torstai 29. marraskuuta 2018

Meksiko siirtyy vasemmalle

KANSAN UUTISET 30.11.2018

Odotukset ovat korkealla Meksikossa, kun maa on saamassa vasemmistolaisen presidentin ensimmäistä kertaa lähes 80 vuoteen. Lauantaina virkaansa astuva presidentti Andrés Manuel López Obrador on luvannut kitkeä maata riivaavaa korruptiota ja ryhtyä rakentamaan Meksikosta turvallisempaa ja tasavertaisempaa hyvinvointivaltiota.

López Obrador valittiin presidentiksi heinäkuussa pidetyissä vaaleissa ylivoimaisella ääntenenemmistöllä. Hänen Morena-puolueensa sai liittolaisineen selvän enemmistön myös senaatissa ja parlamentin alahuoneessa. Puolueen paikkamäärä edustajainhuoneessa viisinkertaistui 35:stä 189:ään.

Pitkään vallassa ollut oikeistolainen Institutionaalisen vallankumouksen puolue (PRI) sai puolestaan vain viidesosan aiemmasta paikkamäärästään, mikä kertoo äänestäjien lähes täydellisestä epäluottamuksesta puolueen harjoittamaan uusliberaaliin politiikkaan. Puolue on aiemmin onnistunut ostamaan ääniä jakamalla ihmisille vaalien alla ruokalahjakortteja maan köyhillä asuinalueilla.

Kannattajiensa keskuudessa nimikirjaintensa mukaan Amloksi kutsuttu tuleva presidentti López Obrador on vuosien ajan puhunut Meksikoa hallitsevasta valtaapitävien mafiasta, jossa poliitikot, korkeat virkamiehet ja ay-johtajat kulkevat suuryhtiöiden johtajien talutusnuorassa. Meksikon oligarkit ovat rikastuneet ostamalla haltuunsa yksityistettyjä valtionyhtiöitä.

Valtavan mittaluokan korruptio on ollut Amlon mukaan pääasiallisena syynä köyhyyteen ja eriarvoisuuteen, mikä puolestaan on johtanut rikollisuuden ja huumekartellien kasvuun ja yleiseen turvattomuuteen.

Osallistavaan demokratiaan uskova Amlo järjesti viikonloppuna kansanäänestyksen Morena-puolueen aloitteista. Yli 90 prosenttia äänestäjistä kannatti eläkkeiden kaksinkertaistamista, opintotukea opiskelijoille, maksutonta terveydenhuoltoa, avustuksia miljoonalle vammaiselle sekä ilmaista internetiä julkisilla paikoilla.

Kansanäänestyksessä kannatettiin myös laajaa puunistutuskampanjaa, uuden öljynjalostamon rakentamista eteläiseen Tabascon osavaltioon sekä Jukatanin niemimaata halkovaa kiisteltyä rautatiehanketta.

Lähes miljoona ihmistä osallistui kansanäänestykseen, mikä vastaa tosin vain reilua prosenttia kaikista äänioikeutetuista.

Meksikon pääkaupungin Méxicon keskusplazan äänestyspisteessä ei ainakaan ollut viikonloppuna jonoa. Naapurikortteleissa oli sen sijaan tungosta, kun ihmiset kävivät ostoksilla tai tacoravintoloissa koko perheen voimin.

Sunnuntai-iltana kymmenet tuhannet ihmiset kerääntyivät keskusaukiolla järjestettyyn ilmaiskonserttiin, jossa Meksikon tunnetuimmat rocktähdet esiintyivät naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

Tulevana lauantaina samalle Zócalon aukiolle odotetaan satoja tuhansia ihmisiä seuraamaan presidentti Amlon virkaanastujaistilaisuutta.

Amlon ajatukset meksikolaisesta hyvinvointivaltiosta ovat täysin toteutettavissa, jos vain yhteistä varallisuutta kyetään jakamaan nykyistä tasavertaisemmin.

125 miljoonan asukkaan Meksiko on luonnonvaroiltaan vauras teollisuusmaa, maailman suurin televisioiden valmistaja, kuudenneksi suurin öljyntuottaja ja seitsemänneksi suurin autojen valmistaja.

Maa on myös maailman suurin avokadojen, limehedelmien, sitruunoiden ja sipulin tuottaja sekä maailman toiseksi suurin chilipippurin tuottaja, kolmanneksi suurin appelsiinintuottaja ja neljänneksi suurin maissintuottaja.

Meksiko on maailman 15. suurin talousmahti, mutta samalla yksi maailman eriarvoisimmista maista. Rikkain kymmenes meksikolaisista hallitsee 65 prosenttia maan taloudesta, ja rikkain prosentti omistaa viidesosan maan varallisuudesta. Maan rikkain mies, puhelin- ja tietoliikennemonopolin avulla vaurastunut Carlos Slim omisti vielä muutama vuosi sitten yksinään kuusi prosenttia maan taloudesta.

Samaan aikaan mittaustavasta riippuen 21 tai 46 prosenttia meksikolaisista elää köyhyydessä. Näihin lukeutuvat luontaistaloudessa elävät alkuperäiskansojen jäsenet ja miljoonat suurkaupunkien slummien asukkaat.

65-vuotias Amlo on kotoisin vaatimattomista oloista Tabascon osavaltiosta. Nuorena hän asui vuosien ajan mayaintiaanien keskuudessa ja kampanjoi alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta vaatien valtion öljy-yhtiötä maksamaan korvauksia öljytuhoista.

Hän tuli maankuuluksi työskennellessään Méxicon kaupungin pormestarina vuosina 2000­–2005. Amlon aloitteesta kaupunki ryhtyi maksamaan avustuksia yksinhuoltajaäideille, vanhuksille ja vammaisille. Kaupungin historiallista keskustaa kunnostettiin, ja joukkoliikennettä kehitettiin.

Presidenttinä Amlo on luvannut puolittaa palkkansa ja laittaa myyntiin presidentin yksityisen lentokoneen. Presidentin virka-asunnosta hän aikoo tehdä kaikille avoimen kulttuurikeskuksen.

Suunnitteilla on myös uusi ”moraalinen perustuslaki”, jonka laatimiseen kansalaiset voivat osallistua lähettämällä ehdotuksiaan sähköpostitse.

torstai 15. marraskuuta 2018

Jengejä ja ilmastonmuutosta paossa

KANSAN UUTISET 16.11.2018

Anabel Flores istui kaksi viikkoa sitten San Salvadorin keskusaukion laidalla yhdessä kahden teini-ikäisen poikansa ja satojen muiden ihmisten kanssa ja odotteli lähtöä pitkälle vaellukselle kohti Meksikoa ja Yhdysvaltoja. Aiemmin aamulla 700 ihmistä oli jo lähtenyt matkaan, ensimmäisenä etappinaan Guatemalan vastainen raja.

40-vuotias perheenäiti oli viime keväästä asti miettinyt, kuinka voisi päästä pois jengiväkivallan riivaamasta El Salvadorista. Lähtöaikeet vahvistuivat, kun paikallisen jengin jäsenet hyökkäsivät hänen kotiinsa ja uhkailivat perheen 17-vuotiasta poikaa.

Matka Yhdysvaltoihin oli kuitenkin kallis ja vaarallinen. Salakuljettajalle olisi pitänyt maksaa 10 000 dollaria, ilman mitään takeita siitä, ettei joutuisi matkan aikana siepatuksi tai raiskatuksi.

Kun uutisissa kerrottiin, että isompi ryhmä ihmisiä suunnitteli siirtolaiskaravaania El Salvadorin pääkaupungista kohti pohjoista, Anabel Flores päätti liittyä mukaan. Ajatus ihmiskaravaanista syntyi Facebook-ryhmässä. Esikuvana oli vastaavanlainen ihmiskaravaani, joka lähti liikkeelle San Pedro Sulan kaupungista Hondurasista pari viikkoa aiemmin.

Sen jälkeen El Salvadorista on lähtenyt kolme karavaania ja Hondurasista kaksi. Matkan varrella mukaan on tullut lisää ihmisiä Guatemalasta. Myös lapsiperheet ovat uskaltautuneet mukaan karavaaniin. Tuhansien ihmisten ryhmässä liikkumista on pidetty turvallisempana vaihtoehtona kuin yksin matkustamista.

El Salvador ja Honduras ovat maailman murhatilastojen kärjessä, eikä Guatemala ole kaukana takana.

Keski-Amerikan maista lähteneet ihmiskaravaanit ovat tähän mennessä kulkeneet yli 1 500 kilometriä, mutta eivät ole vielä puolitiessä matkalla Yhdysvaltojen rajalle.

Matkan varrella Meksikossa paikalliset asukkaat ja järjestöt ovat jakaneet siirtolaisille ruokaa ja vettä ja tarjonneet kyytejä. Viranomaiset eivät ole estäneet matkantekoa, vaan lähes 3 000 siirtolaiselle on myönnetty väliaikaiset viisumit ja mahdollisuus hakea Meksikosta turvapaikkaa.

Useimmilla siirtolaisilla on vain pienet reput mukanaan, ja harva on kunnolla varautunut Meksikon ylänkömaiden kylmiin öihin. Maan pääkaupungissa Méxicossa viranomaiset pystyttivät amerikkalaisen jalkapallon stadionille avustuskeskuksen, jossa ihmisille annettiin huopia ja oikeusapua. Paikalla oli myös klovneja viihdyttämässä pieniä lapsia.

Osa siirtolaisista lähti tällä viikolla jo jatkamaan matkaansa kohti Yhdysvaltojen rajalla sijaitsevaa Tijuanaa. Hitaammin liikkuvat karavaaniryhmät ovat näinä päivinä vasta tulossa Méxicoon.

Siirtolaiset tietävät Yhdysvaltojen tiukentuneesta rajavalvonnasta ja sotilaiden lähettämisestä Meksikon vastaiselle rajalle.

”Ehkä Trumpin sydän kuitenkin kääntyy ennen kuin saavumme Tijuanaan”, arveli El Salvadorista tyttärensä ja vävynsä kanssa kilpailevien jengien taisteluja paennut Fatima del Carmen Al Jazeeran haastattelussa.

Tämän syksyn siirtolaiskaravaanit eivät ole ensimmäisiä Keski-Amerikan maista lähteneitä ihmiskaravaaneja. Ihmiset ilman rajoja -järjestön pääsiäisviikolla organisoima siirtolaisten ristivaellukseksi kutsuttu yli tuhannen ihmisen karavaani pyrki kiinnittämään huomiota siirtolaisten lähtömaiden ahdinkoon ja matkan aikana koettuihin vaaroihin.

Vuosien ajan siirtolaiset Keski-Amerikan maista liikkuivat pienemmissä ryhmissä busseilla tai vaaransivat henkensä salamatkustajina pohjoiseen kulkevan tavarajunan kyydissä.

Obaman presidenttikaudella matkanteko vaikeutui, kun Meksikon viranomaiset perustivat Yhdysvaltojen tuella uuden rajavalvontayksikön ratsaamaan busseja ja tavarajunia ja palauttamaan siirtolaisia kotimaihinsa.

