KU-VIIKKOLEHTI 26.2.2016
Media on yleisesti ottaen epäonnistunut raportoinnissaan pakolaisuudesta ja siirtolaisuudesta. Tätä mieltä ovat Ethical Journalism Network -järjestön tuoreen raportin kirjoittajat, jotka analysoivat kansainvälisiä muuttoliikkeitä ja pakolaiskriisejä käsittelevää uutisointia Euroopassa, Yhdysvalloissa ja kymmenessä eri maassa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
Moving Stories -nimisen satasivuisen raportin mukaan tiedotusvälineet ovat usein laistaneet tehtävästään kertoa, mitä maailmassa todella tapahtuu, ja selittää pakolaisuuden ja siirtolaisuuden taustalla olevia syitä.
”Eri puolilla maailmaa media on sen sijaan heittäytynyt vihapuheita lietsovien poliitikkojen vietäväksi, sillä seurauksella että uutisissa puhutaan ihmislaumoista tai pakolaistulvasta”, arvioi raportin toimittaja, Kansainvälisen journalistiliiton entinen pitkäaikainen pääsihteeri Aidan White.
Viime vuoden syyskuussa uutisoinnin sävy Euroopan maissa kuitenkin muuttui hetkeksi sen jälkeen kun monet mediat julkaisivat valokuvan Turkin rannikolla hukkuneesta kolmivuotiaasta Alan Kurdista, jonka perhe pyrki kumilautalla Kosin saarelle Kreikkaan.
Koskettava kuva kuolleesta syyrialaispojasta sai monet toimittajat, poliitikot ja tavalliset ihmiset ymmärtämään paremmin pakolaisuuden taustalla olevia traagisia ihmiskohtaloita.
Raportti selittää pakolaisuuskirjoittelun vaikeuksia useilla eri tekijöillä. Talousvaikeuksissa kamppailevat mediat joutuvat tuottamaan uutisia aiempaa vähemmillä resursseilla ja vähemmällä työvoimalla. Harvalla toimittajalla on enää aikaa perehtyä syvällisemmin uutisaiheiden taustoihin tai edes siihen, mitä eroa on käsitteillä maahanmuuttaja, pakolainen tai turvapaikanhakija.
Klikkausjournalismin aikakaudella sensaatiomaiset uutiset, epäkohdat ja vastakkainasettelut saavat kohtuuttoman paljon huomiota medioissa.
Monissa maissa poliitikkojen pelkoa lietsovat puheet erityisesti muslimimaista tulevien ihmisten aiheuttamasta uhasta ovat olleet viime aikoina miltei jokapäiväistä uutissisältöä.
”Journalistien tulisi muistaa, että törkeät ja loukkaavat väitteet eivät välttämättä ole uutisarvoisia, vaikka niiden esittäjä olisi julkisuuden henkilö”, raportissa todetaan.
Siinä missä useimmissa Länsi-Euroopan maissa median portinvartijat ovat joutuneet pohtimaan sitä, kuinka paljon uutisoinnissa annetaan tilaa poliitikkojen esittämille maahanmuuttovastaisille näkemyksille, Britanniassa keltainen lehdistö on itse aktiivisesti lietsonut vihapuhetta, usein vain lisätäkseen myyntiään.
Raportin mukaan eurooppalainen media ei ole hoitanut kunnolla tehtäväänsä vallan vahtikoirana. Statewatch-järjestön johtajan Tony Bunyanin mielestä median olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja tulossa olevasta pakolaiskriisistä jo vuosi sitten ja vaatia EU:n viranomaisilta ripeitä toimia pakolaisten auttamiseksi.
EU:n komissiossa tiedettiin hyvin, että Syyrian, Irakin ja Libyan konfliktit tulisivat johtamaan kasvavaan pakolaisuuteen, mutta silti EU-maat eivät tehneet juuri mitään, kun satoja tuhansia pakolaisia alkoi saapua Kreikan saarille.
Kirjoittajien mielestä uutisoinnissa ei ole myöskään riittävästi korostettu muuttoliikkeiden tuomia pitkän aikavälin hyötyjä. Raportissa kysytään, kuinka Kalifornian maataloustuotanto tai Teksasin öljyteollisuus tulisivat toimeen ilman satoja tuhansia vierastyöläisiä Meksikosta ja Keski-Amerikan maista tai kuinka Ison-Britannian terveyspalvelut pysyisivät pystyssä ilman tuhansia sairaanhoitajia ja lääkäreitä kolmannen maailman maista.
”Median tulisi korostaa sitä, että muuttoliike on luonnollinen osa ihmiskunnan historiaa ja se tulee jatkumaan ja lisääntymään entisestään ilmastonmuutoksen vaikutusten ja kasvavan taloudellisen eriarvoisuuden vuoksi”, raportissa todetaan.
EU:n rajavalvontaviraston Frontexin mukaan Eurooppaan saapui viime vuonna 1,8 miljoonaa siirtolaista tai turvapaikanhakijaa maanosan ulkopuolelta. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM puhuu tosin ”vain” miljoonasta tulijasta.
Eniten turvapaikkahakemuksia jätettiin Saksassa (476 000) ja Unkarissa (177 000). Suomeen tuli viime vuonna 32 000 turvapaikanhakijaa.
Koko maailmassa on YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan yli 20 miljoonaa pakolaista, joista 86 prosenttia kehitysmaissa.
Eniten pakolaisia on Turkissa (yli kaksi miljoonaa), Pakistanissa (1,5 miljoonaa), Libanonissa, Iranissa, Etiopiassa, Jordaniassa, Keniassa, Ugandassa ja Tšadissa. Näissä kaikissa maissa oli viime vuonna yli 400 000 pakolaista.
Asukasta kohti laskettuna eniten pakolaisia on Libanonissa, yli 200 pakolaista tuhatta asukasta kohti.
Eniten pakolaisia on lähtenyt Syyriasta, Afganistanista, Somaliasta, Sudanista, Etelä-Sudanista ja Kongon demokraattisesta tasavallasta – kaikki pitkäaikaisten sotien runtelemia maita.
Pelkästään Syyriasta on joutunut pakenemaan yli neljä miljoonaa ihmistä. Syyriassa on lisäksi yli seitsemän miljoonaa maan sisäistä pakolaista.
Eurooppalainen media keskittyy uutisoinnissaan tietysti enemmän Euroopan tapahtumiin. Silloin ei välttämättä tule ajatelleeksi sitä, että ihmiskunnan historian suurin muuttoliike on tapahtunut Kiinassa viimeksi kuluneen 35 vuoden aikana, kun sadat miljoonat ihmiset ovat muuttaneet työn ja paremman toimeentulon toivossa sisämaan kylistä kaupunkeihin.
Euroopan uutismedia raportoi säännöllisesti Afrikan maista Eurooppaan tulevista siirtolaisista ja turvapaikanhakijoista, mutta unohtaa samalla kertoa meneillään olevasta valtaisasta muuttoliikkeestä Saharan eteläpuolisen Afrikan maista Etelä-Afrikkaan.
Norjan pakolaisavun pääsihteeri Jan Egeland kirjoittaa vähemmälle huomiolle jääneistä humanitaarisista kriiseistä, jotka ovat jo pakottaneet miljoonat ihmiset lähtemään kodeistaan.
Kymmenet tuhannet Myanmarista paenneet vainotut rohingyat ajelehtivat viime vuonna viikkokausia lautoilla Thaimaan ja Malesian edustalla ennen kuin heidät lopulta päästettiin maihin.
Etelä-Sudanissa ja Jemenissä puolestaan miljoonat ihmiset yrittävät pysyä hengissä taistelujen keskellä täysin riittämättömän hätäavun varassa.
