Aidstilastoja rukataan alaspäin

KU-VIIKKOLEHTI 22.11.2013

Ennen vanhaan tähän aikaan vuodesta tiedotusvälineet olivat täynnä juttuja, joissa kerrottiin aidsin räjähdysmäisestä leviämisestä paitsi Afrikassa myös väkirikkaissa Aasian maissa Intiassa ja Kiinassa. Arvaan, että tänä vuonna tulee olemaan aika hiljaista eikä joulukuun alussa vietettävää kansainvälistä aidspäivää varmaan juuri noteerata mediassa.

YK:n aidsjärjestön Unaidsin syyskuussa julkaistun raportin perusteella olisi kuitenkin aihetta riemuun. Aidsjärjestön tilastojen mukaan uusien hiv-tartuntojen määrä maailmassa on vähentynyt kolmanneksen vuodesta 2001 ja myös aidskuolemien määrä on pienentynyt lähes saman verran huippuvuodesta 2005.

Unaidsin mukaan viime vuonna aidsiin menehtyi koko maailmassa 1,6 miljoonaa ihmistä, kun pahimmillaan – kahdeksan vuotta sitten – tautiin kuoli 2,3 miljoonaa ihmistä.

Unaidsin mukaan myönteisen kehityksen syynä on aidslääkkeiden parempi saatavuus. Viime vuoden loppuun mennessä yli yhdeksän miljoonaa hiv-tartunnan kantajaa sai taudin etenemistä hidastavia antiretroviraalilääkkeitä. Lääkehoidon piirissä oli noin kaksi kolmasosaa kaikista aidslääkkeitä tarvitsevista koko maailmassa.

Uusin aidsraportti pyrkii osoittamaan, kuinka hyvin YK:n vuosituhattavoitteet on saavutettu hiv:n leviämisen osalta. Vuonna 2000 maailman johtajien kesken sovittujen vuosituhattavoitteiden mukaan hiv:n leviäminen haluttiin saada pysäytettyä ja tartuntojen määrä vähentymään vuoteen 2015 mennessä ja kaikki aidslääkitystä tarvitsevat lääkehoidon piiriin vuoteen 2010 mennessä.

Unaidsin raportin tilastoliitteestä löytyvien lukujen mukaan uusien tartuntojen määrä olisi vähentynyt eniten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Etiopiassa uusien tartuntojen määrä väheni 11 vuodessa peräti 87 prosenttia. Botswanassa tartuntojen määrä puolittui. Sambiassa ja Zimbabwessa tartunnat vähenivät 39 prosentilla, Etelä-Afrikassa 34 prosenttia.

Arviot aidskuolemien määrästä laskivat eniten Zimbabwessa ja Ruandassa (75 prosenttia), Sambiassa (61 prosenttia) sekä Keniassa (54 prosenttia).

Antiretroviraalilääkkeet ovat yleistyneet eniten Euroopan maiden ohella Botswanassa, Kap Verdessä, Ruandassa ja Kuubassa. Näissä maissa lähes kaikki aidslääkkeitä kaipaavat ovat lääkehoidon piirissä. Unaidsin mukaan mustan Afrikan maissa 68 prosenttia aidslääkkeitä tarvitsevista saa niitä.

Lääkkeiden ansiosta yhä useampi tartunnankantaja on säilynyt hengissä, ja näin ollen heidän määränsä on kasvanut. Unaidsin mukaan Etelä-Afrikassa on määrällisesti eniten hiv-positiivisia, kuusi miljoonaa, mikä olisi 18 prosenttia koko aikuisväestöstä. Väkimäärään suhteutettuna eniten taudinkantajia on Unaidsin mukaan muissa eteläisen Afrikan maissa Swazimaassa, Lesothossa ja Botswanassa, joissa järjestö uskoo joka neljännen aikuisen olevan hiv-positiivinen.