Vuonna 2015 Meksiko palautti Keski-Amerikan maihin 200 000 siirtolaista, yli puolet enemmän kuin kaksi vuotta aiemmin. Samaan aikaan Yhdysvalloissa pidätettyjen luvattomasti maahan tulleiden keskiamerikkalaisten siirtolaisten määrä putosi 160 000:sta 70 000:een.

Guardian-lehden Meksikossa haastattelemat siirtolaiset puhuvat paitsi väkivallasta myös Keski-Amerikan maiden kuivuudesta ja ennustamattomaksi muuttuneesta ilmastosta. Aiemmin maissia, papuja ja kahvia tuottaneet pienviljelijät kertoivat menetetyistä sadoista, kun sateet jäivät tulematta kahtena vuonna peräkkäin ja sienitauti tuhosi kahvipensaat. Maata viljelemällä ei enää pystynyt elämään.

Tutkijoiden mukaan maissi ja kahvi ovat erityisen ilmastoherkkiä. Lämpötilan kohoaminen vähentää sateita ja lisää home- ja sienitauteja. Yli 70 prosenttia Keski-Amerikan maiden kahvitiloista kärsii kahviruosteesta, joka tuhoaa sadon.

Tuhoutuneet sadot pakottavat ihmiset hakemaan töitä kaupungista. Kaupungeissa heitä odottavat aseistetut jengit, jotka vaativat suojelurahaa.

”Monet lähtevät maasta väkivallan vuoksi, mutta itse asiassa ilmastonmuutos oli ongelman laukaiseva tekijä”, toteaa tutkija Stephanie Leutert Texasin yliopistosta.

torstai 1. marraskuuta 2018

Sieppausdraama Dar es Salaamissa

KANSAN UUTISET 2.11.2018

Yhtenä torstaina viime kuussa Mohammed Dewji oli menossa läheisen luksushotellin kuntosalille, kuten hänellä on ollut tapana tehdä joka aamu. Kello oli puoli kuusi aamulla, ja Dar es Salaamissa oli vielä pimeää. Tällä kertaa aamutreenit jäivät kuitenkin tekemättä, sillä Colosseum-hotellin pihalla häntä odottivat naamioituneet miehet, jotka sieppasivat hänet autoonsa, ampuivat muutaman laukauksen ilmaan ja lähtivät ajamaan Haile Selassie Roadia kovaa vauhtia kohti Masakin niemen pohjoiskärkeä.

Seuraavan viikon aikana Tansaniassa ei puhuttu juuri muusta kuin Mo Dewjin sieppauksesta.

Mo Dewji on Tansanian rikkain mies – ja Forbes-lehden mukaan myös koko Afrikan nuorin miljardööri. Hän on 43-vuotias tansanialaisen monialayrityksen toimitusjohtaja, entinen kansanedustaja ja tunnettu kaikkialla maassa erilaisista hyväntekeväisyysprojekteista.

Tansaniassa myydään hänen omalla nimellään varustettua kolajuomaa, Mo Colaa.

Dar es Salaamin alueen maaherra ja kaupungin poliisijohtaja järjestivät kumpikin lehdistötilaisuudet, joissa puhuivat keskenään ristiriitaisesti. Yhden version mukaan sieppaajina oli kaksi valkoista miestä, toisen mukaan tuntemattomat gangsterit. Paikalliselle medialle puhuneen Uber-kuljettajan mukaan sieppaajilla oli kasvot peittävät kommandopipot päässään.

Hotellin valvontakamerat oli kuulemma poistettu toiminnasta sieppauksen ajaksi. Vartijoiden kerrottiin lähteneen karkuun, kun sieppaajat ampuivat laukauksia ilmaan.

Mo Dewjin perhe lupasi maksaa 400 000 dollaria tiedoista, jotka auttaisivat saamaan hänet vapaaksi.

Lopulta kymmenen päivää myöhemmin sieppaajat päästivät Mo Dewjin vapaaksi keskellä yötä Dar es Salaamin golfkentän lähettyvillä, vain muutaman minuutin ajomatkan päässä presidentinlinnasta.

Mo Dewji ei ole puhunut sieppauksen yksityiskohdista medialle. Hän ainoastaan tviittasi kiitoksensa Tansanian viranomaisille ja poliisille ja kaikille tansanialaisille, jotka olivat rukoilleet hänen puolestaan.

Poliisin mukaan hän kuitenkin kertoi sieppaajien joukossa olleista miehistä, jotka puhuivat englantia eteläafrikkalaisella aksentilla. Poliisijohtajan mukaan sieppaajat halusivat rahaa ja heidän kotimaansa oli viranomaisten tiedossa.

Brittilehti The Times jatkoi tapauksen penkomista. Lehden haastatteleman sotilaslähteen mukaan valkoihoisten ulkomaalaisten mukanaolo sieppauksessa olisi edellyttänyt yhteistyötä Tansanian rajaviranomaisten kanssa.

The Timesin mukaan sieppaus olikin Tansanian hallituksen masinoima ”poliittinen varoitus” Dewjin perheelle ja maan oppositiolle. Lehti kertoi erimielisyyksistä Dewjin suvun ja presidentti John Magufulin välillä. Dewjin suvun omistama yhtiö Mohammed Enterprises Tanzania Limited oli saanut vastikään huomattavat mätkyt maksamattomista tuontiveroista. Lehden mukaan presidentti Magufuli oli myös vaatinut perhettä luovuttamaan omistamiaan maita Tansanian valtiolle.

Lehti siteerasi myös tansanialaista oppositiopoliitikkoa, joka ihmetteli, miksei Haile Selassie Roadin varrella olevien valvontakameroiden kuvia ollut julkistettu. Colosseum-hotellin naapurissa asuvat maan varapresidentti, pääministeri ja useiden ulkomaiden suurlähettiläät. Myös tiedustelupalvelun päämaja sijaitsee hotellin läheisyydessä.

Ulkomailta käsin ylläpidetty verkkolehti Sauti Kubwa kertoi jo sieppauksen aikana, että Mo Dewji oli viety viranomaisten värväämän iskuryhmän salaiseen pidätyskeskukseen. Sisäpiirin lähteiden mukaan käskyt tulivat Dar es Salaamin alueen maaherralta.

Maaherra itse varoitti tansanialaisia spekuloimasta tapauksen taustoilla. Sisäministeri puolestaan uhkasi ryhtyä ankariin toimiin kaikkia niitä vastaan, jotka julkisesti kyseenalaistivat viranomaisten tapaa hoitaa tapauksen tutkintaa.

Verkkolehden mukaan hallitus oli kuukausien ajan vaatinut Mo Dewjiä luopumaan omistamistaan maistaan Rufiji-joella, jonne suunnitellaan 2 100 megawatin vesivoimalan rakentamista lähivuosina. Stiegler’s Gorgen voimala olisi valmistuessaan Afrikan toiseksi suurin vesivoimalaitos. Patoallas tulisi peittämään alueen, joka olisi pituudeltaan sata kilometriä. Veden alle jäisi myös osia Selousin kansallispuistosta, joka on julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi.

Kansallispuistosta lohkaistiin jo vuonna 2012 palanen pois venäläisen Rosatomin uraanikaivoksen tieltä.

Presidentti Magufuli oli Tansaniassa hyvin suosittu tullessaan valtaan kolme vuotta sitten. Presidentti kitki korruptiota ja paljasti, että maassa oli vuosien ajan maksettu palkkaa tuhansille virkamiehille, joita ei ollut olemassakaan.

Viimeisen vuoden aikana Magufulin suosio on kuitenkin hiipunut hänen hyökättyä rajusti oppositiota ja mediaa vastaan. Hän herätti hiljattain myös hämmennystä toteamalla puheessaan, että ”aikaisemmin rikkaat saattoivat tehdä mitä tahansa, mutta minun aikanani on toisin, heille voidaan tehdä mitä tahansa”.

perjantai 19. lokakuuta 2018

Pelkoa ja kiristystä Somaliassa

KANSAN UUTISET 19.10.2018

Viime sunnuntaina tuhannet ihmiset kerääntyivät Mogadishussa viettämään hiljaista hetkeä vuosi sitten lokakuun 14. päivänä tehdyn valtaisan pommi-iskun uhrien muistoksi.

Ainakin 587 ihmistä menetti henkensä ja sadat vammautuivat itsemurhaiskussa, jossa sotilasräjähteillä lastattu kuorma-auto räjäytettiin kaupungin keskustaan johtavalla päätiellä keskellä pahinta iltapäiväruuhkaa. Räjähteet oli piilotettu riisisäkkien alle.

Rakennukset tuhoutuivat satojen metrien säteellä. Alueella sijaitsi korkea toimistorakennus, poliitikkojen ja virkamiesten suosima hotelli, Somalian Punaisen Puolikuun päämaja, lukuisia kauppoja, kioskeja, pankkeja, ravintoloita ja asuinrakennuksia.

Meillä pommi-isku Somaliassa hukkui muiden uutisten alle, vaikka kyseessä oli kuolonuhrien määrässä mitattuna kaikkien aikojen toiseksi tuhoisin yksittäinen terrori-isku koko maailmassa. Enemmän ihmisiä on kuollut vain syyskuun 11. päivän iskuissa Yhdysvalloissa vuonna 2001.

Mogadishun pommi-iskun kuolonuhrit olivat tavallisia kaupunkilaisia, jotka olivat liikenneruuhkassa matkalla kotiin tai töissä tai asioimassa lähialueen toimistoissa, kaupoissa tai kadunvarren pienissä kioskeissa.

Lukuisat perheet jäivät ilman toimeentuloa, kun työssä ollut vanhempi kuoli tai vammautui. Silti vain harvat omaiset ovat saaneet mitään korvauksia iskun aiheuttamista vahingoista.

Terroristijärjestö Al-Shabaab on tehnyt Mogadishussa pienempiä iskuja säännöllisin väliajoin vuodesta 2011 asti. Kohteena ovat yleensä olleet hallituksen ja turvallisuusjoukkojen rakennukset, Afrikan unionin sotilaat tai poliitikkojen suosimat hotellit.

Lokakuun 14. päivän räjähdys oli kuitenkin aivan eri luokkaa kuin aiemmat iskut, joissa on harvoin menehtynyt kerralla yli parikymmentä ihmistä.

Al-Shabaab ei julkisesti ottanut iskua vastuulleen, ilmeisesti kuolonuhrien suuren määrän vuoksi. Kiinniotettu järjestön taistelija, joka ajoi toista pienempää räjähdelastissa ollutta autoa, kertoi kuulusteluissa, että pommi räjähti ennenaikaisesti, kun itsemurhapommittajan ajama kuorma-auto yritettiin pysäyttää tarkastuspisteellä.

Pommi-iskun varsinaisena kohteena oli Mogadishun lentokenttäalue, jossa Afrikan unionin joukoilla ja Yhdysvaltojen sotilailla on tukikohtansa. Lentokenttäalueella sijaitsevat myös useat länsimaiden edustustot ja kansainvälisten järjestöjen toimistot.

