KANSAN UUTISET 24.9.2021
Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen presidentti George W. Bushin hallinnossa tuntui olevan selvästi enemmän halukkuutta hyökätä Irakiin kuin Afganistaniin.
Tämä käy ilmi yhdysvaltalaisen National Security Archive -tutkimuskeskuksen kokoamista Yhdysvaltojen tiedonvapauslain nojalla haltuun saaduista asiakirjoista ja paikalla olleiden myöhemmin antamista lausunnoista.
Bush itse arveli heti iskujen jälkeen, että Irakin presidentti Saddam Hussein saattoi olla mukana iskujen suunnittelussa. Iltapäivällä puolustusministeri Donald Rumsfeld käski asevoimien esikunnan päällikköä etsimään todisteita, jotka antaisivat oikeutuksen hyökätä Irakiin. Rumsfeld pyysi myös Pentagonin johtavaa lakiasiainneuvonantajaa selvittämään Saddam Husseinin ja Osama bin Ladenin välisiä yhteyksiä.
Valkoisessa talossa 12. syyskuuta pidetyssä kokouksessa varapuolustusministeri Paul Wolfowitz arveli, että iskut olivat epäilemättä jonkin valtion rahoittamia. Rumsfeld kannatti hyökkäystä Irakiin, sillä siellä oli parempia kohteita kuin Afganistanissa. Bush totesi, että Yhdysvaltojen tulisi ”vaihtaa hallitusta Irakissa”.
Rumsfeld ja Wolfowitz olivat jo pitkin kesää ehdottaneet hyökkäystä Irakiin, kuukausia ennen syyskuun 11. päivän tapahtumia.
Terrorismin torjunnasta vastannut neuvonantaja Richard Clarke totesi, että lentokonekaappausten takana oli takuuvarmasti Al-Qaida, jolla puolestaan ei ollut aiempien todisteiden valossa mitään yhteyksiä Irakin kanssa.
Seuraavana päivänä Bush pyysi Rumsfeldia laatimaan suunnitelman ja kustannusarvion hyökkäyksestä Irakiin. 14. syyskuuta hän sanoi puhelimessa Britannian pääministerille Tony Blairille uskovansa, että oli olemassa todisteita yhteyksistä Saddam Husseinin ja Osama bin Ladenin ja Al-Qaidan välillä.
15. syyskuuta presidentin maaseutuhuvilassa Camp Davidissa pidetyssä kokouksessa Wolfowitz totesi, että Irak olisi helpompi hyökkäyksen kohde kuin Afganistan. Yhdysvaltojen joukot voisivat valloittaa Basran kaupungin ja maan eteläosien öljykentät ja pystyttää sinne oppositioryhmien hallituksen.
Koko päivän jatkuneen kokouksen lopussa varapresidentti Dick Cheney varoitti, että ”jos me nyt hyökkäämme Saddam Husseinin kimppuun, menetämme oikeutetun paikkamme hyviksinä”. Presidentti Bush päätti, että olisi parempi hyökätä ensin Afganistaniin, koska Irakin osallisuudesta iskuihin ei vielä ollut todisteita.
Irakin hyökkäyksen suunnittelu kuitenkin jatkui. 17. syyskuuta Bush antoi puolustusministeriölle salaisen käskyn käynnistää sotavalmistelut paitsi Afganistanissa myös Irakissa.
29. syyskuuta Rumsfeld käski asevoimien pääesikuntaa aloittamaan Irakin hyökkäyksen suunnittelun. Hyökkäyksen tavoitteena olisi löytää ja tuhota joukkotuhoaseet ja asettaa maahan uusi Yhdysvalloille myötämielinen hallitus.
Marraskuun ja tammikuun välillä asevoimien Lähi-idän toiminnoista vastaava komentaja Tommy Franks laati Rumsfeldin pyynnöstä viisi eri valmiussuunnitelmaa Irakin sodalle.
Tammikuun lopussa 2002 Bush piti kongressissa presidentin vuosittaisen puheen kansakunnan tilasta ja sanoi Irakin, Iranin ja Pohjois-Korean muodostavan yhdessä terroristiliittolaistensa kanssa pahuuden akselin, joka uhkasi maailmanrauhaa.
Samaan aikaan kun asevoimissa suunniteltiin 400 000 tai 500 000 sotilaan hyökkäystä Irakiin, Afganistania moukaroitiin ilmapommituksilla. Afganistaniin lähetettiin marraskuussa 2001 noin tuhat Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen sotilasta tukemaan Pohjoisen liiton joukkojen hyökkäystä talebanhallintoa vastaan.
Bushin hallinnon Irakin päähänpinttymän vuoksi Osama bin Laden ilmeisesti pääsi pakenemaan Afganistanista Pakistaniin.
Kun Pohjoisen liiton joukot ajoivat talebanit vallasta, bin Ladenin kerrottiin olevan Al-Qaidan taistelijoiden kanssa Tora Borassa Pakistanin rajan lähellä olevassa vuoristossa. Yhdysvalloilla ei ollut Afganistanissa kuitenkaan riittävästi sotilaita ja kalustoa bin Ladenin kiinniottamiseen.
Puolustusministeri Rumsfeld ja varapresidentti Cheney vastustivat kiivaasti lisäjoukkojen lähettämistä Afganistaniin ottamaan kiinni bin Ladenia, sillä tämä olisi vienyt voimavaroja suunnitteilla olevalta hyökkäykseltä Irakiin.
torstai 23. syyskuuta 2021
lauantai 11. syyskuuta 2021
Bushin puuttuvat todisteet
KANSAN UUTISET 11.9.2021
Syyskuun 11. päivän iskuista oli kulunut kaksi päivää, kun Yhdysvaltojen silloinen ulkoministeri Colin Powell kertoi toimittajille, että Osama bin Laden oli iskujen pääepäilty. Useat muut George W. Bushin hallinnon edustajat ja hallintoa lähellä olevat tv-kommentaattorit olivat jo aiemmin puhuneet bin Ladenista terrori-iskujen pääepäiltynä.
Seuraavana päivänä 14. syyskuuta Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi lain, joka antoi presidentille valtuudet kaiken tarvittavan sotilaallisen voiman käyttöön toisia valtioita, järjestöjä tai henkilöitä vastaan, joiden hän uskoi olleen mukana suunnittelemassa, hyväksymässä tai toteuttamassa syyskuun 11. päivän terrori-iskuja tai tarjonneen suojaa kyseisille järjestöille tai henkilöille.
Kolme päivää myöhemmin Bush antoi puolustusministeriölle salaisen käskyn käynnistää sotavalmistelut paitsi Afganistanissa myös Irakissa.
Yhdysvaltojen kongressin 14.9.2001 presidentille antama avoin valtakirja hyökätä muihin maihin on edelleen voimassa. Kyseisen lain nojalla Yhdysvaltojen joukot hyökkäsivät Bushin ja Barack Obaman presidenttikausien aikana ainakin 14 maahan. Viholliskohteiksi määriteltyjen maiden ja järjestöjen lista on salainen.
Afganistanin talebanhallinnon ulkoministeri Wakil Ahmed Muttawakil ilmoitti tuomitsevansa Yhdysvalloissa tapahtuneet terrori-iskut, ”oli niiden takana sitten kuka hyvänsä”.
Talebanien johtaja, mullah Omar vakuutti, ettei Osama bin Ladenilla voinut olla osuutta Yhdysvaltojen lentokonekaappauksissa, sillä bin Ladenin teleyhteydet ulkomaille oli katkaistu.
Talebanit kutsuivat koolle yli tuhannen uskonoppineen kokouksen, joka ehdotti, että bin Laden lähtisi Afganistanista ja YK tai Islamilaisten maiden järjestö teettäisi riippumattoman tutkimuksen syyskuun 11. päivän tapahtumista.
Pitkin syksyä talebanit ilmoittivat olevansa valmiita luovuttamaan bin Ladenin oikeudenkäyntiin johonkin toiseen islamilaiseen maahan, kunhan Yhdysvallat esittää todisteita tämän osallisuudesta iskuihin.
Bushin hallinto ei pitänyt lupauksia uskottavina eikä suostunut neuvotteluihin talebanien kanssa.
”Ei ole tarpeen keskustella syyttömyydestä tai syyllisyydestä. Me tiedämme, että Osama bin Laden on syyllinen”, presidentti Bush sanoi Valkoisen talon nurmikolla pidetyssä tiedotustilaisuudessa.
7. lokakuuta 2001 alkoivat Afganistanin pommitukset, ja marraskuun alkupuolella talebanit oli ajettu vallasta.
Osama bin Laden oli etsintäkuulutettu, sillä häntä syytettiin osallisuudesta vuonna 1998 tehtyihin pommi-iskuihin Yhdysvaltojen suurlähetystöjen edustalla Kenian pääkaupungissa Nairobissa ja Dar es Salaamissa Tansaniassa.
Bin Ladenia epäiltiin myös muista terrori-iskuista eri puolilla maailmaa, mutta häntä vastaan ei koskaan nostettu syytettä syyskuun 11. päivän iskuista.
Yhdysvaltojen liittovaltion poliisin FBI:n tiedotusjohtaja Rex Tomb totesi vuonna 2006, ettei FBI:lla ollut ”mitään selkeitä todisteita bin Ladenin osallisuudesta syyskuun 11. päivän tapahtumiin”.
Viimeisen 20 vuoden ajan maailman medioissa on kuitenkin kerrottu itsestäänselvänä faktana, että Osama bin Laden suunnitteli lentokoneiskut World Trade Centerin pilvenpiirtäjiin ja puolustusministeriön päämajaan Pentagoniin.
Bushin hallinnon keskeinen todistuskappale oli Afganistanista haltuun saatu video, jolla bin Laden tiettävästi kertoi osallisuudestaan lentokoneiskuihin. Saksan yleisradion WDR-kanavan haastattelemien kielenkääntäjien mukaan videon englanninkielinen tekstitys ei kuitenkaan olennaisissa kohdissa lainkaan vastannut videolla kuultavaa arabiankielistä puhetta.
Pakistanilaista Khalid Sheikh Mohammedia ja neljää muuta Guantánamon tukikohdassa vangittuna olevaa miestä vastaan nostettiin vuonna 2008 syytteet syyskuun 11. päivän lentokonekaappausten suunnittelusta, mutta oikeudenkäyntiä ei ole tähän päivään mennessä järjestetty. Mohammed tunnusti suunnitelleensa lentokonekaappaukset sen jälkeen kun häntä oli vesikidutettu 183 kertaa.
Guantánamossa toimiva sotilastuomioistuin järjesti iskujen vuosipäivän alla pitkän tauon jälkeen uuden oikeudenkäyntiä valmistelevan käsittelyn.
Syyskuun 11. päivän iskuista oli kulunut kaksi päivää, kun Yhdysvaltojen silloinen ulkoministeri Colin Powell kertoi toimittajille, että Osama bin Laden oli iskujen pääepäilty. Useat muut George W. Bushin hallinnon edustajat ja hallintoa lähellä olevat tv-kommentaattorit olivat jo aiemmin puhuneet bin Ladenista terrori-iskujen pääepäiltynä.
Seuraavana päivänä 14. syyskuuta Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi lain, joka antoi presidentille valtuudet kaiken tarvittavan sotilaallisen voiman käyttöön toisia valtioita, järjestöjä tai henkilöitä vastaan, joiden hän uskoi olleen mukana suunnittelemassa, hyväksymässä tai toteuttamassa syyskuun 11. päivän terrori-iskuja tai tarjonneen suojaa kyseisille järjestöille tai henkilöille.
Kolme päivää myöhemmin Bush antoi puolustusministeriölle salaisen käskyn käynnistää sotavalmistelut paitsi Afganistanissa myös Irakissa.
Yhdysvaltojen kongressin 14.9.2001 presidentille antama avoin valtakirja hyökätä muihin maihin on edelleen voimassa. Kyseisen lain nojalla Yhdysvaltojen joukot hyökkäsivät Bushin ja Barack Obaman presidenttikausien aikana ainakin 14 maahan. Viholliskohteiksi määriteltyjen maiden ja järjestöjen lista on salainen.
Afganistanin talebanhallinnon ulkoministeri Wakil Ahmed Muttawakil ilmoitti tuomitsevansa Yhdysvalloissa tapahtuneet terrori-iskut, ”oli niiden takana sitten kuka hyvänsä”.
Talebanien johtaja, mullah Omar vakuutti, ettei Osama bin Ladenilla voinut olla osuutta Yhdysvaltojen lentokonekaappauksissa, sillä bin Ladenin teleyhteydet ulkomaille oli katkaistu.
Talebanit kutsuivat koolle yli tuhannen uskonoppineen kokouksen, joka ehdotti, että bin Laden lähtisi Afganistanista ja YK tai Islamilaisten maiden järjestö teettäisi riippumattoman tutkimuksen syyskuun 11. päivän tapahtumista.
Pitkin syksyä talebanit ilmoittivat olevansa valmiita luovuttamaan bin Ladenin oikeudenkäyntiin johonkin toiseen islamilaiseen maahan, kunhan Yhdysvallat esittää todisteita tämän osallisuudesta iskuihin.
Bushin hallinto ei pitänyt lupauksia uskottavina eikä suostunut neuvotteluihin talebanien kanssa.
”Ei ole tarpeen keskustella syyttömyydestä tai syyllisyydestä. Me tiedämme, että Osama bin Laden on syyllinen”, presidentti Bush sanoi Valkoisen talon nurmikolla pidetyssä tiedotustilaisuudessa.
7. lokakuuta 2001 alkoivat Afganistanin pommitukset, ja marraskuun alkupuolella talebanit oli ajettu vallasta.
Osama bin Laden oli etsintäkuulutettu, sillä häntä syytettiin osallisuudesta vuonna 1998 tehtyihin pommi-iskuihin Yhdysvaltojen suurlähetystöjen edustalla Kenian pääkaupungissa Nairobissa ja Dar es Salaamissa Tansaniassa.
Bin Ladenia epäiltiin myös muista terrori-iskuista eri puolilla maailmaa, mutta häntä vastaan ei koskaan nostettu syytettä syyskuun 11. päivän iskuista.
Yhdysvaltojen liittovaltion poliisin FBI:n tiedotusjohtaja Rex Tomb totesi vuonna 2006, ettei FBI:lla ollut ”mitään selkeitä todisteita bin Ladenin osallisuudesta syyskuun 11. päivän tapahtumiin”.
Viimeisen 20 vuoden ajan maailman medioissa on kuitenkin kerrottu itsestäänselvänä faktana, että Osama bin Laden suunnitteli lentokoneiskut World Trade Centerin pilvenpiirtäjiin ja puolustusministeriön päämajaan Pentagoniin.
Bushin hallinnon keskeinen todistuskappale oli Afganistanista haltuun saatu video, jolla bin Laden tiettävästi kertoi osallisuudestaan lentokoneiskuihin. Saksan yleisradion WDR-kanavan haastattelemien kielenkääntäjien mukaan videon englanninkielinen tekstitys ei kuitenkaan olennaisissa kohdissa lainkaan vastannut videolla kuultavaa arabiankielistä puhetta.
Pakistanilaista Khalid Sheikh Mohammedia ja neljää muuta Guantánamon tukikohdassa vangittuna olevaa miestä vastaan nostettiin vuonna 2008 syytteet syyskuun 11. päivän lentokonekaappausten suunnittelusta, mutta oikeudenkäyntiä ei ole tähän päivään mennessä järjestetty. Mohammed tunnusti suunnitelleensa lentokonekaappaukset sen jälkeen kun häntä oli vesikidutettu 183 kertaa.
Guantánamossa toimiva sotilastuomioistuin järjesti iskujen vuosipäivän alla pitkän tauon jälkeen uuden oikeudenkäyntiä valmistelevan käsittelyn.
torstai 26. elokuuta 2021
Presidentinlinnasta naisvankilaan
KANSAN UUTISET 27.8.2021
Viime viikolla julkaistu raportti antaa karun kuvan Boliviassa syksyllä 2019 vallan ottaneen väliaikaishallituksen toimintatavoista sen jälkeen kun maassa järjestetyt vaalit mitätöitiin ja presidentti Evo Morales lähti maanpakoon.
Amerikan valtioiden ihmisoikeuskomission teettämän raportin mukaan turvallisuusjoukot syyllistyivät aseettomien mielenosoittajien laittomiin teloituksiin ja joukkomurhiin, joissa kymmenet ihmiset saivat surmansa.
Raportin mukaan joukkomurhat olivat mahdollisia, koska Bolivian väliaikaiseksi presidentiksi julistautunut Jeanine Áñez oli allekirjoittanut asetuksen, jonka mukaan turvallisuusjoukkojen edustajat eivät olisi rikosoikeudellisessa vastuussa järjestyksen palauttamisen aikana tapahtuvista mahdollisista ylilyönneistä.
Jeanine Áñezin oikeistohallitus myös pidätti tuhansia Moralesin kannattajia ja hänen hallintonsa virkamiehiä. Raportin mukaan vangittuja kidutettiin järjestelmällisesti ja naiset joutuivat seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.
Ihmisoikeuskomission raportin julkistamisen jälkeen Áñezia vastaan nostettiin Boliviassa syytteet kansanmurhasta, vakavien vammojen aiheuttamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Syytteet tulivat kahdesta joukkomurhasta, jossa turvallisuusjoukot ampuivat kuoliaaksi mielenosoittajia El Alton kaupungissa ja Evo Moralesin kotiseudulla Chaparen maakunnassa.
Áñez ja kaksi entisen väliaikaishallituksen keskeistä ministeriä pidätettiin jo keväällä ja vietiin tutkintavankeuteen syytettynä maanpetoksesta, terrorismista ja salaliitosta. Myös Bolivian entisestä poliisijohtajasta ja asevoimien entisestä komentajasta tehtiin pidätysmääräykset.
Viimeisen syytekohdan mukaan syytetyt olivat vuoden 2019 vaalien jälkeisten levottomuuksien aikana yhdessä juonineet vallankaappauksen, jonka seurauksena presidentti Evo Morales joutui luopumaan vallasta ja pientä kristillistä oikeistopuoluetta edustava senaatin toinen varapuheenjohtaja Jeanine Áñez julisti itsensä väliaikaiseksi presidentiksi.
Áñez nimitti äkkiä uuden hallituksen. Useimmat uudet ministerit olivat maan valkoisen eliitin edustajia vauraasta Santa Cruzin läänistä.
Áñezin oikeistohallitus oli lopulta vallassa vain vajaan vuoden ajan. Viime syksynä Boliviassa järjestettiin uudet vaalit, joissa Evo Moralesin Mas-puolue (Liike kohti sosialismia) sai selvän vaalivoiton ja presidentiksi valittiin Mas-puoluetta edustava entinen pitkäaikainen valtiovarainministeri Luis Arce.
Evo Morales palasi maanpaosta Argentiinasta ja on tänä päivänä taas Mas-puolueen puheenjohtaja. Presidentti Arce on kuitenkin ilmoittanut, ettei Moralesia nimitetä ministeriksi tai muihin valtiollisiin tehtäviin.
Siinä missä Morales on halunnut esiintyä kansanjoukkoja villitsevänä populistina, hänen seuraajaansa pidetään pikemminkin maltillisena teknokraattina. Silti Boliviassa monet pitävät juuri Luis Arcen ansiona sitä, että Moralesin presidenttikaudella köyhyys puolittui ja talous kasvoi lähes viiden prosentin vuosivauhdilla.
Talouskasvu oli pitkälti maakaasuviennin ansiota. Moralesin valtakaudella Bolivian maakaasuntuotanto, kaivosyhtiöt ja teleoperaattorit kansallistettiin.
Moralesin talouspolitiikasta vastannut Arce kertoi uutistoimisto Reutersin haastattelussa olleensa sosialisti 14-vuotiaasta asti, jolloin hän ensimmäisen kerran luki Karl Marxin teoksia.
Aiemman talousihmeen toistaminen tulee kuitenkin olemaan vaikeaa. Maakaasun hinta on pudonnut, ja koronavirus on tuhonnut maan talouden.
