Egyptiläistä voimapolitiikkaa

KANSAN UUTISET 28.8.2020

Egyptin kasvava geopoliittinen uhittelu herättää huolta Pohjois-Afrikassa ja Afrikan sarven maissa. Sotilasvallankaappauksessa seitsemän vuotta sitten valtaan tullut presidentti Abdel Fattah al-Sisi on aiemmin tänä kesänä uhannut hyökätä naapurimaahan Libyaan, ja pian sen jälkeen paljastuivat Egyptin suunnitelmat perustaa sotilastukikohta Adeninlahden rannikolle Somalimaahan.

Somalian pohjoisosassa sijaitseva Somalimaa julistautui itsenäiseksi maan sisällissodan aikana vuonna 1991, mutta yksikään maailman maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä ja neuvottelut Somalian hallituksen kanssa ovat jumissa.

Egypti haluaa rakentaa Somalimaan rannikolle laivastotukikohdan, josta sen sota-alukset pääsisivät valvomaan Punaisenmeren eteläpäässä sijaitsevan Bab el Mandebin salmen liikennettä. Salmen kautta kulkee suurin osa Aasian ja Euroopan välisestä laivaliikenteestä sekä huomattava osa Kaukoidän maiden öljyntuonnista.

Egyptin sotalaivat ovat partioineet alueella aiemmin osana Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien johtaman liittouman sotatoimia Jemenissä.

Somalimaassa on ennestään jo Arabiemiraattien lentotukikohta, ja myös Venäjä on neuvotellut tukikohdan rakentamisesta alueelle. Yhdysvalloilla, Ranskalla ja Kiinalla on omat sotilastukikohtansa naapurimaassa Djiboutissa.

Somalimaassa toivotaan, että Egypti tunnustaisi maan itsenäisyyden vastapalveluksena uudesta tukikohdasta.

Egyptin suunnitelmat uudesta sotilastukikohdasta liittyvät paitsi Punaisenmeren alueen strategiseen hallintaan myös vastakkainasetteluun Etiopian kanssa. Etiopia on rakentanut Siniselle Niilille Afrikan suurimman padon ja vesivoimalan, jota kutsutaan nimellä Suuri etiopialaisen renessanssin pato.

Vesivoimalahanke huolestuttaa Niilin alajuoksulla sijaitsevaa Egyptiä, joka on Niilin vedestä täysin riippuvainen. Etiopian hallitus puolestaan pitää patohanketta elintärkeänä oman maan kehitykselle ja yli satamiljoonaisen väestön sähkönsaannille.

Egyptin neuvotteluasema vahvistuu, jos tukikohtahanke Somalimaassa toteutuu, sillä Etiopian ulkomaankauppa on riippuvainen kahdesta satamasta. Näistä toinen sijaitsee Djiboutissa ja toinen Berberassa Somalimaan rannikolla. Molempia satamia ja niihin johtavia maanteitä on kunnostettu Etiopian tuella.

Egyptin sapelinkalistelu länsinaapurissa Libyassa johtuu yhtä lailla al-Sisin kokemasta turvallisuusuhasta. Libya on ollut Muammar Gaddafin syrjäyttämisestä lähtien erilaisten islamististen aseryhmien hallinnassa. Islamistit pitävät al-Sisin johtamaa Egyptiä verivihollisenaan, sillä juuri al-Sisi tukahdutti Egyptin vuoden 2011 kansannousun ja julisti maan ensimmäiset vapaat vaalit voittaneen muslimiveljeskunnan terroristijärjestöksi.

Al-Sisi päätti tukea Libyan kansallisarmeijaksi kutsuttua aseellista ryhmää, joka onnistui ajamaan islamistijoukot pois maan itäosista. Kenraali Khalifa Haftarin johtama kansallisarmeija hallitsi keväällä miltei koko Libyaa pääkaupunkia Tripolia lukuun ottamatta. Haftarin joukot ovat saaneet Egyptin lisäksi tukea Arabiemiraateista, Saudi-Arabiasta ja Venäjältä.

Turkin aseellinen tuki Tripolista käsin toimivalle väliaikaishallitukselle kuitenkin käänsi taistelujen kulun, ja Haftarin joukot joutuivat vetäytymään pääkaupungin alueelta. Kesäkuussa al-Sisi ilmoitti, että Egypti hyökkää Libyaan, mikäli Turkin tukemat joukot ylittävät tämänhetkisen rintamalinjan Sirten kaupungin lähistöllä.

Al-Sisi on jo varustautunut mahdolliseen sotaan länsinaapurissa hankkimalla Venäjältä vastikään hävittäjiä ja taisteluhelikoptereita 3,5 miljardilla dollarilla. Samalla al-Sisi luovutti maan lentotukikohdat Venäjän käyttöön.

Venäjän kanssa tehtyjen asekauppojen lisäksi Yhdysvallat tukee Egyptin asevoimia vuosittain 1,3 miljardilla dollarilla. Summa on pysynyt ennallaan Egyptin vakavista ihmisoikeusloukkauksista huolimatta. Itsenäinen media on Egyptissä kielletty, ja ainakin 60 000 hallituksen vastustajaa on vangittuna. Donald Trump onkin kutsunut al-Sisiä ”suosikkidiktaattorikseen”.

Libanonilaiset palasivat kaduille

KANSAN UUTISET 14.8.2020

Viime viikon tiistain valtaisa räjähdys Beirutin satamassa käynnisti Libanonissa jälleen protestit maan hallitusta ja poliittista eliittiä vastaan. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat osoittaneet mieltään pääkaupungin keskusaukiolla viikonlopusta lähtien. Turvallisuusjoukot ovat vastanneet protesteihin kumiluodeilla ja kyynelkaasulla, ja poliisien seassa olleet siviilipukuiset asemiehet ovat ampuneet mielenosoittajia haulikolla.

Beirutin sataman varastorakennuksen räjähdyksessä kuoli ainakin 200 ihmistä ja tuhannet ihmiset saivat vammoja. Satojen tuhansien Beirutin asukkaiden kodit tuhoutuivat kokonaan tai osittain, kun räjähdyksen aiheuttama paineaalto hajotti rakennusten ovia ja ikkunoita.

Viime viikonlopun protesteissa ainakin 700 ihmistä joutui sairaalahoitoon kumiluotien aiheuttamien vammojen ja kehoon osuneiden haulien vuoksi.

Maanantai-iltana Libanonin hallitus päätti erota, mutta mielenosoitukset ovat jatkuneet senkin jälkeen. Mielenosoittajat vaativat myös presidentti Michel Aounin ja koko parlamentin eroa sekä uusia vaaleja, jotka tulisi järjestää ilman Libanonin poliittisen järjestelmän mukaisia eri uskonnollisille ryhmille varattuja kiintiöitä.

Useita sataman ja tullilaitoksen virkailijoita on pidätetty kuulusteluja varten. Monien libanonilaisten mielestä Beirutin sataman räjähdys johtui kuitenkin viime kädessä maan hallituksen laiminlyönneistä ja välinpitämättömyydestä.

Satamassa sijaitsevassa varastorakennuksessa oli ollut vuodesta 2014 lähtien 2 750 tonnia ammoniumnitraattia, joka oli otettu aikoinaan talteen merikelvottomaksi todetusta venäläisestä rahtilaivasta. Ammoniumnitraattia käytetään lannoitteena sekä räjähdysaineen valmistukseen.

Beirutin sataman ja tullin johtajat ja valtion turvallisuusviranomaiset olivat vuosien ajan varoittaneet ammoniumnitraattilastin aiheuttamasta vaarasta. Viimeksi heinäkuussa maan turvallisuusvirasto lähetti asiasta kirjeen presidentti Aounille ja pääministeri Hassan Diabille.

Samassa hallissa ammoniumnitraatin kanssa oli varastossa myös ilotulitteita. Räjähdykseen johtanut tulipalo sai alkunsa hitsauskipinästä, kun satamatyöntekijät korjasivat varastohallin seinässä ollutta reikää. Tulipalo sai ilotulitteet syttymään, mikä johti lopulta ammoniumnitraatin räjähtämiseen.

Kyseessä oli tutkijoiden mukaan yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista asutuskeskuksessa sattuneista räjähdyksistä sitten elokuussa 1945 Hiroshiman ja Nagasakin yllä pudotettujen atomipommien.

Paineaalto hajotti ikkunoita Beirutin lentokentällä yhdeksän kilometrin päässä satamasta, ja räjähdyksen ääni kantautui 200 kilometrin päähän Kyprokseen asti.

Beirutin räjähdyksen jälkeiset protestit ovat suoraa jatkoa Libanonin viime syksyn kansannousulle. Viime vuoden lokakuussa yli miljoona libanonilaista lähti kaduille osoittamaan mieltä verkkopuheluille kaavailtua veroa vastaan ja vaatimaan hallituksen eroa.

Suurmielenosoituksiin osallistui ensimmäistä kertaa ihmisiä kaikista maan uskonnollisista ryhmistä, kristittyjä, sunnimuslimeja ja šiioja.

Hallituksen eroamisen lisäksi mielenosoituksissa vaadittiin muutosta poliittiseen järjestelmään, jossa poliitikot valitaan virkoihinsa uskontoon pohjautuvien kiintiöiden mukaan. Järjestelmä juontaa juurensa Ranskan siirtomaavallan ajoilta, jolloin päätettiin, että presidentin tulisi aina olla kristitty ja pääministerin muslimi.

Järjestelmää muutettiin hieman maan sisällissodan jälkeen vuonna 1989, jolloin eri uskontokuntia edustavat aseelliset ryhmät perustivat puolueita, jotka ovat edelleen vallassa. Yhä useampien libanonilaisten mielestä juuri tämä sektariaaninen politiikka on johtanut massiiviseen korruptioon, jossa maan poliittinen eliitti käyttää hyväksi uskonnollisia jakolinjoja pysyäkseen vallassa.

