KANSAN UUTISET 1.3.2023
Tuttu taksinkuljettaja on tyytyväinen, kun Dar es Salaamin lentokentälle johtavalla tiellä ei ole tällä kertaa ollenkaan ruuhkaa – kiitos uusien ylikulkusiltojen, joiden ansiosta pahimmista liikenteen pullonkauloista on päästy tällä ulosmenoväylällä pitkälti eroon.
Taksikuski kutsuu ensimmäistä siltaa presidentti Magufulin sillaksi ja toista Mama Samian sillaksi.
John Magufuli oli Tansanian edellinen presidentti, joka halusi kehittää maata rakennuttamalla teitä, siltoja, bussiterminaaleja ja satamia. Siinä sivussa hän kielsi kaikki kriittiset mediat ja vangitutti oppositiojohtajat, jollei heitä hakattu sairaalakuntoon tai yritetty murhata.
Mama Samia on puolestaan maan nykyisen presidentin Samia Suluhun kutsumanimi kansan suussa. Samia Suluhusta tuli Tansanian ensimmäinen naispuolinen presidentti kaksi vuotta sitten, kun hänen edeltäjänsä kuoli koronaan. Sitä ennen hän toimi diktaattori Magufulin uskollisena varapresidenttinä viiden vuoden ajan ilman juuri minkäänlaista todellista päätösvaltaa.
Tänä päivänä Mama Samia on supersuosittu tansanialaisten keskuudessa. Hän on uskollisesti jatkanut teiden ja siltojen rakentamista ja muita infrastruktuurihankkeita, mutta sen lisäksi hän on panostanut myös sosiaaliseen kehitykseen, pyrkinyt rakentamaan sovintoa maan kaikkien poliittisten puolueiden kanssa ja yrittänyt parantaa Tansaniasta saatua kuvaa ulkomailla.
Lentokentälle johtava tie oli edellisellä viikolla täysin tukossa, kun oppositiojohtaja Tundu Lissu palasi kotimaahan ensimmäisen kerran yli kahteen vuoteen.
Tuhannet ihmiset kerääntyivät tien varteen vastaanottamaan oppositiojohtajaa. Toiset ajoivat moottoripyörillä ja pikkubusseilla tervetuliaissaattueessa toitottaen äänitorvea ja heiluttaen Chadema-puolueen sinipunavalkoisia lippuja.
Samia Suluhu antoi tammikuussa puolueille jälleen luvan järjestää joukkokokouksia kumoten näin presidentti Magufulin määräyksen, jolla poliittisten puolueiden kokoontumiset kiellettiin vuonna 2016.
Magufulin mielestä tansanialaisten tuli keskittyä työntekoon eikä käyttää aikaansa turhanpäiväiseen politikointiin.
Ensimmäiset moneen vuoteen pidetyt opposition joukkokokoukset sujuivat rauhallisesti. Opposition poliitikot kiittivät presidentti Samia Suluhua tämän sovinnon elkeistä ja ilmoittivat, että heidän tavoitteenaan olisi laatia maalle uusi perustuslaki ja muodostaa seuraava hallitus vuonna 2025.
Ihmisoikeusjuristi Tundu Lissu oli Chadema-puolueen presidenttiehdokas Tansanian edellisissä vaaleissa. Hänen kotiinpaluutaan edelsivät kuukausia kestäneet salaiset neuvottelut hallituksen ja opposition edustajien välillä.
Lissu joutui murhayrityksen kohteeksi vuonna 2017 ja pakeni maasta ensin Keniaan ja sieltä Brysseliin. Syksyllä 2020 pidettyjen vaalien jälkeen hän joutui lähtemään maasta toisen kerran, kun kaikki muut oppositiojohtajat vangittiin tekaistuilla syytteillä terrorismista.
Tansanian vuoden 2020 vaalit olivat demokraattisten vaalien irvikuva. Presidentti Magufuli sai etukäteen sovitun tuloksen mukaisesti 85 prosenttia äänistä ja hallitseva Vallankumouksen puolue CCM 97 prosenttia kansanedustajan paikoista.
Samia Suluhulla on ollut kova työ purkaa Magufulin valtakauden ylilyöntejä ja mielivaltaisuuksia suututtamatta samalla liikaa valtapuolueen konservatiiveja.
Ensimmäinen vuosi meni lähinnä koronan taltuttamisessa ja talouden kohentamisessa. Suluhu otti tv-kameroiden edessä koronarokotteen ja määräsi maahan kunnolliset turvatoimet. Magufuli oli kiistänyt koronan olemassaolon ja pitänyt sitä länsimaiden salajuonena.
Vuoden 2021 lopussa Suluhu antoi maan tuhansille teiniäideille mahdollisuuden palata takaisin kouluun. Magufuli oli aiemmin kieltänyt raskaaksi tulleiden tyttöjen koulunkäynnin rangaistuksena heidän moraalittomuudestaan.
Vuosi sitten Suluhu palautti toimiluvan Magufulin valtakauden aikana kielletyille sanomalehdille. Hän esiintyi myös omana itsenään elokuvassa, jossa hän vei kuuluisan yhdysvaltalaisen matkailutoimittajan safarille Serengetin kansallispuistoon ja kalastamaan kotivesilleen Sansibariin.
Turistit ovat vähitellen löytämässä takaisin Tansaniaan, ja ulkomaiset investoinnit ovat lisääntyneet Magufulin kauden pohjalukemista.
Viime vuoden puolella Suluhu julkisti myös poliittisia uudistuksia koskevan selvityksen, jossa esitettiin poliittisten puolueiden kokoontumisten sallimista ja hallituksesta riippumattoman uuden vaalikomission perustamista.
Suluhun valtakaudella minimipalkkoja on nostettu ja budjettivaroja on lisätty maatalouden edistämiseen, koulujen ja terveyspalvelujen parantamiseen ja nuorten työpaikkojen luomiseen.
Presidentti on pelannut korttinsa oikein, sillä tansanialaisten luottamus yhteiskuntaan on parantunut. Politiikantutkijat ja järjestöihmiset puhuvat innoissaan tulossa olevista poliittisista uudistuksista, joista parhaillaan neuvotellaan hallituksen ja opposition kesken.
Monet kertovat myös maksavansa nyt mielellään veroja, sillä ensimmäistä kertaa voi nähdä rahojen menevän oikeisiin tarkoituksiin.
Vaikka presidentti Suluhu on suosittu, monien usko hallitsevaan CCM-puolueeseen on mennyttä. CCM on hallinnut Tansaniaa 1970-luvulta asti ja sitäkin ennen toisella nimellä. Realistit kuitenkin muistuttavat, että pysyvät muutokset ovat hitaita ja puolueella on edelleen keinot pysyä vallassa yli seuraavien vaalien.
maanantai 27. helmikuuta 2023
keskiviikko 8. helmikuuta 2023
Portti, josta kuljettiin vain yhteen suuntaan
KANSAN UUTISET 8.2.2023
Goreen saarella sijaitsevassa Orjien talossa on lauantai-iltapäivänä tungosta, kun koululaisryhmät ja turistit kulkevat alakerran hämärissä luolamaisissa huoneissa ja kuuntelevat oppaiden kertomuksia talon historiasta. Toiset ottavat kännykällä kuvia itsestään ja toisistaan vaaleanpunaiseksi maalatun rakennuksen sisäpihan portailla tai kuuluisassa oviaukossa, joka aukeaa merelle päin.
Paikalliset oppaat kertovat rautakahleisiin sidotuista orjista, jotka odottivat näissä vankityrmissä pitkää merimatkaa Atlantin poikki Amerikkaan.
Senegalin pääkaupungin Dakarin edustalla sijaitseva Goreen saari on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1978. YK-järjestön mukaan saari oli Afrikan rannikon suurin orjakaupan keskus 1400-luvulta 1800-luvulle asti.
Orjamuseon oppaiden mukaan vuosisatojen aikana Goreen saarelle ja Orjien taloon tuotiin miljoonia orjiksi otettuja afrikkalaisia, jotka joutuivat lopuksi kulkemaan rakennuksen merenpuoleisesta oviaukosta ulkona odottaviin orjalaivoihin.
Goreen saari on tänä päivänä Senegalin ja kenties koko Länsi-Afrikan suosituin turistikohde. Pastellinväristen siirtomaa-aikaisten rakennusten reunustamilla kujilla vierailee vuosittain satoja tuhansia ihmisiä, ennen muuta mustia amerikkalaisia Yhdysvalloista tai Karibianmeren maista, jotka tulevat saarelle tutustumaan orjuuden historiaan ja omien esi-isiensä mahdollisesti viimeiseen lähtöpisteeseen Afrikassa.
Saaren kuuluisimpia vieraita ovat olleet Nelson Mandela, paavi Johannes Paavali II sekä Yhdysvaltojen presidentit Bill Clinton, George W. Bush ja Barack Obama.
George W. Bushin vierailu tapahtui vaalikampanjan aikana ja kesti 20 minuuttia. Turvallisuussyistä saaren asukkaat määrättiin lähtemään vierailun ajaksi pois kodeistaan ja kerääntymään saaren jalkapallokentälle.
Barack Obama seisahtui vierailunsa aikana hetkeksi kuuluisalle ovelle, jolta ei ollut paluuta, ja katseli ulos Atlantin tyrskyihin kuten niin monet muut olivat vuosisatojen aikana katselleet.
Obama sanoi paikalla olleille toimittajille, että orjatalon näkeminen oli hänelle hyvin voimakas kokemus, joka auttoi häntä ymmärtämään orjakaupan laajuuden ja saamaan omakohtaisen käsityksen orjien kokemista kärsimyksistä.
Nelson Mandela halusi vierailunsa aikana ryömiä sisään rakennuksen portaiden alla olevaan rangaistusselliksi kutsuttuun kuoppaan ja tuli sieltä myöhemmin ulos silmät kyynelissä.
Goreen orjamuseo perustettiin vuonna 1962, ja sen kuraattorina ja karismaattisena oppaana toimi senegalilainen Boubacar Joseph Ndiaye. Suosittujen opastusten aikana kuraattori kuvaili orjien oloja värikkääksi ja kertoi vierailijoille, että 40 miljoonaa afrikkalaista orjaa oli ollut vangittuna talossa ja kuljetettu sieltä Amerikkaan.
Atlantin orjakauppa tuhosi paikallisia yhteisöjä eri puolilla Afrikkaa, hajotti perheitä, pakotti miljoonat ihmiset orjatyöhön, ja lähes kaksi miljoonaa ihmistä kuoli merimatkalla Atlantin poikki. Atlantin orjakauppaan perehtyneiden tutkijoiden mukaan Goreen orjamuseon väitteet saaren historiasta eivät kuitenkaan pidä paikkaansa.
Orjien talo rakennettiin vuonna 1776, jolloin orjakauppa Senegalin alueella oli jo hiipumassa. Tutkijoiden mukaan koko Afrikasta vietiin Amerikkaan kaikkiaan 12 miljoonaa ihmistä orjiksi ja Senegalista vuosisatojen aikana 755 000 ihmistä. Näistä arviolta 33 000 kuljetettiin Goreen saarelta.
”Yksikään historiantutkija ei usko, että Orjien talo olisi todellisuudessa ollut orjavankila tai että Goree olisi ollut tilastollisesti merkittävä orjakaupan keskus”, totesi Chicagon yliopiston professori Ralph Austen vuonna 2013 Barack Obaman Senegalin-vierailun alla.
Orjamuseona toimivassa rakennuksessa ei ollut tutkijoiden mukaan ilmeisesti lainkaan pidetty orjia, tai jos oli, niin nämä olivat talon silloisten asukkaiden omia palvelijoita.
Orjien talolle ei ole myöskään koskaan päässyt laivalla, sillä ranta on kivikkoinen. Merenpuoleisesta oviaukosta on todennäköisesti heitetty roskat mereen, kuten alueella oli ennen vanhaan tapana.
Yhdysvaltalaisten yliopistojen kokoaman tietopankin mukaan Atlantin orjakaupan suurimmat keskukset olivat Angolassa, Beninissä, Ghanassa ja Nigeriassa, tuhansien kilometrien päässä Senegalista.
