Kuka asetti räjähteet WTC-torneihin?

KU-VIIKKOLEHTI 10.10.2014

Jos World Trade Centerin kolme pilvenpiirtäjää purettiin räjähteillä, niin kenellä olisi ollut keinot, tilaisuus ja motiivi asettaa räjähteet etukäteen tornitaloihin ennen lentokoneiden törmäyksiä WTC-1:een ja WTC-2:een syyskuun 11. päivänä 2001?

Afganistanissa piileskelevällä Osama bin Ladenilla ja Al-Qaidan terroristeilla tuskin oli tilaisuutta päästä panostamaan tornitaloja purkuräjähteillä.

Pelkät lentokonetörmäykset taas eivät riitä selittämään tornien sortumista miltei vapaan pudotuksen nopeudella – etenkin kun kaksoistornit oli jo rakennusvaiheessa nimenomaan suunniteltu kestämään myös matkustajakoneiden törmäykset.

Yhdysvaltalainen 9/11-tutkija Kevin Ryan on vuosien ajan pyrkinyt selvittämään WTC-torneissa toimineiden yritysten ja rakennusten turvayhtiöiden johtajien mahdollisia kytkentöjä aseteollisuuteen, räjähdysainevalmistajiin, öljyurakoitsijoihin, tiedustelupalveluun tai Bushin hallinnon sisäpiiriin ja näiden usein kansainvälisiin liiketoimiin.

Kemistin koulutuksen saanut Ryan työskenteli vuonna 2001 työmaajohtajana Yhdysvaltojen johtavassa turvallisuustarkastusyhtiössä nimeltä Underwriters Laboratories, mutta sai potkut paljastettuaan sen, että yhtiö oli aikoinaan testannut WTC-tornien teräsrakenteet ja todennut ne paloturvallisiksi.

Ryanin mukaan WTC-torneissa tehtiin jatkuvasti erilaisia kunnostustöitä, jotka koskivat rakennusten sähkönjakelua, paloturvallisuutta, hissien huoltoa tai toimistotilojen remontointia.

Rakennusten julkisten tilojen ylläpitotöistä vastasi koko WTC-kompleksin omistaja, New Yorkin ja New Jerseyn satamavirasto, kun taas vuokrattujen toimitilojen parannustyöt olivat kussakin kerroksessa vuokralaisina olleiden yhtiöiden omalla vastuulla.

World Trade Centerin turvajärjestelyistä vastasi Kuwaitin emiirisuvun omistama turvayhtiö Stratesec. Firma rakensi WTC-tornien valvontakamerajärjestelmät, huolehti turvatarkastuksista ja käynnisti vuonna 1996 mittavan hankkeen kaksoistornien teräspilarien palosuojauksen parantamiseksi.

11.9.2001 American Airlinesin matkustajakone törmäsi WTC:n pohjoistornin kerroksiin 94–99 – juuri samoihin kerroksiin, joiden teräsrakenteiden palosuojaus oli äskettäin saatu valmiiksi. Nämä kerrokset romahtivat myös ensimmäisinä, kun koko rakennus vajaa kaksi tuntia myöhemmin luhistui kasaan 11 sekunnissa.

Myös etelätorniin oli tehty palosuojauksia lentokoneen osumakohdan kerroksissa ja nimenomaan kerrosten kaakkoiskulmassa, johon United Airlinesin kone törmäsi.

Palosuojaustöiden aikana kokonaiset kerrokset oli suljettu toimistojen työntekijöiltä.

WTC-torneissa kunnostettiin myös hissejä juuri ennen syyskuun 11. päivää. Hissikuiluista oli pääsy rakennusten keskiosan teräspilareihin, jotka antoivat periksi aikaisessa vaiheessa rakennusten romahdusta.

USA Today -lehden mukaan päivystävät hissimekaanikot pakenivat tornitaloista pian lentokonetörmäysten jälkeen eivätkä palanneet paikalle ennen rakennusten romahtamista.

