keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Alkuperä tuntematon

KANSAN UUTISET  27.3.2020

Moni näyttää uskovan, että koronavirus loikkasi ihmisiin Wuhanin kalatorilla Kiinassa myytävänä olleista lepakoista. Ilmeisesti ihan näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Kuuluisaksi tullut Huananin kalatori Wuhanissa suljettiin tammikuun alussa useiden työntekijöiden sairastuttua aiemmin tuntemattoman viruksen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen. Kalojen ja äyriäisten lisäksi torilla oli myynnissä matelijoita, eläviä villieläimiä ja niiden lihaa.

On kuitenkin epävarmaa, myytiinkö torilla lepakoita. Lepakot ovat suurta herkkua Indonesiassa ja Filippiineillä, mutta eivät Keski-Kiinassa.

Lääketiedelehti Lancet julkaisi tammikuun lopulla kiinalaistutkijoiden artikkelin, jossa kuvailtiin koronaepidemian alkuvaiheessa sairastuneiden ihmisten oireita ja tartuntalähteitä. Monet sairastuneista olivat Huananin eläintorin kauppiaita ja asiakkaita. Kaikkein varhaisimmat tartunnat todettiin kuitenkin ihmisillä, jotka eivät olleet koskaan käyneet kyseisellä torilla.

Yhdysvaltalainen tartuntatautien professori Daniel Lucey arvioi Science-lehdessä, että ensimmäiset koronatartunnat ihmisissä tapahtuivat jo viime syksynä. Aluksi virus tarttui yksittäisiin ihmisiin Wuhanissa tai muualla Kiinassa ennen kuin se joulukuussa levisi Huananin kala- ja eläintorin työntekijöiden keskuuteen ja käynnisti laajemman epidemian.

Uuden Sars-CoV-2 -koronaviruksen alkuperää ei vielä tunneta. Viruksen perimä muistuttaa jonkin verran eräillä lepakkolajeilla tavattavaa koronavirusta, mutta näiden virusten välillä on myös merkittäviä eroja, joiden vuoksi koronan suoraa tartuntaa lepakosta ihmiseen ei pidetä todennäköisenä.

Lepakoiden koronaviruksia on tutkittu paljon, sillä sars-viruksen uskotaan olevan peräisin lepakoista ja siirtyneen ihmisiin palmunäätien välityksellä.

Tutkijoiden mukaan myös koronavirus on saattanut siirtyä lepakosta johonkin toiseen eläimeen ja siitä edelleen ihmiseen. Väli-isäntälajiksi on ehdotettu muurahaiskäpyä, käärmeitä ja bamburottaa, mutta geenitutkimukset ovat osoittaneet nämä teoriat vääriksi.

Tammikuusta alkaen yli 50 000 ihmistä on joutunut Kiinassa sairaalahoitoon koronan vuoksi. Tähän viikkoon mennessä koronaan on kuollut Kiinassa yli 3 000 ihmistä. Sairastuneiden ja kuolleiden määrät alkoivat vähentyä helmikuussa.

Samaan aikaan kun Kiinassa epidemia rupesi hellittämään, koronakuolemien määrä kasvoi etenkin Iranissa. Aluksi suurin osa Iranin koronatapauksista todettiin Qomissa, jota pidetään maan uskonnollisena pääkaupunkina. Ensimmäiset tartunnat voitiin yhdistää liikemieheen, joka oli vieraillut Wuhanissa Kiinassa.

Iranin epidemiassa on ollut erikoista se, että koronaan on sairastunut ja kuollut huomattava määrä maan korkeimpaan johtoon kuuluvia ihmisiä, ministereitä, uskonnollisia johtajia ja asevoimien komentajia. Kansanedustajista kymmenen prosenttia on saanut koronatartunnan.

Koronaan on kuollut Iranissa yli 2 000 ihmistä. Päivittäisten kuolemantapausten määrä lähti laskuun viime viikolla.

Euroopassa havahduttiin koronavirukseen kunnolla vasta kun Italiassa jalkapallosarjat keskeytettiin pari viikkoa sitten ja maan pohjoiset maakunnat asetettiin karanteeniin.

Tällä hetkellä Italiassa on eniten koronaviruksesta johtuvia kuolemantapauksia koko maailmassa. Keskiviikkoon mennessä Italiassa oli kuollut koronaan yli 7 000 ihmistä. Lukumäärä kaksinkertaistui yhdessä viikossa. Kuolleista 85 prosenttia on ollut yli 70-vuotiaita.

Korkeaa kuolleisuutta on selitetty sillä, että Italiassa on maailman toiseksi iäkkäin väestö – heti Japanin jälkeen. Ennen koronaa vanhukset elivät pidempään maan korkeatasoisen julkisen terveydenhuollon ansiosta.

Italiassa isovanhemmat ovat myös keskeinen osa perhettä ja usein mukana yhteisissä tilaisuuksissa. Näin virus on voinut helposti tarttua vanhuksiin oireettomilta tai vähäoireisilta perheenjäseniltä.

Koronaepidemian ehkäisemiseksi Italia kielsi kaikki suorat lennot Kiinasta jo tammikuun lopussa. Tämä ei kuitenkaan estänyt koronatartuntoja, sillä Italian ensimmäiset tartunnat eivät tulleet Kiinasta vaan Saksasta.

torstai 12. maaliskuuta 2020

Pössyttely sallittu

KANSAN UUTISET 13.3.3030

Eteläisen pallonpuoliskon kesäkuukausina Uruguayn pääkaupungissa Montevideossa hakeudutaan rannalle. Pocitosin hiekkarannalla lapsiperheet ovat asettuneet veden lähettyville ja sivummalla olevilla dyyneillä nuoret aikuiset polttelevat marisätkiä. Kohta kaveriporukka aloittaa meditatiivisen poi-pallojen pyörityksen narujen päissä olevilla palloilla. Rantabulevardilla ponihäntäiset miehet rullaluistelevat ohitse ilman paitaa.

Uruguayssa kannabiksen käyttöön törmää siellä täällä, puistoissa, baarien ulkopuolella ja matkailuministeriön tukemassa Montevideon kannabismuseossa.

Maan parlamentti hyväksyi vuonna 2013 lain, joka sallii kannabiksen viihdekäytön ja sääntelee sen tuotantoa ja kauppaa. Uruguaysta tuli maailman ensimmäinen maa, joka laillisti kannabiksen.

Vuodesta 2017 lähtien uruguaylaiset ovat voineet ostaa kannabista apteekeista, ja kotikasvatus on sallittua. Apteekkeihin päätyvästä kannabiksen tuotannosta vastaa kaksi yhtiötä, jotka ovat nykyään kanadalaisessa omistuksessa. Viranomaiset huolehtivat laadunvalvonnasta ja siitä, että sallitut THC-pitoisuudet eivät ylity.

Uusi laki syntyi pitkään vallassa olleen vasemmistohallituksen aloitteesta. Lain kannattajien tarkoituksena ei ollut saada lisää ihmisiä polttamaan pilveä vaan lopettaa laiton huumekauppa.

Tässä kuussa valtaan tullut oikeistolainen presidentti Luis Lacalle Pou ei ole kumoamassa lakia. Uusi presidentti ehdotti jo kymmenen vuotta sitten, että kannabiksen kotikasvatus pitäisi sallia.

Uruguayssa ei ole Amsterdamin kaltaisia coffeeshoppeja, vaan rekisteröidyt käyttäjät voivat ostaa lääkepussiin pakattua kannabista apteekista. Maksimimäärä asiakasta kohti on kymmenen grammaa viikossa. Asiakkaaksi rekisteröityminen tehdään postissa ja edellyttää sormenjäljen antamisen. Apteekki tunnistaa asiakkaan sormenjäljen ja valvoo, ettei sallittua myyntimäärää ylitetä.

Ulkomaalaiset turistit eivät voi rekisteröityä asiakkaiksi. Laillisesti hankittua kannabista ei saa myöskään myydä eteenpäin.

Kannabispussi maksaa apteekissa noin euron grammaa kohti. Hinta on selvästi edullisempi kuin laittomassa katukaupassa. Apteekissa myytävä tuote ei ole kuitenkaan yhtä voimakasta.

Apteekkikaupan lisäksi laki sallii enintään kuuden kannabiskasvin kotikasvatuksen. Ihmiset voivat myös liittyä erilliseen kannabisklubiin ja hankkia kannabista laillisesti muilta klubin jäseniltä.

Viranomaisten valvoma kauppa ei ole sujunut ilman ongelmia. Apteekeissa on jatkuvasti pulaa kannabiksesta, ja kun sitä on, apteekin eteen syntyy pitkiä jonoja.

Paikalliset pankit ovat kieltäytyneet asioimasta kannabista myyvien apteekkien kanssa. Syynä on Yhdysvaltojen terrorisminvastainen laki, joka kieltää yhdysvaltalaisten pankkien rahaliikenteen ulkomaisten pankkien kanssa, jotka ottavat vastaan huumekaupasta saatua rahaa. Tällä hetkellä Uruguayssa on ainoastaan 17 apteekkia, joissa myydään kannabista.

Monet satunnaisemmin kannabista käyttävät ihmiset eivät ole halunneet rekisteröityä käyttäjiksi. Rekisteröityjä kannabiksen käyttäjiä tai kotikasvattajia on noin 30 000, mikä vastaa alle kahta prosenttia maan aikuisväestöstä.

Viranomaisten mukaan kannabiksen käyttö on lisääntynyt hieman laillistamisen jälkeen, ei kuitenkaan nuorten keskuudessa. Rekisteröidyistä käyttäjistä suurin osa on yli 30-vuotiaita.

Rekisteröimätön kotikasvatus ja myynti jatkuu edelleen laillisten kanavien rinnalla, mutta salakuljetus naapurimaasta Paraguaysta on loppunut.

Apteekkikannabiksen valmistusluvan saaneet kaksi firmaa olivat aluksi paikallisten yrittäjien omistuksessa. Vuonna 2018 molemmat myytiin kanadalaisille sijoittajille. Samana vuonna Kanada laillisti kannabiksen tuotannon ja myynnin toisena maana maailmassa.

Kanadalaisyhtiöt Silverpeak ja Aurora Cannabis ovat tehneet suuria sijoituksia Uruguayhin, missä kannabiksenkasvatus on sääolojen vuoksi edullisempaa kuin Kanadassa. Isot voitot ovat luvassa lääkekannabiksen viennistä. Silverpeakin pyrkimyksenä on tuottaa vuosittain 150 tonnia korkeapitoista THC-kannabista lääkekäyttöön Australiaan, Saksaan ja Israeliin.

torstai 27. helmikuuta 2020

Selluntuotanto siirtyy Uruguayhin

KANSAN UUTISET 28.2.2020

Uruguayssa rakenteilla oleva UPM:n uusi sellutehdas jakaa mielipiteitä. Uudet investoinnit ja työpaikat ovat monien mielestä tervetulleita, mutta samaan aikaan toiset puhuvat kolonialismista ja pelkäävät, että maaseutu muuttuu eukalyptusplantaasien monokulttuuriksi.

Tehdashankkeen vastustajat saivat viime kuussa lisää virtaa, kun paikallisessa mediassa siteerattiin UPM:n hallituksen puheenjohtajan Björn Wahlroosin vuoden takaista haastattelua Maaseudun Tulevaisuudessa.

Espanjankielisen käännöksen mukaan Wahlroos oli väittänyt, että uruguaylaiset rakastavat selluteollisuutta, sillä sellun raaka-aineeksi istutetut eukalyptusplantaasit olivat lisänneet maan biologista monimuotoisuutta.

”Uruguayn ruohoaroilla ei ole paljon eläimiä, mutta nyt paikalliset asukkaat voivat metsästää villisikoja”, Wahlroosin kerrottiin sanoneen.

Puuplantaaseilla viihtyvät villisiat ovat todellisuudessa valtava riesa Uruguayn maaseudulla. Laumoissa liikkuvat villisiat saalistavat lampaita ja tuhoavat viljelyksiä. Tuhansien hehtaarien suuruisilla puuplantaaseilla ei olekaan sitten juuri muita eläimiä, eikä edes aluskasvillisuutta.

Ennen kuin alueelle istutettiin puuplantaaseja, ruohoarolla kasvoi tuhansia eri kasveja ja siellä eli satoja lintulajeja, matelijoita ja nisäkkäitä.

Australiasta tuotu eukalyptus kasvaa hakkuumittaansa jo seitsemässä vuodessa, mutta imee samalla suuria määriä vettä syvältä maaperästä. Plantaasien lähellä ihmiset valittavat kaivojen tyhjentymisestä ja tuholaismyrkkyjen pilaamista vesistöistä.

Maan hinta on myös kymmenkertaistunut vuodesta 2000. Puuplantaasien laajentumisen myötä maaseutu on monin paikoin autioitunut. Plantaasit tarjoavat hyvin vähän työpaikkoja verrattuna perinteiseen maatalouteen.

UPM ja Stora Enso ovat tätä nykyä Uruguayn suurimpia maanomistajia – ja Suomesta on tullut maan tärkein ulkomainen investoija.

UPM:llä on Uruguayssa ennestään Fray Bentosin sellutehdas, jonka rakentaminen herätti aikoinaan suurta vastustusta naapurimaassa Argentiinassa. Argentiinalaiset pelkäsivät, että maiden välissä virtaava Uruguayjoki saastuisi tehtaan päästöistä.

Stora Ensolla on Uruguayn rannikolla toinen sellutehdas, jonka se omistaa yhdessä chileläisen selluyhtiön Araucon kanssa.

UPM:n uutta sellutehdasta rakennetaan parhaillaan maan keskiosiin Paso de los Torosin pikkukaupungin liepeille, ja siitä on tarkoitus tulla maailman toiseksi suurin sellutehdas. Kun uusi tehdas aloittaa toimintansa vuonna 2022, UPM:n sellusta suurin osa tuotetaan Uruguayssa. Samalla sellusta tulee Uruguayn tärkein vientituote.

UPM rakentaa uuden tehtaan Uruguayhin erityisesti halvan raaka-aineen vuoksi. Puunhankinta on siellä paljon edullisempaa kuin Suomessa.

Lisäksi Uruguayn aiempi vasemmistohallitus oli niin innostunut tehdashankkeesta, että se lupasi rakentaa valtion rahoilla uuden rautatien sellukuljetuksia varten.

Sellu kuljetetaan rautatietä pitkin maan pääkaupungin Montevideon satamaan ja sieltä valtamerilaivoilla Kiinaan vessapaperin ja pahvipakkausten raaka-aineeksi.

Uusi sellutehdas on herättänyt Uruguayssa myös kiivasta vastustusta. Tuhannet ihmiset ovat allekirjoittaneet vetoomuksia tehdashanketta vastaan, ja mielenosoituksia on järjestetty eri puolilla maata.

Päällimmäisenä syynä vastustukseen ovat puuplantaasien vaikutukset Uruguayn luontoon sekä UPM:n ja Uruguayn hallituksen välinen salassa valmisteltu investointisopimus. Sopimuksen mukaan UPM:n investoinnin ehtona oli, että Uruguayn valtio rakentaa maanteitä, rautatien sekä uuden syväsataman pelkästään UPM:n käyttöön.

Paikallisen ympäristöjärjestön laskelmien mukaan valtion maksettavaksi tulevien hankkeiden hinta saattaa kohota neljään miljardiin dollariin. Hankkeen suunnitteluvaiheessa presidentti Tabaré Vázquez puhui yhden miljardin dollarin kustannuksista.

UPM:n tehdas rakennetaan verovapaalle alueelle. Uruguayn valtio saa kuitenkin verotuloja työntekijöiden ja alihankkijoiden palkoista, UPM:n mukaan 170 miljoonaa dollaria vuodessa. Tehtaan rakentaminen tuo 6 000 työpaikkaa. Valmiilla tehtaalla tulee työskentelemään noin 500 ihmistä.

torstai 13. helmikuuta 2020

Kokalehden lyhyt matka kokaiiniksi

KANSAN UUTISET 14.2.2020

Bolivian tv-uutisissa näytettiin viime kuussa harva se päivä kuvia lentokentillä ja muilla rajanylityspaikoilla tehdyistä kokaiinilastien ja dollarisalkkujen takavarikoista, jotka tavalla tai toisella liitettiin yhteen marraskuussa vallasta ajetun presidentti Evo Moralesin sisäpiiriin.

Maan uusi väliaikainen oikeistohallitus haluaa antaa kuvan Moralesista korruptoituneena huumeparonina, joka suojeli kokaiinin salakuljettajia ja kavalsi valtion varoja.

Moralesin hallinnon pääideologina toiminut sisäministeri oli paennut Meksikon suurlähetystöön, ja huumeidentorjunnasta vastaavan toimiston johtaja sai turvapaikan Nicaraguasta. Moralesin nimittämä konsuli jäi kiinni satojen tuhansien dollarien arvoisen kokaiinilastin kanssa Argentiinassa, mistä Morales itse sai lopulta turvapaikan.

Rajuimpien väitteiden mukaan Morales oli tehnyt yhteistyötä Meksikon suurimman huumekartellin kanssa.

Bolivia on maailman kolmanneksi suurin kokaiinintuottaja. Kolumbiassa ja Perussa tuotetaan kuitenkin moninkertaisesti enemmän kokaiinia kuin Boliviassa.

Kokapensaan kasvattajien ammattiliiton karismaattisena johtajana tunnetuksi tullut Morakes yritti koko presidenttikautensa ajan selittää, että kokalehti on aivan eri asia kuin siitä jalostettu kokaiini.

Andien intiaanien perinteessä kokapensas on pyhä kasvi. Pensaan lehtien pureskelu piristää, poistaa näläntunnetta ja helpottaa olemista vuoriston ohuessa ilmanalassa.

Morales laillisti kokapensaan viljelyn Yungasin alueen vuorenrinteillä lähellä maan pääkaupunkia La Pazia ja ajoi Yhdysvaltojen huumeviraston pois maasta. Yhdysvaltojen käynnistämä huumeidenvastainen sota oli Moralesin mukaan lähinnä keino edistää maan omia kaupallisia intressejä.

Myöhemmin kokapensaan laillista viljelyaluetta laajennettiin myös Moralesin omalle kotiseudulle Chaparen maakuntaan.

Samaan aikaan viranomaiset tuhosivat kokapensaita laillistettujen viljelyalueiden ulkopuolella. Vuosina 2010–2017 kokalehden tuotanto väheni Boliviassa 35 prosentilla. Tiukentuneen valvonnan ansiosta myös kokaiinin takavarikot lisääntyivät sen jälkeen kun Yhdysvaltojen huumeviraston agentit poistuivat maasta.

Moralesin presidenttikaudella kokalehdistä ryhdyttiin valmistamaan myös pussiteetä, shampoota, hammastahnaa, viiniä ja energiajuomia. La Pazin kokamuseossa vieraille tarjotaan kokalehtiuutetta sisältäviä karkkeja.

Kokateetä lukuun ottamatta tuotteille ei kuitenkaan ole riittävästi kysyntää kotimaassa. Muista maailman maista ainoastaan Ecuador on sallinut kokavalmisteiden tuonnin.

Vaikka kokalehden tuotanto on Boliviassa selvästi vähentynyt, kokalehtiä tuotetaan edelleen enemmän kuin mitä bolivialaiset käyttävät päivittäiseen pureskeluun. Useimpien bolivialaisten mielestä vain Yungasin vuorenrinteillä kasvanut koka kelpaa pureskeluun. YK:n huumeviraston UNODC:n mukaan Chaparen alueen kokasta suurin osa päätyykin kokaiinin raaka-aineeksi.

Boliviassa kokaiinijalostamot ovat kolumbialaisten kontrollissa. Poliisi, tuomioistuimet ja vankilaviranomaiset on lahjottu. La Pazista löytyy myös kuuluisa baari, jossa kokaiinia myydään avoimesti lähinnä eurooppalaisille reppumatkaajille.

Maailman ylivoimaisesti suurimmat kokaiinimarkkinat ovat Yhdysvalloissa. Maan huumeviraston arvion mukaan Yhdysvaltoihin tuodusta kokaiinista 92 prosenttia on peräisin Kolumbiasta ja kuusi prosenttia Perusta. Bolivian osuus on korkeintaan yhden tai kahden prosentin luokkaa.

Kolumbian kiristyneen huumevalvonnan vuoksi kokaiinintuotanto on tällä hetkellä kannattavampaa Boliviassa, missä kiinnijäämisen riski on pienempi. Kolumbialaiset kartellit valmistavat Boliviassa kokaiinia Perusta pienkoneilla salakuljetetusta kokaiinitahnasta.

Valmis tuote on tarkoitettu etenkin Brasilian ja Argentiinan suurkaupunkien kasvaville kokaiinimarkkinoille. Osa kokaiinista viedään Brasiliasta ja Argentiinasta edelleen myös Eurooppaan.

Bolivian uudet kokaiinijalostamot sijaitsevat syrjäisillä sademetsäalueilla pääasiassa oikeistopoliitikkojen hallitsemissa lääneissä Benissä ja Santa Cruzissa.

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Perun kummalliset vaalit

KANSAN UUTISET 31.1.2020

Perussa järjestettiin sunnuntaina parlamenttivaalit, jotka olivat monella tapaa erikoiset. Paikallisten aktivistien päällimmäisin huolenaihe oli, ettei ihmisiä kiinnostanut äänestää.

”Vain kymmenen prosenttia perulaisista pitää parlamenttia tärkeänä demokratian kannalta”, politiikantutkija Carla Toche Casalino totesi vaalien alla maan pääkaupungissa Limassa.

Perussa presidentti nimittää hallituksen ja presidentinvaalit herättävät ihmisissä enemmän intohimoja. Luottamus parlamenttiin ja erityisesti edellisen parlamentin puolueisiin on hyvin alhainen. Viime syksynä väkijoukot osoittivat mieltä Perun kongressitalon ulkopuolella huutaen iskulauseita kuten ”Kongressi on roskaa, ihmiset vihaavat teitä!

Keskeisenä syynä epäluuloon parlamenttia kohtaan ovat viime vuosina paljastuneet korruptioskandaalit. Brasilialainen rakennusyhtiö Odebrecht on myöntänyt maksaneensa Perun aiemmille presidenteille ja poliittisille puolueille kymmenien miljoonien dollareiden edestä lahjuksia voittaakseen tarjouskilpailut uusien valtateiden, lentokenttien, Liman metron sekä yli tuhat kilometriä pitkän kaasuputken rakentamiseksi Amazonin sademetsistä Andien yli Tyynen valtameren rannikolle.

Perun edellinen parlamentti yritti kolmen vuoden ajan estää korruptiotutkinnan etenemisen, kunnes presidentti Martín Vizcarra viime syksynä hajotti parlamentin ja määräsi uudet vaalit.

Vangittuna olevan ex-presidentti Alberto Fujimorin tyttären Keiko Fujimorin johtamalla oikeistopopulistisella Kansan voima -puolueella oli enemmistö edellisessä parlamentissa.

Kolme entistä presidenttiä on parhaillaan syytettynä lahjusten ottamisesta Odebrechtiltä. Neljäs ex-presidentti Alan García surmasi itsensä vuosi sitten, kun poliisit tulivat pidättämään häntä.

Perussa monet toivoivat, että sunnuntain vaalit olisivat uusi alku maan politiikalle ja parlamenttiin valittaisiin ehdokkaita, jotka eivät ole ryvettyneet lahjusskandaaleissa. Vaalien alla ihmiset kuitenkin valittivat, etteivät he löytäneet sopivaa ehdokasta. Ei ihme, sillä useimmissa vaalimainoksissa Liman katujen varsilla varakkailta näyttävät eurooppalaisperäiset ehdokkaat kehottivat äänestämään puolueita, joiden kaikkien nimet kuulostivat populistisilta.

Perussa vaaleissa äänestäminen on pakollista. Äänestämättä jättämisestä joutuu maksamaan sakon, jonka suuruus riippuu oman asuinalueen varakkuudesta.

Sunnuntain vaaleissa 20 prosenttia äänioikeutetuista jätti silti kokonaan äänestämättä. Viimeisissä mielipidekyselyissä 43 prosenttia vastaajista sanoi jättävänsä tyhjän äänestyslipun.

Perun parlamenttivaaleissa on viiden prosentin äänikynnys, mutta jos huomattava osa äänestäjistä jättää tyhjän vaalilipukkeen, parlamenttiin voi päästä myös puolueita, joiden todellinen kannatus on paljon pienempi.

Alustavien tulosten mukaan parlamenttipaikat jakautuvat yhdeksälle puolueelle, joista vain yksi sai juuri ja juuri yli kymmenen prosenttia hyväksytyistä äänistä.

Eniten paikkoja ovat saamassa oikeistopuolue Kansan toiminta sekä oikeistopopulistinen Perun edistyksen allianssi. Näiden molempien puolueiden kansanedustajat vastustivat presidentti Vizcarran korruptionvastaisia uudistuksia edellisellä parlamenttikaudella yhdessä Keiko Fujimorin Kansan voima -puolueen kanssa.

Fujimorin puolue oli vaalien suurin häviäjä. Sen paikkamäärä putoaa 73:sta kolmeentoista.

Uusina ryhminä parlamenttiin nousee kaksi hiukan erikoisempaa puoluetta: messiaanisen uskonlahkon perustama maataloutta ja perhearvoja puolustava Perun maanviljelijöiden rintama sekä Andien vuorilla vuonna 2005 pientä aseellista kapinaliikettä johtaneen entisen majurin puolue Perun liitto.

Vasemmisto oli näissä vaaleissa jakautunut kahteen ryhmään, joista ilmeisesti vain toinen onnistui ylittämään vaalikynnyksen. Yhteisellä listalla vasemmisto olisi ollut parlamentin suurin ryhmä.

Vaalien kenties suurimpana voittajana pidetään presidentti Vizcarraa. Moneen pienempään ryhmään jakautunut parlamentti tuskin panee hanttiin hallituksen esittämille korruptiota ehkäiseville uudistuksille.

perjantai 17. tammikuuta 2020

Bolivia Evo Moralesin jälkeen

KANSAN UUTISET 17.1.2020

Andien vuoriston rinteille levittäytyvässä La Pazissa knallihattuiset aimara-intiaaneihin kuuluvat rouvat istuvat jalkakäytävällä kutomassa keskellä iltapäiväruuhkaa ja vieressä pipopäiset nuorukaiset kiillottavat toimistotyöntekijöiden kenkiä.

Bolivian pääkaupungissa on juuri nyt rauhallista, mutta ensi viikolla tiedossa on mielenosoituksia. Vallasta ajetun presidentti Evo Moralesin kannattajat aikovat katkaista maan suurimpiin kaupunkeihin johtavat tiet 22. tammikuuta, jolloin Boliviassa vietetään monikansallisen valtion perustamisen vuosipäivää. Moralesin valtakaudella laadittu uusi perustuslaki takasi maan yli 30 alkuperäiskansalle laajat oikeudet. Bolivian väestöstä 40 prosenttia kuuluu alkuperäiskansoihin.

Moralesin presidenttikaudella köyhyys puolittui ja talous kasvoi lähes viiden prosentin vuosivauhdilla. Naiset pääsivät osallistumaan poliittiseen päätöksentekoon, ja lukutaitokampanjan avulla käytännössä koko kansa oppi lukemaan.

Hallinto kuitenkin korruptoitui, eikä presidentille keksitty seuraajaa. Bolivian alavilla mailla asuva eurooppalaisperäinen väestö puolestaan pelkäsi, että Boliviasta oltiin tekemässä uutta kommunistista Kuubaa.

Levottomuudet Boliviassa käynnistyivät lokakuussa pidettyjen vaalien jälkeen. Laskettujen äänten julkistaminen keskeytettiin yllättäen vaalipäivän iltana, ja kun seuraavana päivänä tulosten julkistaminen jatkui, Evo Morales oli saanut virallisen laskennan mukaan 47 prosenttia äänistä ja juuri täpärästi yli 10 prosenttia enemmän kuin toiseksi eniten ääniä saanut ehdokas, mikä riitti presidentinvaalin voittoon ensimmäisellä kierroksella.

La Pazissa ja useissa muissa Bolivian kaupungeissa ihmiset lähtivät kaduille osoittamaan mieltä vaatien vaalituloksen mitätöimistä ja uusia vaaleja. Kolme viikkoa jatkuneiden protestien jälkeen myös poliisit kapinoivat ja lopulta asevoimien komentaja kehotti Moralesia eroamaan.

Morales ilmoitti luopuvansa vallasta. Hän sai ensin turvapaikan Meksikosta, mistä hän siirtyi joulukuussa Argentiinaan.

Kun myös varapresidentti ja senaatin ja parlamentin alahuoneen puheenjohtajat erosivat tehtävistään, pientä kristillistä oikeistopuoluetta edustava senaatin toinen varapuheenjohtaja Jeanine Áñez julisti itsensä väliaikaiseksi presidentiksi.

Áñez nimitti äkkiä uuden hallituksen. Useimmat uudet ministerit olivat maan valkoisen eliitin edustajia vauraasta Santa Cruzin läänistä. Myöhemmin kulttuuri- ja turismiministeriksi nimitettiin aimara-intiaaneihin kuuluva nainen.

Moralesin kannattajat pystyttivät barrikadeja kaupungeissa eri puolilla maata. Poliisi surmasi ainakin 30 ihmistä. Tuhansia Moralesin kannattajia ja hänen hallintonsa virkamiehiä on pidätetty. Sosiaalisessa mediassa on levitetty kuvia, joissa Moralesin vastustajat polttavat Andien alkuperäiskansojen wiphala-lippuja.

Bolivian väliaikaishallituksen sisäministeri syyttää Evo Moralesia kannattajiensa pystyttämistä tiesuluista, joilla estettiin ruuan ja polttoaineen tuonti kaupunkeihin. Joulun alla Moralesia vastaan nostettiin syytteet maanpetoksesta ja terrorismista.

Evo Morales itse puhuu maan rasistisen vanhan eliitin Yhdysvaltojen avustuksella toimeenpanemasta vallankaappauksesta – joidenkin arvioiden mukaan Bolivian valtavien litiumvarantojen vuoksi. Litiumia tarvitaan muun muassa sähköautojen akuissa.

Moralesin Mas-puolueella (Liike kohti sosialismia) on edelleen enemmistö Bolivian parlamentissa. Puolue hyväksyi vastikään oikeistohallituksen laatiman vaalilain, joka kieltää Evo Moralesia asettumasta ehdokkaaksi toukokuun alussa pidettävissä uusissa vaaleissa. Mas nimitti Moralesin kuitenkin puolueen vaalikampanjan päälliköksi.

Puolueen on katsottava tulevaisuuteen. Meidän täytyy myös tarkastella itsekriittisesti aiemmin tehtyjä virheitä”, arvioi Masia edustava 33-vuotias senaatin puheenjohtaja Eva Copa.

Toukokuun vaaleissa presidentiksi pyrkii ainakin kuusi oikeiston ehdokasta, heidän joukossaan kaksi entistä presidenttiä ja kaksi kristillisiä ääriryhmiä edustavaa ehdokasta. Mas-puolueen odotetaan nimittävän ehdokkaansa tulevana viikonloppuna. Yhtenä suosikkina on kokaviljelijöiden liiton johtajana tunnetuksi tullut juuri 30 vuotta täyttänyt Andrónico Rodríguez.

torstai 26. joulukuuta 2019

Kansa lähti kaduille

KANSAN UUTISET 27.12.2019

Vuonna 2019 ihmiset eri puolilla maailmaa lähtivät kaduille osoittamaan mieltä. Venezuelassa tammikuussa arviolta miljoona ihmistä vaati presidentti Nicolás Maduron eroa. Algeriassa maaliskuussa kolme miljoonaa ihmistä lähti kaduille ja ikääntynyt presidentti Abdelaziz Bouteflika joutui luopumaan vallasta. Sudanissa huhtikuussa miljoona ihmistä kerääntyi armeijan päämajan eteen ja onnistui ajamaan presidentti Omar al-Bashirin vallasta.

Kesäkuussa Hongkongissa kaksi miljoonaa ihmistä vaati hallitusta kumoamaan lakiesityksen, jonka nojalla rikoksesta epäilty voitaisiin luovuttaa tuomittavaksi Manner-Kiinaan. Lakiesitys peruttiin, mutta mielenosoitukset jatkuivat vielä joulukuussa.

Syyskuussa yli seitsemän miljoonaa nuorta eri puolilla maailmaa jätti koulupäivän väliin osoittaakseen mieltä ilmastokriisiä vastaan.

Libanonissa lokakuussa 1,3 miljoonaa ihmistä – viidesosa maan väestöstä – lähti kaduille protestoimaan verkkopuheluille kaavailtua veroa vastaan ja vaatimaan hallituksen eroa.

Pitkin syksyä mielenosoituksia järjestettiin myös Boliviassa, Chilessä, Ecuadorissa, Egyptissä, Indonesiassa, Irakissa, Iranissa ja Kolumbiassa.

Myös Euroopassa ihmiset ovat lähteneet kaduille. Prahassa kesäkuussa sadat tuhannet ihmiset vaativat Tšekin pääministerin Andrej Babišin eroa kavallussyytösten vuoksi. Lokakuussa Barcelonassa puoli miljoonaa ihmistä osoitti mieltä Katalonian itsenäisyysliikkeen johtajien saamia pitkiä vankeustuomioita vastaan. Joulukuun alussa Ranskassa yli 800 000 ihmistä osallistui ammattiliittojen mielenosoituksiin suunniteltua eläkeuudistusta vastaan.

Myös Moskovassa kymmenet tuhannet ihmiset ovat osoittaneet mieltä hallitusta vastaan.

Ranskassa dieselveroa vastustavat keltaliivit ovat osoittaneet mieltä pitkin vuotta, samoin kuin Britanniasta lähtöisin oleva Elokapina-liike, joka vaatii radikaaleja toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. 

Tutkijoiden mukaan mielenosoitusten määrä on kasvussa ja tänä vuonna niitä on järjestetty yhtä paljon kuin 1960-luvun huippuvuosina.

Joissain maissa ihmiset lähtivät kaduille aluksi protestoimaan hinnankorotuksia tai uusia veroja vastaan. Sudanissa leivän hinnan nousu sai ihmiset kaduille, Libanonissa WhatsApp-puheluille suunniteltu vero, Chilessä metrolippujen ja Iranissa bensan hinnankorotus. Indonesiassa opiskelijat osoittivat mieltä uutta lakia vastaan, joka kielsi avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet.

Pian mielenosoituksissa vaadittiin kunnollisia peruspalveluja, terveydenhuoltoa, koulutusta ja jätehuoltoa, vapaita vaaleja ja korruptoituneiden poliitikkojen eroa.

Algeriassa, Sudanissa ja Boliviassa pitkään vallassa olleet presidentit joutuivat eroamaan. Myös Venezuelassa, Hongkongissa ja Egyptissä hallituksia vaadittiin eroamaan. Libanonissa ja Irakissa mielenosoittajat vaativat muutosta poliittiseen järjestelmään, jossa poliitikot valitaan virkoihinsa uskontoon pohjautuvien kiintiöiden mukaan.

Useimmat suurmielenosoitukset olivat aluksi rauhanomaisia, kunnes viranomaiset ryhtyivät hajottamaan niitä kyynelkaasulla ja tuliaseilla. Egyptissä on pidätettynä ainakin 4 000 mielenosoittajaa, Chilessä 2 600, Hongkongissa 2 000 ja Venäjällä 1 500. Irakin mielenosoituksissa on kuollut yli 400 ihmistä.

Tutkijat selittävät mielenosoitusten yleistymistä ainakin eriarvoisuuden kasvulla, julkisten palvelujen leikkauksilla ja maailmantalouden notkahduksella.

Ammattiliittojen maailmanjärjestön ITUC:in ja neljän tutkimusjärjestön tuoreen raportin mukaan säästöpolitiikan seuraukset tulevat lähivuosina olemaan aiempaa kohtalokkaammat ja miljoonat ihmiset menettävät työpaikkansa yli sadassa maassa.

Vuoden 2019 kansannousuja yhdistää myös se, että useimmilla niistä ei ole erikseen nimettyjä johtajia vaan ne ovat syntyneet spontaanisti ja käyttäen hyväksi sosiaalista mediaa.

Nähtäväksi jää, mitä kansannousuista seuraa ja missä määrin mielenosoittajat onnistuvat saamaan aikaan muutoksia poliittisessa järjestelmässä. Melkoisella varmuudella vuonna 2020 on tiedossa lisää protesteja eri puolilla maailmaa.

tiistai 10. joulukuuta 2019

Rauhannobelistin murheenkryynit

KANSAN UUTISET 13.12.2019

Etiopian pääministerille Abiy Ahmedille luovutettiin tiistaina Oslossa Nobelin rauhanpalkinto poliittisten uudistusten käynnistämisestä Etiopiassa ja yli 20 vuotta jatkuneen sotatilan lopettamisesta naapurimaan Eritrean kanssa.

Etiopian ja Eritrean välillä vuosina 1998–2000 käydyissä taisteluissa kuoli lähes sata tuhatta ihmistä ja yli miljoona ihmistä joutui lähtemään kodeistaan. Sotatila jatkui lähes parikymmentä vuotta taistelujen päättymisen jälkeen, kun Etiopia kieltäytyi vetämästä joukkojaan maiden rajalta.

Tultuaan viime vuonna pääministeriksi Abiy Ahmed ilmoitti ensi töikseen, että Etiopia vetää joukkonsa kiistellyltä alueelta ja luopuu aluevaatimuksistaan.

Uuden pääministerin ensimmäisen Eritrean-vierailun aikana sovittiin maantieliikenteen ja suorien teleyhteyksien uudelleenavaamisesta. Etiopian oli myös määrä päästä käyttämään Eritreassa sijaitsevia satamia. Suorat lennot maiden välillä käynnistettiin jo viikon kuluttua.

Ahmed kumosi myös poikkeustilan Etiopiassa, vapautti tuhannet poliittiset vangit ja salli aiemmin kielletyt tv-kanavat ja verkkomediat.

Aiemmin tänä vuonna Abiy Ahmed houkutteli Sudanin demokratialiikkeen edustajat neuvotteluihin sotilasjuntan kanssa ja onnistui saamaan aikaan siirtymäkauden hallituksen, jossa molemmat osapuolet ovat edustettuina. Hän on myös isännöinyt neuvotteluja Kenian ja Somalian merialuetta koskevassa kiistassa ja käynnistänyt sovintoneuvottelut Etelä-Sudanin kilpailevien johtajien kesken.

Rauhanprosessi Eritrean kanssa ei ikävä kyllä ole edennyt suunnitelmien mukaan. Maiden välinen raja on ollut kuukausien ajan suljettuna, eikä Etiopia ole vetänyt joukkojaan kiistellyltä raja-alueelta, sillä vaikutusvaltaiset armeijan upseerit vastustavat rauhansopimusta.

Suunniteltuja kahdenvälisiä sopimuksia kauppasuhteista, tulleista ja turvallisuudesta ei ole saatu aikaiseksi.

Monet syyttävät Eritrean johtoa neuvottelujen ajautumisesta umpikujaan. Maa on pysynyt eristäytyneenä, eikä odotettuja uudistuksia ole nähty.

Tilanne ei ole sen parempi tuoreen rauhannobelistin kotimaassakaan.

Yli sadan miljoonan asukkaan Etiopia on maailman toiseksi nopeimmin kasvava talousmahti, ja maassa on paljon kiinalaisia investointeja. Talouskasvu on kuitenkin lisännyt eriarvoisuutta, ja erityisesti koulutettujen nuorten työpaikoista on huutava pula.

Viime kuukausina mielenosoittajia on pidätetty eri puolilla maata ja mediaa on ahdisteltu. Viime kesänä internet suljettiin koko maassa useamman viikon ajaksi. Virallisena syynä oli pyrkimys estää opiskelijoita lunttaamasta koulujen valtakunnallisissa kokeissa.

Abiy Ahmedin varmasti pahin murheenkryyni ovat maata riivaavat etniset väkivaltaisuudet, joiden vuoksi lähes kolme miljoonaa ihmistä on paennut kodeistaan eri puolilla maata.

Edellinen hallitus jakoi maan etnisin perustein luotuihin autonomisiin alueisiin. Ristiriidat eri väestöryhmien välillä pysyivät hallinnassa turvallisuusjoukkojen tiukan kontrollin ansiosta. Abiy Ahmedin sallivampi sananvapauspolitiikka onkin antanut tilaa erilaisille etnonationalistisille ääriliikkeille, jotka vaativat oman väestöryhmän aseman parantamista muiden ryhmien kustannuksella.

Etiopian suurimpia väestöryhmiä ovat oromot (34 prosenttia) ja amharat (27 prosenttia). Seuraavaksi suurimpia ryhmiä ovat somalit, tigret, sidamat ja wolaytat. Etiopiassa on yhteensä yli 80 etnistä ryhmää, jotka kaikki puhuvat omaa kieltään.

Abiy Ahmed on peräänkuuluttanut eri väestöryhmien välistä synergiaa ja julkaissut aihetta käsittelevän kirjasen, jota myydään kioskeissa. Pääministerin aloitteesta maan valtapuolue Etiopian kansan vallankumouksellinen demokratiarintama (EPRDF) päätti vastikään vaihtaa nimensä Etiopian hyvinvointipuolueeksi. Ahmed on perustanut myös erillisen rauhanministeriön sovittelemaan eri väestöryhmien välillä.

Ensi vuoden toukokuulle kaavailluissa parlamenttivaaleissa selviää, nauttiiko Nobel-palkitun pääministerin hyvinvointipuolue kansan luottamusta vai jakautuvatko äänet yksittäisten väestöryhmien intressejä ajavien puolueiden kesken.

torstai 28. marraskuuta 2019

Lisää leikkauksia ja vähemmän veroja

KANSAN UUTISET 29.11.2019

Kreikka siirtyi kesällä takaisin oikeistovaltaan, kun konservatiivinen Uusi demokratia -puolue voitti vaalit ja sai enemmistön parlamentissa. Ateenan keskustan laitamilla voi jo nyt saada jonkinlaisen kuvan siitä, miltä maan tulevaisuus saattaa näyttää ainakin osalle väestöstä. Turistien suosiman Monastirakin basaarialueen kupeessa monet vähävaraiset yrittävät viikonloppuisin myydä jalkakäytävälle tuomiaan yksittäisiä ruokalautasia, vanhoja tuoleja ja rähjäisiä vaatteita.

Pääministeri Kyriakos Mitsotakisin oikeistohallitus on ollut nyt vallassa runsas neljä kuukautta, eikä sitä voi syyttää tämänhetkisestä talousahdingosta. Köyhimmän kansanosan kurjuus alkoi jo Kreikan talouskriisistä vuonna 2009 eikä ole juuri helpottanut, vaikka vasemmistopuolue Syriza sai hallituskaudellaan talouden pieneen kasvuun ja työttömyyden puolitettua.

Oikeistohallitus on luvannut kaksinkertaistaa talouskasvun yli kahteen prosenttiin. Yritykset ja hyvätuloiset ovat saamassa veronalennuksia, terveyspalveluja aiotaan ruveta yksityistämään ja eläkkeitä leikataan.

Uusi demokratia antaa rikkaille paljon ja kansan enemmistölle vähän”, Syriza-puolue kommentoi oikeistohallituksen uutta budjettiesitystä.

Monien mielestä oikeistohallitus näyttäisi vain jatkavan Syrizan hallituskauden säästöpolitiikkaa.

Kun Syriza tuli valtaan vuonna 2015, puolue lupasi lopettaa aiempien oikeistohallitusten ja sosiaalidemokraattisen Pasok-puolueen käynnistämät julkisten palvelujen leikkaukset, jotka Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto olivat määränneet Kreikan hätälainaohjelmien ehdoksi.

Kesällä 2015 Syrizan johtama hallitus järjesti kansanäänestyksen, jossa 61 prosenttia äänestäjistä vastusti lainaohjelmien ehdoksi asetettuja leikkauksia. Vain viikkoa myöhemmin pääministeri Alexis Tsipras kuitenkin ilmoitti hallituksen suostuvan kaikkiin lainoittajien vaatimiin säästöihin.

Syrizan hallituksesta tuli lopulta kaikkein kuuliaisin velkojien vaatiman uusliberaalin talouspolitiikan toteuttaja. Lainaehtojen mukaan Kreikka lupasi jatkaa säästökuuria vuoteen 2060 asti.

Vaalien ei voi antaa muuttaa EU:n jäsenmaan talouspolitiikkaa”, Saksan entinen valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble totesi Kreikan silloiselle valtiovarainministerille vuonna 2015.

Syriza kärsi selvän tappion viime heinäkuussa pidetyissä vaaleissa. Vasemmistopuolueet saivat kuitenkin enemmistön annetuista äänistä, kun lasketaan yhteen Syrizan, sosiaalidemokraattien, kommunistipuolueen ja Syrizasta irtautuneen Mera25-puolueen saamat äänet.

Uusi demokratia sai silti enemmistön parlamentin paikoista, koska Kreikan erikoisen vaalijärjestelmän vuoksi eniten ääniä saanut puolue saa 50 ylimääräistä paikkaa parlamentista.

Kun vuoden 2015 vaaleissa Syriza oli suurin puolue melkein koko maassa, viime kesän vaaleissa puolue sai eniten ääniä vain Ateenassa, Patrasissa, Länsi-Traakiassa ja Kreetalla.

Toissa sunnuntaina Kreikassa vietettiin Ateenan teknillisen korkeakoulun vuoden 1973 opiskelijavaltauksen verisen tukahduttamisen muistopäivää. Ateenassa kymmenet tuhannet ihmiset osallistuivat vuosittaiseen mielenosoitukseen teknilliseltä korkeakoululta Yhdysvaltojen suurlähetystölle.

Marssin kärjessä kulkivat opiskelijat, ja perässä tulivat lukuisat eri vasemmistolaiset poliittiset ryhmät kommunisteista anarkisteihin. Kommunistipuolueen kaadereita oli mukana moninkertaisesti enemmän kuin kulkueen häntäpäässä tulleita Syrizan kannattajia.

Syrizan puheenjohtaja Alexis Tsipras lähti marssista kesken pois. Viime päivät hän on kiertänyt Kreikan maakuntia ja kysynyt kannattajilta, mitä puolueen pitäisi tehdä uudistuakseen.

Mielenosoitusreitin varrella oli myös tuhansia pampuilla, suojakilvillä ja kaasunaamareilla varustautuneita mellakkapoliiseja. Illan päätteeksi poliisit ampuivat kyynelkaasua ja pidättivät kymmeniä nuoria Exarcheian kaupunginosassa, missä poliisi on ryhtynyt väkivalloin tyhjentämään vallattuja taloja, joihin on majoitettu turvapaikanhakijoita Afganistanista, Pakistanista ja Afrikan maista.

torstai 14. marraskuuta 2019

Kolme presidenttiä mutta ei hallitusta

KANSAN UUTISET 15.11.2019

Sarajevon lentokentältä kaupungin keskustaan vievän tien varrella talojen seinissä on edelleen luodinreikiä. Sosialistisen Jugoslavian aikana rakennetut kerrostalot olivat jäljistä päätellen ilmeisesti jykevämmän kranaattitulen kohteena. Vuosina 1992–95 serbijoukot piirittivät Sarajevoa kolmen ja puolen vuoden ajan ja tulittivat kaupunkia päivittäin sen itäpuolella sijaitsevilta vuorilta.

Bosnian sodassa kuoli yli sata tuhatta ihmistä ja pari miljoonaa joutui lähtemään kodeistaan. Serbijoukot vangitsivat ihmisiä keskitysleireihin. Kymmeniä tuhansia naisia raiskattiin.

Tänä päivänä Sarajevon keskustan sporttibaareissa tai vanhankaupungin turistivilinässä ei voisi arvata, että 25 vuotta sitten täällä käytiin sotaa, jossa etninen tausta tai uskonto määräsi sen, kenen puolella on.

Sodan päättyminen ei silti ratkaissut Bosnian ongelmia. Maa on yhä poliittisesti jakautunut, pitkälti kiitos ulkomaiden saneleman Daytonin rauhansopimuksen, jossa Bosnia ja Hertsegovina jaettiin kahtia muslimien ja kroaattien hallinnoimaan alueeseen ja Bosnian serbitasavaltaan.

Maassa on kolme presidenttiä, jotka edustavat kutakin väestöryhmää, mutta hallitusta ei ole saatu muodostettua, vaikka edellisistä parlamenttivaaleista on kulunut yli vuosi.

Muslimien ja kroaattien valtapuolueet haluaisivat Bosnian mukaan sekä EU:hun että Natoon. Serbipuolueet kannattavat EU-jäsenyysneuvottelujen jatkamista mutta vastustavat lähentymistä Natoon.

Serbien kanta on ymmärrettävä, sillä Nato-maiden hävittäjäkoneet pommittivat serbialueita Bosnian sodan loppuvaiheessa.

Serbiväestöä edustava presidentti Milorad Dodik ilmoitti jo ennen viime vuoden vaaleja, että serbitasavallan pitäisi irrottautua koko Bosniasta ja liittyä osaksi Serbiaa.

Bosnian ja Hertsegovinan väestöstä hiukan yli puolet on islaminuskoisia bosniakkeja, kolmasosa serbejä ja 15 prosenttia kroaatteja.

Bosnian muslimit ovat juuri nyt närkästyneitä kahdesta viime viikkojen tapahtumasta. Ensin Ruotsin akatemia ilmoitti, että se myöntää Nobelin kirjallisuuspalkinnon itävaltalaiselle kirjailijalle Peter Handkelle. Monin tavoin kiistelty kirjailija on tukenut sotarikoksista tuomittuja serbijohtajia ja väittänyt, että Bosnian muslimit lavastivat Srebrenican joukkomurhan, jossa serbijoukot teloittivat yli 7 000 muslimimiestä ja poikaa kesällä 1995.

Kirjallisuuspalkinnon saajan julkistamisen jälkeen Bosnian kansanmurhan uhrien ja omaisten järjestö on osoittanut mieltään Ruotsin Sarajevon-suurlähetystön edessä vaatien Ruotsin akatemiaa peruuttamaan palkintopäätöksensä. Ruotsin kruununprinsessa Victoria joutui myös vastaamaan kysymyksiin Nobel-palkinnosta, kun hän vieraili viikko sitten Sarajevossa ruotsalaisen ympäristötekniikan vienninedistämismatkalla.

Seuraavasta kohusta vastasi Ranskan presidentti Emmanuel Macron, joka totesi The Economist -lehden haastattelussa, että Albanian ja Pohjois-Makedonian huolenaiheet ovat pieniä verrattuna Bosniaan. EU:n jäsenvaltion Kroatian naapurimaa Bosnia oli Macronin mukaan ”tikittävä aikapommi” Syyriasta kotiin palaavien jihadistien aiheuttamien ongelmien vuoksi.

Viittaus Albaniaan ja Pohjois-Makedoniaan johtui siitä, että viime kuussa Macron esti näiden maiden pyrkimykset käynnistää viralliset neuvottelut EU-jäsenyydestä.

Macronin kommentti bosnialaisista jihadisteista oli täysin suhteeton ja perustui todennäköisesti Kroatian hallituksen esittämään propagandaan. Kroatian presidentti Kolinda Grabar-Kitarović on jo pidemmän aikaa levittänyt valeuutisia Bosniaan palanneista tuhansista entisistä Isis-taistelijoista.

Todellisuudessa Bosniasta on lähtenyt kaikkiaan 200 ihmistä Syyriaan taistelemaan Isisin riveissä. Heistä 50 on palannut kotimaahansa, ja useimmat on tuomittu vankeuteen osallistumisesta aseelliseen konfliktiin ulkomailla. Toisten oikeudenkäynnit ovat vielä kesken. Bosnian viranomaiset suunnittelevat nyt 50 bosnialaisen naisen ja sadan lapsen kotiuttamista vankileireiltä Syyriassa.

