torstai 6. kesäkuuta 2019

Ay-oppia Somalian journalisteille

KANSAN UUTISET 7.6.2019

Kansan Uutisten toimituksessa Helsingin Sörnäisissä käväisi vastikään harvinainen vieras, kun Somalian journalistiliiton pääsihteeri Mohamed Moalimuu tuli tutustumaan työpaikan luottamusmiesten työhön ja tehtäviin.

Myös Somaliassa media-alan työntekijät ovat järjestäytymässä paitsi valtakunnallisesti myös työpaikoilla. Suomesta Moalimuu haki jatko-oppia ammattiyhdistystoimintaan ja vinkkejä neuvotteluihin työnantajien kanssa.

Aiemmin samana päivänä Moalimuu vieraili Suomen journalistiliitossa, ja seuraavana päivänä ohjelmassa oli tutustuminen Julkisen sanan neuvoston työhön ja periaatteisiin.

Somaliassa suunnitellaan journalistien eettisten ohjeiden hyväksymistä ja julkistamista loppukuusta Mogadishussa järjestettävässä journalistiliiton liittokokouksessa.

Somalian journalistiliiton pääsihteeri vieraili toukokuussa Suomessa ja neljässä muussa Euroopan maassa suunnittelu- ja opintomatkalla osana Somaliassa toteutettavaa sananvapaushanketta. Euroopan unionin ja Suomen ulkoministeriön tukemaa hanketta hallinnoi journalistien kehitysyhteistyöjärjestö Vikes.

Olen itse työskennellyt Vikesin Somalia-hankkeessa kouluttajana ja hankevastaavana vuodesta 2014, ja sinä aikana Somalian media-ala on tullut hyvin tutuksi. Paikallisten kollegojen kanssa on syntynyt ystävyyssuhteita, ja kokemuksia on vaihdettu puolin ja toisin.

Määrättyyn pisteeseen asti toimittajan työ on samanlaista kaikkialla maailmassa. Ammattiin kuuluu etsiä tietoja, tarkistaa faktoja ja tuottaa ja taustoittaa uutisia tai muita sisältöjä. Pyrkimyksenä on, että ihmisillä olisi parempi käsitys siitä, mitä yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuu.

Toimintaympäristön kannalta journalistin työ on Somaliassa ja Suomessa silti kuin yö ja päivä. Somalia on yksi maailman vaarallisimmista maista tehdä toimittajan työtä. Kymmenen viime vuoden aikana yli 50 toimittajaa on kuollut Somaliassa työnsä vuoksi. Osa heistä on murhattu juttujensa tai ohjelmiensa vuoksi, osa on menehtynyt pommi-iskuissa.

Mohamed Moalimuu on entinen BBC:n kirjeenvaihtaja. Kahdesti hän on selvinnyt hengissä terroristijärjestö Al-Shabaabin hyökkäyksestä – toisella kerralla esittämällä kuollutta, kun terroristit hyökkäsivät merenrantaravintolaan tulittaen ravintolan asiakkaita silmittömästi.

Toinen olennainen ero suomalaisten ja somalialaisten journalistien välillä on, että Somaliassa useimmilla alan työntekijöillä ei ole minkäänlaista työsopimusta. Monissa mediataloissa toimittajat eivät saa työnantajalta lainkaan palkkaa.

Hankkiakseen toimeentulonsa monet toimittajat joutuvat tekemään maksettuja juttuja, siis uutisia, joista uutisen kohde maksaa heille palkkion. Maksajana voi olla poliitikko, järjestö tai kaupallinen yritys.

Vikesin hankkeen alkuvuosina Somalian kansallistelevision uutistoimitukseen rakennettiin maan ensimmäinen monikamerastudio. Myöhemmin kanavan toimittajia on koulutettu tekemään laadukkaampia uutisjuttuja ja keskusteluohjelmia. Hallituksen äänitorvesta olisi tarkoitus tulla toimituksellisesti itsenäinen julkisen palvelun media.

Yhdessä Somalian journalistiliiton kanssa hankkeessa koulutettiin yli 400 toimittajaa eri puolilla maata journalismin perustaidoissa ja ammattietiikassa. Pian kävi kuitenkin ilmi, että jos journalismin laatua haluttiin parantaa, pitäisi ensin kohentaa toimittajien työehtoja. Riippumatonta ja eettisesti laadukasta journalismia kun ei voi tehdä, jos palkka täytyy hakea juttujen kohteilta.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana Somalian journalistiliitto onkin keskittynyt toimittajien ay-koulutukseen. Myös työnantajien edustajat ovat osallistuneet eri puolilla maata järjestettyihin koulutuksiin, joissa yhdessä työntekijöiden kanssa on puhuttu minimipalkasta ja minimityöehdoista.

Tänä vuonna edunvalvontaa viedään myös työpaikoille. Tavoitteena on, että noin 20 mediatalossa neljällä paikkakunnalla työntekijät muodostavat omat toimitusosastonsa ja pyrkivät neuvottelemaan työnantajan kanssa paremmista työehdoista. Valtakunnallinen ammattiliitto tarjoaa tukea ja neuvontaa.

torstai 23. toukokuuta 2019

Jotain mätää Tanskanmaalla

KANSAN UUTISET 24.5.2019

Kööpenhaminassa eurovaaliehdokkaiden vaalimainokset koristavat katujen ja pyöräteiden varsia, mutta sunnuntain eurovaaleja enemmän tanskalaisia puhuttavat kesäkuun alussa pidettävät kansankäräjien vaalit.

Varmasti eniten kohua ovat herättäneet ensimmäistä kertaa vaaleihin osallistuvat äärioikeiston pikkupuolueet Tiukka linja ja Uusi porvaristo, jotka molemmat kampanjoivat islaminuskoa ja Tanskan muslimiväestön oikeuksia vastaan. Libertaristiseksi julistautuva Uusi porvaristo haluaisi myös vähentää lakien määrää ja lakkauttaa yhtiöverot.

Tiukka linja -puolueen perustaja, 37-vuotias asianajaja Rasmus Paludan on tullut tunnetuksi julkaisemalla YouTube-videoita, joissa hän polttaa koraaneja, levittää pekoniviipaleita koraanin sivujen väliin ja haastaa riitaa ihmisten kanssa muslimien asuttamissa lähiöissä. Viikoittaiset provokaatiot tapahtuvat aina poliisin suojeluksessa.

Paludan haluaisi karkottaa maasta kaikki Tanskassa asuvat 300 000 muslimia sekä kaikki turvapaikan saaneet, jotka eivät ole kotoisin länsimaista. Paludan tuomittiin viime kuussa alioikeudessa kiihottamisesta rotuvihaan, mutta tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Kannatusmittausten mukaan Tiukka linja ja Uusi porvaristo tulevat molemmat todennäköisesti ylittämään kansankäräjien kahden prosentin äänikynnyksen ja ovat saamassa mahdollisesti toistakymmentä paikkaa parlamenttiin.

Hyvällä syyllä voidaan kysyä, mihin Rasmus Paludanin kaltaista populistipelleä oikein tarvitaan, kun Venstre-puolueen johtamat vähemmistöhallitukset ovat viime vuosina kiristäneet Tanskan maahanmuuttopolitiikkaa rajusti ja turvapaikanhakijoiden määrä on alimmillaan yli kymmeneen vuoteen.

Venstre tarkoittaa vasemmistoa, mutta nimestään huolimatta kyseessä on konservatiivinen oikeistopuolue.

Maahanmuuttoministeri Inger Støjbergin johdolla Tanska on kieltänyt musliminaisilta kasvohunnut, vaatinut turvapaikanhakijoita luovuttamaan koruja ja rahaa viranomaisille, hankaloittanut perheenyhdistämistä, koventanut tuomioita maahanmuuttajalähiöissä tehdyistä rikoksista ja suunnitellut vankeusrangaistuksen kärsineiden maahanmuuttajien eristämistä Själlannin eteläpuolella sijaitsevaan saareen.

Maahanmuuttolain uudet pykälät on tosin kirjoitettu Tanskan kansanpuolueen eli paikallisten persujen puoluetoimistossa. Kansanpuolue sanoo puolustavansa perhearvoja, monarkiaa ja luterilaista kirkkoa. Puolueen kannatus on suurinta eteläisen Jyllannin maaseudulla, missä ei ole juuri lainkaan maahanmuuttajia.

Kansanpuolue ei ole koskaan ollut mukana hallituksessa, mutta se on toiminut Venstren vähemmistöhallitusten apupuolueena ja äänestänyt uskollisesti julkisten palvelujen leikkausten puolesta vastapalveluna sille, että pääministeri Lars Løkke Rasmussenin hallitus on toteuttanut kansanpuolueen sanelemaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Kun pääministeri toukokuun alussa päätti aikaistaa parlamenttivaalien ajankohtaa, vaalipäiväksi valikoitui sattumalta 5. kesäkuuta, jolloin tänä vuonna muslimit viettävät id-juhlaa paastokuukauden päättymisen kunniaksi.

Mielipidekyselyjen mukaan Tanskan sosiaalidemokraatit ovat saamassa lisäpaikkoja sekä eurovaaleissa että parlamenttivaaleissa. Kansanpuolueen suosio on sen sijaan romahtanut viime vaalien 21 prosentin jytkystä tuoreimpien mittausten lupaamaan 11 prosenttiin.

Sosiaalidemokraattien vaalivoitto ei silti tule kohentamaan ulkomaalaispolitiikkaa, sillä myös sosiaalidemokraatit ratsastavat maahanmuuttovastaisella retoriikalla. Puoluejohtaja Mette Frederiksen ehdottaa pakkotyötä kaikille sosiaalitukea saaville maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoiden siirtämistä YK:n leireille Pohjois-Afrikkaan.

Sosiaalidemokraatit tahtovat muodostaa yksinään vähemmistöhallituksen, osittain kansanpuolueen tuella. Kommunistien perintöä jatkava Yhtenäisyyslista, Sosialistinen kansanpuolue ja vihreä puolue Vaihtoehto vieroksuvat sosiaalidemokraattien maahanmuuttolinjauksia mutta antavat varmaankin tukensa demarihallitukselle hyvinvointipolitiikassa ja ilmastokysymyksissä.

perjantai 10. toukokuuta 2019

Tykinruokana Jemenin sodassa

KANSAN UUTISET 10.5.2019

Leivän hinnan kolminkertaistumisesta alkaneet protestit Sudanin islamistihallintoa ja sotilasjunttaa vastaan jatkuvat edelleen maan pääkaupungissa Khartumissa. Parhaimmillaan sadat tuhannet ihmiset ovat osoittaneet mieltään Sudanin armeijan päämajan edessä nyt yhtäjaksoisesti viidettä viikkoa.

Huhtikuun alkupuolella sotilaat vastasivat protestiliikkeen vaatimuksiin kaappaamalla vallan ja vangitsemalla Sudania 30 vuotta hallinneen presidentti Omar al-Bashirin. Syrjäytetty presidentti on ollut kansainvälisen sotarikostuomioistuimen etsintäkuuluttama vuodesta 2009 syytettynä joukkomurhista ja muista sotarikoksista Darfurin maakunnassa.

Darfurin kriisiä edelsi Etelä-Sudanissa käyty sisällissota, jossa kuoli arviolta kaksi miljoonaa ihmistä. Kun Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011, Sudan menetti samalla myös kolme neljäsosaa öljyvaroistaan.

Uusi sotilasjohto lupasi luovuttaa vallan opposition nimeämälle väliaikaishallinnolle, mutta kädenvääntö vallansiirrosta ja Sudanin tulevaisuudesta jatkuu edelleen – osittain sen vuoksi että useat ulkomaat pyrkivät vaikuttamaan neuvottelujen lopputulokseen. Mahdollinen vallanvaihto Sudanissa voisi nimittäin vaikuttaa suuresti myös Jemenin sotaan yli tuhannen kilometrin päässä Punaisenmeren takana.

Myös Jemenissä sadat tuhannet ihmiset lähtivät kansannousuun vuonna 2011 ja onnistuivat syrjäyttämään maata 22 vuotta johtaneen presidentti Ali Abdullah Salehin. Kansannousu päättyi Saudi-Arabian masinoimiin vaaleihin, joissa pitkäaikainen varapresidentti Abdrabuh Mansur Hadi valittiin ainoana ehdokkaana maan johtoon.

Vuonna 2015 Jemenin pohjoisosien huthikapinalliset ajoivat vallasta presidentti Hadin hallituksen syyttäen sitä korruptiosta ja pohjoisen šiiavähemmistön sorrosta.

Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit aloittivat sodan Jemenin huthihallintoa vastaan. Saudi-Arabia ja sen sunniliittolaiset pitävät hutheja Iranin šiiahallinnon kätyreinä.

Jemeniä moukaroitiin raskaalla tykistöllä ja ilmapommituksilla. Kruununprinssi Mohamed bin Salman on vastannut Saudi-Arabian sotatoimista.

Presidentti Barack Obama lupasi Saudi-Arabian kokoamalle liittoumalle kuljetuskalustoa ja tiedusteluapua. Asetoimitukset Yhdysvalloista kasvoivat.

Saudien ja emiraattien joukot eivät kuitenkaan pärjänneet maasodassa, jossa totutusti tulee kuolonuhreja. Saudi-Arabian johtama liittouma onkin ollut täysin riippuvainen sudanilaisista palkkasotureista, joita on lennätetty Jemeniin syksystä 2015 alkaen.

Jemenin sodassa taistelee parhaillaan 14 000 sudanilaista sotilasta, joista suurin osa on värvätty Darfurin pahimmista verilöylyistä vastanneista janjaweed-iskujoukoista.

Sudanin tämänhetkinen sotilasjohtaja Abdel Fattah Burhan ja hänen varamiehensä Mohamed Hamdan Hemeti ovat molemmat janjaweed-joukkojen entisiä johtajia. Armeijan maavoimien komentajana Burhan oli vastuussa sudanilaissotilaiden lähettämisestä Jemeniin.

Jemenin sodasta palanneet sudanilaiset sotilaat kertoivat New York Timesille, että Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien upseerit olivat kaukana sota-alueilta ja antoivat sudanilaisjoukoille käskyjä puhelimitse. Hyökkäykset muistuttivat itsemurhaiskuja, joissa omien joukkojen tappioista ei juuri piitattu. Haastateltujen mukaan 20–40 prosenttia sudanilaisista sotilaista Jemenissä on alaikäisiä nuoria.

Sudanilaissotilaiden perheille maksetaan kuuden kuukauden pestin jälkeen 10 000 dollaria. Sudanissa lääkäri voi tienata saman summan kahdessa vuodessa.

Presidentti al-Bashirin syrjäyttämisen jälkeen Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit lupasivat Sudanin sotilasjohdolle kolme miljardia dollaria tukea Jemenin sotatoimien jatkamiseksi.

Jos Sudanin sotilasjohto kuitenkin suostuu luopumaan vallasta, parhaassa tapauksessa uusi siviilihallinto kutsuu palkkasotilaat kotiin Jemenistä, mikä voisi avata tietä rauhanneuvotteluille.

Jemenin sodassa on kuollut neljässä vuodessa ainakin 70 000 ihmistä ja yli kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään kodeistaan. Avustusjärjestöjen mukaan 85 000 lasta on kuollut aliravitsemukseen ja sairauksiin.

torstai 25. huhtikuuta 2019

Khartumin kuuma kevät

KANSAN UUTISET 26.4.2019

Armeijan päämajan edustalla Sudanin pääkaupungissa Khartumissa sadat tuhannet ihmiset ovat osoittaneet nyt kolmen viikon ajan yhtäjaksoisesti mieltään vaatien sotilashallituksen eroa. Kun osa mielenosoittajista on mennyt yöksi kotiin nukkumaan, toiset ovat tulleet tilalle jatkamaan protestia.

Huhtikuussa lämpötila kohoaa Khartumissa päiväsaikaan 40 asteeseen ja yölläkin on yleensä hellettä.

Sudanissa kuukausien ajan jatkuneet mielenosoitukset käynnistyivät joulukuussa Atbarassa maan pohjoisosassa, kun leipä loppui kaupungin torilla. Sitä ennen leivän hinta oli kolminkertaistunut. Vehnäleipä on Sudanissa perusruokaa, jota syödään joka aterian kanssa.

Mellakat leivän hinnannousua ja polttoainepulaa vastaan levisivät eri puolille maata. Khartumissa jalkapallofanit huusivat hallituksen vastaisia iskulauseita Afrikan mestarien liigan ottelussa.

Vuodenvaihteessa hallitusta vastustavat lukuisat eri ryhmät muodostivat yhteisen protestiliikkeen. Vapauden ja muutoksen liitoksi nimetty koalitio kokosi yhteen lähes kaikki oppositioliikkeet vaikutusvaltaisesta kommunistipuolueesta ja Sudanin kansan vapautusliikkeestä uskonnollisiin puolueisiin sekä lääkärien, toimittajien ja muiden ammattikuntien järjestöihin.

Liikkeen vaatimuksena oli, että maata 30 vuotta hallinnut presidentti Omar al-Bashir ja hänen uusliberaalia talouspolitiikkaa ajanut islamistipuolueensa luopuvat vallasta.

Sotilasvallankaappauksessa vuonna 1989 valtaan tullut al-Bashir on ollut kansainvälisen sotarikostuomioistuimen etsintäkuuluttama vuodesta 2009 syytettynä joukkomurhista ja muista sotarikoksista Darfurin maakunnassa.

Darfurin kriisiä edelsi Etelä-Sudanissa käyty sisällissota, jossa kuoli arviolta kaksi miljoonaa ihmistä. Kun Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011, Sudan menetti samalla myös kolme neljäsosaa öljyvaroistaan.

Presidentti al-Bashir vastasi alkuvuoden mielenosoituksiin kovin ottein. Ainakin sata ihmistä sai surmansa turvallisuuspoliisin luodeista. Tuhansia opposition kannattajia pidätettiin ja vietiin salaisiin kidutuskeskuksiin. Helmikuussa al-Bashir julisti poikkeustilan, sulki koulut ja yliopistot, sensuroi sanomalehtiä, katkaisi internetin ja määräsi yöksi ulkonaliikkumiskiellon.

Poikkeustilan julistamisen jälkeen protestit hallitusta vastaan vain laajenivat, ja huhtikuun alussa Khartumissa mielenosoittajat kerääntyivät armeijan päämajan edustalle. Osa armeijan sotilaista liittyi mielenosoittajien puolelle ja suojeli heitä turvallisuusjoukkojen hyökkäyksiltä.

Kaksi viikkoa sitten sotilaat kaappasivat vallan ja vangitsivat presidentti al-Bashirin. Mielenosoittajille ei kuitenkaan kelvannut pelkkä vallansiirto presidentiltä puolustusministerille, joten seuraavana päivänä valtaan tuli uusi sotilashallitus, joka käynnisti neuvottelut protestiliikkeen johtajien kanssa.

Uusi sotilasjohto on luvannut luovuttaa vallan opposition nimeämälle väliaikaishallinnolle vielä tällä viikolla.

Sotilasjuntan johtajien meriitit eivät kuitenkaan herätä luottamusta. Tämänhetkinen sotilasjohtaja, kenraaliluutnantti Abdel Fattah Burhan ja hänen varamiehensä Mohamed Hamdan Hemeti ovat molemmat Darfurin pahimmista verilöylyistä vastanneiden janjaweed-iskujoukkojen entisiä johtajia. Näiden herrojen komennuksessa sudanilaisia palkkasotureita on lähetetty myös Jemeniin sotimaan Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien joukoissa.

Opposition yhteenliittymä Vapauden ja muutoksen liitto katkaisi sunnuntaina neuvottelut sotilaiden kanssa ja pyysi kaikkia sudanilaisia kaduille osoittamaan mieltä sotilasvaltaa vastaan.

Viimeisten uutisten mukaan oppositiopuolueet ja eri ammattikuntia edustava Sudanin ammattilaisten järjestö eivät myöskään ole päässeet sopuun siviilien johtaman uuden väliaikaishallinnon edustajista.

Jos väliaikaishallinto saadaan kokoon, sen päällimmäisiä tehtäviä olisi palauttaa perustuslaki, kumota sananvapautta ja naisten oikeuksia rajoittavat lait, käynnistää rauhanneuvottelut useiden eri aseellisten vastarintaliikkeiden kanssa ja ryhtyä kohentamaan maan taloutta.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Vuosi vallankumouksen jälkeen

KANSAN UUTISET 12.4.2019

Baarimikot Tom Collins Pubissa puhuvat päällekkäin kuvaillessaan tapahtumia vuosi sitten huhtikuussa, kun Armenian pääkaupungissa Jerevanissa sadat tuhannet ihmiset lähtivät työpaikoiltaan ja oppilaitoksistaan ulos kaduille ja kaupungin aukioille vaatimaan kymmenen vuotta presidenttinä olleen Serž Sarkisjanin eroa.

Kaupungin ulosmenoväylät tukittiin, hallitusrakennuksia piiritettiin. Kaikenikäiset mielenosoittajat olivat liikkeellä Armenian lippujen, soittimien ja vihellyspillien kanssa.

Tom Collins Pubin työntekijät tulivat yöksi työpaikalleen nukkumaan ja palasivat aamulla Tasavallan aukiolle osoittamaan mieltään.

Mielenosoittajat vastustivat sitä, että Serž Sarkisjan suunnitteli Venäjän Vladimir Putinin tapaan jatkavansa maan johdossa pääministerin tittelillä kahden päättyneen presidenttikauden jälkeen. Kumileimasimena toiminut parlamentti päätti, että presidentin virka-asunto siirretään uuden pääministerin yksityisomistukseen.

