Shellin miljoonakorvausten syyt

KU-VIIKKOLEHTI 16.1.2015

Öljy-yhtiö Shell ilmoitti viime viikolla suostuvansa maksamaan yli 70 miljoonan euron edestä vahingonkorvauksia nigerialaisille kalastajille ja paikalliselle kyläyhteisölle vuonna 2008 sattuneiden öljyputkivuotojen aiheuttamista tuhoista. 15 000 kalastajaa saa korvaussummasta yhteensä 45 miljoonaa euroa, ja loput 25 miljoonaa euroa maksetaan kyläneuvostolle.

Samalla Shell välttää yhtiön julkisuuskuvalle kiusallisen oikeudenkäynnin, jonka oli määrä alkaa Lontoossa lähiaikoina.

Uutinen vahingonkorvauksista tuli monille yllätyksenä. Korvausmäärän arveltiin olevan suurin yksittäiselle kylälle koskaan ympäristövahingoista maksettu vahingonkorvaus. Shell ei myöskään ollut koskaan aikaisemmin suostunut maksamaan Nigeriassa korvauksia yksittäisille ihmisille aiheutetuista vahingoista.

Bodon jokialueen öljytuho Nigerian Ogonimaassa oli yksi maailmanhistorian pahimmista öljyonnettomuuksista. Ympäristöön suihkusi kuukausien aikana yhtä paljon öljyä kuin öljytankkeri Exxon Valdezin tuhoisassa karilleajossa Alaskassa vuonna 1989.

Shellin nigerialaisille kalastajille ja pienviljelijöille lupaama korvauspaketti jäi lopulta vain vähälle huomiolle niin meillä kuin muualla maailmassa. Shellin korvaussopimus julkistettiin viime viikon keskiviikkona, samana päivänä kun ranskalaisen satiirilehden Charlie Hebdon toimitukseen hyökättiin Pariisissa.

Alustava korvaussopimus syntyi joulukuussa Bodon jokialueen kalastajia edustaneen brittiläisen asianajotoimiston ja Shellin lakimiesten välillä kolmen vuoden ajan käytyjen neuvottelujen jälkeen.

Asianajaja Martyn Day matkusti joulun alla tiiminsä kanssa Nigeriaan tapaamaan jutussa asianomistajina olleita tuhansia kyläläisiä, jotka kaikki suostuivat korvaustarjoukseen ilomielin.

”Kyläläiset voivat nyt aloittaa uuden elämän”, kyläpäällikkö Sylvester Kogbara kommentoi sopimusta brittilehti Guardianille.

”Viime vuosien aikana meillä ei ole ollut yhtään tuloja. Emme voi ruveta kalastamaan, koska kalavedet ovat tuhoutuneet, mutta korvausrahojen avulla voimme perustaa yrityksiä ja käydä kauppaa.”

Kyläneuvostolle maksettavat rahat tullaan Kogbaran mukaan käyttämään terveyskeskusten rakentamiseen ja koulujen kehittämiseen. Lisäksi alueelle vedetään ensimmäisen kerran vesijohdot.

”Olen hyvin innoissani, ja niin ovat myös Bodon kylän asukkaat”, arveli puolestaan Ogonikansan eloonjäämisliikkeen Mosopin aktiivi Batom Mitee, joka oli Shellin vastaisen kampanjoinnin vuoksi useaan otteeseen vangittuna Nigerian sotilasvallan aikana.

”Tämä on ensimmäinen kerta, kun meille maksetaan hyvityksiä, jotka lainkaan vastaavat koettuja kärsimyksiä.”

Shell ei ole porannut öljyä Ogonimaassa sitten vuoden 1993, jolloin alueen asukkaat häätivät öljyjätin mailtaan kirjailija Ken Saro-Wiwan johtamassa väkivallattomassa kansannousussa. Nigerian silloinen sotilashallitus vangitsi Saro-Wiwan ja teloitti hänet hirttämällä vuonna 1995 yhdessä kahdeksan muun ogoniaktivistin kanssa.

