torstai 14. helmikuuta 2019

Tuontitavaraa Los Angelesista

KANSAN UUTISET 15.2.2019

Taksinkuljettaja pudistaa päätään kuullessaan osoitteen. San Salvadorin historiallisessa keskustassa on vaarallista, hän sanoo. Enkö voisi mennä asumaan San Benitoon, kaupungin rikkaiden lähiöön, jossa on hyviä ravintoloita ja ostoskeskuksia, hän kysyy.

El Salvador on maailman henkirikostilastoissa parhaillaan toisella sijalla, heti Venezuelan jälkeen. Turvallisuustilanne on pahin juuri pääkaupungissa San Salvadorissa, jossa rikollisjengit taistelevat reviireistä laitakaupungin työläiskortteleissa.

El Salvador oli pitkään maailman murhatilastojen kärjessä. Viiden viime vuoden aikana maassa on surmattu väkivaltaisesti lähes 25 000 ihmistä. Kuolleiden määrä on suurempi kuin sotaa käyvissä maissa Libyassa tai Somaliassa.

Huolestunut taksikuski suostuu lopulta lähtemään ajamaan mutta soittaa vielä tien päältä hotelliin ja tarkistaa, että majapaikka on varmasti turvallinen.

San Salvadorin keskustassa kaupungin kuuluisan katedraalin kupeessa on päiväsaikaan vieri vieressä markkinakojuja, joissa myydään naisten alusvaatteita, t-paitoja, elektroniikkaa ja kaikenlaista rihkamaa. Mutta markkinahumusta huolimatta köyhyys on silmiinpistävää. Iäkkäämpi mies puvuntakissa kulkee kadulla yrittäen myydä käytettyä tuuletinta, toiset vaatehenkareita.

Auringon laskiessa ihmiset nopeuttavat askeliaan, jotta ehtivät kotiin ennen pimeää. Rikollisjengi Mara Salvatrucha, MS-13, hallitsee myös pääkaupungin keskustaa. Joka ikinen torikauppias maksaa jengille suojelurahaa, jota käydään keräämässä yleensä päivittäin.

Kilpailevan Barrio 18 -jengin ryhmittymä onnistui kolme vuotta sitten pysäyttämään lähes koko El Salvadorin bussiliikenteen. Ihmiset eivät päässeet pariin viikkoon työpaikoilleen tai kouluun. Kymmenkunta bussinkuljettajaa ammuttiin hengiltä jengin julistaman joukkoliikennekiellon uhmaamisesta.

Viime vuosina yhä useammat elsalvadorilaiset ovat paenneet maasta ja pyrkineet pääsemään Yhdysvaltoihin – aiemmin ihmissalakuljettajien armoilla, viime syksynä myös suurissa ihmiskaravaaneissa. Monet lähtevät työn ja paremman elintason toivossa, mutta vielä useammat jengien aiheuttaman turvattomuuden vuoksi.

El Salvadorin jengit saivat alkunsa 1980-luvun Los Angelesissa. Tuolloin sadat tuhannet ihmiset pakenivat El Salvadorin veristä sisällissotaa Yhdysvaltoihin ja useimmat heistä päätyivät juuri Los Angelesiin tai muualle eteläiseen Kaliforniaan.

Presidentti Ronald Reaganin johdolla Yhdysvallat tuki massiivisesti El Salvadorin oikeistohallitusta sodassa vasemmistosissejä vastaan. Yhdysvaltojen aseistamat äärioikeiston kuolemanpartiot kiduttivat ja surmasivat opiskelijoita, maatyöläisiä ja muita kapinallisiksi epäiltyjä.

Samaan aikaan kesäolympialaisiin valmistautuvassa Los Angelesissa katujengit taistelivat keskenään huumeiden katukaupan reviireistä. Myös monet elsalvadorilaisten perheiden nuoret liittyivät jengeihin, osa meksikolaistaustaisten nuorten 18th Streetin jengiin, osa Mara Salvatruchaan, salvadorilaisten jengiin, joka koostui alun perin lähinnä hevimusiikin faneista.

Vihamielisyydet kahden jengin välillä alkoivat, kun 18th Streetin jengiin kuulunut teinipoika surmasi MS-13:een kuuluneen pojan Uzi-konepistoolilla yhteisen illanvieton päätteeksi vuonna 1989.

Kostoiskut katujengien välillä jatkuivat vuosien ajan mutta eivät levinneet Los Angelesin latinokorttelien ulkopuolelle ennen kuin Bill Clintonin presidenttikaudella 1990-luvun jälkipuoliskolla, kun Yhdysvallat rupesi karkottamaan rikoksista tuomittuja siirtolaisia näiden entisiin kotimaihin.

Lähes koko ikänsä Los Angelesissa eläneet karkotuspäätöksen saaneet jenginuoret toivat katujengit ja jengisodat lopulta myös El Salvadoriin. Vieraassa ympäristössä sisällissodasta vasta toipuvassa El Salvadorissa nuoret ryhtyivät tekemään sitä mitä osasivat, pikkurikollisuutta ja suojelurahan kiristystä paikallisilta yrittäjiltä. Jengit kasvoivat, kun slummeista liittyi lisää teini-ikäisiä nuoria mukaan.

Oikeistohallitukset vastasivat rikollisuuden kasvuun kovalla kädellä. Vankiloissa rikollisjengit organisoituivat entistäkin vahvemmiksi ja rupesivat suunnittelemaan laajentumista elsalvadorilaisten siirtolaisten perässä myös Yhdysvaltojen itärannikolle.

Presidentti Donald Trump käyttää MS-13-jengiä nyt lyömäaseena maahanmuuttajavastaisessa propagandassaan, vaikka Yhdysvalloissa se on pieni tekijä moniin muihin latinojen tai mustien katujengeihin verrattuna. Trump on uhannut karkottaa maasta kiinniotettujen MS-13:n jäsenten lisäksi myös lähes 200 000 väliaikaisen oleskeluluvan saanutta elsalvadorilaista siirtolaista, jotka ovat asuneet ja työskennelleet Yhdysvalloissa jo vuosikymmenten ajan.

Tämä johtaisi El Salvadorissa katastrofiin, sillä paluumuuttajille ei ole työpaikkoja ja todennäköisesti Yhdysvalloista tulleet perheet joutuisivat entisessä kotimaassaan jengien kiristyksen kohteeksi.

torstai 31. tammikuuta 2019

Hipsteristä El Salvadorin pelastajaksi

KANSAN UUTISET 1.2.2019

San Salvadorin ulosmenoväylillä ei voi olla huomaamatta, että vaalit ovat tulossa El Salvadoriin. Valtavissa ulkomainoksissa vuorottelevat ”Työväen presidentti” Carlos Calleja ja ”Koko kansan Hugo”, istuvan vasemmistohallituksen ex-ulkoministeri Hugo Martinez.

Mielipidekyselyjen mukaan kummallakaan ehdokkaalla ei ole juuri kannatusta äänestäjien keskuudessa. Työväen presidentiksi tituleerattu Calleja on El Salvadorin suurimman supermarketketjun omistaja ja äärioikeiston Arena-puolueen ehdokas. Hugo Martinez on entisen vapautusliikkeen, Farabundo Martín vapautusrintaman FMLN:n ehdokas ja todellisuudessa kyllä kaikkea muuta kuin koko kansan suosikki tulevana sunnuntaina pidettävissä vaaleissa.

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen kutakuinkin varma voittaja on 37-vuotias Nayib Bukele, palestiinalaistaustaisen liikemiessuvun perillinen ja somejulkkis, joka julkaisee Instagramissa kuvia uusista värikkäistä sukistaan.

Bukele valittiin yllättäen San Salvadorin pormestariksi neljä vuotta sitten vasemmistopuolue FMLN:n ehdokkaana. Nuori pormestari kamppaili miljoonakaupungin rikollisuutta vastaan rakentamalla jalkapallokenttiä slummeihin ja järjestämällä katuvalot kaikkialle kaupunkiin. Skeittaaminen sallittiin kaupungin historiallisen keskustan aukioilla.

