Ketkä olivat 9/11-salaliiton takana?

KU-VIIKKOLEHTI 26.9.2014

Jos vuoden 2001 syyskuun 11. päivän lentokonekaappaajiksi nimetyt 19 arabimiestä eivät voineet olla vastuussa Yhdysvaltojen ilmavalvonnan täydellisestä lamaantumisesta tai New Yorkin World Trade Centerin kolmen pilvenpiirtäjän purkuräjähdystä muistuttavista romahduksista, ketkä sitten olivat syyskuun 11. päivän iskujen takana?

Yhdysvaltalaistutkija Kevin Ryan yrittää vastata tähän kysymykseen kirjassaan Another nineteen: Investigating legitimate 9/11 suspects.

Kyseessä on yksityiskohtaiseen tutkimustyöhön pohjautuva 400-sivuinen, lievästi sanoen hämmentävä tietopaketti, jossa Ryan tarjoaa vaihtoehtoisen teorian aineksia monin paikoin epäuskottavaksi osoittautuneelle viralliselle salaliittokertomukselle syyskuun 11. päivän tapahtumista.

Ryan esittelee kirjassaan 19 Bushin hallintoon kuulunutta tai sitä lähellä ollutta poliittista päättäjää, viranomaista tai muuta vaikuttajaa, joiden tekemisiä ja keskinäisiä suhteita tulisi hänen mielestään tutkia perin pohjin, jos halutaan selvyys siitä, mitä 11.9.2001 todella tapahtui.

Kevin Ryan selostaa kirjassaan liittovaltion poliisin FBI:n, tiedustelupalvelu CIA:n, Yhdysvaltojen ilmailuhallinnon, ilmapuolustuksen sekä maan poliittisen johdon laiminlyöntejä ja pyrkimyksiä pakoilla vastuun ottamista tapahtumista.

Terrorismiasiantuntijat osasivat heti syyttää iskuista Al-Qaidaa, jota CIA ja Bushin hallintoa lähellä olleet poliittiset vaikuttajat olivat pitkään tukeneet Persianlahden maiden hallitsijaperheiden kanssa harjoitettujen hämäräbisnesten välityksellä.

Monet Bushin hallinnon taustavaikuttajista olivat keskeisesti mukana Lähi-idän maita koskevissa juonitteluissa jo isä-Bushin, Reaganin, Fordin ja Nixonin presidenttikaudella.

Ryan kuvailee kirjassaan hyvä veli -verkostoa, jossa samojen opinajojen samoihin opiskelijaveljeskuntiin kuuluneen pienen piirin vaikuttajat sujuvasti siirtyvät poliittisesta virasta sijoitusyhtiöihin, tiedustelupalveluun tai turva-alan konsulttifirmoihin.

Miltei kaikki Ryanin esittelemät 19 vaikuttajaa hyötyivät henkilökohtaisesti syyskuun 11. päivän tapahtumista Yhdysvaltojen sotaoperaatioihin tai erilaisten uusien turvajärjestelmien kehittämiseen liittyvien suurten urakkasopimusten myötä.

Ryanin mielestä kaksi Bushin hallinnon edustajaa oli päävastuussa viranomaisten laiminlyönneistä lentokoneiskujen estämisessä: varapresidentti Dick Cheney ja puolustusministeri Donald Rumsfeld. Kumpikaan ei tehnyt mitään kaapattujen koneiden pysäyttämiseksi, päinvastoin.

Varapresidentti Dick Cheney sai hoitaakseen presidentin tehtävät presidentti Bushin ollessa vierailulla ala-asteen koulussa Floridassa. Kun kaapatuksi uskottu kone lähestyi Washingtonia, Cheney piti nimenomaisesti voimassa käskyn olla ampumatta alas konetta.

Puolustusministeri Rumsfeld puolestaan jatkoi WTC-iskujen jälkeen normaalia päiväohjelmaansa ja ennakoi aamiaisella Pentagonin työntekijöiden kanssa, että iskut eivät suinkaan olleet vielä päättyneet.

