Miten mediasta tuli eliitin äänitorvi

KU-VIIKKOLEHTI 30.10.2015

Etelä-Afrikassa asuva toveri kertoi alkukuusta Johannesburgissa pidetystä konferenssista, jossa kannettiin huolta maan median tilasta. 21 vuotta apartheidin päättymisen jälkeen maassa on kymmeniä sanomalehtiä, satakunta radio- ja tv-asemaa ja satoja aikakauslehtiä, mutta kokouksen osanottajien mielestä miltei kaikki mediat raportoivat maan tapahtumista ja politiikasta aina vain samasta näkökulmasta.

”Uutisoinnin yhdenmukaisuus on hälyttävää, sillä se keskittyy lähes yksinomaan keskiluokan ja rikkaan vähemmistön välittömiin intresseihin”, arveli maan korkeakouluministeri Blade Nzimande.

Kokouksen osanottajat kaipasivat tiedotusvälineiltä raportointia myös siitä, miten uutistapahtumat ja poliittiset päätökset vaikuttavat hökkelikylissä ja maaseudulla asuvan köyhän mustan enemmistön, työväenluokan, pätkätyöläisten ja työttömien, päivittäiseen elämään.

Pitäisi olla myös sellaisia tiedotusvälineitä, jotka kertovat asioista maan asukkaiden enemmistön näkökulmasta ja ihmisten omalla äidinkielellä.

Etelä-Afrikan kommunistipuolueen koolle kutsumaan kokoukseen osallistui 150 toimittajaa, ay-toimitsijaa ja media-aktivistia, jotka peräänkuuluttivat poliittista toimintaohjelmaa maan mediakentän muuttamiseksi.

Rotuerottelukauden loppuvaiheissa vuonna 1991 laadittu Afrikkalaisen kansalliskongressin ANC:n mediajulistus alleviivasi ihmisten oikeutta olennaiseen tietoon yhteiskunnan tapahtumista, jotta he voivat tehdä harkittuja valintoja elämässään. ”Tietämätön yhteiskunta ei voi olla demokraattinen”, vapautustaistelun aikaisessa ohjelmajulistuksessa todettiin. 

Johannesburgin kokouksessa tiedonvälityksen yksipuolisuutta selitettiin ennen muuta sillä, että maan mediaomistus on keskittynyt yhä harvempien käsiin. Yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston selvityksen mukaan Etelä-Afrikan media on omistuksen osalta maailman keskittynein.

Suurin yksittäinen mediaomistaja on Naspers, yksi maailman suurimmista mediayhtiöistä. Yhtiö perustettiin sata vuotta sitten afrikaansinkielisten buuripoliitikkojen salaseuran Broederbondin äänitorveksi ajamaan rotuerottelujärjestelmää Etelä-Afrikkaan.

Naspers omistaa yksinään suurimman osa maan printtimediasta, maan suurimman verkkosivuston, kymmeniä kansainvälisiä urheilu- ja maksukanavia sekä lukuisia medioita ja verkkopalveluja kymmenissä eri maissa Brasiliasta Kiinaan.

Yksi firman paikallisista menestystuotteista on mustalle työväestölle suunnattu tabloidilehti Daily Sun, joka keskittyy väkivaltarikoksiin ja silminnäkijäkertomuksiin pahojen henkien aiheuttamista vahingoista. Julkaisijan mukaan lehdellä on viisi miljoonaa lukijaa joka päivä.

Voittojen maksimoimiseen keskittyvä toimituspolitiikka näyttäisi heikentäneen myös vakavammin otettavien uutismedioiden luotettavuutta.

Johannesburgin kokouksessa puhuneet media-alan ammattijärjestöjen edustajat kertoivat, että kun alan työpaikkoja ja palkkoja on leikattu ja samalla yhä harvempi toimittaja joutuu tuottamaan uutisia yhä useampaan uutisvälineeseen, uutissisältöjen kopiointi on yleistynyt eikä markkinointitoimistojen laatimien tiedotteiden totuudenmukaisuutta ehditä tarkistaa.

Oma skandaalin aiheensa on ollut Etelä-Afrikan yleisradioyhtiön SABC:n salainen kauppasopimus media-alan suuryhtiön Naspersin kanssa. Sopimuksen mukaan Naspers hankki maksukanavapakettiinsa SABC:n tuottaman uutiskanavan sekä uuden viihdekanavan, jolla esitetään yleisradioyhtiön arkiston helmiä. Sopimukseen kuului, että uudella viihdekanavalla esitettyjen ohjelmien tekijänoikeudet siirtyivät Naspersin yksityiseen omistukseen.

Skandaalia selvitettäessä on käynyt ilmi, että Naspersin suurimpien hyödynsaajien henkilöllisyyttä ei edes tiedetä. Kilpailuviraston tietojen mukaan yli puolet pörssiyhtiön osakkeista kuuluu kahdelle suurelle yleisölle tuntemattomalle yhtiölle, joiden lopullisia omistajia ei ole saatu selville.

Oma lukunsa jupakassa oli paljastus SABC:n operatiivisen johtajan Hlaudi Motsoenengin yli 30 prosentin palkankorotuksesta 15 000 eurosta 20 000 euroon kuukaudessa. Juuri Motsoeneng vastasi yleisradioyhtiön kanavakauppaneuvotteluista Naspersin kanssa.

Samaan aikaan Etelä-Afrikan tilastokeskuksen mukaan joka viides eteläafrikkalainen, noin 12 miljoonaa ihmistä, elää absoluuttisessa köyhyydessä alle 60 euron kuukausituloilla.

Hallituspuolue ANC:n johtajiin kuuluva Joe Mjwara totesi Johannesburgin mediakokouksessa, että oli lapsellista kuvitella, että pelkästään mustien johtajien nimittäminen mediayhtiöiden johtoon toisi alalle muutoksia.

Kokouksen päätösasiakirjassa listattiinkin muita keinoja, joilla media saataisiin moniäänisemmäksi. Digimedian ja älypuhelinten yleistymisen jälkeen osa verkko-operaattorien voitoista voitaisiin käyttää työntekijöiden ja lukijoiden yhteisesti omistamien uusien laatumedioiden toiminnan tukemiseen.

Kilpailulakeja tulisi soveltaa Naspersin mediamonopolin purkamiseksi. Tarvittaessa koko yhtiö voitaisiin kansallistaa.

Yleisradioyhtiö SABC:n ohjelmapolitiikkaa pitäisi uudistaa niin, että se palvelisi myös väestön enemmistön tiedonsaantia ja mahdollistaisi korkeatasoisen viihteen ja tärkeiden urheilutapahtumien seuraamisen myös ilmaiskanavalla.

Lisäksi alalle olisi perustettava valtakunnallinen ammattiliitto ja pidettävä huolta siitä, että mediaomistajat sallivat työntekijöiden järjestäytymisen.

Mediamuutosta peräänkuuluttava konferenssi oli osa Etelä-Afrikan kommunistipuolueen vuosittaista punaisen lokakuun kampanjaa. Media-alan muutoksen ohella puolue on vaatinut äänekkäästi myös finanssialan sääntelyä.

Kommunistipuolueella on ollut vaikutusvaltainen asema Etelä-Afrikassa rotusorron vastaisen kamppailun ajoilta asti. Puolue on mukana maan hallituksessa osana ANC:n, ammattiliittojen kongressin Cosatun ja kommunistipuolueen yhteistä liittoumaa.

Kommunistien kannatus on nousussa, etenkin nuorten, älymystön ja slummien yhteiskunnallisten liikkeiden aktivistien keskuudessa. Aiemmin tänä vuonna puolue pohti irrottautumista valtakoalitiosta hallituksen liian oikeistolaisen talouspolitiikan takia, mutta päätti pysyä vielä mukana.