Jerevanissa ja muissa kaupungeissa toista viikkoa jatkuneiden protestien jälkeen Sarkisjan kaikkien hämmästykseksi luopui vallasta. ”Oppositioliikkeen johtaja Nikol Pašinjan oli oikeassa ja minä väärässä. Eroan maan johdosta”, Sarkisjan ilmoitti 23. huhtikuuta. Aiemmin samana päivänä univormupukuiset sotilaat olivat liittyneet mukaan protesteihin.

Kansannousua johtanut opposition kansanedustaja Nikol Pašinjan nimitettiin toukokuussa monien käänteiden jälkeen pääministeriksi.

Vuoden takaista kansannousua kutsutaan Armeniassa samettivallankumoukseksi. Nimityksen esikuvana oli Tšekkoslovakian vuoden 1989 kansannousu, jossa kommunistit ajettiin vallasta.

Armenian vallanvaihtoon johtaneet tapahtumat alkoivat jo aiemmin keväällä kansanedustaja Nikol Pašinjanin omalla mielenosoitusmarssilla presidentin jatkosuunnitelmia vastaan. 43-vuotias ex-toimittaja käveli lippalakki päässään ja reppu selässään parisataa kilometriä Gjumrin kaupungista maan muiden suurimpien kaupunkien kautta Jerevaniin. Gandhilainen kävelyprotesti sai paljon huomiota ja sympatiaa.

Jerevanissa aktivistit olivat jo aiemmin protestoineet sähkön ja joukkoliikenteen hinnankorotuksia, eläkkeiden leikkauksia ja kaupungin keskustassa sijaitsevaan puistoon suunniteltua rakennushanketta vastaan. Katukauppiaat protestoivat aiemmin kokonaisen vuoden ajan katukaupustelun kieltämistä vastaan.

Viime vuoden huhtikuun mielenosoitukset presidentin jatkoaikeita vastaan syntyivät lopulta spontaanisti ja saivat paikalliset aktivistit ja korkeakouluopiskelijat nopeasti mukaansa. Tieto kulki sosiaalisessa mediassa ja levisi maan laajan diasporan välityksellä myös maaseudulle, kun ulkomailla asuvat armenialaiset puhuivat Skypessä kotimaahan jääneiden perheenjäsentensä kanssa.

Kaikkialla maassa ihmiset olivat kyllästyneitä paikallisten oligarkkien ja uusliberaaleiksi muuttuneiden entisten kommunistien väliseen korruptioon.

Armenian katuvallankumouksesta on nyt kulunut vuosi, eikä ihmisten arjessa ole tapahtunut vielä suuria muutoksia. Työttömyys on 18 prosentissa, ja kolmasosa väestöstä elää köyhyydessä.

Kysyttäessä useimmat ovat kuitenkin kärsivällisiä ja sanovat, että muutokset vievät aikaa. Kritiikkiä voi lukea lähinnä verkkomedioista, joiden kirjoittajista monet ovat ulkomailla asuvia armenialaisia tutkijoita.

Vuoden aikana Armenia on saanut uuden hallituksen ja uuden parlamentin, jossa entisellä oppositioliikkeellä on yli kaksi kolmasosaa paikoista.

Ex-presidentti Robert Kotšarjan on vankilassa syytettynä miljoonien dollarien lahjuksista ja mielenosoittajien kuolemaan johtaneista väkivaltaisuuksista vuoden 2008 vaaliprotesteissa. Kansannousussa syrjäytetty Serž Sarkisjan ei ole esiintynyt julkisuudessa kohta vuoteen.

Viime kuussa Armenian ja naapurimaan Azerbaidžanin välillä käynnistettiin rauhanneuvottelut kiistellyn Vuoristo-Karabahin kohtalosta.

Venäjän johdossa seurataan tarkasti Armenian tilanteen kehittymistä. Putinin hallinnolla oli läheiset suhteet Armenian syrjäytetyn hallituksen kanssa. Armeniassa on Venäjän sotilastukikohta ja venäläinen ydinvoimala.

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Kaikkien aikojen vaalikevät

KANSAN UUTISET 29.3.2019

Tänä keväänä järjestetään valtakunnalliset vaalit yli 50 maassa. Kansanvallan uskoisi olevan voimissaan ainakin äänestäjien lukumääriä katsoessa.

Maailman suurimmassa demokratiassa Intiassa kahden viikon päästä alkavissa vaaleissa on yli 800 miljoonaa äänioikeutettua – enemmän kuin missään muissa vaaleissa koskaan. Indonesiassa rikotaan 17. huhtikuuta toinen maailmanennätys, kun yli 190 miljoonaa rekisteröityä äänestäjää käy samana päivänä äänestämässä valtiollisissa vaaleissa.

Thaimaassa sunnuntaina pidetyissä parlamenttivaaleissa äänioikeutettuja oli yli 50 miljoonaa. Filippiineillä ainakin 40 miljoonan ihmisen uskotaan äänestävän parlamenttivaaleissa toukokuussa. Pari viikkoa myöhemmin noin 160 miljoonaa ihmistä 27 EU-maassa käy antamassa äänensä europarlamenttivaaleissa.

Koko kevään aikana yli puolitoista miljardia ihmistä käy äänestämässä vaaleissa.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana äänestämässä käyneiden lukumäärä kohoaa yli kahden miljardin, kun mukaan lasketaan viime vuoden puolella pidetyt vaalit maailman väkirikkaimpiin kuuluvissa maissa Pakistanissa, Brasiliassa, Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Bangladeshissa.

Viime syksyn vaaleissa vallanpitäjät vaihtuivat, kun Brasilia sai äärioikeistolaisen presidentin, Meksiko vasemmistointellektuellin ja Pakistanin pääministeriksi valittiin entinen kriketin maailmanmestari. Yhdysvaltojen edustajainhuoneeseen tuli demokraattienemmistö.

Tämän kevään vaaleissa ei ole odotettavissa samanlaista dramatiikkaa. Intiassa hindunationalistinen kansanpuolue pysyy vallassa, vaikka menettää paikkoja kongressipuolueelle ja lukuisille alueellisille ryhmittymille. Indonesiassa presidentti Joko Widodon demokraattisen taistelun puolue jatkaa maan johdossa monien tyytymättömyydestä huolimatta. Filippiineillä kovaotteisen presidentti Rodrigo Duterten demokraattisen puolueen uskotaan päihittävän oikeistolaiset kilpailijansa.

Joissain vaaleissa ikä on valttia. Nigeriassa 76-vuotias presidentti Muhammadu Buhari valittiin viime kuussa uudelleen virkaansa, vaikka oli päättyneellä kaudellaan kuukausien ajan sairauslomalla. Algeriassa sen sijaan sadat tuhannet ihmiset lähtivät kaduille vaatimaan, ettei 82-vuotias Abdelaziz Bouteflika enää asetu ehdolle vaaleissa. Bouteflika istuu pyörätuolissa eikä ole pitänyt yhtään puhetta vuonna 2013 saadun aivohalvauksen jälkeen. Presidentinvaaleja lykättiin.

Myös sotilaat ovat halukkaita osallistumaan politiikkaan. Israelissa reilun viikon päästä pidettävissä parlamenttivaaleissa kaksi entistä armeijan komentajaa saattaa onnistua sysäämään pääministeri Benjamin Netanjahun vallasta. Myös Nigerian presidentti Buhari on entinen sotilasjohtaja, samoin kuin Thaimaassa vaalikikkailulla pääministeriksi pyrkivä kenraali Prayut Chan-o-cha.

Ainakin Filippiineillä, Thaimaassa ja Nigeriassa tämän kevään vaaleissa on myös ostettu ääniä maksamalla ihmisille puhdasta rahaa.

Monissa muissa maissa vaalit eivät juuri kiinnosta, etenkään nuoria tai matalapalkkaisia. Indonesian sosiaalisessa mediassa kampanjoidaan tyhjän äänestyslipukkeen puolesta. Etelä-Afrikassa toukokuussa pidettävissä vaaleissa valtapuolue ANC:n voitto on niin selvä, että yli 11 miljoonaa äänioikeutettua ei ole viitsinyt rekisteröityä äänestäjiksi.

Myös eurovaaleissa äänestysaktiivisuus jäänee noin 40 prosentin hujakoille. Edellisissä eurovaaleissa vain 13 prosenttia slovakialaisista kävi äänestämässä, tšekeistä 18 prosenttia. 

Euroopassa pidetään tänä keväänä eurovaalien lisäksi valtakunnalliset vaalit 11 maassa.

Ukrainassa ensi sunnuntain presidentinvaalien suosikiksi on noussut näyttelijä Volodymyr Zelenski, joka on jo vuosien ajan esiintynyt presidenttinä suositussa tv-komediasarjassa.

Espanjassa, Belgiassa ja Tanskassa vähemmistöhallitukset mittaavat kannatuksensa parlamenttivaaleissa. Espanjassa ja Tanskassa sosiaalidemokraatit tulevat saamaan mielipidekyselyjen perusteella eniten ääniä. Tanskassa sosiaalidemokraatit haluavat muodostaa yksinään vähemmistöhallituksen, joka pyrkii ennen muuta hillitsemään maahanmuuttoa.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Kenraalin uudet vaatteet

KANSAN UUTISET 15.3.2019

Yli 50 miljoonan ihmisen odotetaan käyvän äänestämässä Thaimaassa ensi viikon sunnuntaina pidettävissä parlamenttivaaleissa. Kyseessä ovat ensimmäiset vaalit lähes viisi vuotta kestäneen sotilasvallan jälkeen – ja Thaimaassa äänestäminen on pakollista.

Sotilaat ajoivat pääministeri Yingluck Shinawatran hallituksen vallasta keväällä 2014, sen jälkeen kun Bangkokin ja Thaimaan eteläosien yläluokkaa edustavan Demokraattipuolueen maksetut mielenosoittajat olivat vallanneet ministeriöiden rakennuksia ja tukkineet pääkaupungin kadut kuukausien ajaksi vaatien hallituksen eroa.

Ensi viikolle luvattujen vaalien alla näyttää tosin vahvasti siltä, että kenraalit haluavat pysyä vallassa siviilivaatteissa.

Ensin vaaleja lykättiin toistuvasti vuosien ajan. Sitten viime vuonna sotilasjuntan johtohahmot perustivat oman puolueen, Kansan valtiovallan puolueen. Sotilaspuolue ilmoittaa pyrkivänsä puolustamaan Thaimaan perinteitä ja ”palauttamaan onnellisuuden”. Sotilasjuntan johtaja, kenraali Prayut Chan-o-cha nimettiin puolueen pääministeriehdokkaaksi.