Uusi presidentti haluaisi pikaisesti ryhtyä hyödyntämään maan litiumvaroja. Bolivian maaperässä on arviolta neljäsosa maailman tunnetuista litiumvaroista. Litiumia tarvitaan esimerkiksi sähköautojen akuissa.
Bolivian väestö on myös jyrkästi jakautunut. Mas-puolue on erityisen suosittu Andien alkuperäiskansojen keskuudessa. Bolivian alavilla mailla asuva eurooppalaisperäinen väestö sen sijaan pelkää, että Boliviasta ollaan taas tekemässä uutta kommunistista Kuubaa. Oikeistoa hirvittää muun muassa uusi varallisuusvero. Maan miljonääreille määrätyllä verolla on rahoitettu valtakunnallista koronarokotuskampanjaa.
Viime viikolla julkaistu raportti antaa karun kuvan Boliviassa syksyllä 2019 vallan ottaneen väliaikaishallituksen toimintatavoista sen jälkeen kun maassa järjestetyt vaalit mitätöitiin ja presidentti Evo Morales lähti maanpakoon.
Amerikan valtioiden ihmisoikeuskomission teettämän raportin mukaan turvallisuusjoukot syyllistyivät aseettomien mielenosoittajien laittomiin teloituksiin ja joukkomurhiin, joissa kymmenet ihmiset saivat surmansa.
Raportin mukaan joukkomurhat olivat mahdollisia, koska Bolivian väliaikaiseksi presidentiksi julistautunut Jeanine Áñez oli allekirjoittanut asetuksen, jonka mukaan turvallisuusjoukkojen edustajat eivät olisi rikosoikeudellisessa vastuussa järjestyksen palauttamisen aikana tapahtuvista mahdollisista ylilyönneistä.
Jeanine Áñezin oikeistohallitus myös pidätti tuhansia Moralesin kannattajia ja hänen hallintonsa virkamiehiä. Raportin mukaan vangittuja kidutettiin järjestelmällisesti ja naiset joutuivat seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.
Ihmisoikeuskomission raportin julkistamisen jälkeen Áñezia vastaan nostettiin Boliviassa syytteet kansanmurhasta, vakavien vammojen aiheuttamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Syytteet tulivat kahdesta joukkomurhasta, jossa turvallisuusjoukot ampuivat kuoliaaksi mielenosoittajia El Alton kaupungissa ja Evo Moralesin kotiseudulla Chaparen maakunnassa.
Áñez ja kaksi entisen väliaikaishallituksen keskeistä ministeriä pidätettiin jo keväällä ja vietiin tutkintavankeuteen syytettynä maanpetoksesta, terrorismista ja salaliitosta. Myös Bolivian entisestä poliisijohtajasta ja asevoimien entisestä komentajasta tehtiin pidätysmääräykset.
Viimeisen syytekohdan mukaan syytetyt olivat vuoden 2019 vaalien jälkeisten levottomuuksien aikana yhdessä juonineet vallankaappauksen, jonka seurauksena presidentti Evo Morales joutui luopumaan vallasta ja pientä kristillistä oikeistopuoluetta edustava senaatin toinen varapuheenjohtaja Jeanine Áñez julisti itsensä väliaikaiseksi presidentiksi.
Áñez nimitti äkkiä uuden hallituksen. Useimmat uudet ministerit olivat maan valkoisen eliitin edustajia vauraasta Santa Cruzin läänistä.
Áñezin oikeistohallitus oli lopulta vallassa vain vajaan vuoden ajan. Viime syksynä Boliviassa järjestettiin uudet vaalit, joissa Evo Moralesin Mas-puolue (Liike kohti sosialismia) sai selvän vaalivoiton ja presidentiksi valittiin Mas-puoluetta edustava entinen pitkäaikainen valtiovarainministeri Luis Arce.
Evo Morales palasi maanpaosta Argentiinasta ja on tänä päivänä taas Mas-puolueen puheenjohtaja. Presidentti Arce on kuitenkin ilmoittanut, ettei Moralesia nimitetä ministeriksi tai muihin valtiollisiin tehtäviin.
Siinä missä Morales on halunnut esiintyä kansanjoukkoja villitsevänä populistina, hänen seuraajaansa pidetään pikemminkin maltillisena teknokraattina. Silti Boliviassa monet pitävät juuri Luis Arcen ansiona sitä, että Moralesin presidenttikaudella köyhyys puolittui ja talous kasvoi lähes viiden prosentin vuosivauhdilla.
Talouskasvu oli pitkälti maakaasuviennin ansiota. Moralesin valtakaudella Bolivian maakaasuntuotanto, kaivosyhtiöt ja teleoperaattorit kansallistettiin.
Moralesin talouspolitiikasta vastannut Arce kertoi uutistoimisto Reutersin haastattelussa olleensa sosialisti 14-vuotiaasta asti, jolloin hän ensimmäisen kerran luki Karl Marxin teoksia.
Aiemman talousihmeen toistaminen tulee kuitenkin olemaan vaikeaa. Maakaasun hinta on pudonnut, ja koronavirus on tuhonnut maan talouden.
Uusi presidentti haluaisi pikaisesti ryhtyä hyödyntämään maan litiumvaroja. Bolivian maaperässä on arviolta neljäsosa maailman tunnetuista litiumvaroista. Litiumia tarvitaan esimerkiksi sähköautojen akuissa.
Bolivian väestö on myös jyrkästi jakautunut. Mas-puolue on erityisen suosittu Andien alkuperäiskansojen keskuudessa. Bolivian alavilla mailla asuva eurooppalaisperäinen väestö sen sijaan pelkää, että Boliviasta ollaan taas tekemässä uutta kommunistista Kuubaa. Oikeistoa hirvittää muun muassa uusi varallisuusvero. Maan miljonääreille määrätyllä verolla on rahoitettu valtakunnallista koronarokotuskampanjaa.
torstai 12. elokuuta 2021
Avustushankkeet eivät kelpaa hyvitykseksi
KANSAN UUTISET 13.8.2021
Saksan ulkoministeri Heiko Maas ilmoitti kesän alla, että Saksa vihdoinkin virallisesti tunnustaa siirtomaavallan aikaisen kansanmurhan nykyisen Namibian alueella. Saksalaisjoukot surmasivat arviolta sata tuhatta ihmistä järjestelmällisissä joukkomurhissa Saksan Lounais-Afrikassa vuosina 1904–08.
Saksan liittopresidentin Frank-Walter Steinmeierin oli määrä matkustaa Namibiaan pyytämään anteeksi herero- ja nama-kansoilta näiden siirtomaavallan aikana kokemia vääryyksiä.
Saksan hallitus lupasi Namibialle yli miljardin euron edestä erilaisia kehitysapuhankkeita, joilla oli tarkoitus parantaa surmatöiden uhriksi joutuneiden jälkeläisten elinoloja.
Asioista oli sovittu Saksan ja Namibian hallitusten erikoislähettiläiden välisissä viisi vuotta kestäneissä neuvotteluissa.
Hyvältä kuulostavat aikomukset eivät ole kesän aikana kuitenkaan toteutuneet, sillä Namibian hererot ja namat ovat pitäneet Saksan tarjouksia lähinnä loukkaavina ja kutsuneet koko neuvotteluprosessia petokseksi.
Namibian vähemmistökansoihin kuuluvien hererojen ja namojen edustajia ei lainkaan pyydetty mukaan neuvotteluihin Saksan hallituksen kanssa.
Saksan Lounais-Afrikan miehitys oli väkivaltainen. 1800-luvun lopulla saksalaiset sotilaat ja uudisasukkaat valtasivat suurimman osa hererojen maista, varastivat karjaa, raiskasivat naisia ja ottivat miehiä orjiksi. Saksalaiset rakensivat rautatietä hererojen maille ja suunnittelivat paimentolaiskansan pakkosiirtoa reservaatteihin.
Sen jälkeen kun hererot vuonna 1904 nousivat kapinaan miehitystä vastaan, saksalaisjoukkojen komentaja antoi käskyn hävittää heidät perin pohjin. Saksalaissotilaat surmasivat kymmeniä tuhansia hereroja kiväärinluodeilla, pistimillä ja polttamalla heidät hengiltä. Toiset kuolivat nälkään paetessaan Kalaharin autiomaahan.
Tuhansia hereroja suljettiin keskitysleireihin, joissa miehet pantiin pakkotyöhön ja naisista tehtiin seksiorjia. Vankeja pidettiin nälässä, ja heillä tehtiin lääketieteellisiä kokeita.
Vuonna 1905 myös hererojen naapurit namat aloittivat kapinan saksalaisia vastaan – ja kokivat pitkälti saman kohtalon kuin hererot.
Lähes sata tuhatta hereroa surmattiin tai kuoli nälkään kolmen vuoden aikana, 80 prosenttia koko kansasta. Namoja kuoli kymmenen tuhatta, lähes puolet koko kansasta.
Huomattava osa Lounais-Afrikkaan asettuneista saksalaisista jäi maahan vielä sen jälkeen kun Saksa menetti siirtomaansa ensimmäisen maailmansodan päätteeksi. Alue siirtyi Kansainliiton mandaatilla Etelä-Afrikan hallintaan, ja maahan muutti myös tuhansia valkoisia eteläafrikkalaisia.
Namibian itsenäistyessä 74 prosenttia maan viljelymaista oli valkoisen vähemmistön omistuksessa.
Tänä päivänä suuri osa hereroista ja namoista elää yhä Etelä-Afrikan rotusortohallinnon heille määräämissä reservaateissa tai pahvista rakennetuissa hökkeleissä kaupunkien laitamilla.
Namibian politiikassa mukana olevat koulutetut hererot ja namat kuuluvat yleensä oppositiopuolueisiin.
Hererojen edustajat vastasivat Saksan tarjoukseen ilmoittamalla, etteivät halua avustushankkeita vaan maata ja rahaa.
”Saksan tulisi ostaa takaisin esi-isiltämme ryöstetyt maat”, totesi Namibian kansanmurhayhdistyksen puheenjohtaja Laidlaw Peringanda.
Hererot ja namat menettivät Saksan siirtomaavallan aikana yli 25 miljoonaa hehtaaria maata ja yli 80 000 karjaeläintä. Samalla he vieraantuivat omasta kulttuuristaan ja ajautuivat äärimmäiseen köyhyyteen.
Herero- ja namapäälliköt olivat myös tyrmistyneitä Saksan lupaamien avustushankkeiden suuruudesta. Summat olivat mitättömiä verrattuna siihen, kuinka paljon Saksa oli maksanut korvauksia holokaustista selvinneille juutalaisille.
Päälliköiden mielestä hereroille ja namoille tulisi maksaa 460 miljardia euroa vahingonkorvauksia, joka jaettaisiin 40 vuoden ajalle.
Toistaiseksi Saksa ei suostu neuvottelemaan vahingonkorvauksista. Ulkoministeri Heiko Maas vetosi siihen, että nykyinen kansanmurhan käsite määriteltiin vasta vuonna 1948. Kansainvälisen oikeuden mukaan Saksa ei olisi näin ollen velvollinen maksamaan korvauksia vääryyksistä, jotka tapahtuivat vuosikymmeniä tätä ennen.
Saksan ulkoministeri Heiko Maas ilmoitti kesän alla, että Saksa vihdoinkin virallisesti tunnustaa siirtomaavallan aikaisen kansanmurhan nykyisen Namibian alueella. Saksalaisjoukot surmasivat arviolta sata tuhatta ihmistä järjestelmällisissä joukkomurhissa Saksan Lounais-Afrikassa vuosina 1904–08.
Saksan liittopresidentin Frank-Walter Steinmeierin oli määrä matkustaa Namibiaan pyytämään anteeksi herero- ja nama-kansoilta näiden siirtomaavallan aikana kokemia vääryyksiä.
Saksan hallitus lupasi Namibialle yli miljardin euron edestä erilaisia kehitysapuhankkeita, joilla oli tarkoitus parantaa surmatöiden uhriksi joutuneiden jälkeläisten elinoloja.
Asioista oli sovittu Saksan ja Namibian hallitusten erikoislähettiläiden välisissä viisi vuotta kestäneissä neuvotteluissa.
Hyvältä kuulostavat aikomukset eivät ole kesän aikana kuitenkaan toteutuneet, sillä Namibian hererot ja namat ovat pitäneet Saksan tarjouksia lähinnä loukkaavina ja kutsuneet koko neuvotteluprosessia petokseksi.
Namibian vähemmistökansoihin kuuluvien hererojen ja namojen edustajia ei lainkaan pyydetty mukaan neuvotteluihin Saksan hallituksen kanssa.
Saksan Lounais-Afrikan miehitys oli väkivaltainen. 1800-luvun lopulla saksalaiset sotilaat ja uudisasukkaat valtasivat suurimman osa hererojen maista, varastivat karjaa, raiskasivat naisia ja ottivat miehiä orjiksi. Saksalaiset rakensivat rautatietä hererojen maille ja suunnittelivat paimentolaiskansan pakkosiirtoa reservaatteihin.
Sen jälkeen kun hererot vuonna 1904 nousivat kapinaan miehitystä vastaan, saksalaisjoukkojen komentaja antoi käskyn hävittää heidät perin pohjin. Saksalaissotilaat surmasivat kymmeniä tuhansia hereroja kiväärinluodeilla, pistimillä ja polttamalla heidät hengiltä. Toiset kuolivat nälkään paetessaan Kalaharin autiomaahan.
Tuhansia hereroja suljettiin keskitysleireihin, joissa miehet pantiin pakkotyöhön ja naisista tehtiin seksiorjia. Vankeja pidettiin nälässä, ja heillä tehtiin lääketieteellisiä kokeita.
Vuonna 1905 myös hererojen naapurit namat aloittivat kapinan saksalaisia vastaan – ja kokivat pitkälti saman kohtalon kuin hererot.
Lähes sata tuhatta hereroa surmattiin tai kuoli nälkään kolmen vuoden aikana, 80 prosenttia koko kansasta. Namoja kuoli kymmenen tuhatta, lähes puolet koko kansasta.
Huomattava osa Lounais-Afrikkaan asettuneista saksalaisista jäi maahan vielä sen jälkeen kun Saksa menetti siirtomaansa ensimmäisen maailmansodan päätteeksi. Alue siirtyi Kansainliiton mandaatilla Etelä-Afrikan hallintaan, ja maahan muutti myös tuhansia valkoisia eteläafrikkalaisia.
Namibian itsenäistyessä 74 prosenttia maan viljelymaista oli valkoisen vähemmistön omistuksessa.
Tänä päivänä suuri osa hereroista ja namoista elää yhä Etelä-Afrikan rotusortohallinnon heille määräämissä reservaateissa tai pahvista rakennetuissa hökkeleissä kaupunkien laitamilla.
Namibian politiikassa mukana olevat koulutetut hererot ja namat kuuluvat yleensä oppositiopuolueisiin.
Hererojen edustajat vastasivat Saksan tarjoukseen ilmoittamalla, etteivät halua avustushankkeita vaan maata ja rahaa.
”Saksan tulisi ostaa takaisin esi-isiltämme ryöstetyt maat”, totesi Namibian kansanmurhayhdistyksen puheenjohtaja Laidlaw Peringanda.
Hererot ja namat menettivät Saksan siirtomaavallan aikana yli 25 miljoonaa hehtaaria maata ja yli 80 000 karjaeläintä. Samalla he vieraantuivat omasta kulttuuristaan ja ajautuivat äärimmäiseen köyhyyteen.
Herero- ja namapäälliköt olivat myös tyrmistyneitä Saksan lupaamien avustushankkeiden suuruudesta. Summat olivat mitättömiä verrattuna siihen, kuinka paljon Saksa oli maksanut korvauksia holokaustista selvinneille juutalaisille.
Päälliköiden mielestä hereroille ja namoille tulisi maksaa 460 miljardia euroa vahingonkorvauksia, joka jaettaisiin 40 vuoden ajalle.
Toistaiseksi Saksa ei suostu neuvottelemaan vahingonkorvauksista. Ulkoministeri Heiko Maas vetosi siihen, että nykyinen kansanmurhan käsite määriteltiin vasta vuonna 1948. Kansainvälisen oikeuden mukaan Saksa ei olisi näin ollen velvollinen maksamaan korvauksia vääryyksistä, jotka tapahtuivat vuosikymmeniä tätä ennen.
sunnuntai 25. heinäkuuta 2021
Valehenkilöiden salainen armeija
KANSAN UUTISET 23.7.2021
Newsweek-lehti kertoi vastikään Yhdysvaltojen puolustusministeriön salaisesta ohjelmasta, jolla on 60 000 työntekijää ja 900 miljoonan dollarin vuosibudjetti. Lehden mukaan kyseessä on maailman suurin salainen armeija.
Salaisen armeijan palveluksessa on erikoisjoukkojen sotilaita, vakoojia, kielenkääntäjiä, tiedonhaun ammattilaisia, verkkotiedustelijoita ja trolleja.
Sotilaat osallistuvat terrorisminvastaisiin operaatioihin ja huippusalaisiin iskuihin sotatoimialueilla Afganistanista Länsi-Afrikkaan. Vakoojat työskentelevät usein ulkomailla matalan profiilin peiteammateissa, esimerkiksi liikemiehinä. Trollien tehtävänä on osallistua somekeskusteluihin ja pyrkiä manipuloimaan niitä.
Kaikille salaisen armeijan työntekijöille on luotu valehenkilöllisyys. Kukaan heistä ei ole virallisesti Pentagonin palkkalistoilla, vaan kaikki ovat yksityisten yritysten palveluksessa.
Väärennettyjen henkilöllisyyksien ja valehenkilöiden uskottavien taustatarinoiden luomista varten on olemassa oma yksikkönsä, jossa työskentelee tuhansia ihmisiä.
Pentagonin salaista ohjelmaa kutsutaan nimellä Signature Reduction, vapaasti käännettynä ”jälkien hävittäminen”.
Newsweekin mukaan ohjelma on niin salainen, ettei Yhdysvaltojen kongressi tunne sitä eikä ole koskaan käsitellyt sitä täysistunnoissa tai valiokunnissa. Lehden reportaasi salaisesta armeijasta perustui kahden vuoden tutkimustyöhön.
Salaisen ohjelman työntekijöille on hankittava väärennetyt passit, ajokortit, autojen rekisterikilvet, luottokortit, yhdistysten jäsenkortit, tekaistut osoitteet, perheet, uskottava henkilöhistoria, sometilit ja sopiva määrä keksittyjä sometilien seuraajia.
Pentagonin alaisuudessa toimivan operaatiosuunnittelukeskuksen työntekijät pitävät huolen siitä, että salaisiin operaatioihin lähtevien dokumentit ovat kunnossa. Keksityn luottotilin tapahtumien pitää vastata valehenkilöllisyyttä ja tämän oletettuja ostoja.
Tämä sama yksikkö maksaa myös ulkomaankomennuksella olevan henkilökunnan laskut, verot ja sotumaksut, jotta työntekijät voivat salaisen operaation jälkeen palata kotimaahan normaaliin siviilielämään.
Signature Reduction -ohjelma perustettiin Barack Obaman presidenttikaudella. Ensisijaisena tarkoituksena oli estää Venäjän ja Kiinan vakoiluviranomaisia saamasta puolustusvoimien salaisissa tehtävissä olevien henkilöllisyyksiä tietoonsa.
Ohjelman merkitys kasvoi, kun terroristijärjestö Isis vuonna 2015 julkaisi verkossa tuhansien Yhdysvaltojen armeijan työntekijöiden nimet, valokuvat ja osoitteet.
Signature Reduction -ohjelman operaatiosuunnittelukeskuksen henkilökunnalla on Newsweekin mukaan pääsy tietopankkiin, johon on tallennettu tiedot 300 000 aidosta ja väärennetystä Yhdysvaltojen ja ulkomaiden passista. Käytössä olleiden valehenkilöiden taustatarinat kaikkine yksityiskohtineen on tallennettu omaan tietopankkiin.