Mielenosoitukset keskeytettiin keväällä koronaviruksen takia, joka romahdutti maan talouden. Tällä hetkellä joka neljäs libanonilainen on ilman työtä. Valuutan romahtamisen vuoksi hinnat ovat yhdessä vuodessa nelinkertaistuneet. Sähkökatkoja ja vesikatkoksia on jatkuvasti. Beirutin sataman tuhoutumisen jälkeen Libanonia uhkaa myös ruokapula, sillä maa on pitkälti riippuvainen tuontiviljasta.

Kotiäiti haastaa presidentti Lukašenkan

KANSAN UUTISET 31.7.2020

Valkovenäläinen kotiäiti Svjatlana Tsihanouskaja ei olisi yhtään halunnut mukaan politiikkaan, mutta monen mutkan kautta hänestä onkin tullut presidentti Aljaksandr Lukašenkan varteenotettava haastaja ensi viikon presidentinvaaleissa.

Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi kutsuttu Lukašenka on ollut 26 vuotta vallassa ja pyrkii nyt kuudennelle kaudelleen. Ensi viikon lopulla pidettävissä vaaleissa häntä vastassa on kuitenkin ensimmäistä kertaa yhtenäisen opposition ehdokas.

37-vuotias Tsihanouskaja on viime viikon aikana houkutellut kymmeniä tuhansia ihmisiä vaalitilaisuuksiin eri puolilla maata. Puhujalavalla hän on esiintynyt yhdessä kahden muun naisen kanssa, jotka edustavat vaalilautakunnan hylkäämiä muita opposition ehdokkaita.

Valko-Venäjällä vaalit ovat kaikkea muuta kuin rehelliset, eikä Tsihanouskaja itse edes halua presidentiksi. Jos hän jollain ihmeellä sattuisi voittamaan vaaleissa, hän on luvannut järjestää kaikille ehdokkaille avoimet uudet vaalit puolen vuoden sisällä.

Valko-Venäjän opposition ensimmäiset vapaat vaalitilaisuudet ovat ainakin hetkellisesti rauhoittaneet maassa keväästä asti jatkuneita katuprotesteja. Turvallisuuspoliisi on vastannut mielenosoituksiin kovin ottein ja pidättänyt kesän aikana yli tuhat ihmistä.

Tsihanouskajan mies Sjarhei Tsihanouski on suosittu tubettaja, joka koronakevään aikana dokumentoi ihmisten ahdinkoa maaseudun kylissä. Kuvausmatkojen ympärille syntyi mielenosoituksia, kun poliisi yritti estää kuvauksia. Tsihanouski kutsui presidentti Lukašenkaa ”viiksekkääksi torakaksi” ja kehotti ihmisiä tuomaan mielenosoituksiin tohveleita, joilla torakat Valko-Venäjällä perinteisesti listitään.

Tsihanouski pidätettiin pian sen jälkeen kun hän asettui ehdolle presidentinvaaleissa. Myös liikemies Viktar Babaryka vangittiin syytettynä talousrikoksista sen jälkeen kun hän ilmoitti omasta ehdokkuudestaan. Kolmas ehdokas, Valko-Venäjän entinen Yhdysvaltojen-suurlähettiläs Valeri Tsepkalo pakeni viikonloppuna Venäjälle.

Svjatlana Tsihanouskaja asettui lopulta ehdokkaaksi miehensä sijasta. Hän lähetti viime viikolla lapsensa mummin kanssa ulkomaille sen jälkeen kun viranomaiset olivat uhanneet ottaa lapset huostaan.

Lukašenka nautti yllättävän pitkään kansan syvien rivien luottamusta itsevaltaisuudestaan huolimatta. Toisin kuin monissa muissa entisissä neuvostotasavalloissa, Valko-Venäjällä ihmisillä oli töitä ja toimeentulo jokseenkin turvattu. Viimeistään koronakevät muutti kaiken. Talous on romahtanut, kun Venäjä poisti tuontiöljyn tukiaiset.

Lukašenka ei ottanut koronavirusta todesta, vaan sanoi että korona pysyy loitolla vodkalla, saunomalla ja ajamalla traktoria pellolla. Lääkäreille ja terveydenhoitajille hankittiin suojavarusteita kansalaiskeräyksillä. Valko-Venäjällä on tällä hetkellä asukaslukuun nähden eniten todettuja koronatapauksia Itä-Euroopassa.

Media on ollut Valko-Venäjällä hallituksen valvonnassa, mutta sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat uskaltaneet puhua avoimesti epäkohdista. Tämän päivän nuoret eivät elä samassa suljetussa lintukodossa kuin ikätoverinsa 26 vuotta sitten, kun Lukašenka valittiin maan johtoon. Sitä ennen hän toimi kolhoosin varajohtajana.

Harva kuitenkaan uskoo, että diktatuuri kaatuu vielä tänä kesänä. Lukašenkalla itsellään ja maan eliitillä on liikaa menetettävänä.

Lukašenka puhuu ulkomaiden masinoimasta kapinasta, joka haluaa ajaa Valko-Venäjän kaaokseen. Viime viikolla hän kehotti ulkoministeriä karkottamaan maasta ulkomaiset toimittajat. Kansainvälisen median pitäisi hänen mielestään raportoida sadonkorjuusta ja kuvata leikkuupuimureita protestien sijaan.

Tähän mennessä Lukašenka ei ole vielä pitänyt Svjatlana Tsihanouskajaa uhkana vallalleen, sillä hänen mukaansa valkovenäläiset tietävät, että naiset ovat liian heikkoja johtamaan maata.

Verkkolehti EUobserverin sisäpiirilähteiden mukaan Lukašenkan hallinto on silti varautunut tukahduttamaan opposition tarvittaessa asejoukoilla ja syyttämään Venäjää väkivaltaisuuksista. Verkkolehden mukaan Lukašenka on siirtänyt miljardeja dollareita Qatariin, samaan aikaan kun hänen selkänsä takana valmistellaan jo länsimielistä virkamieshallitusta.

Suursota uhkaa Libyassa

KANSAN UUTISET 17.7.2020

Yhdeksän vuotta Muammar Gaddafin syrjäyttämisen jälkeen Libya saattaa olla ajautumassa suursotaan, jota käydään pitkälti ulkomailta värvättyjen palkkasotilaiden kesken ja ulkovaltojen operoimilla sotalennokeilla.

Viime kuukausina alueelliseksi kriisiksi laajentunut konflikti on suoraa jatkoa vuonna 2014 alkaneelle sisällissodalle maan kahden kilpailevan hallituksen välillä.

Maan itäosien hallitusta edustava Libyan kansallisarmeija hallitsi vielä keväällä miltei koko maata pääkaupunkia Tripolia lukuun ottamatta. Kenraali Khalifa Haftarin johtamissa joukoissa taistelee tuhansia palkkasotilaita Sudanista, Syyriasta ja Venäjältä, ja ilmaiskuja tehdään Arabiemiraattien sotalennokeilla. Aseita ja rahoitusta on tullut myös Egyptistä, Saudi-Arabiasta ja Venäjältä.

Myös Ranska tukee kenraali Haftaria, sillä tämä on luvannut palauttaa vakauden Libyaan ja pysäyttää Välimeren yli Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset.

Sodan toisena osapuolena on Tripolista käsin toimiva väliaikaishallitus, joka syntyi YK:n neuvottelujen tuloksena. Väliaikaishallitusta tukevat islamistijoukot olivat jo häviämässä taistelun pääkaupungin hallinnasta, kun Turkki alkuvuodesta toimitti joukkojen avuksi sotilaita, aseita ja sotalennokkeja.

Turkin sotilaiden mukana Libyaan saapui myös tuhansia syyrialaisia islamistikapinallisia, jotka ovat taistelleet kotimaassaan Bashar al-Assadin hallitusta ja kurdijoukkoja vastaan. Väliaikaishallituksen joukot ovat saaneet vuosien ajan tukea myös Qatarista.

Turkkilaiset sotilaat ja sotalennokit käänsivät taistelujen kulun, ja venäläiset Wagner-ryhmän palkkasotilaat vetäytyivät pääkaupungin alueelta. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan ilmoitti Turkin joukkojen hyökkäävän Sirten kaupunkiin ja siitä edelleen idemmäksi Libyan öljykentille.

Naapurimaan Egyptin presidentti Abdel Fattah al-Sisi on puolestaan uhannut hyökätä Libyaan, mikäli Turkin joukot ylittävät tämänhetkisen rintamalinjan. Libyan itäosien hallitus pyysi tällä viikolla Egyptin joukkoja apuun.

Tulossa voi siis olla täysimittainen sota, jossa Turkin joukot taistelevat Libyan maaperällä Egyptin ja Arabiemiraattien joukkoja ja venäläisiä palkkasotilaita vastaan.

Toinen vaihtoehto on se, että presidentit Erdoğan ja Vladimir Putin ovat Syyrian tilanteen tavoin sopineet keskenään aseellisen yhteenoton välttämisestä ja käytännössä Libyan kahtiajaosta.

Erdoğan kertoi puhuneensa Libyan tilanteesta myös Donald Trumpin kanssa, mutta ei paljastanut yksityiskohtia. Turkilla on Naton toiseksi suurimmat asevoimat, mutta myös Arabiemiraatit ja Egypti ovat Yhdysvaltojen tärkeitä liittolaisia.

Kaikkia osapuolia kiinnostaa öljy. Libyassa on maailman kahdeksanneksi suurimmat 
todennetut öljyvarat. Sodan vuoksi öljyntuotanto on pudonnut alle kymmenesosaan Gaddafin ajoista, ja viime viikolla kenraali Haftarin joukot pysäyttivät tuotannon kokonaan, ilmeisesti tukijoidensa pyynnöstä. Persianlahden maat ja Venäjä ovat sopineet öljyntuotannon leikkauksista, jotta öljyn hinta kohoaisi koronaviruksen aiheuttaman romahduksen jälkeen.

Öljyn lisäksi kyse on monimutkaisesta alueellisesta valtataistelusta, joka käynnistyi pian arabimaiden kansanousujen jälkeen, kun muslimiveljeskuntien perustamat puolueet voittivat ensimmäiset vapaat vaalit Tunisiassa ja Egyptissä ja pääsivät hallitusvaltaan.

