KU-VIIKKOLEHTI 29.1.2016
Sanomalehtialalla menee hyvin, kenties paremmin kuin pitkään aikaan, eikä paperille painettu sanomalehti ole suinkaan tekemässä kuolemaa.
Maailman sanomalehtijärjestön WAN-IFRA:n keräämien tietojen mukaan paperisten sanomalehtien yhteenlaskettu levikki on kasvanut tällä vuosikymmenellä 16 prosenttia. Koko maailmassa 2,7 miljardia ihmistä lukee printtisanomalehteä, lähes puolet maailman täysi-ikäisestä väestöstä. Sanomalehtien tuotoista 93 prosenttia tulee edelleen paperilehdestä.
Sanomalehtialan yhä jatkuva kasvu johtuu päivälehtien hurjasta menekistä Aasian maissa ja etenkin Intiassa. Aasiassa sanomalehtien myynti on kohonnut peräti kolmanneksella sitten vuoden 2010. Maailman kaikista sanomalehdistä yli puolet ostetaan Intiassa ja Kiinassa.
”Intian sanomalehdet elävät makeita aikoja”, arveli hindinkielisen päivälehden Amar Ujalan markkinointijohtaja Rajiv Kental syksyllä Wall Street Journalin haastattelussa.
Intialaislehden levikki on kasvanut viidessä vuodessa 64 prosenttia. Mainostulot kohosivat samaan aikaan 61 prosentilla. Lehden painosmäärä ylitti viime vuonna kahden miljoonan kappaleen rajapyykin. Lukijoita on kahdeksan miljoonaa. Intian valtakunnallisen lukijatutkimuksen mukaan Amar Ujala, joka tarkoittaa ”ikuista valoa”, on maan seitsemänneksi luetuin sanomalehti.
Sanomalehtien suosion kasvu Intiassa johtuu useista tekijöistä. Lukutaito on yleistynyt viime vuosina myös maaseudulla. Tänä päivänä 74 prosenttia intialaisista osaa lukea, kun vielä vuosituhannen vaihteessa lukutaitoisia oli 65 prosenttia. Eteläisen Keralan osavaltion asukkaista 94 prosenttia osaa lukea.
Markkinoiden avautuminen on edistänyt Intian talouskasvua. Uusia yrityksiä perustetaan, syntyy työpaikkoja ja ihmisillä on enemmän tuloja käytettävissään. Intian maaseudulla kulutustavaroiden myynnin uskotaan kasvavan kahdeksankertaiseksi seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Maaseudun uusista markkinoista tietoiset yrittäjät ostavat sanomalehdistä ilmoitustilaa mainostaakseen pesuaineita, yrttilääkkeitä, edullisia älypuhelimia tai uusimpia Bollywood-elokuvia.
Sanomalehdet ovat halpoja, koska suurin osa tuloista saadaan ilmoittajilta. Valtakunnallisen tai paikallisen päivälehden hinta lehtikioskissa on neljä rupiaa, noin viisi eurosenttiä. Keskiluokkaisilla intialaisilla on varaa ostaa samana päivänä vaikka kolme eri lehteä.
Lukijoita houkutellaan paikallisuutisilla sekä erilaisilla liitteillä, joiden kohderyhmänä ovat naiset, koululaiset tai avioitumisikäiset nuoret intialaiset. Intiassa on tänä päivänä tavallista, että nuoret aikuiset etsivät puolisoa lehti-ilmoituksella.
Verkkoa käyttää Intiassa toistaiseksi vain urbaani keskiluokka. Maaseudulla on heikot yhteydet, eikä verkko kilpaile sanomalehtien kanssa lukijoiden huomiosta.
1,2 miljardin asukkaan Intiassa ilmestyy kaikkiaan 82 000 sanomalehteä. Vajaa puolet lehdistä julkaistaan hindiksi, loput englanniksi sekä kymmenillä eri paikalliskielillä.