Yhdysvaltojen osavaltiot ovat olleet Newsweekin mukaan osallisia asiakirjojen tehtailussa. Pelkästään Washingtonin osavaltiossa on myönnetty satoja ajokortteja keksityillä nimillä. Osavaltion kuvernööri ei kysyttäessä tiennyt koko hankkeesta.
Ohjelman työntekijät pääsevät lehden mukaan myös muokkaamaan ulkomaiden tietojärjestelmiä. Ohituskaista-nimisessä projektissa hakkerit ovat ujuttaneet muiden maiden rajaviranomaisten tietojärjestelmiin vakoiluohjelman, jonka avulla sormenjälki- ja kasvontunnistustietoja voidaan vaihtaa peitetehtävissä olevan amerikkalaissotilaan rajatarkastuksen ajaksi.
Salaisen armeijan alaisuudessa tuotetaan myös erikoisempia keksintöjä, kuten äänettömiä sähkömoottoripyöriä, radiotaajuisen etätunnistuksen suojakilpiä, tiiliskivien sisään rakennettuja salakuuntelulaitteita tai afganistanilaisia perinneasuja, joista on tehty radiovastaanottimet ompelemalla niiden kankaaseen metrikaupalla kuparilankaa.
Pohjois-Carolinan maaseudulla toimiva firma on puolestaan keskittynyt maskeeraukseen ja valmistaa Pentagonin toimeksiannosta muun muassa silikonikasvoja ja sormenjälkien muuttamiseen tarkoitettuja silikonikäsineitä.
Newsweek-lehti kertoi vastikään Yhdysvaltojen puolustusministeriön salaisesta ohjelmasta, jolla on 60 000 työntekijää ja 900 miljoonan dollarin vuosibudjetti. Lehden mukaan kyseessä on maailman suurin salainen armeija.
Salaisen armeijan palveluksessa on erikoisjoukkojen sotilaita, vakoojia, kielenkääntäjiä, tiedonhaun ammattilaisia, verkkotiedustelijoita ja trolleja.
Sotilaat osallistuvat terrorisminvastaisiin operaatioihin ja huippusalaisiin iskuihin sotatoimialueilla Afganistanista Länsi-Afrikkaan. Vakoojat työskentelevät usein ulkomailla matalan profiilin peiteammateissa, esimerkiksi liikemiehinä. Trollien tehtävänä on osallistua somekeskusteluihin ja pyrkiä manipuloimaan niitä.
Kaikille salaisen armeijan työntekijöille on luotu valehenkilöllisyys. Kukaan heistä ei ole virallisesti Pentagonin palkkalistoilla, vaan kaikki ovat yksityisten yritysten palveluksessa.
Väärennettyjen henkilöllisyyksien ja valehenkilöiden uskottavien taustatarinoiden luomista varten on olemassa oma yksikkönsä, jossa työskentelee tuhansia ihmisiä.
Pentagonin salaista ohjelmaa kutsutaan nimellä Signature Reduction, vapaasti käännettynä ”jälkien hävittäminen”.
Newsweekin mukaan ohjelma on niin salainen, ettei Yhdysvaltojen kongressi tunne sitä eikä ole koskaan käsitellyt sitä täysistunnoissa tai valiokunnissa. Lehden reportaasi salaisesta armeijasta perustui kahden vuoden tutkimustyöhön.
Salaisen ohjelman työntekijöille on hankittava väärennetyt passit, ajokortit, autojen rekisterikilvet, luottokortit, yhdistysten jäsenkortit, tekaistut osoitteet, perheet, uskottava henkilöhistoria, sometilit ja sopiva määrä keksittyjä sometilien seuraajia.
Pentagonin alaisuudessa toimivan operaatiosuunnittelukeskuksen työntekijät pitävät huolen siitä, että salaisiin operaatioihin lähtevien dokumentit ovat kunnossa. Keksityn luottotilin tapahtumien pitää vastata valehenkilöllisyyttä ja tämän oletettuja ostoja.
Tämä sama yksikkö maksaa myös ulkomaankomennuksella olevan henkilökunnan laskut, verot ja sotumaksut, jotta työntekijät voivat salaisen operaation jälkeen palata kotimaahan normaaliin siviilielämään.
Signature Reduction -ohjelma perustettiin Barack Obaman presidenttikaudella. Ensisijaisena tarkoituksena oli estää Venäjän ja Kiinan vakoiluviranomaisia saamasta puolustusvoimien salaisissa tehtävissä olevien henkilöllisyyksiä tietoonsa.
Ohjelman merkitys kasvoi, kun terroristijärjestö Isis vuonna 2015 julkaisi verkossa tuhansien Yhdysvaltojen armeijan työntekijöiden nimet, valokuvat ja osoitteet.
Signature Reduction -ohjelman operaatiosuunnittelukeskuksen henkilökunnalla on Newsweekin mukaan pääsy tietopankkiin, johon on tallennettu tiedot 300 000 aidosta ja väärennetystä Yhdysvaltojen ja ulkomaiden passista. Käytössä olleiden valehenkilöiden taustatarinat kaikkine yksityiskohtineen on tallennettu omaan tietopankkiin.
Yhdysvaltojen osavaltiot ovat olleet Newsweekin mukaan osallisia asiakirjojen tehtailussa. Pelkästään Washingtonin osavaltiossa on myönnetty satoja ajokortteja keksityillä nimillä. Osavaltion kuvernööri ei kysyttäessä tiennyt koko hankkeesta.
Ohjelman työntekijät pääsevät lehden mukaan myös muokkaamaan ulkomaiden tietojärjestelmiä. Ohituskaista-nimisessä projektissa hakkerit ovat ujuttaneet muiden maiden rajaviranomaisten tietojärjestelmiin vakoiluohjelman, jonka avulla sormenjälki- ja kasvontunnistustietoja voidaan vaihtaa peitetehtävissä olevan amerikkalaissotilaan rajatarkastuksen ajaksi.
Salaisen armeijan alaisuudessa tuotetaan myös erikoisempia keksintöjä, kuten äänettömiä sähkömoottoripyöriä, radiotaajuisen etätunnistuksen suojakilpiä, tiiliskivien sisään rakennettuja salakuuntelulaitteita tai afganistanilaisia perinneasuja, joista on tehty radiovastaanottimet ompelemalla niiden kankaaseen metrikaupalla kuparilankaa.
Pohjois-Carolinan maaseudulla toimiva firma on puolestaan keskittynyt maskeeraukseen ja valmistaa Pentagonin toimeksiannosta muun muassa silikonikasvoja ja sormenjälkien muuttamiseen tarkoitettuja silikonikäsineitä.
perjantai 9. heinäkuuta 2021
Palestiinalaisten katkera kesä
KANSAN UUTISET 9.7.2021
Palestiinalaisalueilla on ollut vaikea kesä. Pian sen jälkeen kun Israelin asevoimat moukaroivat Gazan aluetta toukokuussa 11 päivän ajan, ihmiset lähtivät kaduille Hebronissa, Ramallahissa ja Betlehemissä miehitetyllä Länsirannalla vaatien presidentti Mahmud Abbasin ja koko palestiinalaishallinnon eroa.
Mielenosoittajat ovat syyttäneet Abbasia ja Länsirantaa hallitsevaa Fatah-puoluetta korruptiosta, nepotismista, Israelin miehityksen käsikassarana toimimisesta ja pitkään odotettujen vaalien peruuttamisesta.
Palestiinalaishallinnon turvallisuusjoukot ovat ampuneet mielenosoittajia kyynelkaasulla ja tainnutuskranaateilla. Fatahin värväämät siviilipukuiset miehet ovat hakanneet protesteihin osallistuneita ihmisiä nuijilla.
Palestiinalaishallinnon vastaiset mielenosoitukset käynnistyivät kesäkuun lopulla, sen jälkeen kun tunnettu someaktivisti Nizar Banat kuoli palestiinalaisten turvallisuusjoukkojen pahoinpitelyn seurauksena. Parikymmentä palestiinalaispoliisia hakkasi Banatia pampuilla ja metallikepeillä kahdeksan minuutin ajan ennen kuin hänet raahattiin keskellä yötä turvallisuusjoukkojen autoon.
Banat tunnettiin kaikkialla Palestiinassa Facebookissa julkaisemistaan videoista, joissa hän syytti presidentti Abbasia ja tämän lähipiiriä julkisten varojen kavalluksesta ja palestiinalaishallinnon yhteistyöstä Israelin armeijan kanssa.
Mahmud Abbas valittiin palestiinalaishallinnon presidentiksi vuonna 2005 pian Jasser Arafatin kuoleman jälkeen. Tämän jälkeen palestiinalaisalueilla ei ole järjestetty presidentinvaaleja yli 16 vuoteen.
Tänä vuonna Palestiinassa oli tarkoitus pitää ensin parlamenttivaalit toukokuussa ja presidentinvaalit heinäkuussa. Abbas kuitenkin peruutti parlamenttivaalit viime hetkellä, kun Israel ei antanut takeita siitä, että myös Itä-Jerusalemissa asuvat palestiinalaiset saisivat osallistua vaaleihin postiäänestyksellä.
Monien mielestä vaalien perumisen todellisena syynä oli Abbasin ja Fatah-puolueen kannatuksen romahtaminen.
Mielipidekyselyjen mukaan Fatah olisi hävinnyt parlamenttivaaleissa selvästi entisten Fatah-johtajien perustamalle Tulevaisuus-listalle sekä myös Gazan aluetta hallitsevalle Hamasille.
Presidentinvaaleissa ylivoimainen suosikki oli entinen kansannousujohtaja Marwan Barghouti, joka on istunut vankilassa Israelissa yhtäjaksoisesti vuodesta 2002. Huhtikuussa tehdyssä mielipidekyselyssä presidentti Abbasin kannatus oli vain 24 prosenttia.
Mikäli protestit Länsirannalla edelleen jatkuvat ja 85-vuotias presidentti Mahmud Abbas joutuu luopumaan vallasta, Marwan Barghoutilla tulee epäilemättä olemaan merkittävä rooli Palestiinan tulevaisuudessa.
Barghoutia pidetään palestiinalaisten kansannousujen yhtenä keskeisenä johtajana. Toisen intifadan aikana hän johti Länsirannan palestiinalaisten puolisotilaallista Tanzim-järjestöä, joka taisteli Israelin miehitysjoukkoja vastaan.
Vuonna 2002 Israelin joukot pidättivät hänet Ramallahissa, ja kaksi vuotta myöhemmin sotilastuomioistuin langetti hänelle viisi elinkautista vankeustuomiota osallisuudesta viiden israelilaisen kuolemaan johtaneisiin väkivaltaisuuksiin.
Vankilassa ollessaan Barghouti on väitellyt tohtoriksi, kirjoittanut useita kirjoja, organisoinut tuhansien palestiinalaisten poliittisten vankien nälkälakkoja ja tullut valituksi palestiinalaisalueiden kansanedustajaksi.
Kansainvälisessä mediassa häntä on mielellään verrattu Etelä-Afrikan vapautustaistelun johtajaan Nelson Mandelaan.
Vielä keväällä ennen Gazan kriisiä monet uskoivat, että Fatah pyrkisi muodostamaan yhteishallituksen Hamasin kanssa vaalien jälkeen. Nyt näyttää pikemminkin siltä, että Hamas haluaisi toimia yhteistyössä Länsirannan opposition kanssa.
Kesäkuussa Hamas ilmoitti, että jos Israelin uusi hallitus suostuu sopimaan vankienvaihdosta, Marwan Barghouti olisi vapautettavien palestiinalaisten vankien listan kärjessä.
Palestiinalaisalueilla harva kuitenkin uskoo äärioikeistolaisen it-miljonäärin Naftali Bennettin johtaman Israelin uuden laajapohjaisen hallituksen myötämielisyyteen.
Palestiinalaisalueilla on ollut vaikea kesä. Pian sen jälkeen kun Israelin asevoimat moukaroivat Gazan aluetta toukokuussa 11 päivän ajan, ihmiset lähtivät kaduille Hebronissa, Ramallahissa ja Betlehemissä miehitetyllä Länsirannalla vaatien presidentti Mahmud Abbasin ja koko palestiinalaishallinnon eroa.
Mielenosoittajat ovat syyttäneet Abbasia ja Länsirantaa hallitsevaa Fatah-puoluetta korruptiosta, nepotismista, Israelin miehityksen käsikassarana toimimisesta ja pitkään odotettujen vaalien peruuttamisesta.
Palestiinalaishallinnon turvallisuusjoukot ovat ampuneet mielenosoittajia kyynelkaasulla ja tainnutuskranaateilla. Fatahin värväämät siviilipukuiset miehet ovat hakanneet protesteihin osallistuneita ihmisiä nuijilla.
Palestiinalaishallinnon vastaiset mielenosoitukset käynnistyivät kesäkuun lopulla, sen jälkeen kun tunnettu someaktivisti Nizar Banat kuoli palestiinalaisten turvallisuusjoukkojen pahoinpitelyn seurauksena. Parikymmentä palestiinalaispoliisia hakkasi Banatia pampuilla ja metallikepeillä kahdeksan minuutin ajan ennen kuin hänet raahattiin keskellä yötä turvallisuusjoukkojen autoon.
Banat tunnettiin kaikkialla Palestiinassa Facebookissa julkaisemistaan videoista, joissa hän syytti presidentti Abbasia ja tämän lähipiiriä julkisten varojen kavalluksesta ja palestiinalaishallinnon yhteistyöstä Israelin armeijan kanssa.
Mahmud Abbas valittiin palestiinalaishallinnon presidentiksi vuonna 2005 pian Jasser Arafatin kuoleman jälkeen. Tämän jälkeen palestiinalaisalueilla ei ole järjestetty presidentinvaaleja yli 16 vuoteen.
Tänä vuonna Palestiinassa oli tarkoitus pitää ensin parlamenttivaalit toukokuussa ja presidentinvaalit heinäkuussa. Abbas kuitenkin peruutti parlamenttivaalit viime hetkellä, kun Israel ei antanut takeita siitä, että myös Itä-Jerusalemissa asuvat palestiinalaiset saisivat osallistua vaaleihin postiäänestyksellä.
Monien mielestä vaalien perumisen todellisena syynä oli Abbasin ja Fatah-puolueen kannatuksen romahtaminen.
Mielipidekyselyjen mukaan Fatah olisi hävinnyt parlamenttivaaleissa selvästi entisten Fatah-johtajien perustamalle Tulevaisuus-listalle sekä myös Gazan aluetta hallitsevalle Hamasille.
Presidentinvaaleissa ylivoimainen suosikki oli entinen kansannousujohtaja Marwan Barghouti, joka on istunut vankilassa Israelissa yhtäjaksoisesti vuodesta 2002. Huhtikuussa tehdyssä mielipidekyselyssä presidentti Abbasin kannatus oli vain 24 prosenttia.
Mikäli protestit Länsirannalla edelleen jatkuvat ja 85-vuotias presidentti Mahmud Abbas joutuu luopumaan vallasta, Marwan Barghoutilla tulee epäilemättä olemaan merkittävä rooli Palestiinan tulevaisuudessa.
Barghoutia pidetään palestiinalaisten kansannousujen yhtenä keskeisenä johtajana. Toisen intifadan aikana hän johti Länsirannan palestiinalaisten puolisotilaallista Tanzim-järjestöä, joka taisteli Israelin miehitysjoukkoja vastaan.
Vuonna 2002 Israelin joukot pidättivät hänet Ramallahissa, ja kaksi vuotta myöhemmin sotilastuomioistuin langetti hänelle viisi elinkautista vankeustuomiota osallisuudesta viiden israelilaisen kuolemaan johtaneisiin väkivaltaisuuksiin.
Vankilassa ollessaan Barghouti on väitellyt tohtoriksi, kirjoittanut useita kirjoja, organisoinut tuhansien palestiinalaisten poliittisten vankien nälkälakkoja ja tullut valituksi palestiinalaisalueiden kansanedustajaksi.
Kansainvälisessä mediassa häntä on mielellään verrattu Etelä-Afrikan vapautustaistelun johtajaan Nelson Mandelaan.
Vielä keväällä ennen Gazan kriisiä monet uskoivat, että Fatah pyrkisi muodostamaan yhteishallituksen Hamasin kanssa vaalien jälkeen. Nyt näyttää pikemminkin siltä, että Hamas haluaisi toimia yhteistyössä Länsirannan opposition kanssa.
Kesäkuussa Hamas ilmoitti, että jos Israelin uusi hallitus suostuu sopimaan vankienvaihdosta, Marwan Barghouti olisi vapautettavien palestiinalaisten vankien listan kärjessä.
Palestiinalaisalueilla harva kuitenkin uskoo äärioikeistolaisen it-miljonäärin Naftali Bennettin johtaman Israelin uuden laajapohjaisen hallituksen myötämielisyyteen.
torstai 24. kesäkuuta 2021
Ankaria rangaistuksia homosuhteista
KANSAN UUTISET 24.6.2021
Ugandan parlamentti hyväksyi viime kuussa uuden seksirikoslain, jonka mukaan miesten välisestä homoyhdynnästä tulisi langettaa pahimmillaan kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Naisten välisestä seksistä voitaisiin uuden lain nojalla antaa seitsemän vuoden vankilatuomio.
Lakialoite hyväksyttiin lähes yksimielisesti. Vain kaksi kansanedustajaa äänesti sitä vastaan.
Lakiesitys oli yksittäisen kansanedustajan aloite, jonka tarkoituksena oli koota yhteen lakiin kaikki seksuaalisuuteen liittyvät rikokset raiskauksista lapsiavioliittoihin, ja samalla määrätä ensimmäistä kertaa rangaistuksia seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä.
Parlamentin käsittelyssä lakitekstiin ujutettiin kuitenkin mukaan oma pykälä, joka nimenomaisesti kriminalisoi anaaliyhdynnän sekä kaikki muut samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliset seksuaaliset teot.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Ugandan parlamentissa hyväksytään laki, joka määrää homoille ja lesboille ankaria rangaistuksia. Vuonna 2013 parlamentti hyväksyi homoseksuaalisuuden vastaisen lain, jonka nojalla samaa sukupuolta olevien henkilöiden seksisuhteesta voitiin tuomita elinkautiseen vankeuteen.
Alkuperäisessä esityksessä homosuhteista vaadittiin kuolemanrangaistusta, mutta parlamentin käsittelyssä kuolemantuomio muuttui elinkautiseksi.
Presidentti Yoweri Museveni vahvisti lain kiireellisenä ja totesi, että homoseksuaalisuus oli inhottavaa ja peräisin länsimaista.
Ugandan seksuaalivähemmistöjen järjestö valitti homovastaisesta laista maan perustuslakituomioistuimeen. Tuomioistuin kumosi lain, mutta ei sen vuoksi että se kajosi ihmisten perusoikeuksiin, vaan koska laki oli hyväksytty parlamentissa ilman vaadittavaa määräenemmistöä.
Tätä ennen Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Maailmanpankki olivat leikanneet Ugandalle jo lupaamaansa kehitysapua. Barack Obaman hallinto myös kielsi Ugandan viranomaisilta pääsyn Yhdysvaltoihin ja peruutti Ugandaan suunnitellun ilmavoimien yhteisen sotaharjoituksen.
Uusi seksirikoslaki ei ilmeisesti myöskään tule voimaan ainakaan parlamentin hyväksymässä muodossa. Presidentti Museveni on antanut ymmärtää, ettei hän tule allekirjoittamaan uutta lakia ja sen myötä saamaan länsimaisten avunantajamaiden vihat niskaansa.
Ugandassa homosuhteet on jo ennestään kriminalisoitu – samoin kuin myös heterojen välinen anaaliseksi ja suuseksi, jotka brittiläisen siirtomaavallan aikaisten lakien mukaan määriteltiin luonnonvastaisiksi rikoksiksi. Homosuhteista voidaan jo olemassa olevan lain mukaan tuomita elinkautiseen vankeuteen.
Homoseksuaalisuus ei myöskään ollut millään tavoin länsimaista tuontitavaraa. Ennen siirtomaavaltaa homosuhteita suvaittiin Ugandan kaikkien etnisten ryhmien keskuudessa.