Isku oli tarkoitettu kostoksi Somalian armeijan ja Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen aiemmin tekemälle hyökkäykselle Al-Shabaabin miehittämään kylään Mogadishun ulkopuolella. Hyökkäyksessä kuoli useita sivullisia ja lapsia.

Kiinniotettu Al-Shabaabin taistelija tuomittiin keväällä teloitettavaksi. Teloitus pantiin täytäntöön sunnuntaina Mogadishussa.

Viime vuoden lokakuun pommi-iskun jälkeen Mogadishun asukkaat lähtivät kaduille protestoimaan terrorismia ja pelon ilmapiiriä vastaan. Aiemmin vain harva oli uskaltautunut osoittamaan mieltään julkisesti kostoiskujen pelossa.

Useampi Al-Shabaabin korkea johtaja ja sadat rivitaistelijat antautuivat hallitukselle.

Viime kuukausina turvallisuustilanne on kuitenkin heikentynyt selvästi. Viikonloppuna ainakin 20 ihmistä kuoli kahdessa itsemurhaiskussa Baidoan kaupungissa. Lokakuun alussa itsemurhapommittaja ajoi autolla italialaisten sotilaskouluttajien saattueeseen Mogadishussa. Syyskuun lopulla Al-Shabaabin raskaasti aseistetut taistelijat ottivat haltuunsa useita kyliä Baladin kaupungin lähellä vain 30 kilometrin päässä Mogadishusta.

Järjestöä syytetään myös useista iskuista, joissa henkilöautojen alustaan on kiinnitetty räjähteitä.

Al-Shabaabin on aiemmin epäilty saavan tukea ainakin Saudi-Arabiasta, Qatarista ja Eritreasta. Järjestö on rahoittanut itseään myös puuhiilien salakuljetuksella, viime aikoina yhteistyössä Afrikan unionin kenialaisten joukkojen kanssa.

Valtaamillaan alueilla Somalian maaseudulla järjestö kerää veroja maantiekuljetuksista ja kaivojen käytöstä. Paikallisia klaaneja on vaadittu toimittamaan taistelijoille kameleita ja vuohia.

Mogadishussa suurin osa liikeyrityksistä joutuu maksamaan Al-Shabaabille suojelurahaa. Muutoin omistajat uhkaavat joutua salamurhan tai pommi-iskun kohteeksi.

Saksalaislehti Der Spiegelin haastatteleman entisen Al-Shabaab-johtajan mukaan myös monet Somaliassa toimivat avustusjärjestöt maksavat järjestölle provision, jotta avustustyö voi jatkua.

Al-Shabaab onkin viime kädessä eräänlainen tuottoisa mafiajärjestö, jonka liiketoiminnan edellytyksenä on ylläpitää pelkoa. Järjestö on soluttautunut myös turvallisuusjoukkoihin. Iskujen tekijät ovat usein käyttäneet poliisin tai armeijan ajoneuvoja ja univormuja.

Viime aikoina Somaliassa yhä useammat ovat ehdottaneet neuvottelujen käynnistämistä Al-Shabaabin johtajien kanssa väkivaltaisuuksien lopettamiseksi. Hallitusta tukevat länsimaat ovat toistaiseksi vastustaneet neuvotteluja terroristien kanssa.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Fasisti vastaan marxilainen

KANSAN UUTISET 5.10.2018

Sadat tuhannet naiset lähtivät viikonloppuna kaduille Brasilian kaupungeissa osoittamaan mieltään tulevana sunnuntaina pidettävien presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen ykkössuosikkia Jair Bolsonaroa vastaan. Pelkästään São Paulossa protesteihin osallistui järjestäjien mukaan 500 000 ihmistä.

Näyttelijöiden ja tv-julkkisten sosiaalisessa mediassa käynnistämä kampanja Bolsonaroa vastaan käyttää portugalinkielistä tunnusta Ele Não eli ”ei häntä”. Ennen katumielenosoituksia miljoonat naiset julkaisivat Facebookissa ja Twitterissä kuvia itsestään Ele Não -sloganin kanssa.

Mielenosoittajien mukaan Bolsonaro on seksistinen naisvihaaja ja rasistinen fasisti, joka kannattaa paluuta sotilasdiktatuuriin. Syynä ovat Bolsonaron lukuisat lausunnot, joissa hän vastustaa aborttia, naisten samapalkkaisuutta, homoliittoja, mustien ja köyhien oikeuksia ja maareformia.

Vuonna 2014 Bolsonaro totesi Työväenpuolueen kansanedustajalle Maria do Rosáriolle kongressin alahuoneen istunnossa, ettei tämä ”ansainnut tulla raiskatuksi”.

Bolsonaro on myös kehunut Chilen entistä diktaattoria Augusto Pinochetia, jonka valtakaudella surmattiin tuhansia vasemmistoaktiiveja. Bolsonaron mielestä Pinochetin olisi pitänyt surmata vielä enemmän ihmisiä.

Bolsonaro on entinen armeijan kapteeni ja pitkäaikainen kansanedustaja, joka on poliitikon uransa aikana edustanut seitsemää eri puoluetta. Hän kampanjoi presidentinvaaleissa ennen muuta korruptiota ja kasvavaa rikollisuutta vastaan. Hän on myös luvannut leikata veroja ja höllentää aselakeja.

Viime vaaleissa Bolsonaro oli ääniharava Rio de Janeirossa. Bolsonaroa kannattavat etenkin keskiluokkaiset valkoihoiset miehet, sotilaat ja poliisit sekä arvokonservatiivisiin evankelisiin herätysliikkeisiin kuuluvat miljoonat brasilialaiset.

Tuoreimmissa mielipidekyselyissä Bolsonaro on saanut yli 30 prosentin kannatuksen. Suosio kasvoi entisestään sen jälkeen kun Bolsonaroa puukotettiin keittiöveitsellä vatsaan vaalitilaisuudessa syyskuun alussa ja hän joutui tehohoitoon. Puukottaja oli mielenterveysongelmista kärsivä mies.

Bolsonaron vastustus on kuitenkin kannatusta suurempi. Mielipidekyselyjen mukaan Bolsonaro tulisi häviämään presidentinvaalien toisella kierroksella, oli vastassa sitten kuka hyvänsä.

Mielipidekyselyjen mukaan kukaan ehdokas ei tule saamaan ensimmäisellä kierroksella enemmistöä äänistä. Todennäköisesti toisella kierroksella vastakkain tulevat olemaan Bolsonaro ja Työväenpuolueen ehdokas Fernando Haddad.

Fernando Haddad on marxilainen taloustutkija, joka oli syyskuun alkuun asti Brasilian karismaattisen entisen presidentin Luiz Inácio Lula da Silvan varapresidenttiehdokkaana.

Lahjusten ottamisesta vankilaan tuomittu Lula olisi ollut kutakuinkin varma vaalivoittaja, mutta tuomioistuin julisti hänet viime kuussa vaalikelvottomaksi. Lula ja hänet kannattajansa pitävät lahjustuomiota poliittisena ajojahtina.

Haddad on entinen opetusministeri ja São Paulon kaupungin entinen pormestari. Hän on luvannut keskeyttää nykyisen oikeistohallituksen yksityistämispolitiikan ja lopettaa julkisten palvelujen leikkaukset. Pienituloisten verotusta pitäisi hänen mielestään keventää ja rikkaimpien veroja korottaa. Haddad haluaa myös parantaa seksuaalivähemmistöjen turvallisuutta ja vahvistaa alkuperäiskansojen oikeudet omiin maihinsa.

Haddadin ongelmana on, että harva brasilialainen tuntee häntä São Paulon ulkopuolella. Viikkoa ennen vaalien ensimmäistä kierrosta Haddadin kannatus oli mielipidekyselyjen mukaan 24 prosenttia.

Pikaisesti käynnistetyssä vaalikampanjassa pyritäänkin korostamaan sitä, että Haddadilla on Lulan tuki ja hän ajaa Lulan politiikkaa.

”Minä äänestän vaikka aasia, jos Lula kannattaa sitä”, arveli Guardian-lehden haastattelema pienviljelijä Pernambucon osavaltiossa Lulan synnyinseuduilla Koillis-Brasiliassa.

Lula ja Työväenpuolue ovat erityisen suosittuja Brasilian koillisosissa. Täällä monien köyhien ainoa toimeentulon lähde ovat sosiaaliavustukset, jotka käynnistettiin Lulan presidenttikaudella.

Brasilian sunnuntain vaaleissa ei valita pelkästään presidenttiä, vaan myös 513 kongressin alahuoneen edustajaa, 54 senaattoria, 27 osavaltioiden kuvernööriä sekä yli tuhat edustajaa osavaltioiden parlamentteihin.

Ehdokkaat tulevat yli 30 eri puolueesta, joista harvalla on minkäänlaista muuta ohjelmaa kuin pysyä vallassa.

Etenkin köyhillä alueilla ääniä ostetaan, yleensä noin parinkymmenen euron hinnalla. Alagoasin osavaltiossa oikeistopuolueen ehdokkaat maksoivat ihmisten heille tuomia lääkemaksuja ja sähkölaskuja.

Nykyisen kongressin jäsenistä lähes puolet kuuluu suurmaanomistajien parlamenttiryhmään ja kolmasosa evankelisiin herätysliikkeisiin.

Uusi presidentti joutuu aikanaan tekemään myönnytyksiä kongressin eri puolueiden ja ryhmittymien kanssa saadakseen hallituksen esitykset hyväksyttyä.

torstai 20. syyskuuta 2018

Lisää lainaa kiinalaishankkeisiin

KANSAN UUTISET 21.9.2018

Länsimaiden poliitikot ja media ovat viime aikoina kantaneet huolta kiinalaisella lainarahalla toteutetuista suurista rakennushankkeista useissa Aasian ja Afrikan maissa. Pahimmissa tapauksissa köyhät maat ovat ottaneet niin paljon lainaa erilaisiin infrastruktuurihankkeisiin, ettei sitä ole kyetty maksamaan takaisin. Maat ovat joutuneet velkaloukkuun ja joutuneet tekemään Kiinalle erilaisia myönnytyksiä.

Kuvaavana esimerkkinä pidetään Hambantotan satamahanketta Sri Lankassa. Hambantotan pikkukaupunkiin saarivaltion etelärannikolle rakennettiin kiinalaisvoimin uusi satama, vapaakauppa-alue ja lentokenttä. Kiinan valtion omistama Exim-pankki myönsi hankkeisiin yli miljardi dollaria lainaa.

Valmistumisen jälkeen satama ja lentokenttä ovat kuitenkin seisseet miltei käyttämättöminä. Kun Sri Lankan hallituksella ei ollut varaa lainojen lyhentämiseen, satama luovutettiin viime vuonna kiinalaisen satamayhtiön käyttöön 1,4 miljardin dollarin hinnasta 99 vuodeksi eteenpäin.

Sri Lankan hallitus käyttää nyt sataman vuokrauksesta saatuja tuloja sen rakentamista varten otettujen lainojen takaisinmaksuun. Kiinan laivasto on puolestaan käyttänyt satamaa sotalaivojen pysähdyspaikkana.

Yhdysvaltalaisen Center for Global Development -tutkimuskeskuksen mukaan ainakin kahdeksan maata on vakavasti velkaantunut Kiinan lainoittamien infrastruktuurihankkeiden vuoksi. Listan kärjessä on Afrikan sarvessa sijaitseva Djibouti, jonka velka Kiinalle vastaa lähes maan vuosittaista kansantuloa. Kiina onkin saanut luvan rakentaa Djiboutiin kaksi sotilastukikohtaa, ja parhaillaan neuvotellaan myös Djiboutin sataman luovuttamisesta kiinalaisten haltuun.

Muita Kiinalle pahasti velkaantuneita maita ovat Tadžikistan, Kirgisia, Laos, Malediivit, Mongolia, Pakistan sekä Montenegro, jonne kiinalaisrahalla rakennetaan moottoritietä Adrianmeren rannikolta Serbian rajalle.

Kiinan rahoittamat infrastruktuurihankkeet liittyvät kaikki tavalla tai toisella presidentti Xi Jinpingin vuonna 2013 lanseeraamaan Kiinan uuteen Silkkitiehen. Tarkoituksena on rakentaa kuljetusväylät Kiinasta Keski-Aasian ja Lähi-idän halki Eurooppaan ja samalla kehittää satamia merireiteillä Kiinasta Afrikkaan ja Eurooppaan. Kiinassa hanke tunnetaan myös nimellä ”yksi vyöhyke, yksi tie”.

Hankkeen uskotaan toteutuessaan maksavan kaikkiaan viisi biljoonaa dollaria. Toistaiseksi 65 maata on lupautunut mukaan hankkeeseen, jota presidentti Xi kutsuu ”vuosisadan projektiksi”.

Kiinan uuden Silkkitien ensimmäisiä suuria osahankkeita ovat maantien rakennushanke Kiinasta Pakistanin rannikolle, luotijunayhteyden rakentaminen Kiinasta Singaporeen sekä maakaasuputken rakentaminen Keski-Aasian halki.

Osana uutta Silkkitietä kiinalaiset ovat rakentaneet rautateitä, maanteitä, kaasuputkia ja satamia myös Keniaan, Tansaniaan ja Etiopiaan.

Siperiassa kiinalaiset ovat rahoittaneet kaasuputken ja sataman rakentamista Jamalin niemimaalle.

Kiinalaiset ovat ostaneet myös Pireuksen sataman Kreikasta ja vuokranneet 99 vuodeksi käyttöönsä Darwinin sataman Australiasta.

Syyskuun alussa Pekingissä järjestetyssä Kiinan ja Afrikan maiden huippukokouksessa presidentti Xi lupasi Afrikan maille 50 miljardin dollarin edestä lahja-apua ja uusia lainoja kiinalaisten toteuttamiin rautatie-, maantie-, lentokenttä- ja satamahankkeisiin sekä uusien vapaakauppa-alueiden rakentamiseen.

Summa oli itse asiassa kymmenen miljardia dollaria pienempi kuin kolme vuotta sitten pidetyssä huippukokouksessa luvattu summa.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt myös se, että Kiinan ja Afrikan maiden välinen kauppa on vähentynyt vuoden 2014 huippulukemista. Kiinan ja Afrikan maiden välisen kaupan arvo oli viime vuonna 170 miljardia dollaria.

Afrikan maiden johtajat kuvailivat yhteistyötä Kiinan kanssa toistaiseksi ainoaksi mahdollisuudeksi saada rahoitusta kipeästi kaivattuihin infrastruktuurihankkeisiin, sillä muut lainanantajat eivät suostu rahoittamaan rakennushankkeita köyhissä maissa, joiden takaisinmaksukyky on epävarma.

Lainoilla rahoitettujen hankkeiden pitäisi kuitenkin luoda talouskasvua ja työpaikkoja, arveli kokouksen toisena puheenjohtajana toiminut Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa.

Yhdysvaltalaisen Johns Hopkinsin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan kiinalaisia lainoja voidaan syyttää oikeastaan vain kolmen Afrikan maan velka-ahdingosta. Djiboutin ulkomaanvelasta 77 prosenttia on peräisin Kiinan myöntämistä lainoista, ja Sambian velasta 73 prosenttia. Myös Kongon tasavalta on pahasti velkaantunut Kiinalle, mutta tutkijat eivät saaneet selville tarkkaa summaa.

Kiina on myöntänyt Afrikan maille vuodesta 2000 lähtien kaikkiaan 114 miljardia dollaria lainaa, mikä vastaa alle kahta prosenttia maanosan maiden kokonaisvelkataakasta. Afrikan maiden suurimpia velkojia ovat Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki, Euroopan maat, Yhdysvallat ja Japani.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Kuka vielä muistaa pernaruttokirjeet?

KANSAN UUTISET 7.9.2018

World Trade Centerin pilvenpiirtäjien tuhoutumisesta ja muista syyskuun 11. päivän tapahtumista oli kulunut kuusi päivää, kun oikeusministeri John Ashcroft toi Yhdysvaltojen kongressiin käsiteltäväksi terrorisminvastaisen Patriot Act -lakiesityksen. Oli maanantaiaamu 17. syyskuuta 2001, ja oikeusministeri vaati 132-sivuisen lakiesityksen hyväksymistä viimeistään perjantaina.

Washingtonissa elettiin 9/11-iskujen jälkeisessä pelonsekaisessa paniikissa. Samana aamuna, kun oikeusministeri vei lakiesityksen kongressiin, Washington Post julkaisi artikkelin bioterrorismista. Kirjoituksessa spekuloitiin uhkakuvalla, jossa terroristit levittäisivät asutuskeskusten yli lentävästä pienkoneesta pernaruttoa tai muita hengenvaarallisia sairauksia aiheuttavia bakteeri-itiöitä.

Patriot Actia ei kuitenkaan hyväksytty kongressissa läpihuutojuttuna. Kongressin ylähuoneessa, eli senaatissa, oli demokraattipuolueen enemmistö. Demokraattien ryhmäjohtaja Tom Daschle ja senaatin lakivaliokunnan puheenjohtaja Patrick Leahy halusivat käydä rauhassa keskustelua pykälistä, jotka loukkasivat kansalaisvapauksia ja olivat monien mielestä perustuslain vastaisia.

Lakiesitys antoi viranomaisille valtuudet esimerkiksi puhelujen salakuunteluun, ostosten ja pankkitilien seurantaan ja kotietsintöjen tekemiseen ilman tuomioistuimen lupaa ja maahanmuuttajien pidätyksiin vailla määräaikaa.

30. syyskuuta varapresidentti Dick Cheney antoi kongressille viikon aikaa lakiesityksen hyväksymiseen.

Kolme päivää myöhemmin floridalainen valokuvaaja sairastui pernaruttoon ja kuoli.

Liittovaltion poliisin FBI:n mukaan pernaruttobakteereja sisältäviä kirjeitä oli lähetetty kolmelle tv-kanavalle, New York Post -lehden toimitukseen sekä kohulehti National Enquirerin toimitukseen Floridaan.

New York Postin saamassa kuoressa oli koirien kuivamuonalta näyttäviä ruskeita muroja ja kirje, jossa sanottiin: ”09-11-01. Tämä on seuraava. Ottakaa penisilliiniä nyt. Kuolema USA:lle. Kuolema Israelille. Allah on suuri.”

Lähipäivinä kaksi toimittajaa, toimittajan seitsemän kuukauden ikäinen vauva ja postin työntekijä sairastuivat pernaruttoon. National Enquirerin toimitusrakennus suljettiin sen jälkeen kun rakennuksesta oli havaittu jälkiä pernarutosta. Rakennus avattiin uudestaan vuonna 2007.

Lokakuun 7. päivänä Yhdysvallat aloitti ilmaiskut Afganistaniin, ja seuraavina päivinä viranomaiset varoittivat Al-Qaidan mahdollisista kostoiskuista Yhdysvalloissa. Kongressin uskottiin olevan yksi terroristien seuraavista kohteista.

FBI:n mukaan bakteereja tai tappavia kemikaaleja tultaisiin mahdollisesti levittämään ilmasta käsin tuholaismyrkkyjen ruiskuttamiseen käytetyistä pienkoneista. Tiedustelupalvelu CIA oli jo aiemmin väittänyt, että Saddam Husseinin Irakilla oli käytössään tällaiset lentokoneet pernaruton levittämistä varten.

Valkoisen talon virkailijat vaativat, että FBI:n johtaja Robert Mueller todistaisi pernaruttobakteerien olevan peräisin Osama bin Ladenin hankkimista varastoista, New York Daily News -lehti kertoi vuosia myöhemmin.

15. lokakuuta senaattori Tom Daschlen avustaja avasi postissa tulleen kirjekuoren, jossa oli valkoista jauhetta ja kirje: ”Ette voi pysäyttää meitä. Meillä on tämä pernarutto. Te kuolette nyt. Oletteko peloissanne? Kuolema USA:lle. Kuolema Israelille. Allah on suuri.”

Kuoressa ollut jauhe sisälsi sotilaskäyttöä varten käsiteltyjä pernaruttobakteereja.

Myös toinen demokraattisenaattori Patrick Leahy sai myöhemmin samanlaisen kirjeen. Molemmat kirjeet oli laitettu postiin 6. lokakuuta.

Kongressin rakennus suljettiin ja määrättiin karanteeniin. Painostuksen alla myös demokraattien senaattorit suostuivat hyväksymään Patriot Actin. Lakiesitys hiottiin valmiiksi kongressin edustajien käyttöön annetuissa väliaikaisissa tiloissa.

Syksyn aikana pernaruttoon kuoli kaksi postin työntekijää, vietnamilaissyntyinen sairaalan työntekijä sekä 94-vuotias leskirouva Connecticutin osavaltiosta. 17 ihmistä sai tartunnan mutta säilyi hengissä.

Presidentti Bush allekirjoitti Patriot Actin 26. lokakuuta. Lain voimassaoloa on jatkettu määräajoin, ja se on edelleen voimassa.

FBI:n tutkimuksissa selvisi pian, että pernaruttoitiöt olivat peräisin Yhdysvaltojen asevoimien tai CIA:n laboratoriosta. Kirjekuorien lähettämisestä syytettiin armeijan tartuntatautien tutkimuskeskuksen rokotetutkijaa, joka kuoli ennen oikeuskäsittelyn alkamista.

Yhdysvaltojen tiedeakatemian asettama tutkimusneuvosto piti kuitenkin mahdottomana sitä, että rokotetutkija olisi yksin voinut valmistaa sotilaskäyttöön tarkoitettuja bakteereja.