Rumsfeld ei ollut sen sijaan lainkaan yhteydessä ilmapuolustuksesta vastaavan Noradin komentajaan Ralph Eberhartiin. Eberhart itse johti samanaikaisesti käynnissä olevaa sotaharjoitusta, jossa terroristit hyökkäsivät kaapatuilla matkustajakoneilla New Yorkiin.

Todellisten WTC-iskujen tapahtuessa Eberhart lähti ajamaan autolla Petersonin lentotukikohdasta puolen tunnin päässä sijaitsevaan Noradin päämajaan eikä ollut sinä aikana tavoitettavissa matkapuhelimella.

FBI ja CIA eivät kumpikaan tehneet mitään väitettyjen kaappaajien kiinniottamiseksi vuosien aikana saaduista kymmenistä yksityiskohtaisista vihjeistä huolimatta. Ryanin mielestä on syytä epäillä, että FBI:n johtaja Louis Freeh ja CIA:n johtaja George Tenet nimenomaisesti sabotoivat useita meneillään olleita tutkimuksia, jotka olisivat johtaneet arabimiesten pidätykseen ja estäneet väitetyt lentokonekaappaukset.

Kevin Ryan kertoo julkisuudessa vain vähän huomiota saaneesta päätöksestä ottaa syyskuun 11. päivänä käyttöön Reaganin hallinnon aikana ydinsodan uhan vuoksi laaditut salaiset suunnitelmat varjohallituksesta. Valkoisen talon terrorisminvastainen pääneuvonantaja Richard Clarke paljasti vuonna 2004, että päätös varjohallituksesta tehtiin ”hallinnon jatkuvuuden” turvaamiseksi maata uhkaavan kriisin vuoksi.

Huippusalaista hallinnon jatkuvuusohjelmaa (COG) oli suunniteltu 20 vuoden ajan, ja ryhmässä olivat mukana Clarken lisäksi ainakin Dick Cheney, Donald Rumsfeld ja George Bush vanhempi.

Uuskonservatiivien sisäpiiri piti yllä myös läheisiä suhteita Arabiemiraattien, Saudi-Arabian ja Kuwaitin hallitsijaperheiden kanssa. Richard Clarkella oli erityisen läheiset välit Arabiemiraattien johtajiin, jotka tapasivat käydä Afganistanissa haukkametsällä ja neuvonpidossa Osama bin Ladenin kanssa.

George Bush vanhempi tapasi sijoitusyhtiö Carlyle Groupin saudiarabialaisia sijoittajia Washingtonissa 10.9.2001, näiden joukossa muun muassa Osama bin Ladenin veli.

Ryanin kirjan mukaan World Trade Centerin turvajärjestelyistä vastasi Kuwaitin emiirisuvun sijoitusyhtiön Kuwaiti-American Corporationin omistama turvayhtiö Stratesec. Kyseinen firma rakensi WTC-tornien valvontakamerajärjestelmät, huolehti turvatarkastuksista ja uudisti kaksoistornien teräspilarien palosuojauksen juuri ennen lentokoneiskuja.

Carlyle Groupin entisen asejärjestelmäkauppiaan Barry McDanielin operoima firma vastasi myös United Airlinesin, Washingtonin Dullesin lentokentän ja nanotermiittiräjähteitä kehittävän Los Alamosin ydinaselaboratorion turvajärjestelyistä.

Juuri WTC-tornien teräspilarien kohtaloa koskevat väitteet vaikuttivat keskeisesti siihen, että Kevin Ryanista tuli whistleblower, väärinkäytösten ilmiantaja.

Kemistin koulutuksen saanut Ryan työskenteli työmaajohtajana Yhdysvaltojen johtavassa turvallisuustarkastusyhtiössä nimeltä Underwriters Laboratories. Hän sai kuitenkin potkut työstään vuonna 2004 paljastettuaan sen, että yhtiö oli aikoinaan testannut WTC-tornien teräsrakenteet ja todennut ne paloturvallisiksi eivätkä ne mitenkään voineet pettää pelkästään lentopetrolin aiheuttamassa tulipalossa.