Esimerkiksi Bugandan kuningas Mwanga II oli tunnetusti biseksuaali. Vuonna 1886 kuningas teloitti joukon hovissaan asuneita miespuolisia palvelijoita sen jälkeen kun he olivat kääntyneet kristinuskoon eivätkä enää suostuneet seksiin kuninkaan kanssa. Paavi julisti surmatut miehet pyhimyksiksi vuonna 1964.
Ugandan lisäksi myös monissa muissa Afrikan maissa homosuhteista voidaan tuomita pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tansaniassa, Gambiassa ja Sierra Leonessa homoseksistä voi saada elinkautisen vankilatuomion. Keniassa, Malawissa ja Sambiassa homot voidaan laittaa vankilaan 14 vuodeksi.
Nigerian pohjoisissa osavaltioissa sekä eräissä osissa Somaliaa homosuhteista voidaan islamilaisen šaria-lain nojalla määrätä kivityskuolema.
Ankarimmat homolait ovat voimassa nimenomaan entisissä Britannian siirtomaissa. Homoseksuaalisuus on sallittua 24:ssa Afrikan maassa – lähinnä Ranskan ja Portugalin entisissä siirtomaissa sekä Etelä-Afrikassa.
Myös Ugandassa ihmisten asenteet homoja kohtaan ovat viime vuosina muuttuneet. Vuonna 2013 tehdyssä asennekyselyssä vain neljä prosenttia ugandalaisista olisi sallinut homosuhteet. Tuoreemman tutkimuksen mukaan 49 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla tulisi olla samat oikeudet kuin muillakin kansalaisilla.
Ugandan parlamentti hyväksyi viime kuussa uuden seksirikoslain, jonka mukaan miesten välisestä homoyhdynnästä tulisi langettaa pahimmillaan kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Naisten välisestä seksistä voitaisiin uuden lain nojalla antaa seitsemän vuoden vankilatuomio.
Lakialoite hyväksyttiin lähes yksimielisesti. Vain kaksi kansanedustajaa äänesti sitä vastaan.
Lakiesitys oli yksittäisen kansanedustajan aloite, jonka tarkoituksena oli koota yhteen lakiin kaikki seksuaalisuuteen liittyvät rikokset raiskauksista lapsiavioliittoihin, ja samalla määrätä ensimmäistä kertaa rangaistuksia seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä.
Parlamentin käsittelyssä lakitekstiin ujutettiin kuitenkin mukaan oma pykälä, joka nimenomaisesti kriminalisoi anaaliyhdynnän sekä kaikki muut samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliset seksuaaliset teot.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Ugandan parlamentissa hyväksytään laki, joka määrää homoille ja lesboille ankaria rangaistuksia. Vuonna 2013 parlamentti hyväksyi homoseksuaalisuuden vastaisen lain, jonka nojalla samaa sukupuolta olevien henkilöiden seksisuhteesta voitiin tuomita elinkautiseen vankeuteen.
Alkuperäisessä esityksessä homosuhteista vaadittiin kuolemanrangaistusta, mutta parlamentin käsittelyssä kuolemantuomio muuttui elinkautiseksi.
Presidentti Yoweri Museveni vahvisti lain kiireellisenä ja totesi, että homoseksuaalisuus oli inhottavaa ja peräisin länsimaista.
Ugandan seksuaalivähemmistöjen järjestö valitti homovastaisesta laista maan perustuslakituomioistuimeen. Tuomioistuin kumosi lain, mutta ei sen vuoksi että se kajosi ihmisten perusoikeuksiin, vaan koska laki oli hyväksytty parlamentissa ilman vaadittavaa määräenemmistöä.
Tätä ennen Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Maailmanpankki olivat leikanneet Ugandalle jo lupaamaansa kehitysapua. Barack Obaman hallinto myös kielsi Ugandan viranomaisilta pääsyn Yhdysvaltoihin ja peruutti Ugandaan suunnitellun ilmavoimien yhteisen sotaharjoituksen.
Uusi seksirikoslaki ei ilmeisesti myöskään tule voimaan ainakaan parlamentin hyväksymässä muodossa. Presidentti Museveni on antanut ymmärtää, ettei hän tule allekirjoittamaan uutta lakia ja sen myötä saamaan länsimaisten avunantajamaiden vihat niskaansa.
Ugandassa homosuhteet on jo ennestään kriminalisoitu – samoin kuin myös heterojen välinen anaaliseksi ja suuseksi, jotka brittiläisen siirtomaavallan aikaisten lakien mukaan määriteltiin luonnonvastaisiksi rikoksiksi. Homosuhteista voidaan jo olemassa olevan lain mukaan tuomita elinkautiseen vankeuteen.
Homoseksuaalisuus ei myöskään ollut millään tavoin länsimaista tuontitavaraa. Ennen siirtomaavaltaa homosuhteita suvaittiin Ugandan kaikkien etnisten ryhmien keskuudessa.
Esimerkiksi Bugandan kuningas Mwanga II oli tunnetusti biseksuaali. Vuonna 1886 kuningas teloitti joukon hovissaan asuneita miespuolisia palvelijoita sen jälkeen kun he olivat kääntyneet kristinuskoon eivätkä enää suostuneet seksiin kuninkaan kanssa. Paavi julisti surmatut miehet pyhimyksiksi vuonna 1964.
Ugandan lisäksi myös monissa muissa Afrikan maissa homosuhteista voidaan tuomita pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tansaniassa, Gambiassa ja Sierra Leonessa homoseksistä voi saada elinkautisen vankilatuomion. Keniassa, Malawissa ja Sambiassa homot voidaan laittaa vankilaan 14 vuodeksi.
Nigerian pohjoisissa osavaltioissa sekä eräissä osissa Somaliaa homosuhteista voidaan islamilaisen šaria-lain nojalla määrätä kivityskuolema.
Ankarimmat homolait ovat voimassa nimenomaan entisissä Britannian siirtomaissa. Homoseksuaalisuus on sallittua 24:ssa Afrikan maassa – lähinnä Ranskan ja Portugalin entisissä siirtomaissa sekä Etelä-Afrikassa.
Myös Ugandassa ihmisten asenteet homoja kohtaan ovat viime vuosina muuttuneet. Vuonna 2013 tehdyssä asennekyselyssä vain neljä prosenttia ugandalaisista olisi sallinut homosuhteet. Tuoreemman tutkimuksen mukaan 49 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla tulisi olla samat oikeudet kuin muillakin kansalaisilla.
torstai 10. kesäkuuta 2021
Tavoitteena nolla turvapaikanhakijaa
KANSAN UUTISET 11.6.2021
Tanskan kansankäräjät hyväksyi viime viikolla uuden lain, jonka nojalla maahan saapuvat turvapaikanhakijat lennätetään jatkossa johonkin toiseen maahan EU:n ulkopuolelle odottamaan turvapaikkapäätöstä.
Uusi vastaanottokeskus tai useampi sellainen on määrä rakentaa ilmeisesti Ruandaan tai johonkin muuhun afrikkalaiseen diktatuuriin.
Tanskan maahanmuuttoasioista vastaava ministeri Mattias Tesfaye vieraili huhtikuussa Ruandassa ja allekirjoitti paikallisten viranomaisten kanssa aiesopimuksen maan turvapaikkapäätöksiä koskevan osaamisen vahvistamisesta.
Tanskalaislehti Jyllands-Postenin mukaan neuvotteluja vastaanottokeskuksen rakentamisesta on käyty myös Egyptin, Etiopian ja Tunisian hallitusten kanssa.
Uuden lain mukaan myönteisen turvapaikkapäätöksen saaville henkilöille annetaan turvapaikka siitä maasta, jossa vastaanottokeskus sijaitsee, tai vaihtoehtoisesti heidät siirretään YK:n hallinnoimaan pakolaisleiriin johonkin toiseen maahan. Myönteinen turvapaikkapäätös ei anna hakijalle oikeutta matkustaa Tanskaan.
Jos turvapaikkapäätös on kielteinen, isäntämaan vastuulla on palauttaa hakija takaisin alkuperämaahansa.
Maahanmuuttoministeri Tesfayen mukaan Tanskan uusi turvapaikkajärjestelmä tulee olemaan humaanimpi kuin nykyinen tilanne.
”Kun yhä harvempi siirtolainen hakee Tanskasta turvapaikkaa, myös hukkumiskuolemat Välimerellä vähenevät eivätkä yhtä monet ihmiset asetu alttiiksi ihmissalakuljettajien hyväksikäytölle”, ministeri päätteli.
Tesfayen oma isä tuli 1970-luvulla Tanskaan pakolaisena sodan runtelemasta Etiopiasta ja työskenteli vuosien ajan telakalla Århusissa.
”Kun henkilö hakee turvapaikkaa Tanskasta, hän tietää, että hänet lähetetään takaisin Euroopan ulkopuolelle”, perusteli puolestaan kansankäräjien maahanmuuttoasioita käsittelevän valiokunnan puheenjohtaja Rasmus Stoklund.
”Niinpä toivomme, että ihmiset eivät enää hakisi turvapaikkaa Tanskasta.”
Tesfaye ja Stoklund kuuluvat molemmat Tanskan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, joka on tällä hetkellä maan ylivoimaisesti suurin puolue. Sosiaalidemokraatit voittivat selvästi vuonna 2019 pidetyt edelliset parlamenttivaalit ja muodostivat yksinään vähemmistöhallituksen.
Pääministeri Mette Frederiksenin puheenjohtajakaudella sosiaalidemokraatit ovat halunneet esiintyä ennen muuta maahanmuuttovastaisena puolueena. Frederiksen ehdotti jo vaalikampanjan aikana, että kaikki sosiaalitukea saavat maahanmuuttajat tulisi laittaa pakkotyöhön ja turvapaikanhakijat tulisi viedä YK:n leireille Pohjois-Afrikkaan.
Frederiksenin pääministerikaudella Tanskan maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettu entisestään. Maahanmuuttajien kotouttamisen sijaan hallitus on halunnut ryhtyä palauttamaan Tanskasta väliaikaisen oleskeluluvan saaneita maahanmuuttajia kotimaahansa. Huhtikuussa hallitus ilmoitti, että Syyrian pääkaupunki Damaskos oli turvallinen paikka, ja käynnisti syyrialaispakolaisten karkotusprosessit.
Tanskalla ei kuitenkaan ole pakolaisten palautussopimusta Syyrian hallituksen kanssa, joten karkotuspäätöksen saavat syyrialaiset suljetaan palautuskeskuksiin odottamaan maasta poistamista. Näissä laitoksissa olevat eivät saa tehdä töitä tai opiskella.
Syyriasta tulleista pakolaisista suurin osa on asunut Tanskassa yli viiden vuoden ajan.
Jyrkkä maahanmuuttovastainen linja on toistaiseksi vain kasvattanut sosiaalidemokraattien suosiota. Mielipidemittauksissa puolue on saanut parhaimmillaan yli 35 prosentin kannatuksen. Samalla Tanskan kansanpuolueen eli paikallisten persujen kannatus on pudonnut vaivaiseen kuuteen prosenttiin ja kansanpuoluettakin kiihkomielisempi Uusi porvaristo on mennyt kannatusmittauksissa sen ohi.
Uusi turvapaikkalaki hyväksyttiin kansankäräjillä oikeistopuolueiden tuella. Vasemmisto ja vihreät äänestivät lakiesitystä vastaan.
Tanskan edellinen oikeistohallitus oli sekin hyvin maahanmuuttovastainen. Venstre-puolueen hallitus kielsi musliminaisilta kasvohunnut, vaati turvapaikanhakijoita luovuttamaan koruja ja rahaa viranomaisille, hankaloitti perheenyhdistämistä ja kovensi tuomioita maahanmuuttajalähiöissä tehdyistä rikoksista.
Tanskan kansankäräjät hyväksyi viime viikolla uuden lain, jonka nojalla maahan saapuvat turvapaikanhakijat lennätetään jatkossa johonkin toiseen maahan EU:n ulkopuolelle odottamaan turvapaikkapäätöstä.
Uusi vastaanottokeskus tai useampi sellainen on määrä rakentaa ilmeisesti Ruandaan tai johonkin muuhun afrikkalaiseen diktatuuriin.
Tanskan maahanmuuttoasioista vastaava ministeri Mattias Tesfaye vieraili huhtikuussa Ruandassa ja allekirjoitti paikallisten viranomaisten kanssa aiesopimuksen maan turvapaikkapäätöksiä koskevan osaamisen vahvistamisesta.
Tanskalaislehti Jyllands-Postenin mukaan neuvotteluja vastaanottokeskuksen rakentamisesta on käyty myös Egyptin, Etiopian ja Tunisian hallitusten kanssa.
Uuden lain mukaan myönteisen turvapaikkapäätöksen saaville henkilöille annetaan turvapaikka siitä maasta, jossa vastaanottokeskus sijaitsee, tai vaihtoehtoisesti heidät siirretään YK:n hallinnoimaan pakolaisleiriin johonkin toiseen maahan. Myönteinen turvapaikkapäätös ei anna hakijalle oikeutta matkustaa Tanskaan.
Jos turvapaikkapäätös on kielteinen, isäntämaan vastuulla on palauttaa hakija takaisin alkuperämaahansa.
Maahanmuuttoministeri Tesfayen mukaan Tanskan uusi turvapaikkajärjestelmä tulee olemaan humaanimpi kuin nykyinen tilanne.
”Kun yhä harvempi siirtolainen hakee Tanskasta turvapaikkaa, myös hukkumiskuolemat Välimerellä vähenevät eivätkä yhtä monet ihmiset asetu alttiiksi ihmissalakuljettajien hyväksikäytölle”, ministeri päätteli.
Tesfayen oma isä tuli 1970-luvulla Tanskaan pakolaisena sodan runtelemasta Etiopiasta ja työskenteli vuosien ajan telakalla Århusissa.
”Kun henkilö hakee turvapaikkaa Tanskasta, hän tietää, että hänet lähetetään takaisin Euroopan ulkopuolelle”, perusteli puolestaan kansankäräjien maahanmuuttoasioita käsittelevän valiokunnan puheenjohtaja Rasmus Stoklund.
”Niinpä toivomme, että ihmiset eivät enää hakisi turvapaikkaa Tanskasta.”
Tesfaye ja Stoklund kuuluvat molemmat Tanskan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, joka on tällä hetkellä maan ylivoimaisesti suurin puolue. Sosiaalidemokraatit voittivat selvästi vuonna 2019 pidetyt edelliset parlamenttivaalit ja muodostivat yksinään vähemmistöhallituksen.
Pääministeri Mette Frederiksenin puheenjohtajakaudella sosiaalidemokraatit ovat halunneet esiintyä ennen muuta maahanmuuttovastaisena puolueena. Frederiksen ehdotti jo vaalikampanjan aikana, että kaikki sosiaalitukea saavat maahanmuuttajat tulisi laittaa pakkotyöhön ja turvapaikanhakijat tulisi viedä YK:n leireille Pohjois-Afrikkaan.
Frederiksenin pääministerikaudella Tanskan maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettu entisestään. Maahanmuuttajien kotouttamisen sijaan hallitus on halunnut ryhtyä palauttamaan Tanskasta väliaikaisen oleskeluluvan saaneita maahanmuuttajia kotimaahansa. Huhtikuussa hallitus ilmoitti, että Syyrian pääkaupunki Damaskos oli turvallinen paikka, ja käynnisti syyrialaispakolaisten karkotusprosessit.
Tanskalla ei kuitenkaan ole pakolaisten palautussopimusta Syyrian hallituksen kanssa, joten karkotuspäätöksen saavat syyrialaiset suljetaan palautuskeskuksiin odottamaan maasta poistamista. Näissä laitoksissa olevat eivät saa tehdä töitä tai opiskella.
Syyriasta tulleista pakolaisista suurin osa on asunut Tanskassa yli viiden vuoden ajan.
Jyrkkä maahanmuuttovastainen linja on toistaiseksi vain kasvattanut sosiaalidemokraattien suosiota. Mielipidemittauksissa puolue on saanut parhaimmillaan yli 35 prosentin kannatuksen. Samalla Tanskan kansanpuolueen eli paikallisten persujen kannatus on pudonnut vaivaiseen kuuteen prosenttiin ja kansanpuoluettakin kiihkomielisempi Uusi porvaristo on mennyt kannatusmittauksissa sen ohi.
Uusi turvapaikkalaki hyväksyttiin kansankäräjillä oikeistopuolueiden tuella. Vasemmisto ja vihreät äänestivät lakiesitystä vastaan.
Tanskan edellinen oikeistohallitus oli sekin hyvin maahanmuuttovastainen. Venstre-puolueen hallitus kielsi musliminaisilta kasvohunnut, vaati turvapaikanhakijoita luovuttamaan koruja ja rahaa viranomaisille, hankaloitti perheenyhdistämistä ja kovensi tuomioita maahanmuuttajalähiöissä tehdyistä rikoksista.
torstai 27. toukokuuta 2021
Israelin valtio vastaan Netanjahu
KANSAN UUTISET 28.5.2021
Sota Gazan aluetta hallitsevaa Hamas-puoluetta vastaan ei olisi voinut sattua sopivampaan aikaan Israelin pääministerille Benjamin Netanjahulle. Oppositiopuolueiden junailemat hallitusneuvottelut keskeytyivät sodan syttymisen vuoksi, ja samalla median huomio kääntyi pois meneillään olevasta lahjusoikeudenkäynnistä Netanjahua vastaan.
Jerusalemin piirituomioistuimessa käynnissä olevassa oikeusprosessissa Netanjahua syytetään lahjuksen ottamisesta ja virka-aseman väärinkäytöstä. Oikeudenkäynnissä käsitellään kolmea eri tapausta, joissa Netanjahua syytetään salaisista järjestelyistä Israelin johtavien medioiden, maan suurimman teleoperaattorin ja Hollywoodissa vaikuttavan kuuluisan israelilaisen elokuvatuottajan kanssa.
Epäillyt rikokset ovat tapahtuneet pidemmän ajanjakson aikana vuosina 2009–2017 Netanjahun ollessa Israelin pääministerinä.
Vakavin yksittäinen rikossyyte koskee Netanjahun ja Israelin suurimman teleyrityksen Bezeqin aiemman omistajan Shaul Elovitchin välisiä järjestelyjä, joissa teleoperaattori sai satojen miljoonien dollarien edestä taloudellista hyötyä Netanjahun junailemista lupapäätöksistä.
Vastapalveluna Netanjahu ja hänen perheenjäsenensä saivat pitkälti sanella, millaisia juttuja Elovitchin omistama suosittu verkkolehti heistä kirjoitti.
Verkkolehden ex-toimitusjohtaja kertoi oikeudenkäynnissä, että pääministeri vaati lehteä tekemään hänestä mairittelevan haastattelun juuri vaalien alla ja käski poistamaan sivustolta jutun, joka kertoi Gazan sodassa vuonna 2014 kuolleiden israelilaissotilaiden perheistä.
Netanjahun poika luki joka aamu verkkolehden uusimmat uutiset ja ilmoitti äidilleen, millä tavalla sivuston juttuja pitäisi muuttaa.
Myös toinen syytekohta koskee Netanjahun järjestelyjä median kanssa mieluisamman julkisuuden toivossa. Netanjahu sopi Israelin suurimman päivälehden Yediot Ahronotin omistajan kanssa, että lehti alkaa kirjoittaa pääministeristä myönteisiä juttuja ja vastapalveluna hallitus laatisi uuden lakiesityksen, joka pakottaisi lehden pahimman kilpailijan, ilmaisjakelulehti Israel Hayomin leikkaamaan levikkiään.
Netanjahun kolmas syytekohta sai korruptioskandaalin esitutkinnan aikana eniten huomiota. Syytteen mukaan Netanjahun perhetuttava, maailmankuulu elokuvatuottaja Arnon Milchan toimitti pääministerille ja tämän vaimolle vuosina 2011–2016 kuubalaisia sikareita, laatikoittain roseesamppanjaa ja kalliita jalokivikoruja yli 200 000 euron arvosta.
Syyttäjän mukaan samppanjatoimitukset tehtiin yleensä Netanjahun vaimon käskystä, kun juomat olivat loppu.