Vertailun vuoksi Ranskasta on lähtenyt noin 2 000 ihmistä Syyriaan taistelemaan Isisin puolesta.

torstai 31. lokakuuta 2019

Pitäisikö Turkki erottaa Natosta?

KANSAN UUTISET 1.11.2019

Turkin hyökkäys Syyrian kurdialueille kirvoitti paitsi protesteja myös keskustelun siitä, pitäisikö Turkki erottaa sotilasliitto Natosta.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi heti hyökkäyksen alkamisen jälkeen, että Turkin operaatio tulisi vaikeuttamaan Isisin vastaista taistelua. Ranskan presidentti Emmanuel Macron varoitti hyökkäyksen johtavan humanitaariseen kriisiin. Saksan liittokansleri Angela Merkel vaati operaation keskeyttämistä välittömästi.

Naton jäsenmaista Saksa, Ranska, Italia, Espanja, Hollanti ja Norja katkaisivat asevientinsä Turkkiin.

Yhdysvalloissa edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Eliot Engel ja senaatin lakivaliokunnan puheenjohtaja Lindsey Graham olivat poliitikoista ensimmäisinä ehdottamassa Turkin potkimista pois Natosta. Puolustusministeri Mark Esperin mukaan Turkin hyökkäys vahingoitti Yhdysvaltojen ja Turkin välisiä suhteita ja ”Turkin pysymistä Natossa”.

Vaikutusvaltainen Council on Foreign Relations -järjestö kehotti siirtämään Incirlikin lentotukikohdassa Turkissa olevat ydinaseet johonkin luotettavampaan Nato-maahan.

Pahimmissa uhkakuvissa pelättiin, että Turkin hyökkäys johtaisi Syyrian vastaiskuun, jonka seurauksena kaikki muut Nato-maat olisivat sotilasliiton perustamissopimuksen 5. artiklan nojalla velvollisia puolustamaan Turkkia.

Naton 5. artiklaa on aiemmin sovellettu vain yhden kerran. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen muut Nato-maat lupasivat tukea Yhdysvaltoja osallistumalla Afganistanin sotaan sekä vuoteen 2016 asti jatkuneeseen laivasto-operaatioon Välimerellä.

Verkkolehti Geopolitical Monitorissa ehdotettiin jo elokuussa Turkin erottamista Natosta, pian sen jälkeen kun Turkki hankki Venäjältä 2,5 miljardia dollaria maksaneen uuden S-400-ilmapuolustusjärjestelmän. Hankinta oli kieltämättä erikoinen, sillä se edellytti venäläisten sotilaskouluttajien läsnäoloa Naton jäsenmaassa uuden ohjusjärjestelmän tukitehtävissä.

Turkin oli myös määrä hankkia Yhdysvalloista uusia F-35-hävittäjiä, joiden osia vieläpä valmistettiin Turkissa, mutta Venäjän kanssa tehdyn kaupan jälkeen Turkki heitettiin ulos hävittäjähankkeesta ja turkkilaiset lentäjät, jotka olivat Yhdysvalloissa opettelemassa F-35-koneiden käyttöä, lähetettiin kotiin.

Geopolitical Monitor luetteli pitkän listan muita syitä, miksi Turkki tulisi erottaa Natosta: Turkki miehittää laittomasti Pohjois-Kyprosta ja loukkaa jatkuvasti Kreikan ilmatilaa. Turkki antoi vuosien ajan salaista tukea Isisille ja oli osallisena öljynviennissä Isisin miehittämiltä alueilta Turkin kautta Välimerelle. Turkin hallitus myös vainosi muiden Nato-maiden kouluttamia turkkilaisia upseereita, joista monet olivat saaneet turvapaikan EU-maista. Verkkolehden mukaan presidentti Recep Tayyip Erdoğan oli muuttunut yhä itsevaltaisemmaksi.

Lisäksi myös Turkin kansa halusi irti Natosta. Mielipidekyselyn mukaan vain 23 prosenttia turkkilaisista suhtautui myönteisesti Natoon.

Turkin erottaminen Natosta ei silti tulisi olemaan helppoa. Naton sopimuksessa ei nimittäin ole olemassa erillistä säännöstä, joka mahdollistaisi jäsenmaan erottamisen.

Oikeusoppineiden mukaan erottaminen voisi kuitenkin olla mahdollista, jos kaikki muut jäsenmaat olisivat sitä mieltä, että jäsenmaa on toiminnallaan rikkonut perustamissopimuksen kohtia, joissa edellytetään esimerkiksi demokratian, yksilönvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista.

Turkkia ei kuitenkaan tulla erottamaan Natosta ainakaan lähitulevaisuudessa, sillä Turkki on strategisen sijaintinsa vuoksi Natolle elintärkeä. Turkki on ollut Naton jäsen vuodesta 1952. Turkilla on Naton jäsenmaiden toiseksi suurimmat sotavoimat, heti Yhdysvaltojen jälkeen. Maassa on kahdeksan Naton tukikohtaa. Turkin halki kulkevat myös tärkeät öljy- ja kaasuputket Kaspianmereltä ja Pohjois-Irakista.

Useimpien Nato-maiden johtajien mielestä Turkki on parempi pitää Naton jäsenenä kuin sotilasliiton ulkopuolella. Nato haluaa myös esiintyä yhtenäisenä sotilasliiton 70-vuotishuippukokouksessa Lontoossa joulukuussa.

torstai 17. lokakuuta 2019

Yksipuolista uutisointia hyökkäyksestä Syyriaan

KANSAN UUTISET 18.10.2019

Lueskelin viime viikonloppuna Turkish Airlinesin lennolla Turkin hallitusta lähellä olevaa Daily Sabah -lehteä. Daily Sabah on Turkin nyttemmin suurimman päivälehden Sabahin englanninkielinen painos ja suunnattu ensisijaisesti ulkomaalaisille lukijoille.

Valtaosa lehden sisällöstä käsitteli Turkin hyökkäystä Syyrian kurdialueille. Etusivun jutussa selitettiin, kuinka Turkin käynnistämä ”Operaatio Rauhan lähde” itse asiassa puolustaa Natoa ja Euroopan unionin ulkorajoja terroristeilta, joihin lukeutuvat lehden mukaan sekä Syyrian kurdijoukot että Isis.

Daily Sabahin mukaan Turkin sotaoperaatio myös suojelee Syyrian alueellista koskemattomuutta ja mahdollistaa kahden miljoonan syyrialaispakolaisen paluun kotimaahansa.

Lehden mukaan useat maat ovat osoittaneet solidaarisuutta Turkille ja ilmoittaneet tukevansa hyökkäystä Syyriaan. Näitä ystävällismielisiä maita olivat Unkari, Pakistan ja Azerbaidžan. Unkari tosin kannatti Turkin hyökkäystä sillä varauksella, että se edistää pakolaisten palauttamista ja vähentää uusien pakolaisten pyrkimystä hakeutua EU:n alueelle.

Hyökkäystä tukevia lausuntoja oli saatu myös Şanliurfan maakunnassa Turkin kurdialueella sijaitsevan Akçakalen piirikunnan pormestarilta sekä samasta piirikunnasta kotoisin olevalta 25-vuotiaalta yliopisto-opiskelijalta. Myös Turkin armenialaisvähemmistö kannatti sotaoperaatiota Syyriaan – ainakin jos armenialaiskirkon edustajan näkemyksiin oli uskomista.

Tällainen valikoiva raportointi on uutismedian valtavirtaa tämän päivän Turkissa. Sabah ja englanninkielinen Daily Sabah kuuluvat Turkuvaz-mediayhtymään, joka on maan suurin mediakonserni. Turkuvazin johtaja on veronkiertoskandaalista epäilty liikemies Serhat Albayrak. Hänen veljensä Berat Albayrak on presidentti Erdoğanin vävy ja Turkin valtiovarainministeri.

Kesällä kerrottiin, että yhtiö olisi ottamassa haltuunsa myös maan toiseksi suurimman mediakonsernin ja hankkimassa käytännössä mediamonopolin. Osarahoittajana kaupassa olisi Azerbaidžanin valtion öljy-yhtiö.

Turkkilainen yleisö elää jo ennestäänkin uutispimennossa. Yli sata uutismediaa kiellettiin vuoden 2016 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen, ja monet muut ovat vaihtaneet omistajaa hämärissä yritysvaltauksissa. Esimerkiksi CNN:n turkinkielinen kanava on nyt tiukasti presidentti Erdoğanin ja hallitsevan AKP-puolueen talutusnuorassa.

Kesällä turkkilainen tuomioistuin antoi maan verkko-operaattoreille määräyksen estää pääsy 138 uutissivustolle ja niiden somekanaville. Verkkosivujen blokkaaminen ei ole uutta Turkissa. Wikipedia on ollut maassa kielletty vuodesta 2017.

Jäljelle jääneet itsenäiset mediat vaiennettiin viimeistään Istanbulin ylimmän syyttäjän viime viikolla tekemällä päätöksellä, joka kieltää kaiken kriittisen raportoinnin Turkin hyökkäyksestä Syyriaan.

Turkissa on tällä hetkellä myös eniten vangittuja toimittajia koko maailmassa. Perässä seuraavat Kiina, Egypti ja Saudi-Arabia.

Kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n mukaan 136 toimittajaa oli elokuussa vangittuna Turkissa – useimmat heistä syytettynä maanpetoksesta tai presidentin solvaamisesta. Maanpetoksesta on vangittu toimittajia, joiden on epäilty kannattavan kiellettyä Kurdistanin työväenpuoluetta tai Yhdysvalloissa maanpaossa elävää saarnaajaa Fethullah Güleniä.

Parhaillaan 78 toimittajaa on rikostutkinnassa julkaistuaan uutisia Turkin hyökkäyksestä Syyriaan ja hyökkäystä vastaan järjestetyistä mielenosoituksista Turkin kurdialueilla. Poliisin mukaan toimittajia epäillään ”terroristisen propagandan levittämisestä Turkin rauhanoperaatiosta sekä vihanlietsonnasta ja valeuutisten levittämisestä poliisivoimien maineen vahingoittamiseksi”.

Parikymmentä toimittajaa on jo pidätetty Turkin hyökkäyksen käynnistymisen jälkeen. Verkkolehti Dikenin uutispäällikkö pidätettiin, koska lehti siteerasi jutussaan Syyrian kurdijoukkojen tiedottajaa.

