KANSAN UUTISET 25.5.2018
Israel on ollut jälleen näkyvästi uutisissa euroviisuvoiton ja Yhdysvaltojen Jerusalemin-suurlähetystön avajaisten ansiosta. Samaan aikaan Gazan alueen rajalla Israelin armeijan tarkka-ampujat ovat surmanneet tänä keväänä yli sata palestiinalaista mielenosoittajaa. Kansainvälinen media on nimittänyt tapahtumia ”yhteenotoiksi”.
70 vuotta Israelin valtion perustamisen jälkeen ei enää kannattaisi puhua Israelin ja palestiinalaisten välisestä konfliktista, arvelee israelilainen historiantutkija Ilan Pappé.
Tutkijan mukaan on pikemminkin kyse Israelin harjoittamasta jatkuvasta siirtomaavallasta Palestiinan alueella. ”Jos alueelle halutaan rauhaa ja sovintoa, pitäisi ryhtyä purkamaan siirtomaavaltaa”, Ilan Pappé toteaa kirjoituksessaan Al Jazeeran verkkosivuilla.
Exeterin yliopistossa Englannissa professorina toimivan Pappén mielestä kahden valtion malliin perustuva rauhanprosessi on epäonnistunut, koska sovintoneuvotteluissa ei ikinä kyseenalaistettu Israelin valtion rasistista, sionistista ideologiaa eikä keskusteltu hyvityksistä palestiinalaisille, jotka ajettiin mailtaan vuonna 1948.
Israelilaisprofessorin mielestä siirtomaavallasta vapautuminen tarkoittaa kaikille alueen asukkaille yhdenvertaisen demokraattisen valtion luomista Jordanjoelta Välimerelle. Palestiinalaisten vuosikymmenten aikana kokemat menetykset pitäisi hyvittää. Mailtaan ajetuille palestiinalaisille ja heidän jälkeläisilleen tulisi taata oikeus palata kotiseuduilleen.
Israelissa vietettiin viime viikolla maan 70-vuotisjuhlia. Palestiinalaiset kutsuvat vuoden 1948 tapahtumia nakbaksi, joka tarkoittaa tuhoa tai katastrofia. Ainakin 700 000 islaminuskoista tai kristittyä arabia pakotettiin lähtemään kodeistaan nykyisen Israelin alueelta.
Sionistien terroristiryhmät Irgun ja Lehi tekivät pommi-iskuja bussipysäkeille ja toreille. Juutalaisarmeija Haganah tulitti kranaateilla arabikyliä ja arabien asuttamia kaupunginosia Haifassa ja Jaffassa.
Haganahin niin sanotun suunnitelma D:n tavoitteena oli alueen etninen puhdistaminen arabiväestöstä. 80 prosenttia silloisen Israelin alueen arabeista ajettiin Länsirannalle tai naapurimaihin.
Huhtikuun 9. päivänä 1948 sionistiterroristit hyökkäsivät Deir Yassinin kylään Jerusalemin lähellä ja surmasivat yli sata ihmistä, suurimman osan heidän koteihinsa. Kouluikäisiä tyttöjä raiskattiin. Monilta uhreilta katkaistiin raajat, tai heidän vatsansa viillettiin auki.
Nasaretissa sionistitaistelijat raiskasivat naisia ja kulkivat talosta taloon ryöstämässä irtaimistoa ja karjaa. Sotilaskuorma-autoja käytettiin varastettujen vuohien ja lampaiden kuljettamiseen.
YK:n joulukuussa 1948 tekemän ja sen jälkeen vuosittain vahvistetun päätöslauselman mukaan Israelin tulee antaa pakolaisten palata koteihinsa. Niille, jotka eivät halua palata, tulisi maksaa korvauksia menetetyistä maista ja aiheutetuista vahingoista.
Tänä päivänä miehitetyllä Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa elää yli kolme miljoonaa palestiinalaista, osa heistä pakolaisleireiksi kutsutuissa kaupungeissa tai kerrostalolähiöissä.
Gazan alueella asuu kaksi miljoonaa palestiinalaista. Heistä suurin osa on nykyisen Israelin alueelta pois ajettujen ihmisten jälkeläisiä.
