Kanavahanke jakaa Nicaraguan kahtia

KU-VIIKKOLEHTI 18.6.2015

Panaman kanavan kilpailijaksi suunniteltu massiivinen kanavahanke herättää rajua vastustusta Nicaraguassa. Kymmenet tuhannet pienviljelijät marssivat kanavasuunnitelmia vastaan Juigalpan kaupungissa viime viikonloppuna syyttäen presidentti Daniel Ortegaa maansa myymisestä kiinalaisille.

Lauantaina tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun Nicaraguan parlamentti myönsi kiinalaiselle yhtiölle oikeuden 278 kilometriä pitkän kanavan rakentamiseen ja kanava-alueen maiden lunastamiseen sadan vuoden ajaksi. Presidentti Ortegan sandinistipuolueen hallitsema parlamentti käsitteli uutta kanavalakia tuolloin kokonaiset kolme tuntia.

Tyynenmeren ja Karibianmeren yhdistävän uuden kanavan arvioidaan maksavan 50 miljardia dollaria. Rakennushankkeen valmistelutyöt aloitettiin Rivasissa maan eteläosissa viime joulukuussa. Kanavan olisi määrä valmistua vuonna 2020.

Entinen sissijohtaja Ortega on kutsunut kanavaa Nicaraguan vallankumouksen toiseksi vaiheeksi. Vuoden 1979 vallankumouksessa Ortegan johtama sandinistien vapautusliike syrjäytti maata 43 vuotta hallinneen Somozan suvun diktatuurin vallasta.

Ortega uskoo kanavan nostavan maan talouskasvun 12 prosenttiin ja tuovan nicaragualaisille 250 000 uutta työpaikkaa. Tällä hetkellä Nicaragua on koko Latinalaisen Amerikan toiseksi köyhin maa Haitin jälkeen. Kuuden miljoonan asukkaan väestöstä puolet elää alle dollarin päivätuloilla.

Kanavahankkeen tiellä on silti lukuisia esteitä. Yli sata tuhatta ihmistä joutuisi lähtemään kodeistaan. Kanava kulkisi myös luonnonkauniin Nicaraguajärven halki aiheuttaen sille vakavia ympäristöriskejä. Järvi on maan tärkein makean veden lähde. Kanavan suunniteltu reitti halkoo myös Nicaraguan alkuperäiskansojen itsehallintoalueen sekä useita luonnonsuojelualueita.

Kanavahankkeen toteuttaminen on annettu Caymansaarille rekisteröidylle Hong Kong Nicaragua Canal Development -yhtiölle (HKND), jonka omistaa 43-vuotias kiinalainen Wang Jing. Puhelinoperaattoribisneksillä rikastunut miljardööri ehdotti kanavahanketta vuonna 2011 Daniel Ortegan pojalle Laureano Ortegalle, joka johti Kiinassa vieraillutta nicaragualaista kauppavaltuuskuntaa.

Ajatus kanavahankkeesta eteni nopealla aikataululla Nicaraguan parlamentin käsittelyyn ilman juuri minkäänlaista julkista keskustelua. Nicaraguan media on pitkälti Ortegan perheen omistuksessa. Maan hallitusta johtaa käytännössä presidentin vaimo Rosario Murillo.

Kanava olisi valmistuessaan maailman suurin valtamerilaivoille tarkoitettu kanava, kolmanneksen pidempi kuin Suezin kanava ja lähes neljä kertaa pidempi kuin Panaman kanava. Kiinalaisen rakennuttajan HKND:n mukaan kanavaprojekti tulee olemaan myös maailmanhistorian suurin maansiirtohanke.

Kanavareitin varteen rakennetaan myös kaksi syväsatamaa, lentokenttä, rautatie, öljyputki, sementtitehdas, terästehdas, vapaakauppa-alue, loistohotelleja ja uusia kaupunkeja.

Nicaraguan halki kulkevan kanavan rakentamista on pohdittu jo espanjalaisen siirtomaavallan ajoista lähtien. Lyhytaikaiseksi jäänyt Keski-Amerikan liittovaltio ehdotti kanavan rakentamista vuonna 1825. Yhdysvaltojen ulkoministeri Henry Clay vei aloitteen kongressiin, joka lopulta hylkäsi ehdotuksen alueen poliittisen epävakauden johdosta.

Vuonna 1849 itsenäinen Nicaragua solmi yhdysvaltalaisen liikemiehen Cornelius Vanderbiltin kanssa sopimuksen kanavan rakentamisesta, mutta tuolloin hankkeen keskeytti sisällissota.

Yhdysvalloissa suunniteltiin kanavaa Nicaraguaan myös 1888, 1897 ja 1899. Viimeinen hanke kaatui lopulta kongressin äänestyksessä, jossa kanava päätettiin sittenkin rakentaa Panamaan. Nicaraguan kanavaa pidettiin riskinä maassa sijaitsevien tulivuorten vuoksi.

Kanavan rakentamista Nicaraguaan tutkittiin useaan otteeseen vielä Panaman kanavan valmistumisen jälkeen, sillä uusi kanava lyhentäisi laivamatkaa Yhdysvaltojen rannikolta toiselle useilla sadoilla kilometreillä.

Vuonna 2006 Nicaraguan silloinen oikeistopresidentti Enrique Bolaños julkisti uuden kanavaehdotuksen ja pyysi kanavaa varten kansainvälisiä sijoituksia.

Nicaraguan kanavan rakentamisen tarvetta on perusteltu Aasian ja Euroopan välisen kaupan kasvulla ja etenkin uusien konttilaivojen ja öljytankkereiden suuremmalla koolla. Panaman kanava on liian kapea ja sulkualtaat liian lyhyitä uusimmille lähes 400 metrin mittaisille konttilaivoille.

Kanavahanketta toteuttava HKND-yhtiö uskoo, että idän ja lännen välinen tavaraliikenne valtamerillä tulee 2,5-kertaistumaan vuoteen 2030 mennessä. Kiinalaisyhtiö arvioi, että tuolloin Nicaraguan kanavalla liikennöi vuosittain yli 4 000 valtamerilaivaa. Vertailun vuoksi, Panaman kanavan kautta kulkee tätä nykyä kolme kertaa suurempi määrä laivoja.

Jotkut pitävätkin koko kanavahanketta kannattamattomana ja arvelevat, että kyseessä saattaisi olla Kiinan hallituksen juoni saada sillanpääasema Keski-Amerikasta. Tällä hetkellä suurin osa Kiinan tuonnista ja viennistä Amerikkojen itärannikolle kulkee Panaman kanavan kautta.

Toiset uskovat, että kanavayhtiötä kiinnostavat pikemminkin kanavaprojektin lukuisat oheishankkeet vapaakauppa-alueineen. Parlamentin hyväksymä kanavalaki antaa nimittäin kiinalaisyhtiölle oikeuden lunastettuihin maihin myös siinä tapauksessa, ettei kanavaa rakenneta.

Kanavahankkeen pitkään odotettu ympäristövaikutusten arviointi toimitettiin viime kuussa Nicaraguan hallitukselle, mutta raporttia ei ole julkistettu. Raporttia hankkeen yhteiskunnallisista vaikutuksista saadaan myös odottaa.

Nicaragualainen ympäristöjärjestö Centro Humboldt arvelee, että kanavahanke saattaa tuhota ainakin kymmenen uhanalaisen eläinlajin elinympäristön. Kanavan tieltä saisivat väistyä tapiirit, hämähäkkiapinat, panamanara-papukaijat, merikilpikonnat sekä useat sammakkolajit.

Nicaraguajärven ruoppaus puolestaan heikentää järven veden laatua, ja valtamerilaivat voivat aiheuttaa öljyvuotoja tai tuoda järvelle vieraita lajikkeita.

Kanavasuunnitelmista ei ole myöskään neuvoteltu Karibianmeren rannikolla asuvien alkuperäiskansoihin kuuluvien rama-intiaanien kanssa.