Pernaruttokirjeistä kirjan kirjoittanut professori Graeme MacQueen kertoo myös kesällä 2001 järjestetystä enteellisestä sotaharjoituksesta, jossa pernaruttokirjeitä lähetettiin tiedotusvälineiden toimituksiin. Kirjeiden takana olivat vieraan valtion sponsoroimat terroristit.

torstai 23. elokuuta 2018

Kiiruna muuttaa kaivoksen tieltä pois

KANSAN UUTISET 24.8.2018

Kiirunassa Ruotsin Lapin pohjoiskolkassa koko kaupunkia ollaan siirtämässä laajenevan rautamalmikaivoksen tieltä kolme kilometriä itään. Kaivosyhtiö LKAB ja kuntapäättäjät puhuvat ylevästi kaupungin muutosprosessista, vaikka käytännössä tarkoituksena on purkaa suurin osa kaupungin nykyisestä keskustasta ja rakentaa uusi kaupunkikeskus kauemmas kaivoksesta.

Kaupungin sisääntuloväylän vieressä kaivosyhtiön työntekijöiden vanha puutaloalue on aidattu ja talot odottavat purkamista.

”Muutos käynnissä yhteisen tulevaisuuden puolesta”, todetaan purkualueen aitapressussa.

Kaupungin siirtäminen tuli kaivosyhtiöltä ilmoitusasiana. Loppuvuodesta 2003 LKAB ilmoitti kunnanjohdolle, että kaivostoiminnan aiheuttamat halkeamat maan pinnalla uhkaavat kaivosta lähellä olevien rakennusten turvallisuutta. LKAB suunnitteli myös kaivoksen laajentamista yhä syvemmälle kaupungin alapuolella olevaan kallioperään. Jos malminlouhinnan haluttiin jatkuvan, kaupunki pitäisi yksinkertaisesti siirtää tieltä pois.

Kaupungin päättäjillä ei ollut juuri vaihtoehtoja. Vuonna 2004 Kiirunan kunta julkaisi lehdistötiedotteen, jossa kerrottiin, että vajaan parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki siirretään toiseen paikkaan.

”Elämme kaivoksen kanssa symbioosissa. Kiiruna on olemassa kaivoksen vuoksi. Muuten pirukaan ei olisi rakentanut kaupunkia tänne”, selittää Niklas Sirén, vasemmistopuoluetta edustava apulaiskunnanjohtaja.

Myös asukkaat ovat hyväksyneet tosiasiat. Rakennusten purkaminen ja tuttujen paikkojen katoaminen on useimpien mielestä haikeaa ja surullista. Mutta jos ei kaivosta ole, ei ole myöskään työpaikkoja, ja silloin olisi joka tapauksessa edessä muutto toiselle paikkakunnalle.

Ruotsin valtion rautakaivosyhtiö LKAB, eli Luossavaaran ja Kiirunavaaran Osakeyhtiö, perustettiin vuonna 1890 louhimaan rautamalmia Ruotsin Lapin arvokkaista malmiesiintymistä. Malmin kuljetusta varten rakennettiin rautatie Luulajasta Kiirunaan ja edelleen Norjan rannikolle Narvikiin.

Kiirunan kaupunki kasvoi kaivosvuorten välissä sijaitsevan Haukivaaran rinteille, josta on komeat näkymät vaaroja ympäröivälle tunturikoivikolle ja kauempana siintäville tuntureille.

LKAB:n Kiirunan kaivos on maailman suurin maanalainen rautamalmikaivos. Se tuottaa 80 prosenttia kaikesta rautamalmista Euroopan unionin alueella. Ruotsi on maailman kuudenneksi suurin rautamalmin viejä.

Kiirunan rautamalmikaivos ja satakunta kilometriä etelään sijaitseva Malmivaaran kaivos tuottavat vuosittain satojen miljoonien eurojen edestä voittoa ja verotuloja Ruotsin valtiolle. LKAB:n liikevaihto on yli kaksi miljardia euroa. Yhtiö työllistää yli 4 000 ihmistä.

Rautamalmin kysyntä on jälleen korkealla, sillä lamavuosien jälkeen maailmalla tarvitaan terästä etenkin rakentamiseen.

Kiirunan niin sanottu muutosprosessi on tuonut kaupunkiin varsinaisen rakennussuunnittelubuumin. Hotellin aamiaiselle jonottaa viikonloppuaamuna kymmeniä keikkatyöntekijöitä eri yhtiöiden logoilla varustetuissa vaatteissa. Purkutöitä ja uuden keskustan suunnittelua varten on palkattu tuhansia kaupunkisuunnittelukonsultteja, arkkitehtejä, maisemointisuunnittelijoita, biologeja, insinöörejä, rakennusmiehiä ja purku-urakoitsijoita.

Suunnittelijat ja insinöörit ovat pääasiassa Ruotsista, mutta rakentajia ja elementtien toimittajia on tullut myös Suomesta.

Uuden keskustan arkkitehtikilpailun voittanut firma on antanut haastatteluja maailman medioille ja julkaissut havainnekuvia uudesta energiaa säästävästä kestävän kehityksen kaupungista. Tarkoituksena on houkutella kaupunkiin töihin nuoria insinöörejä ja muita ammattilaisia.

Kun Kiiruna syntyi 1900-alussa, kaupungista kaavailtiin eräänlaista työläisten unelmayhteiskuntaa. Ay-liike oli vahva, ja rakastettu kaivosjohtaja Hjalmar Lundbohm ymmärsi työntekijöiden tarpeita. Kaivosmiehet menivät töihin raitiovaunulla. Oli julkisia pyykkitupia, yhteisruokaloita ja lasten leikkialueita.

”Tällä kertaa suunnitteluprosessi etenee lähinnä ulkopuolisten intressien mukaan”, arvelee ravintolailtaa viettävä kaivosmies ja paikallisen protestiliikkeen Raatajakampanjan aktiivi.

Palvelujen tarjoamiseen halutaan yksityisiä investointeja etelästä. Uusien asuntojen hinnat ja vuokrat tulevat olemaan kalliita kaupungin nykyisille asukkaille. Asukkaiden mielipiteitä ei ole kysytty suunnittelutyössä.

Kritiikkiä herättää uuden keskustan sijainti kuivatetulla suolla kaupungin kaatopaikan kupeessa. Uuden keskustan alueelta ei ole näkymää ympäröiville tuntureille. Talvella lämpötila voi olla siellä kymmenen astetta alhaisempi kuin vaaran laella.

Pahin kiista saatiin kuitenkin ratkaistua, kun kunnanhallitus sopi LKAB:n kanssa, että osa kaupungin vanhoista rakennuksista siirretään uuteen paikkaan sellaisenaan ja kaivosyhtiö lupasi kustantaa uuden keskustan ja palvelujen rakentamisen.

Vanhan keskustan purku on tiedossa aikaisintaan 10–15 vuoden kuluttua, kun palvelut ja uudet asuintalot ovat valmiina kaupungin uudessa keskustassa.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Tuttu kaava toistuu Zimbabwessa

KANSAN UUTISET 10.8.2018

Zimbabwessa järjestettiin viime viikolla ensimmäiset vaalit presidentti Robert Mugaben 37 vuotta kestäneen valtakauden jälkeen, ja monet toivoivat maan siirtyvän kertaheitolla uuteen demokratian aikakauteen. Oppositio puhuu kuitenkin vaalivilpistä, samalla kun poliisi metsästää suurimman oppositiopuolueen johtajia ja ihmisoikeusjärjestöt raportoivat opposition kannattajien sieppauksista, pahoinpitelyistä ja raiskauksista.

Vaalikomission julkistamien tulosten mukaan hallituspuolue Zanu-PF sai parlamenttivaaleissa yli 60 prosenttia paikoista, näistä suurimman osan maaseudulta.

Presidentinvaalin tuloksia jouduttiin odottamaan, vaikka näiden vaalien äänet oli laskettu aivan ensimmäiseksi. Lopulta voittajaksi julistettiin istuva presidentti Emmerson Mnangagwa, joka tuli nimitetyksi virkaansa viime syksynä sen jälkeen kun sotilaat ajoivat presidentti Mugaben vallasta. Mnangagwan ilmoitettiin saaneen 50,8 prosenttia äänistä opposition ehdokkaan Nelson Chamisan jäädessä 44 prosenttiin.

Opposition mukaan viralliset vaalitulokset eivät vastanneet äänestyspaikoilta saatuja tuloksia. Maan pääkaupungissa Hararessa tuhannet opposition kannattajat lähtivät kaduille protestoimaan vaalivilppiä vastaan. Kiihkeimmät mielenosoittajat hajottivat pikaruokaloiden ikkunoita kaupungin keskustassa. Poliisit ampuivat kuoliaaksi kuusi ihmistä.

Kymmeniä MDC-puolueen edustajia pidätettiin, kun nämä osallistuivat kokoukseen, jossa verrattiin äänestyspaikoilta saatuja tuloksia vaalikomission ilmoittamiin tuloksiin. Poliisit yrittivät myös estää opposition presidenttiehdokkaan Nelson Chamisan lehdistötilaisuuden, mutta luopuivat aikeistaan, kun ulkomaisten tv-ryhmien kuvaajat taltioivat tapahtumia suorana lähetyksenä maailmalle.

Yhdeksän oppositiopoliitikkoa oli keskiviikkona etsintäkuulutettuna. Osa heistä lienee paennut naapurimaihin.

Samaan aikaan kirveillä ja pistooleilla aseistautuneet miesjoukot ovat hakanneet ihmisiä baareissa ja kiertäneet talosta taloon etsimässä opposition johtohahmoja ja pahoinpitelemässä heidän perheenjäseniään.

MDC jätti tiistaina perustuslakituomioistuimeen valituksen ääntenlaskennan epäselvyyksistä.

Presidentti Mnangagwa kehotti viikonloppuna zimbabwelaisia rauhaan ja yhtenäisyyteen ja lupasi, että kansalaisoikeuksia tullaan kunnioittamaan. Mnangagwan aiemmat saavutukset herättävät kuitenkin epäilyjä näiden puheiden vilpittömyydestä.

Suoraviivaisten otteidensa vuoksi Krokotiiliksi kutsuttu 75-vuotias Mnangagwa oli presidentti Mugaben suojatti ja oikea käsi koko tämän valtakauden ajan. Hän on toiminut salaisen palvelun päällikkönä, valtiovarainministerinä, puolustusministerinä ja varapresidenttinä.

1980-luvulla pian Zimbabwen itsenäistymisen jälkeen Mnangagwa johti armeijan veristä operaatiota maan länsiosissa Matabelemaassa. Tuolloin arviolta 20 000 ihmistä surmattiin teloittamalla tai polttamalla heidät hengiltä koteihinsa.

1990-luvulla Mnangagwa johti Zimbabwen armeijan operaatiota Kongon sisällissodassa. Hän rikastui mineraalikaupoilla ja Kongosta salakuljetetuilla timanteilla yhdessä armeijan kenraalien kanssa.

Vuoden 2008 vaalien aikana Mnangagwa vastasi opposition kannattajiin kohdistetusta väkivaltakampanjasta. Yksi uhreista oli Mnangagwan tämänkertainen vastaehdokas Nelson Chamisa, joka hakattiin henkihieveriin Hararen lentokentällä.

40-vuotias Chamisa on ammatiltaan asianajaja ja on toiminut myös pastorina. Hän kiersi vaalikampanjan aikana ahkerasti koko maata ja tuli suosituksi erityisesti nuoremman polven keskuudessa maalaamalla kuvan uudesta valoisasta Zimbabwesta. Yhdessä vaalitilaisuudessa hän lupasi Zimbabween luotijunia ja olympiakisojen isännyyttä.

Valtapuolue Zanu-PF hyödynsi vaalikampanjassaan asemaansa hallituspuolueena. Mnangagwa aikaisti maataloustukiaisten maksua syksystä juuri vaalien alle. Maatalouden tukiohjelmassa lähes kahdelle miljoonalle pienviljelijälle on toimitettu siemeniä, lannoitteita ja maatalouskoneita. Tuen ansiosta maissin ja tupakan tuotanto on kohonnut ennätyslukemiin.

Vaalien alla 5 000 sotilasta lähetettiin maaseudulle, muun muassa huolehtimaan siitä, että ihmiset osallistuvat valtapuolueen vaalitilaisuuksiin.

Zimbabwen media on lähes kokonaan hallituksen valvonnassa, tv- ja radiokanavia ja sanomalehtiä myöten.

Mnangagwa lupasi myös Zimbabwen valkoisille viljelijöille hallintaoikeuden maihinsa seuraavaksi 99 vuodeksi eteenpäin.

Ulkomaista etenkin Kiina on tarjonnut auliisti tukea Mnangagwan hallitukselle. Kiinalaiset ovat investoineet puhelinverkkoihin, vesivoimaan ja tupakantuotantoon.

Myös entinen siirtomaaisäntä Britannia on valinnut puolensa ja pyrkinyt viime vuosina edistämään kauppaa ja brittiläisiä investointeja Zimbabwessa. Viime kuussa Britannian suurlähettiläs kehotti brittiläisillä kehitysyhteistyövaroilla tuettuja paikallisia järjestöjä olemaan piittaamatta liiemmin mahdollisesta vaalivilpistä.

torstai 26. heinäkuuta 2018

Etiopian ja Eritrean sovun taustat

KANSAN UUTISET 27.7.2018

Afrikan sarven alueelta kuultiin välillä hyviä uutisia, kun Etiopia ja Eritrea pari viikkoa sitten ilmoittivat lopettavansa maiden välillä yli 20 vuotta jatkuneen sotatilan.

Etiopian uuden pääministerin Abiy Ahmedin Eritrean-vierailun aikana sovittiin saman tien myös satamayhteistyöstä sekä maantieliikenteen ja suorien teleyhteyksien uudelleenavaamisesta. Suorat lennot maiden välillä käynnistettiin viime viikolla. Elokuussa on tarkoitus pelata ensimmäinen maiden välinen jalkapallomaaottelu sitten vuoden 1998.

Etiopian ja Eritrean välillä vuosina 1998–2000 käydyissä taisteluissa kuoli lähes sata tuhatta ihmistä, ja yli miljoona ihmistä joutui lähtemään kodeistaan.

Sotatila jatkui vielä taistelujen päättymisen jälkeen, kun Etiopia kieltäytyi vetämästä joukkojaan maiden rajalla sijaitsevasta Badmen kylästä, vastoin Haagin kansainvälisen välitystuomioistuimen päätöstä.

Pitkään kestäneet vihamielisyydet pönkittivät molempien maiden turvallisuusjoukkojen valtaa ja loivat puitteet kansalaisoikeuksien rajoittamiselle.

Entinen Italian siirtomaa Eritrea oli osa Etiopiaa vuodesta 1950 vuoteen 1993, jolloin maa sai itsenäisyytensä 30 vuotta kestäneen vapautustaistelun päätteeksi.

Itsenäisyyssotaa käytiin ensin keisari Haile Selassien joukkoja vastaan ja myöhemmin Neuvostoliiton ja Kuuban tukemaa sotilashallitusta vastaan. Sodan aikana Etiopian ilmavoimat pudottivat napalmpommeja eritrealaississien valvomiin kyliin.

Sotilashallitus ajettiin vallasta Etiopiassa vuonna 1991 pian kylmän sodan päättymisen jälkeen. Sekä Etiopiaan että Eritreaan odotettiin demokratiaa ja monipuoluevaaleja pitkän sodan jälkeen, joka johti myös tuhoisaan nälänhätään Etiopiassa 1980-luvulla.

Sota kuitenkin palasi Eritreaan vain viiden vuoden itsenäisyyden jälkeen. Syynä olivat erimielisyydet Etiopian kanssa maiden välisen rajan sijainnista, vaikka kiistanalaisilla raja-alueilla ei ollut luonnonvaroja eikä juuri asukkaitakaan.

Taistelujen tauottua Etiopiasta tuli yksi Yhdysvaltojen tärkeimmistä liittolaisista terrorisminvastaisessa sodassa. Yhdysvaltojen tuella Etiopia miehitti suuren osan sisällissodan runtelemasta Somaliasta. Eritreaa puolestaan syytettiin etiopialaisjoukkoja vastaan taistelevien islamistijoukkojen aseistamisesta, ja maa julistettiin kansainväliseen kauppasaartoon.

Etiopian ja Eritrean rauhansopimus hyödyttää suuresti molempien maiden kehitystä. Etiopia pääsee jälleen käyttämään kahta Eritreassa sijaitsevaa satamaa. Eritrea saa puolestaan kovasti kaipaamiaan satamatuloja ja vapautuu toivottavasti kansainvälisen hylkiön asemastaan.

Sadan miljoonan asukkaan Etiopia on maailman toiseksi nopeimmin kasvava talousmahti ja Afrikan toiseksi väkirikkain maa. Se on maailman suurimpia kahvin, kasviöljyjen, leikkokukkien ja lihakarjan tuottajia. Maassa on paljon kiinalaisia investointeja ja kiinalaisomisteisia tekstiilitehtaita.

Etiopia on ollut ulkomaankaupan osalta kuitenkin pitkään riippuvainen pelkästään naapurimaan Djiboutin satamasta. Pääministeri Abiy Ahmed teki keväällä sopimuksia satamahankkeista myös Sudanin ja Somalimaan kanssa.

Arabiemiraatit saattavat olla rauhansopimuksesta kärsivä osapuoli. Emiraatit ovat käyttäneet hyväksi alueen ristiriitoja ja rakentaneet viime vuosina sotilastukikohtia ja satamia Eritreaan, Somalimaahan ja Jemeniin.

Etiopian ja Eritrean suhteiden lämpeneminen on pitkälti Etiopian uuden pääministerin ansiota. Huhtikuussa pääministeriksi nimetty 41-vuotias Ahmed on maan verkkovalvontaviraston entinen johtaja, joka on tehnyt maisterintutkielmansa muutosjohtajuudesta ja tohtorinväitöskirjan konfliktinsovittelusta kotiseudullaan Etiopian suurimman kansanryhmän oromojen alueella. Hän on sotilasarvoltaan everstiluutnantti.

Pääministeriksi tultuaan Ahmed kumosi poikkeustilan, vapautti tuhannet poliittiset vangit maan vankiloista ja salli aiemmin kielletyt tv-kanavat ja verkkomediat. Hän ilmoitti myös, että Etiopia haluaa rauhan Eritrean kanssa ja on valmis luopumaan aiemmista aluevaatimuksistaan.

Abiy Ahmedin valtaantuloa edelsivät oromojen ja maan toiseksi suurimman kansanryhmän amharojen kaksi vuotta jatkuneet protestit maanvaltauksia ja turvallisuusjoukkojen mielivaltaa vastaan. Mielenosoituksissa kuoli ainakin tuhat ihmistä, monet heistä poliisin luodeista.

Hallituskoalition johtajiin kuulunut Ahmed otti avoimesti kantaa mielenosoittajien vaatimusten puolesta ja valittiin lopulta pääministeriksi sen jälkeen kun hänen edeltäjänsä Hailemariam Desalegn jätti eroanomuksensa.

Naapurimaassa Eritreassa presidentti Isaias Afewerki on ollut maan itsenäistymisestä lähtien vallassa ilman hyväksyttyä perustuslakia. Rauhansopimuksen toivoisi ainakin vähentävän maan johdon puolustusintoa. Kymmenet tuhannet nuoret ovat paenneet maasta välttyäkseen yli kymmenen vuotta kestävältä, pakkotyötä muistuttavalta asepalvelukselta.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Euroopan ylivoima jatkuu

KANSAN UUTISET 13.7.2018

Yleensä jalkapallon MM-kisoissa pelien taso ei ole yhtä hyvä kuin maailman parhaiden seurajoukkueiden kohtaamisissa, mutta Venäjän kisat ovat olleet monin tavoin iloinen yllätys. Kohta neljän viikon ajan kisat ovat nostattaneet tunteita ja yhdistäneet ihmisiä maiden sisällä ja yli rajojen.

Tätä kirjoittaessa takana on 61 peliä ja kolme peliä on vielä edessä. Hyökkäävästä pelistä on palkittu. Ennen välieriä Venäjän kisojen pudotuspeleissä tehtiin keskimäärin kolme maalia, kun Brasilian kisoissa neljä vuotta sitten vastaava lukema oli alle kaksi maalia ottelua kohti.

Videotuomarointi on varmasti useimpien mielestä ollut onnistunut uudistus, joka on vähentänyt tuomarien virheitä ja tulosten sattumanvaraisuutta.

Kisapaikoilla ei ole koettu rasismia eikä nähty huligaaneja, vaikka molemmilla peloteltiin etukäteen. Venäläisetkin kiinnostuivat lopulta kisoista kotijoukkueen yllättävän hyvän menestyksen myötä.

Moni tulee muistamaan Venäjän kisat myös siitä, kuinka välieräotteluita edeltäneinä välipäivinä eri puolilla maailmaa jännitettiin hetki hetkeltä thaimaalaisten jalkapallopoikien pelastusoperaatiota veden osittain valtaamasta luolasta maan pohjoisilla syrjäseuduilla.

Tällä kertaa turnauksen pelillisesti parhaat joukkueet onnistuivat selvittämään tiensä välieriin, vaikka jalkapalloliitto Fifan ranking-tilaston perusteella harva olisi pistänyt rahojaan likoon näiden neljän joukkueen puolesta. Kesäkuun Fifa-rankingissa Belgia, Ranska, Englanti ja Kroatia löytyvät sijoilta 3, 7, 12 ja 20.

Mitaleista pelaavia joukkueita yhdistää viihdyttävä ja hyökkäävä pelitapa. Joukkueilla on kisojen paras maaliero. Joukkueet kuuluvat myös kisojen viiden eniten maaleja tehneiden maiden joukkoon. Väliin mahtuu vain Venäjä, joka heilutti verkkoja viisi kertaa kisojen avausottelussa Saudi-Arabiaa vastaan.

Englanti ja Kroatia pääsivät toki jatkoon voittamalla pudotuspeleissä heikompia vastustajia kuin Ranska ja Belgia, jotka lähettivät kotimatkalle Argentiinan, Uruguayn ja Brasilian.

Joukkueiden tasosta kertoo myös maalintekoyritysten onnistumisprosentti. Englannin Harry Kane oli ennen välieriä onnistunut maalintekoyrityksissään 60-prosenttisesti, Ranskan hyökkääjälupaus Kylian Mbappé 50-prosenttisesti ja Kroatian ja Real Madridin Luca Modrić joka viidennellä yrittämällään.

