Muistojuhlat Ogonimaassa

KU-VIIKKOLEHTI 13.11.2015

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun kirjailija Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogoniaktivistia hirtettiin Port Harcourtin vankilan pihalla Nigerian silloisen sotilashallituksen nostamien tekaistujen murhasyytteiden nojalla.

Ogonimaassa, Nigerian öljypääkaupungissa Port Harcourtissa ja useilla paikkakunnilla eri puolilla maailmaa järjestettiin alkuviikosta muistotilaisuuksia, kynttiläkulkueita ja seminaareja ogonien väkivallattomasta kansannoususta puhtaan ympäristön puolesta ja öljy-yhtiö Shelliä vastaan.

Muistojuhlien puhujien mukaan Ken Saro-Wiwa ja muut ogonimiehet eivät kuolleet turhaan.

”He olivat osa kansanliikettä, joka onnistui saavuttamaan uskomattoman tuloksen: maailman suurin öljy-yhtiö Shell pakotettiin lähtemään Ogonimaasta”, totesi Ogonien solidaarisuusfoorumin johtaja Celestine Akpobari.

”Siitä lähtien olemme olleet inspiraation lähde monille paikallisyhteisöille eri puolilla maailmaa, jotka vastustavat alueillaan toimivia ylikansallisia yhtiöitä.”

Ken Saro-Wiwa tunnettiin Nigeriassa romaaneistaan, lastenkirjoistaan ja esseistään sekä ennen muuta maan suosituimman tv-komediasarjan käsikirjoittajana.

”Kirjailija ei voi olla pelkkä tarinankertoja ja opettaja”, Saro-Wiwa totesi eräässä haastattelussa ogonien kansannousun vuosina.

”Hän ei voi vain röntgenkuvata yhteiskunnan heikkouksia, vääryyksiä ja uhkia, vaan hänen täytyy osallistua aktiivisesti nykyhetken ja tulevaisuuden muovaamiseen.”

Sotilashallituksen silmissä Ken Saro-Wiwan todellinen rikos olikin se, että hän onnistui mobilisoimaan puolen miljoonan asukkaan ogonikansan vastustamaan öljyntuotantoa.

Nigeria sai tuolloin yli 90 prosenttia vientituloistaan öljystä. Shell oli porannut öljyä Ogonimaassa vuodesta 1958 lähtien yli 30 miljardin dollarin arvosta, mutta öljyntuotanto ei lainkaan hyödyttänyt paikallisia asukkaita, jotka hankkivat elantonsa kalastamalla ja viljelemällä maata.

Öljyntuotannon aiheuttama saastuminen tuhosi kalavedet ja köyhdytti viljelymaan. Ilmaa saastuttavia kaasuloimuja poltettiin öljynporausasemilla vuorokauden ympäri, pahimmassa tapauksessa keskellä asutusta.

Tammikuussa 1993 paikalliset asukkaat ryhtyivät Ken Saro-Wiwan johdolla osoittamaan mieltään Shellin aiheuttamaa ympäristötuhoa vastaan. Protesteihin osallistui arviolta 300 000 ihmistä, lähes kaksi kolmasosaa Ogonimaan asukkaista. Rauhanomaisessa mielenosoituksessa ihmiset valtasivat alueen öljynporausasemat ja häätivät öljyjätin mailtaan.

Ogonikansan eloonjäämisliike Mosop vaati Shelliä maksamaan korvauksia ympäristötuhoista ja kunnollista osuutta Ogonimaan öljystä saaduista voitoista.

Shell ja Nigerian sotilashallitus vastasivat protesteihin kovin ottein. Ogonimaahan lähetetyt armeijan erikoisjoukot surmasivat 2 000 ihmistä, polttivat 27 kylää ja pakottivat 80 000 ihmistä lähtemään kodeistaan.

Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogonimiestä hirtettiin marraskuun 10. päivänä 1995.

Ogonien ystävät ulkomailla olivat tyrmistyneitä teloituksen täytäntöönpanosta lukuisista kansainvälisistä vetoomuksista huolimatta. Ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt julistivat Shellin boikottiin eri puolilla maailmaa.