Netanjahu järjesti puolestaan Milchanille pidennetyn oikeuden verovapauteen, joka myönnetään ulkomailta Israeliin palaaville paluumuuttajille. Netanjahu auttoi Milchania myös tämän sijoitusjärjestelyissä huolehtimalla siitä, että paikalliset kilpailuviranomaiset eivät pane kapuloita rattaisiin.
Aiemmin Netanyahu auttoi Milchania Yhdysvaltojen viisumin saannissa soittamalla silloiselle ulkoministerille John Kerrylle.
Vuonna 2014 Milchan kutsui Netanjahun perheen kotiinsa Los Angelesiin tapaamaan kuuluisia näyttelijöitä Barbra Streisandista Leonardo DiCaprioon. Milchan on tuottanut yli 130 elokuvaa, Pretty Womanista Bohemian Rhapsodyyn.
Ennen elokuvatuottajan uraansa hän toimi Israelin salaisen palvelun agenttina järjestäen rahoitusta, teknistä apua ja uraania maan ydinaseen valmistukseen.
Netanjahu kiistää syytteet ja on kutsunut oikeudenkäyntiä vallankaappausyritykseksi. Päätöksen syytteiden viemisestä oikeuteen teki Netanjahun nimittämä oikeuskansleri, joka oli Netanjahun Likud-puolueen pitkäaikainen jäsen.
Oikeusprosessin uskotaan kestävän vuosia, sillä jos Netanjahu saa langettavan tuomion, hän todennäköisesti valittaa korkeimpaan oikeuteen.
Netanjahu on pysynyt jääräpäisesti vallassa, vaikka rikostutkinnan käynnistymisen jälkeen Israelissa on pidetty jo neljät vaalit. Likud-puolue on saanut näissä vaaleissa parhaimmillaan 29 prosenttia äänistä. Maan puoluekenttä on kuitenkin niin sirpaloitunut, ettei moneen pienempään puolueeseen jakautuva oppositio ole saanut Netanjahua siirrettyä syrjään.
Sota Gazan aluetta hallitsevaa Hamas-puoluetta vastaan ei olisi voinut sattua sopivampaan aikaan Israelin pääministerille Benjamin Netanjahulle. Oppositiopuolueiden junailemat hallitusneuvottelut keskeytyivät sodan syttymisen vuoksi, ja samalla median huomio kääntyi pois meneillään olevasta lahjusoikeudenkäynnistä Netanjahua vastaan.
Jerusalemin piirituomioistuimessa käynnissä olevassa oikeusprosessissa Netanjahua syytetään lahjuksen ottamisesta ja virka-aseman väärinkäytöstä. Oikeudenkäynnissä käsitellään kolmea eri tapausta, joissa Netanjahua syytetään salaisista järjestelyistä Israelin johtavien medioiden, maan suurimman teleoperaattorin ja Hollywoodissa vaikuttavan kuuluisan israelilaisen elokuvatuottajan kanssa.
Epäillyt rikokset ovat tapahtuneet pidemmän ajanjakson aikana vuosina 2009–2017 Netanjahun ollessa Israelin pääministerinä.
Vakavin yksittäinen rikossyyte koskee Netanjahun ja Israelin suurimman teleyrityksen Bezeqin aiemman omistajan Shaul Elovitchin välisiä järjestelyjä, joissa teleoperaattori sai satojen miljoonien dollarien edestä taloudellista hyötyä Netanjahun junailemista lupapäätöksistä.
Vastapalveluna Netanjahu ja hänen perheenjäsenensä saivat pitkälti sanella, millaisia juttuja Elovitchin omistama suosittu verkkolehti heistä kirjoitti.
Verkkolehden ex-toimitusjohtaja kertoi oikeudenkäynnissä, että pääministeri vaati lehteä tekemään hänestä mairittelevan haastattelun juuri vaalien alla ja käski poistamaan sivustolta jutun, joka kertoi Gazan sodassa vuonna 2014 kuolleiden israelilaissotilaiden perheistä.
Netanjahun poika luki joka aamu verkkolehden uusimmat uutiset ja ilmoitti äidilleen, millä tavalla sivuston juttuja pitäisi muuttaa.
Myös toinen syytekohta koskee Netanjahun järjestelyjä median kanssa mieluisamman julkisuuden toivossa. Netanjahu sopi Israelin suurimman päivälehden Yediot Ahronotin omistajan kanssa, että lehti alkaa kirjoittaa pääministeristä myönteisiä juttuja ja vastapalveluna hallitus laatisi uuden lakiesityksen, joka pakottaisi lehden pahimman kilpailijan, ilmaisjakelulehti Israel Hayomin leikkaamaan levikkiään.
Netanjahun kolmas syytekohta sai korruptioskandaalin esitutkinnan aikana eniten huomiota. Syytteen mukaan Netanjahun perhetuttava, maailmankuulu elokuvatuottaja Arnon Milchan toimitti pääministerille ja tämän vaimolle vuosina 2011–2016 kuubalaisia sikareita, laatikoittain roseesamppanjaa ja kalliita jalokivikoruja yli 200 000 euron arvosta.
Syyttäjän mukaan samppanjatoimitukset tehtiin yleensä Netanjahun vaimon käskystä, kun juomat olivat loppu.
Netanjahu järjesti puolestaan Milchanille pidennetyn oikeuden verovapauteen, joka myönnetään ulkomailta Israeliin palaaville paluumuuttajille. Netanjahu auttoi Milchania myös tämän sijoitusjärjestelyissä huolehtimalla siitä, että paikalliset kilpailuviranomaiset eivät pane kapuloita rattaisiin.
Aiemmin Netanyahu auttoi Milchania Yhdysvaltojen viisumin saannissa soittamalla silloiselle ulkoministerille John Kerrylle.
Vuonna 2014 Milchan kutsui Netanjahun perheen kotiinsa Los Angelesiin tapaamaan kuuluisia näyttelijöitä Barbra Streisandista Leonardo DiCaprioon. Milchan on tuottanut yli 130 elokuvaa, Pretty Womanista Bohemian Rhapsodyyn.
Ennen elokuvatuottajan uraansa hän toimi Israelin salaisen palvelun agenttina järjestäen rahoitusta, teknistä apua ja uraania maan ydinaseen valmistukseen.
Netanjahu kiistää syytteet ja on kutsunut oikeudenkäyntiä vallankaappausyritykseksi. Päätöksen syytteiden viemisestä oikeuteen teki Netanjahun nimittämä oikeuskansleri, joka oli Netanjahun Likud-puolueen pitkäaikainen jäsen.
Oikeusprosessin uskotaan kestävän vuosia, sillä jos Netanjahu saa langettavan tuomion, hän todennäköisesti valittaa korkeimpaan oikeuteen.
Netanjahu on pysynyt jääräpäisesti vallassa, vaikka rikostutkinnan käynnistymisen jälkeen Israelissa on pidetty jo neljät vaalit. Likud-puolue on saanut näissä vaaleissa parhaimmillaan 29 prosenttia äänistä. Maan puoluekenttä on kuitenkin niin sirpaloitunut, ettei moneen pienempään puolueeseen jakautuva oppositio ole saanut Netanjahua siirrettyä syrjään.
torstai 13. toukokuuta 2021
Kaasuhankkeita sodan keskellä
KANSAN UUTISET 14.5.2021
Mosambikin syrjäisessä pohjoiskolkassa Cabo Delgadon maakunnassa on käyty veristä sotaa syksystä 2017 lähtien ilman kovinkaan suurta huomiota kansainvälisessä mediassa. Tuhannet ihmiset ovat saaneet surmansa ja ainakin 700 000 ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan.
Uutismediat kiinnostuivat Mosambikin konfliktista alkuvuodesta, kun taistelut ensin pysäyttivät suuren maakaasuhankkeen ja maaliskuun lopulla paikalliset islamistikapinalliset valloittivat Palman kaupungin. Intian valtameren rannikolla sijaitsevassa Palmassa asui noin tuhat kaasuhankkeen työntekijää ja alihankkijaa, monet heistä ulkomaisia urakoitsijoita.
Dramaattisten päivien aikana 200 ihmistä pakeni paikalliseen hotelliin. Kun pelastusoperaatiota ei kuulunut kahteen päivään, loukkuun jääneet päättivät yrittää paeta autosaattueessa pois kaupungista. 40 ihmistä kuoli kapinallisten väijytyksessä, heidän joukossaan kaksi ulkomaalaista Iso-Britanniasta ja Etelä-Afrikasta.
Islamistijärjestö Isis ilmoitti olevansa vastuussa hyökkäyksestä ja julkaisi todisteeksi videon, joka oli tosin kuvattu toisessa kaupungissa, jonka mosambikilaiskapinalliset valtasivat viime vuonna.
Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Portugali lupasivat pikaista tukea ja koulutusta Mosambikin asevoimille. Eteläisen Afrikan maiden järjestön SADC:n jäsenmaat sopivat joukkojen lähettämisestä Mosambikin hallituksen avuksi. Etelä-Afrikan laivasto partioi Mosambikin rannikolla jo ennestään.
Huhtikuussa Mosambikin armeijan sotilaat ajoivat kapinalliset pois Palmasta ja ryöstivät ulkomaisten urakoitsijoiden tyhjäksi jääneet toimistot ja asunnot.
Cabo Delgadon maakunnan kapinallisliike tunnetaan paikan päällä nimellä Al-Shabaab, joka tarkoittaa nuorisoa. Kapinallisilla ei ole mitään tekemistä samannimisen somalialaisen terroristijärjestön kanssa.
Mosambikin paikallinen islamistiliike onnistui värväämään riveihinsä mukaan tuhansia syrjäytyneitä nuoria miehiä lupaamalla heille työtä ja koko Mosambikiin oikeudenmukaisempaa tulonjakoa sen jälkeen kun maan korruptoitunut hallitus olisi ajettu vallasta.
Mosambikin pohjoisessa maakunnassa on useita kaivoshankkeita ja kaasuhankkeita, mutta ne eivät ole juuri lainkaan hyödyttäneet paikallisia asukkaita.
Aluksi islamistikapinalliset hyökkäsivät poliisiasemille ja hallitsevan Frelimo-puolueen toimistoihin. Korruptoituneina pidetyt paikalliset puoluepamput surmattiin. Kapinalliset rahoittivat toimintansa huumekaupalla ja ryöstämällä pankkeja. Muiden maiden islamistijoukkojen esimerkin mukaisesti kapinalliset ryhtyivät katkomaan ihmisten päitä valloittamillaan alueilla.
Mosambikin hallitusarmeija on surmannut kostoiskuissa lähes yhtä paljon ihmisiä kuin kapinalliset. Armeijan tukikohdissa naisia on raiskattu ja kapinallisten apureiksi epäiltyjä nuoria miehiä kidutettu ja teloitettu.
Merenpohjassa Mosambikin pohjoisrannikon edustalla sijaitsevat maailman suurimpiin kuuluvat hyödyntämättömät kaasuvarat. Maakaasuvarannot ulottuvat myös Tansanian merialueen puolelle.
Mosambikin kaasuhankkeet on jaettu ranskalaisen Totalin, yhdysvaltalaisen ExxonMobilin ja italialaisen Enin kesken. Näistä ExxonMobil keskeytti ensimmäisenä työt taistelujen yltyessä.
Total on rakentanut Palman kaupungin laitamille maakaasun nesteytyslaitosta, jonka kokonaishinta tulisi olemaan 20 miljardia dollaria. Kyseessä on kaikkien aikojen suurin yksityisen yhtiön tekemä investointi Afrikkaan.
Hanke keskeytettiin huhtikuussa, kun Mosambikin hallitus ei kyennyt huolehtimaan sen turvallisuudesta. Totalin ehtona oli, että 25 kilometrin säteellä maakaasun nesteytyslaitoksesta ei käydä taisteluja.
Kaasulaitoksella on ollut jatkuvasti lähes tuhat Mosambikin armeijan erikoisyksikön sotilasta vartiossa, mutta nämä eivät aiemmin keväällä lähteneet puolustamaan kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Palman kaupunkia islamistien hyökkäykseltä.
Eteläafrikkalaisen yksityisen turvayhtiön joukot menivät auttamaan mottiin jääneiden ihmisten pelastamisessa, mutta avustusoperaatio viivästyi, kun Total ei suostunut antamaan polttoainetta turvayhtiön helikoptereiden käyttöön.
Mosambikin syrjäisessä pohjoiskolkassa Cabo Delgadon maakunnassa on käyty veristä sotaa syksystä 2017 lähtien ilman kovinkaan suurta huomiota kansainvälisessä mediassa. Tuhannet ihmiset ovat saaneet surmansa ja ainakin 700 000 ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan.
Uutismediat kiinnostuivat Mosambikin konfliktista alkuvuodesta, kun taistelut ensin pysäyttivät suuren maakaasuhankkeen ja maaliskuun lopulla paikalliset islamistikapinalliset valloittivat Palman kaupungin. Intian valtameren rannikolla sijaitsevassa Palmassa asui noin tuhat kaasuhankkeen työntekijää ja alihankkijaa, monet heistä ulkomaisia urakoitsijoita.
Dramaattisten päivien aikana 200 ihmistä pakeni paikalliseen hotelliin. Kun pelastusoperaatiota ei kuulunut kahteen päivään, loukkuun jääneet päättivät yrittää paeta autosaattueessa pois kaupungista. 40 ihmistä kuoli kapinallisten väijytyksessä, heidän joukossaan kaksi ulkomaalaista Iso-Britanniasta ja Etelä-Afrikasta.
Islamistijärjestö Isis ilmoitti olevansa vastuussa hyökkäyksestä ja julkaisi todisteeksi videon, joka oli tosin kuvattu toisessa kaupungissa, jonka mosambikilaiskapinalliset valtasivat viime vuonna.
Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Portugali lupasivat pikaista tukea ja koulutusta Mosambikin asevoimille. Eteläisen Afrikan maiden järjestön SADC:n jäsenmaat sopivat joukkojen lähettämisestä Mosambikin hallituksen avuksi. Etelä-Afrikan laivasto partioi Mosambikin rannikolla jo ennestään.
Huhtikuussa Mosambikin armeijan sotilaat ajoivat kapinalliset pois Palmasta ja ryöstivät ulkomaisten urakoitsijoiden tyhjäksi jääneet toimistot ja asunnot.
Cabo Delgadon maakunnan kapinallisliike tunnetaan paikan päällä nimellä Al-Shabaab, joka tarkoittaa nuorisoa. Kapinallisilla ei ole mitään tekemistä samannimisen somalialaisen terroristijärjestön kanssa.
Mosambikin paikallinen islamistiliike onnistui värväämään riveihinsä mukaan tuhansia syrjäytyneitä nuoria miehiä lupaamalla heille työtä ja koko Mosambikiin oikeudenmukaisempaa tulonjakoa sen jälkeen kun maan korruptoitunut hallitus olisi ajettu vallasta.
Mosambikin pohjoisessa maakunnassa on useita kaivoshankkeita ja kaasuhankkeita, mutta ne eivät ole juuri lainkaan hyödyttäneet paikallisia asukkaita.
Aluksi islamistikapinalliset hyökkäsivät poliisiasemille ja hallitsevan Frelimo-puolueen toimistoihin. Korruptoituneina pidetyt paikalliset puoluepamput surmattiin. Kapinalliset rahoittivat toimintansa huumekaupalla ja ryöstämällä pankkeja. Muiden maiden islamistijoukkojen esimerkin mukaisesti kapinalliset ryhtyivät katkomaan ihmisten päitä valloittamillaan alueilla.
Mosambikin hallitusarmeija on surmannut kostoiskuissa lähes yhtä paljon ihmisiä kuin kapinalliset. Armeijan tukikohdissa naisia on raiskattu ja kapinallisten apureiksi epäiltyjä nuoria miehiä kidutettu ja teloitettu.
Merenpohjassa Mosambikin pohjoisrannikon edustalla sijaitsevat maailman suurimpiin kuuluvat hyödyntämättömät kaasuvarat. Maakaasuvarannot ulottuvat myös Tansanian merialueen puolelle.
Mosambikin kaasuhankkeet on jaettu ranskalaisen Totalin, yhdysvaltalaisen ExxonMobilin ja italialaisen Enin kesken. Näistä ExxonMobil keskeytti ensimmäisenä työt taistelujen yltyessä.
Total on rakentanut Palman kaupungin laitamille maakaasun nesteytyslaitosta, jonka kokonaishinta tulisi olemaan 20 miljardia dollaria. Kyseessä on kaikkien aikojen suurin yksityisen yhtiön tekemä investointi Afrikkaan.
Hanke keskeytettiin huhtikuussa, kun Mosambikin hallitus ei kyennyt huolehtimaan sen turvallisuudesta. Totalin ehtona oli, että 25 kilometrin säteellä maakaasun nesteytyslaitoksesta ei käydä taisteluja.
Kaasulaitoksella on ollut jatkuvasti lähes tuhat Mosambikin armeijan erikoisyksikön sotilasta vartiossa, mutta nämä eivät aiemmin keväällä lähteneet puolustamaan kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Palman kaupunkia islamistien hyökkäykseltä.
Eteläafrikkalaisen yksityisen turvayhtiön joukot menivät auttamaan mottiin jääneiden ihmisten pelastamisessa, mutta avustusoperaatio viivästyi, kun Total ei suostunut antamaan polttoainetta turvayhtiön helikoptereiden käyttöön.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2021
Taistelut palasivat Mogadishuun
KANSAN UUTISET 30.4.2021
Somalian pääkaupungista Mogadishusta kantautui viikonloppuna huolestuttavia uutisia, kun presidentti Mohamed Abdullahi Farmajoa vastustavat armeijan yksiköt valtasivat asuinalueita kaupungin pohjoisosassa ja ottivat lopulta haltuunsa myös kaupungin pääkadun keskeiset risteykset vain muutaman sadan metrin päässä presidentinlinnasta ja parlamenttitalosta.
Sosiaalisessa mediassa julkaistuissa videoissa kapinalliset sotilaat ja klaaniarmeijoiden taistelijat ajelivat konekivääreillä varustetuilla maastoautoilla ja presidentti Farmajoa vastustavat mielenosoittajat polttivat autonrenkaita kaduilla.
Kapinalliset sotilaat kuuluvat samaan klaaniin kuin Somalian kaksi edellistä presidenttiä. Molemmat ex-presidentit olivat ehdolla presidentiksi vaaleissa, jotka oli tarkoitus järjestää parlamentissa tammikuussa. Äänestys uudesta presidentistä kuitenkin peruttiin, kun järjestelyistä ei päästy sopuun.
Kapinallisjoukkojen ja hallitukselle yhä uskollisten sotilaiden välillä käytiin taisteluja koko sunnuntain ajan. Asukkaat pysyttelivät kodeissaan tai pakenivat taistelujen alta. Sähköt olivat poikki kaupungin keskustan lähellä sijaitsevissa kaupunginosissa, ja vedensaanti oli katkaistu. Ambulanssit eivät päässeet noutamaan haavoittuneita, sillä kadut oli suljettu liikenteeltä.
Mogadishussa ei ole koettu vastaavanlaisia katutaisteluja sitten vuoden 2011, jolloin islamistijärjestö Al-Shabaabin joukot ajettiin kaupungista.
Somaliassa vietetään parhaillaan muslimien paastokuukautta ramadania, jolloin päiväsaikaan ihmiset ovat syömättä ja juomatta ja vasta auringonlaskun jälkeen perheet kokoontuvat yhteen syömään.
Alkuviikosta taistelut Mogadishussa taukosivat ainakin hetkellisesti, kun pääministeri Mohamed Hussein Roble kutsui kapinallisjoukkojen edustamien klaanien vanhimmat neuvotteluihin aselevosta. Taistelujen tauottua myös presidentti Farmajon vastaiset mielenosoitukset jatkuivat.