19 intialaisella sanomalehdellä on yli miljoonan kappaleen painos. Viime vuonna laajalevikkisin oli englanninkielinen Times of India (4,6 miljoonaa), seuraavina hindinkieliset Dainik Bhaskar ja Dainik Jagran, molemmilla yli kolmen miljoonan kappaleen painos.
Nämä lehdet kuuluvat myös maailman kymmenen laajalevikkisimmän päivälehden joukkoon. Painosmäärällä mitattuna suurimmat kymmenen sanomalehteä maailmassa ovat kaikki Japanista, Intiasta tai Kiinasta.
Intialaislehtien lukijamäärät ovat kuitenkin moninkertaisesti levikkiä suuremmat, sillä samaa lehteä lukee yleensä useampi ihminen. Neljällä suurimmalla hindinkielisellä lehdellä on kullakin yli kymmenen miljoonaa lukijaa, Mumbaissa julkaistavalla Dainik Jagranilla peräti 17 miljoonaa.
Valtakunnallisen lukijatutkimuksen mukaan maassa on 16 sanomalehteä, joilla on yli neljä miljoonaa lukijaa. Joukossa on sanomalehtiä kahdeksalla eri kielellä – hindi, malajalam, tamili, englanti, marathi, bengali, telugu ja gujarati.
Maailman 40 puhutuimman kielen joukkoon mahtuu peräti 12 Intiassa puhuttua kieltä. Näitä kaikkia puhuu äidinkielenään yli 30 miljoonaa ihmistä.
Intian kaupungeissa myös monet vähävaraisten perheiden vanhemmat tilaavat lehden kotiin sivistääkseen jälkikasvuaan, jotta näillä olisi paremmat mahdollisuudet kiivetä yhteiskunnassa ylöspäin.
Sanomalehdet ovat myös osallistuneet erilaisiin yhteiskunnallisiin tempauksiin. Keralassa ilmestyvä päivälehti Mathrubhumi on kampanjoinut kastittomien oikeuksien puolesta. Rajasthan Patrika on käynnistänyt puidenistutustalkoita, puhunut tyttöjen koulunkäynnin puolesta ja perustanut tukilinjan paikallishallinnon byrokratian helpottamiseksi.
Useimmat Intian suurimmista päivälehdistä aloittivat toimintansa jo ennen maan itsenäistymistä. Times of Indiaa on julkaistu vuodesta 1838. Kottayamissa Keralassa ilmestyvä malajalaminkielinen Malayala Manorama perustettiin vuonna 1890. Vanhin edelleen ilmestyvä sanomalehti Bombay Samachar käynnistettiin vuonna 1822.
Suurimmat lehdet julkaisevat paikallisia painoksia eri puolilla maata. Malajalamin ja tamilin kielellä ilmestyviä päälehtiä painetaan myös Qatarissa ja Dubaissa, missä asuu yli miljoona vierastyöläistä Etelä-Intiasta.
Menestyksestään huolimatta Intian sanomalehdet eivät suinkaan välty kritiikiltä.
Intian julkisen sanan neuvoston entisen puheenjohtajan Markandey Katjun mielestä 90 prosenttia lehtien sisällöstä on silkkaa viihdettä. Hän kehotti toimittajia opiskelemaan yhteiskuntatieteitä, historiaa ja kirjallisuutta, jotta he itse ymmärtäisivät mitä ympärillä tapahtuu maan siirtyessä feodaaliyhteiskunnasta teollisuusmaaksi.
Talousnobelisti Amartya Sen on puolestaan arvostellut mediaa luokkavääristymästä, jonka seurauksena toimittajat raportoivat vain vaurasta keskiluokkaa koskevista asioista eivätkä kiinnitä huomiota kasvavaan eriarvoisuuteen, vaikka Intiassa on suhteellisesti eniten aliravittuja lapsia koko maailmassa.
Oma skandaalinsa liittyi vaalien alla tehtyihin ”ostettuihin uutisiin”, kun suuri osa maan johtavista lehdistä vaati poliitikoilta rahaa vaalikampanjoiden uutisoinnista.
Sanomalehtialalla menee hyvin, kenties paremmin kuin pitkään aikaan, eikä paperille painettu sanomalehti ole suinkaan tekemässä kuolemaa.
Maailman sanomalehtijärjestön WAN-IFRA:n keräämien tietojen mukaan paperisten sanomalehtien yhteenlaskettu levikki on kasvanut tällä vuosikymmenellä 16 prosenttia. Koko maailmassa 2,7 miljardia ihmistä lukee printtisanomalehteä, lähes puolet maailman täysi-ikäisestä väestöstä. Sanomalehtien tuotoista 93 prosenttia tulee edelleen paperilehdestä.
Sanomalehtialan yhä jatkuva kasvu johtuu päivälehtien hurjasta menekistä Aasian maissa ja etenkin Intiassa. Aasiassa sanomalehtien myynti on kohonnut peräti kolmanneksella sitten vuoden 2010. Maailman kaikista sanomalehdistä yli puolet ostetaan Intiassa ja Kiinassa.
”Intian sanomalehdet elävät makeita aikoja”, arveli hindinkielisen päivälehden Amar Ujalan markkinointijohtaja Rajiv Kental syksyllä Wall Street Journalin haastattelussa.
Intialaislehden levikki on kasvanut viidessä vuodessa 64 prosenttia. Mainostulot kohosivat samaan aikaan 61 prosentilla. Lehden painosmäärä ylitti viime vuonna kahden miljoonan kappaleen rajapyykin. Lukijoita on kahdeksan miljoonaa. Intian valtakunnallisen lukijatutkimuksen mukaan Amar Ujala, joka tarkoittaa ”ikuista valoa”, on maan seitsemänneksi luetuin sanomalehti.
Sanomalehtien suosion kasvu Intiassa johtuu useista tekijöistä. Lukutaito on yleistynyt viime vuosina myös maaseudulla. Tänä päivänä 74 prosenttia intialaisista osaa lukea, kun vielä vuosituhannen vaihteessa lukutaitoisia oli 65 prosenttia. Eteläisen Keralan osavaltion asukkaista 94 prosenttia osaa lukea.
Markkinoiden avautuminen on edistänyt Intian talouskasvua. Uusia yrityksiä perustetaan, syntyy työpaikkoja ja ihmisillä on enemmän tuloja käytettävissään. Intian maaseudulla kulutustavaroiden myynnin uskotaan kasvavan kahdeksankertaiseksi seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Maaseudun uusista markkinoista tietoiset yrittäjät ostavat sanomalehdistä ilmoitustilaa mainostaakseen pesuaineita, yrttilääkkeitä, edullisia älypuhelimia tai uusimpia Bollywood-elokuvia.
Sanomalehdet ovat halpoja, koska suurin osa tuloista saadaan ilmoittajilta. Valtakunnallisen tai paikallisen päivälehden hinta lehtikioskissa on neljä rupiaa, noin viisi eurosenttiä. Keskiluokkaisilla intialaisilla on varaa ostaa samana päivänä vaikka kolme eri lehteä.
Lukijoita houkutellaan paikallisuutisilla sekä erilaisilla liitteillä, joiden kohderyhmänä ovat naiset, koululaiset tai avioitumisikäiset nuoret intialaiset. Intiassa on tänä päivänä tavallista, että nuoret aikuiset etsivät puolisoa lehti-ilmoituksella.
Verkkoa käyttää Intiassa toistaiseksi vain urbaani keskiluokka. Maaseudulla on heikot yhteydet, eikä verkko kilpaile sanomalehtien kanssa lukijoiden huomiosta.
1,2 miljardin asukkaan Intiassa ilmestyy kaikkiaan 82 000 sanomalehteä. Vajaa puolet lehdistä julkaistaan hindiksi, loput englanniksi sekä kymmenillä eri paikalliskielillä.
19 intialaisella sanomalehdellä on yli miljoonan kappaleen painos. Viime vuonna laajalevikkisin oli englanninkielinen Times of India (4,6 miljoonaa), seuraavina hindinkieliset Dainik Bhaskar ja Dainik Jagran, molemmilla yli kolmen miljoonan kappaleen painos.
Nämä lehdet kuuluvat myös maailman kymmenen laajalevikkisimmän päivälehden joukkoon. Painosmäärällä mitattuna suurimmat kymmenen sanomalehteä maailmassa ovat kaikki Japanista, Intiasta tai Kiinasta.
Intialaislehtien lukijamäärät ovat kuitenkin moninkertaisesti levikkiä suuremmat, sillä samaa lehteä lukee yleensä useampi ihminen. Neljällä suurimmalla hindinkielisellä lehdellä on kullakin yli kymmenen miljoonaa lukijaa, Mumbaissa julkaistavalla Dainik Jagranilla peräti 17 miljoonaa.
Valtakunnallisen lukijatutkimuksen mukaan maassa on 16 sanomalehteä, joilla on yli neljä miljoonaa lukijaa. Joukossa on sanomalehtiä kahdeksalla eri kielellä – hindi, malajalam, tamili, englanti, marathi, bengali, telugu ja gujarati.
Maailman 40 puhutuimman kielen joukkoon mahtuu peräti 12 Intiassa puhuttua kieltä. Näitä kaikkia puhuu äidinkielenään yli 30 miljoonaa ihmistä.
Intian kaupungeissa myös monet vähävaraisten perheiden vanhemmat tilaavat lehden kotiin sivistääkseen jälkikasvuaan, jotta näillä olisi paremmat mahdollisuudet kiivetä yhteiskunnassa ylöspäin.
Sanomalehdet ovat myös osallistuneet erilaisiin yhteiskunnallisiin tempauksiin. Keralassa ilmestyvä päivälehti Mathrubhumi on kampanjoinut kastittomien oikeuksien puolesta. Rajasthan Patrika on käynnistänyt puidenistutustalkoita, puhunut tyttöjen koulunkäynnin puolesta ja perustanut tukilinjan paikallishallinnon byrokratian helpottamiseksi.
Useimmat Intian suurimmista päivälehdistä aloittivat toimintansa jo ennen maan itsenäistymistä. Times of Indiaa on julkaistu vuodesta 1838. Kottayamissa Keralassa ilmestyvä malajalaminkielinen Malayala Manorama perustettiin vuonna 1890. Vanhin edelleen ilmestyvä sanomalehti Bombay Samachar käynnistettiin vuonna 1822.
Suurimmat lehdet julkaisevat paikallisia painoksia eri puolilla maata. Malajalamin ja tamilin kielellä ilmestyviä päälehtiä painetaan myös Qatarissa ja Dubaissa, missä asuu yli miljoona vierastyöläistä Etelä-Intiasta.
Menestyksestään huolimatta Intian sanomalehdet eivät suinkaan välty kritiikiltä.
Intian julkisen sanan neuvoston entisen puheenjohtajan Markandey Katjun mielestä 90 prosenttia lehtien sisällöstä on silkkaa viihdettä. Hän kehotti toimittajia opiskelemaan yhteiskuntatieteitä, historiaa ja kirjallisuutta, jotta he itse ymmärtäisivät mitä ympärillä tapahtuu maan siirtyessä feodaaliyhteiskunnasta teollisuusmaaksi.
Talousnobelisti Amartya Sen on puolestaan arvostellut mediaa luokkavääristymästä, jonka seurauksena toimittajat raportoivat vain vaurasta keskiluokkaa koskevista asioista eivätkä kiinnitä huomiota kasvavaan eriarvoisuuteen, vaikka Intiassa on suhteellisesti eniten aliravittuja lapsia koko maailmassa.
Oma skandaalinsa liittyi vaalien alla tehtyihin ”ostettuihin uutisiin”, kun suuri osa maan johtavista lehdistä vaati poliitikoilta rahaa vaalikampanjoiden uutisoinnista.