Mitä firmoja WTC-torneissa sitten oli? Pohjoistornin osumakohdan kerrokset olivat kaikki vakuutusmeklariyhtiö Marshin vuokraamia, samoin kuin etelätornin kerrokset 47–54, Kevin Ryan kirjoittaa 911Review-sivustolla julkaistussa artikkelisarjassa.

Marsh-yhtiön johtajista Stephen Friedman istui tiedustelupalvelu CIA:n sijoitusyhtiön In-Q-Telin hallituksessa, kunnes hänet nimitettiin George W. Bushin talouspoliittiseksi pääneuvonantajaksi.

Marshin kriisiyksikön johtaja Paul Bremer oli entisen ulkoministerin Henry Kissingerin konsulttiyhtiön johtaja ja toimi neuvonantajana Komatsu Dresser -fuusioyhtiössä, joka vuonna 1996 patentoi termiittiin perustuvan rakennuspurkuräjähteen.

George Bush vanhemman aiemmin hallinnoima Dresser yhdistyi myöhemmin varapresidentti Dick Cheneyn Halliburton-yhtiöön. Paul Bremer nimitettiin puolestaan Irakin sodan alkamisen jälkeen maan miehityshallinnon kuvernööriksi.

Etelätornin osumakohdassa vuokralaisina olivat rahoitusinformaatioyhtiö Primark, japanilainen pankkijätti Mizuho sekä vakuutusmeklari- ja riskienhallintayhtiö Aon. Primarkilla ja Mizuholla oli toimistoja myös pohjoistornin alemmissa kerroksissa.

Välittömästi etelätornin törmäyskohdan yläpuolella sijaitsi rakennus- ja rahoitusyhtiö Washington Groupin toimisto, jonka tytäryhtiönä oli rakennushankkeisiin ja rakennuspurkuihin erikoistunut Morrison-Knudsen.

Informaatioyhtiö Primark omisti monia muita yhtiöitä, joiden toimenkuvaan kuului Boeingin matkustajakoneiden korjaustöitä sekä energia-alan turva- ja vakoilupalveluja.

Mizuhon tytärpankeilla oli Ryan mukaan kytköksiä Japanin alamaailmaan sekä aseteollisuusjätti Lockheed Martinin johtajaan Norman Augustineen. Augustine oli perustamassa CIA:n sijoitusyhtiötä In-Q-Teliä ja sopi WTC:n kellarikerrosten turvajärjestelyjen siirtämisestä brasilialaisyhtiölle nimeltä Ensec.

Aonin toimitusjohtajana oli George W. Bushin serkku Jim Pierce. Pierce selvisi hengissä syyskuun 11. päivän iskuista, kun kokous, johon hänen piti osallistua, siirrettiin WTC:n etelätornista läheiseen Millennium Hoteliin. Tieto kokouspaikan vaihtumisesta ei tavoittanut kaikkia kutsuttuja, vaan osa meni aamulla kokoukseen etelätornin 105. kerrokseen ja kuoli koko rakennuksen tuhoutuessa.

Oma lukunsa on sitten World Trade Centerin rakennus 7, joka luhistui kasaan muutamassa sekunnissa, vaikka siihen ei osunut mitään lentokonetta.

47-kerroksisesta rakennuksesta 37 kerrosta oli sijoitusyhtiö Salomon Smith Barneyn hallussa. Dick Cheney ja puolustusministeri Donald Rumsfeld olivat yhtiön johtokunnan jäseniä vuoteen 2001 asti.

WTC-7:n muut kerrokset olivat pääasiassa valtion virastoja. Rakennuksessa oli salaisen palvelun ja CIA:n kenttätoimisto, Rumsfeldin johtaman puolustusministeriön toimitiloja, New Yorkin kaupungin pelastuskomentokeskus (OEM) sekä Yhdysvaltojen arvopaperimarkkinoita valvova virasto (SEC).

Rakennuksen romahtaessa tuhoutui samalla huomattava määrä tärkeitä asiakirjoja SEC:n tutkimuksista, jotka koskivat energiayhtiö Enronin ja teleoperaattori WorldComin talousskandaaleja ja yhtiöiden johtajien mahdollisia sisäpiirikauppoja.