KANSAN UUTISET 24.8.2018
Kiirunassa Ruotsin Lapin pohjoiskolkassa koko kaupunkia ollaan siirtämässä laajenevan rautamalmikaivoksen tieltä kolme kilometriä itään. Kaivosyhtiö LKAB ja kuntapäättäjät puhuvat ylevästi kaupungin muutosprosessista, vaikka käytännössä tarkoituksena on purkaa suurin osa kaupungin nykyisestä keskustasta ja rakentaa uusi kaupunkikeskus kauemmas kaivoksesta.
Kaupungin sisääntuloväylän vieressä kaivosyhtiön työntekijöiden vanha puutaloalue on aidattu ja talot odottavat purkamista.
”Muutos käynnissä yhteisen tulevaisuuden puolesta”, todetaan purkualueen aitapressussa.
Kaupungin siirtäminen tuli kaivosyhtiöltä ilmoitusasiana. Loppuvuodesta 2003 LKAB ilmoitti kunnanjohdolle, että kaivostoiminnan aiheuttamat halkeamat maan pinnalla uhkaavat kaivosta lähellä olevien rakennusten turvallisuutta. LKAB suunnitteli myös kaivoksen laajentamista yhä syvemmälle kaupungin alapuolella olevaan kallioperään. Jos malminlouhinnan haluttiin jatkuvan, kaupunki pitäisi yksinkertaisesti siirtää tieltä pois.
Kaupungin päättäjillä ei ollut juuri vaihtoehtoja. Vuonna 2004 Kiirunan kunta julkaisi lehdistötiedotteen, jossa kerrottiin, että vajaan parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki siirretään toiseen paikkaan.
”Elämme kaivoksen kanssa symbioosissa. Kiiruna on olemassa kaivoksen vuoksi. Muuten pirukaan ei olisi rakentanut kaupunkia tänne”, selittää Niklas Sirén, vasemmistopuoluetta edustava apulaiskunnanjohtaja.
Myös asukkaat ovat hyväksyneet tosiasiat. Rakennusten purkaminen ja tuttujen paikkojen katoaminen on useimpien mielestä haikeaa ja surullista. Mutta jos ei kaivosta ole, ei ole myöskään työpaikkoja, ja silloin olisi joka tapauksessa edessä muutto toiselle paikkakunnalle.
Ruotsin valtion rautakaivosyhtiö LKAB, eli Luossavaaran ja Kiirunavaaran Osakeyhtiö, perustettiin vuonna 1890 louhimaan rautamalmia Ruotsin Lapin arvokkaista malmiesiintymistä. Malmin kuljetusta varten rakennettiin rautatie Luulajasta Kiirunaan ja edelleen Norjan rannikolle Narvikiin.
Kiirunan kaupunki kasvoi kaivosvuorten välissä sijaitsevan Haukivaaran rinteille, josta on komeat näkymät vaaroja ympäröivälle tunturikoivikolle ja kauempana siintäville tuntureille.
LKAB:n Kiirunan kaivos on maailman suurin maanalainen rautamalmikaivos. Se tuottaa 80 prosenttia kaikesta rautamalmista Euroopan unionin alueella. Ruotsi on maailman kuudenneksi suurin rautamalmin viejä.
Kiirunan rautamalmikaivos ja satakunta kilometriä etelään sijaitseva Malmivaaran kaivos tuottavat vuosittain satojen miljoonien eurojen edestä voittoa ja verotuloja Ruotsin valtiolle. LKAB:n liikevaihto on yli kaksi miljardia euroa. Yhtiö työllistää yli 4 000 ihmistä.
Rautamalmin kysyntä on jälleen korkealla, sillä lamavuosien jälkeen maailmalla tarvitaan terästä etenkin rakentamiseen.
Kiirunan niin sanottu muutosprosessi on tuonut kaupunkiin varsinaisen rakennussuunnittelubuumin. Hotellin aamiaiselle jonottaa viikonloppuaamuna kymmeniä keikkatyöntekijöitä eri yhtiöiden logoilla varustetuissa vaatteissa. Purkutöitä ja uuden keskustan suunnittelua varten on palkattu tuhansia kaupunkisuunnittelukonsultteja, arkkitehtejä, maisemointisuunnittelijoita, biologeja, insinöörejä, rakennusmiehiä ja purku-urakoitsijoita.