Reilu vuosi sitten Bukele kuitenkin erotettiin puolueesta sen jälkeen kun hän oli arvostellut presidenttiä ja ilmoittanut pyrkivänsä itse maan johtoon. Lopullisen välirikon syynä oli kaupunginvaltuuston kokouksessa sattunut välikohtaus, jossa Bukele haukkui puoluetoveriaan noidaksi.

Vasemmistopuolue FMLN on ollut hallitusvastuussa kohta kymmenen vuotta, aluksi entisen tv-toimittajan Mauricio Funesin presidenttikaudella vuosina 2009–2014, ja viimeiset viisi vuotta entisen sissijohtajan Salvador Sánchez Cerénin johdolla.

Vasemmiston saavutuksia ovat maksuton terveydenhuolto, sosiaaliavustukset kaikkein köyhimmille, eläkkeiden maksaminen vanhuksille sekä ilmaisten kenkien, koulupukujen ja ruokailun järjestäminen kaikille koululaisille.

Kaksi vuotta sitten El Salvador kielsi kokonaan mineraalikaivokset, joiden pelätään saastuttavan vesistöjä ja pohjavettä.

FMLN-puolueen maine kuitenkin ryvettyi korruptioskandaaleissa. Ex-presidentti Mauricio Funes karkasi naapurimaahan Nicaraguaan jäätyään kiinni 350 miljoonan dollarin kavalluksista. Valtion varoista oli maksettu hänen naisystävänsä kauneusleikkauksia Los Angelesissa.

Presidentti Sánchez Cerén teki puolestaan salaisen sopimuksen maata riivaavien jengien kanssa, mutta lähetti myöhemmin turvallisuusjoukkojen kuolemanpartiot surmaamaan jengien jäseniksi epäiltyjä nuoria laitakaupunkien slummeissa.

Vuosi sitten pidetyissä parlamenttivaaleissa lisäpaikkoja saanut oikeisto on myös onnistunut estämään vasemmiston aloitteiden etenemisen ja ryhtynyt kampanjoimaan veden yksityistämisen puolesta.

Mielipidekyselyn mukaan enää vain 17 prosenttia elsalvadorilaisista kannattaa istuvaa presidenttiä, eikä oikeiston kannatus ole sen häävimpi.

Kuuden miljoonan asukkaan El Salvadorin tilanne on kaikin puolin lohduton. Maa on maailman henkirikostilastojen kärjessä. Suojelurahojen perinnästä keskenään kilpailevat jengit hallitsevat ihmisten arkea. 38 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä, ja talouskasvu junnaa paikallaan.

Vientituloja saadaan kahvista sekä t-paitojen ja sukkahousujen valmistuksesta. Huomattava osa väestöstä tulee toimeen Yhdysvalloissa asuvien sukulaisten rahalähetyksillä.

Kukaan presidentinvaalien ehdokkaista ei ole puhunut vaalikampanjan aikana rikollisuudesta, sillä kaikki ehdokkaat ovat tehneet sopimuksia jengien kanssa – myös Nayib Bukele ollessaan pääkaupungin pormestarina. Jengien on annettu jatkaa suojelurahan kiristämistä kauppiailta ja bussiyhtiöiltä, ja vastaavasti jengit ovat luvanneet ääniä vaaleissa niiden hallitsemilta alueilta.

Sunnuntain vaaleissa selviää, valitaanko Nayib Bukele presidentiksi heti ensimmäisellä kierroksella vai järjestetäänkö toinen vaalikierros maaliskuussa. Viimeisissä mielipidekyselyissä hänen kannatuksensa on ollut 50 prosentin molemmin puolin.

Bukele edustaa vaaleissa oikeistolaista Gana-puoluetta, mutta on sanoutunut irti sen politiikasta. Hänen oma Uudet ideat -liikkeensä ei ehtinyt rekisteröityä puolueeksi ajoissa.

Bukelen kannattajat tulevat kaikista yhteiskuntaluokista ja ikäryhmistä. Tukijoukoissa on mukana työväenliikkeen aktiiveja, kaupunkien nuoria hipstereitä sekä uskonnollisten herätysliikkeiden jäseniä.

Bukelen poliittiset linjaukset ovat jääneet epäselväksi. Hän ei ole kampanjoinut eriarvoisuutta vastaan eikä ottanut kantaa yksityistämiseen. Hän ei ole myöskään paljastanut rahoittajiaan tai ministeriehdokkaitaan. Keskeinen kysymys liittyy myös siihen, kuinka hän tulee saamaan läpi uudistuksiaan parlamentissa, jossa Gana-puolueella on vain kymmenen paikkaa 84:stä.

torstai 17. tammikuuta 2019

Nicaraguan uusi perhedynastia

KANSAN UUTISET 18.1.2019

Olin tarkalleen 30 vuotta sitten, tammikuussa 1989, vähän yli parikymppisenä nuorena toimittajana solidaarisuusmatkalla Nicaraguassa. Yhdessä nykyisen vaimoni kanssa osallistuimme suomalaiseen kahvinpoimintaprikaatiin. Oli kulunut kymmenen vuotta sandinistien vallankumouksesta, jossa maata vuodesta 1936 hallinnut Somozan sukudynastia syöstiin vallasta.

Kolmen viikon ajan poimimme kahvia Matagalpan kaupungin lähettyvillä olevilla vuorenrinteillä. Sen jälkeen oli vuorossa sandinistipuolueen järjestämää poliittista ohjelmaa sekä viikon verran lomaa, jonka vietimme tulevan kihlattuni kanssa kiertelemällä eri puolilla maata pääasiassa liftaamalla.

Kymmenen vallankumousvuoden aikana maahan oli rakennettu yli 5 000 koulua. Väestön lukutaitoisuus oli saatu nostettua 50 prosentista 88 prosenttiin. Sandinistihallitus oli järjestänyt maksuttoman terveydenhuollon, maksuttomat päiväkodit sekä minimipalkan kaikille työntekijöille.

”Meitä on kohdeltu ihmisinä vain kymmenen vuotta. Meillä on ollut oikeus puhua vapaasti vasta kymmenen vuotta. Olemme olleet ihmisiä kymmenen vuotta”, arveli La Pintadan kahvitilan luottamusmies Kansan Uutisiin kirjoittamassani jutussa.

Samaan aikaan Yhdysvaltojen tukemat contrasissit kävivät sotaa Nicaraguan maaseudulla ja tekivät iskuja syrjäseutujen terveyskeskuksiin ja muihin siviilikohteisiin. Sodassa kuoli yli 40 000 ihmistä.

Palasin joulun alla näihin samoihin maisemiin. Elintaso oli noussut selvästi 30 vuodessa. Maan pääkaupungissa Managuassa oli nyt valtavia ostoskeskuksia, joiden pihaan ajettiin katumaastureilla. Matagalpassa kodinkoneliikkeet kilpailivat siitä, kuka lupasi isommat alennukset joulunviettoon valmistautuvalle keskiluokalle.

Samalla eriarvoisuus oli riistäytynyt käsistä. Pääkaupungin tienristeyksissä lapset jongleerasivat appelsiineilla toivoen, että autoilijat antaisivat heille kolikoita.

Nicaragualaisilla oli takanaan vaikea ja surullinen vuosi. Huhtikuussa opiskelijat lähtivät kaduille osoittamaan mieltään eläkemaksujen nostoa ja eläkkeiden leikkauksia vastaan. Poliisi ja sandinistien aseelliset iskujoukot vastasivat kovin ottein. Mielenosoittajia pahoinpideltiin ja ammuttiin kuoliaaksi.

