KANSAN UUTISET 9.10.2023
(Huom! Kirjoitus on kirjoitettu ennen Hamas-järjestön hyökkäystä Israeliin 7. lokakuuta ja sitä seuranneita Israelin kostoiskuja Gazan alueelle)
Palestiinalainen Saadeh Ersheid muistaa kuin eilisen päivän, kuinka syksyllä 1993 Jeninin pakolaisleirillä juhlittiin Israelin hallituksen ja Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n välillä solmittua Oslon rauhansopimusta.
Ihmiset lähtivät kaduille laulamaan ja osoittamaan voitonmerkkejä. Tv:ssä oli näytetty kuvia, joissa PLO:n johtaja Jasser Arafat kätteli Israelin pääministerin Jitzhak Rabinin kanssa Washingtonissa. Heidän keskellään seisoi Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton käsivarret levitettyinä entisten kiistakumppanien molemmin puolin.
PLO oli luvannut tunnustaa Israelin valtion, ja Israel puolestaan lupasi tunnustaa palestiinalaisten oikeuden aluksi rajoitettuun itsehallintoon.
Takana oli kuusi vuotta kestänyt palestiinalaisten kansannousu, jossa toistatuhatta palestiinalaisnuorta oli kuollut Israelin sotilaiden luodeista. Mutta nyt koettelemusten vuodet olivat ohitse ja palestiinalaiset saisivat alkaa rakentaa omaa itsehallintoaan miehitetyllä Länsirannalla ja Gazassa.
Juhlahumussa pakolaisleirin nuoret kiipesivät Israelin sotilasajoneuvojen päälle ja ojensivat sotilaille oliivinoksia, nyt 68-vuotias Saadeh Ersheid muistelee Aljazeeran julkaisemassa artikkelissa.
Israelilaissotilaat olivat huvittuneita ja pilkkasivat palestiinalaisnuoria.
Seuraavana vuonna Jasser Arafatille ja Jitzhak Rabinille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto.
30 vuoden takainen Oslon sopimus ei tuonut rauhaa Palestiinaan eikä liioin todellista itsehallintoa.
Länsirannan pohjoisosassa sijaitseva Jeninin pakolaisleiri on tänä päivänä parinkymmenen tuhannen ihmisen surkea kerrostaloslummi, jossa työttömyys rehottaa ja julkiset palvelut loistavat poissaolollaan.
Aluetta kutsutaan pakolaisleiriksi, koska asukkaat ovat Israelin itsenäistymisen aikoihin kotiseudultaan karkotettujen palestiinalaisperheiden jälkeläisiä.
Jenin lukeutuu siihen pieneen osaan Länsirantaa, joka virallisesti kuuluu palestiinalaishallinnon alaisuuteen. Tästä huolimatta Israelin joukot ovat hyökänneet Jeniniin tänä vuonna useita kertoja lennokeilla, helikoptereilla ja lähettämällä alueelle parhaimmillaan 2 000 sotilasta.
Kymmenet ihmiset ovat saaneet surmansa Israelin hyökkäyksissä Jeninissä, ja tuhannet muut ovat paenneet väkivaltaa palestiinalaisalueen muihin osiin. Muualla miehitetyillä alueilla Israelin iskuissa on kuollut tänä vuonna ainakin 200 ihmistä.
Ihmisoikeusjärjestö B’Tselemin mukaan Israelin sotilaat ovat surmanneet miehitetyillä alueilla yli 10 000 palestiinalaista vuoden 2000 jälkeen.
Oslon sopimuksen oli määrä johtaa viidessä vuodessa pysyvään rauhaan Palestiinassa ja Israelissa, mutta ”tuloksena olikin Israelin entistäkin väkivaltaisempi miehitys ja aiempaakin syvemmälle juurrutettu apartheid-järjestelmä”, kuten palestiinalaistutkija Marwin Bishara asian ilmaisee.
Bisharan mielestä neuvotteluprosessi oli hyvin yksipuolinen. Yhdysvaltalaisten ja norjalaisten diplomaattien johdolla käydyissä neuvotteluissa Israel sai pitkälti sanella ehdot. Niinpä Israelin haltuun jäi lähes 80 prosenttia historiallisen Palestiinan alueesta ja palestiinalaisille luvattiin, että he saisivat tulevaisuudessa hallinnoida noin viidesosaa alueesta.
Israelin vaatimuksesta neuvotteluissa ei lainkaan käsitelty monia Palestiinan tulevaisuuden kannalta keskeisiä asioita, kuten miehitetyille alueille rakennettujen laittomien siirtokuntien asemaa, Israelin alueelta pois ajettujen palestiinalaisten pakolaisten tilannetta ja Jerusalemin tulevaisuutta.
Tänä päivänä ajatus itsenäisestä Palestiinan valtiosta tuntuu paikan päällä hyvin kaukaiselta. Miehitetylle Länsirannalle on rakennettu yli 200 juutalaista siirtokuntaa, joissa asuu lähes miljoona ihmistä. Siirtokuntiin houkutellaan jatkuvasti lisää asukkaita verokevennyksillä, työpaikoilla ja tukiaisilla.
Siirtokunnat kattavat 42 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Palestiinalaishallinnon alaisuudessa on vain 18 prosenttia Länsirannan alueesta.
Palestiinalaisten alueelle on myös rakennettu yli 700 kilometriä pitkä suojamuuri. Toisin kuin voisi kuvitella, vain pieni osa muurista kulkee Israelin ja Länsirannan rajaa pitkin. Suurimmaksi osaksi muuri kiemurtelee syvällä miehitetyllä Länsirannalla erottaen juutalaisten siirtokunnat ja pelkästään israelilaisten käytössä olevat valtatiet palestiinalaisväestölle sallituista alueista.
Monin paikoin muuri on pystytetty mielivaltaisesti keskelle palestiinalaisten asuinalueita ja palestiinalaisilta on kielletty pääsy muurin takana sijaitseville viljelymaille. Israelin lain mukaan viljelemättä jätetyt maat voidaan pakkolunastaa.
Israelin yhä syventynyt siirtomaavalta pysyy pystyssä palestiinalaisalueiden paikallisen hallinnon ja turvallisuusjoukkojen avulla. Länsirannalla presidentti Mahmud Abbasin hallintoa syytetään autoritaarisuudesta ja Israelin miehityksen käsikassarana toimisesta.
87-vuotias Abbas on ollut presidenttinä vuodesta 2005 asti ilman vaaleja. Kun toimivaa parlamenttia ei ole, Abbas päättää alueen asioista yksinään laatimillaan asetuksilla. Viime vuonna hän nimitti itsensä vasta perustamansa tuomioistuinten korkeimman neuvoston johtajaksi.
Sortokoneistoa ylläpitävät palestiinalaishallinnon kovaotteiset turvallisuusjoukot, joiden palkkoihin ja toimintakuluihin käytetään enemmän rahaa kuin opetukseen ja terveyspalveluihin yhteensä.
