Ennen kuin sulttaanista aika jättää

KU-VIIKKOLEHTI 27.3.2015

Jos ei jostain maasta kuule juuri mitään, asiat ovat siellä todennäköisesti aika hyvin. Vierailin toissa viikolla Omanissa, joka osoittautui todella kiehtovaksi matkakohteeksi.

Arabian niemimaan kärjessä Intian valtameren rannikolla sijaitseva Oman on monin tavoin varsin hyvinvoiva maa, ei suinkaan mikään konservatiivinen šeikkikunta kuten naapurimaat Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit tai aseellisiin selkkauksiin vajonnut eteläinen naapuri Jemen.

Omaniakaan ei varmaan olisi juuri mainittu meidän medioissa, jollei maan itsevaltias sulttaani Qaboos olisi auttanut Jemenissä siepatun suomalaispariskunnan Atte ja Leila Kalevan vapauttamisessa maksamalla sieppaajien vaatimat lunnasrahat keväällä 2013.

Oman on loistokkaan historian omaava monikulttuurinen maa, jonka sulttaaniperheet hallitsivat Itä-Afrikan rannikkoa ja Intian valtameren kauppaa 1600-luvun lopulta siirtomaavallan alkuun asti. Vuonna 1840 sulttaani Said bin Sultan siirsi hovinsa Sansibarin saarille, jotka kuuluvat nykyään Tansaniaan.

Tämän päivän omanilaisista kolmasosa on joko itse syntynyt Itä-Afrikassa tai heidän vanhempansa ovat syntyneet siellä. Omanin neljän miljoonan asukkaan väestöstä lähes puolet on siirtolaisia pääasiassa Intian niemimaan maista.

Vähittäiskauppa ja paikalliset ruokakuppilat ovat vuosikymmenien ajan maassa asuneiden intialaisten ylläpitämiä. Rakennustöihin tulleet intialaiset siirtotyöläiset ja omanilaisten kodeissa piikoina työskentelevät naiset Kaakkois-Aasian maista ovat uudempi ilmiö.

Muslimien pyhäpäivänä perjantaina oli mielenkiintoista kulkea Shatti al-Qurumin pitkällä hiekkarannalla maan pääkaupungissa Muscatissa. Rantapaviljongin palmujen alla omanilaiset ja muista kulttuureista tulleet perheet ja kaveriporukat viettivät vapaapäivää grillaamalla ja syömällä perinteisiä ruokiaan.

Uskonnollisten väkivaltaisuuksien repimien arabimaiden keskuudessa Oman on ollut myönteinen poikkeus. Maan rauhalliset ja vakaat olot ja suvaitsevainen ilmapiiri ovat pitkälti sulttaani Qaboos bin Said al-Saidin ja tämän suuren kansansuosion ansiota, arvioi Lähi-idän tapahtumia kommentoiva verkkolehti Al-Monitor.

74-vuotias Qaboos on hallinnut Omania vuodesta 1970 lähtien, jolloin hän brittiupseerien myötävaikutuksella syrjäytti vallasta isänsä, sulttaani Said bin Taimurin.

Vuonna 1970 Omanissa oli kaksi sairaalaa, kolme koulua ja vajaa kymmenen kilometriä päällystettyjä teitä. Tänä päivänä Oman on öljytulojensa ansiosta moderni hyvinvointivaltio, jossa on moottoriteitä, hyvät koulut ja korkeatasoinen maksuton terveydenhuolto.

Naisten asema on selvästi parempi kuin useimmissa arabimaissa, ja esimerkiksi yliopisto-opiskelijoista yli puolet on naisia.

Omanilaisilla on tapana sanoa, että Oman ei ole voimavaroiltaan yhtä vauras kuin Saudi-Arabia, mutta sulttaani Qaboos on saanut öljytuloilla paljon enemmän aikaan.

Omanissakaan vauraus ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, vaan pohjoisrannikko on maan muita osia kehittyneempi. Muscatissa on hulppeita ostoskeskuksia muotiliikkeineen ja wifi-kahviloineen, mutta vain kävelymatkan päässä sulttaaninpalatsista löytyy vielä perinteinen kalastajakylä.

Sulttaani Qaboos on absoluuttinen itsevaltias, joka hallitsee maata antamillaan asetuksilla. Vaaleilla valitulla parlamentilla on toistaiseksi vain neuvoa-antava rooli.

Sulttaani kävi nuorena Sandhurstin sotilasakatemian Englannissa ja palveli 1960-luvulla brittijoukoissa Saksassa. Hänen kerrotaan keräävän urheiluautoja ja omistavan rotuhevosia. Hän soittaa urkuja ja luuttua ja harrastaa myös kivääriammuntaa, purjehdusta, puutarhanhoitoa ja ratsastusta.

Klassiseen musiikkiin mieltynyt sulttaani on perustanut myös 120-henkisen sinfoniaorkesterin, jonka jäsenet ovat kaikki omanilaisia nuoria.

Neljä vuotta sitten valmistuneessa Muscatin kuninkaallisessa oopperatalossa on maailman suurimmat liikuteltavat urut. Sulttaani Qaboosin suurmoskeijassa on puolestaan maailman toiseksi suurin käsinkudottu matto, kooltaan 70 x 60 metriä. Muscatista pohjoiseen Musandamiin liikennöi maailman nopein matkustajalautta.

Eräiden väitteiden mukaan Qaboos on homoseksuaali. Hän oli aikoinaan naimisissa serkkunsa kanssa, mutta erosi tästä kolme vuoden avioliiton jälkeen saamatta koskaan lapsia.

Omanilla on ollut viime vuosina merkittävä rooli sillanrakentajana Iranin kanssa. Sulttaani Qaboos käynnisti vuonna 2011 neuvottelut Irakista Iraniin eksyneiden, vuoristossa vaeltamassa olleiden amerikkalaisten turistien vapauttamiseksi. Onnistuneiden neuvottelujen jälkeen Qaboos tarjoutui isännöimään Yhdysvaltojen ja Iranin aluksi salaisia diplomaattitapaamisia Iranin ydinohjelmasta.

Oman hyödyntää yhdessä Iranin kanssa Persianlahdella sijaitsevaa öljykenttää ja rakenteilla on myös kaasuputki Iranista Omaniin.

Läheiset suhteet Iraniin johtuvat useasta tekijästä. Ensinnäkin Omanin omat öljyvarat ovat ehtymässä. Toinen syy on geopoliittinen: Omanilla ja Iranilla on yhteinen aluevesiraja strategisella Hormuzinsalmella, jonka kautta kulkee viidesosa maailman öljykuljetuksista.

Kolmas tekijä liittyy uskontoon. Omanilaisten enemmistö ei ole sunneja eikä šiioja vaan ibadiitteja. Ibadiiteilla ei ole samanlaista vastakkainasettelua Iranin šiiahallinnon kanssa kuin sunneihin kuuluvilla Persianlahden šeikeillä ja emiireillä.

Vaikka sulttaani Qaboos on suosittu, ei Oman silti ole vailla ongelmia. Vuonna 2011 Soharin öljysatamakaupungissa sadat nuoret lähtivät kaduille vaatimaan työpaikkoja, halvempaa ruokaa, verojen lakkauttamista ja lisää valtaa parlamentille.

Sulttaani Qaboos lupasi 50 000 uutta työpaikkaa julkiselle sektorille.

Omanissa ei ole kokoontumisoikeutta eikä kunnollista lehdistönvapautta. Yhdistyksiä saa perustaa, mutta prosessi voi kestää vuosia. Myös siirtotyöläisten kohtelussa on usein parantamisen varaa.

Tämän viikon maanantaina omanilaiset lähtivät taas kaduille, mutta tällä kertaa suurin joukoin juhlimaan sulttaanin paluuta kotimaahan. Qaboos oli kahdeksan kuukauden ajan Saksassa syöpähoidossa, ja sinä aikana moni ehti jo pohtia sitä, mitä tapahtuu kun sulttaanista aika jättää.