Väkivallan seurauksena opiskelijat rakensivat barrikadeja kaupungeissa eri puolilla maata ja vaativat presidentti Daniel Ortegan eroamista. Äitienpäivänä toukokuussa sadat tuhannet ihmiset kokoontuivat Managuassa järjestettyyn kulkueeseen surmattujen nuorten muistoksi.

Hallituksen iskujoukot reagoivat entistäkin väkivaltaisemmin. Baseballstadionin katolle piiloutuneet tarkka-ampujat surmasivat mielenosoittajia Managuassa. Heinäkuun loppuun mennessä mellakkapoliisit ja sandinistien iskujoukot onnistuivat tukahduttamaan kansannousun kaikkialla maassa.

Marraskuussa sandinistijoukot kampanjoivat Managuan kaduilla vaatien presidentti Ortegalle jatkokautta vuodesta 2021 eteenpäin.

Nicaragualaisen ihmisoikeusjärjestön mukaan hallituksen joukot surmasivat viime vuonna 561 ihmistä ja yli 4 500 haavoittui. Ainakin 1 300 ihmistä on kaapattu tai vangittu ja viety salaisiin pidätyskeskuksiin, joissa heitä on kidutettu sähkösokeilla tai vesikidutuksella tunnustuksien tai ilmiantojen saamiseksi.

Yli 600 ihmistä on syytettynä tai jo saanut tuomion uusien terroristilakien nojalla. Mielenosoituksiin osallistuneille on langetettu pahimmassa tapauksessa 30 vuoden vankeusrangaistukset.

Yli 20 000 nicaragualaista on paennut naapurimaahan Costa Ricaan.

Ortega ja hänen varapresidenttinään toimiva puolisonsa Rosario Murillo ovat kutsuneet mielenosoittajia rikollisjengeiksi, vallankaappaajiksi tai Yhdysvaltojen rahoittamaksi satanistilahkoksi.

Riippumattomat lehdet ja tv-kanavat on nyttemmin kielletty, kuten myös useimmat järjestöt, jotka työskentelevät ihmisoikeuksien tai demokratian edistämiseksi.

Daniel Ortega oli Nicaraguan presidenttinä ja maan johtajana myös 30 vuotta sitten sekä myös sitä edeltäneen vuosikymmenen aikana. Viiksiensä alta virnuileva Ortega tunnettiin maailmalla kylmän sodan loppuvaiheen yhtenä keskeisenä vallankumoussankarina.

16 vuotta kestäneen oppositiokauden jälkeen Ortega on ollut presidenttinä nyt yhtäjaksoisesti vuodesta 2006 lähtien. Monien mielestä todellinen valta on kuitenkin hänen puolisollaan. Rosario Murillon uskotaan määränneen Ortegan politiikasta siitä asti, kun hänen aiemmasta avioliitosta syntynyt tyttärensä vuonna 1998 syytti isäpuoltaan vuosia jatkuneista raiskauksista ja hyväksikäytöstä.

67-vuotias Murillo toimii nykyään puheenjohtajana hallituksen istunnoissa. Hän on myös sandinistien nuorisoliiton johtaja. Hän omistaa suuren osan maan tv-kanavista, hallinnoi valtakunnallisia sosiaaliavustushankkeita ja esiintyy päivittäin televisiossa analysoimassa maailman tapahtumia ja kertomassa vallankumouksen saavutuksista. Monet pelkäävät jo, että hänestä tulee maan seuraava presidentti.

torstai 27. joulukuuta 2018

Vessat kaikille intialaisille

KANSAN UUTISET 28.12.2018

Intiassa on ollut viime vuosina meneillään varsinainen vessanrakennusbuumi. Maassa on rakennettu neljän viime vuoden aikana yli 90 miljoonaa vessaa. Mikäli maan hallituksen ilmoittamiin lukuihin on luottamista, uusia vessoja on valmistunut puolentoista sekunnin välein.

