Kertomuksia egyptiläisestä pidätyssellistä

KU-VIIKKOLEHTI 27.2.2015

28-vuotias egyptiläinen jatko-opiskelija Mohammed B. osallistui Kairossa lokakuussa 2013 mielenosoituskulkueeseen edellisenä kesänä tehtyä sotilasvallankaappausta vastaan. Mielenosoittajien tarkoituksena oli marssia kaupungin keskustan Tahrir-aukiolle, mutta ennen kuin he pääsivät perille, aseistetut turvallisuusjoukot hyökkäsivät heidän kimppuunsa.

Kymmenet mielenosoittajat kuolivat turvallisuusjoukkojen tulituksessa, ja satoja ihmisiä pidätettiin.

Mohammed B. vietiin ensin poliisiasemalle ja seuraavana yönä puolisotilaallisen turvallisuuspoliisin tukikohtaan, joka tunnetaan nimellä Camp 10.5. Siellä pidätettyjä hakattiin, ruoskittiin ja tallottiin metallikorkoisilla saappailla. Heidät riisuttiin alasti, sidottiin hankalaan asentoon ja heitä lyötiin kepillä jalkapohjiin. Joillekin annettiin sähkösokkeja.

Kidutuksen jälkeen, ilmaan minkäänlaista kuulustelua, Mohammed suljettiin pieneen, noin 3 x 6 metrin kokoiseen betoniselliin, jossa oli hänen lisäkseen 59 muuta miestä.

Sellissä ei ollut vessaa, eivätkä kaikki mahtuneet samaan aikaan istumaan. Pidätetyt yrittivät keksiä keinoja, miten he voisivat nukkua vuoroissa. Lopulta paras vaihtoehto oli, että miehet jaettiin pareiksi, joista toinen seisoi muutaman tunnin ajan jalat harallaan ja sillä välin toinen nukkui tämän jalkojen välissä.

Mohammed vietti sellissä neljä päivää ennen kuin hänet siirrettiin Wadi Natrunin vankilaan Kairon pohjoispuolelle. Vankilan selli oli hiukan isompi, ja siinä oli vessa. Myös vankilassa pidätettyjä kidutettiin – tai vietiin eristysselliin. Tämä oli pieni koppi ilman ikkunaa tai valoa, mutta tuhansia torakoita.

Puolen vuoden päästä Mohammed pääsi vihdoin oikeudenkäyntiin, jossa hänet vapautettiin kaikista viranomaisten keksimistä mielikuvituksellisista syytteistä. Muut eivät olleet yhtä onnekkaita. Samana päivänä syytettynä oli 125 miestä, ja vain seitsemän päästettiin vapaaksi.

Kairossa asuva brittiläinen toimittaja Tom Stevenson haastatteli viime vuoden puolella lukuisia entisiä vankeja, heidän puolustusasianajajiaan ja kidutettujen terapiakeskuksessa työskenteleviä psykologeja. Stevenson kirjoitti Mohammed B:n ja muiden vankien kokemuksista viime viikolla ilmestyneessä London Review of Books -lehdessä.

Kymmenet entiset vangit kertoivat epäinhimillisistä oloista puolisotilaallisten turvallisuusjoukkojen epävirallisissa pidätyskeskuksissa. Pidätettyjä joukkopahoinpidellään, heille annetaan sähkösokkeja, heitä nöyryytetään pakottamalla heidät ryömimään alasti betonilattialla tuntikausia. Kymmeniä miehiä ahdetaan pieniin selleihin, joissa lämpötila voi nousta kesällä 50 asteeseen.

Verkkomarkkinoinnin ammattilainen Ismail A. kertoi, kuinka hänen hartioihinsa ja rintaansa tehtiin syviä viiltoja pitkällä veitsellä.

Armeijan pidätyskeskuksissa vankien kohtelu on vieläkin karmeampaa. Ismailian kaupungissa Suezin kanavan varrella sijaitsee Azoulyn sotilastukikohta, jonka pidätyskeskuksen kolmanteen kerrokseen viedään yleensä ne poliittiset vangit, jotka ovat niin sanotusti kadonneet. Heidän pidätyksestään ei ole mitään virallisia tietoja.

