Kansa lähti kaduille

KANSAN UUTISET 27.12.2019

Vuonna 2019 ihmiset eri puolilla maailmaa lähtivät kaduille osoittamaan mieltä. Venezuelassa tammikuussa arviolta miljoona ihmistä vaati presidentti Nicolás Maduron eroa. Algeriassa maaliskuussa kolme miljoonaa ihmistä lähti kaduille ja ikääntynyt presidentti Abdelaziz Bouteflika joutui luopumaan vallasta. Sudanissa huhtikuussa miljoona ihmistä kerääntyi armeijan päämajan eteen ja onnistui ajamaan presidentti Omar al-Bashirin vallasta.

Kesäkuussa Hongkongissa kaksi miljoonaa ihmistä vaati hallitusta kumoamaan lakiesityksen, jonka nojalla rikoksesta epäilty voitaisiin luovuttaa tuomittavaksi Manner-Kiinaan. Lakiesitys peruttiin, mutta mielenosoitukset jatkuivat vielä joulukuussa.

Syyskuussa yli seitsemän miljoonaa nuorta eri puolilla maailmaa jätti koulupäivän väliin osoittaakseen mieltä ilmastokriisiä vastaan.

Libanonissa lokakuussa 1,3 miljoonaa ihmistä – viidesosa maan väestöstä – lähti kaduille protestoimaan verkkopuheluille kaavailtua veroa vastaan ja vaatimaan hallituksen eroa.

Pitkin syksyä mielenosoituksia järjestettiin myös Boliviassa, Chilessä, Ecuadorissa, Egyptissä, Indonesiassa, Irakissa, Iranissa ja Kolumbiassa.

Myös Euroopassa ihmiset ovat lähteneet kaduille. Prahassa kesäkuussa sadat tuhannet ihmiset vaativat Tšekin pääministerin Andrej Babišin eroa kavallussyytösten vuoksi. Lokakuussa Barcelonassa puoli miljoonaa ihmistä osoitti mieltä Katalonian itsenäisyysliikkeen johtajien saamia pitkiä vankeustuomioita vastaan. Joulukuun alussa Ranskassa yli 800 000 ihmistä osallistui ammattiliittojen mielenosoituksiin suunniteltua eläkeuudistusta vastaan.

Myös Moskovassa kymmenet tuhannet ihmiset ovat osoittaneet mieltä hallitusta vastaan.

Ranskassa dieselveroa vastustavat keltaliivit ovat osoittaneet mieltä pitkin vuotta, samoin kuin Britanniasta lähtöisin oleva Elokapina-liike, joka vaatii radikaaleja toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. 

Tutkijoiden mukaan mielenosoitusten määrä on kasvussa ja tänä vuonna niitä on järjestetty yhtä paljon kuin 1960-luvun huippuvuosina.

Joissain maissa ihmiset lähtivät kaduille aluksi protestoimaan hinnankorotuksia tai uusia veroja vastaan. Sudanissa leivän hinnan nousu sai ihmiset kaduille, Libanonissa WhatsApp-puheluille suunniteltu vero, Chilessä metrolippujen ja Iranissa bensan hinnankorotus. Indonesiassa opiskelijat osoittivat mieltä uutta lakia vastaan, joka kielsi avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet.

Pian mielenosoituksissa vaadittiin kunnollisia peruspalveluja, terveydenhuoltoa, koulutusta ja jätehuoltoa, vapaita vaaleja ja korruptoituneiden poliitikkojen eroa.

Algeriassa, Sudanissa ja Boliviassa pitkään vallassa olleet presidentit joutuivat eroamaan. Myös Venezuelassa, Hongkongissa ja Egyptissä hallituksia vaadittiin eroamaan. Libanonissa ja Irakissa mielenosoittajat vaativat muutosta poliittiseen järjestelmään, jossa poliitikot valitaan virkoihinsa uskontoon pohjautuvien kiintiöiden mukaan.

Useimmat suurmielenosoitukset olivat aluksi rauhanomaisia, kunnes viranomaiset ryhtyivät hajottamaan niitä kyynelkaasulla ja tuliaseilla. Egyptissä on pidätettynä ainakin 4 000 mielenosoittajaa, Chilessä 2 600, Hongkongissa 2 000 ja Venäjällä 1 500. Irakin mielenosoituksissa on kuollut yli 400 ihmistä.

Tutkijat selittävät mielenosoitusten yleistymistä ainakin eriarvoisuuden kasvulla, julkisten palvelujen leikkauksilla ja maailmantalouden notkahduksella.

Ammattiliittojen maailmanjärjestön ITUC:in ja neljän tutkimusjärjestön tuoreen raportin mukaan säästöpolitiikan seuraukset tulevat lähivuosina olemaan aiempaa kohtalokkaammat ja miljoonat ihmiset menettävät työpaikkansa yli sadassa maassa.

Vuoden 2019 kansannousuja yhdistää myös se, että useimmilla niistä ei ole erikseen nimettyjä johtajia vaan ne ovat syntyneet spontaanisti ja käyttäen hyväksi sosiaalista mediaa.

Nähtäväksi jää, mitä kansannousuista seuraa ja missä määrin mielenosoittajat onnistuvat saamaan aikaan muutoksia poliittisessa järjestelmässä. Melkoisella varmuudella vuonna 2020 on tiedossa lisää protesteja eri puolilla maailmaa.