Kisojen ahkerin laukoja on ollut Brasilian Neymar, jonka 27 laukauksesta syntyi vain kaksi maalia.

Venäjän kisoissa Euroopan maat ovat olleet ylivoimaisia. Puolivälieriin selviytyneistä kahdeksasta joukkueesta kuusi oli Euroopasta, välierissä kaikki. Tulokset vastaavat vakiintunutta trendiä. Kolmissa viime MM-kisoissa yhdeksästä mitalisijasta kahdeksan on mennyt Euroopan maille. Näissä kisoissa kaikki mitalit jäävät Eurooppaan.

Vuoden 1958 jälkeen eurooppalainen joukkue on aina voittanut mestaruuden Euroopassa pelatuissa MM-kisoissa. Silti Brasilia oli vedonlyöjien suosikki Venäjän kisoissa aina Belgiaa vastaan pelattuun pudotuspeliin asti, vaikka maa ei ole voittanut MM-kisoissa länsieurooppalaista joukkuetta sitten vuoden 2002. Näistä otteluista on saldona viisi tappiota ja kaksi tasapeliä.

Kun aiemmissa kisoissa mitalipeleissä pelaavien joukkueiden pelaajat ovat tulleet pääasiassa Espanjan ja Saksan sarjoista, nyt yli puolet heistä pelaa neljässä Englannin Valioliigan kärkijoukkueessa: yhdeksän Tottenhamissa, kuusi Manchester Unitedissa, viisi Manchester Cityssä ja Chelseassa.

Kuvaavaa tämän päivän huippujalkapallolle on myös se, että kolmessa mitalipelijoukkueessa huomattava osa pelaajista tulee monikulttuurisesta taustasta. Ranskan joukkueen 23 pelaajasta 17 on maahanmuuttajataustaisesta perheestä tai kuuluu etniseen vähemmistöön, Englannin pelaajista 11, Belgian pelaajista kymmenen. Luvut ovat moninkertaisesti suuremmat kuin mitä väestörakenteen perusteella voisi odottaa.

Ranskan ja Belgian joukkueet ovat olleet monikulttuurisia jo pidemmän aikaa, mutta Englannin osalta tilanne on uusi ja monien mielestä tervetullut. Brittijärjestön mielipidekyselyssä 74 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että jalkapallomaajoukkue oli edustava symboli Englannista, joka kuuluu kaikille englantilaisille rodusta tai etnisestä taustasta riippumatta.

Englannin joukkue on hurmannut monet iloisella ja syöttelevällä pelityylillään. Gareth Southgaten valmennuksessa Englanti voitti myös ensimmäisen rangaistuspotkukilpailunsa arvoturnauksessa sitten vuoden 1996.

Pietarissa Englannin pelaajat kävivät kuulemma oma-aloitteisesti tutustumassa Eremitaasin taidemuseoon.

Englannin joukkue on kisojen kokemattomin ja toiseksi nuorin. Valmentajan mielestä loppusijoitusta tärkeämpää onkin oppia ja kehittyä. Tulevissa kisoissa Englanti voi jo kuulua suosikkeihin. Uuden pelityylin omaksuneet Englannin nuorten maajoukkueet voittivat viime vuonna alle 17-vuotiaiden ja alle 20-vuotiaiden MM-kultaa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Kuka voittaa MM-kisoissa?

KANSAN UUTISET 21.6.2018

Jalkapallon MM-kisojen alla vedonlyöntifirmojen veikkauksissa suurimpia voittajasuosikkeja olivat Brasilia, Saksa, Espanja, Ranska ja Argentiina. Ensimmäisten alkulohkopelien jälkeen järjestys ja kertoimet hiukan muuttuivat. Tätä kirjoittaessa vedonlyöntitilastojen kärjessä on edelleen Brasilia, niukasti Espanjan edellä. Seuraavina tulevat Ranska, Saksa ja Belgia.

Saksan kertoimia korotti tietysti avausottelun tappio Meksikolle, mutta monet näyttävät edelleen luottavan Saksan jatkoonpääsyyn voitoilla Ruotsista ja Etelä-Koreasta. Argentiinan tehoton peli Islannin sumppupuolustusta vastaan puolestaan heikensi uskoa Argentiinan ja Lionel Messin mestaruusmahdollisuuksiin.

Neymarin tähdittämä Brasilia kuitenkin sinnittelee vedonlyöntitilastoissa edelleen ykkösenä, vaikka avausottelu Sveitsiä vastaan päättyi 1–1-tasapeliin.

Kisojen alla myös useat pankit julkistivat omia ennusteitaan MM-kisojen voittajasuosikeista.

Japanilaispankki Nomura yhdisteli taloustieteen tehokkaiden markkinoiden hypoteesia viime aikojen pelaajatilastoihin ja päätyi siihen, että Ranska voittaa Espanjan kolmen viikon kuluttua MM-finaalissa. Ranskan mestaruudesta vuoden 1998 kotikisoissa tuleekin tuolloin kuluneeksi tarkalleen 20 vuotta.

Sveitsiläispankki UBS sovelsi osakekaupoissa käytettäviä laskentakaavoja ja ilmoitti, että Saksa voittaa maailmanmestaruuden 24 prosentin todennäköisyydellä. Ei mikään ihme, sillä Saksa on puolustava maailmanmestari ja maa on ollut joka kerta mitaleilla tämän vuosituhannen aikana pelatuissa kisoissa.

UBS-pankki ennusti varsin hyviä mahdollisuuksia myös Englannin nuorelle ja korkealta prässäävälle joukkueelle. Englannin todennäköisyys voittaa mestaruus oli pankin ennusteessa neljänneksi korkein, kun vielä neljä vuotta sitten Brasilian kisoissa finanssialan ammattilaisten mielestä Englannin MM-kisavoiton todennäköisyys oli vain prosentin luokkaa.

Talouslehti Financial Timesin datajournalistit antoivat omassa analyysissään joukkueille pisteitä pelaajien edustamien seurojen tason sekä Euroopan huippusarjoissa pelattujen peliminuuttien mukaan. Tässä vertailussa Espanja oli selvä ykkönen, perässään Saksa, Ranska, Englanti ja Brasilia.

Tällä tavoin mitattuna Espanjan pisteet olivat itse asiassa vielä kovemmat neljä vuotta sitten Brasilian kisojen alla. Silloin Espanja oli myös puolustava maailmanmestari sekä Euroopan mestari Puolan ja Ukrainan EM-kisoista vuonna 2012.

Joukkue pelasi lyhytsyöttöpeliä kuin FC Barcelona parhaimmillaan. Puolustustaktiikkana oli pitää palloa, jotta vastustaja ei saisi hyökkäyksiä aikaan. Peli oli kuitenkin hidasta ja ennalta-arvattavaa, eikä menestys jatkunut pitkään. Brasilian MM-kisat päättyivät Espanjan osalta alkulohkoon. Kaksi vuotta sitten EM-kisoissa Espanja hävisi heti ensimmäisen pudotuspelin Italiaa vastaan.

Mutta sen jälkeen taktiikkaa muutettiin vauhdikkaammaksi ja kahden viime vuoden aikana Espanja onkin pelannut 21 ottelua ilman tappiota. Keväällä harjoituspelissä Argentiina kaatui numeroin 6–1.

Britannian yleisradioyhtiön BBC:n urheilutoimitus tutki takavuosien kisojen tilastoja ja löysi seitsemän muuttujaa, joiden perusteella voitiin ennustaa, kenellä olisi parhaat mahdollisuudet MM-kisojen voittoon.

Ensinnäkin tuleva mestari on yleensä kuulunut lohkoarvonnassa sijoitettuihin joukkueisiin. Venäjän turnauksen suosikeista Espanja ja Englanti eivät olleet sijoitettujen maiden joukossa.

Venäjä putoaa ennusteen mukaan pois pelistä, koska isäntämaa ei yleensä onnistu voittamaan kotikisoja. Karsintapelien päästettyjen maalien perusteella Puolan mahdollisuudet tyrehtyvät heikkoon puolustamiseen.

Historian valossa Brasilian ja Argentiinan mahdollisuuksia heikentää se, että kisat pelataan Euroopassa. Eurooppalainen joukkue on aina voittanut mestaruuden Euroopassa pelatuissa kisoissa, paitsi vuonna 1958 kun Brasilia päihitti loppuottelussa isäntämaa Ruotsin. Kolmissa viime MM-kisoissa yhdeksästä mitalisijasta kahdeksan on mennyt Länsi-Euroopan maille.

Portugalin Cristiano Ronaldo johtaa maalitilastoa ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta mestarijoukkueen kantavana voimana on yleensä ollut pikemminkin turnauksen paras maalivahti. Portugalin veräjänvartijan Rui Patricion rahkeet eivät siihen riitä.

Jäljellä olevista kolmesta maasta Ranska putoaa ennusteen mukaan pois mestaruustaistosta joukkueen kokemattomuuden takia. Ranskan pelaajilla oli keskimäärin vain 24 pelattua maaottelua ennen Venäjän kisoja, kun Saksalla ja Belgialla lukema on yli 40.

Saksan mahdollisuuksia vähentää se, että hallitseva maailmanmestari on voittanut MM-kisoissa viimeksi vuonna 1962, jolloin Brasilia uusi MM-kultansa. Tämän vuosituhannen aikana pelatuissa MM-kisoissa puolustava mestari on pudonnut kolme kertaa jo lohkovaiheessa.

BBC:n ennusteessa Belgia oli ainoa, joka täytti kaikki maailmanmestarin kriteerit.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Sotilastukikohtien luvattu maa

KANSAN UUTISET 8.6.2018

Afrikan sarvessa sijaitsevassa Djiboutissa tiet ovat pölyiset ja roskakasoja on siellä täällä, mutta aamuisin ihmiset hakevat leipomosta tuoretta patonkia, jonka hinta pidetään alhaisena valtion hintasäännöstelyn avulla.

Kahvi valmistetaan etiopialaiseen tapaan tuoreista pavuista paahtamalla. Pikaruokalan televisiosta seurataan silmä tarkkana ranskalaisen uutiskanavan lähetystä.

Vajaan miljoonan asukkaan Djibouti oli vuoteen 1977 asti Ranskan siirtomaa. Ranska ja arabia ovat maan viralliset kielet, mutta kadulla puhutaan yhtä lailla somalia, afaria ja amharaa.

Kesäisin lämpötila kohoaa Djiboutissa yli 40 asteen, eikä hiekkainen maaperä kelpaa viljelyyn. Tärkein vientituote on suola. Työikäisestä väestöstä 60 prosenttia on ilman työtä.

Tämä köyhä ja kaukainen maailmankolkka vetää kuitenkin puoleensa ”sotilaita, keinottelijoita, diplomaatteja, vakoojia ja avustustyöntekijöitä” – kuten uutistoimisto Bloomberg määritteli Djiboutin kaupungin siirtomaa-aikaisen keskusaukion laidalla sijaitsevan ravintola La Chaumièren asiakaskuntaa.