Somalian poliittinen järjestelmä ajautui umpikujaan viimeistään helmikuussa, kun presidentin toimikausi päättyi ennen kuin hänelle ehdittiin valita seuraajaa. Puntmaan ja Jubamaan osavaltioiden presidentit viivyttelivät neuvotteluja vaalijärjestelyistä monin tavoin, jotta vaaleja ei saataisi järjestettyä ennen Farmajon toimikauden päättymistä.
Opposition presidenttiehdokkaiden ja osavaltioiden presidenttien kanssa pidettiin vielä maaliskuussa viikkojen ajan kokouksia Mogadishun lentokentällä, mutta yhteisymmärrystä ei syntynyt.
Lopulta huhtikuun alkupuolella parlamentin alahuone päätti lähestulkoon yksimielisesti, että kansanedustajien ja presidentin toimikautta jatketaan vuoteen 2023, johon mennessä Somaliassa olisi määrä pitää oikeat vaalit, joissa kansa pääsee oikeasti äänestämään.
Viimekertaisissa vaaleissa klaanijohtajien nimeämät valitsijamiehet valitsivat kansanedustajat, jotka puolestaan äänestivät uudesta presidentistä. Somaliassa järjestettiin edelliset suorat ja yleiset vaalit vuonna 1969.
Kilpailevat presidenttiehdokkaat ja Somalian eri osavaltioiden presidentit pitävät Farmajon jatkoaikaa laittomana, sillä myös parlamentin toimikausi päättyi helmikuussa eikä sillä sen vuoksi ollut valtuuksia myöntää presidentille lisäaikaa. Samaa mieltä ovat kaikki länsimaat, YK ja Afrikan unioni.
EU jäädytti budjettitukensa Somalian hallitukselle jo vuodenvaihteessa. Hallitus sai alkuvuodesta maksettua virkamiesten ja sotilaiden palkat Saudi-Arabian ja Qatarin tuella. Nyt nämäkin rahat ovat loppuneet, ja hallitus on pyytänyt rahalahjoituksia ulkomailla asuvilta somalialaisilta.
Kun presidentti Farmajo tuli valtaan neljä vuotta sitten, hän oli hyvin suosittu kansan keskuudessa yli klaanirajojen. Hän yritti saada Al-Shabaabin itsemurhaiskut loppumaan tarjoamalla armahdusta rivitaistelijoille ja maksamalla sotilaille ja poliisille yli vuoden palkkarästit.
Ennen presidenttikauttaan Farmajo työskenteli liikennelaitoksen virkamiehenä Buffalossa Yhdysvalloissa.
Al-Shabaabin odotetaan valtaavan taas lisää alueita Somalian maaseudulla, kun terroristiliikettä vastaan taistelleet armeijan yksiköt lähtivät rintamalta Mogadishuun taistelemaan istuvaa presidenttiä ja hallitusta vastaan. Somalian maaseutua uhkaavat parhaillaan myös heinäsirkat ja kuivuus.
Päivitys 28.4.2021: Keskiviikkona presidentti Farmajo ilmoitti, ettei hän aio jatkaa presidenttinä kahden vuoden lisäaikaa vaan kutsuu uudestaan koolle neuvottelut epäsuorista presidentinvaaleista. Mogadishun turvallisuustilanne pysyi edelleen kuitenkin kireänä.
Somalian pääkaupungista Mogadishusta kantautui viikonloppuna huolestuttavia uutisia, kun presidentti Mohamed Abdullahi Farmajoa vastustavat armeijan yksiköt valtasivat asuinalueita kaupungin pohjoisosassa ja ottivat lopulta haltuunsa myös kaupungin pääkadun keskeiset risteykset vain muutaman sadan metrin päässä presidentinlinnasta ja parlamenttitalosta.
Sosiaalisessa mediassa julkaistuissa videoissa kapinalliset sotilaat ja klaaniarmeijoiden taistelijat ajelivat konekivääreillä varustetuilla maastoautoilla ja presidentti Farmajoa vastustavat mielenosoittajat polttivat autonrenkaita kaduilla.
Kapinalliset sotilaat kuuluvat samaan klaaniin kuin Somalian kaksi edellistä presidenttiä. Molemmat ex-presidentit olivat ehdolla presidentiksi vaaleissa, jotka oli tarkoitus järjestää parlamentissa tammikuussa. Äänestys uudesta presidentistä kuitenkin peruttiin, kun järjestelyistä ei päästy sopuun.
Kapinallisjoukkojen ja hallitukselle yhä uskollisten sotilaiden välillä käytiin taisteluja koko sunnuntain ajan. Asukkaat pysyttelivät kodeissaan tai pakenivat taistelujen alta. Sähköt olivat poikki kaupungin keskustan lähellä sijaitsevissa kaupunginosissa, ja vedensaanti oli katkaistu. Ambulanssit eivät päässeet noutamaan haavoittuneita, sillä kadut oli suljettu liikenteeltä.
Mogadishussa ei ole koettu vastaavanlaisia katutaisteluja sitten vuoden 2011, jolloin islamistijärjestö Al-Shabaabin joukot ajettiin kaupungista.
Somaliassa vietetään parhaillaan muslimien paastokuukautta ramadania, jolloin päiväsaikaan ihmiset ovat syömättä ja juomatta ja vasta auringonlaskun jälkeen perheet kokoontuvat yhteen syömään.
Alkuviikosta taistelut Mogadishussa taukosivat ainakin hetkellisesti, kun pääministeri Mohamed Hussein Roble kutsui kapinallisjoukkojen edustamien klaanien vanhimmat neuvotteluihin aselevosta. Taistelujen tauottua myös presidentti Farmajon vastaiset mielenosoitukset jatkuivat.
Somalian poliittinen järjestelmä ajautui umpikujaan viimeistään helmikuussa, kun presidentin toimikausi päättyi ennen kuin hänelle ehdittiin valita seuraajaa. Puntmaan ja Jubamaan osavaltioiden presidentit viivyttelivät neuvotteluja vaalijärjestelyistä monin tavoin, jotta vaaleja ei saataisi järjestettyä ennen Farmajon toimikauden päättymistä.
Opposition presidenttiehdokkaiden ja osavaltioiden presidenttien kanssa pidettiin vielä maaliskuussa viikkojen ajan kokouksia Mogadishun lentokentällä, mutta yhteisymmärrystä ei syntynyt.
Lopulta huhtikuun alkupuolella parlamentin alahuone päätti lähestulkoon yksimielisesti, että kansanedustajien ja presidentin toimikautta jatketaan vuoteen 2023, johon mennessä Somaliassa olisi määrä pitää oikeat vaalit, joissa kansa pääsee oikeasti äänestämään.
Viimekertaisissa vaaleissa klaanijohtajien nimeämät valitsijamiehet valitsivat kansanedustajat, jotka puolestaan äänestivät uudesta presidentistä. Somaliassa järjestettiin edelliset suorat ja yleiset vaalit vuonna 1969.
Kilpailevat presidenttiehdokkaat ja Somalian eri osavaltioiden presidentit pitävät Farmajon jatkoaikaa laittomana, sillä myös parlamentin toimikausi päättyi helmikuussa eikä sillä sen vuoksi ollut valtuuksia myöntää presidentille lisäaikaa. Samaa mieltä ovat kaikki länsimaat, YK ja Afrikan unioni.
EU jäädytti budjettitukensa Somalian hallitukselle jo vuodenvaihteessa. Hallitus sai alkuvuodesta maksettua virkamiesten ja sotilaiden palkat Saudi-Arabian ja Qatarin tuella. Nyt nämäkin rahat ovat loppuneet, ja hallitus on pyytänyt rahalahjoituksia ulkomailla asuvilta somalialaisilta.
Kun presidentti Farmajo tuli valtaan neljä vuotta sitten, hän oli hyvin suosittu kansan keskuudessa yli klaanirajojen. Hän yritti saada Al-Shabaabin itsemurhaiskut loppumaan tarjoamalla armahdusta rivitaistelijoille ja maksamalla sotilaille ja poliisille yli vuoden palkkarästit.
Ennen presidenttikauttaan Farmajo työskenteli liikennelaitoksen virkamiehenä Buffalossa Yhdysvalloissa.
Al-Shabaabin odotetaan valtaavan taas lisää alueita Somalian maaseudulla, kun terroristiliikettä vastaan taistelleet armeijan yksiköt lähtivät rintamalta Mogadishuun taistelemaan istuvaa presidenttiä ja hallitusta vastaan. Somalian maaseutua uhkaavat parhaillaan myös heinäsirkat ja kuivuus.
Päivitys 28.4.2021: Keskiviikkona presidentti Farmajo ilmoitti, ettei hän aio jatkaa presidenttinä kahden vuoden lisäaikaa vaan kutsuu uudestaan koolle neuvottelut epäsuorista presidentinvaaleista. Mogadishun turvallisuustilanne pysyi edelleen kuitenkin kireänä.
torstai 15. huhtikuuta 2021
Kuinka Grönlanti pärjäisi omillaan
KANSAN UUTISET 16.4.2021
Grönlannin vaalit ovat harvoin herättäneet laajempaa kiinnostusta ulkomailla. Viime viikolla kuitenkin lähes kaikki johtavat läntiset mediat raportoivat Grönlannin parlamenttivaaleista, sillä mielipidekyselyissä ennustettiin vaalivoittoa vasemmistolaiselle Kansan yhteisö -puolueelle (IA), joka kampanjoi saaren eteläosaan kaavailtua suurta kaivoshanketta vastaan.
Kvanefjeldin kaivos olisi toteutuessaan maailman kuudenneksi suurin uraanikaivos ja toiseksi suurin niin sanottujen harvinaisten maametallien kaivos. Harvinaiset maametallit ovat ryhmä alkuaineita, joita tarvitaan esimerkiksi älypuhelinten valmistuksessa, tietokoneiden näytöissä, sähköautoissa ja tuulivoimaloiden turbiineissa.
Uutiskuvista päätellen Grönlannin pääkaupungissa Nuukissa ihmiset jonottivat äänestämään pääsyä lumisohjossa paikallisen urheiluhallin ulkopuolella.
18 000 asukkaan Nuukissa asuu kolmasosa Grönlannin väestöstä. Pääkaupungista pääsee muihin Grönlannin kaupunkeihin vain helikopterilla tai lentokoneella ja kesäisin jäiden lähdön jälkeen myös laivalla.
Vasemmistopuolue IA voitti vaalit 37 prosentin ääniosuudella ja pyrkii muodostamaan hallituksen yhdessä populistisen Naleraq-puolueen kanssa, joka syntyi, kun joukko poliitikkoja erosi pitkään vallassa olleesta sosiaalidemokraattisesta Siumut-puolueesta.
IA ja sen todennäköinen hallituskumppani vastustavat molemmat kaivoshanketta ja kannattavat Grönlannin itsenäistymistä Tanskan alaisuudesta.
Kvanefjeldin malmiesiintymän omistaa australialainen kaivosyhtiö, jonka suurin yksittäinen osakas on harvinaisten maametallien louhintaan ja jalostukseen erikoistunut kiinalaisyhtiö. Alueelle oli tarkoitus rakentaa kaivoksen lisäksi uraanijalostamo ja harvinaisten maametallien erottelulaitos.
Kaivoshanke on herättänyt kansainvälistä mielenkiintoa, sillä harvinaisten maametallien kaivoksia on aiemmin ollut lähes yksinomaan Kiinassa.
Kaivosalueen asukkaita ovat huolestuttaneet etenkin uraanikaivoksen radioaktiiviset jätteet sekä muualta tulevien työntekijöiden mukanaan tuomat sosiaaliset muutokset reilun tuhannen asukkaan Narsaqissa. Alueen elinkeinoja ovat kalastus, lampaanhoito ja pienimuotoinen turismi.
Vasemmistopuolueen puheenjohtaja, 34-vuotias Mute Bourup Egede ilmoitti vaalituloksen selvittyä, että kaivoshanke tullaan keskeyttämään. Vaalien vielä tärkeämpiä teemoja olivat Egeden mukaan kuitenkin grönlantilaisten elinolojen parantaminen sekä ihmisten terveys ja puhdas ympäristö.
Grönlannin rikkaat mineraalivarat tulivat laajempaan tietoisuuteen vuonna 2019, kun presidentti Donald Trump kertoi Yhdysvaltojen olevan kiinnostunut ostamaan saaren. Trump peruutti suunnitellun Tanskan-vierailun sen jälkeen kun pääministeri Mette Frederiksen ilmoitti, että koko ajatus oli absurdi eikä Grönlanti ole myytävänä.
Trumpin ehdotus oli toki ylimielinen ja röyhkeä mutta kyseessä ei olisi ollut ensimmäinen maiden välinen aluekauppa. Yhdysvallat nimittäin osti Tanskalta vuonna 1917 Karibianmerellä Puerto Ricon naapurissa sijaitsevat Neitsytsaaret, joissa mustat orjat työskentelivät aikoinaan tanskalaisten sokeriplantaaseilla.
Yhdysvallat halusi ostaa Grönlannin myös vuonna 1946. Yhdysvaltojen joukot miehittivät Grönlannin toisen maailmansodan aikana ja rakensivat saaren pohjoisosaan Thulen lentotukikohdan, joka on edelleen Yhdysvaltojen hallussa.
Grönlannin vasemmistohallitus tulee vauhdittamaan saaren itsenäistymisaikeita. Selvä enemmistö grönlantilaisista kannattaa itsenäisyyttä, mutta haasteena on kuinka maa tulisi toimeen ilman Tanskan valtion vuosittain maksamaa 500 miljoonan euron budjettitukea.
Tällä hetkellä Grönlanti saa 95 prosenttia vientituloistaan kaloista ja äyriäisistä.
Monien grönlantilaisten mielestä maa voisi itsenäistyä vaikka saman tien. Tällöin maa voisi itse käydä kauppaa kalatalouden tuotteilla ilman tanskalaisia välikäsiä. Itsenäinen Grönlanti voisi myös vaatia Yhdysvaltoja maksamaan kunnollista vuokraa Thulen lentotukikohdasta. Myös julkinen hallinto voitaisiin järjestää edullisemmin kuin Tanskan alaisuudessa.
Grönlannin vaalit ovat harvoin herättäneet laajempaa kiinnostusta ulkomailla. Viime viikolla kuitenkin lähes kaikki johtavat läntiset mediat raportoivat Grönlannin parlamenttivaaleista, sillä mielipidekyselyissä ennustettiin vaalivoittoa vasemmistolaiselle Kansan yhteisö -puolueelle (IA), joka kampanjoi saaren eteläosaan kaavailtua suurta kaivoshanketta vastaan.
Kvanefjeldin kaivos olisi toteutuessaan maailman kuudenneksi suurin uraanikaivos ja toiseksi suurin niin sanottujen harvinaisten maametallien kaivos. Harvinaiset maametallit ovat ryhmä alkuaineita, joita tarvitaan esimerkiksi älypuhelinten valmistuksessa, tietokoneiden näytöissä, sähköautoissa ja tuulivoimaloiden turbiineissa.
Uutiskuvista päätellen Grönlannin pääkaupungissa Nuukissa ihmiset jonottivat äänestämään pääsyä lumisohjossa paikallisen urheiluhallin ulkopuolella.
18 000 asukkaan Nuukissa asuu kolmasosa Grönlannin väestöstä. Pääkaupungista pääsee muihin Grönlannin kaupunkeihin vain helikopterilla tai lentokoneella ja kesäisin jäiden lähdön jälkeen myös laivalla.
Vasemmistopuolue IA voitti vaalit 37 prosentin ääniosuudella ja pyrkii muodostamaan hallituksen yhdessä populistisen Naleraq-puolueen kanssa, joka syntyi, kun joukko poliitikkoja erosi pitkään vallassa olleesta sosiaalidemokraattisesta Siumut-puolueesta.
IA ja sen todennäköinen hallituskumppani vastustavat molemmat kaivoshanketta ja kannattavat Grönlannin itsenäistymistä Tanskan alaisuudesta.
Kvanefjeldin malmiesiintymän omistaa australialainen kaivosyhtiö, jonka suurin yksittäinen osakas on harvinaisten maametallien louhintaan ja jalostukseen erikoistunut kiinalaisyhtiö. Alueelle oli tarkoitus rakentaa kaivoksen lisäksi uraanijalostamo ja harvinaisten maametallien erottelulaitos.
Kaivoshanke on herättänyt kansainvälistä mielenkiintoa, sillä harvinaisten maametallien kaivoksia on aiemmin ollut lähes yksinomaan Kiinassa.
Kaivosalueen asukkaita ovat huolestuttaneet etenkin uraanikaivoksen radioaktiiviset jätteet sekä muualta tulevien työntekijöiden mukanaan tuomat sosiaaliset muutokset reilun tuhannen asukkaan Narsaqissa. Alueen elinkeinoja ovat kalastus, lampaanhoito ja pienimuotoinen turismi.
Vasemmistopuolueen puheenjohtaja, 34-vuotias Mute Bourup Egede ilmoitti vaalituloksen selvittyä, että kaivoshanke tullaan keskeyttämään. Vaalien vielä tärkeämpiä teemoja olivat Egeden mukaan kuitenkin grönlantilaisten elinolojen parantaminen sekä ihmisten terveys ja puhdas ympäristö.
Grönlannin rikkaat mineraalivarat tulivat laajempaan tietoisuuteen vuonna 2019, kun presidentti Donald Trump kertoi Yhdysvaltojen olevan kiinnostunut ostamaan saaren. Trump peruutti suunnitellun Tanskan-vierailun sen jälkeen kun pääministeri Mette Frederiksen ilmoitti, että koko ajatus oli absurdi eikä Grönlanti ole myytävänä.
Trumpin ehdotus oli toki ylimielinen ja röyhkeä mutta kyseessä ei olisi ollut ensimmäinen maiden välinen aluekauppa. Yhdysvallat nimittäin osti Tanskalta vuonna 1917 Karibianmerellä Puerto Ricon naapurissa sijaitsevat Neitsytsaaret, joissa mustat orjat työskentelivät aikoinaan tanskalaisten sokeriplantaaseilla.
Yhdysvallat halusi ostaa Grönlannin myös vuonna 1946. Yhdysvaltojen joukot miehittivät Grönlannin toisen maailmansodan aikana ja rakensivat saaren pohjoisosaan Thulen lentotukikohdan, joka on edelleen Yhdysvaltojen hallussa.
Grönlannin vasemmistohallitus tulee vauhdittamaan saaren itsenäistymisaikeita. Selvä enemmistö grönlantilaisista kannattaa itsenäisyyttä, mutta haasteena on kuinka maa tulisi toimeen ilman Tanskan valtion vuosittain maksamaa 500 miljoonan euron budjettitukea.
Tällä hetkellä Grönlanti saa 95 prosenttia vientituloistaan kaloista ja äyriäisistä.
Monien grönlantilaisten mielestä maa voisi itsenäistyä vaikka saman tien. Tällöin maa voisi itse käydä kauppaa kalatalouden tuotteilla ilman tanskalaisia välikäsiä. Itsenäinen Grönlanti voisi myös vaatia Yhdysvaltoja maksamaan kunnollista vuokraa Thulen lentotukikohdasta. Myös julkinen hallinto voitaisiin järjestää edullisemmin kuin Tanskan alaisuudessa.
torstai 1. huhtikuuta 2021
Uutta toivoa Tansaniassa
KANSAN UUTISET 1.4.2021
Uudet tuulet puhaltavat Tansaniassa sen jälkeen kun itsevaltias presidentti John Magufuli kuoli kaksi viikkoa sitten koronaan ja varapresidentti Samia Suluhusta tuli koko Itä-Afrikan alueen kaikkien aikojen ensimmäinen naispuolinen presidentti.
Vallanvaihdosta on seurattu Suomessakin tarkasti, sillä Tansania on ollut suomalaisen kehitysavun tärkein kohdemaa 1970-luvulta vuoteen 2015 asti, jolloin presidentti Magufuli tuli valtaan.
Samia Suluhua luonnehditaan monella tapaa edeltäjänsä vastakohdaksi. Häntä pidetään hyvänä kuuntelijana ja harkitsevana johtajana, joka osaa ottaa neuvoja vastaan ennen päätöksentekoa.