Myös Israelin alueella asuu lähes kaksi miljoonaa arabitaustaista palestiinalaista, joilla on Israelin kansalaisuus, mutta heitä syrjitään uskonnon tai etnisen taustan vuoksi lukuisten eri lakien nojalla.
Naapurimaissa Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa on neljä miljoonaa palestiinalaista pakolaista, muualla maailmassa yli puolitoista miljoonaa.
Israelissa asuu kuusi miljoonaa juutalaista, joista suurin osa on kolmannen polven siirtolaisia Euroopasta.
Gazan tämän kevään mielenosoituksia on kutsuttu ”suureksi paluumarssiksi”. Kymmenien tuhansien ihmisten protesteja järjestämässä ollut 22-vuotias Ahmed Alnaouq kertoi Al Jazeeralle, että mielenosoittajat vaativat oikeutta palata alueille, joilta heidän isovanhempansa joutuivat lähtemään vuonna 1948.
”Me olemme valmiita asumaan Israelin juutalaisten rinnalla rauhanomaisesti. Isä työskenteli vuosien ajan Israelissa ennen Gazan saartoa.”
Pakolaisten oikeus palata kotiseuduilleen oli palestiinalaisten keskeinen vaatimus vuosikymmenten ajan. Vuoden 1993 Oslon rauhansopimuksen määrittelemän kahden valtion mallin myötä pakolaisten asema jäi kuitenkin taka-alalle palestiinalaisjohtajien puheissa.
Palestiinalaishallinto on lähinnä toiminut Israelin turvayhtiönä ja saanut palkkansa Israelista, toteaa Haifan yliopiston politiikantutkimuksen professori Asad Ghanem.
Itä-Jerusalemissa monet palestiinalaiset ovat viime aikoina hakeneet Israelin kansalaisuutta ja saaneet äänioikeuden paikallisvaaleissa.
Monet uskovat, että tulossa saattavat olla palestiinalaisten joukkomielenosoitukset tasavertaisten oikeuksien puolesta kaikkialla Israelissa, myös miehitetyillä alueilla.
Israel on ollut jälleen näkyvästi uutisissa euroviisuvoiton ja Yhdysvaltojen Jerusalemin-suurlähetystön avajaisten ansiosta. Samaan aikaan Gazan alueen rajalla Israelin armeijan tarkka-ampujat ovat surmanneet tänä keväänä yli sata palestiinalaista mielenosoittajaa. Kansainvälinen media on nimittänyt tapahtumia ”yhteenotoiksi”.
70 vuotta Israelin valtion perustamisen jälkeen ei enää kannattaisi puhua Israelin ja palestiinalaisten välisestä konfliktista, arvelee israelilainen historiantutkija Ilan Pappé.
Tutkijan mukaan on pikemminkin kyse Israelin harjoittamasta jatkuvasta siirtomaavallasta Palestiinan alueella. ”Jos alueelle halutaan rauhaa ja sovintoa, pitäisi ryhtyä purkamaan siirtomaavaltaa”, Ilan Pappé toteaa kirjoituksessaan Al Jazeeran verkkosivuilla.
Exeterin yliopistossa Englannissa professorina toimivan Pappén mielestä kahden valtion malliin perustuva rauhanprosessi on epäonnistunut, koska sovintoneuvotteluissa ei ikinä kyseenalaistettu Israelin valtion rasistista, sionistista ideologiaa eikä keskusteltu hyvityksistä palestiinalaisille, jotka ajettiin mailtaan vuonna 1948.
Israelilaisprofessorin mielestä siirtomaavallasta vapautuminen tarkoittaa kaikille alueen asukkaille yhdenvertaisen demokraattisen valtion luomista Jordanjoelta Välimerelle. Palestiinalaisten vuosikymmenten aikana kokemat menetykset pitäisi hyvittää. Mailtaan ajetuille palestiinalaisille ja heidän jälkeläisilleen tulisi taata oikeus palata kotiseuduilleen.