Vaalien lähestyessä sotilashallitus päätti myös jakaa uudenvuodenlahjana raha-avustuksia 15 miljoonalle vähätuloiselle thaimaalaiselle.

Tulevissa vaaleissa valitaan 500 edustajaa parlamentin alahuoneeseen. Sotilaiden laatiman perustuslain mukaan sotilasjuntta nimittää ylähuoneen eli senaatin 250 jäsentä. Thaimaan seuraava pääministeri valitaan aikanaan parlamentin molempien huoneiden yhteisessä äänestyksessä.

Käytännössä sotilasjuntan johtaja voidaan valita pääministeriksi, mikäli sotilaiden puolue saisi liittolaisineen 25 prosenttia alahuoneen paikoista, sikäli kun senaatin jäsenet kannattavat häntä yksimielisesti.

Vähänkään luotettavina pidettävien mielipidekyselyjen mukaan sotilaiden puolue olisi saamassa vaaleissa 10–20 prosenttia äänistä.

Thaimaan parlamenttivaalien ylivoimainen voittaja tulee jälleen kerran olemaan Pheu Thai -puolue (Thaimaan puolesta). Entisen pääministerin Thaksin Shinawatran perustama puolue on yhdessä edeltäjäpuolueidensa kanssa voittanut jo kuudet vaalit Thaimaassa sitten vuoden 2001. Kahdesti sotilaat ovat ajaneet puolueen vallasta.

Pheu Thai on erityisen suosittu Thaimaan köyhimmillä alueilla maan koillis- ja pohjoisosassa sekä näiltä alueilta työn perässä Bangkokiin tai muualle maahan muuttaneiden keskuudessa.

Thaksinin ja hänen nuoremman siskonsa Yingluck Shinawatran hallitukset pyrkivät parantamaan etenkin köyhimmän väestönosan elinoloja. Kaikille thaimaalaisille taattiin edullinen perusterveydenhuolto, koululaisille hankittiin ilmaiset taulutietokoneet ja viljelijöiltä ostettiin riisiä markkinoita korkeammalla hinnalla.

Thaimaa on maailman eriarvoisin maa. Rikkain prosentti väestöstä omistaa kaksi kolmasosaa maan varallisuudesta.

Teleoperaattorifirmallaan miljardiomaisuuden hankkinut Thaksin Shinawatra kuului itsekin maan rikkaimpaan väestönosaan. Vuodesta 2008 hän on ollut maanpaossa Dubaissa mutta osallistunut ulkomailta käsin Thaimaan politiikkaan kulissien takana.

Vaalivoitosta huolimatta Pheu Thai -puolue voi jäädä vaalien jälkeen ilman hallitusvastuuta. Parlamentin molempien huoneiden pääministeriäänestyksen voittamiseen puolue tarvitsisi yhdessä pienempien liittolaispuolueiden kanssa ilmeisesti 75 prosenttia alahuoneen paikoista, mikä voi osoittautua mahdottomaksi, etenkin kun sotilasjuntta on kieltänyt vaalikampanjoinnin sosiaalisessa mediassa sekä viranomaisten arvostelemisen.

Pheu Thain tärkeimmän liittolaispuolueen toiminta kiellettiin viikko sitten. Thaimaan kansan pelastuksen puolue Thai Raksa Chart ilmoitti viime kuussa yllättäen prinsessa Ubolratanan pääministeriehdokkaakseen. Prinsessan nuorempi veli, kuningas Vajiralongkorn julkaisi kuitenkin vielä samana iltana ukaasin, joka kielsi kuningashuoneen jäsenen osallistumisen politiikkaan.

67-vuotias prinsessa on Thaimaassa tunnettu näyttelijä ja hyväntekijä ja hyvin suosittu kansan keskuudessa. Hän luopui kuninkaallisista titteleistään 1970-luvulla, kun hän meni naimisiin opiskellessaan Yhdysvalloissa.

torstai 28. helmikuuta 2019

Diktaattorin tytärtä ei voinut lahjoa

KANSAN UUTISET 1.3.2019

Tukholman käräjäoikeudessa käsiteltiin pitkin syksyä mobiilioperaattori Telian lahjusskandaalia Uzbekistanissa. Tuomioistuimen toissa viikolla antaman päätöksen mukaan TeliaSonera siirsi vuosina 2007–2010 yli 300 miljoonan euron edestä rahaa Gibraltarissa rekisteröidylle postilaatikkofirmalle operaattorilisenssien saamiseksi Uzbekistanissa. Rahat päätyivät presidentti Islam Karimovin tyttärelle Gulnara Karimovalle.

TeliaSoneran entiset johtajat, ruotsalainen Lars Nyberg ja suomalainen Tero Kivisaari sekä rahansiirtoja koskeneet sopimustekstit laatinut juristi Olli Tuohimaa kuitenkin vapautettiin lahjussyytteistä, sillä käräjäoikeuden mukaan satojen miljoonien rahansiirrot eivät olleet lahjuksia.

Tuomioistuin perusteli päätöstä sillä, että Gulnara Karimova ei ollut Uzbekistanissa matkapuhelinlisensseistä vastannut viranomainen eikä sen vuoksi lahjottavissa oleva henkilö. Tapauksessa sovellettiin Ruotsin vanhaa korruptiorikoksia koskevaa lainsäädäntöä, jossa on tiukat kriteerit sille, kenen voidaan katsoa ottaneen lahjuksia vastaan.

Syyttäjä aikoo valittaa päätöksestä hovioikeuteen, kertoi Ruotsin uutistoimisto TT. Syyttäjä oli vaatinut Kivisaarelle törkeästä lahjuksen antamisesta seitsemän vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeustuomiota ja Tuohimaalle ja Nybergille kuusi vuotta vankeutta.

TeliaSonera oli vuonna 2007 Ruotsin ja Suomen valtioiden omistama. Yhtiön menestyksekkäistä operaatioista Keski-Aasian maissa ja Kaukasuksella vastasivat pitkälti suomalaiset entiset Sonera-johtajat suomalais-turkkilaisen Fintur Holdings -yhtiön nimissä.

Tukholman käräjäoikeuden päätös on varsin hullunkurinen ottaen huomioon, että Telia on jo aiemmin myöntänyt miljoonalahjukset oikeuskäsittelyissä Hollannissa ja Yhdysvalloissa. Syksyllä 2017 Telia sopi Hollannin ja Yhdysvaltojen oikeusviranomaisten kanssa maksavansa 965 miljoonaa dollaria sakkoja ja muita korvauksia viranomaisten lahjonnasta Uzbekistanissa ja yhtiön kirjanpidon väärentämisestä.

Hollannin syyttäjäviranomaisen 11-sivuisessa selvityksessä tapahtumienkulusta kerrotaan Tero Kivisaaren ja muiden neuvotteluista Gulnara Karimovan kanssa sekä monimutkaisista sopimusjärjestelyistä ja rahansiirroista, joiden avulla TeliaSonera sai käyttöönsä operaattorilisenssit, 3g- ja 4g-taajuudet ja oikeudet puhelinnumeroihin.

Hollannin viranomaisten mukaan oli selvää, että presidentin tytär kontrolloi Uzbekistanin matkapuhelinalaa. Lahjusten maksaminen Karimovalle oli edellytyksenä sille, että ulkomainen operaattori pääsi toimimaan maan matkapuhelinmarkkinoilla.

Mafiapomon lailla liiketoimintaa harjoittanut Karimova oli vuosina 2007–2010 Uzbekistanin ulkoministeriön virkamies, varaulkoministeri ja maan pysyvä edustaja YK-järjestöissä Genevessä.

Lahjusjuttua käsiteltiin Hollannissa, koska TeliaSoneran Uzbekistanin toiminnoista ja rahansiirroista Karimovalle vastasivat Rotterdamissa rekisteröidyt tytäryhtiöt Fintur Holdings, Sonera Holding ja TeliaSonera Uzbek Telecom Holding.

Tapausta tutkittiin rikoksena myös Yhdysvalloissa, koska miljoonalahjukset maksettiin dollareissa ja rahansiirrot kulkivat amerikkalaisten pankkien kautta.

Karimova tuomittiin yli miljardin dollarin lahjusten ottamisesta lopulta myös Uzbekistanissa. Hän on ollut vuodesta 2015 kotiarestissa tai vankilassa.

Uzbekistanin lahjusjupakka tuli julki Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n vuonna 2012 esittämässä tv-dokumentissa. Vuonna 2015 SVT paljasti yhdessä Radio Free Europe/Radio Libertyn kanssa vastaavanlaisen lahjusskandaalin myös Azerbaidžanissa.

Selvitysten mukaan rahaa ja omaisuutta oli siirretty ainakin 600 miljoonan euron arvosta Azerbaidžanin presidentin Ilham Alijevin parikymppisten tyttärien nimissä olleille panamalaisille postilokerofirmoille, jotta TeliaSonera sai oikeuden 4g-taajuuksien käyttöön.

SVT:n haastattelemat talousrikosasiantuntijat puhuivat Ruotsin kaikkien aikojen suurimmasta lahjusskandaalista. Tapauksesta ei kuitenkaan nostettu syytettä.

Aiemmin ruotsalaismedia paljasti, että TeliaSonera oli auttanut Valko-Venäjän, Azerbaidžanin ja Kazakstanin viranomaisia salakuuntelemaan toisinajattelijoita.

TeliaSoneran omistamilla operaattoreilla oli vuonna 2015 yli 40 miljoonaa käyttäjää Euraasian markkina-alueen seitsemässä maassa Moldovasta Nepaliin. TeliaSoneran voitoista 34 prosenttia tuli Euraasian alueelta.

Viime vuonna Telia kuitenkin luopui operaattoreistaan Azerbaidžanissa, Kazakstanissa ja Uzbekistanissa. Operaattorit myytiin näissä maissa valtiolle. Yhtiö suunnittelee lähtöä myös Moldovasta.

Telia on edelleen osaomistajana turkkilaisen Turkcellin paikallisessa operaattorissa Ukrainassa ja Valko-Venäjällä.

Suomen valtio ei ole enää omistajana Teliassa. Yhtiön suurin omistaja on Ruotsin valtio 37 prosentin osuudella. Suomalaisten sijoittajien hallussa on seitsemän prosenttia Telian osakkeista.

torstai 14. helmikuuta 2019

Tuontitavaraa Los Angelesista

KANSAN UUTISET 15.2.2019

Taksinkuljettaja pudistaa päätään kuullessaan osoitteen. San Salvadorin historiallisessa keskustassa on vaarallista, hän sanoo. Enkö voisi mennä asumaan San Benitoon, kaupungin rikkaiden lähiöön, jossa on hyviä ravintoloita ja ostoskeskuksia, hän kysyy.

El Salvador on maailman henkirikostilastoissa parhaillaan toisella sijalla, heti Venezuelan jälkeen. Turvallisuustilanne on pahin juuri pääkaupungissa San Salvadorissa, jossa rikollisjengit taistelevat reviireistä laitakaupungin työläiskortteleissa.