Edesmennyt presidentti John Magufuli oli puolestaan juuri se afrikkalainen valtiopäämies, joka piti koronavirusta länsimaiden saatanallisena hapatuksena, josta pysyisi loitolla höyryhengityksellä, yrttilääkkeillä ja rukoilemalla sankoin joukoin kirkoissa ja moskeijoissa.
Tansania selvisi viime vuoden kevään ensimmäisestä korona-aallosta vähin uhrauksin, mutta tämän vuoden tammikuussa tauti alkoi levitä laajalle. Tosin tarkempia tietoja tartuntamääristä ei ole, koska Magufuli kielsi tilastojen pitämisen ja yleensäkin kaiken julkisen puhumisen koronasta ilman hallitukselta etukäteen saatua lupaa.
Samia Suluhun nimitys presidentiksi ei ollut kirkossa kuulutettu, vaan asiasta käytiin kulissien takana kovaa vääntöä kahden viikon ajan, kun Magufuli makasi hengityskoneessa saatuaan koronan seurauksena sydänhalvauksen.
Viranomaiset eivät antaneet mitään tietoja presidentin sairastumisesta. Useita ihmisiä sen sijaan pidätettiin epäiltynä presidentin terveydentilaa koskeneiden huhujen levittämisestä sosiaalisessa mediassa.
Maanpaossa oleva oppositiojohtaja Tundu Lissu tviittasi Brysselistä käsin, että Magufuli oli sairaalahoidossa ensin Keniassa ja sitten Intiassa, mutta jälkeenpäin on käynyt ilmi, että tämä oli koko ajan tajuttomana ja paikallisen suojelupoliisin vartioimana valtion korkeimmille virkamiehille varatussa erikoissairaalassa Dar es Salaamissa.
Magufulin nimittämät tiedustelujohtajat halusivat, että myös hänen seuraajansa kuuluisi Victoriajärven alueen sukuma-heimoon, mutta armeijan komentajat ja valtapuolue CCM:n vanhemmat johtajat pitivät kiinni siitä, että varapresidentti nimitetään presidentiksi perustuslain edellyttämällä tavalla.
Samia Suluhu on paitsi nainen myös muslimi ja kotoisin Sansibarista eikä Manner-Tansaniasta. Tansania on liittovaltio, jossa Sansibarin saarialueella on varsin laaja itsehallinto.
Magufulin kuoleman jälkeen Tansaniaan julistettiin kahden viikon maansuru. Sosiaalinen media täyttyi suruviesteistä ja edesmenneen presidentin ylistyskertomuksista. Presidentin ruumissaattuetta seuraamaan saapui satoja tuhansia ihmisiä eri puolilla maata.
Ulkopuolisen oli vaikea ymmärtää, kuinka aitoja surunilmaukset olivat, sillä Magufuli oli paitsi harhaoppinut koronan kieltäjä myös kovaotteinen tyranni, joka lakkautti kaikki kriittiset mediat ja vangitutti oppositiojohtajat, jollei heitä hakattu sairaalakuntoon tai yritetty murhata.
Tansanian viime syksyn vaaleja pidetään yleisesti demokraattisten vaalien irvikuvana.
Magufuli sai aikoinaan tienrakennuksesta vastaavana ministerinä ollessaan kutsumanimen ”Puskutraktori”. Teitä tosiaan rakennettiin ja kunnostettiin ennätysvauhdilla myös hänen presidenttikaudellaan, mutta kutsumanimi viittasi pikemminkin hänen jyräävään johtajuustyyliinsä, jossa vastaansanomisia ei kuunneltu.
Uusi presidentti Samia Suluhu on herättänyt tansanialaisissa suurta toiveikkuutta, jollaista ei maassa vähään aikaan ole nähty.
”Nyt on aika haudata erimielisyydet ja osoittaa yhtenäisyyttä ja rakkautta”, kansan suussa tuttavallisesti Mama Samiaksi kutsuttu 61-vuotias presidentti kehotti virkaanastujaispuheessaan.
Magufulin muistotilaisuudessa hän puhui suoraan epäilijöille, joiden mielestä nainen ei olisi kykenevä toimimaan maan johdossa. ”Teille haluan kertoa, että tässä edessänne seisoo Tansanian presidentti, joka on biologisilta ominaisuuksiltaan nainen.”
Suruväki osoitti suosiota kolmen minuutin ajan.
Uudet tuulet puhaltavat Tansaniassa sen jälkeen kun itsevaltias presidentti John Magufuli kuoli kaksi viikkoa sitten koronaan ja varapresidentti Samia Suluhusta tuli koko Itä-Afrikan alueen kaikkien aikojen ensimmäinen naispuolinen presidentti.
Vallanvaihdosta on seurattu Suomessakin tarkasti, sillä Tansania on ollut suomalaisen kehitysavun tärkein kohdemaa 1970-luvulta vuoteen 2015 asti, jolloin presidentti Magufuli tuli valtaan.
Samia Suluhua luonnehditaan monella tapaa edeltäjänsä vastakohdaksi. Häntä pidetään hyvänä kuuntelijana ja harkitsevana johtajana, joka osaa ottaa neuvoja vastaan ennen päätöksentekoa.
Edesmennyt presidentti John Magufuli oli puolestaan juuri se afrikkalainen valtiopäämies, joka piti koronavirusta länsimaiden saatanallisena hapatuksena, josta pysyisi loitolla höyryhengityksellä, yrttilääkkeillä ja rukoilemalla sankoin joukoin kirkoissa ja moskeijoissa.
Tansania selvisi viime vuoden kevään ensimmäisestä korona-aallosta vähin uhrauksin, mutta tämän vuoden tammikuussa tauti alkoi levitä laajalle. Tosin tarkempia tietoja tartuntamääristä ei ole, koska Magufuli kielsi tilastojen pitämisen ja yleensäkin kaiken julkisen puhumisen koronasta ilman hallitukselta etukäteen saatua lupaa.
Samia Suluhun nimitys presidentiksi ei ollut kirkossa kuulutettu, vaan asiasta käytiin kulissien takana kovaa vääntöä kahden viikon ajan, kun Magufuli makasi hengityskoneessa saatuaan koronan seurauksena sydänhalvauksen.
Viranomaiset eivät antaneet mitään tietoja presidentin sairastumisesta. Useita ihmisiä sen sijaan pidätettiin epäiltynä presidentin terveydentilaa koskeneiden huhujen levittämisestä sosiaalisessa mediassa.
Maanpaossa oleva oppositiojohtaja Tundu Lissu tviittasi Brysselistä käsin, että Magufuli oli sairaalahoidossa ensin Keniassa ja sitten Intiassa, mutta jälkeenpäin on käynyt ilmi, että tämä oli koko ajan tajuttomana ja paikallisen suojelupoliisin vartioimana valtion korkeimmille virkamiehille varatussa erikoissairaalassa Dar es Salaamissa.
Magufulin nimittämät tiedustelujohtajat halusivat, että myös hänen seuraajansa kuuluisi Victoriajärven alueen sukuma-heimoon, mutta armeijan komentajat ja valtapuolue CCM:n vanhemmat johtajat pitivät kiinni siitä, että varapresidentti nimitetään presidentiksi perustuslain edellyttämällä tavalla.
Samia Suluhu on paitsi nainen myös muslimi ja kotoisin Sansibarista eikä Manner-Tansaniasta. Tansania on liittovaltio, jossa Sansibarin saarialueella on varsin laaja itsehallinto.
Magufulin kuoleman jälkeen Tansaniaan julistettiin kahden viikon maansuru. Sosiaalinen media täyttyi suruviesteistä ja edesmenneen presidentin ylistyskertomuksista. Presidentin ruumissaattuetta seuraamaan saapui satoja tuhansia ihmisiä eri puolilla maata.
Ulkopuolisen oli vaikea ymmärtää, kuinka aitoja surunilmaukset olivat, sillä Magufuli oli paitsi harhaoppinut koronan kieltäjä myös kovaotteinen tyranni, joka lakkautti kaikki kriittiset mediat ja vangitutti oppositiojohtajat, jollei heitä hakattu sairaalakuntoon tai yritetty murhata.
Tansanian viime syksyn vaaleja pidetään yleisesti demokraattisten vaalien irvikuvana.
Magufuli sai aikoinaan tienrakennuksesta vastaavana ministerinä ollessaan kutsumanimen ”Puskutraktori”. Teitä tosiaan rakennettiin ja kunnostettiin ennätysvauhdilla myös hänen presidenttikaudellaan, mutta kutsumanimi viittasi pikemminkin hänen jyräävään johtajuustyyliinsä, jossa vastaansanomisia ei kuunneltu.
Uusi presidentti Samia Suluhu on herättänyt tansanialaisissa suurta toiveikkuutta, jollaista ei maassa vähään aikaan ole nähty.
”Nyt on aika haudata erimielisyydet ja osoittaa yhtenäisyyttä ja rakkautta”, kansan suussa tuttavallisesti Mama Samiaksi kutsuttu 61-vuotias presidentti kehotti virkaanastujaispuheessaan.
Magufulin muistotilaisuudessa hän puhui suoraan epäilijöille, joiden mielestä nainen ei olisi kykenevä toimimaan maan johdossa. ”Teille haluan kertoa, että tässä edessänne seisoo Tansanian presidentti, joka on biologisilta ominaisuuksiltaan nainen.”
Suruväki osoitti suosiota kolmen minuutin ajan.
torstai 18. maaliskuuta 2021
Karkasiko korona sittenkin Wuhanin laboratoriosta?
KANSAN UUTISET 19.3.2021
Yhdysvaltalainen politiikkaan erikoistunut verkkolehti Politico juhlisti koronapandemian vuosipäivää viime viikolla herättämällä henkiin vanhat spekulaatiot siitä, että korona olisi saattanut karata Wuhanissa Kiinassa sijaitsevan virologian instituutin laboratorioista, joissa oli jo pitkään tutkittu lepakoiden koronaviruksia.
Uusi koronavirus havaittiin ihmisillä ensimmäisen kerran juuri Wuhanin kaupungissa Keski-Kiinassa vuoden 2019 lopulla. Aluksi virus tarttui yksittäisiin ihmisiin Wuhanissa tai muualla Kiinassa ennen kuin se joulukuussa levisi paikallisen kala- ja eläintorin työntekijöiden keskuuteen ja käynnisti laajemman epidemian.
Politico-lehden julkaisema kirjoitus oli ote yhdysvaltalaisen tutkivan toimittajan Josh Roginin tuoreesta kirjasta, joka käsittelee Yhdysvaltojen ja Kiinan välisiä suhteita ja niissä tapahtuneita käänteitä Donald Trumpin presidenttikauden aikana.
Roginin mukaan Wuhanin virologian instituutin tutkijat kertoivat laitoksen turvallisuusriskeistä vuonna 2017 paikan päällä käyneille Yhdysvaltojen Pekingin-suurlähetystön edustajille. Kiinalaistutkijat pyysivät apua laboratorioiden bioturvallisuuden parantamiseksi, jotta työntekijät eivät vahingossa altistuisi vaarallisille taudinaiheuttajille ja mahdollisesti levittäisi niitä laboratorion ulkopuolelle.
Roginin tiedot perustuvat Pekingin-suurlähetystön terveysalan asiantuntijoiden laatimiin raportteihin vuodelta 2018. Yhdysvaltojen ulkoministeriöön Washingtoniin lähetettyjä raportteja ei merkitty salaisiksi, mutta niitä ei ole myöskään julkaistu.
Wuhanin koronavirustutkimusta rahoitettiin tuolloin pitkälti Yhdysvalloista. Wuhanin laboratorioissa tehtiin muun muassa kokeita, joissa hiirien keuhkosoluja muokattiin geenitekniikalla ihmisten keuhkosolujen kaltaisiksi lisäämällä solukalvoihin tiettyjä proteiineja, jotka mahdollistivat lepakoista peräisin olevan koronaviruksen tartunnan.
Tutkimus auttoi ymmärtämään paremmin sarsin kaltaisen koronaviruksen tartuntamekanismeja, minkä puolestaan kuviteltiin auttavan mahdollisten tulevien epidemioiden ehkäisemisessä.
Yhdysvalloissa vastaavanlaiset kokeet kiellettiin Barack Obaman presidenttikaudella, sillä virusten leviämisriskiä pidettiin liian suurena.
Wuhanin virologian laitoksen tutkijat olivat myös onnistuneet eristämään kolme aiemmin tuntematonta koronavirusta, jotka olivat peräisin Kiinan eteläosien luolissa tavatuista lepakoista.
Josh Rogin kirjoitti Wuhanin virologian instituutin bioturvaongelmista ensimmäisen kerran Washington Post -lehden julkaisemassa artikkelissa viime vuoden huhtikuussa. Kirjoitus herätti tuolloin suurta huomiota, mutta uskottavuus kärsi, kun samaan aikaan salaliittoteoriat jylläsivät Yhdysvalloissa ja presidentti Trump ja ulkoministeri Mike Pompeo vaativat Kiinaa paljastamaan kaiken viruksen todellisesta alkuperästä.
Muuan republikaanisenaattori oli aiemmin väittänyt, että koronavirus oli peräisin Kiinan biosodankäynnin laboratorioista. Geenitutkimukset kuitenkin kumosivat tämän väitteen, sillä koronassa ei ole viitteitä keinotekoisesta geneettisestä muuntelusta.
Wuhanin virologian laitos ei koskaan saanut kaipaamaansa lisärahoitusta, sillä Yhdysvaltojen ja Kiinan välit viilenivät Trumpin tempoilevan politiikan vuoksi. Samalla yhdysvaltalaisten asiantuntijoiden pääsy laitokseen estettiin.
Kiinan kommunistipuolue on kieltänyt tutkijoita puhumasta koronasta ja epidemian alkuvaiheista tai julkaisemasta koronaa käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita ilman viranomaisten lupaa.
Politico-lehden viime viikolla julkaisemaa kirjoitusta ei ole juuri uutisoitu laajemmin, mutta väitteitä ei ole myöskään kiistetty.
Josh Roginin Washington Postiin kirjoittaman uudemman jutun mukaan presidentti Joe Bidenin hallinto tietää Wuhanin virologian laitoksen aiemmista turvallisuusriskeistä ja on pyytänyt Maailman terveysjärjestöä WHO:ta valmistelemaan uutta ja täysin riippumatonta selvitystä koronan alkuperästä.
WHO:n toimeksiannosta alkuvuodesta tehty selvitys perustui pitkälti Kiinan viranomaisten ulkomaisille tutkijoille antamiin tietoihin.
Yhdysvaltalainen politiikkaan erikoistunut verkkolehti Politico juhlisti koronapandemian vuosipäivää viime viikolla herättämällä henkiin vanhat spekulaatiot siitä, että korona olisi saattanut karata Wuhanissa Kiinassa sijaitsevan virologian instituutin laboratorioista, joissa oli jo pitkään tutkittu lepakoiden koronaviruksia.
Uusi koronavirus havaittiin ihmisillä ensimmäisen kerran juuri Wuhanin kaupungissa Keski-Kiinassa vuoden 2019 lopulla. Aluksi virus tarttui yksittäisiin ihmisiin Wuhanissa tai muualla Kiinassa ennen kuin se joulukuussa levisi paikallisen kala- ja eläintorin työntekijöiden keskuuteen ja käynnisti laajemman epidemian.
Politico-lehden julkaisema kirjoitus oli ote yhdysvaltalaisen tutkivan toimittajan Josh Roginin tuoreesta kirjasta, joka käsittelee Yhdysvaltojen ja Kiinan välisiä suhteita ja niissä tapahtuneita käänteitä Donald Trumpin presidenttikauden aikana.
Roginin mukaan Wuhanin virologian instituutin tutkijat kertoivat laitoksen turvallisuusriskeistä vuonna 2017 paikan päällä käyneille Yhdysvaltojen Pekingin-suurlähetystön edustajille. Kiinalaistutkijat pyysivät apua laboratorioiden bioturvallisuuden parantamiseksi, jotta työntekijät eivät vahingossa altistuisi vaarallisille taudinaiheuttajille ja mahdollisesti levittäisi niitä laboratorion ulkopuolelle.
Roginin tiedot perustuvat Pekingin-suurlähetystön terveysalan asiantuntijoiden laatimiin raportteihin vuodelta 2018. Yhdysvaltojen ulkoministeriöön Washingtoniin lähetettyjä raportteja ei merkitty salaisiksi, mutta niitä ei ole myöskään julkaistu.
Wuhanin koronavirustutkimusta rahoitettiin tuolloin pitkälti Yhdysvalloista. Wuhanin laboratorioissa tehtiin muun muassa kokeita, joissa hiirien keuhkosoluja muokattiin geenitekniikalla ihmisten keuhkosolujen kaltaisiksi lisäämällä solukalvoihin tiettyjä proteiineja, jotka mahdollistivat lepakoista peräisin olevan koronaviruksen tartunnan.
Tutkimus auttoi ymmärtämään paremmin sarsin kaltaisen koronaviruksen tartuntamekanismeja, minkä puolestaan kuviteltiin auttavan mahdollisten tulevien epidemioiden ehkäisemisessä.
Yhdysvalloissa vastaavanlaiset kokeet kiellettiin Barack Obaman presidenttikaudella, sillä virusten leviämisriskiä pidettiin liian suurena.
Wuhanin virologian laitoksen tutkijat olivat myös onnistuneet eristämään kolme aiemmin tuntematonta koronavirusta, jotka olivat peräisin Kiinan eteläosien luolissa tavatuista lepakoista.
Josh Rogin kirjoitti Wuhanin virologian instituutin bioturvaongelmista ensimmäisen kerran Washington Post -lehden julkaisemassa artikkelissa viime vuoden huhtikuussa. Kirjoitus herätti tuolloin suurta huomiota, mutta uskottavuus kärsi, kun samaan aikaan salaliittoteoriat jylläsivät Yhdysvalloissa ja presidentti Trump ja ulkoministeri Mike Pompeo vaativat Kiinaa paljastamaan kaiken viruksen todellisesta alkuperästä.
Muuan republikaanisenaattori oli aiemmin väittänyt, että koronavirus oli peräisin Kiinan biosodankäynnin laboratorioista. Geenitutkimukset kuitenkin kumosivat tämän väitteen, sillä koronassa ei ole viitteitä keinotekoisesta geneettisestä muuntelusta.
Wuhanin virologian laitos ei koskaan saanut kaipaamaansa lisärahoitusta, sillä Yhdysvaltojen ja Kiinan välit viilenivät Trumpin tempoilevan politiikan vuoksi. Samalla yhdysvaltalaisten asiantuntijoiden pääsy laitokseen estettiin.
Kiinan kommunistipuolue on kieltänyt tutkijoita puhumasta koronasta ja epidemian alkuvaiheista tai julkaisemasta koronaa käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita ilman viranomaisten lupaa.
Politico-lehden viime viikolla julkaisemaa kirjoitusta ei ole juuri uutisoitu laajemmin, mutta väitteitä ei ole myöskään kiistetty.
Josh Roginin Washington Postiin kirjoittaman uudemman jutun mukaan presidentti Joe Bidenin hallinto tietää Wuhanin virologian laitoksen aiemmista turvallisuusriskeistä ja on pyytänyt Maailman terveysjärjestöä WHO:ta valmistelemaan uutta ja täysin riippumatonta selvitystä koronan alkuperästä.
WHO:n toimeksiannosta alkuvuodesta tehty selvitys perustui pitkälti Kiinan viranomaisten ulkomaisille tutkijoille antamiin tietoihin.
torstai 4. maaliskuuta 2021
Saudi-Arabian uudistusten kova hinta
KANSAN UUTISET 5.3.2021
Saudiarabialainen naisten oikeuksien puolestapuhuja Loujain al-Hathloul pidätettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014, kun hän oli ajamassa autolla Arabiemiraateista kotimaahansa. Autolla ajaminen oli Saudi-Arabiassa tuolloin vielä naisilta kielletty. Sillä kertaa Loujain selvisi 73 päivän pidätyksellä, vaikka ensin häntä uhattiin terrorismituomioistuimella, koska hän oli julkaissut automatkastaan kuvatun videon YouTubessa.
