Kisaturistina Kaspianmeren öljydiktatuurissa

KU-VIIKKOLEHTI 10.7.2015

Bakussa järjestetyt Euroopan kisat tarjosivat tilaisuuden päästä käymään Azerbaidžanissa ilman vaivalloista viisumiprosessia. Kisojen aikana viisumin sai lentokentältä maahan tullessa, kunhan oli varannut etukäteen verkosta lipun johonkin urheilutapahtumaan. Muulloin viisumiprosessi on hankala, ja etenkin toimittajilta maahanpääsy usein evätään.

Ensimmäistä kertaa järjestetyt Euroopan kisat eivät olleet urheilutapahtumana kummoiset. Bakun kisoissa kilpailtiin parissakymmenessä lajissa ammunnasta rytmiseen voimisteluun. Koripalloa pelattiin katukorissäännöillä yhteen koriin, jalkapalloa rantafutiksena. Yleisurheiluun osallistuivat vain Euroopan kolmosliigan maat, uintilajeihin ainoastaan juniorit.

Jotain kisojen tasosta kertoo se, että Azerbaidžan oli mitalitaulukon perusteella kisojen toiseksi menestyksekkäin maa heti Venäjän jälkeen. Isäntämaa keräsi 56 mitalia, joista 21 kultaista. Useimmat mitalit tulivat painista, nyrkkeilystä ja karatesta.

Azerbaidžanilaisille kisat olivat suuresti mainostettu urheilujuhla, jota seurattiin innokkaasti uusilla kisapaikoilla ja tv:stä. Kotiyleisölle pahin pettymys oli Azerbaidžanin naisten lentopallojoukkueen jääminen ilman mitalia.

Presidentti Ilham Alijevin hallinnolle Bakun kisat olivat keino kohottaa maan profiilia ulkomailla.

”Kisat ovat erinomainen mahdollisuus osoittaa maailmalle, että Azerbaidžan on eurooppalainen, maallinen muslimimaa ja hyvä silta idän ja lännen välillä”, määritteli urheiluministeri Azad Rahimov.

Euroopan kisojen puitteet olivat kieltämättä hienot ja järjestelyt sujuvat. Kisapaikoille pääsi ilmaisilla busseilla, ja avuliaat nuoret vapaaehtoiset jakoivat ihmisille pullovettä Bakun parhaimmillaan 40 asteen helteessä.

Baku on kaunis kaupunki, sekoitus ikivanhaa islamilaista sivilisaatiota, neuvostoaikaista monumentaalisuutta ja öljytuloilla rakennettuja uusia lasitorneja. Kaupungissa on kymmeniä museoita, vanhankaupungin pienestä miniatyyrikirjojen museosta Kaspianmeren rantabulevardin mahtipontiseen itämaisten mattojen museoon.

Keskustan lukuisat puistot olivat hyvin hoidettuja kukkaistutuksineen ja suihkulähteineen. Ihmiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia, ja paikallinen ruoka, viini ja olut maittavaa.

Matkailusivusto Lonely Planet listasi Bakun maailman bilekaupunkien kärkikymmenikköön jo vuoden 2012 euroviisujen isännöinnin jälkeen.

Presidentti Alijevin hallituksen tavoitteiden kannalta kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Itse kisoille ei juuri löytynyt kiinnostusta ulkomailla, ja ainakin länsimaissa medianäkyvyys oli pääosin kielteistä.

Urheilutapahtumia näyttävämpää julkisuutta saivat sananvapausaktiivien ja kriittisten toimittajien vangitsemiset, itävaltalaisten taitouimarien loukkaantuminen jäätyään holtittomasti ajaneen kisabussin alle sekä juuri kisojen alla ehostetun neuvostoaikaisen kerrostalon tulipalo, jossa kuoli 16 ihmistä.

Kun Lady Gaga esiintyi kisojen avajaisissa, suurin kohu syntyi siitä, että kymmenen minuutin keikka kukkien peittämän flyygelin takana oli tullut maksamaan kaksi miljoonaa dollaria.

Virallisten tietojen mukaan kisajärjestelyjen kokonaiskustannukset olivat reilu miljardi euroa. Toisten arvioiden mukaan kulut saattoivat olla moninkertaisesti enemmän.

Euroopan valtionpäämiehet pysyttelivät poissa ensimmäisten Euroopan kisojen avajaisista. Tilaisuutta juhlistivat läsnäolollaan kuitenkin Vladimir Putin, Valko-Venäjän Aljaksandr Lukašenka ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan.

Ulkomailta käsin toimitettujen verkkosivustojen mukaan julkisen alan työntekijöiden palkkoja leikattiin kisojen alla ja maksuttomien lääkkeiden saantia lykättiin kisojen yli. Katukaupustelijat ja romanikerjäläiset ajettiin pois Bakusta, vanhojen Ladojen pääsyä keskustaan rajoitettiin ja pyykin kuivaaminen parvekkeella kiellettiin.

Paikalliset arvelivat, että Bakun keskustan suihkulähteissä ei varmaankaan olisi vettä enää kisojen päättymisen jälkeen.

Kansainvälisten järjestöjen mukaan Azerbaidžan on yksi maailman korruptoituneimmista maista ja maan sananvapaustilanne on yksi maailman huonoimmista.

Öljy- ja kaasutulot menevät pitkälti kahdelle perheelle, jotka omistavat suurimman osan maan pankeista, puhelinoperaattoreista, rakennusyhtiöistä, loistohotelleista ja kaviaaribisneksestä. Samat perheet pitävät maan politiikan lankoja käsissään.

Presidentti Ilham Alijevin puoliso Mehriban Alijeva, omaa sukua Pashajeva, kuuluu toiseen maan hallitsijaperheistä. Alijeva oli Bakun kisojen järjestelytoimikunnan johtaja.

Ilham Alijev nimitettiin vuonna 2003 presidentiksi isänsä, entisen KGB-johtajan Heidar Alijevin seuraajaksi ja on sen jälkeen tullut uudelleenvalituksi virkaansa kahteen otteeseen lähes 90 prosentin ääniosuudella. Tosin edellisten vaalien alla vaalilautakunta julkisti lopullisen vaalituloksen uudessa mobiilisovelluksessa jo ennen itse äänestystä.

Hallitus ei salli minkäänlaista kritiikkiä, ja itsenäinen lehdistö on vaiennettu. Tv-kanavat ovat hallituksen tai oligarkkien omistuksessa, samoin painotalot ja sanomalehtien jakelusta vastaavat yhtiöt. Parlamentti on kieltänyt yritysten omistusosuuksista raportoimisen.

Amnesty Internationalin tuoreen raportin mukaan Azerbaidžanissa on ainakin 20 poliittista vankia, pääasiassa toimittajia tai järjestöaktiiveja, jotka on pidätetty tekaistujen huume- tai veropetossyytteiden nojalla.

Länsimailla näyttäisi olevan Azerbaidžanin osalta ristiriita sananvapausihanteiden ajamisen ja strategisten taloudellisten etujen välillä.

Azerbaidžanin vientituloista 90 prosenttia tulee öljystä ja kaasusta, ja varsinaisista operaatioista Kaspianmeren öljy- ja kaasukentillä vastaavat länsimaiset öljy-yhtiöt, brittiläinen BP, ranskalainen Total, yhdysvaltalaiset Chevron ja ExxonMobil sekä norjalainen Statoil.

Yhdysvallat ajoi aktiivisesti vuonna 2005 valmistunutta massiivista öljyputkihanketta Bakusta Georgian kautta Turkin Välimeren rannikolle. Pyrkimyksenä oli vähentää riippuvuutta Venäjän öljystä. Nyt EU puuhaa samasta syystä uutta kaasuputkea Azerbaidžanin kaasukentiltä Turkin kautta Eurooppaan.