Persianlahden maissa Saudi-Arabiassa, Arabiemiraateissa ja Bahrainissa valtaapitävät kuninkaat ja emiirit pitävät muslimiveljeskuntia pahimpana uhkana olemassaololleen. Nämä maat ovat uskonnollisesti vanhoillisia absoluuttisia monarkioita, joissa ei ole minkäänlaista kansanvaltaa.

Persianlahden maista Qatar päätti kuitenkin tukea muslimiveljeskuntia muissa arabimaissa ja myös islamistisia aseellisia liikkeitä. Qatar arveli saavansa suurempaa vaikutusvaltaa arabimaissa, kun islamistiset liikkeet tulisivat niissä aikanaan valtaan. Turkin presidentti Erdoğan on ollut samoilla linjoilla.

Miltei kaikissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kriisipesäkkeissä Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit aseistavat ja rahoittavat vallanpitäjiä tai aseellisia liikkeitä, jotka taistelevat islamisteja vastaan. Islamistiset ryhmät voivat vastaavasti odottaa tukea Turkista ja Qatarista.

Egypti liittyi Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien rintamaan kesällä 2013 tehdyn sotilasvallankaappauksen jälkeen, jossa vaaleilla valtaan tulleet muslimiveljet syöstiin vallasta.

Mitä kuuluu Thaimaan luolapojille?

KANSAN UUTISET 3.7.2020

Kaksi vuotta sitten koko maailman media seurasi herkeämättä Tham Luangin luolaan Pohjois-Thaimaassa veden saartamaksi jääneiden poikien ja heidän jalkapallovalmentajansa pelastusoperaatiota.

Mae Sain pikkukaupungin Villisiat-nimisen jalkapallojoukkueen 12 pelaajaa oli lähtenyt treenien jälkeen käymään kaupungin laitamilla sijaitsevassa luolastossa. Tavallista aikaisemmin alkaneet monsuunisateet saivat luolan kuitenkin tulvimaan estäen 11–16-vuotiaiden poikien ja nuoren apuvalmentajan ulospääsyn.

Heinäkuun 2. päivänä brittiläiset luolasukeltajat löysivät pojat hengissä kalliokielekkeeltä neljän kilometrin päässä luolan suulta. Pojat olivat olleet kadoksissa yhdeksän päivän ajan.

Seuraavan viikon aikana Mae Saihin saapui pelastussukeltajia yli 20 maasta sekä tuhansia avustustyöntekijöitä, toimittajia ja turisteja. Thaimaan laivaston erikoisjoukkojen ja ulkomailta tulleiden sukeltajien yhteisvoimin käynnistettiin pelastusoperaatio, jossa pojat puettiin sukellusvarusteisiin, nukutettiin ja hinattiin ulos veden täyttämästä luolasta.

Jalkapallon MM-kisojen pudotuspelien välipäivinä pojat ja heidän valmentajansa saatiin kaikki viimein pelastettua.

Pojat vietiin sairaalaan, ja psykologien suositusten mukaisesti viranomaiset kehottivat median edustajia jättämään pojat rauhaan seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Thaimaan sotilasjuntan johtaja, kenraali Prayut Chan-o-cha kävi kuitenkin tapaamassa poikia sairaalassa yhdessä kuvausryhmän kanssa.

Paikalliset asukkaat kertoivat myöhemmin, kuinka ulkomaiset toimittajat olivat menneet poikien kouluun kuvaamaan heidän luokkatovereitaan. Eräs tv-kanava yritti lahjoa sairaalaa päästäkseen haastattelemaan poikia. Toinen kanava asetti kuvausryhmän päivystämään kunkin pojan kodin ulkopuolella.

Lopulta yhdysvaltalainen ABC-kanava sai ostettua yksinoikeuden poikien yhteishaastatteluun jo elokuussa. Sitä ennen pojat olivat käyneet näyttäytymässä medialle sotilashallituksen järjestämässä tilaisuudessa Bangkokissa.

Universal Pictures ilmoitti syyskuussa ostaneensa poikien elämäntarinoiden elokuvaoikeudet, mutta sotilashallitus kumosi sopimuksen, koska Thaimaan viranomaiset eivät olleet hyväksyneet elokuvan käsikirjoitusta. Uuden tarjouskilpailun voitti vuosi sitten Netflix. Kullekin pojalle luvattiin 94 000 dollaria elokuvaoikeuksista. Sopimuksen mukaan pojat eivät saaneet puhua kokemuksistaan muille kuin Netflixin tuotantoryhmälle.

Pelastusoperaation ollessa vielä kesken Kansainvälisen jalkapalloliiton puheenjohtaja Gianni Infantino kutsui Villisikojen pelaajat Moskovaan katsomaan MM-kisojen loppuottelua. Sinne pojat eivät ehtineet, mutta syksyllä he matkustivat sotilasjuntan tiedottajan kanssa Argentiinaan katsomaan nuorten olympialaisia ja osallistuivat Los Angeles Galaxyn harjoituksiin yhdessä Zlatan Ibrahimovićin kanssa.

Thaimaalaispojat kävivät myös Englannissa katsomassa Manchester Unitedin Valioliigan ottelua, Abu Dhabissa seuraamassa Thaimaan avauspeliä Aasian kisoissa ja Japanissa pelaamassa ystävyysottelun Fukushiman kaupungin junioreita vastaan.

Brittiläisten sukeltajien kanssa englantia puhunut Adul Samon kutsuttiin opettajansa kanssa vierailulle yhdysvaltalaiseen kielikouluun sen jälkeen kun selvisi, että 14-vuotias poika osasi viittä eri kieltä, wan kieltä, thain kieltä, burmaa, kiinaa ja hiukan englantia.

Tässä vaiheessa useimmat pojat olivat jo lopettaneet pelaamisen Villisikojen joukkueessa. Kauden viimeisessä pelissä luolapojista vain kaksi oli enää mukana. Kauden aikana Villisiat hävisivät 12 ottelua ja voittivat kaksi.

Luolaoperaation seurauksena viranomaiset myönsivät Thaimaan kansalaisuuden vähemmistökansoihin kuuluville Villisikojen pelaajille ja lupasivat vuoteen 2024 mennessä kansalaisuuden kaikille maan rajaseutujen paperittomille.

Myös Thaimaan sotilasjuntta hyötyi onnistuneen pelastusoperaation tuomasta myönteisestä julkisuudesta. Kenraali Prayut nimitettiin viime vuoden vaalien jälkeen pääministeriksi, vaikka hänen puolueensa sai vain 23 prosenttia äänistä.

Tham Luangin luola avattiin viime syksynä turisteille, ja sen ulkopuolelle rakennettiin museo. Mae Saissa vieraili viime vuonna 1,4 miljoonaa turistia. Entiset ananaksen ja riisin viljelijät myyvät nyt t-paitoja, matkamuistoja ja katuruokaa valtavalla torilla luolan edustalla.

Tulossa on rakkauden kesä

KANSAN UUTISET 18.6.2020

Yhdysvaltojen hipsterikaupungissa Seattlessa järjestettiin yhdeksän päivän ajan mielenosoituksia poliisiväkivaltaa vastaan ja poliisit vastasivat protesteihin kyynelkaasulla ja tainnutuskranaateilla. Mutta sitten tapahtui jotain erikoista. Mellakkapoliisit pakkasivat tavaransa ja lähtivät pois protestien keskipisteenä olleelta poliisiasemalta.

Mielenosoittajat julistivat Seattlen keskustan kupeessa sijaitsevan Capitol Hillin kaupunginosan poliisivapaaksi autonomiseksi vyöhykkeeksi.

Muutaman korttelin kokoisella alueella on nyt viikon ajan järjestetty katukonsertteja, opintopiirejä, elokuvanäytöksiä ja mustien runoilijoiden esiintymisiä. Läheiseen puistoon on istutettu kasvimaita, ja paikalliset ravintolat ovat tarjonneet ilmaista vegaanipitsaa. Asunnottomille on avattu oma terveysasema.

Valtaajat vaativat kaupungin poliisilaitoksen lakkauttamista, edullisempia vuokria sekä mustien ja intiaanien historian opetusta Washingtonin osavaltion kouluissa. Poliisin määrärahat tulisi käyttää sosiaali- ja terveyspalveluihin, kaupungin vuokra-asuntoihin ja opettajien palkkoihin.

Viikonloppuna alue muistutti pikemminkin puistofestivaalia, kun kymmenet tuhannet ihmiset tulivat käymään Capitol Hillissä kaupungin halki kulkeneen Black Lives Matter -liikkeen mielenosoituksen päätteeksi.

Harva varmaan tietäisi koko Capitol Hillin valtauksesta ilman presidentti Donald Trumpin viimeaikaisia tviittejä, joissa hän nimitti valtaajia terroristeiksi ja kamaliksi anarkisteiksi ja vaati Seattlen ”radikaalivasemmistolaista” pormestaria valtaamaan alueen takaisin.

Trump oli ilmeisesti nähnyt tv:stä Fox Newsin valereportaasin paikan päältä ja manipuloidut kuvat, joissa aseistettu mies vartioi tulipalon valtaamaa mellakka-aluetta.

Vastaustviitissään Seattlen pormestari Jenny Durkan kehotti Trumpia ”painumaan takaisin bunkkeriinsa”.

Ennen tviittailua presidentin kanssa pormestari oli Seattlessa hyvin epäsuosittu. Mielenosoittajat ja kaupunginvaltuuston jäsenet vaativat häntä eroamaan sen jälkeen kun poliisit olivat ampuneet mielenosoittajia kyynelkaasulla. Kyynelkaasun käyttö oli Seattlen poliisilta nimenomaisesti kielletty – ja etenkin koronaviruksen aikaan.

Tviittien jälkeen Durkan kävi Capitol Hillissä tapaamassa valtaajia ja totesi CNN:n haastattelussa, että Seattlessa järjestetään kadunvaltauksia jatkuvasti ja ”tulossa saattaa olla rakkauden kesä”.