Pelkästään Angolasta rahdattiin 5,7 miljoonaa ihmistä orjiksi Amerikkaan, lähes puolet kaikista Atlantin yli laivatuista orjista.
Orjia kuljetettiin portugalilaisten, brittiläisten, ranskalaisten, espanjalaisten, hollantilaisten ja tanskalaisten orjakauppiaiden laivoilla ilmaiseksi työvoimaksi plantaaseille ja kaivoksiin useimmiten näiden samojen maiden siirtokuntiin Amerikassa.
Eniten orjia vietiin Brasiliaan (4,8 miljoonaa) ja Jamaikaan (1,2 miljoonaa), seuraavaksi eniten Kuubaan, Barbadosiin ja Ranskan Karibianmeren saarille. Yhdysvaltoihin vietiin Afrikasta kaikkiaan 388 000 orjaa, noin kolme prosenttia kaikista Amerikkaan laivatuista orjista.
Osa Goreen saarella vierailevista turisteista tuntee orjamuseon historian mutta useimmat ilmeisesti eivät. Museo on viime aikoina myös ryhtynyt muokkaamaan rakennuksen seinillä olevia esittelytekstejä vastaamaan paremmin tosiasioita.
Vaikka museorakennus ei ole koskaan toiminut orjakaupan keskuksena, Goreesta on tullut monelle afroamerikkalaiselle eräänlainen pyhiinvaelluspaikka, jossa käymistä he ainakin itse pitävät voimauttavana kokemuksena.
Goreen saarella sijaitsevassa Orjien talossa on lauantai-iltapäivänä tungosta, kun koululaisryhmät ja turistit kulkevat alakerran hämärissä luolamaisissa huoneissa ja kuuntelevat oppaiden kertomuksia talon historiasta. Toiset ottavat kännykällä kuvia itsestään ja toisistaan vaaleanpunaiseksi maalatun rakennuksen sisäpihan portailla tai kuuluisassa oviaukossa, joka aukeaa merelle päin.
Paikalliset oppaat kertovat rautakahleisiin sidotuista orjista, jotka odottivat näissä vankityrmissä pitkää merimatkaa Atlantin poikki Amerikkaan.
Senegalin pääkaupungin Dakarin edustalla sijaitseva Goreen saari on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1978. YK-järjestön mukaan saari oli Afrikan rannikon suurin orjakaupan keskus 1400-luvulta 1800-luvulle asti.
Orjamuseon oppaiden mukaan vuosisatojen aikana Goreen saarelle ja Orjien taloon tuotiin miljoonia orjiksi otettuja afrikkalaisia, jotka joutuivat lopuksi kulkemaan rakennuksen merenpuoleisesta oviaukosta ulkona odottaviin orjalaivoihin.
Goreen saari on tänä päivänä Senegalin ja kenties koko Länsi-Afrikan suosituin turistikohde. Pastellinväristen siirtomaa-aikaisten rakennusten reunustamilla kujilla vierailee vuosittain satoja tuhansia ihmisiä, ennen muuta mustia amerikkalaisia Yhdysvalloista tai Karibianmeren maista, jotka tulevat saarelle tutustumaan orjuuden historiaan ja omien esi-isiensä mahdollisesti viimeiseen lähtöpisteeseen Afrikassa.
Saaren kuuluisimpia vieraita ovat olleet Nelson Mandela, paavi Johannes Paavali II sekä Yhdysvaltojen presidentit Bill Clinton, George W. Bush ja Barack Obama.
George W. Bushin vierailu tapahtui vaalikampanjan aikana ja kesti 20 minuuttia. Turvallisuussyistä saaren asukkaat määrättiin lähtemään vierailun ajaksi pois kodeistaan ja kerääntymään saaren jalkapallokentälle.
Barack Obama seisahtui vierailunsa aikana hetkeksi kuuluisalle ovelle, jolta ei ollut paluuta, ja katseli ulos Atlantin tyrskyihin kuten niin monet muut olivat vuosisatojen aikana katselleet.
Obama sanoi paikalla olleille toimittajille, että orjatalon näkeminen oli hänelle hyvin voimakas kokemus, joka auttoi häntä ymmärtämään orjakaupan laajuuden ja saamaan omakohtaisen käsityksen orjien kokemista kärsimyksistä.