El Salvador oli pitkään maailman murhatilastojen kärjessä. Viiden viime vuoden aikana maassa on surmattu väkivaltaisesti lähes 25 000 ihmistä. Kuolleiden määrä on suurempi kuin sotaa käyvissä maissa Libyassa tai Somaliassa.

Huolestunut taksikuski suostuu lopulta lähtemään ajamaan mutta soittaa vielä tien päältä hotelliin ja tarkistaa, että majapaikka on varmasti turvallinen.

San Salvadorin keskustassa kaupungin kuuluisan katedraalin kupeessa on päiväsaikaan vieri vieressä markkinakojuja, joissa myydään naisten alusvaatteita, t-paitoja, elektroniikkaa ja kaikenlaista rihkamaa. Mutta markkinahumusta huolimatta köyhyys on silmiinpistävää. Iäkkäämpi mies puvuntakissa kulkee kadulla yrittäen myydä käytettyä tuuletinta, toiset vaatehenkareita.

Auringon laskiessa ihmiset nopeuttavat askeliaan, jotta ehtivät kotiin ennen pimeää. Rikollisjengi Mara Salvatrucha, MS-13, hallitsee myös pääkaupungin keskustaa. Joka ikinen torikauppias maksaa jengille suojelurahaa, jota käydään keräämässä yleensä päivittäin.

Kilpailevan Barrio 18 -jengin ryhmittymä onnistui kolme vuotta sitten pysäyttämään lähes koko El Salvadorin bussiliikenteen. Ihmiset eivät päässeet pariin viikkoon työpaikoilleen tai kouluun. Kymmenkunta bussinkuljettajaa ammuttiin hengiltä jengin julistaman joukkoliikennekiellon uhmaamisesta.

Viime vuosina yhä useammat elsalvadorilaiset ovat paenneet maasta ja pyrkineet pääsemään Yhdysvaltoihin – aiemmin ihmissalakuljettajien armoilla, viime syksynä myös suurissa ihmiskaravaaneissa. Monet lähtevät työn ja paremman elintason toivossa, mutta vielä useammat jengien aiheuttaman turvattomuuden vuoksi.

El Salvadorin jengit saivat alkunsa 1980-luvun Los Angelesissa. Tuolloin sadat tuhannet ihmiset pakenivat El Salvadorin veristä sisällissotaa Yhdysvaltoihin ja useimmat heistä päätyivät juuri Los Angelesiin tai muualle eteläiseen Kaliforniaan.

Presidentti Ronald Reaganin johdolla Yhdysvallat tuki massiivisesti El Salvadorin oikeistohallitusta sodassa vasemmistosissejä vastaan. Yhdysvaltojen aseistamat äärioikeiston kuolemanpartiot kiduttivat ja surmasivat opiskelijoita, maatyöläisiä ja muita kapinallisiksi epäiltyjä.

Samaan aikaan kesäolympialaisiin valmistautuvassa Los Angelesissa katujengit taistelivat keskenään huumeiden katukaupan reviireistä. Myös monet elsalvadorilaisten perheiden nuoret liittyivät jengeihin, osa meksikolaistaustaisten nuorten 18th Streetin jengiin, osa Mara Salvatruchaan, salvadorilaisten jengiin, joka koostui alun perin lähinnä hevimusiikin faneista.

Vihamielisyydet kahden jengin välillä alkoivat, kun 18th Streetin jengiin kuulunut teinipoika surmasi MS-13:een kuuluneen pojan Uzi-konepistoolilla yhteisen illanvieton päätteeksi vuonna 1989.

Kostoiskut katujengien välillä jatkuivat vuosien ajan mutta eivät levinneet Los Angelesin latinokorttelien ulkopuolelle ennen kuin Bill Clintonin presidenttikaudella 1990-luvun jälkipuoliskolla, kun Yhdysvallat rupesi karkottamaan rikoksista tuomittuja siirtolaisia näiden entisiin kotimaihin.

Lähes koko ikänsä Los Angelesissa eläneet karkotuspäätöksen saaneet jenginuoret toivat katujengit ja jengisodat lopulta myös El Salvadoriin. Vieraassa ympäristössä sisällissodasta vasta toipuvassa El Salvadorissa nuoret ryhtyivät tekemään sitä mitä osasivat, pikkurikollisuutta ja suojelurahan kiristystä paikallisilta yrittäjiltä. Jengit kasvoivat, kun slummeista liittyi lisää teini-ikäisiä nuoria mukaan.

Oikeistohallitukset vastasivat rikollisuuden kasvuun kovalla kädellä. Vankiloissa rikollisjengit organisoituivat entistäkin vahvemmiksi ja rupesivat suunnittelemaan laajentumista elsalvadorilaisten siirtolaisten perässä myös Yhdysvaltojen itärannikolle.

Presidentti Donald Trump käyttää MS-13-jengiä nyt lyömäaseena maahanmuuttajavastaisessa propagandassaan, vaikka Yhdysvalloissa se on pieni tekijä moniin muihin latinojen tai mustien katujengeihin verrattuna. Trump on uhannut karkottaa maasta kiinniotettujen MS-13:n jäsenten lisäksi myös lähes 200 000 väliaikaisen oleskeluluvan saanutta elsalvadorilaista siirtolaista, jotka ovat asuneet ja työskennelleet Yhdysvalloissa jo vuosikymmenten ajan.

Tämä johtaisi El Salvadorissa katastrofiin, sillä paluumuuttajille ei ole työpaikkoja ja todennäköisesti Yhdysvalloista tulleet perheet joutuisivat entisessä kotimaassaan jengien kiristyksen kohteeksi.

torstai 31. tammikuuta 2019

Hipsteristä El Salvadorin pelastajaksi

KANSAN UUTISET 1.2.2019

San Salvadorin ulosmenoväylillä ei voi olla huomaamatta, että vaalit ovat tulossa El Salvadoriin. Valtavissa ulkomainoksissa vuorottelevat ”Työväen presidentti” Carlos Calleja ja ”Koko kansan Hugo”, istuvan vasemmistohallituksen ex-ulkoministeri Hugo Martinez.

Mielipidekyselyjen mukaan kummallakaan ehdokkaalla ei ole juuri kannatusta äänestäjien keskuudessa. Työväen presidentiksi tituleerattu Calleja on El Salvadorin suurimman supermarketketjun omistaja ja äärioikeiston Arena-puolueen ehdokas. Hugo Martinez on entisen vapautusliikkeen, Farabundo Martín vapautusrintaman FMLN:n ehdokas ja todellisuudessa kyllä kaikkea muuta kuin koko kansan suosikki tulevana sunnuntaina pidettävissä vaaleissa.

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen kutakuinkin varma voittaja on 37-vuotias Nayib Bukele, palestiinalaistaustaisen liikemiessuvun perillinen ja somejulkkis, joka julkaisee Instagramissa kuvia uusista värikkäistä sukistaan.

Bukele valittiin yllättäen San Salvadorin pormestariksi neljä vuotta sitten vasemmistopuolue FMLN:n ehdokkaana. Nuori pormestari kamppaili miljoonakaupungin rikollisuutta vastaan rakentamalla jalkapallokenttiä slummeihin ja järjestämällä katuvalot kaikkialle kaupunkiin. Skeittaaminen sallittiin kaupungin historiallisen keskustan aukioilla.

Reilu vuosi sitten Bukele kuitenkin erotettiin puolueesta sen jälkeen kun hän oli arvostellut presidenttiä ja ilmoittanut pyrkivänsä itse maan johtoon. Lopullisen välirikon syynä oli kaupunginvaltuuston kokouksessa sattunut välikohtaus, jossa Bukele haukkui puoluetoveriaan noidaksi.

Vasemmistopuolue FMLN on ollut hallitusvastuussa kohta kymmenen vuotta, aluksi entisen tv-toimittajan Mauricio Funesin presidenttikaudella vuosina 2009–2014, ja viimeiset viisi vuotta entisen sissijohtajan Salvador Sánchez Cerénin johdolla.

Vasemmiston saavutuksia ovat maksuton terveydenhuolto, sosiaaliavustukset kaikkein köyhimmille, eläkkeiden maksaminen vanhuksille sekä ilmaisten kenkien, koulupukujen ja ruokailun järjestäminen kaikille koululaisille.

Kaksi vuotta sitten El Salvador kielsi kokonaan mineraalikaivokset, joiden pelätään saastuttavan vesistöjä ja pohjavettä.

FMLN-puolueen maine kuitenkin ryvettyi korruptioskandaaleissa. Ex-presidentti Mauricio Funes karkasi naapurimaahan Nicaraguaan jäätyään kiinni 350 miljoonan dollarin kavalluksista. Valtion varoista oli maksettu hänen naisystävänsä kauneusleikkauksia Los Angelesissa.

Presidentti Sánchez Cerén teki puolestaan salaisen sopimuksen maata riivaavien jengien kanssa, mutta lähetti myöhemmin turvallisuusjoukkojen kuolemanpartiot surmaamaan jengien jäseniksi epäiltyjä nuoria laitakaupunkien slummeissa.

Vuosi sitten pidetyissä parlamenttivaaleissa lisäpaikkoja saanut oikeisto on myös onnistunut estämään vasemmiston aloitteiden etenemisen ja ryhtynyt kampanjoimaan veden yksityistämisen puolesta.

Mielipidekyselyn mukaan enää vain 17 prosenttia elsalvadorilaisista kannattaa istuvaa presidenttiä, eikä oikeiston kannatus ole sen häävimpi.

Kuuden miljoonan asukkaan El Salvadorin tilanne on kaikin puolin lohduton. Maa on maailman henkirikostilastojen kärjessä. Suojelurahojen perinnästä keskenään kilpailevat jengit hallitsevat ihmisten arkea. 38 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä, ja talouskasvu junnaa paikallaan.

Vientituloja saadaan kahvista sekä t-paitojen ja sukkahousujen valmistuksesta. Huomattava osa väestöstä tulee toimeen Yhdysvalloissa asuvien sukulaisten rahalähetyksillä.

Kukaan presidentinvaalien ehdokkaista ei ole puhunut vaalikampanjan aikana rikollisuudesta, sillä kaikki ehdokkaat ovat tehneet sopimuksia jengien kanssa – myös Nayib Bukele ollessaan pääkaupungin pormestarina. Jengien on annettu jatkaa suojelurahan kiristämistä kauppiailta ja bussiyhtiöiltä, ja vastaavasti jengit ovat luvanneet ääniä vaaleissa niiden hallitsemilta alueilta.

Sunnuntain vaaleissa selviää, valitaanko Nayib Bukele presidentiksi heti ensimmäisellä kierroksella vai järjestetäänkö toinen vaalikierros maaliskuussa. Viimeisissä mielipidekyselyissä hänen kannatuksensa on ollut 50 prosentin molemmin puolin.