Kuningatar Elisabet, Nelson Mandela ja Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton ilmoittivat paheksuvansa teloituksia. Nigeria erotettiin brittiläisestä kansainyhteisöstä.

Ken Saro-Wiwan veli Owens Wiwa kertoi myöhemmin, että Nigerian Shellin johtaja oli sanonut voivansa käyttää vaikutusvaltaansa ja estää teloitukset, mikäli Mosop-järjestö luopuisi Shellin vastaisista vaatimuksistaan.

Nigerian hallituksen ihmisoikeuskomission johtaja Chidi Odinkalu vaati tiistaina Saro-Wiwan ja muiden ogonimiesten tuomioiden kumoamista ja kuolemanjälkeistä armahdusta. 20 vuoden takainen oikeudenkäynti oli hänen mukaansa lainvastainen, sillä tuomioista ei voinut valittaa ylempään oikeusasteeseen.

Öljyntuotannon päättyminen ei kuitenkaan lopettanut öljytuhoja. Shellin öljyputket halkovat edelleen Ogonimaata kuljettaen raakaöljyä Nigerjoen suiston öljykentiltä Atlantin rannikolla sijaitsevaan öljysatamaan. Putkivuodot ovat yhä tavallisia.

Vierailin viime kuussa Ogonimaan pahimmilla öljytuhopaikoilla yhdessä Baltian maista, Tšekistä ja Slovakiasta kotoisin olevien toimittajien kanssa.

Menestyksekkäistä kala-altaistaan kuulu Goin joenpoukama oli laskuveden aikaan paksun öljykerroksen peitossa vuonna 2008 sattuneen öljyputkivuodon seurauksena.

Naapurikylässä Bodossa tapahtunut putkirikko johti yhteen maailmanhistorian pahimmista öljyonnettomuuksista. Ympäristöön suihkusi yhtä paljon öljyä kuin öljytankkeri Exxon Valdezin tuhoisassa karilleajossa Alaskassa vuonna 1989.

Kesti useita kuukausia ennen kuin Shellin urakoitsijat kävivät tukkimassa vuodot. Öljytuhon alle jäi lähes sata neliökilometriä mangroverämettä. Kalat, äyriäiset ja simpukat kuolivat, ja alueen kalastajat menettivät elinkeinonsa.

Shell suostui alkuvuodesta maksamaan vahingonkorvauksia 15 000 kalastajalle Bodon kylässä ja vältti samalla kiusallisen oikeudenkäynnin, jonka oli määrä alkaa Lontoossa.

Vielä seitsemän vuotta onnettomuuden jälkeen öljytuhoja ei ole edes yritetty puhdistaa. Myöskään Shellin vuosikymmenien takaisia öljytuhoja ei ole koskaan puhdistettu kunnolla.

YK:n ympäristöjärjestön Unepin neljän vuoden takaisen raportin mukaan Ogonimaan kaikki vesistöt ovat öljyn saastuttamia. Pohjaveden pinnalla kelluu pahimmillaan kahdeksan sentin paksuinen kerros öljyä. Syöpää aiheuttavan bentseenin määrä juomavedessä ylittää Maailman terveysjärjestön suositukset 900-kertaisesti. 49 paikkakunnalla öljy on saastuttanut maaperän ainakin viiden metrin syvyydeltä.

YK-järjestö kehotti öljy-yhtiöitä ja Nigerian hallitusta ryhtymään välittömiin toimiin alueen puhdistamiseksi. Puhdistustyö kestäisi 30 vuotta ja maksaisi miljardi dollaria.

Neljään vuoteen Ogonimaan puhdistamisen eteen ei tehty elettäkään. Viime keväänä Nigerian presidentiksi valittu entinen sotilasjohtaja Muhammadu Buhari on kuitenkin saanut öljy-yhtiöt ja ogonien edustajat neuvotteluihin puhdistustyöstä ja öljy-yhtiöt lupautumaan urakan maksajiksi.