Nelson Mandela halusi vierailunsa aikana ryömiä sisään rakennuksen portaiden alla olevaan rangaistusselliksi kutsuttuun kuoppaan ja tuli sieltä myöhemmin ulos silmät kyynelissä.
Goreen orjamuseo perustettiin vuonna 1962, ja sen kuraattorina ja karismaattisena oppaana toimi senegalilainen Boubacar Joseph Ndiaye. Suosittujen opastusten aikana kuraattori kuvaili orjien oloja värikkääksi ja kertoi vierailijoille, että 40 miljoonaa afrikkalaista orjaa oli ollut vangittuna talossa ja kuljetettu sieltä Amerikkaan.
Atlantin orjakauppa tuhosi paikallisia yhteisöjä eri puolilla Afrikkaa, hajotti perheitä, pakotti miljoonat ihmiset orjatyöhön, ja lähes kaksi miljoonaa ihmistä kuoli merimatkalla Atlantin poikki. Atlantin orjakauppaan perehtyneiden tutkijoiden mukaan Goreen orjamuseon väitteet saaren historiasta eivät kuitenkaan pidä paikkaansa.
Orjien talo rakennettiin vuonna 1776, jolloin orjakauppa Senegalin alueella oli jo hiipumassa. Tutkijoiden mukaan koko Afrikasta vietiin Amerikkaan kaikkiaan 12 miljoonaa ihmistä orjiksi ja Senegalista vuosisatojen aikana 755 000 ihmistä. Näistä arviolta 33 000 kuljetettiin Goreen saarelta.
”Yksikään historiantutkija ei usko, että Orjien talo olisi todellisuudessa ollut orjavankila tai että Goree olisi ollut tilastollisesti merkittävä orjakaupan keskus”, totesi Chicagon yliopiston professori Ralph Austen vuonna 2013 Barack Obaman Senegalin-vierailun alla.
Orjamuseona toimivassa rakennuksessa ei ollut tutkijoiden mukaan ilmeisesti lainkaan pidetty orjia, tai jos oli, niin nämä olivat talon silloisten asukkaiden omia palvelijoita.
Orjien talolle ei ole myöskään koskaan päässyt laivalla, sillä ranta on kivikkoinen. Merenpuoleisesta oviaukosta on todennäköisesti heitetty roskat mereen, kuten alueella oli ennen vanhaan tapana.
Yhdysvaltalaisten yliopistojen kokoaman tietopankin mukaan Atlantin orjakaupan suurimmat keskukset olivat Angolassa, Beninissä, Ghanassa ja Nigeriassa, tuhansien kilometrien päässä Senegalista.
Pelkästään Angolasta rahdattiin 5,7 miljoonaa ihmistä orjiksi Amerikkaan, lähes puolet kaikista Atlantin yli laivatuista orjista.
Orjia kuljetettiin portugalilaisten, brittiläisten, ranskalaisten, espanjalaisten, hollantilaisten ja tanskalaisten orjakauppiaiden laivoilla ilmaiseksi työvoimaksi plantaaseille ja kaivoksiin useimmiten näiden samojen maiden siirtokuntiin Amerikassa.
Eniten orjia vietiin Brasiliaan (4,8 miljoonaa) ja Jamaikaan (1,2 miljoonaa), seuraavaksi eniten Kuubaan, Barbadosiin ja Ranskan Karibianmeren saarille. Yhdysvaltoihin vietiin Afrikasta kaikkiaan 388 000 orjaa, noin kolme prosenttia kaikista Amerikkaan laivatuista orjista.
Osa Goreen saarella vierailevista turisteista tuntee orjamuseon historian mutta useimmat ilmeisesti eivät. Museo on viime aikoina myös ryhtynyt muokkaamaan rakennuksen seinillä olevia esittelytekstejä vastaamaan paremmin tosiasioita.
Vaikka museorakennus ei ole koskaan toiminut orjakaupan keskuksena, Goreesta on tullut monelle afroamerikkalaiselle eräänlainen pyhiinvaelluspaikka, jossa käymistä he ainakin itse pitävät voimauttavana kokemuksena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)