Suunnittelijat ja insinöörit ovat pääasiassa Ruotsista, mutta rakentajia ja elementtien toimittajia on tullut myös Suomesta.
Uuden keskustan arkkitehtikilpailun voittanut firma on antanut haastatteluja maailman medioille ja julkaissut havainnekuvia uudesta energiaa säästävästä kestävän kehityksen kaupungista. Tarkoituksena on houkutella kaupunkiin töihin nuoria insinöörejä ja muita ammattilaisia.
Kun Kiiruna syntyi 1900-luvun alussa, kaupungista kaavailtiin eräänlaista työläisten unelmayhteiskuntaa. Ay-liike oli vahva, ja rakastettu kaivosjohtaja Hjalmar Lundbohm ymmärsi työntekijöiden tarpeita. Kaivosmiehet menivät töihin raitiovaunulla. Oli julkisia pyykkitupia, yhteisruokaloita ja lasten leikkialueita.
”Tällä kertaa suunnitteluprosessi etenee lähinnä ulkopuolisten intressien mukaan”, arvelee ravintolailtaa viettävä kaivosmies ja paikallisen protestiliikkeen Raatajakampanjan aktiivi.
Palvelujen tarjoamiseen halutaan yksityisiä investointeja etelästä. Uusien asuntojen hinnat ja vuokrat tulevat olemaan kalliita kaupungin nykyisille asukkaille. Asukkaiden mielipiteitä ei ole kysytty suunnittelutyössä.
Kritiikkiä herättää uuden keskustan sijainti kuivatetulla suolla kaupungin kaatopaikan kupeessa. Uuden keskustan alueelta ei ole näkymää ympäröiville tuntureille. Talvella lämpötila voi olla siellä kymmenen astetta alhaisempi kuin vaaran laella.
Pahin kiista saatiin kuitenkin ratkaistua, kun kunnanhallitus sopi LKAB:n kanssa, että osa kaupungin vanhoista rakennuksista siirretään uuteen paikkaan sellaisenaan ja kaivosyhtiö lupasi kustantaa uuden keskustan ja palvelujen rakentamisen.
Vanhan keskustan purku on tiedossa aikaisintaan 10–15 vuoden kuluttua, kun palvelut ja uudet asuintalot ovat valmiina kaupungin uudessa keskustassa.
Kiirunassa Ruotsin Lapin pohjoiskolkassa koko kaupunkia ollaan siirtämässä laajenevan rautamalmikaivoksen tieltä kolme kilometriä itään. Kaivosyhtiö LKAB ja kuntapäättäjät puhuvat ylevästi kaupungin muutosprosessista, vaikka käytännössä tarkoituksena on purkaa suurin osa kaupungin nykyisestä keskustasta ja rakentaa uusi kaupunkikeskus kauemmas kaivoksesta.
Kaupungin sisääntuloväylän vieressä kaivosyhtiön työntekijöiden vanha puutaloalue on aidattu ja talot odottavat purkamista.
”Muutos käynnissä yhteisen tulevaisuuden puolesta”, todetaan purkualueen aitapressussa.
Kaupungin siirtäminen tuli kaivosyhtiöltä ilmoitusasiana. Loppuvuodesta 2003 LKAB ilmoitti kunnanjohdolle, että kaivostoiminnan aiheuttamat halkeamat maan pinnalla uhkaavat kaivosta lähellä olevien rakennusten turvallisuutta. LKAB suunnitteli myös kaivoksen laajentamista yhä syvemmälle kaupungin alapuolella olevaan kallioperään. Jos malminlouhinnan haluttiin jatkuvan, kaupunki pitäisi yksinkertaisesti siirtää tieltä pois.
Kaupungin päättäjillä ei ollut juuri vaihtoehtoja. Vuonna 2004 Kiirunan kunta julkaisi lehdistötiedotteen, jossa kerrottiin, että vajaan parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki siirretään toiseen paikkaan.
”Elämme kaivoksen kanssa symbioosissa. Kiiruna on olemassa kaivoksen vuoksi. Muuten pirukaan ei olisi rakentanut kaupunkia tänne”, selittää Niklas Sirén, vasemmistopuoluetta edustava apulaiskunnanjohtaja.
Myös asukkaat ovat hyväksyneet tosiasiat. Rakennusten purkaminen ja tuttujen paikkojen katoaminen on useimpien mielestä haikeaa ja surullista. Mutta jos ei kaivosta ole, ei ole myöskään työpaikkoja, ja silloin olisi joka tapauksessa edessä muutto toiselle paikkakunnalle.
