Kuka ostaisi TeliaSoneran idänhankkeet?

KU-VIIKKOLEHTI 16.10.2015

Svenska Dagbladetin taloustoimittaja Patricia Hedelius kertoo tänään perjantaina julkaistavassa kirjassa siitä, kuinka ruotsalais-suomalainen teleoperaattori TeliaSonera syyskuussa 2007 teki ratkaisevat päätökset hämäristä omistusjärjestelyistä ja lisenssikaupoista Azerbaidžanissa ja Uzbekistanissa.

TeliaSoneran hallituksen kokous järjestettiin poikkeuksellisesti Istanbulissa Turkissa. Tarkoituksena oli tutustua tarkemmin yhtiön niin sanottuihin Euraasian alueen toimintoihin, joista vastasi suomalaisjohtoinen tytäryhtiö Fintur Holdings. Euraasialla tarkoitettiin Turkin, Venäjän ja Intian väliin jäävää uutta nousevaa markkina-aluetta, joka koostuu pääasiassa entisistä neuvostotasavalloista.

Suomalaisen valtionyhtiön Soneran ja turkkilaisen Turkcellin yhteisyrityksenä perustettu Fintur oli edelläkävijä entisen Neuvostoliiton alueen nousevien talouksien nopeasti kasvavalla matkapuhelinalalla. Telian ja Soneran fuusiossa vuonna 2002 Finturista tuli keskeinen osa TeliaSoneran konsernia. Euraasian toiminnot jäivät idänkauppaa tuntevien suomalaisten vastuulle.

TeliaSoneran hallituksen jäsenet lensivät Istanbuliin kahdella potkurikoneella Tukholmasta ja Helsingistä. Lento oli epämukava ja kesti kuusi tuntia Puolassa tehtyine välilaskuineen. ”En jävla katastrofresa, helkkarin katastrofimatka”, kuvailee yksi mukana ollut ruotsalainen.

Perillä kärsimys vain jatkui, kun kokoustilat olivat askeettiset ja liian ahtaat. Mutta kokouksen isäntä, TeliaSoneran Euraasian kauppa-alueen uusi johtaja Tero Kivisaari oli vakuuttava ja hoiti kokousasiat sujuvasti.

Azerbaidžanissa tehtävät omistusjärjestelyt käsiteltiin miltei läpihuutojuttuna. Sitten puhuttiin Uzbekistanin verkkotoimilupien saamiseksi tehtävistä rahansiirroista aiemmin hyväksytyn periaatepäätöksen mukaisesti.

TeliaSoneran uusi toimitusjohtaja Lars Nyberg oli ollut tehtävässään vasta pari viikkoa eikä omien sanojensa mukaan edes tiennyt tarkalleen, missä Uzbekistan sijaitsi. Mutta hän oli hyvin vaikuttunut 35-vuotiaasta Tero Kivisaaresta, joka oli asiallinen ja näytti tietävän mistä puhui.

TeliaSonera halusi kasvua ja uusia markkinoita. Nyberg tulisi antamaan kaiken tukensa nuorelle suomalaiselle, jotta tämä onnistuisi työssään Euraasian alueen johtajana, kirjoittaa Patricia Hedelius uudessa kirjassaan Telia – Alliansregeringen och korruptionen (Telia – Porvarihallitus ja korruptio).

Euraasian toimintojen kasvulla oli kuitenkin hintansa. Menestyksekkäät liiketoimet Azerbaidžanin ja Uzbekistanin kaltaisissa korruptoituneissa diktatuureissa näyttivät edellyttävän erinäisiä kompromisseja paikallisten vallanpitäjien kanssa toimilupien saamiseksi.

Azerbaidžanissa 4G-taajuuksien käyttöoikeuksien saannin ehtona oli monimutkainen yrityskauppa, jossa Fintur Holdings osti Azerbaidžanin valtion osuuden puhelinoperaattori Azercellistä ja samalla siirsi sisäisissä omistusjärjestelyissä 600 miljoonan euron edestä osakkeita presidentti Ilham Alijevin parikymppisten tyttärien Panamassa rekisteröidyille postilokerofirmoille.