Raportin mukaan muualla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa neljällä prosentilla aikuisista on hiv. Miltei kaikkialla muualla maailmassa hiv:n yleisyys jää yhteen prosenttiin tai sen alle.

Lääkkeet eivät ole ainoa syy siihen, että aidstilastot näyttävät valoisammilta kuin koskaan aikaisemmin. Toinen syy on se, että takavuosien arviot liioittelivat aidsongelmaa rajusti.

Vuonna 2000 Unaids ilmoitti, että yli viisi miljoonaa ihmistä oli saanut vuoden aikana hiv-tartunnan ja 2,5 miljoonaa ihmistä kuoli aidsiin. Uusimman raportin mukaan vuosituhannen vaihteessa uusia tartuntoja olikin vain noin puolet aiemmin ilmoitetusta määrästä ja aidskuolemien määrä oli tuolloin kolmanneksen väitettyä pienempi.

Myös uusimpiin arvioihin kannattaa suhtautua skeptisesti. Toisin kuin voisi kuvitella, Unaidsin julkistamat tilastot eivät kerro testeissä todetuista hiv-tartunnoista. YK-järjestön arviot ovat perustuneet lähinnä yksittäisissä äitiysneuvoloissa otettuihin verikokeisiin, joiden testituloksista on matemaattisilla tietokoneohjelmilla tehty koko maan väestöä koskevia yleistyksiä.

Aiempia arvioita on ollut pakko leikata, kun monissa maissa ensi kertaa tehdyissä valtakunnallisissa terveysseulonnoissa päädyttiin oletettua selvästi alhaisempiin hiv-tartuntamääriin.

Eteläisestä Afrikasta on lukuisia esimerkkejä matemaattisista laskelmista, joilla on saatu moninkertaisia tartuntamääriä todelliseen tilanteeseen verrattuna. Matemaattisella mallilla arvioitiin vuonna 2003, että Etelä-Afrikan pankkien työntekijöistä 12 prosentilla olisi hi-virus. Suurimpien pankkien tekemässä 29 000 pankkitoimihenkilön hiv-testissä kuitenkin vain kolme prosenttia testatuista todettiin positiivisiksi.

Grahamstownin vankilassa puolestaan hiv-tartunnan saaneiden vankien osuus oli reilu kaksi prosenttia, vaikka lehtitietojen mukaan Etelä-Afrikassa 60 prosenttia vangeista olisi viruksen kantajia.

Malawissa Maailmanpankin raportin mukaan joka seitsemäs opettaja oli menehtymässä aidsiin vuonna 2002. Todellisuudessa koko vuonna kuoli yhteensä alle kolme prosenttia maan opettajista, eikä kuolinsyynä joka kerta suinkaan ollut aids.

Afrikan maiden osalta keskeisenä syynä virheellisiin arvioihin ovat äitiysneuvoloissa otetuista verikokeista saadut virheelliset tulokset. Yleisimmin käytössä olevat hiv-testimenetelmät voivat nimittäin reagoida hiv:n vasta-aineiden ohella myös esimerkiksi malariaan, tuberkuloosiin, tuhkarokkoon, flunssaan, aiempiin rokotuksiin tai raskauteen.

Niinpä positiivinen näyte pitäisi aina testata uudestaan toisella testimenetelmällä tehdyllä varmistuskokeella ennen kuin positiivisesta tuloksesta voidaan olla varmoja. Ensimmäisissä varmistustesteissä usein noin kolmasosa positiivisista näytteistä osoittautuu lopulta puhtaiksi.

Afrikan maissa äitiysneuvoloiden verinäytteistä tehdyissä seulontakokeissa positiivisia näytteitä ei yleensä ole kuitenkaan varmistettu toisella testillä.

Lopputuloksena ovat olleet selvästi yläkanttiin tehdyt arviot ja todellisuutta paljon epätoivoisempi kuva Afrikan maiden aidstilanteesta.