Rauhannobelistin murheenkryynit

KANSAN UUTISET 13.12.2019

Etiopian pääministerille Abiy Ahmedille luovutettiin tiistaina Oslossa Nobelin rauhanpalkinto poliittisten uudistusten käynnistämisestä Etiopiassa ja yli 20 vuotta jatkuneen sotatilan lopettamisesta naapurimaan Eritrean kanssa.

Etiopian ja Eritrean välillä vuosina 1998–2000 käydyissä taisteluissa kuoli lähes sata tuhatta ihmistä ja yli miljoona ihmistä joutui lähtemään kodeistaan. Sotatila jatkui lähes parikymmentä vuotta taistelujen päättymisen jälkeen, kun Etiopia kieltäytyi vetämästä joukkojaan maiden rajalta.

Tultuaan viime vuonna pääministeriksi Abiy Ahmed ilmoitti ensi töikseen, että Etiopia vetää joukkonsa kiistellyltä alueelta ja luopuu aluevaatimuksistaan.

Uuden pääministerin ensimmäisen Eritrean-vierailun aikana sovittiin maantieliikenteen ja suorien teleyhteyksien uudelleenavaamisesta. Etiopian oli myös määrä päästä käyttämään Eritreassa sijaitsevia satamia. Suorat lennot maiden välillä käynnistettiin jo viikon kuluttua.

Ahmed kumosi myös poikkeustilan Etiopiassa, vapautti tuhannet poliittiset vangit ja salli aiemmin kielletyt tv-kanavat ja verkkomediat.

Aiemmin tänä vuonna Abiy Ahmed houkutteli Sudanin demokratialiikkeen edustajat neuvotteluihin sotilasjuntan kanssa ja onnistui saamaan aikaan siirtymäkauden hallituksen, jossa molemmat osapuolet ovat edustettuina. Hän on myös isännöinyt neuvotteluja Kenian ja Somalian merialuetta koskevassa kiistassa ja käynnistänyt sovintoneuvottelut Etelä-Sudanin kilpailevien johtajien kesken.

Rauhanprosessi Eritrean kanssa ei ikävä kyllä ole edennyt suunnitelmien mukaan. Maiden välinen raja on ollut kuukausien ajan suljettuna, eikä Etiopia ole vetänyt joukkojaan kiistellyltä raja-alueelta, sillä vaikutusvaltaiset armeijan upseerit vastustavat rauhansopimusta.

Suunniteltuja kahdenvälisiä sopimuksia kauppasuhteista, tulleista ja turvallisuudesta ei ole saatu aikaiseksi.

Monet syyttävät Eritrean johtoa neuvottelujen ajautumisesta umpikujaan. Maa on pysynyt eristäytyneenä, eikä odotettuja uudistuksia ole nähty.

Tilanne ei ole sen parempi tuoreen rauhannobelistin kotimaassakaan.

Yli sadan miljoonan asukkaan Etiopia on maailman toiseksi nopeimmin kasvava talousmahti, ja maassa on paljon kiinalaisia investointeja. Talouskasvu on kuitenkin lisännyt eriarvoisuutta, ja erityisesti koulutettujen nuorten työpaikoista on huutava pula.

Viime kuukausina mielenosoittajia on pidätetty eri puolilla maata ja mediaa on ahdisteltu. Viime kesänä internet suljettiin koko maassa useamman viikon ajaksi. Virallisena syynä oli pyrkimys estää opiskelijoita lunttaamasta koulujen valtakunnallisissa kokeissa.

Abiy Ahmedin varmasti pahin murheenkryyni ovat maata riivaavat etniset väkivaltaisuudet, joiden vuoksi lähes kolme miljoonaa ihmistä on paennut kodeistaan eri puolilla maata.

Edellinen hallitus jakoi maan etnisin perustein luotuihin autonomisiin alueisiin. Ristiriidat eri väestöryhmien välillä pysyivät hallinnassa turvallisuusjoukkojen tiukan kontrollin ansiosta. Abiy Ahmedin sallivampi sananvapauspolitiikka onkin antanut tilaa erilaisille etnonationalistisille ääriliikkeille, jotka vaativat oman väestöryhmän aseman parantamista muiden ryhmien kustannuksella.

Etiopian suurimpia väestöryhmiä ovat oromot (34 prosenttia) ja amharat (27 prosenttia). Seuraavaksi suurimpia ryhmiä ovat somalit, tigret, sidamat ja wolaytat. Etiopiassa on yhteensä yli 80 etnistä ryhmää, jotka kaikki puhuvat omaa kieltään.

Abiy Ahmed on peräänkuuluttanut eri väestöryhmien välistä synergiaa ja julkaissut aihetta käsittelevän kirjasen, jota myydään kioskeissa. Pääministerin aloitteesta maan valtapuolue Etiopian kansan vallankumouksellinen demokratiarintama (EPRDF) päätti vastikään vaihtaa nimensä Etiopian hyvinvointipuolueeksi. Ahmed on perustanut myös erillisen rauhanministeriön sovittelemaan eri väestöryhmien välillä.

Ensi vuoden toukokuulle kaavailluissa parlamenttivaaleissa selviää, nauttiiko Nobel-palkitun pääministerin hyvinvointipuolue kansan luottamusta vai jakautuvatko äänet yksittäisten väestöryhmien intressejä ajavien puolueiden kesken.