torstai 23. huhtikuuta 2020

Kuinka Afrikka selviää koronasta?

KANSAN UUTISET 24.4.2020

Tansanialainen toimittajakollega kyseli viime kuussa neuvoa. Voisiko hän mennä moottoripyörällä töihin radioasemalleen, joka sijaitsee pienessä kylässä kymmenen kilometrin päässä hänen kotoaan?

Tansaniassa koulut oli juuri suljettu ja ihmisiä kehotettiin välttämään liikkumista ulkona.

Maassa oli todettu edellisinä päivinä kolme koronavirustapausta. Tartunnan saaneista kaksi oli turisteja ja kolmas oli kotimaahan palannut tansanialainen nainen, joka oli vieraillut useissa Euroopan maissa.

”Sinun pitää mennä töihin”, vastasin WhatsAppissa. ”On tärkeää, että ihmiset saavat oikeaa tietoa koronasta ja ohjeita sen leviämisen ehkäisemiseksi.”

Paikallisessa somessa väitettiin, että afrikkalaiset olivat immuuneja koronavirukselle tai että kuppi mustaa teetä aamulla estää tartunnan. Muissa maissa lääkkeeksi tarjottiin pippurikeittoa tai c-vitamiinitabletteja.

Tansanian hallitus kielsi medioita uutisoimasta koronaviruksesta muuta kuin viranomaisten jakamaa terveystietoa.

Kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Tähän mennessä yli 170 000 ihmistä on kuollut koronaan, suurin osa heistä Yhdysvalloissa ja neljässä Euroopan maassa, Italiassa, Espanjassa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa.

Useimmissa Afrikan maissa ihmiset ovat olleet jo kuukauden ajan samankaltaisessa karanteenissa kuin meillä. Joukkotapahtumat on kielletty, jalkapallo-ottelut peruttu, baarit ovat kiinni ja toimistotyöntekijät etätöissä. Maiden rajat on suljettu ja lentoliikenne keskeytetty.

Tätä kirjoittaessa koko Afrikassa on todettu 24 000 koronatapausta ja noin tuhat ihmistä on kuollut, useimmat heistä Pohjois-Afrikan maissa Algeriassa, Egyptissä ja Marokossa.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa eristys on auttanut hidastamaan viruksen leviämistä. 49:ssä mustan Afrikan maassa toistaiseksi 346 ihmistä on kuollut koronaan. Kymmeniä ihmisiä on kuollut Etelä-Afrikassa, Kamerunissa, Burkina Fasossa ja Kongossa, mutta useimmissa muissa maissa puhutaan vasta yksittäisistä tapauksista. Tansaniassa koronaan on kuollut kymmenen ihmistä, 17 muussa Afrikan maassa ei vielä yhtään.

Nigeriasta uutisoitiin viime viikolla, että ulkonaliikkumiskieltoa rikkoneita ihmisiä on kuollut poliisin luoteihin enemmän kuin maassa on kuollut ihmisiä koronaan.

Monet pelkäävät, että korona lähtee pian leviämään myös Afrikassa. Maailman terveysjärjestön WHO:n hätäohjelmien johtaja arveli viime viikolla, että yli kymmenen miljoonaa afrikkalaista voi saada koronavirustartunnan seuraavan kuuden kuukauden aikana. Lontoon Imperial College -yliopisto puolestaan ennustaa, että Afrikan maissa 300 000 ihmistä saattaa vielä kuolla koronaan.

Luku on lähes yhtä suuri kuin Afrikassa vuosittain malariaan kuolleiden määrä. Ripuliin kuolee Afrikassa joka vuosi yli 600 000 ihmistä, keuhkokuumeeseen noin 900 000 ihmistä.

Useissa Afrikan maissa terveydenhuoltojärjestelmä ei pysty lainkaan hoitamaan koronaan vakavasti sairastuneita. Esimerkiksi Somaliassa ei ole olemassa hengityskoneita. Somalia lähetti kuitenkin viime kuussa 20 lääkäriä Italiaan auttamaan koronaviruksen tehohoidossa.

Lähiviikot tulevat näyttämään, kuinka laajalle koronavirus leviää Afrikassa. Jotkut tutkijat uskovat, että Afrikka saattaa selvitä koronasta muita maanosia helpommalla kahdesta syystä. Ensinnäkin väestön ikärakenne todennäköisesti vähentää koronan kuolleisuutta. Afrikan 1,3 miljardista asukkaasta suurin osa on alle 25-vuotiaita ja vain kaksi prosenttia on yli 65-vuotiaita.

Toiseksi flunssavirukset ovat harvinaisempia Afrikassa kuin muualla, eikä koronakaan ilmeisesti viihdy tropiikissa yhtä hyvin kuin viileämmillä leveysasteilla. Toisaalta muiden tautien kuten malarian, tuberkuloosin ja aidsin vaikutusta koronaan ei vielä tiedetä.

Maaseuturadion toimittaja Tansaniassa vakuutti tällä viikolla, että terveysvalistus on mennyt perille ja ihmiset tietävät nyt, kuinka välttää tartuntoja. Suurkaupunkien slummeissa etäisyyden pitäminen voi olla silti mahdotonta, eivätkä monet pysty jäämään kotiin vaan heidän on pakko hankkia elantonsa.

torstai 9. huhtikuuta 2020

Che Guevaran jalanjäljissä

KANSAN UUTISET 9.4.2020

Pienen hotellin omistaja Jorge Osinaga Padilla kiipeää maasturin ohjauspyörän taakse, tekee ristinmerkin ja laittaa lippiksen päähän. Olemme lähdössä Vallegranden pikkukaupungista ylös vuorille La Higueran kylään, missä Che Guevara surmattiin lokakuussa 1967.

Soratie kiemurtelee ympäri vuorten reunamia. Näkymät ovat komeita. Tien vieressä on satojen metrien pudotus alas laaksoon. Korkealla ylängöllä kasvaa perunaa ja ainoat vastaantulijat paimentavat lehmiä.

Näihin maisemiin Che Guevara saapui marraskuussa 1966 yhdessä 29 bolivialaisen ja 25 kuubalaisen kanssa käynnistämään sosialistista vallankumousta Etelä-Amerikkaan. Tarkoituksena oli perustaa eteläisen Bolivian vuorille sissien koulutusleiri, josta lähdettäisiin aseelliseen vallankumoukseen myös naapurimaihin Argentiinaan, Brasiliaan, Chileen ja Paraguayhin.

Eri puolille maailmaa olisi luotava ”kaksi, kolme, useita Vietnameja”, Che Guevara kirjoitti viimeiseksi jääneessä artikkelissaan.

Vallankumous ei edennyt suunnitelmien mukaan. Bolivian kommunistipuolue ei antanut Chen joukoille luvattua tukea. Maan eteläosien talonpojat eivät olleet kiinnostuneita liittymään taisteluun. Che ei myöskään tiennyt, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA koulutti Bolivian erikoisjoukkoja ja toimitti heille aseita. Lisäksi kapinallisten radiolähettimet olivat hajalla, eikä Che saanut yhteyttä tukijoukkoihin Kuubassa.

Maaliskuussa 1967 argentiinalais-itäsaksalainen vakooja Tamara Bunke, koodinimeltään Tania, ilmestyi odottamatta kapinallisten leiriin. Tania toimi kapinallisten yhdyshenkilönä pääkaupungissa La Pazissa ja kuljetti vieraita sissien luo. Tällä kertaa sotilaat löysivät hänen jeeppinsä ja pian myös maakellarit, joissa olivat kapinallisten ruokavarastot ja Che Guevaran astmalääkkeet.

Tämän jälkeen sissit joutuivat olemaan kuusi kuukautta pakosalla – ilman lääkkeitä ja usein ilman ruokaa ja juomavettä. Hyönteiset ja sairaudet riivasivat. Koko ryhmällä oli käytössään vain kuusi huopaa.

Kuubassa tiedettiin Chen joukkojen ahdingosta, mutta avustustoimiin ei ryhdytty. Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin matkusti Havannaan ja kielsi Kuubaa ehdottomasti ryhtymästä pelastusoperaatioon Boliviassa.

La Higueran kylän ulkopuolella Jorge osoittaa, mistä Che Guevara tuli muulilla ratsastaen viimeisellä matkallaan. Astmakohtaukset estivät häntä kävelemästä itse. Naapurikylässä hän oli poistanut ihmisiltä rikkinäisiä hampaita, olihan hän koulutukseltaan lääkäri.

Tien toisella puolella vuorenrinteen alla on sola, jonne kapinalliset jäivät lopulta mottiin, kun paikallinen perunanviljelijä paljasti sotilaille heidän piilopaikkansa. Tässä vaiheessa sissejä oli 25, ja heitä vastassa oli 1 800 raskaasti aseistettua erikoisjoukkojen sotilasta.

La Higuerassa asuu nykyään noin parikymmentä ihmistä, pääasiassa vanhuksia. Bolivian vallasta ajettu vasemmistohallitus ryhtyi vuosi sitten rakentamaan kylään vesijohtoa.

Kylässä on kolme Che Guevaran muistomerkkiä ja lukuisia Chen muotokuvasta tehtyjä seinämaalauksia.

Kyläpuotia pitävä rouva tulee avaamaan oven pieneen koulurakennukseen, jonne Che vietiin aikoinaan vangiksi. Nyt koulu on remontoitu museoksi, jonka seinillä on valokuvia ja tekstejä sissioperaatiosta ja vanha verinen sotilasunivormu.

Che ei suostunut puhumaan upseereille mutta pyysi saada tavata kylän opettajan.

”Kuubassa lapset eivät käy koulua savimajassa”, Che sanoi nuorelle naisopettajalle. ”Juuri tällaisia epäkohtia vastaan me taistelemme.”

”Olette tullut pitkän matkan taistelemaan Boliviaan”, nainen vastasi.

Seuraavana päivänä 9. lokakuuta 1967 Che ja kaksi muuta vangittua sissiä teloitettiin ja ruumiit lennätettiin helikopterilla Vallegrandeen.

Jorge tekee jälleen ristinmerkin, kun lähdemme paluumatkalle takaisin kaupunkiin.

Hän oli 12-vuotias, kun Che Guevaran ruumis asetettiin Vallegranden sairaalan pesuhuoneeseen kaupungin asukkaiden nähtäväksi. Paikalle lennätettiin myös ulkomaisia lehtimiehiä pääkaupungista.

Sairaalan pesula on nyt turistinähtävyys, samoin kuin surmattujen sissien joukkohaudalle rakennettu mausoleumi ja museo.

Bolivian eteläosat ovat hyvin uskovaista ja oikeistolaista seutua. Kun ihmiset menivät jonossa katsomaan Chen ruumista, monien mielestä sissijohtaja näytti ristiinnaulitulta Jeesukselta. Vielä tänä päivänä Vallegrandessa sytytetään kynttilöitä Pyhälle Ernestolle, jonka uskotaan parantavan ihmisiä sairauksista.