Toukokuussa 2018 hänet vangittiin taas, tällä kertaa yhdessä useiden muiden saudinaisten kanssa, jotka olivat kampanjoineet sosiaalisessa mediassa naisten ajokieltoa ja Saudi-Arabian keskiaikaisia holhouslakeja vastaan. Holhouslakien mukaan nainen ei saanut matkustaa ilman miespuolista sukulaista tai käydä lääkärissä ilman miespuolisen holhoojan lupaa.
Vain pari viikkoa myöhemmin naiset saivat kuitenkin jo hakea ajokorttia ja ajaa autolla Saudi-Arabiassa. Kruununprinssi Mohammed bin Salmanin aloitteesta seuraavana vuonna naiset saivat myös matkustaa ulkomaille ilman miesholhoojan erillistä lupaa. Elokuvateatterit sallittiin ensimmäisen kerran 35 vuoteen.
Kruununprinssi Mohammed, tai MBS kuten häntä kutsutaan arabimaissa, sanoo haluavansa uudistaa Saudi-Arabiaa. Kruununprinssi on ollut maan todellinen johtaja vuodesta 2017, sillä hänen isänsä, kuningas Salman on vanha ja sairas. Uudistusten lisäksi MBS on keskittänyt valtaa itselleen, tukahduttanut kovin ottein maan toisinajattelijat ja käynyt veristä sotaa naapurimaassa Jemenissä.
Loujain al-Hathloul ei päässyt ajamaan autolla eikä elokuviin, vaan joutui vankilaan tuhanneksi ja yhdeksi päiväksi ilman kunnollista oikeudenkäyntiä. Perheenjäsenten mukaan häntä hakattiin pampulla jalkapohjiin ja reisiin. Hänelle annettiin sähkösokkeja, ja häntä vesikidutettiin. Välillä häntä pidettiin eristyssellissä, missä vartijat herättivät hänet kahden tunnin välein.
Kruununprinssi Mohammedin pääneuvonantaja oli mukana kidutuksessa, nauroi ja uhkasi raiskata hänet ja paloitella kuoliaaksi. Samaa miestä syytetään sauditoimittaja Jamal Khashoggin paloittelusurman järjestämisestä Saudi-Arabian Istanbulin-konsulaatissa syksyllä 2018.
Viime joulukuussa Loujain al-Hathloul sai lopulta tuomion. Saudi-Arabian terrorismituomioistuin langetti hänelle viiden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksen. Loujainin rikoksia olivat muun muassa kuningaskunnan holhousjärjestelmän vastainen agitointi, yhteydenpito ulkomaisten diplomaattien ja toimittajien kanssa sekä internetin käyttäminen yleisen järjestyksen horjuttamiseen.
Helmikuussa Loujain päästettiin ehdonalaiseen, kun hän oli kärsinyt tuomiostaan melkein puolet tutkinta-ajan vankeus mukaan laskettuna.
Asiaan vaikutti myös se, että Yhdysvalloissa Joe Biden oli juuri aloittanut presidenttikautensa. Biden vaati vaalikampanjan aikana Loujain al-Hathoulin ja Saudi-Arabian muiden vangittujen naisasia-aktivistien vapauttamista.
Loujain oli tunnettu Yhdysvalloissa, sillä Time-lehti oli nimennyt hänet maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalle vuonna 2019.
31-vuotias Loujain al-Hathloul ei todellisuudessa ole vielä vapaa, sillä hän ei saa poistua maasta eikä puhua kokemuksistaan medialle tai julkaista postauksia sosiaaliseen mediaan. Loujainin kaikki Saudi-Arabiassa edelleen olevat perheenjäsenet on myös asetettu matkustuskieltoon. Yhteydet mediaan hoitaa Brysselissä asuva nuorempi sisko.
Loujainin perhe aikoo vaatia matkustuskiellon kumoamista, vahingonkorvauksia Loujainin kidutuksesta sekä kiduttajien saamista vastuuseen teoistaan.
Saudi-Arabiassa on edelleen myös vangittuna kymmenkunta naista, jotka pidätettiin Loujainin kanssa samaan aikaan.
Guardian-lehden haastatteleman Saudi-Arabian kuningashuoneen jäsenen mukaan naisten rikos ei niinkään ollut se, että he kampanjoivat naisten ajokieltoa vastaan. Pahinta oli se, että heidän näkyvän kampanjointinsa vuoksi monet saattoivat kuvitella, että lakimuutos olisi ollut seurausta naisten esittämistä vaatimuksista – eikä pelkästään kruununprinssin harkinnan ja hyväntahtoisuuden ansiota.
Saudiarabialainen naisten oikeuksien puolestapuhuja Loujain al-Hathloul pidätettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014, kun hän oli ajamassa autolla Arabiemiraateista kotimaahansa. Autolla ajaminen oli Saudi-Arabiassa tuolloin vielä naisilta kielletty. Sillä kertaa Loujain selvisi 73 päivän pidätyksellä, vaikka ensin häntä uhattiin terrorismituomioistuimella, koska hän oli julkaissut automatkastaan kuvatun videon YouTubessa.
Toukokuussa 2018 hänet vangittiin taas, tällä kertaa yhdessä useiden muiden saudinaisten kanssa, jotka olivat kampanjoineet sosiaalisessa mediassa naisten ajokieltoa ja Saudi-Arabian keskiaikaisia holhouslakeja vastaan. Holhouslakien mukaan nainen ei saanut matkustaa ilman miespuolista sukulaista tai käydä lääkärissä ilman miespuolisen holhoojan lupaa.
Vain pari viikkoa myöhemmin naiset saivat kuitenkin jo hakea ajokorttia ja ajaa autolla Saudi-Arabiassa. Kruununprinssi Mohammed bin Salmanin aloitteesta seuraavana vuonna naiset saivat myös matkustaa ulkomaille ilman miesholhoojan erillistä lupaa. Elokuvateatterit sallittiin ensimmäisen kerran 35 vuoteen.
Kruununprinssi Mohammed, tai MBS kuten häntä kutsutaan arabimaissa, sanoo haluavansa uudistaa Saudi-Arabiaa. Kruununprinssi on ollut maan todellinen johtaja vuodesta 2017, sillä hänen isänsä, kuningas Salman on vanha ja sairas. Uudistusten lisäksi MBS on keskittänyt valtaa itselleen, tukahduttanut kovin ottein maan toisinajattelijat ja käynyt veristä sotaa naapurimaassa Jemenissä.
Loujain al-Hathloul ei päässyt ajamaan autolla eikä elokuviin, vaan joutui vankilaan tuhanneksi ja yhdeksi päiväksi ilman kunnollista oikeudenkäyntiä. Perheenjäsenten mukaan häntä hakattiin pampulla jalkapohjiin ja reisiin. Hänelle annettiin sähkösokkeja, ja häntä vesikidutettiin. Välillä häntä pidettiin eristyssellissä, missä vartijat herättivät hänet kahden tunnin välein.
Kruununprinssi Mohammedin pääneuvonantaja oli mukana kidutuksessa, nauroi ja uhkasi raiskata hänet ja paloitella kuoliaaksi. Samaa miestä syytetään sauditoimittaja Jamal Khashoggin paloittelusurman järjestämisestä Saudi-Arabian Istanbulin-konsulaatissa syksyllä 2018.
Viime joulukuussa Loujain al-Hathloul sai lopulta tuomion. Saudi-Arabian terrorismituomioistuin langetti hänelle viiden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksen. Loujainin rikoksia olivat muun muassa kuningaskunnan holhousjärjestelmän vastainen agitointi, yhteydenpito ulkomaisten diplomaattien ja toimittajien kanssa sekä internetin käyttäminen yleisen järjestyksen horjuttamiseen.
Helmikuussa Loujain päästettiin ehdonalaiseen, kun hän oli kärsinyt tuomiostaan melkein puolet tutkinta-ajan vankeus mukaan laskettuna.
Asiaan vaikutti myös se, että Yhdysvalloissa Joe Biden oli juuri aloittanut presidenttikautensa. Biden vaati vaalikampanjan aikana Loujain al-Hathoulin ja Saudi-Arabian muiden vangittujen naisasia-aktivistien vapauttamista.
Loujain oli tunnettu Yhdysvalloissa, sillä Time-lehti oli nimennyt hänet maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalle vuonna 2019.
31-vuotias Loujain al-Hathloul ei todellisuudessa ole vielä vapaa, sillä hän ei saa poistua maasta eikä puhua kokemuksistaan medialle tai julkaista postauksia sosiaaliseen mediaan. Loujainin kaikki Saudi-Arabiassa edelleen olevat perheenjäsenet on myös asetettu matkustuskieltoon. Yhteydet mediaan hoitaa Brysselissä asuva nuorempi sisko.
Loujainin perhe aikoo vaatia matkustuskiellon kumoamista, vahingonkorvauksia Loujainin kidutuksesta sekä kiduttajien saamista vastuuseen teoistaan.
Saudi-Arabiassa on edelleen myös vangittuna kymmenkunta naista, jotka pidätettiin Loujainin kanssa samaan aikaan.
Guardian-lehden haastatteleman Saudi-Arabian kuningashuoneen jäsenen mukaan naisten rikos ei niinkään ollut se, että he kampanjoivat naisten ajokieltoa vastaan. Pahinta oli se, että heidän näkyvän kampanjointinsa vuoksi monet saattoivat kuvitella, että lakimuutos olisi ollut seurausta naisten esittämistä vaatimuksista – eikä pelkästään kruununprinssin harkinnan ja hyväntahtoisuuden ansiota.
torstai 18. helmikuuta 2021
Odotukset korkealla Kosovossa
KANSAN UUTISET 19.2.2021
Kosovossa monien odotukset ovat korkealla sunnuntaina pidettyjen parlamenttivaalien tulosten julkistamisen jälkeen. Vasemmistolainen Itsemääräämisliike (VV) sai lähes puolet annetuista äänistä lupaamalla ihmisille työtä ja parempia hyvinvointipalveluja.
Vasemmistopuoluetta äänestivät mielipidekyselyjen mukaan etenkin nuoret, naiset ja vanhukset. Kosovossa lähes kolmasosa aikuisväestöstä on ilman työtä ja koronan takia talous on kuralla.
Itsemääräämisliikkeen kaavailemien uudistusten lista on pitkä. Työllisyyden kohentamiseksi julkisen alan yksityistäminen lopetetaan ja sen sijaan tuetaan yrityksiä, jotka luovat työpaikkoja ja maksavat työntekijöille kunnollista palkkaa. Yksinhuoltajaäidit ja vanhukset tulevat saamaan avustuksia, ja isät oikeuden vanhempainlomaan. Verotus muuttuu progressiiviseksi, ja korkeakoulut tulevat maksuttomiksi.
Vasemmistopuolue lupaa samaan aikaan kitkeä korruptiota ja taistella mafiaa vastaan. Kosovon koko itsenäisyyden ajan maata ovat johtaneet entisen vapautusarmeijan UCK:n taistelijat, jotka ovat kavaltaneet yhteistä omaisuutta, vaatineet yrityksiltä suojelurahaa ja pyörittäneet kansainvälistä huumekauppaa.
Presidentti Hashim Thaçi joutui eroamaan marraskuussa, kun Haagissa toimiva Kosovon erityistuomioistuin nosti häntä ja kuutta muuta johtavaa poliitikkoa vastaan syytteet Kosovon sodan aikana vuosina 1998–2000 tehdyistä sotarikoksista. Ex-presidenttiä ja hänen tovereitaan syytetään kidutuksesta, vainoamisesta ja ainakin sadan ihmisen, sekä serbien että albaanien, murhasta.
45-vuotiaan Albin Kurtin johtama Itsemääräämisliike voitti myös vuosi sitten Kosovossa pidetyt edelliset vaalit, silloin tosin pienemmällä marginaalilla. Kurti ehti olla pääministerinä vain 50 päivää ennen kuin hallituskumppanina ollut oikeistopuolue lähti yhteishallituksesta.
Syynä välirikkoon oli Yhdysvaltojen erikoislähettilään kiivas halu saada aikaan rauhansopimus Serbian ja Kosovon välillä. Pääministeri Kurti vastusti Donald Trumpin hallinnon kaavailuja, sillä rauhanneuvottelut olivat lähinnä teatteria, jonka ainoana tuloksena oli, että Trump pääsi kehumaan amerikkalaiselle yleisölle saaneensa serbit ja albaanit lopettamaan toistensa tappamisen.
Lopulta myös uusi oikeistohallitus kaatui, kun perustuslakituomioistuin totesi sen lainvastaiseksi ja määräsi uudet vaalit.
Itsemääräämisliike syntyi vuonna 2005 protestiliikkeenä, joka vaati Kosovolle täyttä itsenäisyyttä Serbiasta ja myös irtautumista Kosovon sodan jälkeen perustetusta YK-hallinnosta ja sitä seuranneesta EU:n oikeusvaltio-operaatiosta.
Liikkeen keskeinen toimintamuoto oli kansalaistottelemattomuus. Pääministeriksi nouseva Albin Kurti on istunut vankilassa Jugoslavian hallinnon aikana ja kahteen otteeseen itsenäisessä Kosovossa.
Vuonna 2007 häntä syytettiin mellakan järjestämisestä YK:n väliaikaishallintoa vastaan. Kaksi ihmistä kuoli ja kymmenet loukkaantuivat, kun YK:n romanialaiset poliisijoukot ampuivat mielenosoittajia kumiluodeilla.
Myöhemmin Itsemääräämisliikkeen kansanedustajat yrittivät estää neuvottelujen etenemisen Serbian kanssa keskeyttämällä asiaa koskevat käsittelyt parlamentissa puhaltamalla vihellyspilleihin, heittämällä kananmunia ja tuomalla kyynelkaasukanistereita istuntosaliin.
EU aikoo epäilemättä jatkaa Kosovon painostamista sovintoneuvotteluihin Serbian kanssa, vaikka Albin Kurtin tuleva hallitus vastustaa neuvotteluja. Itsemääräämisliike haluaa pikemminkin neuvotella rauhassa Kosovon serbiväestön edustajien ja muiden vähemmistöjen kanssa.
Puolue tarvitsee vähemmistöryhmiä edustavien puolueiden tuen saadakseen enemmistön parlamentissa. Serbeille, romaneille ja muille vähemmistöryhmille on parlamentissa omat kiintiöt.
Mikäli tuleva hallitus lopulta suostuu neuvotteluihin Serbian kanssa, asialistalle nostetaan myös vaatimukset sotakorvauksista Kosovon sodan aikana tehdyistä tuhoista ja alueelta varastetusta omaisuudesta.
Vasemmistopuolue haluaa myös muuttaa perustuslakia niin, että se sallisi kansanäänestyksen Kosovon liittämisestä yhteen Albanian kanssa. Myöhemmin puolueen pyrkimyksenä on liittyä EU:hun ja Natoon.
Kosovossa monien odotukset ovat korkealla sunnuntaina pidettyjen parlamenttivaalien tulosten julkistamisen jälkeen. Vasemmistolainen Itsemääräämisliike (VV) sai lähes puolet annetuista äänistä lupaamalla ihmisille työtä ja parempia hyvinvointipalveluja.
Vasemmistopuoluetta äänestivät mielipidekyselyjen mukaan etenkin nuoret, naiset ja vanhukset. Kosovossa lähes kolmasosa aikuisväestöstä on ilman työtä ja koronan takia talous on kuralla.
Itsemääräämisliikkeen kaavailemien uudistusten lista on pitkä. Työllisyyden kohentamiseksi julkisen alan yksityistäminen lopetetaan ja sen sijaan tuetaan yrityksiä, jotka luovat työpaikkoja ja maksavat työntekijöille kunnollista palkkaa. Yksinhuoltajaäidit ja vanhukset tulevat saamaan avustuksia, ja isät oikeuden vanhempainlomaan. Verotus muuttuu progressiiviseksi, ja korkeakoulut tulevat maksuttomiksi.
Vasemmistopuolue lupaa samaan aikaan kitkeä korruptiota ja taistella mafiaa vastaan. Kosovon koko itsenäisyyden ajan maata ovat johtaneet entisen vapautusarmeijan UCK:n taistelijat, jotka ovat kavaltaneet yhteistä omaisuutta, vaatineet yrityksiltä suojelurahaa ja pyörittäneet kansainvälistä huumekauppaa.
Presidentti Hashim Thaçi joutui eroamaan marraskuussa, kun Haagissa toimiva Kosovon erityistuomioistuin nosti häntä ja kuutta muuta johtavaa poliitikkoa vastaan syytteet Kosovon sodan aikana vuosina 1998–2000 tehdyistä sotarikoksista. Ex-presidenttiä ja hänen tovereitaan syytetään kidutuksesta, vainoamisesta ja ainakin sadan ihmisen, sekä serbien että albaanien, murhasta.
45-vuotiaan Albin Kurtin johtama Itsemääräämisliike voitti myös vuosi sitten Kosovossa pidetyt edelliset vaalit, silloin tosin pienemmällä marginaalilla. Kurti ehti olla pääministerinä vain 50 päivää ennen kuin hallituskumppanina ollut oikeistopuolue lähti yhteishallituksesta.
Syynä välirikkoon oli Yhdysvaltojen erikoislähettilään kiivas halu saada aikaan rauhansopimus Serbian ja Kosovon välillä. Pääministeri Kurti vastusti Donald Trumpin hallinnon kaavailuja, sillä rauhanneuvottelut olivat lähinnä teatteria, jonka ainoana tuloksena oli, että Trump pääsi kehumaan amerikkalaiselle yleisölle saaneensa serbit ja albaanit lopettamaan toistensa tappamisen.
Lopulta myös uusi oikeistohallitus kaatui, kun perustuslakituomioistuin totesi sen lainvastaiseksi ja määräsi uudet vaalit.
Itsemääräämisliike syntyi vuonna 2005 protestiliikkeenä, joka vaati Kosovolle täyttä itsenäisyyttä Serbiasta ja myös irtautumista Kosovon sodan jälkeen perustetusta YK-hallinnosta ja sitä seuranneesta EU:n oikeusvaltio-operaatiosta.
Liikkeen keskeinen toimintamuoto oli kansalaistottelemattomuus. Pääministeriksi nouseva Albin Kurti on istunut vankilassa Jugoslavian hallinnon aikana ja kahteen otteeseen itsenäisessä Kosovossa.
Vuonna 2007 häntä syytettiin mellakan järjestämisestä YK:n väliaikaishallintoa vastaan. Kaksi ihmistä kuoli ja kymmenet loukkaantuivat, kun YK:n romanialaiset poliisijoukot ampuivat mielenosoittajia kumiluodeilla.
Myöhemmin Itsemääräämisliikkeen kansanedustajat yrittivät estää neuvottelujen etenemisen Serbian kanssa keskeyttämällä asiaa koskevat käsittelyt parlamentissa puhaltamalla vihellyspilleihin, heittämällä kananmunia ja tuomalla kyynelkaasukanistereita istuntosaliin.
EU aikoo epäilemättä jatkaa Kosovon painostamista sovintoneuvotteluihin Serbian kanssa, vaikka Albin Kurtin tuleva hallitus vastustaa neuvotteluja. Itsemääräämisliike haluaa pikemminkin neuvotella rauhassa Kosovon serbiväestön edustajien ja muiden vähemmistöjen kanssa.
Puolue tarvitsee vähemmistöryhmiä edustavien puolueiden tuen saadakseen enemmistön parlamentissa. Serbeille, romaneille ja muille vähemmistöryhmille on parlamentissa omat kiintiöt.
Mikäli tuleva hallitus lopulta suostuu neuvotteluihin Serbian kanssa, asialistalle nostetaan myös vaatimukset sotakorvauksista Kosovon sodan aikana tehdyistä tuhoista ja alueelta varastetusta omaisuudesta.
Vasemmistopuolue haluaa myös muuttaa perustuslakia niin, että se sallisi kansanäänestyksen Kosovon liittämisestä yhteen Albanian kanssa. Myöhemmin puolueen pyrkimyksenä on liittyä EU:hun ja Natoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)