Hotelli Kempinskissä kaupungin kaikkein kauimmaisessa niemenkärjessä vastaanottoaula on puolestaan täynnä iäkkäämpiä saksalaisia upseereita univormuissaan. Loistohotellin allasbaarissa nuoret kiinalaismiehet ottavat selfieitä itsestään ja vatsalihaksistaan.

Djiboutia on kutsuttu 2000-luvun uuden geopolitiikan keskiöksi – tai peräti uudeksi Dubaiksi tai Singaporeksi.

Maan houkuttimena on sen strateginen sijainti Punaisenmeren eteläpäässä Bab el Mandebin salmen kohdalla, joka erottaa Afrikan sarven Arabian niemimaasta. Salmen kautta kulkee suurin osa Aasian ja Euroopan välisestä laivaliikenteestä sekä huomattava osa Kaukoidän maiden öljyntuonnista.

Osama bin Ladenin velipuoli suunnitteli vielä joitain vuosia sitten 30 kilometriä pitkän sillan rakentamista salmen ylitse. Jemenin sota kuitenkin pysäytti suunnitelmat.

Djiboutin satama on myös maailman nopeimmin kasvaviin talouksiin kuuluvan, sadan miljoonan asukkaan Etiopian ainoa väylä merelle ja pysähdyspaikka monille konttialuksille. Djiboutin sataman rahtiliikenteen määrä on kasvanut rajusti viime vuosina. Tästä tulevat vertaukset Dubaihin tai Singaporeen.

Lisäksi lähietäisyydellä sijaitsevat Somalian ja Jemenin kriisipesäkkeet. Yhdysvallat on tehnyt molempiin maihin lennokkihyökkäyksiä islamistikapinallisia vastaan Djiboutissa sijaitsevasta tukikohdastaan käsin.

Djiboutista on tullut viime vuosina sotilastukikohtien luvattu maa. Ranskalla on ollut siirtomaavallan ajoista lähtien Djiboutissa neljä tukikohtaa muukalaislegioonalleen. Ranskan tukikohdissa on myös saksalaisia ja espanjalaisia joukkoja. Yhdysvalloilla on 4 000 sotilasta kahdessa lentotukikohdassa Djiboutin kaupungin kupeessa. Myös Japanilla ja Italialla on omat tukikohtansa Djiboutin kansainvälisen lentokentän vieressä.

Kiina avasi viime vuonna laivastotukikohdan Djiboutin sataman lähettyville, ja maan pohjoisosiin on rakenteilla toinen suurempi tukikohta, jonne on tulossa kymmenen tuhatta sotilasta, laivastoasema ja lentotukikohta.

Myös Saudi-Arabia rakentaa parhaillaan tukikohtaa Djiboutiin. Uusista tukikohdista neuvotellaan Turkin ja Intian kanssa.

Presidentti Ismail Omar Guelleh sanoo suoraan, että kaikista maista, jotka ovat halunneet rakentaa tukikohdan Djiboutiin, vain Kiina tarjoaa isäntämaalle kumppanuutta pitkällä aikavälillä.

Kiina on luvannut Djiboutille rakennushankkeita 12 miljardin dollarin edestä. Suunnitteilla on kuusi uutta satamaa, kaksi lentokenttää sekä Afrikan suurimmaksi kaavailtu vapaakauppa-alue teollisuushalleineen. Uusi rautatie Etiopian pääkaupunkiin Addis Abebaan valmistui vuonna 2016. Kiinalaiset rakensivat myös vesiputken Etiopiasta ja uudet sähkölinjat.

Djibouti on pitkälti riippuvainen Etiopiasta tulevasta juomavedestä ja sähköstä. Tulevaisuudessa sähköntarve pyritään tyydyttämään kotimaisella maalämmöllä, tuulivoimalla ja aurinkokennoilla.

Djiboutin tuloista 80 prosenttia kerätään satamamaksuista, joista suurin osa tulee kauttakuljetuksista Etiopiaan.

Länsimaiden diplomaatit varoittavat Djiboutia liiallisesta riippuvuudesta Kiinasta ja Etiopiasta. Yhdysvaltojen tukikohdissa myös pelätään, että Kiina voisi halutessaan estää amerikkalaisten sotalaivojen pääsyn Djiboutin satamiin. Viime kuussa amerikkalaiset väittivät kiinalaisten ampuneen amerikkalaishävittäjiä laseraseilla.

Ulkomaiset joukot vakoilevat tiiviisti toisiaan ja toistensa sotakalustoa. Pahimmissa uhkakuvissa kolmas maailmansota voisi syttyä juuri Djiboutissa, kun muun maailman kriiseissä vastakkaisilla puolilla olevat sotajoukot operoivat lähietäisyydellä toisistaan.

Monien djiboutilaisten mielestä tukikohdat vain pönkittivät itsevaltiaan presidentin valtaa. Oppositio on vaiennettu, ja viidesosa valtion menoista käytetään sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseen.

torstai 24. toukokuuta 2018

Irti Israelin siirtomaavallasta

KANSAN UUTISET 25.5.2018

Israel on ollut jälleen näkyvästi uutisissa euroviisuvoiton ja Yhdysvaltojen Jerusalemin-suurlähetystön avajaisten ansiosta. Samaan aikaan Gazan alueen rajalla Israelin armeijan tarkka-ampujat ovat surmanneet tänä keväänä yli sata palestiinalaista mielenosoittajaa. Kansainvälinen media on nimittänyt tapahtumia ”yhteenotoiksi”.

70 vuotta Israelin valtion perustamisen jälkeen ei enää kannattaisi puhua Israelin ja palestiinalaisten välisestä konfliktista, arvelee israelilainen historiantutkija Ilan Pappé.

Tutkijan mukaan on pikemminkin kyse Israelin harjoittamasta jatkuvasta siirtomaavallasta Palestiinan alueella. ”Jos alueelle halutaan rauhaa ja sovintoa, pitäisi ryhtyä purkamaan siirtomaavaltaa”, Ilan Pappé toteaa kirjoituksessaan Al Jazeeran verkkosivuilla.

Exeterin yliopistossa Englannissa professorina toimivan Pappén mielestä kahden valtion malliin perustuva rauhanprosessi on epäonnistunut, koska sovintoneuvotteluissa ei ikinä kyseenalaistettu Israelin valtion rasistista, sionistista ideologiaa eikä keskusteltu hyvityksistä palestiinalaisille, jotka ajettiin mailtaan vuonna 1948.

Israelilaisprofessorin mielestä siirtomaavallasta vapautuminen tarkoittaa kaikille alueen asukkaille yhdenvertaisen demokraattisen valtion luomista Jordanjoelta Välimerelle. Palestiinalaisten vuosikymmenten aikana kokemat menetykset pitäisi hyvittää. Mailtaan ajetuille palestiinalaisille ja heidän jälkeläisilleen tulisi taata oikeus palata kotiseuduilleen.

Israelissa vietettiin viime viikolla maan 70-vuotisjuhlia. Palestiinalaiset kutsuvat vuoden 1948 tapahtumia nakbaksi, joka tarkoittaa tuhoa tai katastrofia. Ainakin 700 000 islaminuskoista tai kristittyä arabia pakotettiin lähtemään kodeistaan nykyisen Israelin alueelta.

Sionistien terroristiryhmät Irgun ja Lehi tekivät pommi-iskuja bussipysäkeille ja toreille. Juutalaisarmeija Haganah tulitti kranaateilla arabikyliä ja arabien asuttamia kaupunginosia Haifassa ja Jaffassa.

Haganahin niin sanotun suunnitelma D:n tavoitteena oli alueen etninen puhdistaminen arabiväestöstä. 80 prosenttia silloisen Israelin alueen arabeista ajettiin Länsirannalle tai naapurimaihin.

Huhtikuun 9. päivänä 1948 sionistiterroristit hyökkäsivät Deir Yassinin kylään Jerusalemin lähellä ja surmasivat yli sata ihmistä, suurimman osan heidän koteihinsa. Kouluikäisiä tyttöjä raiskattiin. Monilta uhreilta katkaistiin raajat, tai heidän vatsansa viillettiin auki.

Nasaretissa sionistitaistelijat raiskasivat naisia ja kulkivat talosta taloon ryöstämässä irtaimistoa ja karjaa. Sotilaskuorma-autoja käytettiin varastettujen vuohien ja lampaiden kuljettamiseen.

YK:n joulukuussa 1948 tekemän ja sen jälkeen vuosittain vahvistetun päätöslauselman mukaan Israelin tulee antaa pakolaisten palata koteihinsa. Niille, jotka eivät halua palata, tulisi maksaa korvauksia menetetyistä maista ja aiheutetuista vahingoista.

Tänä päivänä miehitetyllä Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa elää yli kolme miljoonaa palestiinalaista, osa heistä pakolaisleireiksi kutsutuissa kaupungeissa tai kerrostalolähiöissä.

Gazan alueella asuu kaksi miljoonaa palestiinalaista. Heistä suurin osa on nykyisen Israelin alueelta pois ajettujen ihmisten jälkeläisiä.

Myös Israelin alueella asuu lähes kaksi miljoonaa arabitaustaista palestiinalaista, joilla on Israelin kansalaisuus, mutta heitä syrjitään uskonnon tai etnisen taustan vuoksi lukuisten eri lakien nojalla.

Naapurimaissa Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa on neljä miljoonaa palestiinalaista pakolaista, muualla maailmassa yli puolitoista miljoonaa.

Israelissa asuu kuusi miljoonaa juutalaista, joista suurin osa on kolmannen polven siirtolaisia Euroopasta.

Gazan tämän kevään mielenosoituksia on kutsuttu ”suureksi paluumarssiksi”. Kymmenien tuhansien ihmisten protesteja järjestämässä ollut 22-vuotias Ahmed Alnaouq kertoi Al Jazeeralle, että mielenosoittajat vaativat oikeutta palata alueille, joilta heidän isovanhempansa joutuivat lähtemään vuonna 1948.

”Me olemme valmiita asumaan Israelin juutalaisten rinnalla rauhanomaisesti. Isä työskenteli vuosien ajan Israelissa ennen Gazan saartoa.”

Pakolaisten oikeus palata kotiseuduilleen oli palestiinalaisten keskeinen vaatimus vuosikymmenten ajan. Vuoden 1993 Oslon rauhansopimuksen määrittelemän kahden valtion mallin myötä pakolaisten asema jäi kuitenkin taka-alalle palestiinalaisjohtajien puheissa.

Palestiinalaishallinto on lähinnä toiminut Israelin turvayhtiönä ja saanut palkkansa Israelista, toteaa Haifan yliopiston politiikantutkimuksen professori Asad Ghanem.

Itä-Jerusalemissa monet palestiinalaiset ovat viime aikoina hakeneet Israelin kansalaisuutta ja saaneet äänioikeuden paikallisvaaleissa.

Monet uskovat, että tulossa saattavat olla palestiinalaisten joukkomielenosoitukset tasavertaisten oikeuksien puolesta kaikkialla Israelissa, myös miehitetyillä alueilla.