Ankarimmat homovastaiset lait

KU-VIIKKOLEHTI 14.2.2014

Jo tässä vaiheessa on selvää, että Sotšin talviolympialaiset tullaan jälkeenpäin muistamaan kisoina, jolloin homojen oikeudet Venäjällä nousivat kansainväliseksi puheenaiheeksi.

Poliitikot ja poptähdet ovat paheksuneet Venäjän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilannetta. Tviittejä on lähetetty, ja mielenosoituksia järjestetty Venäjän suurlähetystöjen ja McDonald’sien edessä kymmenissä maailman suurkaupungeissa Pariisista Rio de Janeiroon.

McDonald’s on yksi olympiakisojen pääsponsoreista Coca-Colan, Samsungin ja Visan ohella.

Homojen ihmisoikeuksien toteutumisessa Venäjällä on epäilemättä kohentamisen varaa. Homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transihmisten oikeuksia ajavan ILGA Europe -järjestön vuosittaisen listauksen mukaan Venäjä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien osalta Euroopan surkein maa.

Venäläisten asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat usein vihamieliset. Tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa venäläisistä pitää homoseksuaalisuutta sairautena tai mielenhäiriönä. Homojen pahoinpitelyt ovat tavallisia, ja poliisin suhtautuminen on usein välinpitämätöntä.

Moskovan kaupunki kielsi vuonna 2012 pride-kulkueiden järjestämisen sadan vuoden ajaksi.

Kovimman kansainvälisen arvostelun kohteena on kuitenkin ollut Venäjän duuman viime kesänä hyväksymä laki, joka kieltää homoseksuaalisuutta koskevan tiedon jakamisen alaikäisille.

Epämääräisesti muotoillun homolain rikkomuksesta voi seurata sakkorangaistus, joka on enimmillään noin sata euroa, mikäli ”homopropagandan levittäjä” on yksityishenkilö, tai runsas 10 000 euroa, jos kyseessä on liikeyritys tai koulu.

Sotšin kisojen alla Venäjän presidentti Vladimir Putin vastasi kritiikkiin toteamalla, että homosuhteet eivät ole Venäjällä suinkaan lainvastaisia, vaan homot ja lesbot olivat tervetulleita seuraamaan kisoja paikan päälle – kunhan vain eivät propagoi homoseksuaalisuutta alaikäisille.

Moskovassa asuva brittitoimittaja Marc Bennetts kirjoitti Venäjän homolaista ja sen länsimaisten arvostelijoiden ylilyönneistä viikko sitten Viikkolehden Guardian-jutussa (7.2.). Bennetts totesi, että vaikka laki on kömpelö ja tarpeeton, kyseessä ei varmasti ole ”yksi planeetan ankarimmista homovastaisista laeista”, kuten jotkut yhdysvaltalaiset homoaktivistit ovat väittäneet.

Näin ei taatusti olekaan, sillä yli 70 maata pitää homoseksuaalisuutta vielä tänä päivänä rikoksena, josta voi koitua ankarat rangaistukset.

Lainsäädännön kannalta pahin tilanne on eräissä islamilaisissa maissa sekä entisissä Britannian siirtomaissa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Karibianmerellä.

Iranissa, Jemenissä, Mauritaniassa, Saudi-Arabiassa ja Sudanissa samaa sukupuolta olevien seksisuhteista voidaan tuomita kuolemanrangaistukseen. Myös Nigerian pohjoisissa osavaltioissa sekä eräissä osissa Somaliaa homosuhteista voidaan islamilaisen šaria-lain nojalla määrätä kivityskuolema.

Homosuhteista voi lain mukaan saada elinkautisen vankeusrangaistuksen Sierra Leonessa, Tansaniassa ja Ugandassa sekä Karibian alueen maissa Barbadosissa ja Guyanassa. Tosin Sierra Leonessa lesbosuhteita ei ole kriminalisoitu eikä Barbadosissa ja Guyanassa ole pitkään aikaan annettu tuomioita homosuhteista.

Trinidadissa ja Tobagossa homojen välisestä anaaliyhdynnästä voidaan tuomita 25 vuodeksi vankilaan.

Gambiassa, Keniassa ja Sambiassa homot voidaan laittaa vankilaan 14 vuodeksi.

Hiljattain itsenäistyneessä Etelä-Sudanissa maksimirangaistus homoseksistä on kymmenen vuotta, kuten myös Belizessä, Jamaikalla sekä viidessä muussa Karibianmeren englanninkielisessä saarivaltiossa. Meksikon kupeessa sijaitseva Belize kieltää maahanpääsyn ulkomaalaisilta homoilta ja lesboilta.

Useissa Karibian alueen maissa siirtomaavallan ajalta periytyneitä ankaria sodomian vastaisia lakeja ollaan onneksi lieventämässä – osittain paikallisten sateenkaarijärjestöjen aktiivisen kampanjoinnin ansiosta.

Eräissä mustan Afrikan maissa poliitikot ovat sen sijaan pyrkineet viime aikoina kiristämään homovastaisia lakeja ja väkivaltaiset hyökkäykset homoja vastaan ovat yleistyneet.

Amnesty Internationalin viime vuonna julkaistun raportin mukaan homosuhteet ovat kriminalisoituja kaikkiaan 31:ssa mustan Afrikan maassa.

Aiempia homovastaisia lakeja on kovennettu Liberiassa ja Nigeriassa, missä vastedes voi saada kymmenen vuoden tuomion homojen oikeuksia ajavan järjestön jäsenyydestä tai vierailusta homobaarissa.

Ugandassa presidentti kumosi tammikuussa parlamentin jo hyväksymän lain, joka olisi velvoittanut ugandalaiset ilmiantamaan viranomaisille homosuhteessa olleen henkilön viimeistään 24 tuntia väitetyn seksitapahtuman jälkeen.

Kamerunissa homoja ja lesboja on Amnestyn mukaan pidätetty pelkän ulkonäön perusteella ja pidetty vangittuna useita vuosia ilman oikeudenkäyntiä. Keniassa taas poliisi pysäyttää homoilta näyttäviä miehiä kadulla vaatien lahjuksia, jotta heitä vastaan ei nostettaisi syytettä homolain nojalla.

Nigeriassa uutta homovastaista lakia perusteltiin laajalla mielipidetutkimuksella, jossa 92 prosenttia vastaajista kannatti lakiesitystä sillä perusteella, ettei homoseksuaalisuus kuulu nigerialaiseen kulttuuriin.

Amnestyn mukaan ankarat homolait ovat kuitenkin siirtomaavallan peruja. Mustan Afrikan maissa tänä päivänä homovastaisuutta lietsovat poliitikot ja kirkonjohtajat saavat myös rahoitusta Yhdysvaltojen uskonnolliselta oikeistolta.

Monissa maissa homovastaisten lakiesitysten avulla on pyritty siirtämään huomiota pois polttoaineen tai elintarvikkeiden hinnannousun vastaisista mellakoista.

Amnesty korostaa myös sitä, että homoseksuaalisuus on sallittua 20:ssa Afrikan maassa – lähinnä Ranskan ja Portugalin entisissä siirtomaissa sekä Etelä-Afrikassa.

Etelä-Afrikan lainsäädäntö on homojen oikeuksien kannalta uraauurtava. Rotusyrjinnästä vapautunut Etelä-Afrikka kirjasi homojen tasavertaiset oikeudet perustuslakiin ensimmäisenä maana maailmassa ja hyväksyi samansukupuoliset avioliitot vuonna 2006, viidentenä maana maailmassa.