Bukele edustaa vaaleissa oikeistolaista Gana-puoluetta, mutta on sanoutunut irti sen politiikasta. Hänen oma Uudet ideat -liikkeensä ei ehtinyt rekisteröityä puolueeksi ajoissa.

Bukelen kannattajat tulevat kaikista yhteiskuntaluokista ja ikäryhmistä. Tukijoukoissa on mukana työväenliikkeen aktiiveja, kaupunkien nuoria hipstereitä sekä uskonnollisten herätysliikkeiden jäseniä.

Bukelen poliittiset linjaukset ovat jääneet epäselväksi. Hän ei ole kampanjoinut eriarvoisuutta vastaan eikä ottanut kantaa yksityistämiseen. Hän ei ole myöskään paljastanut rahoittajiaan tai ministeriehdokkaitaan. Keskeinen kysymys liittyy myös siihen, kuinka hän tulee saamaan läpi uudistuksiaan parlamentissa, jossa Gana-puolueella on vain kymmenen paikkaa 84:stä.

torstai 17. tammikuuta 2019

Nicaraguan uusi perhedynastia

KANSAN UUTISET 18.1.2019

Olin tarkalleen 30 vuotta sitten, tammikuussa 1989, vähän yli parikymppisenä nuorena toimittajana solidaarisuusmatkalla Nicaraguassa. Yhdessä nykyisen vaimoni kanssa osallistuimme suomalaiseen kahvinpoimintaprikaatiin. Oli kulunut kymmenen vuotta sandinistien vallankumouksesta, jossa maata vuodesta 1936 hallinnut Somozan sukudynastia syöstiin vallasta.

Kolmen viikon ajan poimimme kahvia Matagalpan kaupungin lähettyvillä olevilla vuorenrinteillä. Sen jälkeen oli vuorossa sandinistipuolueen järjestämää poliittista ohjelmaa sekä viikon verran lomaa, jonka vietimme tulevan kihlattuni kanssa kiertelemällä eri puolilla maata pääasiassa liftaamalla.

Kymmenen vallankumousvuoden aikana maahan oli rakennettu yli 5 000 koulua. Väestön lukutaitoisuus oli saatu nostettua 50 prosentista 88 prosenttiin. Sandinistihallitus oli järjestänyt maksuttoman terveydenhuollon, maksuttomat päiväkodit sekä minimipalkan kaikille työntekijöille.

”Meitä on kohdeltu ihmisinä vain kymmenen vuotta. Meillä on ollut oikeus puhua vapaasti vasta kymmenen vuotta. Olemme olleet ihmisiä kymmenen vuotta”, arveli La Pintadan kahvitilan luottamusmies Kansan Uutisiin kirjoittamassani jutussa.

Samaan aikaan Yhdysvaltojen tukemat contrasissit kävivät sotaa Nicaraguan maaseudulla ja tekivät iskuja syrjäseutujen terveyskeskuksiin ja muihin siviilikohteisiin. Sodassa kuoli yli 40 000 ihmistä.

Palasin joulun alla näihin samoihin maisemiin. Elintaso oli noussut selvästi 30 vuodessa. Maan pääkaupungissa Managuassa oli nyt valtavia ostoskeskuksia, joiden pihaan ajettiin katumaastureilla. Matagalpassa kodinkoneliikkeet kilpailivat siitä, kuka lupasi isommat alennukset joulunviettoon valmistautuvalle keskiluokalle.

Samalla eriarvoisuus oli riistäytynyt käsistä. Pääkaupungin tienristeyksissä lapset jongleerasivat appelsiineilla toivoen, että autoilijat antaisivat heille kolikoita.

Nicaragualaisilla oli takanaan vaikea ja surullinen vuosi. Huhtikuussa opiskelijat lähtivät kaduille osoittamaan mieltään eläkemaksujen nostoa ja eläkkeiden leikkauksia vastaan. Poliisi ja sandinistien aseelliset iskujoukot vastasivat kovin ottein. Mielenosoittajia pahoinpideltiin ja ammuttiin kuoliaaksi.

Väkivallan seurauksena opiskelijat rakensivat barrikadeja kaupungeissa eri puolilla maata ja vaativat presidentti Daniel Ortegan eroamista. Äitienpäivänä toukokuussa sadat tuhannet ihmiset kokoontuivat Managuassa järjestettyyn kulkueeseen surmattujen nuorten muistoksi.

Hallituksen iskujoukot reagoivat entistäkin väkivaltaisemmin. Baseballstadionin katolle piiloutuneet tarkka-ampujat surmasivat mielenosoittajia Managuassa. Heinäkuun loppuun mennessä mellakkapoliisit ja sandinistien iskujoukot onnistuivat tukahduttamaan kansannousun kaikkialla maassa.

Marraskuussa sandinistijoukot kampanjoivat Managuan kaduilla vaatien presidentti Ortegalle jatkokautta vuodesta 2021 eteenpäin.

Nicaragualaisen ihmisoikeusjärjestön mukaan hallituksen joukot surmasivat viime vuonna 561 ihmistä ja yli 4 500 haavoittui. Ainakin 1 300 ihmistä on kaapattu tai vangittu ja viety salaisiin pidätyskeskuksiin, joissa heitä on kidutettu sähkösokeilla tai vesikidutuksella tunnustuksien tai ilmiantojen saamiseksi.

Yli 600 ihmistä on syytettynä tai jo saanut tuomion uusien terroristilakien nojalla. Mielenosoituksiin osallistuneille on langetettu pahimmassa tapauksessa 30 vuoden vankeusrangaistukset.

Yli 20 000 nicaragualaista on paennut naapurimaahan Costa Ricaan.

Ortega ja hänen varapresidenttinään toimiva puolisonsa Rosario Murillo ovat kutsuneet mielenosoittajia rikollisjengeiksi, vallankaappaajiksi tai Yhdysvaltojen rahoittamaksi satanistilahkoksi.

Riippumattomat lehdet ja tv-kanavat on nyttemmin kielletty, kuten myös useimmat järjestöt, jotka työskentelevät ihmisoikeuksien tai demokratian edistämiseksi.

Daniel Ortega oli Nicaraguan presidenttinä ja maan johtajana myös 30 vuotta sitten sekä myös sitä edeltäneen vuosikymmenen aikana. Viiksiensä alta virnuileva Ortega tunnettiin maailmalla kylmän sodan loppuvaiheen yhtenä keskeisenä vallankumoussankarina.

16 vuotta kestäneen oppositiokauden jälkeen Ortega on ollut presidenttinä nyt yhtäjaksoisesti vuodesta 2006 lähtien. Monien mielestä todellinen valta on kuitenkin hänen puolisollaan. Rosario Murillon uskotaan määränneen Ortegan politiikasta siitä asti, kun hänen aiemmasta avioliitosta syntynyt tyttärensä vuonna 1998 syytti isäpuoltaan vuosia jatkuneista raiskauksista ja hyväksikäytöstä.

67-vuotias Murillo toimii nykyään puheenjohtajana hallituksen istunnoissa. Hän on myös sandinistien nuorisoliiton johtaja. Hän omistaa suuren osan maan tv-kanavista, hallinnoi valtakunnallisia sosiaaliavustushankkeita ja esiintyy päivittäin televisiossa analysoimassa maailman tapahtumia ja kertomassa vallankumouksen saavutuksista. Monet pelkäävät jo, että hänestä tulee maan seuraava presidentti.

torstai 27. joulukuuta 2018

Vessat kaikille intialaisille

KANSAN UUTISET 28.12.2018

Intiassa on ollut viime vuosina meneillään varsinainen vessanrakennusbuumi. Maassa on rakennettu neljän viime vuoden aikana yli 90 miljoonaa vessaa. Mikäli maan hallituksen ilmoittamiin lukuihin on luottamista, uusia vessoja on valmistunut puolentoista sekunnin välein.

Intian 35 osavaltiosta ja territoriosta 28 vakuuttaa, että kaikilla niiden asukkailla on nyt vessa käytettävissään joko kotona tai kodin välittömässä läheisyydessä. Vessoja on rakennettu myös kouluihin ja julkisiin rakennuksiin sekä yleisiä käymälöitä eri puolille kaupunkeja.

Muutos on melkoinen, kun vertaa tilanteeseen vuonna 2014. Vielä silloin 550 miljoonalla ihmisellä Intiassa ei ollut lainkaan vessaa käytettävissään, vaan tarpeet tehtiin ulkona – pelloilla, metsissä, jokien tai meren rannalla, kaupunkien kujilla, joutomailla tai rautateiden varsilla.

Maaseudulla naiset menivät yleensä ryhmissä pelloille aamu- ja iltatarpeilleen, aamuisin ennen sarastusta ja iltaisin auringon laskettua.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vuonna 2015 avoimeen maastoon tai vesiin ulostavien ihmisten määrä maailmassa oli 1,1 miljardia, seitsemäsosa maapallon asukkaista. Näistä ihmisistä jotakuinkin puolet oli intialaisia. Intiassa oli tuolloin enemmän matkapuhelimia kuin vessoja.

Intian viime vuosien massiivisen sanitaatiokampanjan ansiosta vessojen puutteen vuoksi ulkosalla ulostavien ihmisen määrä maailmassa onkin lähes puolittunut. YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kuudes kohta pyrkii lopettamaan avokäymälät ja takaamaan riittävän ja yhtäläisen sanitaation kaikille vuoteen 2030 mennessä.

Intian vessabuumi on pitkälti maan pääministerin Narendra Modin ansiota. Intian itsenäisyyspäivänä elokuussa 2014 pitämässään puheessa pääministeri ilmoitti, että ulkona kakkaamisen tulisi loppua neljän vuoden sisällä ja maan jokaiseen kouluun rakennetaan erilliset vessat tytöille ja pojille.

Vaatimattomissa oloissa varttunut Modi sanoi, että vessassa käyminen on perusoikeus ja kunniakysymys, joka kuuluu myös köyhille.

Pääministeri kehotti kuulijoita myös miettimään, millaisia hankaluuksia sadat miljoonat naiset Intiassa joutuivat sietämään, kun heidän täytyi joka päivä odottaa iltaan asti ennen kuin he pääsivät käymään tarpeillaan.

Hindunationalistiseen Intian kansanpuolueeseen kuuluva Modi oli jo aiemmin sanonut, että on tärkeämpää rakentaa vessoja kuin temppeleitä.

Yhtenä pontimena pääministerin puheelle olivat joitain kuukausia aikaisemmin koko Intiaa järkyttäneet uutiset kahdesta teini-ikäisestä tytöstä, jotka olivat kertoneet kotiväelle lähtevänsä ulos iltatarpeilleen ja löydettiin seuraavana aamuna kylän toiselta laidalta hirtettyinä mangopuun oksaan.

Itsenäisyyspäivän puheensa jälkeen pääministeri pani toimeksi, ja lokakuun alussa 2014 käynnistettiin valtakunnallinen Puhdas Intia -kampanja. Hallituksen rahoittaman kampanjan tavoitteena on rakentaa vessat kaikille intialaisille ja saada ulkona ulostaminen loppumaan 2. lokakuuta 2019 mennessä, jolloin Intian itsenäisyysliikkeen johtajan Mahatma Gandhin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.

Tämänhetkisellä rakennusvauhdilla uusien vessojen määrällinen tavoite saavutetaan suurimmassa osassa maata todennäköisesti jo ensi keväänä. Aikataulusta ollaan vielä jäljessä Odishan osavaltiossa sekä turistirannoistaan tunnetussa Goassa.

Kampanjaa varten on palkattu kolme miljoonaa työntekijää ja rahaa on varattu 30 miljardia dollaria. Vessakampanjan uskotaan kuitenkin hyödyttävän Intian kansantaloutta yli sadalla miljardilla dollarilla terveyskustannusten ja sairastelupäivien vähentyessä. Summa vastaa useita prosentteja maan kansantulosta.

Terveysviranomaisten mukaan Intian maaseudulla 80 prosenttia sairaustapauksista on aiemmin johtunut sanitaation puutteesta ja likaisesta juomavedestä.

Intiassa rakennetut vessat ovat erimallisia, jotkut vesivessoja, toiset kompostoivia ulkohuusseja, ja joissain malleissa ulosteet jäävät säiliöön, joka on ennemmin tai myöhemmin tyhjennettävä. Vessakampanjan ansiosta muurareilla, rakennusyhtiöillä sekä viemäriputkia, saostuskaivoja ja kylpyhuonekalusteita valmistavilla firmoilla on ollut kulta-ajat.

Vessojen rakentaminen ei ole herättänyt juuri vastustusta, mutta niiden käyttö on jäänyt toivottua vähäisemmäksi. Maaseudulla etenkin monet miehet jatkavat edelleen ulkosalla ulostamista, koska tarpeiden hoitaminen luonnon helmassa on vanha tapa ja heidän mielestään mukavampaa kuin vessassa.

Joidenkin mielestä vessan puhtaana pitäminen ei myöskään sovi heidän arvolleen. Aiemmin vessojen tyhjentäminen ja puhdistaminen on ollut kastittomien dalitien tehtävä.

Tottumusten muuttamiseksi Puhdas Intia -kampanjaan on värvätty mukaan filmitähtiä ja krikettipelaajia puhumaan vessojen puolesta. Maaseudulla on myös perustettu kyläläispartioita, jotka kulkevat aamuisin ratsaamassa ja torumassa ulkosalla ulostavia.

torstai 13. joulukuuta 2018

Huumekartellien nousu ja tuho

KANSAN UUTISET 14.12.2018

Yhdysvalloissa on seurattu kuukauden päivät silmä tarkkana meksikolaisen huumeparonin Joaquín ”El Chapo” Guzmánin oikeudenkäyntiä, jossa häntä syytetään huumekaupasta, rahanpesusta, sieppauksista ja murhista Chicagossa, Miamissa, New Yorkissa ja muissa kaupungeissa.

Köyhään maalaisperheeseen syntyneen El Chapon elämäntarina on kiehtonut ihmisiä rapakon takana. Näyttelijä Sean Penn haastatteli häntä Rolling Stone -lehteen juuri ennen hänen viimeistä pidätystään, ja miljoonat ihmiset ovat katsoneet El Chaposta tehtyä tv-sarjaa Netflixistä. Meksikossa hänen kunniakseen on sävelletty suosittuja huumeralleja.

Oikeudenkäynnissä todistajat ovat kertoneet kokaiinilennoista Kolumbiasta Meksikoon ja tunneleista, joita kaivettiin Meksikon pohjoisrajan alitse Yhdysvaltoihin. Huumeita rahdattiin myös rekka-autoilla kaasusäiliöihin pakattuna tai chilipurkeissa. Viranomaiset valvoivat kuljetuksia Meksikossa ja saivat osansa voitoista. Kartelli tienasi 400 miljoonaa dollaria jokaisesta 15 000 kilon kokaiinierästä, joka kaupattiin New Yorkiin.

El Chapo Guzmán kiistää syytteet. Puolustusasianajajan mukaan Sinaloan huumekartellin todellinen johtaja on Ismael ”El Mayo” Zambada, joka on yhä vapaalla jalalla maksettuaan satojen miljoonien dollarien lahjuksia paikallisille viranomaisille, poliisijohtajille ja ex-presidentti Enrique Peña Nietolle.

El Chapo Guzmánin perhe ansaitsi elantonsa kasvattamalla oopiumia, kuten tuhannet muut pienviljelijät Sierra Madren vuoristossa, kun pelkästään papujen ja maissin viljelyllä ei tullut toimeen. Vuonna 1970 El Chapo oli 15-vuotias ja perusti serkkujensa kanssa oman pienen marihuanatilan, jonka sato päätyi välikäsien kautta Yhdysvaltojen hippiliikkeelle.

Meksikolaiskirjailija Carmen Boullosa ja yhdysvaltalainen historiantutkija Mike Wallace kertovat Meksikon huumetuotannon vaiheista kirjassaan A Narco History. Kirjoittajien mukaan huumekauppaa on käyty viime vuosisadan alusta asti hyvässä yhteisymmärryksessä poliisiviranomaisten, armeijan upseerien ja poliitikkojen kanssa.

Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) valtakaudella maan osavaltiot ja rajanylityspaikat Yhdysvaltoihin jaettiin eri huumekartellien kesken. Kuvernöörit ja pormestarit kontrolloivat kauppaa yhdessä paikallisen poliisin kanssa, ja kaikki saivat osansa voitoista. Huumekaupalla ansaitut miljoonat investoitiin maatiloihin, meijereihin, asuntoihin ja rantalomakohteisiin.

Huumekauppa on aina ollut riippuvainen kysynnästä Yhdysvalloissa ja siellä tehdyistä poliittisista linjauksista.

Alkoholin kieltolain aikana tislaamot siirsivät tuotantonsa Meksikoon ja mafia sai hoitaa juomien toimittamisen salakapakkoihin Yhdysvaltoihin. Toisen maailmansodan aikana armeija tarvitsi morfiinia sotilailleen. Oopiumintuotanto kasvoi rajusti Sinaloan osavaltiossa Meksikossa. 1960-luvun lopulla marihuanan kysyntä kasvoi Yhdysvalloissa. 95 prosenttia siitä tuotiin Meksikosta.

Presidentti Richard Nixon käynnisti marihuananvastaisen kampanjan ja tiukensi kontrollia raja-asemilla, sillä seurauksella, että Meksikossa suurtuottajien asema vahvistui, kun kuljetukset piti tehdä lentoteitse. Marihuanan kallistuessa Yhdysvalloissa monet nuoret siirtyivät pilvenpoltosta kemiallisesti valmistettuun lsd:hen.

Kun Nixonin perustama huumevirasto DEA julisti maailmanlaajuisen sodan huumeita vastaan, Turkki joutui kieltämään oopiuminviljelyn. Yhdysvaltoihin myytävän heroiinin tuotanto siirtyi Meksikoon.

Kun 1980-luvulla Ronald Reagan ryhtyi huumesotaan Kolumbian kokaiinintuottajia vastaan, lentokuljetukset Floridan rannikon edustalle vähenivät ja Meksikon huumekartellit ottivat tehtäväkseen kokaiinin salakuljetuksen Yhdysvaltoihin. Nicaraguan contrasodan aikana tiedustelupalvelu CIA koulutti sotilaita kokaiinikartellin tukikohdassa Meksikossa.

Vuonna 2006 Meksikon hallitus aloitti sodan huumekartelleja vastaan. Kokaiinikaupan rikastuttamista kartelleista oli tullut valtavan mittaluokan konserneja, jotka taistelivat markkina-alueista keskenään rynnäkkökivääreillä ja kranaatinheittimillä. Aseita myytiin vapaasti tuhansissa asekaupoissa Yhdysvaltojen rajan takana.

Meksikon huumesodassa on kuollut yli 200 000 ihmistä reilun vuosikymmenen aikana, eikä huumeiden tuotanto ole vähentynyt. Kartellit ovat hajonneet, kun niiden johtajat on surmattu tai vangittu tai koska niiden palkkaamat yksityisarmeijat ovat vaatineet suurempaa osuutta voitoista.

Tällä hetkellä Meksiko on pitkälti jakautunut kahden huumekartellin kesken. Sinaloan kartelli hallitsee edelleen suurta osaa maan pohjoisosista. Jaliscon uuden sukupolven kartelliksi itseään kutsuva ryhmä kontrolloi metamfetamiinin kauppaa ja rannikoiden vientisatamia.

Meksikon uusi presidentti Andrés Manuel López Obrador suunnittelee marihuanan laillistamista, mutta se ei vielä ratkaise kovien huumeiden kaupan aiheuttamia ongelmia.

torstai 29. marraskuuta 2018

Meksiko siirtyy vasemmalle

KANSAN UUTISET 30.11.2018

Odotukset ovat korkealla Meksikossa, kun maa on saamassa vasemmistolaisen presidentin ensimmäistä kertaa lähes 80 vuoteen. Lauantaina virkaansa astuva presidentti Andrés Manuel López Obrador on luvannut kitkeä maata riivaavaa korruptiota ja ryhtyä rakentamaan Meksikosta turvallisempaa ja tasavertaisempaa hyvinvointivaltiota.

López Obrador valittiin presidentiksi heinäkuussa pidetyissä vaaleissa ylivoimaisella ääntenenemmistöllä. Hänen Morena-puolueensa sai liittolaisineen selvän enemmistön myös senaatissa ja parlamentin alahuoneessa. Puolueen paikkamäärä edustajainhuoneessa viisinkertaistui 35:stä 189:ään.

Pitkään vallassa ollut oikeistolainen Institutionaalisen vallankumouksen puolue (PRI) sai puolestaan vain viidesosan aiemmasta paikkamäärästään, mikä kertoo äänestäjien lähes täydellisestä epäluottamuksesta puolueen harjoittamaan uusliberaaliin politiikkaan. Puolue on aiemmin onnistunut ostamaan ääniä jakamalla ihmisille vaalien alla ruokalahjakortteja maan köyhillä asuinalueilla.

Kannattajiensa keskuudessa nimikirjaintensa mukaan Amloksi kutsuttu tuleva presidentti López Obrador on vuosien ajan puhunut Meksikoa hallitsevasta valtaapitävien mafiasta, jossa poliitikot, korkeat virkamiehet ja ay-johtajat kulkevat suuryhtiöiden johtajien talutusnuorassa. Meksikon oligarkit ovat rikastuneet ostamalla haltuunsa yksityistettyjä valtionyhtiöitä.