Ruotsin valtion rautakaivosyhtiö LKAB, eli Luossavaaran ja Kiirunavaaran Osakeyhtiö, perustettiin vuonna 1890 louhimaan rautamalmia Ruotsin Lapin arvokkaista malmiesiintymistä. Malmin kuljetusta varten rakennettiin rautatie Luulajasta Kiirunaan ja edelleen Norjan rannikolle Narvikiin.
Kiirunan kaupunki kasvoi kaivosvuorten välissä sijaitsevan Haukivaaran rinteille, josta on komeat näkymät vaaroja ympäröivälle tunturikoivikolle ja kauempana siintäville tuntureille.
LKAB:n Kiirunan kaivos on maailman suurin maanalainen rautamalmikaivos. Se tuottaa 80 prosenttia kaikesta rautamalmista Euroopan unionin alueella. Ruotsi on maailman kuudenneksi suurin rautamalmin viejä.
Kiirunan rautamalmikaivos ja satakunta kilometriä etelään sijaitseva Malmivaaran kaivos tuottavat vuosittain satojen miljoonien eurojen edestä voittoa ja verotuloja Ruotsin valtiolle. LKAB:n liikevaihto on yli kaksi miljardia euroa. Yhtiö työllistää yli 4 000 ihmistä.
Rautamalmin kysyntä on jälleen korkealla, sillä lamavuosien jälkeen maailmalla tarvitaan terästä etenkin rakentamiseen.
Kiirunan niin sanottu muutosprosessi on tuonut kaupunkiin varsinaisen rakennussuunnittelubuumin. Hotellin aamiaiselle jonottaa viikonloppuaamuna kymmeniä keikkatyöntekijöitä eri yhtiöiden logoilla varustetuissa vaatteissa. Purkutöitä ja uuden keskustan suunnittelua varten on palkattu tuhansia kaupunkisuunnittelukonsultteja, arkkitehtejä, maisemointisuunnittelijoita, biologeja, insinöörejä, rakennusmiehiä ja purku-urakoitsijoita.
Suunnittelijat ja insinöörit ovat pääasiassa Ruotsista, mutta rakentajia ja elementtien toimittajia on tullut myös Suomesta.
Uuden keskustan arkkitehtikilpailun voittanut firma on antanut haastatteluja maailman medioille ja julkaissut havainnekuvia uudesta energiaa säästävästä kestävän kehityksen kaupungista. Tarkoituksena on houkutella kaupunkiin töihin nuoria insinöörejä ja muita ammattilaisia.
Kun Kiiruna syntyi 1900-luvun alussa, kaupungista kaavailtiin eräänlaista työläisten unelmayhteiskuntaa. Ay-liike oli vahva, ja rakastettu kaivosjohtaja Hjalmar Lundbohm ymmärsi työntekijöiden tarpeita. Kaivosmiehet menivät töihin raitiovaunulla. Oli julkisia pyykkitupia, yhteisruokaloita ja lasten leikkialueita.
”Tällä kertaa suunnitteluprosessi etenee lähinnä ulkopuolisten intressien mukaan”, arvelee ravintolailtaa viettävä kaivosmies ja paikallisen protestiliikkeen Raatajakampanjan aktiivi.
Palvelujen tarjoamiseen halutaan yksityisiä investointeja etelästä. Uusien asuntojen hinnat ja vuokrat tulevat olemaan kalliita kaupungin nykyisille asukkaille. Asukkaiden mielipiteitä ei ole kysytty suunnittelutyössä.
Kritiikkiä herättää uuden keskustan sijainti kuivatetulla suolla kaupungin kaatopaikan kupeessa. Uuden keskustan alueelta ei ole näkymää ympäröiville tuntureille. Talvella lämpötila voi olla siellä kymmenen astetta alhaisempi kuin vaaran laella.
Pahin kiista saatiin kuitenkin ratkaistua, kun kunnanhallitus sopi LKAB:n kanssa, että osa kaupungin vanhoista rakennuksista siirretään uuteen paikkaan sellaisenaan ja kaivosyhtiö lupasi kustantaa uuden keskustan ja palvelujen rakentamisen.
Vanhan keskustan purku on tiedossa aikaisintaan 10–15 vuoden kuluttua, kun palvelut ja uudet asuintalot ovat valmiina kaupungin uudessa keskustassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti