torstai 27. helmikuuta 2020

Selluntuotanto siirtyy Uruguayhin

KANSAN UUTISET 28.2.2020

Uruguayssa rakenteilla oleva UPM:n uusi sellutehdas jakaa mielipiteitä. Uudet investoinnit ja työpaikat ovat monien mielestä tervetulleita, mutta samaan aikaan toiset puhuvat kolonialismista ja pelkäävät, että maaseutu muuttuu eukalyptusplantaasien monokulttuuriksi.

Tehdashankkeen vastustajat saivat viime kuussa lisää virtaa, kun paikallisessa mediassa siteerattiin UPM:n hallituksen puheenjohtajan Björn Wahlroosin vuoden takaista haastattelua Maaseudun Tulevaisuudessa.

Espanjankielisen käännöksen mukaan Wahlroos oli väittänyt, että uruguaylaiset rakastavat selluteollisuutta, sillä sellun raaka-aineeksi istutetut eukalyptusplantaasit olivat lisänneet maan biologista monimuotoisuutta.

”Uruguayn ruohoaroilla ei ole paljon eläimiä, mutta nyt paikalliset asukkaat voivat metsästää villisikoja”, Wahlroosin kerrottiin sanoneen.

Puuplantaaseilla viihtyvät villisiat ovat todellisuudessa valtava riesa Uruguayn maaseudulla. Laumoissa liikkuvat villisiat saalistavat lampaita ja tuhoavat viljelyksiä. Tuhansien hehtaarien suuruisilla puuplantaaseilla ei olekaan sitten juuri muita eläimiä, eikä edes aluskasvillisuutta.

Ennen kuin alueelle istutettiin puuplantaaseja, ruohoarolla kasvoi tuhansia eri kasveja ja siellä eli satoja lintulajeja, matelijoita ja nisäkkäitä.

Australiasta tuotu eukalyptus kasvaa hakkuumittaansa jo seitsemässä vuodessa, mutta imee samalla suuria määriä vettä syvältä maaperästä. Plantaasien lähellä ihmiset valittavat kaivojen tyhjentymisestä ja tuholaismyrkkyjen pilaamista vesistöistä.

Maan hinta on myös kymmenkertaistunut vuodesta 2000. Puuplantaasien laajentumisen myötä maaseutu on monin paikoin autioitunut. Plantaasit tarjoavat hyvin vähän työpaikkoja verrattuna perinteiseen maatalouteen.

UPM ja Stora Enso ovat tätä nykyä Uruguayn suurimpia maanomistajia – ja Suomesta on tullut maan tärkein ulkomainen investoija.

UPM:llä on Uruguayssa ennestään Fray Bentosin sellutehdas, jonka rakentaminen herätti aikoinaan suurta vastustusta naapurimaassa Argentiinassa. Argentiinalaiset pelkäsivät, että maiden välissä virtaava Uruguayjoki saastuisi tehtaan päästöistä.

Stora Ensolla on Uruguayn rannikolla toinen sellutehdas, jonka se omistaa yhdessä chileläisen selluyhtiön Araucon kanssa.

UPM:n uutta sellutehdasta rakennetaan parhaillaan maan keskiosiin Paso de los Torosin pikkukaupungin liepeille, ja siitä on tarkoitus tulla maailman toiseksi suurin sellutehdas. Kun uusi tehdas aloittaa toimintansa vuonna 2022, UPM:n sellusta suurin osa tuotetaan Uruguayssa. Samalla sellusta tulee Uruguayn tärkein vientituote.

UPM rakentaa uuden tehtaan Uruguayhin erityisesti halvan raaka-aineen vuoksi. Puunhankinta on siellä paljon edullisempaa kuin Suomessa.

Lisäksi Uruguayn aiempi vasemmistohallitus oli niin innostunut tehdashankkeesta, että se lupasi rakentaa valtion rahoilla uuden rautatien sellukuljetuksia varten.

Sellu kuljetetaan rautatietä pitkin maan pääkaupungin Montevideon satamaan ja sieltä valtamerilaivoilla Kiinaan vessapaperin ja pahvipakkausten raaka-aineeksi.

Uusi sellutehdas on herättänyt Uruguayssa myös kiivasta vastustusta. Tuhannet ihmiset ovat allekirjoittaneet vetoomuksia tehdashanketta vastaan, ja mielenosoituksia on järjestetty eri puolilla maata.

Päällimmäisenä syynä vastustukseen ovat puuplantaasien vaikutukset Uruguayn luontoon sekä UPM:n ja Uruguayn hallituksen välinen salassa valmisteltu investointisopimus. Sopimuksen mukaan UPM:n investoinnin ehtona oli, että Uruguayn valtio rakentaa maanteitä, rautatien sekä uuden syväsataman pelkästään UPM:n käyttöön.

Paikallisen ympäristöjärjestön laskelmien mukaan valtion maksettavaksi tulevien hankkeiden hinta saattaa kohota neljään miljardiin dollariin. Hankkeen suunnitteluvaiheessa presidentti Tabaré Vázquez puhui yhden miljardin dollarin kustannuksista.