Israelissa vietettiin viime viikolla maan 70-vuotisjuhlia. Palestiinalaiset kutsuvat vuoden 1948 tapahtumia nakbaksi, joka tarkoittaa tuhoa tai katastrofia. Ainakin 700 000 islaminuskoista tai kristittyä arabia pakotettiin lähtemään kodeistaan nykyisen Israelin alueelta.
Sionistien terroristiryhmät Irgun ja Lehi tekivät pommi-iskuja bussipysäkeille ja toreille. Juutalaisarmeija Haganah tulitti kranaateilla arabikyliä ja arabien asuttamia kaupunginosia Haifassa ja Jaffassa.
Haganahin niin sanotun suunnitelma D:n tavoitteena oli alueen etninen puhdistaminen arabiväestöstä. 80 prosenttia silloisen Israelin alueen arabeista ajettiin Länsirannalle tai naapurimaihin.
Huhtikuun 9. päivänä 1948 sionistiterroristit hyökkäsivät Deir Yassinin kylään Jerusalemin lähellä ja surmasivat yli sata ihmistä, suurimman osan heidän koteihinsa. Kouluikäisiä tyttöjä raiskattiin. Monilta uhreilta katkaistiin raajat, tai heidän vatsansa viillettiin auki.
Nasaretissa sionistitaistelijat raiskasivat naisia ja kulkivat talosta taloon ryöstämässä irtaimistoa ja karjaa. Sotilaskuorma-autoja käytettiin varastettujen vuohien ja lampaiden kuljettamiseen.
YK:n joulukuussa 1948 tekemän ja sen jälkeen vuosittain vahvistetun päätöslauselman mukaan Israelin tulee antaa pakolaisten palata koteihinsa. Niille, jotka eivät halua palata, tulisi maksaa korvauksia menetetyistä maista ja aiheutetuista vahingoista.
Tänä päivänä miehitetyllä Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa elää yli kolme miljoonaa palestiinalaista, osa heistä pakolaisleireiksi kutsutuissa kaupungeissa tai kerrostalolähiöissä.
Gazan alueella asuu kaksi miljoonaa palestiinalaista. Heistä suurin osa on nykyisen Israelin alueelta pois ajettujen ihmisten jälkeläisiä.
Myös Israelin alueella asuu lähes kaksi miljoonaa arabitaustaista palestiinalaista, joilla on Israelin kansalaisuus, mutta heitä syrjitään uskonnon tai etnisen taustan vuoksi lukuisten eri lakien nojalla.
Naapurimaissa Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa on neljä miljoonaa palestiinalaista pakolaista, muualla maailmassa yli puolitoista miljoonaa.
Israelissa asuu kuusi miljoonaa juutalaista, joista suurin osa on kolmannen polven siirtolaisia Euroopasta.
Gazan tämän kevään mielenosoituksia on kutsuttu ”suureksi paluumarssiksi”. Kymmenien tuhansien ihmisten protesteja järjestämässä ollut 22-vuotias Ahmed Alnaouq kertoi Al Jazeeralle, että mielenosoittajat vaativat oikeutta palata alueille, joilta heidän isovanhempansa joutuivat lähtemään vuonna 1948.
”Me olemme valmiita asumaan Israelin juutalaisten rinnalla rauhanomaisesti. Isä työskenteli vuosien ajan Israelissa ennen Gazan saartoa.”
Pakolaisten oikeus palata kotiseuduilleen oli palestiinalaisten keskeinen vaatimus vuosikymmenten ajan. Vuoden 1993 Oslon rauhansopimuksen määrittelemän kahden valtion mallin myötä pakolaisten asema jäi kuitenkin taka-alalle palestiinalaisjohtajien puheissa.
Palestiinalaishallinto on lähinnä toiminut Israelin turvayhtiönä ja saanut palkkansa Israelista, toteaa Haifan yliopiston politiikantutkimuksen professori Asad Ghanem.
Itä-Jerusalemissa monet palestiinalaiset ovat viime aikoina hakeneet Israelin kansalaisuutta ja saaneet äänioikeuden paikallisvaaleissa.
Monet uskovat, että tulossa saattavat olla palestiinalaisten joukkomielenosoitukset tasavertaisten oikeuksien puolesta kaikkialla Israelissa, myös miehitetyillä alueilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti