keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Pommi-isku, josta harva kuuli

KANSAN UUTISET 20.10.2017

Somalian pääkaupungissa Mogadishussa tehtiin lauantaina yksi maailmanhistorian tuhoisimmista terrori-iskuista. Ainakin 320 ihmistä menetti henkensä ja 500 ihmistä vammautui itsemurhaiskussa, jossa sotilasräjähteillä lastattu kuorma-auto räjäytettiin kaupungin keskustaan johtavalla päätiellä keskellä pahinta iltapäiväruuhkaa. Räjähteet oli piilotettu riisisäkkien alle.

Rakennukset tuhoutuivat satojen metrien säteellä räjähdyspaikasta. Alueella sijaitsi korkea toimistorakennus, poliitikkojen ja virkamiesten suosima Safari-hotelli, Somalian Punaisen Puolikuun päämaja, lukuisia kauppoja, kioskeja, pankkeja, ravintoloita ja asuinrakennuksia.

Alkuviikosta kuolonuhrien määrän uskottiin vielä kasvavan, kun rakennusten raunioiden raivaustöitä päästään jatkamaan.

Terroristijärjestö Al-Shabaab on tehnyt Mogadishussa pienempiä iskuja säännöllisin väliajoin vuodesta 2011 asti. Kohteena ovat olleet hallituksen ja turvallisuusjoukkojen rakennukset, Afrikan unionin sotilaat tai poliitikkojen suosimat hotellit.

Lauantain räjähdys oli kuitenkin aivan eri luokkaa kuin aiemmat iskut, joissa on harvoin menehtynyt kerralla yli parikymmentä ihmistä.

Iskussa kuolleiden joukossa oli bussillinen ala-asteen oppilaita, nuori pariskunta, joka oli juuri synnyttänyt esikoisensa, sekä lääkäriksi opiskellut nuori nainen, joka oli ystäviensä kanssa ostamassa vaatteita sunnuntaille suunniteltua valmistujaisjuhlaa varten.

Naisen isä saapui sunnuntaiaamuna Lontoosta Mogadishuun osallistuakseen tyttären valmistujaisiin, mutta joutuikin järjestämään hautajaisia.

Verkkolehti Daily Beast kertoi Safari-hotellissa romahtaneen katon alle menehtyneestä amerikansomalialaisesta konsultista, joka tuli pommi-iskun aamuna Somaliaan tekemään Maailmanpankille selvitystä kaupan edistämisestä Somalian ja Minnesotan osavaltion välillä.

Suurin osa kuolonuhreista oli kuitenkin tavallisia kaupunkilaisia, jotka olivat juuttuneet liikenneruuhkaan matkalla kotiin tai olivat töissä tai asioimassa lähialueen toimistoissa, kaupoissa tai kadunvarren pienissä kioskeissa.

Suurin osa uhreista hiiltyi räjähdyksessä tunnistamattomaksi, tai heistä on löytynyt pelastustöissä vain yksittäisiä ruumiinosia. Henkiin jääneistä monet ovat menettäneet raajansa.

Tuhannet paikalliset vapaaehtoiset ovat olleet mukana auttamassa raivaustöissä lauantai-illasta lähtien. Ulkomailla asuvat somalialaiset ovat puolestaan keränneet sosiaalisen median välityksellä rahaa paikalliselle ambulanssifirmalle.

Presidentti Mohamed Abdullahi Farmajo kävi sunnuntaina ensimmäisten joukossa luovuttamassa verta.

35 vakavasti loukkaantunutta pommi-iskun uhria lennätettiin maanantaina tehohoitoon Turkkiin.

Mogadishun Safari-hotellin edustalla tehty itsemurhaisku on kuolonuhrien määrässä mitattuna kaikkien aikojen neljänneksi tai viidenneksi tuhoisin terrori-isku koko maailmassa.

Enemmän ihmisiä on kuollut vain syyskuun 11. päivän iskuissa Yhdysvalloissa, Irakin miehityksen aikana vuonna 2007 tehdyissä sunnikapinallisten autopommi-iskuissa jesidivähemmistön asuttamissa kylissä sekä šaahin vallan aikana Iranissa vuonna 1978 tehdyssä elokuvateatterin tuhopoltossa, jossa kuoli yli 400 ihmistä.

Vuonna 2004 Beslanissa Venäjän Kaukasuksella tehdyssä tšetšeenikapinallisten koulukaappauksessa kuoli 344 panttivankia ja siviiliä, useimmat heistä Venäjän erikoisjoukkojen käynnistämässä panttivankien vapauttamisoperaatiossa.

Twitterissä jotkut ovat ihmetelleet, miksei Mogadishun kaikkien aikojen pommi-iskusta ole syntynyt Las Vegasin, Manchesterin tai Pariisin terrori-iskujen kaltaista maailmanlaajuista somekampanjaa, jossa valtionpäämiehet ja viihdejulkkikset tuomitsevat väkivallan ja osoittavat myötätuntoa uhreille ja omaisille.

Meillä Mogadishun pommi-isku hukkui viikonlopun muiden tapahtumien alle, ja harva taitaa tässä vaiheessa edes tietää koko asiasta. Kun maanantaina New York Times raportoi iskusta etusivullaan, Helsingin Sanomat kertoi aiheesta ulkomaanuutisten häntäpäässä sivulla A25.

Al-Shabaab ei ole toistaiseksi ilmoittanut olleensa iskun takana, ilmeisesti odotettua suuremman kuolonuhrien määrän vuoksi. Pidätettynä oleva järjestön taistelija, joka ajoi toista pienempää räjähdelastissa ollutta autoa, on kertonut kuulusteluissa, että pommi-isku tapahtui ennenaikaisesti, kun itsemurhapommittajan ajama kuorma-auto yritettiin pysäyttää tarkastuspisteellä.

Pommi-iskun varsinaisena kohteena oli Mogadishun lentokenttäalue, jossa Afrikan unionin joukoilla ja Yhdysvaltojen sotilailla on tukikohtansa. Lentokenttäalueella sijaitsevat myös useat länsimaiden edustustot ja kansainvälisten järjestöjen toimistot.

Guardian-lehti kertoi tiistaina, että isku oli tarkoitettu kostoksi Yhdysvaltojen elokuussa tekemälle lennokki-iskulle Al-Shabaabin leiriin 60 kilometriä Mogadishun ulkopuolella. Lennokki-iskussa kuoli useita sivullisia ja lapsia.

torstai 5. lokakuuta 2017

Kuka käski teloittaa Che Guevaran?

KANSAN UUTISET 6.10.2017

Ensi maanantaina tulee kuluneeksi 50 vuotta vallankumoustaistelija Ernesto Che Guevaran kuolemasta. Tulitaistelussa loukkaantunut Che oli otettu vangiksi edellisenä päivänä ja viety kädet sidottuina La Higueran kylän ränsistyneeseen koulurakennukseen Bolivian syrjäisellä maaseudulla.

Lokakuun 9. päivänä 1967 kello yhden jälkeen iltapäivällä 27-vuotias Bolivian armeijan kersantti Mario Terán astui usean olutpullon rohkaisemana sisään koulurakennukseen ja ampui M2-rynnäkkökiväärillä yhdeksän laukausta Che Guevaran jalkoihin, käsivarteen, rintaan ja kaulaan.

Siihen päättyi 11 kuukautta kestänyt sissioperaatio, jossa Bolivian kansalliseksi vapautusarmeijaksi itseään kutsunut 50 kuubalaisen ja bolivialaisen taistelijan ryhmä yritti käynnistää pienviljelijöiden aseellisen vallankumouksen Etelä-Amerikan köyhimmässä ja eriarvoisimmassa maassa.

Uruguaylaisena liikemiehenä esiintynyt Che saapui Boliviaan marraskuussa 1966 ja pystytti sissileirin Nancahuazujoen yläjuoksulle maan eteläosan metsäisille vuorille. Poliisi ja armeija pääsivät kuitenkin sissien jäljille, kun kaksi bolivialaista sissiä karkasi riveistä koulutusjakson lopussa.

Vuoden 1967 maaliskuusta syyskuuhun sissit onnistuivat tekemään vain muutaman väijytyksen, joissa parikymmentä Bolivian armeijan sotilasta sai surmansa ja 50 otettiin vangiksi ja riisuttiin aseista ennen kuin heidät päästettiin vapaaksi.

Bolivialaiset viljelijät eivät kuitenkaan liittyneet sissien riveihin, ja sissit olivat jatkuvasti paossa armeijan sotilaita. Lokakuun alussa Chen joukoissa oli enää 17 sissiä vastassaan 1 800 Yhdysvaltojen aseistamaa ja kouluttamaa armeijan sotilasta.

Viimeisessä taistelussa La Higueran kylän lähellä Che sai osuman jalkaansa ja menetti aseensa.

”Älkää ampuko! Olen Che Guevara ja arvokkaampi teille elävänä kuin kuolleena”, hänen kerrottiin huutaneen antautuessaan Bolivian erikoisjoukoille.

Vain muutama tunti teloituksen jälkeen Che Guevaran ruumista esiteltiin lehtimiehille Vallegranden pikkukaupungin sairaalassa. Bolivian sotilasjohtajat väittivät Chen kuolleen taistelussa saatuihin vammoihin.

Sissejä vastaan taistelleita erikoisjoukkoja johtanut amerikankuubalainen CIA:n agentti kuitenkin raportoi esimiehilleen kiinnioton ja teloituksen yksityiskohdista. Bolivian armeijan kapteenina esiintynyt Felix Rodriguez kertoi saaneensa teloituskäskyn armeijan kenraaleilta pääkaupungista La Pazista.

Tätä väitettä ja sen erilaisia versioita on toistettu myös lukuisissa Che Guevarasta ja hänen kuolemastaan kertovissa kirjoissa.

Kahden tunnetun amerikkalaisjuristin tiedonvapauslain nojalla haltuunsa saamat Yhdysvaltojen viranomaisten asiakirjat kuitenkin paljastavat, että Yhdysvalloilla ja etenkin tiedustelupalvelu CIA:lla oli paljon keskeisempi rooli Bolivian sotilasoperaatiossa ja Che Guevaran teloituksessa.

Michael Ratner ja Michael Steven Smith kertovat kirjassaan Who killed Che? How the CIA got away with murder, kuinka Yhdysvaltojen viranomaiset jäljittivät Che Guevaraa vuodesta 1956 lähtien, jolloin hän oli Meksikossa ja tapasi Fidel Castron ensimmäisen kerran.

CIA yritti surmata Chen sekä Fidel ja Raul Castron jo vuonna 1962 Kuuban vallankumouksen jälkeen.

CIA:lla oli valtuudet harjoittaa propagandaa, taloudellista sodankäyntiä, ennaltaehkäiseviä toimia, sabotaasia sekä kumouksellista toimintaa tukemalla vihamielisiä valtioita vastaan taistelevia aseellisia ryhmiä. Presidentit ja heidän hallintonsa pidettiin tarkoituksellisesti pimennossa esimerkiksi salamurhaoperaatioista.

CIA järjesti vuonna 1964 Bolivian sotilasvallankaappauksen, jossa valtaan tuli kenraali René Barrientos. Bolivian kenraalit ja 1 200 armeijan sotilasta saivat koulutusta Yhdysvaltojen armeijan School of the Americas -sotilaskoulussa Panamassa.

Reaktiona Bolivian sissioperaatioon Yhdysvaltojen armeijan vihreiden barettien erikoisyksikkö koulutti 600 bolivialaista erikoisjoukkojen sotilasta, joiden tehtävänä oli eliminoida Che Guevaran joukot. Yhdysvallat toimitti aseita, helikoptereita ja radiolaitteita ja asetti kaksi amerikankuubalaista CIA:n upseeria erikoisjoukkojen johtoon.

Yhdysvaltalaisjuristit Ratner ja Smith pitävät täysin epäuskottavana erikoisjoukkojen komentajana toimineen CIA:n agentin Felix Rodriguezin väitettä, jonka mukaan hän välitti sotilailleen Bolivian kenraaleilta saamansa teloituskäskyn. CIA:n agentit eivät koskaan aiemmin ottaneet vastaan käskyjä bolivialaisilta upseereilta.

CIA:n johtaja Richard Helms raportoi Chen teloituksesta presidentti Lyndon B. Johnsonin turvallisuusneuvonantajalle Walt Rostowille. Presidentin ei kuitenkaan tarvinnut tietää kaikkea CIA:n roolista teloituksessa. Rostow kirjoitti presidentti Johnsonille pitävänsä teloitusta typeränä mutta luetteli lukuisia teloituksesta koituvia hyötyjä Yhdysvalloille. Lehtimiehiä informoitiin asiasta ennen presidenttiä.

torstai 21. syyskuuta 2017

Hankaluuksia Rosatomin hankkeissa

KANSAN UUTISET 22.9.2017

Fennovoiman ydinvoimalasuunnitelmat Perämeren rannikon Pyhäjoella näyttäisivät olevan melko navakassa vastatuulessa. Alkuviikosta yhtiö ilmoitti, että se uskoo ydinvoimalan rakentamisluvan viivästyvän vuodella. Aiemmin yhtiö arveli saavansa valtioneuvostolta rakentamisluvan vuonna 2018.

Syynä viivästykseen ovat puuttuvat selvitykset ydinvoimalan turvallisuusjärjestelyistä. Säteilyturvakeskuksen mukaan Fennovoiman lupa-aineistot ovat jo lähes puolitoista vuotta myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Säteilyturvakeskuksesta kerrottiin maanantaina, että ydinvoimalan rakentamisesta vastaava venäläinen Rosatom on toimittanut Fennovoimalle keskeneräisiä ja huonolaatuisia aineistoja. Stukin julkaisemassa raportissa Rosatomin ja Fennovoiman uskottiin kärsivän resurssipulasta ja organisointikyvyn puutteesta.

Rakentamisluvan ehtona on, että Säteilyturvakeskus antaa myönteisen arvion ydinvoimalan turvallisuusjärjestelyistä.

Rosatom on kesän aikana lähettänyt noin sata insinööriä Pietarista Helsinkiin vauhdittamaan ydinvoimalasuunnitelmia.

Fennovoima varoitti jo keväällä, että alhainen öljyn hinta, ruplan arvon heikentyminen ja Venäjän talouspakotteet voivat vaikeuttaa ydinvoimalahankkeen rahoitusta.

Rosatomin uusi pääjohtaja Aleksei Lihatšov totesi ydinvoimayhtiön omassa lehdessä, että Venäjän valtion tuki ydinvoimaloiden rakentamiselle päättyy vuonna 2020.

Fennovoima on alun perin kaavaillut Pyhäjoen ydinvoimalan valmistuvan vuonna 2024.

Ympäristöjärjestö Greenpeace listasi keväällä julkaistussa raportissaan kokemuksia muista maista, joihin Rosatom suunnittelee uusien ydinvoimaloiden rakentamista.

Turkissa Rosatom aloitti Greenpeacen mukaan Akkuyun ydinvoimalan rakennustyöt Välimeren rannikolla jo ennen kuin voimala oli saanut rakentamisluvan. Turkin ympäristöministeri hyväksyi keskeneräisen ympäristövaikutusarvioinnin hyvän tahdon eleenä presidentti Vladimir Putinin valtiovierailun alla vuonna 2014.

Myös selvitykset ydinvoimalan turvallisuusjärjestelyistä ovat edelleen kesken. Turkissa ei ole lakia, joka asettaisi Rosatomin vastuuseen mahdollisen ydinonnettomuuden aiheuttamista vahingoista.

Turkin ja Venäjän välisen sopimuksen mukaan voimalan ydinjätteet voidaan toimittaa Venäjälle. Rosatomin edustaja kuitenkin kertoi turkkilaisen tuomioistuimen valituskäsittelyssä, ettei Venäjän laki hyväksy ydinjätteiden tuomista ulkomailta.

Akkuyuun suunnitellaan rakennettavaksi kaikkiaan neljä 1 200 megawatin ydinvoimalaa samanlaisilla VVER-painevesireaktoreilla kuin Pyhäjoelle on kaavailtu. Turkin ensimmäisen ydinvoimalan uskotaan valmistuvan vuonna 2023.

Unkarissa uudet ydinvoimalahankkeet ovat herättäneet vastustusta, koska niiden pelätään ajavan maan täydelliseen riippuvuuteen Venäjästä vuosikymmeniksi eteenpäin. Tonavan rannalla sijaitsevassa Paksissa on parhaillaan toiminnassa neljä 1980-luvulla rakennettua venäläistä ydinvoimalaa. Näiden rinnalle Rosatom aikoo rakentaa kaksi uutta 1 200 megawatin ydinvoimalaa.

Uusista ydinvoimaloista ei tehty tarjouskilpailua ennen rahoitussopimuksen allekirjoittamista. Uusi ydinvoimayhtiö irrotettiin Unkarin valtion energiayhtiöstä ja siirrettiin suoraan Viktor Orbánin pääministerinkanslian alaisuuteen.

Astravetsissa Valko-Venäjällä Rosatom rakentaa kahta 1 200 megawatin ydinvoimalaa vain 20 kilometrin päässä Liettuan rajalta. Rakennustöissä on kuitenkin ollut vastoinkäymisiä.

Ensimmäisen reaktorin paineastia hajosi, kun se iskeytyi rautatiekuljetuksen aikana betonipylvääseen Valko-Venäjän rajalla. Tilalle tuotu 330 tonnia painava paineastia puolestaan putosi maahan neljän metrin korkeudesta kesken asennustöiden. Paineastia on reaktorin tärkein osa, jossa polttoainesauvat sijaitsevat.

Lopulta Rosatom ilmoitti toimittavansa uuden paineastian Kaliningradista, missä vastaavantyyppisen voimalan rakennustyöt keskeytyivät vuonna 2013.

Myös Sosnovyi Borin ydinvoimalatyömailla on koettu monia hankaluuksia. Suomenlahden rannikolla Pietarin länsipuolella sijaitsevaan ydinvoimakompleksiin on lähivuosina valmistumassa kaksi uutta 1 200 megawatin ydinvoimalaa.

Ensimmäisen voimalan odotettiin alun perin valmistuvan jo vuonna 2013, mutta rakennustöissä sattuneet onnettomuudet ovat myöhästyttäneet suunnitelmia. Vuonna 2011 ydinreaktorin suojarakennuksen satoja tonneja painava raudoituselementti romahti alla olevaan betoniin. Vuonna 2015 puolestaan kantohihnan katkeaminen johti siihen, että 70 tonnin painoiset suojaputket putosivat reaktorin jäähdytysaltaaseen.

Greenpeacen mukaan ongelmia on ollut myös paloturvallisuudessa, viemäröinnissä ja vesihuollossa.

Rosatomin ensimmäinen VVER-1200 -mallin ydinreaktori aloitti viime syksynä toimintansa Etelä-Venäjällä lähellä Ukrainan rajaa sijaitsevassa Novovoronežissa. Voimalan toiminta keskeytettiin kuitenkin kahden viikon päästä sähkögeneraattorin oikosulun vuoksi.

torstai 7. syyskuuta 2017

Bushin ja Cheneyn vallankaappaus

KANSAN UUTISET 8.9.2017

Syyskuun 11. päivän tapahtumat tulivat Yhdysvaltojen uuskonservatiiveille kuin lahjana taivaalta, arvioi yhdysvaltalaisprofessori David Ray Griffin tuoreessa kirjassaan Bush and Cheney: How they ruined America and the world (Kuinka Bush ja Cheney tuhosivat Yhdysvallat ja koko maailman).

Tusinan verran kirjoja 9/11-tapahtumista kirjoittanut Griffin keskittyy uusimmassa teoksessaan vuoden 2001 syyskuun jälkeisiin tapahtumiin Yhdysvalloissa ja maailmalla.

9/11-iskujen ansiosta uuskonservatiiviset sotahaukat onnistuivat varapresidentti Dick Cheneyn johdolla ottamaan haltuunsa maan ulkopolitiikan. Seurauksena on ollut sotia ja pommituksia, kansalaisoikeuksien rajoituksia sekä pelon ja valvonnan lisääntymistä, ei vain Yhdysvalloissa vaan myös muualla maailmassa.

Pelkästään Afganistanissa ja Irakissa sodat ovat johtaneet miljoonien ihmisten kuolemaan. Irak, Libya ja Syyria tuhottiin täydellisesti ja ajettiin yhä jatkuviin sisällissotiin.

Griffinin mielestä uuskonservatiivien ajama sotapolitiikka jatkui myös Barack Obaman presidenttikaudella ja jatkuu edelleen myös Trumpin aikana. Obaman presidenttikaudella Yhdysvallat pommitti sekä Libyaa että Syyriaa ja teki moninkertaisesti enemmän lennokki-iskuja kuin George W. Bushin ollessa presidenttinä.

Reaktiona syyskuun 11. päivän iskuihin Yhdysvallat hyökkäsi ensin Afganistaniin ja myöhemmin Irakiin. Terrorisminvastaisen sodan nimissä Bushin hallinto lanseerasi käsitteen ennaltaehkäisevistä sodista.

Griffinin mukaan Yhdysvaltojen sotateollisuus on elänyt kulta-aikaa samalla kun Afganistanissa ja Irakissa on kuollut ainakin 8 000 amerikkalaissotilasta ja yli 50 000 on haavoittunut.

Griffinin mielestä myös lisääntynyt islaminvastaisuus Yhdysvalloissa ja Euroopassa on suoraa seurausta syyskuun 11. päivän tapahtumista ja Bushin hallinnon vastatoimista. Isisin synty oli puolestaan seurausta Irakin sodasta, ja sen myötä myös terrori-iskut useissa Euroopan maissa. Viime vuosien pakolaiskriisi taas on Griffinin mukaan pitkälti seurausta Syyrian, Irakin ja Afganistanin sodista.

Vain reilu kuukausi 9/11-iskujen jälkeen Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi Patriot Actina tunnetun 342-sivuisen valvontalain, joka antoi viranomaisille oikeuden salakuunnella puhelinkeskusteluja ja valvoa ihmisten verkonkäyttöä. Valvontalaki on edelleen voimassa, vaikka se Griffinin ja monien muiden mielestä on perustuslain vastainen.

Uuskonservatiivien valtakaudella Yhdysvallat on ollut Griffinin mukaan valmis sotimaan hallitusten vaihtamiseksi omien strategisten etujen ja öljynsaannin turvaamiseksi. Samalla Yhdysvallat on onnistunut vesittämään kansainvälisiä sopimuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Mitä pidemmälle kirjassa päästään, sitä enemmän Griffin antaa viitteitä siitä. kuinka Yhdysvaltojen hallitus on manipuloinut mediaa ja muokannut yleistä mielipidettä saavuttaakseen tavoitteensa.

Osama bin Laden nimettiin miltei välittömästi 9/11-iskujen suunnittelijaksi, vaikka jälkeenpäin hänen syyllisyydestään ei ole esitetty todisteita. Liittovaltion poliisi FBI ilmoitti vuonna 2006, ettei sillä ole pitäviä todisteita Osama bin Ladenin roolista syyskuun 11. päivän tapahtumissa. Syksyllä 2001 levinnyt video, jossa bin Ladenia muistuttava mies puhuu iskuista, osoittautui väärennökseksi.

Osama bin Ladenin syyllisyydellä kuitenkin perusteltiin hyökkäystä Afganistaniin ja talebanien ajamista vallasta.

Patriot Act -valvontalaki hyväksyttiin kiireellisenä pian sen jälkeen kun Yhdysvalloissa kohuttiin pernaruttoitiöitä sisältävistä kirjeistä. Pernaruttokirjeiden uskottiin olevan Al-Qaidan lähettämiä, ja bakteerien väitettiin olevan peräisin Saddam Husseinin Irakista. Ilmeisesti kirjeet kuitenkin lähetettiin Yhdysvaltojen armeijan tarttuvien tautien tutkimuslaitoksesta.

Hyökkäystä Irakiin perusteltiin Saddam Husseinin joukkotuhoaseilla ja mahdollisella roolilla 9/11-iskuissa. Molemmat väitteet osoittautuivat keksityiksi.

Libyaa vastaan puolestaan hyökättiin sen jälkeen kun mediassa levisivät väitteet Viagran voimalla naisia raiskaavista Gaddafin sotilaista, jotka suunnittelivat omien kansalaisten joukkomurhaa.

Oma lukunsa ovat syyskuun 11. päivän tapahtumia koskeneet selvät valheet, joita Griffin käsittelee kirjansa lopussa.

Bushin hallinto esimerkiksi väitti iskujen tulleen täydellisenä yllätyksenä Yhdysvaltojen ilmapuolustukselle. Edellisen kolmen vuoden aikana Yhdysvalloissa oli kuitenkin järjestetty ainakin 15 eri sotaharjoitusta, joissa kaapatuilla matkustajakoneilla iskettiin Valkoiseen taloon, YK:n päämajaan tai World Trade Centeriin pilvenpiirtäjiin.

Griffin kirjoittaa myös WTC-tornien tuhoutumisesta, joka ei hänen mukaansa vastannut sitä, mitä olisi voinut odottaa lentokoneiden törmäyksistä ja niiden aiheuttamista tulipaloista. Kolmanteen romahtaneeseen tornitaloon WTC-7:ään ei edes osunut mitään lentokonetta.

torstai 24. elokuuta 2017

Presidentin vävy Israelin asialla

KANSAN UUTISET 25.8.2017

Donald Trumpin vävy, 36-vuotias Jared Kushner on lyhyessä ajassa onnistunut mullistamaan Lähi-idän geopolitiikkaa. Yhdysvaltain presidentin Lähi-idän-politiikan pääneuvonantajana Kushnerilla on ollut huomattava rooli Israelin ja Saudi-Arabian viime aikojen lähentymisessä.

Kushner toteuttaa viime kädessä Israelin pääministerin Benjamin Netanyahun strategiaa rauhan aikaansaamiseksi Israelin ja palestiinalaisten välille arabimaiden tuella mutta pitkälti Israelin ehdoilla ”yhden valtion mallin” mukaisesti.

Netanyahun strategiaa noudattaen Israel on Trumpin hallinnon avustuksella muodostanut eräänlaisen epäpyhän liiton Lähi-idän epädemokraattisimpien öljyjättien Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien sekä sotilaiden hallitseman Egyptin kanssa yhteiseksi pääviholliseksi nimettyä Irania vastaan.

Kiitollisena amerikkalaisten kanssa tehdyistä uusista asekaupoista Saudi-Arabia liittolaisineen näyttäisi olevan valmis käytännössä tunnustamaan Israelin valtion, jossa myös palestiinalaisille myönnetään kansalaisoikeudet.

Ortodoksijuutalaisen Kushnerin isä on Netanyahun hyvä ystävä ja tärkeimpiä tukijoita Yhdysvalloissa. 1990-luvulla, kun Jared Kushner oli teini-ikäinen, Netanyahu yöpyi Kushnerin perheen luona New Jerseyssä.

Jared Kushnerin rinnalla Lähi-idän uusia liittolaissuhteita on juoninut Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman, joka pian Trumpin vaalivoiton jälkeen loi läheiset suhteet Kushnerin ja Ivanka Trumpin kanssa.

Presidentin tyttären Ivanka Trumpin kerrotaan olevan Saudi-Arabiassa niin suosittu, että naisten keskuudessa Donald Trumpia kutsutaan arabialaiseen tapaan Abu Ivankaksi, Ivankan isäksi.

Jared Kushnerilla ei ole ennestään kokemusta politiikasta eikä rauhansovittelusta. Hänen tärkeimpänä pontimenaan on ortodoksijuutalaisuus ja vankka käsitys Israelista juutalaisten luvattuna maana.

Kushner opiskeli ortodoksijuutalaisten omissa kouluissa Yhdysvalloissa ja matkusti teini-ikäisenä pääministeri Netanyahun johtamalle amerikanjuutalaisten nuorten opintomatkalle Auschwitziin ja Israeliin. Hänen isovanhempansa pakenivat aikoinaan natsien juutalaisvainoja Amerikkaan.

Jared Kushnerin kiinteistöalalla toimiva miljardööri-isä on tukenut miljoonilla dollareilla Netanyahun vaalikampanjoita, Länsirannan alueen laittomia juutalaissiirtokuntia sekä kiihkojuutalaisia järjestöjä ja kouluja Israelissa ja Yhdysvalloissa.

Jared Kushner itse toimi vielä viime vuonna Kushnerin perheyhtiön johtajana. Yhtiö on tehnyt huomattavia sijoituksia Israeliin ja ottanut lainoja israelilaisilta pankeilta.

Myös Donald Trump on tukenut miehitetyllä Länsirannalla sijaitsevaa Beit Elin siirtokuntaa kiihkojuutalaista järjestöä johtavan liikekumppaninsa David Friedmanin pyynnöstä. Alkuvuodesta Trump nimitti Friedmanin suurlähettilääksi Israeliin.

Saudi-Arabiassa Kushner on käynyt neuvotteluja kuningas Salmanin pojan, prinssi Mohammed bin Salmanin kanssa.

New York Timesin siteeraamat Trumpin hallinnon korkeat virkamiehet paljastivat vastikään, että amerikkalaiset ovat tukeneet Saudi-Arabiaa Jemenin sodassa lähinnä vahvistaakseen sotatoimista vastanneen prinssi Mohammedin asemaa kuningashuoneen vallanperimysjärjestyksessä. Kuningas Salman nimitti 31-vuotiaan Mohammedin kruununprinssiksi kesäkuussa.

Sitä ennen prinssi Mohammed toimi jo puolustusministerinä, öljyministerinä ja talousministerinä sekä Saudi-Arabiassa suuresti hehkutetun Visio 2030 -talousuudistushankkeen keulakuvana. Hankkeen tavoitteena on vähentää riippuvuutta öljystä houkuttelemalla maahan investointeja ja investoimalla ulkomaille.

Saudi-Arabian sijoitusrahaston johtajaksi tultuaan prinssi Mohammed teki ensi töikseen 3,5 miljardin dollarin suursijoituksen taksifirma Uberiin.

Viime viikolla kerrottiin yllättäen, että kruununprinssi haluaisi lopettaa sodan Jemenissä ja käynnistää Irakin pääministerin Haider al-Abadin johdolla rauhanneuvottelut Jemenin huhtikapinallisia tukevan Iranin kanssa.

Ei ollut sattumaa, että Trump teki ensimmäisen valtiovierailunsa juuri Saudi-Arabiaan ja Israeliin. Molemmat vierailut olivat Jared Kushnerin järjestämiä.

Trump kaipaa Saudi-Arabiasta öljyä, sijoituksia ja asekauppoja. Saudi-Arabia on Yhdysvaltojen toiseksi tärkein raakaöljyn tuoja. Yhdysvallat on puolestaan maailman ylivoimaisesti suurin aseidenviejä. Lähes puolet asekaupasta päätyy Lähi-itään, jossa suurimmat ostajat ovat Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit.

Saudi-Arabian-vierailun aikana sovittiin satojen miljardien dollarien aseostoista Yhdysvalloista. Kauppa sisälsi panssarivaunuja, helikoptereita, sotalaivoja, tiedustelulentokoneita sekä tutkajärjestelmän, jonka hintaan Kushner järjesti alennusta soittamalla neuvottelupöydästä aseyhtiö Lockheed Martinin johtajalle Yhdysvaltoihin.

”Tämä oli hieno päivä. Mahtavia investointeja Yhdysvaltoihin ja työpaikkoja, työpaikkoja, työpaikkoja”, Trump kommentoi.

torstai 10. elokuuta 2017

Qatarin saarron todelliset taustat

KANSAN UUTISET 11.8.2017

Persianlahden alueella on pitkin kesää saatu seurata poliittista farssia, jolla voi olla vielä kauaskantoiset seuraukset. Tapahtumien keskipisteessä on maailman rikkain valtio Qatar ja maata hallitsevan emiirisuvun omistama tv-kanava Al Jazeera.

Naapurimaat Saudi-Arabia, Arabiemiraatit ja Bahrain sekä näiden kanssa liittoutunut Egypti ovat julistaneet Qatarin poliittiseen ja taloudelliseen saartoon. Maat syyttävät Qataria terroristiliikkeiden tukemisesta ja liian läheisistä suhteista Persianlahden vastarannalla sijaitsevan Iranin kanssa.

Kesäkuun alussa maat katkaisivat diplomaattisuhteensa Qatarin kanssa ja kutsuivat kotiin suurlähettiläänsä Qatarin pääkaupungista Dohasta. Saudi-Arabia sulki Qatarin vastaisen maarajansa, keskeytti elintarvikkeiden viennin Qatariin, kielsi Qatar Airwaysia käyttämästä Saudi-Arabian ilmatilaa ja kehotti Qatarin kansalaisia poistumaan Saudi-Arabiasta kahden viikon sisällä.

Saudi-Arabia, Arabiemiraatit, Bahrain ja Egypti kielsivät Al Jazeeran lähetykset alueellaan ja estivät pääsyn kanavan verkkosivuille.

Saudi-Arabian viranomaisten kerrottiin myös ahdistelleen paastokuukauden pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan tulleita Qatarin kansalaisia. Arabiemiraatit puolestaan kielsivät Qatarin vastaisten pakotteiden arvostelemisen vähintään kolmen vuoden vankeusrangaistuksen uhalla.

Konfliktin näennäisenä lähtölaukauksena oli Qatarin uutistoimiston verkkosivuille ilmestynyt kirjoitus, jonka mukaan Qatarin emiiri Tamim bin Hamad Al Thani oli puhunut myönteiseen sävyyn suhteiden ylläpitämisestä Iranin kanssa. Qatarin hallituksen mukaan mitään tällaista puhetta ei koskaan pidetty vaan uutistoimiston sivuja oli hakkeroitu.

Saudi-Arabia liittolaisineen päätti kuitenkin tulkita uutisen todeksi, ja sitä siteerattiin Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien medioissa. Saudi-Arabian kuningashuone keräsi pikavauhtia kokoon myötämielisten arabimaiden rintaman ja käynnisti Qatarin vastaiset pakotteet.

Qatarin boikotin todellisista syistä on esitetty kesän kuluessa useita eri teorioita. Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien johtajat ovat epäilemättä kokeneet uhkana Qatarin ja Al Jazeera -kanavan avoimen tuen arabimaiden kansannousuille ja etenkin Egyptin muslimiveljeskunnalle.

Kairon Tahrir-aukion suurmielenosoitukset Egyptissä keväällä 2011 saivat valtavasti pontta Al Jazeeran päiväkausia jatkuneista suorista lähetyksistä. Persianlahden monarkiat ovat sen sijaan pyrkineet vaientamaan demokraattisia uudistuksia peräänkuuluttavan kansalaisvaikuttamisen, etenkin islamilaisten poliittisten liikkeiden tunnusten alla.

Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit tukivat aktiivisesti Egyptin sotilasvallankaappausta, jossa muslimiveljeskunnan ehdokkaana presidentiksi valittu Mohammed Mursi ajettiin vallasta kesällä 2013.

Egyptin sotilasvallankaappauksen jälkeen presidentti Mursi ja useat muut muslimiveljien johtajat on tuomittu vankilaan terrorismisyytösten nojalla. Qatar on kuitenkin jatkanut tukeaan maltillisille islamisteille eri puolilla Lähi-itää sekä myös aseellisille islamistiryhmille Syyriassa ja Libyassa.

Ajatuksena on näyttänyt olevan, että Qatar saisi tulevaisuudessa enemmän vaikutusvaltaa arabimaissa, kun islamistiset liikkeet tulisivat niissä valtaan. Presidentti Erdoganin hallitus Turkissa on ollut samoilla linjoilla.

Saudi-Arabia, Arabiemiraatit ja Egypti puolestaan sotivat tai tukevat paikallisia aseryhmiä ainakin Jemenissä, Libyassa ja Syyriassa.

Qatar ei ole jäänyt yksin kärsimään pakotteista. Turkki ja Iran ovat toimittaneet maahan elintarvikkeita ja antaneet ilmatilansa Qatar Airwaysin käyttöön. Turkilla on Qatarissa myös oma sotilastukikohta.

Qatar ja Iran taas jakavat keskenään Persianlahdella sijaitsevan maailman suurimman maakaasukentän. Qatar ilmoitti viime kuussa lisäävänsä kaasuntuotantoa yhteiseltä kaasukentältä.

Persianlahden naapurimaista Kuwait ja Oman ovat yrittäneet sovitella konfliktissa Saudi-Arabian, Arabiemiraattien ja Qatarin välillä.

Qatarissa on myös Yhdysvaltojen Lähi-idän sotatoimien päämaja. Al Udeidin lentotukikohdassa on jatkuvasti yli 10 000 amerikkalaissotilasta.

Myös Yhdysvaltojen presidentillä Donald Trumpilla on ollut näppinsä pelissä Persianlahden öljymaiden sapelinkalistelussa. Trump matkusti toukokuussa ensimmäiselle valtiovierailulleen, ensin Saudi-Arabiaan ja sen jälkeen Israeliin. Saudit sopivat matkan aikana satojen miljardien dollarien aseostoista Yhdysvalloista. Aiemmin Saudi-Arabian kuningasperhe osti 40 miljoonan dollarin arvosta kiinteistöjä Trumpin omistamista tornitaloista.

Vielä vaalikampanjansa aikana Trump syytti Saudi-Arabiaa osallisuudesta vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskuihin. Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi viime vuonna lain, joka antaa amerikkalaisille tuomioistuimille luvan käynnistää oikeusprosesseja Saudi-Arabian väitetystä roolista 9/11-iskujen rahoittamisessa.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Iran tähyää kohti länttä

KANSAN UUTISET 28.7.2017

Iranilainen taksinkuljettaja näyttää kännykkäkuvaa tyttäristään ja kysyy, montako lasta minulla on. Seuraavaksi hän haluaa tietää, onko Suomessa diskoja ja toimiiko terroristijärjestö Isis Suomessa.

”Isis on Irakissa ja Syyriassa, mutta ei Iranissa ja Suomessa”, taksikuski toteaa silminnähden tyytyväisenä tästä Irania ja Suomea yhdistävästä tekijästä.

Kielimuuri estää syvällisemmän keskustelun kesäkuussa Teheranissa tehdyistä hyökkäyksistä Iranin parlamenttiin ja ajatolla Khomeinin mausoleumiin. Isisin nimissä tehdyissä iskuissa kuoli 12 ihmistä.

Kohteet olivat tarkkaan harkittuja. Ajatolla Khomeinin mausoleumi ja parlamentti edustavat Iranin islamilaisen tasavallan kahta pääperiaatetta: islamilaisen papiston valtaa ja maassa sovellettavaa edustuksellista demokratiaa.

Iranissa uskotaan kuitenkin yleisesti, että kesäkuun iskut olivat Saudi-Arabian ja Yhdysvaltojen suunnittelemia.

Yhdysvallat on jo vuosikymmenten ajan tukenut Iranissa ja naapurimaista käsin toimivia terroristijärjestöjä ja kapinallisliikkeitä.

Jos Isis kuitenkin oli Teheranin iskujen takana, sekin olisi enemmän kuin loogista. Kiihkomielisten sunnimuslimien järjestö pitää šiialaisia iranilaisia vääräuskoisina ja syyttää Irania sunnien vainoamisesta.

Isisin vastaisessa taistelussa Iran ja Yhdysvallat ovat samalla puolella. Itse asiassa Iran ja sen tukemat joukot ovat olleet kurdijoukkojen ohella päävastuussa Isisin hallussa olleen irakilaisen Mosulin kaupungin valtaamisesta ja Isisin ajamisesta pois muista kaupungeista Irakissa ja Syyrian itäosissa.

Lukuisista eri aseellisista ryhmistä koostuvien Irakin kansan mobilisointijoukkojen tiedottaja vähätteli vastikään Yhdysvaltojen roolia Mosulin vapauttamisessa.

”Amerikkalaiset vain väittävät taistelevansa terrorismia vastaan, mutta todellisuudessa he toimivat usein terroristien kanssa yhteistyössä”, arveli iranilaismielisen Badr-järjestön komentajiin kuuluva Karim al-Nuri.

Kansan mobilisointijoukot olivat aluksi pelkästään šiiajoukkojen yhteenliittymä, joka perustettiin taistelemaan Isisin kasvavaa mahtia vastaan. Myöhemmin mukaan liittyi myös sunneja, turkmeeneja, kristittyjä ja jesidejä edustavia aseryhmiä.

Viime syksynä kansan mobilisointijoukot liitettiin parlamentin päätöksellä osaksi Irakin asevoimia – siitä huolimatta, että miltei kaikkia mobilisointijoukkoihin kuuluvia aseellisia ryhmiä on syytetty vakavista ihmisoikeusloukkauksista.

Syyriassa ja Irakissa käydään parhaillaan kilpajuoksua siitä, kuka täyttää Isisin jälkeensä jättämän tyhjiön – ja iranilaiset ovat tällä hetkellä vahvoilla.

Iranilaiskomentaja Qassim Suleimanin johtamat Irakin kansan mobilisointijoukot eivät Mosulin vapauttamisen jälkeen suinkaan pysähtyneet Syyrian rajalle, vaan ovat edenneet syvälle Syyrian puolelle.

Samaan aikaan Syyrian armeijan eliittijoukot ovat yhdessä iranilaisten Quds-joukkojen sotilaiden kanssa ottaneet haltuunsa Isisin alaisuudessa olleita alueita Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta miltei Irakin rajalle asti. Eri suunnilta edenneet iranilaisten tukemat joukot kohtasivat kesäkuussa Syyrian itäosissa.

Iranin tukemien joukkojen perässä tulevat tienrakennusinsinöörit raskaiden tiekoneiden kanssa. Pyrkimyksenä on rakentaa valtatie Iranista Irakin ja koko Syyrian halki Damaskokseen ja sieltä edelleen Välimeren rannikolle. Tie avaisi myös huoltoreitin Iranin tukemalle Hizbollah-järjestölle Libanoniin.

Yhdysvaltojen Syyriassa olevat maajoukot yrittävät parhaansa mukaan estää iranilaisten suunnitelmia. Venäjän joukkoja on käytetty välittäjinä varoittamassa iranilaisia hakeutumasta suoraan kontaktiin Jordanian ja Irakin vastaisille rajoille tukikohtansa pystyttäneiden amerikkalaisten ja näiden tukemien syyrialaisjoukkojen kanssa.

Presidentti Donald Trumpin kesäkuussa tekemien Saudi-Arabian ja Israelin vierailujen jälkeen Yhdysvallat on myös kiristänyt uudestaan Iranin talouspakotteita.

Iranin ydinsopimuksen muista allekirjoittajamaista Ranska, Saksa, Britannia, Venäjä ja Kiina ovat pakotteiden purkamisen kannalla.

Tehran Times käsitteli ydinsopimuksen allekirjoittajamaiden kokousta YK:ssa laittamalla lehden etusivulle kuvan presidentti Hassan Rouhanista, joka otsikon mukaan halusi pikemminkin ”eristää Yhdysvallat” ryhtymällä laajaan yhteistyöhön Euroopan maiden, Venäjän ja Kiinan kanssa.

Alkukuusta Iranin kanssa solmittiin useita hankesopimuksia. Ranskalainen öljy-yhtiö Total ilmoitti käynnistävänsä viiden miljardin dollarin arvoisen kaasuprojektin Iranin merialueella sijaitsevalla maailman suurimmalla maakaasukentällä.

Volkswagen puolestaan kertoi aloittavansa autojen viennin Iraniin. Peugeot sopi jo aiemmin autotehtaan rakentamisesta Teheraniin. Yhdysvaltalainen Boeing haluaisi rakentaa 60 matkustajakonetta iranilaiselle lentoyhtiölle, mutta tämän sopimuksen toteutuminen voi pysähtyä Trumpin ajamiin pakotteisiin.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Leffafestivaaleilla Iranissa

KANSAN UUTISET 14.7.2017

Isfahanin monimiljoonakaupungin katukuva ei juuri vastaa ennakkokäsityksiä Iranista. Pääkadun liikkeissä kaupataan merkkivaatteita, kenkiä, jalkapallovarusteita, kodinkoneita ja älypuhelimia. Vieri vieressä olevissa pikaruokaloissa syödään pitsaa ja falafelpatonkeja. Kadunvarren jätskibaareissa myytävä pehmis näyttää myös menevän hyvin kaupaksi.

Iltapäivän helteellä perheet ovat kokoontuneet piknikille hienosti hoidettujen puistojen puiden alle levitetyille itämaisille matoille. Naqsh-e Jahanin historiallisella suuraukiolla aikuiset miehet heittäytyvät vaatteet päällä lasten sekaan suihkulähteeseen uimaan.

Illalla kuunvalossa nuoret pariskunnat kuhertelevat Persian suurvaltakaudella rakennetun vanhan sillan holvikaarien alla.

Elokuvateatterin edessä kaikenikäiset iranilaiset jonottivat lippuja kansainvälisen lastenelokuvafestivaalin näytöksiin.

Lain mukaan naisten on peitettävä hiuksensa julkisilla paikoilla, mutta etenkin nuoremmilla naisilla huivi on usein kevyesti kietaistu takaraivolle.

Papiston vallasta muistuttavat vain maan korkeimman johtajan Ali Khamenein ja ajatolla Khomeinin muotokuvat julkisten rakennusten seinillä.

Ainoa viikon aikana näkemäni papiston edustaja oli turbaanipäinen elokuvatuottaja, jonka tuottama täysin epäuskonnollinen elokuva palkittiin lastenelokuvafestivaaleilla.

Olin Iranissa yhdessä puolisoni kanssa, jonka ohjaama elokuva Onnelin ja Annelin talvi esitettiin festivaaleilla. Elokuvan esityksessä iranilaislapset nauroivat ja reagoivat ihan samoissa kohdissa kuin lapset Suomessa.

Iranilla on maailman suurimmat maakaasuvarat, se on maailman neljänneksi suurin öljyntuottaja, maailman suurimpia kirsikoiden, kurkkujen, taatelien, pistaasipähkinöiden ja vesimelonien tuottajia ja myös yksi maailman johtavista elokuvantuottajamaista.

Keskellä yötä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa yhdessä 80 iranilaisen elokuvantekijän kanssa Onnelin ja Annelin ohjaajalta ja tuottajalta kysyttiin, kuinka suuri osa suomalaisista elokuvista jää viranomaisten päätöksellä lopulta kokonaan esittämättä.

Sensuuri ja itsesensuuri ovat iranilaisille elokuvantekijöille edelleen arkipäivää. Myös Onnelin ja Annelin talvea oli lyhennetty viranomaisten mielestä liian siveettömien kohtausten takia.

Uudistusmielisen Hassan Rouhanin presidenttikaudella ilmaisunvapauden rajoituksia on kuitenkin lievennetty. Kuuluisa naiskirjailija kertoo, kuinka nykyään sensorien kanssa voi jo neuvotella muutoksista. Hänen oma novellinsa kukkulalle ryyppäämään lähteneestä miesseurueesta läpäisi ennakkotarkastuksen, kun kertomuksessa ei kertaakaan nimenomaan mainittu, että herrat nauttivat viinaa.

Viranomaisten määräyksistä ei monissa tapauksissa saa tolkkua – tai tulkinnoista käydään kamppailua.

Ilmansaasteiden hillitsemiseksi Isfahanin keskustassa vietetään joka viikko autotonta tiistaita. Muina päivinä kaduilla onkin katkeamaton jono Peugeoteja ja paikallisesti valmistettuja Saipa-merkkisiä autoja.

Osana ympäristökampanjaa kaupunkilaisia on kehotettu kulkemaan polkupyörällä töihin – mutta toistaiseksi suositus koskee vain miehiä.

Naisten pyöräilyä ei suinkaan ole kielletty laissa. Korkein johtaja Ali Khamenei totesi viime kesänä, että pyöräily on sallittua myös naisille, sillä ehdolla että ”uskonnollisia tapoja noudatetaan”. Tehran Times -lehti tarkensi, että naiset voivat vapaasti pyöräillä kaduilla, kunhan he eivät riko pukeutumissääntöjä.

Kuukautta myöhemmin ajatolla Khamenei esitti toisen fatwan, jonka mukaan naisten pyöräily on sallittua, mutta ei julkisilla paikoilla. Tätä fatwaa ei kuitenkaan julkaistu korkeimman johtajan virallisilla verkkosivuilla, joten sitä ei pidetä lainvoimaisena.

Isfahanissa yksittäisiä naisia näkeekin pyörän selässä, ja päivä päivältä kuulemma aiempaa enemmän.

Uudistajien ja vanhoillisten välistä kiistaa käydään myös korkeimman johtajan ja presidentin kesken.

Perjantaina päivälleen kaksi vuotta sitten allekirjoitetun ydinsopimuksen neuvotellut presidentti Rouhani valittiin viime kuussa uudelleen virkaansa ylivoimaisella ääntenenemmistöllä ennen vanhoillista vastaehdokastaan.

Pian presidentinvaalien jälkeen ajatolla Khamenei on kuitenkin alkanut arvostella presidenttiä julkisesti. Korkeimmille lainoppineille pitämässään puheessa Khamenei varoitti, että jos yhteiskunnan polarisointi jatkuu, presidentti Rouhani voi joutua luopumaan vallasta, kuten kävi ensimmäiselle islamilaisen vallankumouksen jälkeiselle presidentille Abolhassan Banisadrille, jonka vanhoilliset savustivat virasta vuonna 1981.

Papiston nimittämä korkein johtaja vastaa Iranin ulkopolitiikasta, taloudesta, koulutuksesta ja suunnittelusta. Korkein johtaja on myös asevoimien ylipäällikkö. Vaaleilla valittu presidentti toimii ikään kuin pääministerinä, jonka kaikki päätökset korkein johtaja voisi periaatteessa kumota.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kovaa peliä olutmarkkinoilla

KANSAN UUTISET 22.6.2017

Suuren maailman olutmarkkinoilla sanalla sanoen kuohuu. Samaan aikaan kun pienpanimoiden erikoisoluet kasvattavat suosiotaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, bulkkilageroluiden tuotanto on keskittynyt viidelle suurelle panimojätille, jotka omistavat jo yli puolet maailman kaikesta oluttuotannosta.

Ylivoimaisesti suurin olutjättiläinen on Anheuser-Busch InBev, tai lyhyemmin AB InBev. Tämä belgialais-brasilialais-amerikkalainen panimoyhtiö on syntynyt noin parinkymmenen alueellisen suurpanimon lukuisista fuusioista 15 viime vuoden aikana.

AB InBevillä on maailmanlaajuisesti lähes 30 prosentin markkinaosuus oluenmyynnissä. Firman omistamista yli 500 olutmerkistä tunnetuimpia ovat amerikkalainen Budweiser, meksikolainen Corona ja belgialainen Stella Artois.

Maailman toiseksi suurin panimoyhtiö on 170 olutmerkin haltija, hollantilainen Heineken, joka on saanut vuosien ajan näkyvyyttä myös jalkapallon Mestarien liigan virallisena tukijana.

Seuraavaksi suurimmat olutmarkkinoiden johtajat ovat amerikkalainen Molson Coors, kiinalainen CR Beer ja tanskalainen Carlsberg.

Tanskalaisyhtiö omistaa myös suomalaiset suosikkimerkit Karhun ja Koffin sekä suuren osan Ruotsin, Norjan, Venäjän ja Baltian maiden oluentuotannosta.

Globaalien olutmarkkinoiden viime vuosien käänteet ovat pitkälti brasilialaisten ja eteläafrikkalaisten olutkeisarien ansiota.

Ensin vuonna 2002 South African Breweries osti yhdysvaltalaisen Millerin ja nousi maailman toiseksi suurimmaksi panimoyhtiöksi. Eteläafrikkalaiset hankkivat omistuksensa myös useiden Afrikan maiden isoimmat panimot.

Vuonna 2004 Brasilian suurpanimoiden fuusiosta syntynyt AmBev ehdotti belgialaiselle Interbrew’lle yhdistymistä. Tuloksena oli maailman suurin panimoyhtiö, joka sai nimekseen InBev.

Neljä vuotta myöhemmin InBevin brasilialainen pääomistaja Jorge Paulo Lemann teki ostotarjouksen amerikkalaisesta Anheuser-Buschista. Firman uudeksi nimeksi tuli Anheuser-Busch InBev. Seuraavaksi yhtiö hankki haltuunsa Meksikon ja Argentiinan suurimmat panimoyhtiöt.

Viimeisin valtaus tapahtui viime vuonna, kun AB InBev osti eteläafrikkalais-amerikkalaisen SABMillerin ja vakiinnutti asemansa alan ehdottomana markkinajohtajana. Uudella yhtiöllä on yli 50 prosentin markkinaosuus Yhdysvalloissa, Latinalaisessa Amerikassa sekä Afrikan maiden kasvavilla olutmarkkinoilla.

Kilpailuviranomaisten vaatimuksesta uusi panimoyhtiö joutui luovuttamaan joitain omistuksia kilpailijoilleen. Näin esimerkiksi eteläafrikkalaisomistuksessa ollut tšekkiläinen Pilsner Urquell myytiinkin japanilaiselle Asahille.

Hiukan ennen viimeisiä olutkauppoja brasilialaismiljardööri Lemannin sijoitusyhtiö 3G Capital oli hankkinut omistukseensa Burger Kingin sekä ketsuppiyhtiö Heinzin, joka yhdistyi lopulta Kraft Foodsin kanssa Yhdysvaltojen suurimmaksi elintarvikevalmistajaksi.

Maailman suurimpia oluentuottajamaita ovat Kiina, Yhdysvallat, Brasilia, Saksa, Venäjä sekä Meksiko, joka on myös ylivoimaisesti suurin oluen viejä.

Yli viidesosa maailman olutviennistä tulee Meksikosta ja päätyy pääasiassa Yhdysvaltoihin. Seuraavaksi suurimmat oluenviejämaat ovat Hollanti, Belgia ja Saksa. Näistä kaikista maista olutta vietiin viime vuonna yli miljardin dollarin arvosta.

Koko maailman suosituimman yksittäisen olutmerkin paikasta kamppailevat laskutavan mukaan kiinalainen Snow ja amerikkalainen Budweiser. Uutistoimisto Bloombergin mukaan joka kymmenes maailmassa myyty olut on joko Snow tai Budweiser.

Myydyimpien olutmerkkien kärkikymmenikössä on neljä kiinalaista olutmerkkiä, kaksi amerikkalaista ja kaksi brasilialaista. Euroopasta mukaan mahtuu ainoastaan Heineken.

Suomalaiset juhannusoluet ovat suurella todennäköisyydellä joko tanskalaisia tai kotimaisen Olvin valmistamia.

Myydyimmistä olutmerkeistä ei ole vuosiin saanut julkaista tilastoja, mutta eri lähteiden mukaan suosituimpia ovat Carlsbergin Karhu tai Olvin valmistama Pirkka-olut. Kolmanneksi suurimmaksi olutmerkiksi on noussut Olvin valmistama alkujaan virolainen A. Le Coq.

Kotimainen lageroluiden kauppa jakautuu pitkälti Sinebrychoffin, Hartwallin ja Olvin kesken.

Sinebrychoff on ollut tanskalaisen Carlsbergin omistuksessa vuodesta 1999. Karhun ja Koffin lisäksi Sinebrychoff myy Suomessa lisenssillä myös monia AB InBevin merkkejä.

Hartwall myytiin vuonna 2002 brittiläiselle Scottish & Newcastlelle. Vuonna 2008 omistajaksi tuli Heineken, joka puolestaan vuonna 2013 myi Suomen tuotantonsa tanskalaiselle Royal Unibrew’lle.

Kotimaisen Karjalan ja Lapin Kullan lisäksi Hartwallin sortimenttiin kuuluvat myös AB InBevin australialainen Foster’s sekä useat Heinekenin oluet.

Olvi on pysynyt kotimaisessa omistuksessa ruotsalaisen Ikean omistajan Ingvar Kampradin pientä vähemmistöosakkuutta lukuun ottamatta. Olvi on huomattava oluenvalmistaja myös Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Valko-Venäjällä.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Tätä sotaa ei näytetä televisiossa

KANSAN UUTISET 9.6.2017

Yhdysvaltojen erikoisjoukot ja yksityiset palkkasotilaat ovat käyneet jo pidemmän aikaa puolisalaista sotaa Somaliassa terroristiliike Al-Shabaabia vastaan. Yhdysvaltojen iskuista ja amerikkalaissotilaiden läsnäolosta ei puhuta paikallisessa eikä juuri kansainvälisessäkään mediassa, mutta Somaliassa kaikki ovat siitä tietoisia.

Yksi amerikkalaisjoukkojen tukikohdista sijaitsee pienen kukkulan laella Kismayon lentokentän kupeessa. Tukikohdan sisälle ei ole pääsyä, mutta paikallisen osavaltiohallinnon korkea virkamies kertoi minulle alkuvuodesta, että tukikohdassa on jatkuvasti noin toistasataa Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen miestä.

Joka yö amerikkalainen kuljetuskone laskeutuu lentokentän kiitoradalle. Lentokentältä käsin tehdään säännöllisiä lennokki-iskuja sekä amerikkalaisjoukkojen ja Afrikan unionin kenialaisten rauhanturvaajien yhteisiä helikopteri-iskuja Al-Shabaabin maaseudulla sijaitseviin leireihin.

Vielä suurempi amerikkalaistukikohta sijaitsee Neuvostoliiton aikoinaan rakentamassa lentotukikohdassa Baledoglessa sata kilometriä Mogadishusta sisämaahan. Baledoglesta käsin on jo vuosien ajan tehty lennokki-iskuja Al-Shabaabia vastaan.

Tukikohdassa on tällä hetkellä Yhdysvaltojen merijalkaväen erikoisjoukkoja sekä yhdysvaltalaisen turvayhtiön Bancroftin palkkasotilaita, joiden palkka maksetaan kierrättämällä rahat Ugandan kautta. Afrikan unionin rauhanturvaoperaatiossa Somaliassa on mukana yli 6 000 ugandalaista sotilasta.

Paikallisten lähteiden mukaan amerikkalaissotilaat käyvät päivittäin lenkkeilemässä Baledoglen tukikohdan ympäristössä, missä myös Al-Shabaabin taistelijoiden kerrotaan piileksivän.

Mogadishun lentokentän laidalla, pääkaupungin virallisen teloituspaikan takana, on puolestaan Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun CIA:n tukikohta, jossa amerikkalaisagentit kouluttavat Somalian tiedustelupalvelun miehiä sekä Kilveksi (Gaashaan) ja Salamaksi (Danab) kutsuttuja paikallisia erikoisjoukkoja.

Presidentinlinnan lähellä sijaitsevassa Somalian tiedustelupalvelun pidätyskeskuksessa amerikkalaiset agentit ovat kuulustelleet terroristiepäiltyjä jo vuosien ajan. Vangittujen joukossa on myös naapurimaassa Keniassa kiinniotettuja nuoria miehiä.

Barack Obaman presidenttikaudella amerikkalaiset tekivät Somaliassa kymmeniä lennokki-iskuja ja osallistuivat Somalian armeijan ja Afrikan unionin joukkojen kanssa taisteluihin Al-Shabaabia vastaan kouluttajina ja antamalla teknistä tukea.

Viime kuukausina amerikkalaisjoukot ovat olleet yhä keskeisemmin mukana varsinaisissa taisteluissa Al-Shabaabia vastaan. Donald Trumpin ensimmäisiä päätöksiä presidenttinä oli höllentää amerikkalaissotilaiden toimintarajoituksia Somaliassa. Obaman aikana amerikkalaisjoukot saivat ryhtyä tulitaisteluun vain itsepuolustukseksi.

Jo Obaman kaudella amerikkalaiset surmasivat yhdessä ilmaiskussa yli 150 Al-Shabaabin taistelijaa, jotka viettivät sotilaskoulutusleirin valmistujaisjuhlia. Myös useampi Al-Shabaabin komentaja on tapettu lennokilla tehdyssä täsmäiskussa.

Kaikki ei ole silti mennyt suunnitelmien mukaan. Galkayossa tehdyssä ilmaiskussa kuoli 22 paikallisen osavaltiohallinnon sotilasta. Naapuriosavaltion tiedustelulähteet olivat kertoneet amerikkalaisille, että liittolaissotilaat olivat Al-Shabaabin terroristeja.

Viime kuussa amerikkalaissotilas sai puolestaan surmansa helikopterihyökkäyksessä Al-Shabaabin tukikohtaan 60 kilometriä Mogadishun ulkopuolella. Turvayhtiö Bancroftin palkkalistoilla ollut entinen Delta Forcen sotilas kuoli aiemmin Al-Shabaabin hyökkäyksessä Afrikan unionin tukikohtaan Mogadishun lentokentällä vuonna 2014.

Medialle ei tuolloin kerrottu ensimmäisestä amerikkalaissotilaan kuolemasta Somaliassa yli 20 vuoteen.

Yhdysvaltojen kiihtyneet sotatoimet eivät koske pelkästään Somaliaa, vaan Navy Sealit ja muut erikoisjoukot toimivat tällä hetkellä ainakin 20 maassa Afrikassa. Taisteluoperaatioita on tehty viime aikoina islamistijoukkoja vastaan Libyassa ja Malissa sekä Ugandasta alkujaan kotoisin olevaa kiihkomielistä kristillistä sotajoukkoa Herran vastarinta-armeijaa vastaan Keski-Afrikan tasavallassa.

Verkkolehti Vice paljasti viime kuussa, että Afrikan maissa on parhaillaan käynnissä lähes sata amerikkalaisjoukkojen erikoisoperaatiota. Vielä kuusi vuotta sitten erikoisjoukot olivat mukana yhtä monessa taisteluoperaatiossa koko maailmassa. Afrikassa toteutettaviin operaatioihin osallistuu tällä hetkellä lähes 2 000 Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen sotilasta.

Tiedot pohjautuvat Yhdysvaltojen Afrikan sotatoimista vastaavan esikunnan Africomin asiakirjoihin, jotka verkkolehti sai haltuunsa tiedonvapauslain nojalla.

Africomin uusi komentaja Thomas Waldhauser on kiitellyt presidentti Trumpia sotilaiden saamista lisääntyneistä toimintavapauksista, jotka antavat amerikkalaissotilaille luvan ”kohdistaa iskuja nopeammassa tahdissa”.

torstai 25. toukokuuta 2017

Kun Suomen kehitysapu päättyi

KANSAN UUTISET 26.5.2017

Tunnelma oli huipussaan viime joulukuussa radioasema Jamii FM:n pihalla Naliendelen kylässä eteläisessä Tansaniassa. Pienten mangopuiden viereen rakennetun olkikatoksen alle oli kokoontunut iloinen joukko nuoria ja myös kokeneempia radiotoimittajia, jotka kertoivat radiokanavan ohjelmista ja niiden myönteisistä vaikutuksista maaseutukylissä Tansanian köyhimpiin kuuluvalla alueella.

Naliendelen kylästä käsin oli tuotettu ohjelmaa eetteriin vasta kolmen kuukauden ajan, siitä lähtien kun radiokanavalle viime syyskuussa vihdoin myönnettiin lähetyslupa – paikallisen viestintäviraston lähes kuusi vuotta kestäneen hallinnollisen byrokratian jälkeen.

Radiokanavan ohjelmat kuulostivat teknisesti hyvin ammattimaisilta ja ohjelmavirta monin verroin letkeämmältä kuin meikäläisten kanavien aamushow’t. Ohjelmia tehtiin kyläläisten iloista ja surunaiheista, kyläläisten ja nuorten toimittajien yhteisvoimin ja pitkälti kyläläisten odotuksiin vastaten.

Radiotoimittajat ajelivat moottoripyörällä kyliin ohjelmantekoon, usein kyläläisiltä saatujen juttuvinkkien perässä.

Jamii FM:stä oli tullut lyhyessä ajassa ylivoimaisesti kuunnelluin radiokanava Mtwaran alueen maaseudulla. Lähetys ulottui parhaimmillaan 120 kilometrin päähän tavoittaen lähes miljoona radionkuuntelijaa.

Tämä kaikki oli pitkälti suomalaisen kehitysyhteistyön ansiota! Suomen kehitysyhteistyövaroilla remontoitiin radiokanavan käyttöön pieni tyhjillään ollut rakennus. Sen jälkeen pystytettiin 60 metriä korkea lähetysmasto ja hankittiin Italiasta radiolähetin ja antenni. Teknisesti korkeatasoiset studiot koottiin pääasiassa Yleisradion poistokalustosta. Paikallisia nuoria koulutettiin yhteisöradiotoimintaan.

Yhteisöradio pyrkii antamaan äänen maaseudun syrjäseutujen asukkaille, jotka muutoin eivät saisi näkemyksiään esille mediassa. Kun kyläläiset kokevat, että heidän näkemyksiään kuunnellaan, oletuksena on, että he pyrkivät aiempaa aktiivisemmin myös itse vaikuttamaan omien elinolojensa kehittämiseen.

Ruohonjuuritason mediahanke näytti vihdoin saavuttavan toivottuja tuloksia. Pian radiolähetysten käynnistymisen jälkeen kylissä oli jo saatu aikaan lukuisia konkreettisia parannuksia, kun paikalliset viranomaiset olivat kuunnelleet ohjelmia ja pikaisesti puuttuneet niissä käsiteltyihin epäkohtiin.

Kylissä oli rakennettu uusia koululuokkia ja parannettu vedensaantia. Teitä kunnostettiin ja vessoja rakennettiin kyläläisten tekemien valitusten jälkeen. Vammaisia oli saatu liittymään paikalliseen vammaisyhdistykseen ja sen myötä edes jonkinlaisten tukipalvelujen piiriin.

Kahdeksan uutta nuorta toimittajaa oli rekrytoitu mukaan radiotyöhön. Näistä viisi oli naisia. Myös vammaisten oma radioryhmä oli juuri aloittamassa toimintaansa.

Haasteena oli edelleen kanavan oma varainhankinta, joissa kaivattiin vielä kovasti apuja. Varainhankintatyötä sekä erityisesti naisten ja vammaisten ohjelmatuotantoa oli tarkoitus tukea uudessa jatkohankkeessa, jonka rahoituspäätöstä odotettiin päivänä minä hyvänsä.

Vain kaksi päivää ennen joulua Suomesta tuli tieto kielteisestä tukipäätöksestä. Ulkoministeriö totesi, että tuen jatkaminen oli tällä hakukierroksella vaikeaa ”ilman kriittistä perustelua tulosten vaikuttavuudesta ja toiminnan välttämättömyydestä useiden tukivuosien jälkeen”.

Vuosi sitten valmistuneen arviointiraportin mukaan yhteisöradion ja etenkin sen oman varainhankinnan tukemista olisi ehdottomasti tullut jatkaa, jotta radiokanava voisi jatkossa toimia ilman ulkopuolista hankerahoitusta.

Tansanian maaseudun mediatukihankkeeseen myönnettiin kuuden vuoden aikana 280 000 euroa suomalaisten veronmaksajien rahoja.

Journalistien kehitysyhteistyöjärjestö Vikes haki Jamii FM:n toiminnan kestävyyden turvaamiseen tänä vuonna 25 000 euroa osana laajempaa Tansanian mediatukihanketta.

Käynnisteillä ollut radiokanava sinnitteli jo koko viime vuoden aiempien vuosien säästöillä, kun ulkoministeriön edellinen hakukierros peruttiin kokonaan.

Ulkoministeriön virkamiesten työ ei varmasti ole ollut helppoa sen jälkeen kun Juha Sipilän hallitus ilmoitti kaksi vuotta sitten ensi töikseen leikkaavansa kehitysyhteistyön määrärahoja. Sipilän hallituskaudella tuki järjestöjen pienhankkeisiin on vähentynyt alle puoleen.

Vuosia jatkuneen työn jälkeen Jamii FM:n tulevaisuus onkin nyt vaakalaudalla. Radiolähetykset ovat olleet välillä poikki, kun sähkölaskut ovat jääneet maksamatta eikä laitteita ole pystytty huoltamaan.

Jamii FM on kuitenkin saanut paikan päältä pientä tukea Mtwaran alueen rannikon edustalla maakaasua poraavien yhtiöiden yhteiskuntavastuun rahoista.

Suomalainen liikunta-alan kehyjärjestö Liike on puolestaan rahoittanut tyttöjen terveyskasvatusta käsitteleviä radio-ohjelmia.

Tällä viikolla tuli tieto, että Radio- ja televisiotoimittajien liitto tukee Jamii FM:n toiminnan jatkumista 2 000 eurolla.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Neljä kuvaa tulevaisuudesta

KANSAN UUTISET  12.5.2017

Yhdysvaltalainen sosiologi Peter Frase on kirjoittanut kiehtovan kirjan erilaisista tulevaisuudenskenaarioista maailmassa, jossa tavarantuotannon ja monien palvelujen automaatio on tehnyt palkkatyöstä pitkälti tarpeettoman tai toissijaisen.

Kirjassaan Four Futures: Life after capitalism Frase kuvailee neljä erilaista skenaariota elämästä automaation, ilmastonmuutoksen ja nykymuotoisen kapitalismin jälkeen sen mukaan, onko maailma edelleen eliittien käsissä vai pyritäänkö yhteiskunnalliseen tasavertaisuuteen.

Peter Frase viittaa kirjassaan tutkimukseen, jonka mukaan lähes puolet Yhdysvaltojen työpaikoista uhkaa hävitä jo lähitulevaisuudessa, sillä samat työtehtävät voidaan toimittaa tehokkaammin ja edullisemmin tietokoneiden ja robottien avulla.

Perinteisen teollisuustuotannon työpaikoista huomattava osa on jo nyt automatisoitu pakkausteollisuudesta autonvalmistukseen. Frase uskoo, että tietokoneet syrjäyttävät ihmistyövoiman pian myös monissa asiantuntijatehtävissä ja palvelualoilla.

Tietotekniikkayhtiö IBM:n kehittämä supertietokone osaa jo analysoida lakitekstejä ja lääketieteellisiä artikkeleita ja voittaa ihmiset television tietovisassa. Parhaillaan tietokonetta ohjelmoidaan hoitamaan myös erilaisia asiakaspalvelutehtäviä puhelinpalvelusta tekniseen tukeen.

Frasen mukaan tietokone voisi jo nyt ottaa vastaan tilauksen hampurilaisravintolassa ja ohjelmoida robotin valmistamaan aterian. Robottiautojen yleistyminen saattaa puolestaan mullistaa kuljetusalan lähivuosikymmeninä.

Monilla aloilla automaatiota ei ole toistaiseksi otettu käyttöön täydessä mitassa, vaikka tekniset edellytykset ovat olemassa. Frasen mukaan tämä johtuu siitä, että maailmantalouden taantuman vuoksi palkat ovat alhaiset ja tarjolla on paljon työttömiä työnhakijoita.

Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti, mikäli automatisointi tulee halvemmaksi kuin ihmisten tekemä työ. Wall Street Journal -lehden mukaan monet viljelijät Kaliforniassa ovat viime aikoina investoineet uusiin hedelmänpoimintakoneisiin halvan meksikolaisen vierastyövoiman vähentymisen vuoksi.

Peter Frasen ensimmäisessä tulevaisuudenskenaariossa robotit ovat tehneet palkkatyöstä tarpeettoman ja ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset on onnistuttu minimoimaan siirtymällä maailmanlaajuisesti uusiutuvan energian käyttöön. Frase kutsuu tätä aineellisen yltäkylläisyyden ja yhteiskunnallisen tasavertaisuuden maailmaa Marxin esimerkin mukaisesti kommunismiksi.

Frasen kuvailemassa kommunismissa ihmiset eivät enää ole palkkatyön orjia, vaan he voivat keskittyä vapaa-ajanviettoon ja itsensä kehittämiseen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Frasen mielestä kansalaistulo olisi keskeinen keino matkalla kommunismiin. Riittävän suurella kansalaistulolla tulisi olemaan monia tasavertaisuutta edistäviä kerrannaisvaikutuksia. Epämiellyttävistä töistä pitäisi maksaa korkeampaa palkkaa, jotta ihmiset suostuisivat tulemaan töihin.

Myös Frasen toisessa skenaariossa maailmassa vallitsee yltäkylläisyys ja automaatio hoitaa suurimman osan tuotannollisesta työstä. Mutta pieni eliitti omistaa robotit sekä kaikki tuotannon taustalla olevat patentit, viljelykasvien siemenistä erilaisiin tekijänoikeuksiin.

Frase kutsuu tätä tulevaisuudenskenaariota rentismiksi, englannin kielen vuokranmaksua tarkoittavan sanan mukaan.

Rentismissä useimpien täytyy edelleen tehdä palkkatyötä erilaisten käyttölisenssien maksamiseksi. Ihmiset kehittävät työkseen uusia patentteja tai työskentelevät mainosalalla, tekijänoikeuskiistoja selvittävinä juristeina tai vartiointialalla.

Frasen kolmannessa skenaariossa automaatio on edennyt, mutta ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei ole ehditty torjua ajoissa. Luonto on köyhtynyt, laajat alueet ovat jääneet kohonneen merenpinnan alle, mutta olemassa olevia haasteita pyritään ratkaisemaan kaikkien tarpeet huomioon ottaen ja ekologisesti kestävällä tavalla. Joukkoliikennettä kehitetään, kulutusta hillitään ja kaikille turvataan kansalaistulo. Tätä skenaariota Frase kutsuu sosialismiksi.

Frasen neljäs ja viimeinen skenaario on eksterminismi. Siinä rikas valtaapitävä luokka on sulkeutunut robottiensa kanssa asein vartioitujen muurien taakse ilmastoituihin keitaisiinsa ihmiskunnan enemmistön kärsiessä ulkona kuumuudesta ja oikullisista sääilmiöistä.

Koska hallitseva eliitti ei tarvitse suurinta osaa ihmisistä edes työvoimaksi, ylijäämäpopulaatio voidaan laittaa vankiloihin, pakolaisleireihin tai ääritapauksissa heidät voidaan surmata.

Peter Frase muistuttaa kirjassaan, ettei mikään näistä skenaarioista ole millään tavalla vääjäämätön tulevaisuudenkuva, vaan tulevaisuus on poliittisen kamppailun ja yhteisten poliittisten päätösten tulosta. Pahimmat dystopian kuvaukset tulisi hänen mielestään ymmärtää varoituksen sanana. Positiiviset skenaariot voisivat puolestaan toimia itseään toteuttavina malleina.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Sosialismin alkeita amerikkalaisille

KANSAN UUTISET 28.4.2017

Miksi sosialistit puhuvat niin paljon työväenluokasta? New Yorkin yliopiston sosiologian professorilla Vivek Chibberillä on tapana esittää tämä kysymys opiskelijoilleen ja tapaamilleen aktivisteille.

Useimmin kuultu vastaus on, että työläiset ovat kaikkein sorretuin ryhmä kapitalismissa ja siksi heidän etujaan pitää puolustaa.

Chibberin mukaan on tietenkin totta, että työtätekevät ovat kapitalistisessa järjestelmässä monin tavoin nöyryytettyjä, ajatellaanpa vaikka huonosti palkattuja pätkätyöläisiä, tylsää liukuhihnatyötä tekeviä tai etelän maiden hikipajojen työoloja.

Mutta onhan olemassa monia muitakin epäoikeudenmukaisuuksista kärsiviä ryhmiä, kuten rodulliset vähemmistöt, naiset tai vammaiset. Miksi nimenomaan työläiset asetetaan sosialismissa taistelun keskiöön?

Chibberin mukaan tärkeimpänä syynä on se, että työläisillä on valta vaatia muutoksia, sillä koko järjestelmä on heistä riippuvainen. Jos työläiset päättävät mennä lakkoon, työnantajien ja omistajien voitot tyrehtyvät.

Työväenluokan yhteiskunnallisia saavutuksia voisi luetella pitkään. Chibberin mukaan miltei kaikki viime vuosisadalla tapahtuneet parannukset köyhien elinoloissa tai kansalaisoikeuksissa ovat olleet tulosta työläisten kamppailusta parempien työlakien, hyvinvointipalvelujen tai äänioikeuden puolesta – sekä Euroopassa, Yhdysvalloissa että globaalissa etelässä.

Vivek Chibberin kirjoitus löytyy Yhdysvalloissa viime vuoden puolella julkaistusta kirjasta The ABC’s of Socialism (Sosialismin aakkoset).

Se on Brooklynissa New Yorkissa toimitetun vasemmistolaisen Jacobin-lehden nuorten aktivistien kokoama helppolukuinen ja rennolla otteella kirjoitettu pamfletti, joka on saanut Yhdysvaltojen rannikkokaupunkien collegeopiskelijoiden keskuudessa jo jonkinlaisen kulttimaineen.

Kirjan ympärillä järjestetään lukupiirejä kymmenissä kaupungeissa. Kirjan artikkelit ovat myös luettavissa verkosta.

Kalifornialainen marxilaisen sosiologian veteraani Erik Olin Wright kumoaa omassa artikkelissaan myytin siitä, että kapitalismi edustaisi nimenomaan vapautta ja demokratiaa. Wrightin mielestä ei ole todellista vapautta, että ihmiset joutuvat toimeentulon saamiseksi tekemään työtä yhdeksästä viiteen työnantajan asettamilla ehdoilla – tai että täytyy jatkuvasti pelätä menettävänsä työpaikkansa.

Kapitalistisessa järjestelmässä poliitikot ovat Wrightin mukaan eliittien talutusnuorassa. Yhtiöt voivat poliittisilta päätöksentekijöiltä kysymättä päättää siirtää tuotantonsa ja työpaikkansa jonnekin muualle, missä voitot ovat suurempia.

Kuntatyöntekijöiden liiton toimitsija Chris Maisano puolestaan puuttuu kirjoituksessaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkineen Bernie Sandersin puheeseen, jossa tämä kutsui kirjastoja, palokuntaa ja poliisia sosialistisiksi instituutioiksi, koska niitä rahoitetaan verovaroilla.

Mutta eiväthän verovarat tee poliisista sosialistista, Maisano oikaisee. Todellinen sosialismi ei hänen mukaansa tarkoita laajaa julkista hallintoa, vaan sitä, että ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten yhteisiä asioita hoidetaan, oli sitten kyse kouluista, sosiaaliturvasta tai kaupunkisuunnittelusta.

Kirjan muissa artikkeleissa ehdotetaan kaikkein rikkaimpien verotuksen kiristämistä, julkista terveydenhuoltoa, maksutonta päivähoitoa, tukea taiteelle ja kulttuurille sekä joukkoliikenteen kehittämistä.

Kirjoittajat pohtivat myös kapitalismin yhteyttä Yhdysvaltojen sotapolitiikkaan sekä kysyvät, pitäisikö feministien olla sosialisteja.

Yhdessä kirjoituksessa vastataan kysymykseen, saako sosialistisessa yhteiskunnassa edelleen omistaa rakkaat vinyylilevynsä.

Sosialismin aapiskirjan toimittajat kertovat opuksen syntyneen suuren kysynnän vuoksi, kun Bernie Sandersin vaalikampanjan aikana Jacobin-lehden sähköpostitili täyttyi kysymyksillä sosialismin peruskäsitteistä.

Yhdysvalloissa sosialismin suosio on ollut jo jonkin aikaa hyvin korkealla nuorten aikuisten ikäluokissa. Vuonna 2011 tehdyn mielipidekyselyn mukaan noin puolet 18–29-vuotiaista yhdysvaltalaisista suhtautui sosialismiin myönteisesti. Kapitalismiin myönteisesti suhtautuvia oli vain 43 prosenttia vastaajista.

Sosialistiksi itseään luonnehtiva Sanders olisi toisen kyselyn mukaan voittanut Donald Trumpin presidentinvaalissa selvin lukemin, mikäli demokraatit olisivat valinneet hänet ehdokkaakseen.

Sosialistit ovat olleet myös näkyvästi mukana Yhdysvaltojen viime aikojen protestiliikkeissä, tasaisempaa tulonjakoa vaativassa Occupy-liikkeessä, poliisiväkivaltaa vastustavassa Black Lives Matter -liikkeessä, 15 dollarin vähimmäistuntipalkkaa vaativassa kampanjassa sekä naisten suurmielenosoituksissa presidentti Trumpia vastaan.

Sosialistijärjestöjen jäsenmäärät ovat yli kaksinkertaistuneet kuluneen vuoden aikana, mutta edelleen vain 11 prosenttia Yhdysvaltojen palkansaajista kuuluu ammattiliittoon.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kovaa puhetta Tiranan kadulla

KANSAN UUTISET 13.4.2017

Albanian pääkaupungissa Tiranassa kevät on jo pitkällä ja politiikkaa käydään kadulla. Hallituksen eroamista vaativat opposition edustajat ovat pystyttäneet pääministerin toimiston edustalle kaupungin pääbulevardille ison teltan, jossa keski-ikäiset äijät istuvat päivät pitkät pelaamassa korttia. Kovaäänisistä raikaavat Michael Jacksonin takavuosien hittikappaleet kuuluvat korttelien päähän.

Oikeistolaisen demokraattipuolueen kannattajina esiintyvät miehet ovat maksettuja mielenosoittajia. Oppositiojohtaja Lulzim Basha syyttää pääministeri Edi Raman hallitusta yhteistyöstä maan huumeparonien kanssa, jotka ovat hänen mukaansa rahoittaneet valtaapitävän sosialistipuolueen vaalikampanjaa.

Oppositio vaatii virkamieshallituksen perustamista ennen kesäkuussa pidettäviä parlamenttivaaleja. Jollei vaatimuksiin suostuta, demokraattipuolue aikoo boikotoida vaaleja.

Telttamielenosoitus on jatkunut kohta kaksi kuukautta. Helmikuussa Lulzim Basha kehotti kannattajiaan hajottamaan ikkunoita ja puhkomaan autonrenkaita protestiksi hallitusta vastaan ja iskemään nyrkillä kaikkia, jotka kohtelevat heitä huonosti. Vielä kaksi vuotta sitten Basha toimi Tiranan pormestarina.

Pääministerin toimiston edustalla on ollut toistaiseksi kuitenkin päällisin puolin rauhallista. Poliisit katselevat vierestä, kun Basha pitää hallituksen vastaisia puheita tv-kameroiden edessä, vaikka hän on syytettynä yllyttämisestä väkivaltaan. Syyte voi johtaa pahimmassa tapauksessa kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.

Pääministeri Edi Rama, entinen kuvataiteen professori ja maajoukkuetason koripalloilija, pitää opposition katukampanjaa yrityksenä hidastaa oikeuslaitoksen uudistuksia, joihin tarvitaan parlamentin hyväksyntä. Pääministerin mukaan oppositio haluaa suojella tuomioistuimissa merkittävissä asemissa olevia korruptiosta epäiltyjä demokraattipuolueen kaadereita.

Oikeuslaitoksen reformien viivästyminen on nyt esteenä Albanian EU-jäsenyysneuvottelujen jatkumiselle.

Paljosta puheesta huolimatta kukaan ei ole vielä onnistunut esittämään pitäviä todisteita pääministeri Raman henkilökohtaisista yhteyksistä huumekauppiaiden kanssa. Selvää on kuitenkin se, että sosialistihallitus ja sitä edeltänyt oikeistohallitus eivät kumpikaan ole onnistuneet pysäyttämään kannabiksen salakuljetusta Italiaan ja Kreikkaan.

Sisäministeri Saimir Tahiri joutui viime kuussa eroamaan, kun paljastui, että hän oli poistanut huumekauppaa koskevia rikosrekistereitä poliisin tietokannasta.

Albania on ollut jo vuosien ajan Euroopan johtava kannabishampun kasvattaja. Huomattava osa kannabistuotannosta oli pitkään peräisin Lazaratin kylästä maan eteläisessä vuoristossa. Edi Raman pääministerikauden alussa vuonna 2014 poliisin erikoisjoukot miehittivät kylän kolme päivää kestäneen tulitaistelun jälkeen ja tuhosivat viljelmät.

Sitä ennen alueella tuotettiin vuosittain 900 tonnia kannabishamppua, jonka arvo oli Italian katukaupassa 4,5 miljardia euroa. Summa on suurempi kuin Albanian valtion vuosibudjetti.

Lazaratin poliisirynnäkön jälkeen huumetuotanto levisi nopeasti maan muihin osiin. Italian poliisin mafianvastaisen yksikön johtajan mukaan kannabiksen vienti Albaniasta Italiaan kolminkertaistui viime vuonna.

Albanian maaseudulla kannabiksen kasvattamisesta on tullut monille ratkaisu työttömyyteen. Viime vuonna 18 prosenttia albanialaisista oli ilman työtä. Toimeentulotuen suuruus on 75 euroa kuussa perhettä kohden.

Lazarat oli pitkään ainoa alue Albanian maaseudulla, joka ei kärsinyt muuttoliikkeestä maalta kaupunkiin.

Kesän lähestyessä Albania odottaa turisteista lohtua maan talouteen. Matkailuala työllistää välillisesti jo lähes 300 000 ihmistä, mikä vastaa neljäsosaa maan työpaikoista.

Adrianmeren hiekkarannat, Tiranan kahvilat ja maan halpa hintataso houkuttelevat matkailijoita Albaniaan. Monia kiinnostavat myös kommunismin aikakaudella rakennetut bunkkerit, joista osasta on tehty baareja tai kommunismin ajan julmuuksista kertovia museoita. Tiranassa ja Durresissa monet bunkkerit on tosin täytetty kivillä tai niitä käytetään vessoina.

Kommunistijohtaja Enver Hoxha rakennutti satoja tuhansia betonibunkkereita puolustaakseen maata kuviteltuja vihollisia vastaan sekä lännestä että idästä. Hoxha katkaisi välinsä Neuvostoliiton ja Jugoslavian kanssa ja erosi Varsovan liitosta vuonna 1968. Kommunismin ajan vainoissa katosi ja surmattiin ainakin 6 000 ihmistä.

Siirtyminen kommunismista markkinatalouteen ei ollut helppoa. Harvat ovat rikastuneet, mutta samalla köyhyys ja eriarvoisuus ovat riistäytyneet käsistä.

Kommunistihallinnon autonkuljettajana nuorena miehenä työskennelleen taksikuskin mielestä jotkut asiat olivat ennen paremmin.

”Kommunismin aikana oli hyvä maksuton terveydenhuolto ja kaikki kävivät 12 vuotta koulua. Kirjallisuus ja taide kukoistivat, ja maassa tehtiin hienoja elokuvia.”

torstai 30. maaliskuuta 2017

Ovatko transnaiset oikeita naisia?

KANSAN UUTISET 31.3.2017

Maailmankuulu nigerialainen kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie herätti hiljattain kohua toteamalla tv-haastattelussa, että transsukupuoliset naiset eivät ole samalla tavalla naisia kuin miesvaltaisessa yhteiskunnassa tyttöinä varttuneet biologiset naiset.

Miespuolisina kasvaneet ja vasta myöhemmässä elämänvaiheessa sukupuoltaan vaihtaneet transnaiset olivat Adichien mielestä päässeet osallisiksi kaikista poikien ja miesten nauttimista etuoikeuksista eikä heidän kokemuksiaan siksi voinut rinnastaa koko ikänsä naispuolisina eläneiden naisten kokemuksiin.

Nyt jo kaksi suosittua kirjaa feminismistä julkaissut Adichie joutui kommenttiensa ansiosta brittiläisen ja amerikkalaisen median pyöritykseen. Monet transnaiset pitivät Adichien näkemyksiä pöyristyttävinä.

Tv-sarjasta Orange is the new black tunnettu näyttelijä Laverne Cox kertoi lapsuudestaan tyttömäisenä poikana mustien yhteisössä Yhdysvaltojen etelävaltioihin kuuluvassa Alabamassa. Häntä kiusattiin jatkuvasti, eikä hän tosiaankaan nauttinut mistään etuoikeuksista.

”Ennen sukupuolenkorjausta minua kutsuttiin tytöksi, ja sen jälkeen minua on usein nimitetty mieheksi”, Cox tviittasi.

Nigerialainen transsukupuolinen huippumalli Miss Sahhara kertoi BBC:n haastattelussa, kuinka hänen setänsä hakkasivat häntä, koska ”kaikille oli ilmiselvää, että hän oli tyttö pojan vartalossa”. Teini-ikäisenä hänet vangittiin pelkän ulkonäkönsä vuoksi.

Nykyään Lontoossa asuva Miss Sahhara antaa sosiaalisen median välityksellä vertaistukea nigerialaisille nuorille, jotka ovat joutuneet sukulaisten tai viranomaisten mielivallan kohteeksi sukupuoli-identiteettinsä vuoksi. Nigerian pohjoisosissa homoiksi epäillyt voivat saada lain mukaan jopa kuolemantuomion.

”On pikemminkin etuoikeus syntyä samaan biologiseen sukupuoleen, johon itse kokee kuuluvansa”, kiteytti yhdysvaltalainen verkkolehti Vox.

Chimamanda Ngozi Adichiesta on tullut kirjojensa ja esiintymistensä ansiosta eräänlainen feminismin superjulkkis. Hän on julkaissut kolme romaania, jotka ovat kaikki olleet suurmenestyksiä.

TED-tapahtumassa pidettyyn puheeseen perustuva pamfletti Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä jaettiin tänä keväänä Suomessa kaikille peruskoulun ysiluokkalaisille.

Adichien puheen ja kirjan keskeinen sanoma on, että tyttöjen ja myös poikien tulisi saada olla sellaisia kuin ovat ilman kahlitsevia ja kutistavia sukupuolirooleja.

Amerikkalaislaulaja Beyoncé sämpläsi Adichien feminismipuhetta hittikappaleeseensa, ja Diorin muotitalo painatti puheen sitaatteja Pariisin muotiviikolla lanseerattuihin t-paitoihin. Viime syksynä Adichie ryhtyi brittiläisen kosmetiikkamerkin mannekiiniksi.

Adichie tunnetaan myös yli 15 miljoonaa katselukertaa verkossa saaneesta aiemmasta puheestaan, joka kertoi yhden totuuden stereotypioiden vaaroista.

Transsukupuolisia koskevien kommenttiensa jälkeen Adichie joutui moneen kertaan tarkentamaan sanomisiaan. Hänen tarkoituksenaan ei ollut vähätellä väärään biologiseen sukupuoleen syntyneiden henkilöiden kokemaa tuskaa, vaan ennemminkin korostaa sitä, että nämä kokemukset ovat toisenlaisia kuin tyttöjen ja naisten kokemukset sukupuolirooleja korostavassa maailmassa.

Jatkokeskustelussa monet olivat sitä mieltä, että Adichie olisi voinut vastata toisin päin ja todeta, että totta kai transnaiset ovat naisia, vaikka heillä onkin ollut aiemmassa elämässään toisenlaiset kokemukset kuin naispuolisiksi syntyneillä tytöillä.

Transnaisilla on myös keskenään hyvin erilaiset taustat. Jotkut ovat olleet feminiinejä jo lapsina, kun taas esimerkiksi Kardashianin perheen tosi-tv-sarjasta tunnettu Caitlyn Jenner oli aikoinaan miesten kymmenottelun olympiavoittaja.

Adichien puolustukseksi on sanottava, että hänen kohua herättäneet kommenttinsa tv-haastattelussa olivat suora vastaus toimittajan kysymykseen, ovatko transnaiset ikään kuin vähemmän ”oikeita naisia”, koska he ovat varttuneet miespuolisina kaikkine siihen liittyvine etuoikeuksineen.

Tätä mieltä oli BBC:n Naisten tunnin toimittaja Jenni Murray, joka Sunday Times -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa kehotti transnaisia olemaan ylpeitä omasta itsestään, mutta heidän ei pitäisi väittää olevansa ”oikeita naisia”.

Sukupuolivähemmistöt elävät parhaillaan kaikkein parasta ja kaikkein huonointa aikaa, arvelee Oaklandissa Kaliforniassa toimivan transsukupuolisten lakiasiainkeskuksen entinen johtaja Masen Davis.

Davisin mukaan transsukupuolisten juridinen asema on parantunut ja myös asenteet sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta kohtaan ovat muuttuneet.

Samaan aikaan transsukupuoliset kärsivät kuitenkin korkeasta työttömyydestä, köyhyydestä ja väkivallasta. Yhdysvalloissa lähes 80 prosenttia transsukupuolisista kertoo kokeneensa kiusaamista koulussa. Viime vuonna Yhdysvalloissa tapettiin ainakin 20 transnaista, useimmat heistä mustia tai latinotaustaisia.