Seattlen poliisipäällikkö Carmen Best sanoi puolestaan sunnuntaina CBS:n haastattelussa, että poliisilaitoksen täytyy muuttua, jotta se palvelisi paremmin kaikkia kansanosia.

Poliisipäällikkö on itse musta nainen ja pormestari Durkan avoimesti lesbo.

Seattle tunnetaan maailmalla 1990-luvun suosituista grungebändeistä Nirvanasta ja Pearl Jamista, Maailman kauppajärjestön WTO:n vuoden 1999 huippukokouksen vastaisista antikapitalistisista mielenosoituksista sekä lukuisista kahviloistaan ja teknoalan suuryhtiöistä. Kahvilaketju Starbucks on kotoisin Seattlesta, samoin kuin verkkokauppa Amazon ja Microsoft.

Capitol Hill on paikallisten vaihtoehtoliikkeiden suosima kaupunginosa, josta löytyy ravintoloita, livemusiikkia ja homobaareja. Huomattava osa asukkaista kuuluu seksuaalivähemmistöihin.

Kaupunginosan väestörakenne on kuitenkin muuttunut rajusti viime vuosina, kun monet teknoalan ammattilaiset ovat hankkineet asuntoja alueelta ja vuokrat ovat kohonneet. Asunnottomien määrä Seattlessa on kolmanneksi suurin koko Yhdysvalloissa. Asunnottomista 40 prosenttia on mustia.

Capitol Hillin valtaajien kesken on viime päivänä käyty sanaharkkaa yhteisistä vaatimuksista. Monien mustien aktivistien mielestä osa valtaajista tuntuu unohtaneen, että protestissa oli alun perin kyse etenkin mustiin kohdistuvan poliisiväkivallan vastustamisesta.

Valtaajat ovat erimielisiä siitä, pitäisikö kaupungin leikata poliisilta kaikki määrärahat vai riittäisikö määrärahojen puolittaminen, jota kaupunginvaltuutetut pitävät realistisena vaihtoehtona.

Valtauksessa mukana olevat antikapitalistit taas ajavat niin sanottua Amazon-veroa, joka velvoittaisi kaupungissa toimivat suuryhtiöt maksamaan 1,3 prosentin veron palkkakuluistaan. Tulot menisivät hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen.

Poliisiväkivalta uhkaa kansanterveyttä

KANSAN UUTISET 5.6.2020

Eri puolilla Yhdysvaltoja on nyt toista viikkoa osoitettu mieltä George Floydin kuolemaa ja yleensäkin poliisiväkivaltaa vastaan. Yhdysvalloissa kuolee poliisin käyttämien voimatoimien vuoksi vuosittain noin tuhat ihmistä, keskimäärin lähes kolme ihmistä joka päivä. Luku on pysynyt ennallaan jo vuosien ajan.

Poliisin surmaamista ihmisistä suurin osa on valkoihoisia miehiä. Noin kolmasosa on mustia. Mustaihoisilla miehillä on kuitenkin valkoihoisiin verrattuna kaksi ja puoli kertaa suurempi todennäköisyys kuolla poliisin voimatoimien vuoksi. Mustien osuus Yhdysvaltojen väestöstä on 13 prosenttia.

Yhdysvaltojen tiedeakatemian viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan poliisiväkivaltaa tulisi käsitellä kansanterveysongelmana. Poliisin voimatoimet olivat tutkimuksen mukaan yksi keskeisimmistä kuolinsyistä erityisesti mustaihoisten nuorten miesten keskuudessa. 20–24-vuotiaiden mustien miesten kuolemantapauksista joka 60:s oli poliisiväkivallan aiheuttama.

Tutkijoiden mukaan yksi tuhannesta mustasta amerikkalaismiehestä todennäköisesti kuolee poliisiväkivallan seurauksena.

George Floydin kuolema oli tilastoihin nähden epätavallinen useastakin syystä. 46-vuotias Floyd oli selvästi vanhempi kuin useimmat poliisiväkivallan vuoksi surmansa saaneet. Floyd tukehdutettiin kuoliaaksi ruokakaupan edessä Minneapolisissa vielä valoisaan aikaan. Surmalla oli lukuisia silminnäkijöitä. Floydin kuolema taltioitiin kännykkävideoille, jotka lähtivät nopeasti leviämään, aluksi Facebookissa.

Myös kuolintapa oli poikkeuksellinen. Vain yksi prosentti poliisin surmaamista ihmisistä Yhdysvalloissa kuolee pahoinpitelyn tai tukehduttamisen tuloksena. Viime vuonna poliisin pahoinpitelyn tai kuristusotteen seurauksena kuoli 11 ihmistä. Heistä kolme oli mustaihoisia.

Suurin osa Yhdysvaltojen poliisiväkivallan uhreista (96 %) kuolee poliisin luodista. Surmatuista 60 prosentilla oli hallussaan ampuma-ase. Useimmilla muilla oli teräaseita tai muita lyömäaseita. Noin kymmenellä prosentilla surmatuista ei ollut kuitenkaan minkäänlaista asetta. Kuusi prosenttia ei lainkaan uhannut poliisia tai sivullisia.

Vuoden 2015 jälkeen aseettomilla mustaihoisilla miehillä on ollut neljä kertaa suurempi todennäköisyys kuolla poliisin luodista kuin aseettomilla valkoihoisilla miehillä. Tämä lukema on tosin pienentynyt viime vuosina. Samalla valkoisten suhteellinen osuus kaikista poliisin surmaamista ihmisistä on kasvanut hieman. Yhä useammat poliisin surmaamat valkoihoisiset amerikkalaiset ovat olleet mielenterveysongelmista kärsiviä miehiä.

Poliisin voimankäytöstä johtuneista kuolemantapauksista vain yksi sadasta on johtanut syytteisiin tuomioistuimessa.

Poliisiviranomaiset eivät itse pidä luotettavaa tilastoa poliisin voimankäytön aiheuttamista kuolemantapauksista. Kattavat tiedot löytyvät kansalaisaktiivien ylläpitämiltä sivustoilta ja Washington Post -lehden verkkosivuilta. Washington Post alkoi koota tilastoja poliisiväkivallan aiheuttamista kuolemantapauksista vuonna 2015, sen jälkeen kun poliisi ampui kuoliaaksi 18-vuotiaan aseettoman mustaihoisen Michael Brownin Fergusonin kaupungissa lähellä St. Louisia.

Tutkijat ovat yrittäneet löytää syitä siihen, miksi poliisi surmaa mustia suhteellisesti selvästi enemmän kuin muiden väestöryhmien edustajia. Yhden selityksen mukaan mustat asuvat useammin korkean rikollisuuden alueilla.

Black Lives Matter -liikkeen kokoamien tilastojen mukaan kuolemaan johtaneen poliisiväkivallan määrällä ei ole ollut kuitenkaan mitään yhteyttä väkivaltarikollisuuden määrän kanssa kyseisillä alueilla.

Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan mustia ei kohdeltu kiinniottotilanteissa väkivaltaisemmin kuin valkoisia, mutta poliisi pysäyttää mustia ja latinoja useammin esimerkiksi liikenteessä.

Verkkolehti Voxin selvityksessä havaittiin, että poliisiampumisia tehdään enemmän niissä osavaltioissa, joissa on löyhemmät aselait ja ihmisillä on enemmän ampuma-aseita.

Kansainvälisessä vertailussa Yhdysvallat on omaa luokkaansa. Maassa ei ole juuri enempää väkivaltarikollisuutta kuin muissa länsimaissa, mutta poliisi ampuu ihmisiä kuoliaaksi kymmeniä tai satoja kertoja useammin. Suomessa poliisin luoteihin on kuollut yhdeksän ihmistä sitten vuoden 2000.

Wagner valloittaa Afrikkaa

KANSAN UUTISET 22.5.2020

Venäläisen sotilasyrityksen Wagnerin palkkasotureita on parhaillaan ainakin kymmenessä maassa Afrikassa, Lähi-idässä ja Latinalaisessa Amerikassa. Wagner-ryhmä kuuluu venäläisen liikemiehen Jevgeni Prigožinin laajaan yritysryppääseen, joka harjoittaa sodankäyntiä, sotilaskoulutusta, kaivostoimintaa ja verkkotrollausta.

Libyassa Wagnerin sotilaat taistelevat eturintamassa maan pääkaupungin Tripolin hallinnasta sotajohtaja Khalifa Haftarin Libyan kansallisarmeijaksi kutsutuissa joukossa. Haftarin asejoukot hallitsevat suurinta osaa koko Libyasta. Wagnerilla on Libyassa 1 400 sotilasta, jotka valvovat myös Bengasin ja Tobrukin satamia Välimerellä. Prigožinin pyrkimyksenä on ollut istuttaa Muammar Gaddafin poika Saif al-Islam maan johtoon.

Keski-Afrikan tasavallassa Wagnerin sotilaat kouluttavat maan armeijaa taistelussa muslimikapinallisia vastaan. Wagnerin edustaja toimii presidentin turvallisuusneuvonantajana. Wagnerin joukot vartioivat myös kulta-, timantti- ja uraanikaivoksia, osaa niistä kapinallisten hallitsemilla alueilla.

Sudanissa Wagnerin sotilaat kouluttavat erikoisjoukkoja ja valvovat Prigožinin omistamaa kultakaivosta. Prigožin neuvotteli maan sotilasjohdon kanssa Venäjän laivastotukikohdasta Punaisenmeren rannikolla.

Mosambikissa Wagnerin sotilaat taistelevat maan pohjoisosien islamistikapinallisia vastaan ja pyrkivät turvaamaan alueella käynnistyneitä maakaasuhankkeita.

Venezuelassa Wagner suojelee presidentti Nicolás Maduroa ja Venäjän öljyhankkeita.

Wagner-ryhmä on rekisteröity Argentiinassa, sillä Venäjän lait eivät salli palkkasotilaita. Wagner oli alun perin ryhmän komentajana toimineen Venäjän erikoisjoukkojen everstiluutnantin Dmitri Utkinin koodinimi. Utkinin ihannoi natsi-Saksaa ja Hitlerin lempisäveltäjää Richard Wagneria.

