla on nyt tekokuitukasseja, joiden valmistukseen käytetään öljyä ja moninkertaisesti enemmän energiaa kuin muovipussien tuotantoon.

Monissa länsimaissa muovipussien käyttöä on onnistuttu vähentämään tekemällä niistä maksullisia. Samalla kangaskassien ja muiden kestävämpien kantovälineiden käyttö on yleistynyt.

Kaliforniassa taas havaittiin, että monille ihmisille kauppojen ilmaiset muovipussit eivät olleet välttämättä kertakäyttöisiä. Erikseen ostettavien jätepussien myynti nimittäin kasvoi rajusti muovipussikiellon voimaantulon jälkeen etenkin pienten lasten vanhempien ja koiranomistajien keskuudessa.

torstai 6. kesäkuuta 2019

Ay-oppia Somalian journalisteille

KANSAN UUTISET 7.6.2019

Kansan Uutisten toimituksessa Helsingin Sörnäisissä käväisi vastikään harvinainen vieras, kun Somalian journalistiliiton pääsihteeri Mohamed Moalimuu tuli tutustumaan työpaikan luottamusmiesten työhön ja tehtäviin.

Myös Somaliassa media-alan työntekijät ovat järjestäytymässä paitsi valtakunnallisesti myös työpaikoilla. Suomesta Moalimuu haki jatko-oppia ammattiyhdistystoimintaan ja vinkkejä neuvotteluihin työnantajien kanssa.

Aiemmin samana päivänä Moalimuu vieraili Suomen journalistiliitossa, ja seuraavana päivänä ohjelmassa oli tutustuminen Julkisen sanan neuvoston työhön ja periaatteisiin.

Somaliassa suunnitellaan journalistien eettisten ohjeiden hyväksymistä ja julkistamista loppukuusta Mogadishussa järjestettävässä journalistiliiton liittokokouksessa.

Somalian journalistiliiton pääsihteeri vieraili toukokuussa Suomessa ja neljässä muussa Euroopan maassa suunnittelu- ja opintomatkalla osana Somaliassa toteutettavaa sananvapaushanketta. Euroopan unionin ja Suomen ulkoministeriön tukemaa hanketta hallinnoi journalistien kehitysyhteistyöjärjestö Vikes.

Olen itse työskennellyt Vikesin Somalia-hankkeessa kouluttajana ja hankevastaavana vuodesta 2014, ja sinä aikana Somalian media-ala on tullut hyvin tutuksi. Paikallisten kollegojen kanssa on syntynyt ystävyyssuhteita, ja kokemuksia on vaihdettu puolin ja toisin.

Määrättyyn pisteeseen asti toimittajan työ on samanlaista kaikkialla maailmassa. Ammattiin kuuluu etsiä tietoja, tarkistaa faktoja ja tuottaa ja taustoittaa uutisia tai muita sisältöjä. Pyrkimyksenä on, että ihmisillä olisi parempi käsitys siitä, mitä yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuu.

Toimintaympäristön kannalta journalistin työ on Somaliassa ja Suomessa silti kuin yö ja päivä. Somalia on yksi maailman vaarallisimmista maista tehdä toimittajan työtä. Kymmenen viime vuoden aikana yli 50 toimittajaa on kuollut Somaliassa työnsä vuoksi. Osa heistä on murhattu juttujensa tai ohjelmiensa vuoksi, osa on menehtynyt pommi-iskuissa.

Mohamed Moalimuu on entinen BBC:n kirjeenvaihtaja. Kahdesti hän on selvinnyt hengissä terroristijärjestö Al-Shabaabin hyökkäyksestä – toisella kerralla esittämällä kuollutta, kun terroristit hyökkäsivät merenrantaravintolaan tulittaen ravintolan asiakkaita silmittömästi.

Toinen olennainen ero suomalaisten ja somalialaisten journalistien välillä on, että Somaliassa useimmilla alan työntekijöillä ei ole minkäänlaista työsopimusta. Monissa mediataloissa toimittajat eivät saa työnantajalta lainkaan palkkaa.

Hankkiakseen toimeentulonsa monet toimittajat joutuvat tekemään maksettuja juttuja, siis uutisia, joista uutisen kohde maksaa heille palkkion. Maksajana voi olla poliitikko, järjestö tai kaupallinen yritys.

Vikesin hankkeen alkuvuosina Somalian kansallistelevision uutistoimitukseen rakennettiin maan ensimmäinen monikamerastudio. Myöhemmin kanavan toimittajia on koulutettu tekemään laadukkaampia uutisjuttuja ja keskusteluohjelmia. Hallituksen äänitorvesta olisi tarkoitus tulla toimituksellisesti itsenäinen julkisen palvelun media.

Yhdessä Somalian journalistiliiton kanssa hankkeessa koulutettiin yli 400 toimittajaa eri puolilla maata journalismin perustaidoissa ja ammattietiikassa. Pian kävi kuitenkin ilmi, että jos journalismin laatua haluttiin parantaa, pitäisi ensin kohentaa toimittajien työehtoja. Riippumatonta ja eettisesti laadukasta journalismia kun ei voi tehdä, jos palkka täytyy hakea juttujen kohteilta.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana Somalian journalistiliitto onkin keskittynyt toimittajien ay-koulutukseen. Myös työnantajien edustajat ovat osallistuneet eri puolilla maata järjestettyihin koulutuksiin, joissa yhdessä työntekijöiden kanssa on puhuttu minimipalkasta ja minimityöehdoista.

Tänä vuonna edunvalvontaa viedään myös työpaikoille. Tavoitteena on, että noin 20 mediatalossa neljällä paikkakunnalla työntekijät muodostavat omat toimitusosastonsa ja pyrkivät neuvottelemaan työnantajan kanssa paremmista työehdoista. Valtakunnallinen ammattiliitto tarjoaa tukea ja neuvontaa.