KANSAN UUTISET 27.8.2021
Viime viikolla julkaistu raportti antaa karun kuvan Boliviassa syksyllä 2019 vallan ottaneen väliaikaishallituksen toimintatavoista sen jälkeen kun maassa järjestetyt vaalit mitätöitiin ja presidentti Evo Morales lähti maanpakoon.
Amerikan valtioiden ihmisoikeuskomission teettämän raportin mukaan turvallisuusjoukot syyllistyivät aseettomien mielenosoittajien laittomiin teloituksiin ja joukkomurhiin, joissa kymmenet ihmiset saivat surmansa.
Raportin mukaan joukkomurhat olivat mahdollisia, koska Bolivian väliaikaiseksi presidentiksi julistautunut Jeanine Áñez oli allekirjoittanut asetuksen, jonka mukaan turvallisuusjoukkojen edustajat eivät olisi rikosoikeudellisessa vastuussa järjestyksen palauttamisen aikana tapahtuvista mahdollisista ylilyönneistä.
Jeanine Áñezin oikeistohallitus myös pidätti tuhansia Moralesin kannattajia ja hänen hallintonsa virkamiehiä. Raportin mukaan vangittuja kidutettiin järjestelmällisesti ja naiset joutuivat seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.
Ihmisoikeuskomission raportin julkistamisen jälkeen Áñezia vastaan nostettiin Boliviassa syytteet kansanmurhasta, vakavien vammojen aiheuttamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Syytteet tulivat kahdesta joukkomurhasta, jossa turvallisuusjoukot ampuivat kuoliaaksi mielenosoittajia El Alton kaupungissa ja Evo Moralesin kotiseudulla Chaparen maakunnassa.
Áñez ja kaksi entisen väliaikaishallituksen keskeistä ministeriä pidätettiin jo keväällä ja vietiin tutkintavankeuteen syytettynä maanpetoksesta, terrorismista ja salaliitosta. Myös Bolivian entisestä poliisijohtajasta ja asevoimien entisestä komentajasta tehtiin pidätysmääräykset.
Viimeisen syytekohdan mukaan syytetyt olivat vuoden 2019 vaalien jälkeisten levottomuuksien aikana yhdessä juonineet vallankaappauksen, jonka seurauksena presidentti Evo Morales joutui luopumaan vallasta ja pientä kristillistä oikeistopuoluetta edustava senaatin toinen varapuheenjohtaja Jeanine Áñez julisti itsensä väliaikaiseksi presidentiksi.
Áñez nimitti äkkiä uuden hallituksen. Useimmat uudet ministerit olivat maan valkoisen eliitin edustajia vauraasta Santa Cruzin läänistä.
Áñezin oikeistohallitus oli lopulta vallassa vain vajaan vuoden ajan. Viime syksynä Boliviassa järjestettiin uudet vaalit, joissa Evo Moralesin Mas-puolue (Liike kohti sosialismia) sai selvän vaalivoiton ja presidentiksi valittiin Mas-puoluetta edustava entinen pitkäaikainen valtiovarainministeri Luis Arce.
Evo Morales palasi maanpaosta Argentiinasta ja on tänä päivänä taas Mas-puolueen puheenjohtaja. Presidentti Arce on kuitenkin ilmoittanut, ettei Moralesia nimitetä ministeriksi tai muihin valtiollisiin tehtäviin.
Siinä missä Morales on halunnut esiintyä kansanjoukkoja villitsevänä populistina, hänen seuraajaansa pidetään pikemminkin maltillisena teknokraattina. Silti Boliviassa monet pitävät juuri Luis Arcen ansiona sitä, että Moralesin presidenttikaudella köyhyys puolittui ja talous kasvoi lähes viiden prosentin vuosivauhdilla.
Talouskasvu oli pitkälti maakaasuviennin ansiota. Moralesin valtakaudella Bolivian maakaasuntuotanto, kaivosyhtiöt ja teleoperaattorit kansallistettiin.
Moralesin talouspolitiikasta vastannut Arce kertoi uutistoimisto Reutersin haastattelussa olleensa sosialisti 14-vuotiaasta asti, jolloin hän ensimmäisen kerran luki Karl Marxin teoksia.
Aiemman talousihmeen toistaminen tulee kuitenkin olemaan vaikeaa. Maakaasun hinta on pudonnut, ja koronavirus on tuhonnut maan talouden.
Uusi presidentti haluaisi pikaisesti ryhtyä hyödyntämään maan litiumvaroja. Bolivian maaperässä on arviolta neljäsosa maailman tunnetuista litiumvaroista. Litiumia tarvitaan esimerkiksi sähköautojen akuissa.
Bolivian väestö on myös jyrkästi jakautunut. Mas-puolue on erityisen suosittu Andien alkuperäiskansojen keskuudessa. Bolivian alavilla mailla asuva eurooppalaisperäinen väestö sen sijaan pelkää, että Boliviasta ollaan taas tekemässä uutta kommunistista Kuubaa. Oikeistoa hirvittää muun muassa uusi varallisuusvero. Maan miljonääreille määrätyllä verolla on rahoitettu valtakunnallista koronarokotuskampanjaa.
torstai 26. elokuuta 2021
torstai 12. elokuuta 2021
Avustushankkeet eivät kelpaa hyvitykseksi
KANSAN UUTISET 13.8.2021
Saksan ulkoministeri Heiko Maas ilmoitti kesän alla, että Saksa vihdoinkin virallisesti tunnustaa siirtomaavallan aikaisen kansanmurhan nykyisen Namibian alueella. Saksalaisjoukot surmasivat arviolta sata tuhatta ihmistä järjestelmällisissä joukkomurhissa Saksan Lounais-Afrikassa vuosina 1904–08.
Saksan liittopresidentin Frank-Walter Steinmeierin oli määrä matkustaa Namibiaan pyytämään anteeksi herero- ja nama-kansoilta näiden siirtomaavallan aikana kokemia vääryyksiä.
Saksan hallitus lupasi Namibialle yli miljardin euron edestä erilaisia kehitysapuhankkeita, joilla oli tarkoitus parantaa surmatöiden uhriksi joutuneiden jälkeläisten elinoloja.
Asioista oli sovittu Saksan ja Namibian hallitusten erikoislähettiläiden välisissä viisi vuotta kestäneissä neuvotteluissa.
Hyvältä kuulostavat aikomukset eivät ole kesän aikana kuitenkaan toteutuneet, sillä Namibian hererot ja namat ovat pitäneet Saksan tarjouksia lähinnä loukkaavina ja kutsuneet koko neuvotteluprosessia petokseksi.
Namibian vähemmistökansoihin kuuluvien hererojen ja namojen edustajia ei lainkaan pyydetty mukaan neuvotteluihin Saksan hallituksen kanssa.
Saksan Lounais-Afrikan miehitys oli väkivaltainen. 1800-luvun lopulla saksalaiset sotilaat ja uudisasukkaat valtasivat suurimman osa hererojen maista, varastivat karjaa, raiskasivat naisia ja ottivat miehiä orjiksi. Saksalaiset rakensivat rautatietä hererojen maille ja suunnittelivat paimentolaiskansan pakkosiirtoa reservaatteihin.
Sen jälkeen kun hererot vuonna 1904 nousivat kapinaan miehitystä vastaan, saksalaisjoukkojen komentaja antoi käskyn hävittää heidät perin pohjin. Saksalaissotilaat surmasivat kymmeniä tuhansia hereroja kiväärinluodeilla, pistimillä ja polttamalla heidät hengiltä. Toiset kuolivat nälkään paetessaan Kalaharin autiomaahan.
Tuhansia hereroja suljettiin keskitysleireihin, joissa miehet pantiin pakkotyöhön ja naisista tehtiin seksiorjia. Vankeja pidettiin nälässä, ja heillä tehtiin lääketieteellisiä kokeita.
Vuonna 1905 myös hererojen naapurit namat aloittivat kapinan saksalaisia vastaan – ja kokivat pitkälti saman kohtalon kuin hererot.
Lähes sata tuhatta hereroa surmattiin tai kuoli nälkään kolmen vuoden aikana, 80 prosenttia koko kansasta. Namoja kuoli kymmenen tuhatta, lähes puolet koko kansasta.
Huomattava osa Lounais-Afrikkaan asettuneista saksalaisista jäi maahan vielä sen jälkeen kun Saksa menetti siirtomaansa ensimmäisen maailmansodan päätteeksi. Alue siirtyi Kansainliiton mandaatilla Etelä-Afrikan hallintaan, ja maahan muutti myös tuhansia valkoisia eteläafrikkalaisia.
Namibian itsenäistyessä 74 prosenttia maan viljelymaista oli valkoisen vähemmistön omistuksessa.
Tänä päivänä suuri osa hereroista ja namoista elää yhä Etelä-Afrikan rotusortohallinnon heille määräämissä reservaateissa tai pahvista rakennetuissa hökkeleissä kaupunkien laitamilla.
Namibian politiikassa mukana olevat koulutetut hererot ja namat kuuluvat yleensä oppositiopuolueisiin.
Hererojen edustajat vastasivat Saksan tarjoukseen ilmoittamalla, etteivät halua avustushankkeita vaan maata ja rahaa.
”Saksan tulisi ostaa takaisin esi-isiltämme ryöstetyt maat”, totesi Namibian kansanmurhayhdistyksen puheenjohtaja Laidlaw Peringanda.
Hererot ja namat menettivät Saksan siirtomaavallan aikana yli 25 miljoonaa hehtaaria maata ja yli 80 000 karjaeläintä. Samalla he vieraantuivat omasta kulttuuristaan ja ajautuivat äärimmäiseen köyhyyteen.
Herero- ja namapäälliköt olivat myös tyrmistyneitä Saksan lupaamien avustushankkeiden suuruudesta. Summat olivat mitättömiä verrattuna siihen, kuinka paljon Saksa oli maksanut korvauksia holokaustista selvinneille juutalaisille.
Päälliköiden mielestä hereroille ja namoille tulisi maksaa 460 miljardia euroa vahingonkorvauksia, joka jaettaisiin 40 vuoden ajalle.
Toistaiseksi Saksa ei suostu neuvottelemaan vahingonkorvauksista. Ulkoministeri Heiko Maas vetosi siihen, että nykyinen kansanmurhan käsite määriteltiin vasta vuonna 1948. Kansainvälisen oikeuden mukaan Saksa ei olisi näin ollen velvollinen maksamaan korvauksia vääryyksistä, jotka tapahtuivat vuosikymmeniä tätä ennen.
Saksan ulkoministeri Heiko Maas ilmoitti kesän alla, että Saksa vihdoinkin virallisesti tunnustaa siirtomaavallan aikaisen kansanmurhan nykyisen Namibian alueella. Saksalaisjoukot surmasivat arviolta sata tuhatta ihmistä järjestelmällisissä joukkomurhissa Saksan Lounais-Afrikassa vuosina 1904–08.
Saksan liittopresidentin Frank-Walter Steinmeierin oli määrä matkustaa Namibiaan pyytämään anteeksi herero- ja nama-kansoilta näiden siirtomaavallan aikana kokemia vääryyksiä.
Saksan hallitus lupasi Namibialle yli miljardin euron edestä erilaisia kehitysapuhankkeita, joilla oli tarkoitus parantaa surmatöiden uhriksi joutuneiden jälkeläisten elinoloja.
Asioista oli sovittu Saksan ja Namibian hallitusten erikoislähettiläiden välisissä viisi vuotta kestäneissä neuvotteluissa.
Hyvältä kuulostavat aikomukset eivät ole kesän aikana kuitenkaan toteutuneet, sillä Namibian hererot ja namat ovat pitäneet Saksan tarjouksia lähinnä loukkaavina ja kutsuneet koko neuvotteluprosessia petokseksi.
Namibian vähemmistökansoihin kuuluvien hererojen ja namojen edustajia ei lainkaan pyydetty mukaan neuvotteluihin Saksan hallituksen kanssa.
Saksan Lounais-Afrikan miehitys oli väkivaltainen. 1800-luvun lopulla saksalaiset sotilaat ja uudisasukkaat valtasivat suurimman osa hererojen maista, varastivat karjaa, raiskasivat naisia ja ottivat miehiä orjiksi. Saksalaiset rakensivat rautatietä hererojen maille ja suunnittelivat paimentolaiskansan pakkosiirtoa reservaatteihin.
Sen jälkeen kun hererot vuonna 1904 nousivat kapinaan miehitystä vastaan, saksalaisjoukkojen komentaja antoi käskyn hävittää heidät perin pohjin. Saksalaissotilaat surmasivat kymmeniä tuhansia hereroja kiväärinluodeilla, pistimillä ja polttamalla heidät hengiltä. Toiset kuolivat nälkään paetessaan Kalaharin autiomaahan.
Tuhansia hereroja suljettiin keskitysleireihin, joissa miehet pantiin pakkotyöhön ja naisista tehtiin seksiorjia. Vankeja pidettiin nälässä, ja heillä tehtiin lääketieteellisiä kokeita.
Vuonna 1905 myös hererojen naapurit namat aloittivat kapinan saksalaisia vastaan – ja kokivat pitkälti saman kohtalon kuin hererot.
Lähes sata tuhatta hereroa surmattiin tai kuoli nälkään kolmen vuoden aikana, 80 prosenttia koko kansasta. Namoja kuoli kymmenen tuhatta, lähes puolet koko kansasta.
Huomattava osa Lounais-Afrikkaan asettuneista saksalaisista jäi maahan vielä sen jälkeen kun Saksa menetti siirtomaansa ensimmäisen maailmansodan päätteeksi. Alue siirtyi Kansainliiton mandaatilla Etelä-Afrikan hallintaan, ja maahan muutti myös tuhansia valkoisia eteläafrikkalaisia.
Namibian itsenäistyessä 74 prosenttia maan viljelymaista oli valkoisen vähemmistön omistuksessa.
Tänä päivänä suuri osa hereroista ja namoista elää yhä Etelä-Afrikan rotusortohallinnon heille määräämissä reservaateissa tai pahvista rakennetuissa hökkeleissä kaupunkien laitamilla.
Namibian politiikassa mukana olevat koulutetut hererot ja namat kuuluvat yleensä oppositiopuolueisiin.
Hererojen edustajat vastasivat Saksan tarjoukseen ilmoittamalla, etteivät halua avustushankkeita vaan maata ja rahaa.
”Saksan tulisi ostaa takaisin esi-isiltämme ryöstetyt maat”, totesi Namibian kansanmurhayhdistyksen puheenjohtaja Laidlaw Peringanda.
Hererot ja namat menettivät Saksan siirtomaavallan aikana yli 25 miljoonaa hehtaaria maata ja yli 80 000 karjaeläintä. Samalla he vieraantuivat omasta kulttuuristaan ja ajautuivat äärimmäiseen köyhyyteen.
Herero- ja namapäälliköt olivat myös tyrmistyneitä Saksan lupaamien avustushankkeiden suuruudesta. Summat olivat mitättömiä verrattuna siihen, kuinka paljon Saksa oli maksanut korvauksia holokaustista selvinneille juutalaisille.
Päälliköiden mielestä hereroille ja namoille tulisi maksaa 460 miljardia euroa vahingonkorvauksia, joka jaettaisiin 40 vuoden ajalle.
Toistaiseksi Saksa ei suostu neuvottelemaan vahingonkorvauksista. Ulkoministeri Heiko Maas vetosi siihen, että nykyinen kansanmurhan käsite määriteltiin vasta vuonna 1948. Kansainvälisen oikeuden mukaan Saksa ei olisi näin ollen velvollinen maksamaan korvauksia vääryyksistä, jotka tapahtuivat vuosikymmeniä tätä ennen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)