Utkin johti venäläistä sotilasjoukkoa, joka keväällä 2014 miehitti Krimin niemimaan ja taisteli myöhemmin Luhanskin alueen separatistijoukossa Itä-Ukrainassa.

Ukrainan sotatoimien jälkeen tuhansia Wagnerin sotilaita lähti Syyriaan turvaamaan öljyntuotantoa ja taistelemaan Isistä vastaan. Prigožin sopi Syyrian hallituksen kanssa 25 prosentin provisiosta Wagnerin vapauttamilta alueilta saaduista öljytuloista.

58-vuotias Jevgeni Prigožin on kulkenut pitkän tien päätyäkseen Vladimir Putinin ulkopolitiikan luottomieheksi. Parikymppisenä hänet tuomittiin vankilaan ryöstöistä ja alaikäisten prostituutiorenkaan pyörittämisestä. Vapauduttuaan vankilasta vuonna 1990 hän perusti isäpuolensa kanssa nakkikioskeja silloiseen Leningradiin. Yritystoiminta laajeni pian ruokakauppoihin ja Pietarin ensimmäisiin hienostoravintoloihin.

Prigožin tutustui Putiniin vuonna 2001, kun tämä tuli Ranskan presidentin Jacques Chiracin kanssa illalliselle hänen ravintolalaivaansa. Myöhemmin Putin kutsui George W. Bushin syömään Prigožinin ravintolaan ja vietti siellä myös omia syntymäpäiviään.

Prigožin sai pian vastata myös Pietarin ja Moskovan kouluruokailusta ja myöhemmin koko Venäjän armeijan ruokahuollosta.

Yhteistyö Putinin kanssa sai uusia muotoja, kun Prigožin perusti vuonna 2013 Pietarin trollitehtaan, jossa sadat työntekijät osallistuvat verkkokeskusteluihin etukäteen annettujen käsikirjoitusten mukaan.

Krimin miehityksen jälkeen Prigožin on keskittynyt palkkasoturifirmaansa, sen liepeille syntyneisiin kaivoshankkeisiin sekä verkkovaikuttamiseen eri puolilla Afrikkaa.

Hän oli ideoimassa Sotšissa viime vuonna pidettyä Venäjän ja Afrikan maiden huippukokousta. Kokouksen puheenjohtajina toimivat Putin ja Egyptin presidentti Abdel Fattah al-Sisi. Sotilasvallankaappauksella valtaan tullut al-Sisi hankki Venäjältä vastikään hävittäjiä ja taisteluhelikoptereita 3,5 miljardilla dollarilla. Samalla al-Sisi luovutti maan lentotukikohdat Venäjän käyttöön. Egyptiin rakennetaan parhaillaan myös Rosatomin ydinvoimalaa.

Prigožin kaavailee myös rautatien rakentamista Afrikan halki Dakarista Senegalista Sudanin Punaisenmeren rannikolle. Samaan aikaan olisi tarkoitus rakentaa valtatie Sudanin rannikolta Tšadin ja Kamerunin halki Atlantille. Näistä hankkeista ei ole vielä tehty sopimuksia.

Sananvapauden mallimaa

KANSAN UUTISET 8.5.2020

Viime sunnuntaina vietettiin kansainvälistä lehdistönvapauden päivää, ja sen alla sananvapausjärjestö Toimittajat ilman rajoja julkaisi vuosittaisen lehdistönvapausindeksinsä. Listan kärjessä olivat tutut sananvapauden mallimaat Norja, Suomi, Tanska, Ruotsi ja Hollanti – sekä kuudentena Jamaika.

Karibianmeren saarivaltio oli lehdistönvapauslistauksessa kuudentena myös kaksi vuotta sitten ja on ollut mukana kymmenen kärjessä vuodesta 2015.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön verkkosivuilla Jamaikan ansioita ei juuri perustella. Verkkosivujen mukaan Jamaika yksinkertaisesti ”kuuluu niihin maihin, joissa kunnioitetaan tiedonvapautta”. Jamaikalla ei ole myöskään koettu väkivaltaisia hyökkäyksiä toimittajia kohtaan sitten vuoden 2009.

Sananvapauden haasteena pidetään uutta lakia, joka kieltää rikoksesta syytetyn henkilön valokuvaamisen tuomioistuimessa miljoonan Jamaikan dollarin suuruisen sakon uhalla.

Toimittajajärjestö ihmetteli myös Jamaikan pääministerin Andrew Holnessin taannoista puhetta, jossa tämä totesi kannattajilleen, että media raportoi mielipiteitä faktoina. Jos halusi tietää faktat, pääministeri kehotti seuraamaan hallituksen verkkosivuja ja hänen omia somepäivityksiään.

Jamaika ei ole hyvinvointivaltio monilla muilla mittareilla – jollei mukaan lasketa pikajuoksun olympiamitalien määrää. Kansantulotilastoissa Jamaika lukeutuu ylemmän keskitulotason maihin. YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä maa on sijalla 94, Mongolian perässä mutta Kolumbian edellä.

Yhdysvaltalaisjärjestö Freedom House asetti Jamaikan sijalle 72 vuosittaisessa maailman maiden kansalaisvapauksien ja poliittisten oikeuksien listauksessaan. Jamaika sai parhaat pisteet vapaista vaaleista sekä siitä, että maassa on suhteellisen hyvin toimiva asiakirjojen julkisuuslaki.

Suurimpia esteitä kansalaisten vapaudelle olivat korruptio, väkivaltarikokset sekä viranomaisten ja rikollisjärjestöjen läheiset suhteet. Seksuaalivähemmistöihin kohdistettu väkivalta on myös hälyttävää.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön Pohjois-Amerikan alueen edunvalvontajohtaja Margaux Ewen paljasti Jamaikan lehdistönvapauden ansioita World Politics Review -verkkolehden haastattelussa kolme vuotta sitten.

Edistysaskeleet lehdistönvapaudessa johtuivat Ewenin mukaan kaupallisen median huomattavasta kasvusta. Kaupallisen median kasvu liittyi puolestaan kotimaisen kulutuksen kasvuun ja sen myötä lisääntyneeseen ilmoitusmyyntiin.

Toimittajat ilman rajoja arvioi eri maiden lehdistönvapautta useilla eri kriteereillä, joista tärkeimpiä ovat median monimuotoisuus ja riippumattomuus, mediaa koskevan lainsäädännön avoimuus sekä toimittajien turvallisuus. Järjestö korostaa sitä, että sen indeksi ei mittaa journalismin laatua.

Jamaikalla ilmestyy kaksi valtakunnallista päivälehteä, toisen niistä julkaisema iltapäivälehti sekä muutama paikallislehti. Nämä kaikki ilmestyvät myös verkossa. Maassa on useita yksityisiä tv-kanavia sekä kymmeniä radiokanavia, jotka keskittyvät lähinnä musiikkiin.

Suurin päivälehti fuusioitui vastikään suurimman tv-kanavan kanssa, joka omistaa myös useita suosittuja radiokanavia.

Mediaomistus on tänä päivänä hyvin keskittynyttä, ja median riippumattomuus on kyseenalaista, koska mediaomistajilla on muitakin intressejä maan liike-elämässä. Poliitikkojen ja liike-elämän välinen korruptio jää usein tutkimatta.

Jamaikan yleisradio myytiin yksityisille sijoittajille 1990-luvulla osana Kansainvälisen valuuttarahaston vaatimia julkisten palvelujen leikkauksia.

Jamaikan päivälehdissä on ollut viime päivinä enimmäkseen kotimaan uutisia koronaviruksesta. Tv-kanavilla on lähetetty uutisia, keskusteluohjelmia ja yhdysvaltalaisia tv-sarjoja.

Paikallinen journalistiliitto on arvostellut hallitusta liikkumisrajoituksista koronaviruksen pahiten riivaamalle alueelle maan pääkaupungin Kingstonin länsipuolella, missä virus lähti leviämään suuryritysten puhelinpalvelukeskusten työntekijöiden keskuudessa. Hallituksen koronavirusta koskevissa tiedotustilaisuuksissa on myös jäänyt heikosti aikaa median esittämille kysymyksille.

Kuinka Afrikka selviää koronasta?

KANSAN UUTISET 24.4.2020

Tansanialainen toimittajakollega kyseli viime kuussa neuvoa. Voisiko hän mennä moottoripyörällä töihin radioasemalleen, joka sijaitsee pienessä kylässä kymmenen kilometrin päässä hänen kotoaan?

Tansaniassa koulut oli juuri suljettu ja ihmisiä kehotettiin välttämään liikkumista ulkona.

Maassa oli todettu edellisinä päivinä kolme koronavirustapausta. Tartunnan saaneista kaksi oli turisteja ja kolmas oli kotimaahan palannut tansanialainen nainen, joka oli vieraillut useissa Euroopan maissa.

”Sinun pitää mennä töihin”, vastasin WhatsAppissa. ”On tärkeää, että ihmiset saavat oikeaa tietoa koronasta ja ohjeita sen leviämisen ehkäisemiseksi.”

Paikallisessa somessa väitettiin, että afrikkalaiset olivat immuuneja koronavirukselle tai että kuppi mustaa teetä aamulla estää tartunnan. Muissa maissa lääkkeeksi tarjottiin pippurikeittoa tai c-vitamiinitabletteja.

Tansanian hallitus kielsi medioita uutisoimasta koronaviruksesta muuta kuin viranomaisten jakamaa terveystietoa.

Kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Tähän mennessä yli 170 000 ihmistä on kuollut koronaan, suurin osa heistä Yhdysvalloissa ja neljässä Euroopan maassa, Italiassa, Espanjassa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa.

Useimmissa Afrikan maissa ihmiset ovat olleet jo kuukauden ajan samankaltaisessa karanteenissa kuin meillä. Joukkotapahtumat on kielletty, jalkapallo-ottelut peruttu, baarit ovat kiinni ja toimistotyöntekijät etätöissä. Maiden rajat on suljettu ja lentoliikenne keskeytetty.