Media on yleisesti ottaen epäonnistunut raportoinnissaan pakolaisuudesta ja siirtolaisuudesta. Tätä mieltä ovat Ethical Journalism Network -järjestön tuoreen raportin kirjoittajat, jotka analysoivat kansainvälisiä muuttoliikkeitä ja pakolaiskriisejä käsittelevää uutisointia Euroopassa, Yhdysvalloissa ja kymmenessä eri maassa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
Moving Stories -nimisen satasivuisen raportin mukaan tiedotusvälineet ovat usein laistaneet tehtävästään kertoa, mitä maailmassa todella tapahtuu, ja selittää pakolaisuuden ja siirtolaisuuden taustalla olevia syitä.
”Eri puolilla maailmaa media on sen sijaan heittäytynyt vihapuheita lietsovien poliitikkojen vietäväksi, sillä seurauksella että uutisissa puhutaan ihmislaumoista tai pakolaistulvasta”, arvioi raportin toimittaja, Kansainvälisen journalistiliiton entinen pitkäaikainen pääsihteeri Aidan White.
Viime vuoden syyskuussa uutisoinnin sävy Euroopan maissa kuitenkin muuttui hetkeksi sen jälkeen kun monet mediat julkaisivat valokuvan Turkin rannikolla hukkuneesta kolmivuotiaasta Alan Kurdista, jonka perhe pyrki kumilautalla Kosin saarelle Kreikkaan.
Koskettava kuva kuolleesta syyrialaispojasta sai monet toimittajat, poliitikot ja tavalliset ihmiset ymmärtämään paremmin pakolaisuuden taustalla olevia traagisia ihmiskohtaloita.
Raportti selittää pakolaisuuskirjoittelun vaikeuksia useilla eri tekijöillä. Talousvaikeuksissa kamppailevat mediat joutuvat tuottamaan uutisia aiempaa vähemmillä resursseilla ja vähemmällä työvoimalla. Harvalla toimittajalla on enää aikaa perehtyä syvällisemmin uutisaiheiden taustoihin tai edes siihen, mitä eroa on käsitteillä maahanmuuttaja, pakolainen tai turvapaikanhakija.
Klikkausjournalismin aikakaudella sensaatiomaiset uutiset, epäkohdat ja vastakkainasettelut saavat kohtuuttoman paljon huomiota medioissa.
Monissa maissa poliitikkojen pelkoa lietsovat puheet erityisesti muslimimaista tulevien ihmisten aiheuttamasta uhasta ovat olleet viime aikoina miltei jokapäiväistä uutissisältöä.
”Journalistien tulisi muistaa, että törkeät ja loukkaavat väitteet eivät välttämättä ole uutisarvoisia, vaikka niiden esittäjä olisi julkisuuden henkilö”, raportissa todetaan.
Siinä missä useimmissa Länsi-Euroopan maissa median portinvartijat ovat joutuneet pohtimaan sitä, kuinka paljon uutisoinnissa annetaan tilaa poliitikkojen esittämille maahanmuuttovastaisille näkemyksille, Britanniassa keltainen lehdistö on itse aktiivisesti lietsonut vihapuhetta, usein vain lisätäkseen myyntiään.
Raportin mukaan eurooppalainen media ei ole hoitanut kunnolla tehtäväänsä vallan vahtikoirana. Statewatch-järjestön johtajan Tony Bunyanin mielestä median olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja tulossa olevasta pakolaiskriisistä jo vuosi sitten ja vaatia EU:n viranomaisilta ripeitä toimia pakolaisten auttamiseksi.
EU:n komissiossa tiedettiin hyvin, että Syyrian, Irakin ja Libyan konfliktit tulisivat johtamaan kasvavaan pakolaisuuteen, mutta silti EU-maat eivät tehneet juuri mitään, kun satoja tuhansia pakolaisia alkoi saapua Kreikan saarille.