Uzbekistanissa verkkotoimiluvan saamista edelsivät vajaan 300 miljoonan euron suuruiset rahansiirrot presidentti Islam Karimovin tyttären Gulnara Karimovan ystävättären nimissä olevalle Gibraltarissa rekisteröidylle yhtiölle.

Istanbulissa sovitut järjestelyt tuottivat tulosta. TeliaSoneran omistamilla operaattoreilla on tänä päivänä yli 40 miljoonaa käyttäjää Euraasian markkina-alueen seitsemässä maassa Moldovasta Nepaliin. TeliaSoneran voitoista 34 prosenttia on peräisin Euraasian alueelta.

Ensimmäinen särö TeliaSoneran julkisuuskuvaan tuli keväällä 2012, kun ruotsalaismedia paljasti, että TeliaSonera auttoi Valko-Venäjän, Azerbaidžanin ja Kazakstanin viranomaisia salakuuntelemaan toisinajattelijoita.

Saman vuoden syksynä Ruotsin yleisradioyhtiö SVT kertoi Uzbekistanin lahjusskandaalista ja TeliaSoneran yhteyksistä mafiapomon lailla liiketoimia harjoittaneen Gulnara Karimovan kanssa.

Uzbekistanin lahjusjupakka on parhaillaan Ruotsin syyttäjäviraston syyteharkinnassa. Törkeästä lahjuksen antamisesta epäillään kolmea suomalaista entistä TeliaSoneran johtajaa: Tero Kivisaarta, lakijohtaja Olli Tuohimaata sekä Euraasian alueen entistä varatoimitusjohtajaa Esko Rytköstä.

Viime viikolla kävi ilmi, että myös ex-toimitusjohtaja Lars Nyberg on jutussa epäiltynä. Nyberg ja kaikki suomalaiset kiistävät lahjusepäilyt.

Pisteenä i:n päälle tulivat viime kevään paljastukset yritysjärjestelyistä Azerbaidžanissa, joita SVT:n haastattelemat talousrikosasiantuntijat kutsuivat Ruotsin kaikkien aikojen suurimmaksi lahjukseksi.

Viime kuussa TeliaSonera ilmoitti yllättäen, että se aikoo myydä kaikki Euraasian toimintonsa. Yhtiön uusi johto perusteli ratkaisuaan sillä, ettei se ole yrityksistään huolimatta onnistunut saamaan selville, ketkä todella ovat sen liikekumppaneita Azerbaidžanissa ja Uzbekistanissa. Lisäksi yhtiöllä oli etenkin Uzbekistanissa ja Nepalissa suuria vaikeuksia saada voittojaan ulos maasta.

Bisnes oli myös alkanut tökkiä, kun öljynhinnan alentuminen on heikentänyt ihmisten ostovoimaa alueen öljyntuottajamaissa. Samalla kilpailu matkapuhelinalalla on koventunut johtaen tappiolliseen tulokseen Euraasian alueella tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä.

Toimitusjohtaja Johan Dennelind totesi, että yhtiö tarvitsee voimia ydintoimintojensa kehittämiseen Pohjolassa ja Baltian maissa. Svenska Dagbladetin Patricia Hedelius kuitenkin uskoo, että pääsyynä Euraasian toimintojen alasajoon on pyrkimys välttää uusia skandaaleja.

Entä kuka sitten haluaisi ostaa TeliaSoneran Euraasian toiminnot, kun se tietää tiivistä yhteistyötä läpeensä korruptoituneiden diktatuurien kanssa?

Neuvotteluja on tiettävästi käyty turkkilaisen Turkcellin kanssa, jossa TeliaSonera on itse osakkaana. Mutkana matkassa on Turkcellin toinen vähemmistöomistaja, venäläisoligarkki Mihail Fridman, joka ei koe hyötyvänsä uudesta omistusjärjestelystä.

Toisena ostajaehdokkaana on mainittu Fridmanin oma sijoitusyhtiö LetterOne, jossa senior partnerina vaikuttaa entinen TeliaSonera-johtaja Tero Kivisaari.