Azoulyssa vankeja kidutetaan kiehuvalla vedellä tai kiehuvalla öljyllä, heitä roikotetaan katosta tai ikkunoista, heille tehdään kiellettyä vesikidutusta tai erilaista seksuaalista väkivaltaa. Vankeja on pidetty silmät sidottuina pahimmillaan kuukausien ajan.

Egyptin laki kieltää kidutuksen sen kaikissa muodoissa. Laki ei myöskään hyväksy siviilien asettamista sotilaspidätykseen. Armeijan Azoulyn pidätyskeskuksen tapauksessa kanteiden nostaminen viranomaisia vastaan on kuitenkin hyödytöntä, sillä sotilashallitus kiistää koko Azoulyn vankilan olemassaolon.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan pelkästään viime vuoden marras-joulukuussa yli 800 siviiliä joutui syytteeseen sotilastuomioistuimessa.

Kaksi vuotta sitten, vuoden 2013 alussa, Egyptin vankiloissa oli 66 000 vankia. Kenraali Abdel Fattah al-Sisin kesällä 2013 tekemän sotilasvallankaappauksen jälkeen Egyptissä pidätettiin sisäministeriön tilastojen mukaan 16 000 ihmistä seuraavan yhdeksän kuukauden aikana.

Egyptiläisten kansalaisjärjestöjen mukaan kyseisenä ajanjaksona pidätettyjen todellinen lukumäärä oli kuitenkin yli 41 000.

Vankien ja poliittisten vankien tarkkaa lukumäärää ei tällä hetkellä tiedetä, mutta joka tapauksessa määrä on yli kaksinkertaistunut sotilasvallan aikana. Kenraali Sisi kiistää väitteet yli 100 000 vankista toteamalla, ettei vankiloissa ole tilaa kymmenille tuhansille ihmisille.

Virallisten tietojen mukaan ainakin 150 ihmistä on kuollut pidätyksessä sotilasvallankaappauksen jälkeen. Salaisissa vankiloissa kuolleiden määrä voi olla paljon suurempi.

Lisäksi useita satoja muslimiveljeskunnan kannattajia on tuomittu kuolemaan näytösoikeudenkäynneissä, muiden muassa monia entisiä kansanedustajia.

Pidätettyjen joukossa on miehiä ja naisia kaikista sotilasvaltaa vastustavista ryhmistä, kielletyn muslimiveljeskunnan kannattajista neljän vuoden takaisessa kansannousussa mukana olleisiin opiskelijoihin, ammattiliittojen aktiiveihin, sosialisteihin tai työttömiin, jotka ovat protestoineet surkeaa työtilannetta vastaan.

Tom Stevensonin mukaan valtaapitävät kenraalit vaativat kansalaisilta täydellistä mukautumista sotilasvaltaan. Turvallisuuskoneisto pyrkii eristämään yhteiskunnasta jokaisen, jonka se kokee uhkaksi olemassa olevalle järjestykselle.

Kansalaisoikeuksien osalta egyptiläisten tilanne on vielä karumpi kuin presidentti Hosni Mubarakin valtakaudella ennen vuoden 2011 kansannousua. Mielenosoitukset on kielletty, ja vapaata lehdistöä ei ole.

Armeija on nyt tiukasti vallassa presidentti Sisin johdolla. Ennen nimitystään presidentiksi Sisi oli puolustusvoimien komentaja.

Sen jälkeen kun kenraali Sisi syrjäytti muslimiveljeskuntaan kuuluneen presidentti Mohammed Mursin, Sisille uskolliset armeijan kenraalit ovat ottaneet haltuunsa kaikki hallinnon alat tienrakennuksesta tilastokeskukseen.

”Tällä hetkellä koko Egypti on suuri vankila, jossa sotilaat toimivat vanginvartijoina”, arvioi muuan pitkän linjan aktivisti.