Kirjoittajien mielestä uutisoinnissa ei ole myöskään riittävästi korostettu muuttoliikkeiden tuomia pitkän aikavälin hyötyjä. Raportissa kysytään, kuinka Kalifornian maataloustuotanto tai Teksasin öljyteollisuus tulisivat toimeen ilman satoja tuhansia vierastyöläisiä Meksikosta ja Keski-Amerikan maista tai kuinka Ison-Britannian terveyspalvelut pysyisivät pystyssä ilman tuhansia sairaanhoitajia ja lääkäreitä kolmannen maailman maista.
”Median tulisi korostaa sitä, että muuttoliike on luonnollinen osa ihmiskunnan historiaa ja se tulee jatkumaan ja lisääntymään entisestään ilmastonmuutoksen vaikutusten ja kasvavan taloudellisen eriarvoisuuden vuoksi”, raportissa todetaan.
EU:n rajavalvontaviraston Frontexin mukaan Eurooppaan saapui viime vuonna 1,8 miljoonaa siirtolaista tai turvapaikanhakijaa maanosan ulkopuolelta. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM puhuu tosin ”vain” miljoonasta tulijasta.
Eniten turvapaikkahakemuksia jätettiin Saksassa (476 000) ja Unkarissa (177 000). Suomeen tuli viime vuonna 32 000 turvapaikanhakijaa.
Koko maailmassa on YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan yli 20 miljoonaa pakolaista, joista 86 prosenttia kehitysmaissa.
Eniten pakolaisia on Turkissa (yli kaksi miljoonaa), Pakistanissa (1,5 miljoonaa), Libanonissa, Iranissa, Etiopiassa, Jordaniassa, Keniassa, Ugandassa ja Tšadissa. Näissä kaikissa maissa oli viime vuonna yli 400 000 pakolaista.
Asukasta kohti laskettuna eniten pakolaisia on Libanonissa, yli 200 pakolaista tuhatta asukasta kohti.
Eniten pakolaisia on lähtenyt Syyriasta, Afganistanista, Somaliasta, Sudanista, Etelä-Sudanista ja Kongon demokraattisesta tasavallasta – kaikki pitkäaikaisten sotien runtelemia maita.
Pelkästään Syyriasta on joutunut pakenemaan yli neljä miljoonaa ihmistä. Syyriassa on lisäksi yli seitsemän miljoonaa maan sisäistä pakolaista.
Eurooppalainen media keskittyy uutisoinnissaan tietysti enemmän Euroopan tapahtumiin. Silloin ei välttämättä tule ajatelleeksi sitä, että ihmiskunnan historian suurin muuttoliike on tapahtunut Kiinassa viimeksi kuluneen 35 vuoden aikana, kun sadat miljoonat ihmiset ovat muuttaneet työn ja paremman toimeentulon toivossa sisämaan kylistä kaupunkeihin.
Euroopan uutismedia raportoi säännöllisesti Afrikan maista Eurooppaan tulevista siirtolaisista ja turvapaikanhakijoista, mutta unohtaa samalla kertoa meneillään olevasta valtaisasta muuttoliikkeestä Saharan eteläpuolisen Afrikan maista Etelä-Afrikkaan.
Norjan pakolaisavun pääsihteeri Jan Egeland kirjoittaa vähemmälle huomiolle jääneistä humanitaarisista kriiseistä, jotka ovat jo pakottaneet miljoonat ihmiset lähtemään kodeistaan.
Kymmenet tuhannet Myanmarista paenneet vainotut rohingyat ajelehtivat viime vuonna viikkokausia lautoilla Thaimaan ja Malesian edustalla ennen kuin heidät lopulta päästettiin maihin.
Etelä-Sudanissa ja Jemenissä puolestaan miljoonat ihmiset yrittävät pysyä hengissä taistelujen keskellä täysin riittämättömän hätäavun varassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti