Aasia nousee jälleen

KU-VIIKKOLEHTI 3.1.2014

Lueskelin Le Monde diplomatique -lehden ja Into Kustannuksen uutta Maailmanpolitiikan Atlasta joulun alla paluumatkalla Thaimaasta. Pitkä lento vierähti joutuisasti ranskalaistutkijoiden artikkeleiden ja kirjan lukuisien mielenkiintoisten karttojen ja diagrammien parissa.

Opuksen läpileikkaavana teemana on, että globaalit valta-asetelmat ovat muuttumassa rajusti ja vanhat maailmanmahdit Eurooppa ja Yhdysvallat saavat luvan väistyä uusien valtojen tieltä.

Kylmän sodan päättymistä seurannut yksinapainen maailmanjärjestys on kirjoittajien mukaan vaihtunut moninapaiseksi maailmaksi, jossa myös Kiinalla, Intialla, Venäjällä ja Brasilialla on monessa asiassa painava sanansa sanottavanaan.

Aasian maiden nousua kuvaa kirjan alkusivuilta löytyvä maailmankartta, jossa kehittyvät taloudet on väritetty vihreiksi. Aasia ja Venäjä muodostavat kartan keskellä katkoviivalla merkityn, pääasiassa vihreänä kuultavan soikeanmuotoisen alueen, jota kartantekijä kutsuu ”Aasian munaksi”. Tämä Siperiasta Indonesiaan ulottuva alue on karttatekstin mukaan maailman uusi voimakeskus. Alueella asuu kaksi kolmasosaa maailman väestöstä ja talous kasvaa nopeasti.

Se, että Kiinasta on tullut teollisuustuotannon suurvalta, ei liene kenellekään mikään uutinen. Tilastofaktoja saa kerätä Maailmanpolitiikan Atlaksen eri artikkeleista, kartoista ja taulukoista. Kiina tuottaa 80 prosenttia maailman digikameroista, 50 prosenttia maailman kännyköistä ja kaikkiaan kolmasosan maailman elektroniikkatuotannosta.

Kiina on myös maailman suurin autojenvalmistaja – Japanin edellä. Maa tuottaa 44 prosenttia maailman teräksestä.

Maailman kymmenestä suurimmasta satamasta seitsemän sijaitsee Kiinassa. Kaukoidän maista listalle mahtuvat myös Singapore ja Etelä-Korean Busan.

80 prosenttia Persianlahden maiden öljystä viedään Aasian maihin, ennen muuta Kiinaan, Japaniin ja Intiaan.

Kolme neljäsosaa rakenteilla olevista uusista ydinvoimaloista löytyy neljästä maasta: Kiinasta, Venäjältä, Intiasta ja Etelä-Koreasta.

Intiassa, Kiinassa ja Japanissa tuotetaan vuosittain yli neljä kertaa enemmän elokuvia kuin Yhdysvalloissa.

Thaimaassa taas on enemmän matkapuhelinliittymiä kuin maassa on asukkaita. Lähes joka kolmas thaimaalainen omistaa älypuhelimen.

Maailman hahmottamiseen käytetyissä käsitteissä olisi päivittämistä, kun teollisuusmaiden osuus maailman teollisuustuotannosta on pudonnut kymmenessä vuodessa 60 prosentista 46 prosenttiin. Tätä nykyä yli puolet maailman teollisuustuotteista valmistetaankin niin sanotuissa kehitysmaissa.

Thaimaassa asuva suomalaiskollega totesi, että vasta Thaimaassa hän ymmärsi, miten vähän me länsimaissa tiedämme maailmasta. Thaimaassa keksittiin energiajuoma Red Bull, maan koululaisille jaettiin tänä vuonna omat taulutietokoneet ja pääkaupungissa Bangkokissa on kuudenneksi eniten pilvenpiirtäjiä maailmassa.