Valtavan mittaluokan korruptio on ollut Amlon mukaan pääasiallisena syynä köyhyyteen ja eriarvoisuuteen, mikä puolestaan on johtanut rikollisuuden ja huumekartellien kasvuun ja yleiseen turvattomuuteen.

Osallistavaan demokratiaan uskova Amlo järjesti viikonloppuna kansanäänestyksen Morena-puolueen aloitteista. Yli 90 prosenttia äänestäjistä kannatti eläkkeiden kaksinkertaistamista, opintotukea opiskelijoille, maksutonta terveydenhuoltoa, avustuksia miljoonalle vammaiselle sekä ilmaista internetiä julkisilla paikoilla.

Kansanäänestyksessä kannatettiin myös laajaa puunistutuskampanjaa, uuden öljynjalostamon rakentamista eteläiseen Tabascon osavaltioon sekä Jukatanin niemimaata halkovaa kiisteltyä rautatiehanketta.

Lähes miljoona ihmistä osallistui kansanäänestykseen, mikä vastaa tosin vain reilua prosenttia kaikista äänioikeutetuista.

Meksikon pääkaupungin Méxicon keskusplazan äänestyspisteessä ei ainakaan ollut viikonloppuna jonoa. Naapurikortteleissa oli sen sijaan tungosta, kun ihmiset kävivät ostoksilla tai tacoravintoloissa koko perheen voimin.

Sunnuntai-iltana kymmenet tuhannet ihmiset kerääntyivät keskusaukiolla järjestettyyn ilmaiskonserttiin, jossa Meksikon tunnetuimmat rocktähdet esiintyivät naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

Tulevana lauantaina samalle Zócalon aukiolle odotetaan satoja tuhansia ihmisiä seuraamaan presidentti Amlon virkaanastujaistilaisuutta.

Amlon ajatukset meksikolaisesta hyvinvointivaltiosta ovat täysin toteutettavissa, jos vain yhteistä varallisuutta kyetään jakamaan nykyistä tasavertaisemmin.

125 miljoonan asukkaan Meksiko on luonnonvaroiltaan vauras teollisuusmaa, maailman suurin televisioiden valmistaja, kuudenneksi suurin öljyntuottaja ja seitsemänneksi suurin autojen valmistaja.

Maa on myös maailman suurin avokadojen, limehedelmien, sitruunoiden ja sipulin tuottaja sekä maailman toiseksi suurin chilipippurin tuottaja, kolmanneksi suurin appelsiinintuottaja ja neljänneksi suurin maissintuottaja.

Meksiko on maailman 15. suurin talousmahti, mutta samalla yksi maailman eriarvoisimmista maista. Rikkain kymmenes meksikolaisista hallitsee 65 prosenttia maan taloudesta, ja rikkain prosentti omistaa viidesosan maan varallisuudesta. Maan rikkain mies, puhelin- ja tietoliikennemonopolin avulla vaurastunut Carlos Slim omisti vielä muutama vuosi sitten yksinään kuusi prosenttia maan taloudesta.

Samaan aikaan mittaustavasta riippuen 21 tai 46 prosenttia meksikolaisista elää köyhyydessä. Näihin lukeutuvat luontaistaloudessa elävät alkuperäiskansojen jäsenet ja miljoonat suurkaupunkien slummien asukkaat.

65-vuotias Amlo on kotoisin vaatimattomista oloista Tabascon osavaltiosta. Nuorena hän asui vuosien ajan mayaintiaanien keskuudessa ja kampanjoi alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta vaatien valtion öljy-yhtiötä maksamaan korvauksia öljytuhoista.

Hän tuli maankuuluksi työskennellessään Méxicon kaupungin pormestarina vuosina 2000­–2005. Amlon aloitteesta kaupunki ryhtyi maksamaan avustuksia yksinhuoltajaäideille, vanhuksille ja vammaisille. Kaupungin historiallista keskustaa kunnostettiin, ja joukkoliikennettä kehitettiin.

Presidenttinä Amlo on luvannut puolittaa palkkansa ja laittaa myyntiin presidentin yksityisen lentokoneen. Presidentin virka-asunnosta hän aikoo tehdä kaikille avoimen kulttuurikeskuksen.

Suunnitteilla on myös uusi ”moraalinen perustuslaki”, jonka laatimiseen kansalaiset voivat osallistua lähettämällä ehdotuksiaan sähköpostitse.

torstai 15. marraskuuta 2018

Jengejä ja ilmastonmuutosta paossa

KANSAN UUTISET 16.11.2018

Anabel Flores istui kaksi viikkoa sitten San Salvadorin keskusaukion laidalla yhdessä kahden teini-ikäisen poikansa ja satojen muiden ihmisten kanssa ja odotteli lähtöä pitkälle vaellukselle kohti Meksikoa ja Yhdysvaltoja. Aiemmin aamulla 700 ihmistä oli jo lähtenyt matkaan, ensimmäisenä etappinaan Guatemalan vastainen raja.

40-vuotias perheenäiti oli viime keväästä asti miettinyt, kuinka voisi päästä pois jengiväkivallan riivaamasta El Salvadorista. Lähtöaikeet vahvistuivat, kun paikallisen jengin jäsenet hyökkäsivät hänen kotiinsa ja uhkailivat perheen 17-vuotiasta poikaa.

Matka Yhdysvaltoihin oli kuitenkin kallis ja vaarallinen. Salakuljettajalle olisi pitänyt maksaa 10 000 dollaria, ilman mitään takeita siitä, ettei joutuisi matkan aikana siepatuksi tai raiskatuksi.

Kun uutisissa kerrottiin, että isompi ryhmä ihmisiä suunnitteli siirtolaiskaravaania El Salvadorin pääkaupungista kohti pohjoista, Anabel Flores päätti liittyä mukaan. Ajatus ihmiskaravaanista syntyi Facebook-ryhmässä. Esikuvana oli vastaavanlainen ihmiskaravaani, joka lähti liikkeelle San Pedro Sulan kaupungista Hondurasista pari viikkoa aiemmin.

Sen jälkeen El Salvadorista on lähtenyt kolme karavaania ja Hondurasista kaksi. Matkan varrella mukaan on tullut lisää ihmisiä Guatemalasta. Myös lapsiperheet ovat uskaltautuneet mukaan karavaaniin. Tuhansien ihmisten ryhmässä liikkumista on pidetty turvallisempana vaihtoehtona kuin yksin matkustamista.

El Salvador ja Honduras ovat maailman murhatilastojen kärjessä, eikä Guatemala ole kaukana takana.

Keski-Amerikan maista lähteneet ihmiskaravaanit ovat tähän mennessä kulkeneet yli 1 500 kilometriä, mutta eivät ole vielä puolitiessä matkalla Yhdysvaltojen rajalle.

Matkan varrella Meksikossa paikalliset asukkaat ja järjestöt ovat jakaneet siirtolaisille ruokaa ja vettä ja tarjonneet kyytejä. Viranomaiset eivät ole estäneet matkantekoa, vaan lähes 3 000 siirtolaiselle on myönnetty väliaikaiset viisumit ja mahdollisuus hakea Meksikosta turvapaikkaa.

Useimmilla siirtolaisilla on vain pienet reput mukanaan, ja harva on kunnolla varautunut Meksikon ylänkömaiden kylmiin öihin. Maan pääkaupungissa Méxicossa viranomaiset pystyttivät amerikkalaisen jalkapallon stadionille avustuskeskuksen, jossa ihmisille annettiin huopia ja oikeusapua. Paikalla oli myös klovneja viihdyttämässä pieniä lapsia.

Osa siirtolaisista lähti tällä viikolla jo jatkamaan matkaansa kohti Yhdysvaltojen rajalla sijaitsevaa Tijuanaa. Hitaammin liikkuvat karavaaniryhmät ovat näinä päivinä vasta tulossa Méxicoon.

Siirtolaiset tietävät Yhdysvaltojen tiukentuneesta rajavalvonnasta ja sotilaiden lähettämisestä Meksikon vastaiselle rajalle.

”Ehkä Trumpin sydän kuitenkin kääntyy ennen kuin saavumme Tijuanaan”, arveli El Salvadorista tyttärensä ja vävynsä kanssa kilpailevien jengien taisteluja paennut Fatima del Carmen Al Jazeeran haastattelussa.

Tämän syksyn siirtolaiskaravaanit eivät ole ensimmäisiä Keski-Amerikan maista lähteneitä ihmiskaravaaneja. Ihmiset ilman rajoja -järjestön pääsiäisviikolla organisoima siirtolaisten ristivaellukseksi kutsuttu yli tuhannen ihmisen karavaani pyrki kiinnittämään huomiota siirtolaisten lähtömaiden ahdinkoon ja matkan aikana koettuihin vaaroihin.

Vuosien ajan siirtolaiset Keski-Amerikan maista liikkuivat pienemmissä ryhmissä busseilla tai vaaransivat henkensä salamatkustajina pohjoiseen kulkevan tavarajunan kyydissä.

Obaman presidenttikaudella matkanteko vaikeutui, kun Meksikon viranomaiset perustivat Yhdysvaltojen tuella uuden rajavalvontayksikön ratsaamaan busseja ja tavarajunia ja palauttamaan siirtolaisia kotimaihinsa.

Vuonna 2015 Meksiko palautti Keski-Amerikan maihin 200 000 siirtolaista, yli puolet enemmän kuin kaksi vuotta aiemmin. Samaan aikaan Yhdysvalloissa pidätettyjen luvattomasti maahan tulleiden keskiamerikkalaisten siirtolaisten määrä putosi 160 000:sta 70 000:een.

Guardian-lehden Meksikossa haastattelemat siirtolaiset puhuvat paitsi väkivallasta myös Keski-Amerikan maiden kuivuudesta ja ennustamattomaksi muuttuneesta ilmastosta. Aiemmin maissia, papuja ja kahvia tuottaneet pienviljelijät kertoivat menetetyistä sadoista, kun sateet jäivät tulematta kahtena vuonna peräkkäin ja sienitauti tuhosi kahvipensaat. Maata viljelemällä ei enää pystynyt elämään.

Tutkijoiden mukaan maissi ja kahvi ovat erityisen ilmastoherkkiä. Lämpötilan kohoaminen vähentää sateita ja lisää home- ja sienitauteja. Yli 70 prosenttia Keski-Amerikan maiden kahvitiloista kärsii kahviruosteesta, joka tuhoaa sadon.

Tuhoutuneet sadot pakottavat ihmiset hakemaan töitä kaupungista. Kaupungeissa heitä odottavat aseistetut jengit, jotka vaativat suojelurahaa.

”Monet lähtevät maasta väkivallan vuoksi, mutta itse asiassa ilmastonmuutos oli ongelman laukaiseva tekijä”, toteaa tutkija Stephanie Leutert Texasin yliopistosta.