Ogonimaata halkovat edelleen Shellin öljyputket, jotka kuljettavat raakaöljyä Nigerjoen suiston öljykentiltä Atlantin rannikolla sijaitsevaan öljysatamaan.

Bodon öljyonnettomuudet tapahtuivat lokakuussa ja joulukuussa 2008, kun Shellin öljysatamaan johtava Trans Niger -öljyputki repesi hitsaussaumasta ja ympäristöön suihkusi satoja tuhansia tynnyreitä raakaöljyä. Kesti useita kuukausia ennen kuin öljy-yhtiö kävi tukkimassa vuodot.

Öljytuhon alle jäi lähes sata neliökilometriä mangroverämettä. Kalat, äyriäiset ja simpukat kuolivat, ja alueen kalastajat menettivät elinkeinonsa.

Vielä kuusi vuotta onnettomuuden jälkeen öljytuhoja ei ole edes yritetty puhdistaa.

YK:n ympäristöjärjestön Unepin raportin mukaan Ogonimaan alueella kaikki vesistöt ovat öljyn saastuttamia. Pohjaveden pinnalla kelluu pahimmillaan kahdeksan sentin paksuinen kerros öljyä. Juomavedessä on syöpää aiheuttavaa bentseeniä yli tuhat kertaa yli Maailman terveysjärjestön suositusten. 49 paikkakunnalla öljy on saastuttanut maaperän ainakin viiden metrin syvyydeltä.

Paikalliset ympäristöjärjestöt pitävät Shellin korvauspakettia osavoittona, joka tulee varmasti johtamaan uusiin korvauskanteisiin muualla Nigerjoen suiston öljyalueilla aiheutetuista ympäristövahingoista.

Environmental Rights Action -järjestön toiminnanjohtaja Godwin Ojo pitää korvaussummaa kuitenkin riittämättömänä.

”Summa voi kuulostaa suurelta, mutta se on vain symbolinen korvaus Shellin aiheuttamasta ympäristömurhasta ja paikallisten asukkaiden elinkeinojen menetyksestä useiden sukupolvien ajaksi”, Ojo totesi.

Korvauksia saaville kalastajille maksetaan kullekin noin 3 000 euron suuruinen summa, mikä vastaa Nigeriassa vajaan kolmen vuoden minimipalkkaa.

Shellin lupaama 70 miljoonan euron kokonaiskorvaus on samaa suuruusluokkaa kuin yhtiön kahden päivän aikana tienaamat voitot tai yhtiön edellisen toimitusjohtajan Peter Voserin kahden vuoden ansiot bonuspalkkioineen.

Öljyvuotojen jälkeen Shell toimitti Bodon kylään riisisäkkejä, papuja, sokeria ja tomaatteja ja tarjoutui maksamaan koko kylälle yhteensä 5 000 euroa vahingonkorvausta.

Nigerialaisten kalastajien ryhmäkannetta ajaneen asianajotoimiston haltuunsa saamat Shellin sisäiset asiakirjat vaikuttivat keskeisesti siihen, että yhtiö lopulta suostui korvaussopimukseen ilman tuomioistuimen käsittelyä.

Nigerian Shellin toimitusjohtaja Basil Omiyi totesi vuonna 2006 kirjoittamassaan kirjeessä Riversin osavaltion kuvernöörille, että Trans Niger -öljyputken rikkoutuminen oli ”mahdollista ja todennäköistä minä hetkenä hyvänsä ja näin tapahtuessa putkirikko voisi vakavasti vaarantaa ihmishenkiä, ympäristöä ja Nigerian kansantaloutta”.

Aiempi Shellin teettämä tutkimus osoitti, että Shellin öljyputkien jäljellä oleva elinkaari oli ”kutakuinkin olematon tai lyhyt” ja joidenkin putkistojen käyttö ”sisälsi suuria riskejä ja vaaroja”.

Shellin sisäisen sähköpostin mukaan öljyputkea ei ollut huollettu asianmukaisesti yli 15 vuoteen. Vientisatamaan johtavan Trans Niger -putken käyttöä ei kuitenkaan haluttu keskeyttää, koska sen jatkuva käyttö oli elinehto Shellin liiketoiminnalle.