Myös Thaimaa luokitellaan kehitysmaaksi, tosin ylemmän keskitulon maaksi, jossa asukasta kohti laskettu bruttokansantulo on alle 9 000 euroa vuodessa. Thaimaan maaseudulla ja kaupunkien reuna-alueilla lähes kaksi miljoonaa ihmistä elää täydellisessä köyhyydessä alle eurolla päivässä.

Maailmanpolitiikan Atlaksen ajatus Venäjän ja Aasian kattavasta ”Aasian munasta” vaikutti järkeenkäyvältä ainakin Hua Hinin rannalla. Turisteja näytti olevan eniten juuri Venäjältä ja Aasian maista Etelä-Koreasta, Kiinasta tai Taiwanista.

Thaimaalainen päivälehti The Nation julkaisi viime kuussa oman erikoisliitteen Venäjästä. Kansainvälisen politiikan lisäksi liitteessä kerrottiin Siperian buddhalaiskulttuurista ja venäläisestä naisten thainyrkkeilymestarista Anastasia Jankovasta.

Kaukoidän nouseva taloudellinen mahti tulee tietysti nähdä osana maailmanlaajuista kauppajärjestelmää. Maailmanpolitiikan Atlas huomauttaa, että puolet Kiinan viennistä koostuu ulkomaisten ylikansallisten yhtiöiden tuotteista. Ei ihme, että konttikuljetusten määrä maailman merillä on viisinkertaistunut sitten vuoden 1990.

Kiinan rooli tuotantoketjussa on kuitenkin muuttumassa teollisuustyöläisten palkkojen nousun myötä. Elektroniikkateollisuuden ja tossufirmojen alihankkijat etsitään nyt usein halvemman työvoiman maista.

Vaikka Kiina lähetti vastikään luotaimen kuuhun ja maa esittää aluevaatimuksia Etelä-Kiinan merellä, Yhdysvaltojen sotilasvalta on edelleen ylivoimainen. Yhdysvalloilla on yli 700 sotilastukikohtaa eri puolilla maailmaa – 95 prosenttia kaikkien maiden ulkomailla olevista tukikohdista.

Mutta missä maailman maassa onkaan tällä hetkellä eniten ulkomaille sijoitettuja yhdysvaltalaisia sotilaita? Ei suinkaan Afganistanissa, vaan Japanissa, missä Yhdysvalloilla on 50 000 sotilasta 84 tukikohdassa. Myös Etelä-Koreassa on lähes 30 000 amerikkalaissotilasta.

Aasian maiden ja Venäjän ohella Maailmanpolitiikan Atlaksen artikkeleissa käsitellään myös Turkin, Brasilian ja Etelä-Afrikan kasvavaa taloudellista valtaa sekä vasemmistohallitusten uutta nousua Latinalaisen Amerikan maissa.

Yhtenä osoituksena siirtymisestä moninapaisempaan maailmaan on pidetty sitä, että johtavien teollisuusmaiden G8-kokousten sijasta on ruvettu järjestämään G20-maiden huippukokouksia, joissa mukana ovat myös etelän suurimmat talousmahdit. Maailmanpolitiikan Atlaksen mielestä G20-ryhmä tanssii kuitenkin pitkälti Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden pillin mukaan.

Kirjassa on omat lukunsa myös eri puolilla maailmaa meneillään oleville aseellisille konflikteille. Lähi-idän tilannetta, Afrikan sarven maiden konflikteja ja Meksikon huumesotaa käsittelevät kirjoitukset ovat ikävä kyllä tiedoiltaan jo vanhentuneita. Kirjan ranskankielinen alkuteos ilmestyi vuoden 2012 alussa ja perustuu kahden tai kolmen vuoden takaisiin tietoihin.

Teoksen harmittavin puute on kuitenkin se, että ranskalaistutkijat kirjoittavat koukeroisesti ja suomenkielinen käännös kaipaisi kunnollista toimittamista. Uskottavuutta nakertavat myös käännöksessä tulleet virheet. Afrikan maat Niger ja Nigeria menevät sekaisin, YK:n rauhanturvaajia kutsutaan rauhanpuolustajiksi ja Somalian islamistiliike Al-Shabaab esiintyy nimellä "chebabat".