Tätä kirjoittaessa koko Afrikassa on todettu 24 000 koronatapausta ja noin tuhat ihmistä on kuollut, useimmat heistä Pohjois-Afrikan maissa Algeriassa, Egyptissä ja Marokossa.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa eristys on auttanut hidastamaan viruksen leviämistä. 49:ssä mustan Afrikan maassa toistaiseksi 346 ihmistä on kuollut koronaan. Kymmeniä ihmisiä on kuollut Etelä-Afrikassa, Kamerunissa, Burkina Fasossa ja Kongossa, mutta useimmissa muissa maissa puhutaan vasta yksittäisistä tapauksista. Tansaniassa koronaan on kuollut kymmenen ihmistä, 17 muussa Afrikan maassa ei vielä yhtään.

Nigeriasta uutisoitiin viime viikolla, että ulkonaliikkumiskieltoa rikkoneita ihmisiä on kuollut poliisin luoteihin enemmän kuin maassa on kuollut ihmisiä koronaan.

Monet pelkäävät, että korona lähtee pian leviämään myös Afrikassa. Maailman terveysjärjestön WHO:n hätäohjelmien johtaja arveli viime viikolla, että yli kymmenen miljoonaa afrikkalaista voi saada koronavirustartunnan seuraavan kuuden kuukauden aikana. Lontoon Imperial College -yliopisto puolestaan ennustaa, että Afrikan maissa 300 000 ihmistä saattaa vielä kuolla koronaan.

Luku on lähes yhtä suuri kuin Afrikassa vuosittain malariaan kuolleiden määrä. Ripuliin kuolee Afrikassa joka vuosi yli 600 000 ihmistä, keuhkokuumeeseen noin 900 000 ihmistä.

Useissa Afrikan maissa terveydenhuoltojärjestelmä ei pysty lainkaan hoitamaan koronaan vakavasti sairastuneita. Esimerkiksi Somaliassa ei ole olemassa hengityskoneita. Somalia lähetti kuitenkin viime kuussa 20 lääkäriä Italiaan auttamaan koronaviruksen tehohoidossa.

Lähiviikot tulevat näyttämään, kuinka laajalle koronavirus leviää Afrikassa. Jotkut tutkijat uskovat, että Afrikka saattaa selvitä koronasta muita maanosia helpommalla kahdesta syystä. Ensinnäkin väestön ikärakenne todennäköisesti vähentää koronan kuolleisuutta. Afrikan 1,3 miljardista asukkaasta suurin osa on alle 25-vuotiaita ja vain kaksi prosenttia on yli 65-vuotiaita.

Toiseksi flunssavirukset ovat harvinaisempia Afrikassa kuin muualla, eikä koronakaan ilmeisesti viihdy tropiikissa yhtä hyvin kuin viileämmillä leveysasteilla. Toisaalta muiden tautien kuten malarian, tuberkuloosin ja aidsin vaikutusta koronaan ei vielä tiedetä.

Maaseuturadion toimittaja Tansaniassa vakuutti tällä viikolla, että terveysvalistus on mennyt perille ja ihmiset tietävät nyt, kuinka välttää tartuntoja. Suurkaupunkien slummeissa etäisyyden pitäminen voi olla silti mahdotonta, eivätkä monet pysty jäämään kotiin vaan heidän on pakko hankkia elantonsa.

Che Guevaran jalanjäljissä

KANSAN UUTISET 9.4.2020

Pienen hotellin omistaja Jorge Osinaga Padilla kiipeää maasturin ohjauspyörän taakse, tekee ristinmerkin ja laittaa lippiksen päähän. Olemme lähdössä Vallegranden pikkukaupungista ylös vuorille La Higueran kylään, missä Che Guevara surmattiin lokakuussa 1967.

Soratie kiemurtelee ympäri vuorten reunamia. Näkymät ovat komeita. Tien vieressä on satojen metrien pudotus alas laaksoon. Korkealla ylängöllä kasvaa perunaa ja ainoat vastaantulijat paimentavat lehmiä.

Näihin maisemiin Che Guevara saapui marraskuussa 1966 yhdessä 29 bolivialaisen ja 25 kuubalaisen kanssa käynnistämään sosialistista vallankumousta Etelä-Amerikkaan. Tarkoituksena oli perustaa eteläisen Bolivian vuorille sissien koulutusleiri, josta lähdettäisiin aseelliseen vallankumoukseen myös naapurimaihin Argentiinaan, Brasiliaan, Chileen ja Paraguayhin.

Eri puolille maailmaa olisi luotava ”kaksi, kolme, useita Vietnameja”, Che Guevara kirjoitti viimeiseksi jääneessä artikkelissaan.

Vallankumous ei edennyt suunnitelmien mukaan. Bolivian kommunistipuolue ei antanut Chen joukoille luvattua tukea. Maan eteläosien talonpojat eivät olleet kiinnostuneita liittymään taisteluun. Che ei myöskään tiennyt, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA koulutti Bolivian erikoisjoukkoja ja toimitti heille aseita. Lisäksi kapinallisten radiolähettimet olivat hajalla, eikä Che saanut yhteyttä tukijoukkoihin Kuubassa.

Maaliskuussa 1967 argentiinalais-itäsaksalainen vakooja Tamara Bunke, koodinimeltään Tania, ilmestyi odottamatta kapinallisten leiriin. Tania toimi kapinallisten yhdyshenkilönä pääkaupungissa La Pazissa ja kuljetti vieraita sissien luo. Tällä kertaa sotilaat löysivät hänen jeeppinsä ja pian myös maakellarit, joissa olivat kapinallisten ruokavarastot ja Che Guevaran astmalääkkeet.

Tämän jälkeen sissit joutuivat olemaan kuusi kuukautta pakosalla – ilman lääkkeitä ja usein ilman ruokaa ja juomavettä. Hyönteiset ja sairaudet riivasivat. Koko ryhmällä oli käytössään vain kuusi huopaa.

Kuubassa tiedettiin Chen joukkojen ahdingosta, mutta avustustoimiin ei ryhdytty. Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin matkusti Havannaan ja kielsi Kuubaa ehdottomasti ryhtymästä pelastusoperaatioon Boliviassa.

La Higueran kylän ulkopuolella Jorge osoittaa, mistä Che Guevara tuli muulilla ratsastaen viimeisellä matkallaan. Astmakohtaukset estivät häntä kävelemästä itse. Naapurikylässä hän oli poistanut ihmisiltä rikkinäisiä hampaita, olihan hän koulutukseltaan lääkäri.

Tien toisella puolella vuorenrinteen alla on sola, jonne kapinalliset jäivät lopulta mottiin, kun paikallinen perunanviljelijä paljasti sotilaille heidän piilopaikkansa. Tässä vaiheessa sissejä oli 25, ja heitä vastassa oli 1 800 raskaasti aseistettua erikoisjoukkojen sotilasta.

La Higuerassa asuu nykyään noin parikymmentä ihmistä, pääasiassa vanhuksia. Bolivian vallasta ajettu vasemmistohallitus ryhtyi vuosi sitten rakentamaan kylään vesijohtoa.

Kylässä on kolme Che Guevaran muistomerkkiä ja lukuisia Chen muotokuvasta tehtyjä seinämaalauksia.

Kyläpuotia pitävä rouva tulee avaamaan oven pieneen koulurakennukseen, jonne Che vietiin aikoinaan vangiksi. Nyt koulu on remontoitu museoksi, jonka seinillä on valokuvia ja tekstejä sissioperaatiosta ja vanha verinen sotilasunivormu.

Che ei suostunut puhumaan upseereille mutta pyysi saada tavata kylän opettajan.

”Kuubassa lapset eivät käy koulua savimajassa”, Che sanoi nuorelle naisopettajalle. ”Juuri tällaisia epäkohtia vastaan me taistelemme.”

”Olette tullut pitkän matkan taistelemaan Boliviaan”, nainen vastasi.

Seuraavana päivänä 9. lokakuuta 1967 Che ja kaksi muuta vangittua sissiä teloitettiin ja ruumiit lennätettiin helikopterilla Vallegrandeen.

Jorge tekee jälleen ristinmerkin, kun lähdemme paluumatkalle takaisin kaupunkiin.

Hän oli 12-vuotias, kun Che Guevaran ruumis asetettiin Vallegranden sairaalan pesuhuoneeseen kaupungin asukkaiden nähtäväksi. Paikalle lennätettiin myös ulkomaisia lehtimiehiä pääkaupungista.

Sairaalan pesula on nyt turistinähtävyys, samoin kuin surmattujen sissien joukkohaudalle rakennettu mausoleumi ja museo.

Bolivian eteläosat ovat hyvin uskovaista ja oikeistolaista seutua. Kun ihmiset menivät jonossa katsomaan Chen ruumista, monien mielestä sissijohtaja näytti ristiinnaulitulta Jeesukselta. Vielä tänä päivänä Vallegrandessa sytytetään kynttilöitä Pyhälle Ernestolle, jonka uskotaan parantavan ihmisiä sairauksista.

Alkuperä tuntematon

KANSAN UUTISET  27.3.2020

Moni näyttää uskovan, että koronavirus loikkasi ihmisiin Wuhanin kalatorilla Kiinassa myytävänä olleista lepakoista. Ilmeisesti ihan näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Kuuluisaksi tullut Huananin kalatori Wuhanissa suljettiin tammikuun alussa useiden työntekijöiden sairastuttua aiemmin tuntemattoman viruksen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen. Kalojen ja äyriäisten lisäksi torilla oli myynnissä matelijoita, eläviä villieläimiä ja niiden lihaa.

On kuitenkin epävarmaa, myytiinkö torilla lepakoita. Lepakot ovat suurta herkkua Indonesiassa ja Filippiineillä, mutta eivät Keski-Kiinassa.

Lääketiedelehti Lancet julkaisi tammikuun lopulla kiinalaistutkijoiden artikkelin, jossa kuvailtiin koronaepidemian alkuvaiheessa sairastuneiden ihmisten oireita ja tartuntalähteitä. Monet sairastuneista olivat Huananin eläintorin kauppiaita ja asiakkaita. Kaikkein varhaisimmat tartunnat todettiin kuitenkin ihmisillä, jotka eivät olleet koskaan käyneet kyseisellä torilla.

Yhdysvaltalainen tartuntatautien professori Daniel Lucey arvioi Science-lehdessä, että ensimmäiset koronatartunnat ihmisissä tapahtuivat jo viime syksynä. Aluksi virus tarttui yksittäisiin ihmisiin Wuhanissa tai muualla Kiinassa ennen kuin se joulukuussa levisi Huananin kala- ja eläintorin työntekijöiden keskuuteen ja käynnisti laajemman epidemian.

Uuden Sars-CoV-2 -koronaviruksen alkuperää ei vielä tunneta. Viruksen perimä muistuttaa jonkin verran eräillä lepakkolajeilla tavattavaa koronavirusta, mutta näiden virusten välillä on myös merkittäviä eroja, joiden vuoksi koronan suoraa tartuntaa lepakosta ihmiseen ei pidetä todennäköisenä.

Lepakoiden koronaviruksia on tutkittu paljon, sillä sars-viruksen uskotaan olevan peräisin lepakoista ja siirtyneen ihmisiin palmunäätien välityksellä.

Tutkijoiden mukaan myös koronavirus on saattanut siirtyä lepakosta johonkin toiseen eläimeen ja siitä edelleen ihmiseen. Väli-isäntälajiksi on ehdotettu muurahaiskäpyä, käärmeitä ja bamburottaa, mutta geenitutkimukset ovat osoittaneet nämä teoriat vääriksi.

Tammikuusta alkaen yli 50 000 ihmistä on joutunut Kiinassa sairaalahoitoon koronan vuoksi. Tähän viikkoon mennessä koronaan on kuollut Kiinassa yli 3 000 ihmistä. Sairastuneiden ja kuolleiden määrät alkoivat vähentyä helmikuussa.

Samaan aikaan kun Kiinassa epidemia rupesi hellittämään, koronakuolemien määrä kasvoi etenkin Iranissa. Aluksi suurin osa Iranin koronatapauksista todettiin Qomissa, jota pidetään maan uskonnollisena pääkaupunkina. Ensimmäiset tartunnat voitiin yhdistää liikemieheen, joka oli vieraillut Wuhanissa Kiinassa.

Iranin epidemiassa on ollut erikoista se, että koronaan on sairastunut ja kuollut huomattava määrä maan korkeimpaan johtoon kuuluvia ihmisiä, ministereitä, uskonnollisia johtajia ja asevoimien komentajia. Kansanedustajista kymmenen prosenttia on saanut koronatartunnan.

Koronaan on kuollut Iranissa yli 2 000 ihmistä. Päivittäisten kuolemantapausten määrä lähti laskuun viime viikolla.

Euroopassa havahduttiin koronavirukseen kunnolla vasta kun Italiassa jalkapallosarjat keskeytettiin pari viikkoa sitten ja maan pohjoiset maakunnat asetettiin karanteeniin.

Tällä hetkellä Italiassa on eniten koronaviruksesta johtuvia kuolemantapauksia koko maailmassa. Keskiviikkoon mennessä Italiassa oli kuollut koronaan yli 7 000 ihmistä. Lukumäärä kaksinkertaistui yhdessä viikossa. Kuolleista 85 prosenttia on ollut yli 70-vuotiaita.

Korkeaa kuolleisuutta on selitetty sillä, että Italiassa on maailman toiseksi iäkkäin väestö – heti Japanin jälkeen. Ennen koronaa vanhukset elivät pidempään maan korkeatasoisen julkisen terveydenhuollon ansiosta.

Italiassa isovanhemmat ovat myös keskeinen osa perhettä ja usein mukana yhteisissä tilaisuuksissa. Näin virus on voinut helposti tarttua vanhuksiin oireettomilta tai vähäoireisilta perheenjäseniltä.

Koronaepidemian ehkäisemiseksi Italia kielsi kaikki suorat lennot Kiinasta jo tammikuun lopussa. Tämä ei kuitenkaan estänyt koronatartuntoja, sillä Italian ensimmäiset tartunnat eivät tulleet Kiinasta vaan Saksasta.

Pössyttely sallittu

KANSAN UUTISET 13.3.3030

Eteläisen pallonpuoliskon kesäkuukausina Uruguayn pääkaupungissa Montevideossa hakeudutaan rannalle. Pocitosin hiekkarannalla lapsiperheet ovat asettuneet veden lähettyville ja sivummalla olevilla dyyneillä nuoret aikuiset polttelevat marisätkiä. Kohta kaveriporukka aloittaa meditatiivisen poi-pallojen pyörityksen narujen päissä olevilla palloilla. Rantabulevardilla ponihäntäiset miehet rullaluistelevat ohitse ilman paitaa.

Uruguayssa kannabiksen käyttöön törmää siellä täällä, puistoissa, baarien ulkopuolella ja matkailuministeriön tukemassa Montevideon kannabismuseossa.

Maan parlamentti hyväksyi vuonna 2013 lain, joka sallii kannabiksen viihdekäytön ja sääntelee sen tuotantoa ja kauppaa. Uruguaysta tuli maailman ensimmäinen maa, joka laillisti kannabiksen.

Vuodesta 2017 lähtien uruguaylaiset ovat voineet ostaa kannabista apteekeista, ja kotikasvatus on sallittua. Apteekkeihin päätyvästä kannabiksen tuotannosta vastaa kaksi yhtiötä, jotka ovat nykyään kanadalaisessa omistuksessa. Viranomaiset huolehtivat laadunvalvonnasta ja siitä, että sallitut THC-pitoisuudet eivät ylity.

Uusi laki syntyi pitkään vallassa olleen vasemmistohallituksen aloitteesta. Lain kannattajien tarkoituksena ei ollut saada lisää ihmisiä polttamaan pilveä vaan lopettaa laiton huumekauppa.

Tässä kuussa valtaan tullut oikeistolainen presidentti Luis Lacalle Pou ei ole kumoamassa lakia. Uusi presidentti ehdotti jo kymmenen vuotta sitten, että kannabiksen kotikasvatus pitäisi sallia.

Uruguayssa ei ole Amsterdamin kaltaisia coffeeshoppeja, vaan rekisteröidyt käyttäjät voivat ostaa lääkepussiin pakattua kannabista apteekista. Maksimimäärä asiakasta kohti on kymmenen grammaa viikossa. Asiakkaaksi rekisteröityminen tehdään postissa ja edellyttää sormenjäljen antamisen. Apteekki tunnistaa asiakkaan sormenjäljen ja valvoo, ettei sallittua myyntimäärää ylitetä.

Ulkomaalaiset turistit eivät voi rekisteröityä asiakkaiksi. Laillisesti hankittua kannabista ei saa myöskään myydä eteenpäin.

Kannabispussi maksaa apteekissa noin euron grammaa kohti. Hinta on selvästi edullisempi kuin laittomassa katukaupassa. Apteekissa myytävä tuote ei ole kuitenkaan yhtä voimakasta.

Apteekkikaupan lisäksi laki sallii enintään kuuden kannabiskasvin kotikasvatuksen. Ihmiset voivat myös liittyä erilliseen kannabisklubiin ja hankkia kannabista laillisesti muilta klubin jäseniltä.

Viranomaisten valvoma kauppa ei ole sujunut ilman ongelmia. Apteekeissa on jatkuvasti pulaa kannabiksesta, ja kun sitä on, apteekin eteen syntyy pitkiä jonoja.

Paikalliset pankit ovat kieltäytyneet asioimasta kannabista myyvien apteekkien kanssa. Syynä on Yhdysvaltojen terrorisminvastainen laki, joka kieltää yhdysvaltalaisten pankkien rahaliikenteen ulkomaisten pankkien kanssa, jotka ottavat vastaan huumekaupasta saatua rahaa. Tällä hetkellä Uruguayssa on ainoastaan 17 apteekkia, joissa myydään kannabista.

Monet satunnaisemmin kannabista käyttävät ihmiset eivät ole halunneet rekisteröityä käyttäjiksi. Rekisteröityjä kannabiksen käyttäjiä tai kotikasvattajia on noin 30 000, mikä vastaa alle kahta prosenttia maan aikuisväestöstä.

Viranomaisten mukaan kannabiksen käyttö on lisääntynyt hieman laillistamisen jälkeen, ei kuitenkaan nuorten keskuudessa. Rekisteröidyistä käyttäjistä suurin osa on yli 30-vuotiaita.

Rekisteröimätön kotikasvatus ja myynti jatkuu edelleen laillisten kanavien rinnalla, mutta salakuljetus naapurimaasta Paraguaysta on loppunut.

Apteekkikannabiksen valmistusluvan saaneet kaksi firmaa olivat aluksi paikallisten yrittäjien omistuksessa. Vuonna 2018 molemmat myytiin kanadalaisille sijoittajille. Samana vuonna Kanada laillisti kannabiksen tuotannon ja myynnin toisena maana maailmassa.

Kanadalaisyhtiöt Silverpeak ja Aurora Cannabis ovat tehneet suuria sijoituksia Uruguayhin, missä kannabiksenkasvatus on sääolojen vuoksi edullisempaa kuin Kanadassa. Isot voitot ovat luvassa lääkekannabiksen viennistä. Silverpeakin pyrkimyksenä on tuottaa vuosittain 150 tonnia korkeapitoista THC-kannabista lääkekäyttöön Australiaan, Saksaan ja Israeliin.

Selluntuotanto siirtyy Uruguayhin

KANSAN UUTISET 28.2.2020

Uruguayssa rakenteilla oleva UPM:n uusi sellutehdas jakaa mielipiteitä. Uudet investoinnit ja työpaikat ovat monien mielestä tervetulleita, mutta samaan aikaan toiset puhuvat kolonialismista ja pelkäävät, että maaseutu muuttuu eukalyptusplantaasien monokulttuuriksi.

Tehdashankkeen vastustajat saivat viime kuussa lisää virtaa, kun paikallisessa mediassa siteerattiin UPM:n hallituksen puheenjohtajan Björn Wahlroosin vuoden takaista haastattelua Maaseudun Tulevaisuudessa.

Espanjankielisen käännöksen mukaan Wahlroos oli väittänyt, että uruguaylaiset rakastavat selluteollisuutta, sillä sellun raaka-aineeksi istutetut eukalyptusplantaasit olivat lisänneet maan biologista monimuotoisuutta.

”Uruguayn ruohoaroilla ei ole paljon eläimiä, mutta nyt paikalliset asukkaat voivat metsästää villisikoja”, Wahlroosin kerrottiin sanoneen.

Puuplantaaseilla viihtyvät villisiat ovat todellisuudessa valtava riesa Uruguayn maaseudulla. Laumoissa liikkuvat villisiat saalistavat lampaita ja tuhoavat viljelyksiä. Tuhansien hehtaarien suuruisilla puuplantaaseilla ei olekaan sitten juuri muita eläimiä, eikä edes aluskasvillisuutta.

Ennen kuin alueelle istutettiin puuplantaaseja, ruohoarolla kasvoi tuhansia eri kasveja ja siellä eli satoja lintulajeja, matelijoita ja nisäkkäitä.

Australiasta tuotu eukalyptus kasvaa hakkuumittaansa jo seitsemässä vuodessa, mutta imee samalla suuria määriä vettä syvältä maaperästä. Plantaasien lähellä ihmiset valittavat kaivojen tyhjentymisestä ja tuholaismyrkkyjen pilaamista vesistöistä.

Maan hinta on myös kymmenkertaistunut vuodesta 2000. Puuplantaasien laajentumisen myötä maaseutu on monin paikoin autioitunut. Plantaasit tarjoavat hyvin vähän työpaikkoja verrattuna perinteiseen maatalouteen.

UPM ja Stora Enso ovat tätä nykyä Uruguayn suurimpia maanomistajia – ja Suomesta on tullut maan tärkein ulkomainen investoija.

UPM:llä on Uruguayssa ennestään Fray Bentosin sellutehdas, jonka rakentaminen herätti aikoinaan suurta vastustusta naapurimaassa Argentiinassa. Argentiinalaiset pelkäsivät, että maiden välissä virtaava Uruguayjoki saastuisi tehtaan päästöistä.

Stora Ensolla on Uruguayn rannikolla toinen sellutehdas, jonka se omistaa yhdessä chileläisen selluyhtiön Araucon kanssa.

UPM:n uutta sellutehdasta rakennetaan parhaillaan maan keskiosiin Paso de los Torosin pikkukaupungin liepeille, ja siitä on tarkoitus tulla maailman toiseksi suurin sellutehdas. Kun uusi tehdas aloittaa toimintansa vuonna 2022, UPM:n sellusta suurin osa tuotetaan Uruguayssa. Samalla sellusta tulee Uruguayn tärkein vientituote.

UPM rakentaa uuden tehtaan Uruguayhin erityisesti halvan raaka-aineen vuoksi. Puunhankinta on siellä paljon edullisempaa kuin Suomessa.

Lisäksi Uruguayn aiempi vasemmistohallitus oli niin innostunut tehdashankkeesta, että se lupasi rakentaa valtion rahoilla uuden rautatien sellukuljetuksia varten.

Sellu kuljetetaan rautatietä pitkin maan pääkaupungin Montevideon satamaan ja sieltä valtamerilaivoilla Kiinaan vessapaperin ja pahvipakkausten raaka-aineeksi.

Uusi sellutehdas on herättänyt Uruguayssa myös kiivasta vastustusta. Tuhannet ihmiset ovat allekirjoittaneet vetoomuksia tehdashanketta vastaan, ja mielenosoituksia on järjestetty eri puolilla maata.

Päällimmäisenä syynä vastustukseen ovat puuplantaasien vaikutukset Uruguayn luontoon sekä UPM:n ja Uruguayn hallituksen välinen salassa valmisteltu investointisopimus. Sopimuksen mukaan UPM:n investoinnin ehtona oli, että Uruguayn valtio rakentaa maanteitä, rautatien sekä uuden syväsataman pelkästään UPM:n käyttöön.

Paikallisen ympäristöjärjestön laskelmien mukaan valtion maksettavaksi tulevien hankkeiden hinta saattaa kohota neljään miljardiin dollariin. Hankkeen suunnitteluvaiheessa presidentti Tabaré Vázquez puhui yhden miljardin dollarin kustannuksista.

UPM:n tehdas rakennetaan verovapaalle alueelle. Uruguayn valtio saa kuitenkin verotuloja työntekijöiden ja alihankkijoiden palkoista, UPM:n mukaan 170 miljoonaa dollaria vuodessa. Tehtaan rakentaminen tuo 6 000 työpaikkaa. Valmiilla tehtaalla tulee työskentelemään noin 500 ihmistä.

Kokalehden lyhyt matka kokaiiniksi

KANSAN UUTISET 14.2.2020

Bolivian tv-uutisissa näytettiin viime kuussa harva se päivä kuvia lentokentillä ja muilla rajanylityspaikoilla tehdyistä kokaiinilastien ja dollarisalkkujen takavarikoista, jotka tavalla tai toisella liitettiin yhteen marraskuussa vallasta ajetun presidentti Evo Moralesin sisäpiiriin.

Maan uusi väliaikainen oikeistohallitus haluaa antaa kuvan Moralesista korruptoituneena huumeparonina, joka suojeli kokaiinin salakuljettajia ja kavalsi valtion varoja.

Moralesin hallinnon pääideologina toiminut sisäministeri oli paennut Meksikon suurlähetystöön, ja huumeidentorjunnasta vastaavan toimiston johtaja sai turvapaikan Nicaraguasta. Moralesin nimittämä konsuli jäi kiinni satojen tuhansien dollarien arvoisen kokaiinilastin kanssa Argentiinassa, mistä Morales itse sai lopulta turvapaikan.

Rajuimpien väitteiden mukaan Morales oli tehnyt yhteistyötä Meksikon suurimman huumekartellin kanssa.

Bolivia on maailman kolmanneksi suurin kokaiinintuottaja. Kolumbiassa ja Perussa tuotetaan kuitenkin moninkertaisesti enemmän kokaiinia kuin Boliviassa.

Kokapensaan kasvattajien ammattiliiton karismaattisena johtajana tunnetuksi tullut Morakes yritti koko presidenttikautensa ajan selittää, että kokalehti on aivan eri asia kuin siitä jalostettu kokaiini.

Andien intiaanien perinteessä kokapensas on pyhä kasvi. Pensaan lehtien pureskelu piristää, poistaa näläntunnetta ja helpottaa olemista vuoriston ohuessa ilmanalassa.

Morales laillisti kokapensaan viljelyn Yungasin alueen vuorenrinteillä lähellä maan pääkaupunkia La Pazia ja ajoi Yhdysvaltojen huumeviraston pois maasta. Yhdysvaltojen käynnistämä huumeidenvastainen sota oli Moralesin mukaan lähinnä keino edistää maan omia kaupallisia intressejä.

Myöhemmin kokapensaan laillista viljelyaluetta laajennettiin myös Moralesin omalle kotiseudulle Chaparen maakuntaan.

Samaan aikaan viranomaiset tuhosivat kokapensaita laillistettujen viljelyalueiden ulkopuolella. Vuosina 2010–2017 kokalehden tuotanto väheni Boliviassa 35 prosentilla. Tiukentuneen valvonnan ansiosta myös kokaiinin takavarikot lisääntyivät sen jälkeen kun Yhdysvaltojen huumeviraston agentit poistuivat maasta.

Moralesin presidenttikaudella kokalehdistä ryhdyttiin valmistamaan myös pussiteetä, shampoota, hammastahnaa, viiniä ja energiajuomia. La Pazin kokamuseossa vieraille tarjotaan kokalehtiuutetta sisältäviä karkkeja.

Kokateetä lukuun ottamatta tuotteille ei kuitenkaan ole riittävästi kysyntää kotimaassa. Muista maailman maista ainoastaan Ecuador on sallinut kokavalmisteiden tuonnin.

Vaikka kokalehden tuotanto on Boliviassa selvästi vähentynyt, kokalehtiä tuotetaan edelleen enemmän kuin mitä bolivialaiset käyttävät päivittäiseen pureskeluun. Useimpien bolivialaisten mielestä vain Yungasin vuorenrinteillä kasvanut koka kelpaa pureskeluun. YK:n huumeviraston UNODC:n mukaan Chaparen alueen kokasta suurin osa päätyykin kokaiinin raaka-aineeksi.

Boliviassa kokaiinijalostamot ovat kolumbialaisten kontrollissa. Poliisi, tuomioistuimet ja vankilaviranomaiset on lahjottu. La Pazista löytyy myös kuuluisa baari, jossa kokaiinia myydään avoimesti lähinnä eurooppalaisille reppumatkaajille.

Maailman ylivoimaisesti suurimmat kokaiinimarkkinat ovat Yhdysvalloissa. Maan huumeviraston arvion mukaan Yhdysvaltoihin tuodusta kokaiinista 92 prosenttia on peräisin Kolumbiasta ja kuusi prosenttia Perusta. Bolivian osuus on korkeintaan yhden tai kahden prosentin luokkaa.

Kolumbian kiristyneen huumevalvonnan vuoksi kokaiinintuotanto on tällä hetkellä kannattavampaa Boliviassa, missä kiinnijäämisen riski on pienempi. Kolumbialaiset kartellit valmistavat Boliviassa kokaiinia Perusta pienkoneilla salakuljetetusta kokaiinitahnasta.

Valmis tuote on tarkoitettu etenkin Brasilian ja Argentiinan suurkaupunkien kasvaville kokaiinimarkkinoille. Osa kokaiinista viedään Brasiliasta ja Argentiinasta edelleen myös Eurooppaan.

Bolivian uudet kokaiinijalostamot sijaitsevat syrjäisillä sademetsäalueilla pääasiassa oikeistopoliitikkojen hallitsemissa lääneissä Benissä ja Santa Cruzissa.