Pidätykset eivät koske pelkästään toimittajia, vaan telkien taakse on joutunut myös mediatalojen kirjanpitäjiä, vahtimestareita ja painotalojen työntekijöitä.

torstai 3. lokakuuta 2019

Vasemmisto vahvoilla Portugalin vaaleissa

KANSAN UUTISET 4.10.2019

Portugalissa sunnuntaina pidettävissä parlamenttivaaleissa on varsin mielenkiintoinen asetelma. Hallitusvallassa oleva sosialistipuolue on saamassa mielipidekyselyjen perusteella selvän vaalivoiton, ja lisäksi sosialisteista vasemmalla oleville puolueille Vasemmistoblokille sekä kommunistien ja vihreiden vaaliliitolle povataan hyvää tulosta.

Yhdessä nämä kolme ryhmittymää ovat saamassa selvän enemmistön parlamentissa, ainakin jos mielipidekyselyihin on uskomista.

Kuviota kuitenkin hämmentää se, että istuva pääministeri António Costa on ilmoittanut sosialistipuolueen haluavan muodostaa hallituksen yksinään – ja mieluiten ilman vasemmistopuolueiden tukea.

Sosialistipuolueen vähemmistöhallitus on ollut Portugalissa vallassa vuodesta 2015. Tuolloin puolue itse asiassa hävisi vaaleissa sosiaalidemokraattiselle puolueelle, joka on nimestään huolimatta konservatiivinen oikeistopuolue. Vasemmistoblokin puheenjohtajan Catarina Martinsin aloitteesta käynnistettiin neuvottelut, joiden avulla oikeiston vuosia kestänyt vyönkiristyspolitiikka voitaisiin saada päätökseen.

Lopputuloksena oli António Costan johtama sosialistipuolueen vähemmistöhallitus, jolle Vasemmistoblokki ja kommunistit/vihreät lupasivat antaa tukensa luottamusäänestyksissä, kunhan hallitus suostuisi muutamiin puolueille tärkeisiin vaatimuksiin.

Nyt monet vasemmalla pelkäävät, että sosialistipuolueen hyvä gallupkannatus toteutuu sellaisenaan vaaleissa ja puolue saa niin paljon paikkoja parlamentissa, ettei se jatkossa enää tarvitse vasemmistoryhmien tukea politiikalleen. Sosialisteille on povattu parhaimmillaan 43 prosentin kannatusta, mikä voisi riittää enemmistöön parlamentin paikoista.

Yhtenä vaihtoehtona on puhuttu sosialistien parlamenttiyhteistyöstä Portugalin eläinoikeuspuolueen kanssa, joka on mahdollisesti saamassa useita kansanedustajan paikkoja.

Vasemmistoblokin Catarina Martins totesi jokin aika sitten New Left Review -lehden haastattelussa, että ”sosialistipuolue on todellisuudessa keskustalainen puolue, joka ei halua vaarantaa portugalilaista kapitalismia”. Ilman yhteistyötä vasemmistopuolueiden kanssa sosialistit olisivat hänen mukaansa vain jatkaneet oikeiston leikkauspolitiikkaa ja yksityistämistä.

Vasemmistoblokin aloitteesta Portugalissa hyväksyttiin uusi aborttilaki sekä homo- ja lesboparien adoptio-oikeus. Eläkkeiden ja julkisen alan palkkojen leikkauksista luovuttiin. Minimipalkka nostettiin yhä vaatimattomaan 600 euroon kuussa. Lissabonin ja Porton julkisen liikenteen yksityistämisestä luovuttiin.

Martins on entinen näyttelijä ja teatteriohjaaja, joka vei teatteriryhmänsä esitykset vankiloihin ja Porton köyhimpiin lähiöihin. Nyt hän on Portugalin kolmanneksi suurimman puolueen ensimmäinen naispuheenjohtaja – tai oikeastaan varsinaiselta titteliltään puolueen poliittisen komission koordinaattori.

Europarlamentissa Vasemmistoblokki kuuluu Euroopan yhtyneen vasemmiston ja Pohjoismaiden vihreän vasemmiston ryhmään (GUE/NGL) yhdessä muun muassa Suomen vasemmistoliiton kanssa.

António Costan sosialistipuolueen hallitus on saanut EU:n komissiolta kehuja kovasta talouskurista ja yli kahden prosentin talouskasvusta. Asian taustalla on vuoden 2011 talouskriisi, joka pakotti Portugalin suostumaan Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston sanelemiin rajuihin säästöihin ehtona 78 miljardin euron suuruisen lainapaketin saamiselle.

Säästökuurin seurauksena Portugali maksaa tänä päivänä enemmän rahaa velanhoitokuluihin kuin koko maan terveydenhuoltoon.

Talousmenestys on pitkälti turismin ansiota, mutta kasvavalla turismillakin on ollut kohtalokkaat seuraukset. Lissabonissa osoitettiin viikonloppuna mieltä kohonneita vuokria vastaan. Asumiskustannukset ovat lähes kaksinkertaistuneet, kun ulkomaiset sijoittajat ovat remontoineet vanhoja taloja loma-asunnoiksi vuokrattavaksi Airbnb:n ja muiden vastaavien palvelujen kautta. Kohonneet vuokrat ovat ajaneet tuhansia ihmisiä kodittomiksi tai pakottaneet asukkaat muuttamaan lähiöihin kauas kaupungin ulkopuolelle.

torstai 19. syyskuuta 2019

Poliitikot pilasivat politiikan

KANSAN UUTISET 20.9.2019

Tunisiaa on tavattu pitää arabimaiden kansannousujen menestystarinana ja ainoana arabikevään kokeneista maista, joka on onnistunut siirtymään rauhanomaisesti diktatuurista demokratiaan. Viime sunnuntaina pidettyjen presidentinvaalien perusteella monet tunisialaiset ovat kuitenkin turhautuneet paikalliseen politikointiin eivätkä enää luota siihen, että poliitikot pystyisivät ratkaisemaan maan ongelmia.

Vuoden 2011 kansannousut käynnistyivät juuri Tunisiassa ja levisivät sen jälkeen Egyptiin, Libyaan, Syyriaan ja Jemeniin. Egyptissä arabikevät vaihtui pian sotilasvallaksi, ja Libyassa, Syyriassa ja Jemenissä päädyttiin lopulta täysimittaisiin sotiin, joissa useat ulkovallat ovat olleet osallisina.

Tunisiassa ei sentään ole ajauduttu sotimaan, mutta mielenosoitukset jatkuvat eri puolilla maata ja poliisiväkivalta on yhtä laajamittaista kuin ennen vallankumousta. Korruptio rehottaa, työttömyys on karannut käsistä etenkin maan sisäosissa, ja Kansainvälisen valuuttarahaston vaatimat vyönkiristysohjelmat ovat pahentaneet ihmisten ahdinkoa entisestään.

Maan historian toisissa vapaissa presidentinvaaleissa vain 45 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Tämäkin lukema oli silti korkeampi kuin viimevuotisten paikallisvaalien reilun 30 prosentin äänestysaktiivisuus.

”Monien mielestä nykyisenkaltainen demokratia ei yksinkertaisesti toimi”, arvioi tunisialainen tutkija Haythem Guesmi.

Vuoden takaisen mielipidekyselyn mukaan 46 prosenttia tunisialaisista piti demokratiaa kannatettavimpana hallintomuotona. 47 prosenttia valitsi demokratian sijasta sotilasvallan.

Tunisian presidentinvaaleissa oli ehdolla yli parikymmentä ehdokasta lähes yhtä monesta puolueesta. Toiselle kierrokselle valittiin kuitenkin ehdokkaat politiikan ulkopuolelta.

Eniten ääniä vaalien ensimmäisellä kierroksella sai konservatiivinen perustuslakioikeuden professori Kais Said, joka vastustaa naisten ja miesten yhtäläistä perintöoikeutta ja haluaisi lakkauttaa parlamenttivaalit. Said sai 18 prosenttia annetuista äänistä.

Toiseksi eniten ääniä sai veropetossyytteiden vuoksi vankilassa istuva tv-kanavan omistaja Nabil Karoui, joka keräsi 15 prosenttia äänistä. Karoui on tullut tunnetuksi esiintymällä omalla tv-kanavallaan hyväntekeväisyystempauksissa jakamassa makaronipusseja, jääkaappeja ja televisioita ihmisille Tunisian köyhimmillä alueilla.

Presidentinvaalin toinen kierros järjestetään lokakuussa, mahdollisesti samaan aikaan kuin parlamenttivaalit.

Presidentinvaalin häviäjiä olivat vuoden 2011 kansannousun jälkeen hallitusvastuussa olleet puolueet, vanhan vallan poliitikoista ja vauraista liikemiehistä koostunut Tunisian kutsu sekä islamistipuolue Ennahda, joka tosin luopui vastikään islamismista ja ilmoitti kannattavansa markkinataloutta ja talouskasvua.

Istuva pääministeri Youssef Chahed sai vain seitsemän prosenttia presidentinvaalin äänistä, viidenneksi eniten kaikista ehdokkaista.

Islamistipuolue Ennahda oli hallitusvallassa ensimmäiset vuodet kansannousun jälkeen, mutta joutui oppositioon hävittyään vuoden 2014 parlamenttivaaleissa Tunisian kutsu -puolueelle, joka oli perustettu hieman aiemmin nimenomaan vastustamaan Ennahdaa ja uskonnon kasvavaa roolia yhteiskunnassa.

Jo seuraavana vuonna Tunisian kutsu kuitenkin hajosi, kun osa sen jäsenistä protestoi presidentti Beji Caid Essebsin pojan Hafedh Caid Essebsin nimitystä puolueen puheenjohtajaksi. Pysyäkseen vallassa puolue perusti yhteishallituksen Ennahdan kanssa.

Tunisian kutsu hajosi toisen kerran vuonna 2017 sen jälkeen kun pääministeri Chahed erotettiin puolueesta. Tätä edelsi pääministerin käynnistämä korruptionvastainen kampanja, jonka kohteena olivat myös oman puolueen liikemiespoliitikot. Pääministeri solmi liiton Ennahdan kanssa.

Tämän vuoden alussa pääministeri Chahed perusti oman puolueen nimeltä Eläköön Tunisia. Korruptiota vastaan kampanjoivan Transparency Internationalin mukaan uuden puolueen rahoittamiseen käytettiin ex-diktaattori Zine el-Abidine Ben Alin vävyn ulkomailla jäädytettynä olleita varoja.

torstai 5. syyskuuta 2019

9/11-iskujen pääarkkitehti vihdoin oikeuteen

KANSAN UUTISET 6.9.2019

New York Times kertoi viikonloppuna, että syyskuun 11. päivän iskujen suunnittelusta syytetty Khalid Sheikh Mohammed ja neljä muuta kanssasyytettyä oltaisiin vihdoin tuomassa oikeuteen. Lehden haltuunsa saamien asiakirjojen mukaan oikeudenkäynnin on määrä käynnistyä 11. tammikuuta 2021 Yhdysvaltojen sotilastuomioistuimessa Guantánamon laivastotukikohdassa Kuubassa.

Pakistanilaissyntyinen Mohammed on ollut nyt 16 vuoden ajan vangittuna ilman kunnollista oikeudenkäyntiä, viimeiset 13 vuotta vankileirillä Guantánamossa.

9/11-iskujen pääarkkitehdiksi kutsuttua Mohammedia ja neljää muuta miestä syytetään lentokonekaappauksista, hyökkäyksestä siviilejä ja siviilikohteita vastaan, terrorismin tukemisesta, omaisuuden tuhoamisesta ja 2 973 ihmisen murhasta.

Yhdysvaltojen viranomaisten kuulusteluissa ja sotaoikeuden esitutkinnassa Mohammed on tunnustanut suunnitelleensa syyskuun 11. päivän lentokonekaappaukset ”alusta loppuun”. Hän on myös kertonut olleensa suunnittelemassa Al-Qaidan vuonna 2002 tekemiä terrori-iskuja Indonesiassa ja Keniassa.

Viranomaisten mukaan Mohammed paljasti suunnitelleensa myös kymmeniä muita terrori-iskuja, joita ei lopulta toteutettu. Tarkoituksena oli tehdä lentokoneiskuja pilvenpiirtäjiin Chicagossa, Los Angelesissa, New Yorkissa ja Lontoossa. Muita kohteita olivat Panaman kanava, Naton päämaja ja Yhdysvaltojen tukikohdat Etelä-Koreassa.

Mohammed kertoi suunnitelleensa myös paavin, Pakistanin presidentin sekä Yhdysvaltojen ex-presidenttien Jimmy Carterin ja Bill Clintonin surmaamista.

Oikeudenkäynnin toteutuminen on edelleen kuitenkin epävarmaa, sillä Khalid Sheikh Mohammedin tunnustukset on saatu kiduttamalla. Iso osa kiduttamalla saaduista tunnustuksista osoittautui myöhemmin keksityiksi.

Vuonna 2009 julkaistujen Yhdysvaltojen oikeusministeriön muistioiden mukaan Khalid Sheikh Mohammedia vesikidutettiin 183 kertaa. Vesikidutus on hukuttamista jäljittelevä kidutusmenetelmä, jossa kuulusteltava sidotaan kiinni kallellaan olevaan alustaan ja hänen kasvoilleen asetetulle pyyhkeelle kaadetaan suuria määriä vettä.

Presidentti Barack Obaman hallinto kielsi vesikidutuksen käytön.

Obama halusi myös sulkea Guantánamon vankileirin ja käynnistää terrori-iskuista epäiltyjen oikeudenkäynnit siviilituomioistuimessa New Yorkissa. Yhdysvaltojen kongressi kuitenkin esti aikeet laatimalla lain, joka kielsi verovarojen käyttämisen terroristiepäiltyjen kuljettamiseen Yhdysvaltojen maaperälle.

Balochistanissa Pakistanissa vuonna 1964 tai 1965 syntynyt Khalid Sheikh Mohammed varttui Kuwaitissa ja opiskeli Yhdysvalloissa insinööriksi. Opiskelujen jälkeen hän lähti Afganistaniin taistelemaan mujahedin-joukoissa Neuvostoliiton miehitystä vastaan. Hän työskenteli 1990-luvulla avustustyöntekijänä Bosnian sodassa ja insinöörinä Qatarin sähkö- ja vesiministeriössä.

Hän pakeni Afganistaniin vuonna 1996 sen jälkeen kun Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi FBI oli etsintäkuuluttanut hänet epäiltynä pommi-iskujen suunnittelusta Yhdysvaltojen ja Aasian maiden välillä liikennöiviin matkustajakoneisiin.

Mohammed pidätettiin Pakistanissa vuonna 2003 ja vietiin CIA:n salaiseen kidutuskeskukseen Afganistaniin. Häntä vesikidutettiin, roikotettiin viikon ajan pystyasennossa seinään kahlittuna, hänen päätään iskettiin seinään ja peräsuoleen ruiskutettiin ravintonestettä. Myöhemmin kidutus jatkui CIA:n pidätyskeskuksessa Puolassa.

Khalid Sheikh Mohammed puhui ensimmäisen kerran osallisuudestaan 9/11-iskuihin vuonna 2002 Al Jazeeran toimittajalle antamassaan haastattelussa.

Mohammedin mukaan kaapatuilla koneilla oli tarkoitus lentää World Trade Centerin pilvenpiirtäjien ja Pentagonin lisäksi myös Yhdysvaltojen kongressin rakennukseen Washingtonissa, mutta Yhdysvaltojen hävittäjät ampuivat alas neljännen koneen Pennsylvanian yllä.

Mohammedin mukaan Israelin tiedustelupalvelu Mossad oli tietoinen suunnitelmista. Sen sijaan Osama bin Laden ei tuntenut iskujen yksityiskohtia. Mohammed puhui bin Ladenista imperfektissä, ikään kuin hän olisi jo kuollut.

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Sudan siirtyy kohti siviilivaltaa

KANSAN UUTISET 23.8.2019

Kymmenet tuhannet sudanilaiset lähtivät viikonloppuna jälleen maan pääkaupungin Khartumin kaduille – mutta tällä kertaa eivät osoittamaan mieltään sotilaita vastaan vaan juhlimaan maan siirtymistä kohti siviilivaltaa.

Niilin rannalla sijaitsevassa kongressikeskuksessa sotilasjuntan ja oppositioliittouman edustajat allekirjoittivat lauantaina sopimukset maan vallanjaosta ja uudesta väliaikaisesta perustuslaista.

Afrikan unionin johdolla käydyissä sovintoneuvotteluissa sotilaita edusti juntan kakkosmies, maan pelättyjen erikoisjoukkojen komentaja Mohamed Hamdan Hemeti. Oppositioliikkeen puolesta vallanjakosopimuksen allekirjoitti Ahmed al-Rabia, opettajien järjestön edustaja, joka vielä jokin aika sitten ajoi taksia öisin elättääkseen perheensä.

Sopimusten mukaan Sudan saa tällä viikolla uuden siviilihallituksen, jonka ministerit ovat puolustus- ja sisäministereitä lukuun ottamatta opposition nimeämiä. Pääministeriksi on nousemassa YK:n Afrikan talouskomission entinen johtaja Abdalla Hamdok.

Oppositioliike Vapauden ja muutoksen voimat nimeää myös kaksi kolmasosaa uuden väliaikaisen parlamentin edustajista.

Hallituksen ja parlamentin työtä valvoo erillinen presidenttineuvosto, jonka jäseninä on kuusi siviiliä ja viisi sotilasta. Sotilasjuntan johtaja Abdel Fattah Burhan nimitettiin keskiviikkona presidenttineuvoston johtoon 21 kuukauden ajaksi, minkä jälkeen neuvoston johdossa jatkaa siviilien edustaja.

Vapaita vaaleja kaavaillaan pidettäväksi vuonna 2023.

Monet sudanilaiset suhtautuvat vallanjakoon yhä skeptisesti. Maan vaikutusvaltainen kommunistipuolue jättäytyi pois sopimuksesta, kun kävi ilmi, että satojen mielenosoittajien surmaamiseen syyllistyneet sotilaat aikovat vielä jatkaa presidenttineuvoston johdossa. Kommunistipuolue aikoo kuitenkin osallistua uuden parlamentin työhön.

Sudanin lukuisat aseelliset vastarintaliikkeet jäivät myös vallanjakosopimuksen ulkopuolelle. Darfurin maakunnassa toimivan Sudanin vapautusliikkeen johtaja Abdul Wahid al-Nur totesi pääkaupungin poliitikkojen kaapanneen vallankumouksen kaduilla mieltä osoittaneilta nuorilta.

Sudanin naisjärjestöt puolestaan kritisoivat vallanjakoa, jossa hallitukseen ja presidenttineuvostoon nimettiin vain joitain yksittäisiä naisia, vaikka naiset olivat kuukausien ajan keskeisesti mukana mielenosoituksissa sotilasvaltaa vastaan.

Sudanin mielenosoitukset käynnistyivät viime vuoden joulukuussa Atbarassa maan pohjoisosassa, kun leipä loppui kaupungin torilla. Sitä ennen leivän hinta oli kolminkertaistunut. Mellakat leivän hinnannousua ja polttoainepulaa vastaan levisivät pian eri puolille maata.

Vuodenvaihteessa hallitusta vastustavat ryhmät muodostivat yhteisen protestiliikkeen. Vapauden ja muutoksen voimiksi nimetty koalitio kokosi yhteen lähes kaikki oppositioliikkeet kommunistipuolueesta ja aseellisista vastarintaliikkeistä uskonnollisiin puolueisiin sekä lääkärien, opettajien ja muiden ammattikuntien järjestöihin.

Liikkeen vaatimuksena oli, että maata 30 vuotta hallinnut presidentti Omar al-Bashir luopuu vallasta.

Huhtikuussa sotilaat kaappasivat vallan. Protestit kuitenkin jatkuivat, kunnes kesäkuun alussa erikoisjoukot hyökkäsivät mielenosoittajien kimppuun surmaten toistasataa ihmistä.

Kesäkuun lopussa järjestettyjen uusien suurmielenosoitusten ja koko maan pysäyttäneen yleislakon jälkeen sotilaat suostuivat lopulta jatkamaan neuvotteluja siirtymisestä siviilivaltaan.

Sudanin uuden hallituksen suurimpana haasteena on saada maan talous kuntoon. Kun Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011, Sudan menetti samalla kolme neljäsosaa öljyvaroistaan. Nyt 40 prosenttia vientituloista tulee erikoisjoukkojen komentajan Darfurista valtaamista kultakaivoksista. Valtion budjetista 76 prosenttia on mennyt turvallisuusjoukoille.

Siviilihallituksen täytyy myös sopia rauhasta aseellisten vastarintaliikkeiden kanssa. Sitäkin vaikeampaa on saada Sudanin sotilasjohtajat ja erikoisjoukot oikeuteen mielenosoittajien surmaamisesta ja Darfurin sodasta, jossa on kuollut satoja tuhansia ihmisiä.