UPM:n tehdas rakennetaan verovapaalle alueelle. Uruguayn valtio saa kuitenkin verotuloja työntekijöiden ja alihankkijoiden palkoista, UPM:n mukaan 170 miljoonaa dollaria vuodessa. Tehtaan rakentaminen tuo 6 000 työpaikkaa. Valmiilla tehtaalla tulee työskentelemään noin 500 ihmistä.

torstai 13. helmikuuta 2020

Kokalehden lyhyt matka kokaiiniksi

KANSAN UUTISET 14.2.2020

Bolivian tv-uutisissa näytettiin viime kuussa harva se päivä kuvia lentokentillä ja muilla rajanylityspaikoilla tehdyistä kokaiinilastien ja dollarisalkkujen takavarikoista, jotka tavalla tai toisella liitettiin yhteen marraskuussa vallasta ajetun presidentti Evo Moralesin sisäpiiriin.

Maan uusi väliaikainen oikeistohallitus haluaa antaa kuvan Moralesista korruptoituneena huumeparonina, joka suojeli kokaiinin salakuljettajia ja kavalsi valtion varoja.

Moralesin hallinnon pääideologina toiminut sisäministeri oli paennut Meksikon suurlähetystöön, ja huumeidentorjunnasta vastaavan toimiston johtaja sai turvapaikan Nicaraguasta. Moralesin nimittämä konsuli jäi kiinni satojen tuhansien dollarien arvoisen kokaiinilastin kanssa Argentiinassa, mistä Morales itse sai lopulta turvapaikan.

Rajuimpien väitteiden mukaan Morales oli tehnyt yhteistyötä Meksikon suurimman huumekartellin kanssa.

Bolivia on maailman kolmanneksi suurin kokaiinintuottaja. Kolumbiassa ja Perussa tuotetaan kuitenkin moninkertaisesti enemmän kokaiinia kuin Boliviassa.

Kokapensaan kasvattajien ammattiliiton karismaattisena johtajana tunnetuksi tullut Morakes yritti koko presidenttikautensa ajan selittää, että kokalehti on aivan eri asia kuin siitä jalostettu kokaiini.

Andien intiaanien perinteessä kokapensas on pyhä kasvi. Pensaan lehtien pureskelu piristää, poistaa näläntunnetta ja helpottaa olemista vuoriston ohuessa ilmanalassa.

Morales laillisti kokapensaan viljelyn Yungasin alueen vuorenrinteillä lähellä maan pääkaupunkia La Pazia ja ajoi Yhdysvaltojen huumeviraston pois maasta. Yhdysvaltojen käynnistämä huumeidenvastainen sota oli Moralesin mukaan lähinnä keino edistää maan omia kaupallisia intressejä.

Myöhemmin kokapensaan laillista viljelyaluetta laajennettiin myös Moralesin omalle kotiseudulle Chaparen maakuntaan.

Samaan aikaan viranomaiset tuhosivat kokapensaita laillistettujen viljelyalueiden ulkopuolella. Vuosina 2010–2017 kokalehden tuotanto väheni Boliviassa 35 prosentilla. Tiukentuneen valvonnan ansiosta myös kokaiinin takavarikot lisääntyivät sen jälkeen kun Yhdysvaltojen huumeviraston agentit poistuivat maasta.

Moralesin presidenttikaudella kokalehdistä ryhdyttiin valmistamaan myös pussiteetä, shampoota, hammastahnaa, viiniä ja energiajuomia. La Pazin kokamuseossa vieraille tarjotaan kokalehtiuutetta sisältäviä karkkeja.

Kokateetä lukuun ottamatta tuotteille ei kuitenkaan ole riittävästi kysyntää kotimaassa. Muista maailman maista ainoastaan Ecuador on sallinut kokavalmisteiden tuonnin.

Vaikka kokalehden tuotanto on Boliviassa selvästi vähentynyt, kokalehtiä tuotetaan edelleen enemmän kuin mitä bolivialaiset käyttävät päivittäiseen pureskeluun. Useimpien bolivialaisten mielestä vain Yungasin vuorenrinteillä kasvanut koka kelpaa pureskeluun. YK:n huumeviraston UNODC:n mukaan Chaparen alueen kokasta suurin osa päätyykin kokaiinin raaka-aineeksi.

Boliviassa kokaiinijalostamot ovat kolumbialaisten kontrollissa. Poliisi, tuomioistuimet ja vankilaviranomaiset on lahjottu. La Pazista löytyy myös kuuluisa baari, jossa kokaiinia myydään avoimesti lähinnä eurooppalaisille reppumatkaajille.

Maailman ylivoimaisesti suurimmat kokaiinimarkkinat ovat Yhdysvalloissa. Maan huumeviraston arvion mukaan Yhdysvaltoihin tuodusta kokaiinista 92 prosenttia on peräisin Kolumbiasta ja kuusi prosenttia Perusta. Bolivian osuus on korkeintaan yhden tai kahden prosentin luokkaa.

Kolumbian kiristyneen huumevalvonnan vuoksi kokaiinintuotanto on tällä hetkellä kannattavampaa Boliviassa, missä kiinnijäämisen riski on pienempi. Kolumbialaiset kartellit valmistavat Boliviassa kokaiinia Perusta pienkoneilla salakuljetetusta kokaiinitahnasta.

Valmis tuote on tarkoitettu etenkin Brasilian ja Argentiinan suurkaupunkien kasvaville kokaiinimarkkinoille. Osa kokaiinista viedään Brasiliasta ja Argentiinasta edelleen myös Eurooppaan.

Bolivian uudet kokaiinijalostamot sijaitsevat syrjäisillä sademetsäalueilla pääasiassa oikeistopoliitikkojen hallitsemissa lääneissä Benissä ja Santa Cruzissa.