Kuka hyötyi Syyrian kaasuiskuista?

KU-VIIKKOLEHTI 30.8.2013

Katselin verkosta Britannian yleisradion BBC:n esittämää kuva-aineistoa Syyrian viimeviikkoisista myrkkykaasuiskuista. Jalkakäytävällä makasi pelkissä alusvaatteissa olevia miehiä, joiden päälle kaadettiin ämpäreistä vettä kemiallisten aineiden huuhtomiseksi pois iholta. Väliaikaisen sairaalan lattialla annettiin happea nuorille miehille ja lapsille, jotka kärsivät kouristuksista ja hengitysvaikeuksista.

Seuraavaksi kuvattiin noin kymmenvuotiasta poikaa, joka kertoi yön pimeydessä tapahtuneesta iskusta. Äiti oli laittanut märkiä kankaita lasten kirvelevien silmien peitoksi ja lopulta isä oli nostanut pojan autoon, joka ajoi tiehensä. ”En tiedä, missä isä ja kaikki muut ovat”, poika sanoi ennen kuin purskahti itkuun.

Kyseessä oli kammottava kemiallinen isku, jossa kuoli satoja ihmisiä, mutta silti onnettomuuksien, rikosten tai sotahyökkäysten uhreiksi joutuneita pitäisi muistaa kohdella mediassa hienotunteisesti. Iskun uhreja ei tulisi kuvata lähikuvissa eikä sokissa olevia ihmisiä saisi haastatella – etenkään ei lapsia, ei edes kaukaisissa maissa asuvia.

Suomalaisilla kanavilla Damaskoksen laitamilla tehdyt kemialliset iskut taisivat aluksi jäädä tärkeämpien kotimaan tapahtumien ja Egyptin islamistien mielenosoitusten väkivaltaisen tukahduttamisen varjoon.

Mutta sen jälkeen kun ulkoministeri John Kerry maanantaina ilmoitti, että Yhdysvalloilla oli kiistattomia todisteita Syyrian hallituksen käyttämistä kemiallisista aseista, Syyrian tilanteesta tuli ulkomaanuutisten ykkösaihe.

Puolustusministeri Chuck Hagel totesi, että Yhdysvaltojen asevoimat olivat valmiita iskemään Syyriaan heti kun presidentti Barack Obama antaisi hyökkäyskäskyn. Britannian pääministeri David Cameron ja Ranskan presidentti Francois Hollande lupasivat liittyä kostoiskuihin. Syyrian kapinallisten edustajien mukaan länsimaiden hyökkäys Syyriaan käynnistyy lähipäivinä.

Keskiviikkona lehdissä oli jo näyttäviä karttakuvituksia Yhdysvaltojen ja Britannian tukikohdista ja alueella olevista sotalaivoista, sukellusveneistä ja risteilyohjuksista. Toisiin karttoihin oli merkitty todennäköisiä iskukohteita Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa.

Vähemmälle huomiolle uutisissa ovat jääneet Israelin jo pidemmän aikaa Syyriaan tekemät ilmaiskut.

Harvat kysymyksiä esittäneet tahot ovat hukkuneet median sotarummutuksen alle.

Brittiläisen Guardian-lehden toimittaja ihmetteli, mitä Syyrian hallitus hyötyisi kemiallisista iskuista. Hallituksen armeija on ollut viime aikoina voitokas taisteluissa kapinallisia vastaan, ja Yhdysvallat on toistuvasti varoittanut hallitusta käyttämästä kemiallisia aseita kostoiskujen uhalla.

Toisen brittilehden Telegraphin toimittaja kysyi, miksi Syyrian hallitus tekisi kemiallisia iskuja vain muutaman kilometrin päässä maahan vastikään saapuneiden YK:n asetarkastajien hotellista.

Sotastrategiaan erikoistunut yhdysvaltalainen Stratfor-verkkosivusto totesi, että Syyrian presidentti Bashar al-Assad on julma mies, joka ei epäilisi käyttää kemiallisia aseita, jos olisi pakko. ”Mutta hän on myös erittäin rationaalinen. Hän käyttäisi kemiallisia aseita ainoastaan viimeisenä keinonaan.”

Sivuston mielestä Syyrian kapinallisten voisi pikemminkin uskoa turvautuvan kemiallisiin aseisiin, jotta Yhdysvallat puuttuisi tilanteeseen ja ajaisi al-Assadin vallasta.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston asettaman Syyrian ihmisoikeusloukkauksia tutkivan komission jäsen Carla Del Ponte kertoi jo toukokuussa YK:n tutkijoiden epäilevän vahvasti, että Syyrian kapinalliset olivat käyttäneet sisällissodassa aseena myrkyllistä hermokaasua sariinia.

Sveitsiläinen Del Ponte tuli tunnetuksi toimiessaan vuoteen 2008 asti entisen Jugoslavian kansainvälisen sotarikostuomioistuimen pääsyyttäjänä.

Turkin viranomaiset takavarikoivat toukokuussa Syyrian hallitusta vastaan taistelevan Al-Nusran rintaman islamistisotilailta kahden kilon suuruisen säiliön sariinikaasua.

Mihin sitten perustuvat Yhdysvaltojen kiistattomina pitämät todisteet, joiden mukaan viime viikon kaasuiskujen takana oli Syyrian hallitus?

Yhdysvaltojen mediassa on julkaistu kaksi erilaista versiota näistä todisteista.

Wall Street Journalin mukaan todisteet Syyrian hallituksen syyllisyydestä perustuivat Israelin salaisen palvelun Mossadin hankkimiin tietoihin. Mossadin israelilaiset ja jordanialaiset agentit olivat seuranneet Syyrian armeijan kemiallisista aseista vastaavien erikoisjoukkojen liikkeitä pitkin kesää. Mossadin mukaan erikoisjoukot olivat kuljettaneet kemiallisia aseita samoihin Damaskoksen lähiöihin, joihin viime viikon iskut tehtiin.

Wall Street Journalin mukaan kaasuiskut olivat ennaltaehkäiseviä iskuja Damaskoksen valtausta suunnittelevia kapinallisia vastaan. Kapinallisjoukot olivat lehden mukaan saaneet sotilaskoulutusta Yhdysvaltojen tiedustelupalvelulta CIA:lta ja Saudi-Arabian joukoilta Jordaniassa sijaitsevassa tukikohdassa.

Foreign Policy -lehti kertoi puolestaan Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaisten jäljittämistä paniikinomaisista puhelinkeskusteluista Syyrian puolustusministeriön ja armeijan kemiallisten aseiden yksikön johtajan välillä. Lehden mukaan puolustusministeriön edustaja oli vaatinut kemiallisten aseiden yksikön johtajalta vastauksia hermokaasun käytöstä.

Kysyä sopii, miten luotettavina voidaan pitää Israelin ja Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen omia selvityksiä kriisistä, joissa ne ovat molemmat mukana aktiivisina osapuolina. Yhdysvallat on pyrkinyt horjuttamaan Bashar al-Assadin valtaa Syyriassa ainakin vuodesta 2007. Yhdysvallat, Saudi-Arabia ja Qatar ovat aseistaneet ja rahoittaneet Syyrian kapinallisryhmiä aseellisen kansannousun alusta asti.

Obaman hallinto haluaa nyt vähätellä YK:n asetarkastuksia ja toimia itsenäisesti ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta.

”Asetarkastajat ovat myöhässä, eivätkä he tule edes kertomaan, kuka oli iskujen takana. Mutta syyllisenhän me jo tiedämme”, Obaman turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Susan Rice totesi sähköpostiviestissä Wall Street Journalin mukaan.