Intian 35 osavaltiosta ja territoriosta 28 vakuuttaa, että kaikilla niiden asukkailla on nyt vessa käytettävissään joko kotona tai kodin välittömässä läheisyydessä. Vessoja on rakennettu myös kouluihin ja julkisiin rakennuksiin sekä yleisiä käymälöitä eri puolille kaupunkeja.

Muutos on melkoinen, kun vertaa tilanteeseen vuonna 2014. Vielä silloin 550 miljoonalla ihmisellä Intiassa ei ollut lainkaan vessaa käytettävissään, vaan tarpeet tehtiin ulkona – pelloilla, metsissä, jokien tai meren rannalla, kaupunkien kujilla, joutomailla tai rautateiden varsilla.

Maaseudulla naiset menivät yleensä ryhmissä pelloille aamu- ja iltatarpeilleen, aamuisin ennen sarastusta ja iltaisin auringon laskettua.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vuonna 2015 avoimeen maastoon tai vesiin ulostavien ihmisten määrä maailmassa oli 1,1 miljardia, seitsemäsosa maapallon asukkaista. Näistä ihmisistä jotakuinkin puolet oli intialaisia. Intiassa oli tuolloin enemmän matkapuhelimia kuin vessoja.

Intian viime vuosien massiivisen sanitaatiokampanjan ansiosta vessojen puutteen vuoksi ulkosalla ulostavien ihmisen määrä maailmassa onkin lähes puolittunut. YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kuudes kohta pyrkii lopettamaan avokäymälät ja takaamaan riittävän ja yhtäläisen sanitaation kaikille vuoteen 2030 mennessä.

Intian vessabuumi on pitkälti maan pääministerin Narendra Modin ansiota. Intian itsenäisyyspäivänä elokuussa 2014 pitämässään puheessa pääministeri ilmoitti, että ulkona kakkaamisen tulisi loppua neljän vuoden sisällä ja maan jokaiseen kouluun rakennetaan erilliset vessat tytöille ja pojille.

Vaatimattomissa oloissa varttunut Modi sanoi, että vessassa käyminen on perusoikeus ja kunniakysymys, joka kuuluu myös köyhille.

Pääministeri kehotti kuulijoita myös miettimään, millaisia hankaluuksia sadat miljoonat naiset Intiassa joutuivat sietämään, kun heidän täytyi joka päivä odottaa iltaan asti ennen kuin he pääsivät käymään tarpeillaan.

Hindunationalistiseen Intian kansanpuolueeseen kuuluva Modi oli jo aiemmin sanonut, että on tärkeämpää rakentaa vessoja kuin temppeleitä.

Yhtenä pontimena pääministerin puheelle olivat joitain kuukausia aikaisemmin koko Intiaa järkyttäneet uutiset kahdesta teini-ikäisestä tytöstä, jotka olivat kertoneet kotiväelle lähtevänsä ulos iltatarpeilleen ja löydettiin seuraavana aamuna kylän toiselta laidalta hirtettyinä mangopuun oksaan.

Itsenäisyyspäivän puheensa jälkeen pääministeri pani toimeksi, ja lokakuun alussa 2014 käynnistettiin valtakunnallinen Puhdas Intia -kampanja. Hallituksen rahoittaman kampanjan tavoitteena on rakentaa vessat kaikille intialaisille ja saada ulkona ulostaminen loppumaan 2. lokakuuta 2019 mennessä, jolloin Intian itsenäisyysliikkeen johtajan Mahatma Gandhin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.

Tämänhetkisellä rakennusvauhdilla uusien vessojen määrällinen tavoite saavutetaan suurimmassa osassa maata todennäköisesti jo ensi keväänä. Aikataulusta ollaan vielä jäljessä Odishan osavaltiossa sekä turistirannoistaan tunnetussa Goassa.

Kampanjaa varten on palkattu kolme miljoonaa työntekijää ja rahaa on varattu 30 miljardia dollaria. Vessakampanjan uskotaan kuitenkin hyödyttävän Intian kansantaloutta yli sadalla miljardilla dollarilla terveyskustannusten ja sairastelupäivien vähentyessä. Summa vastaa useita prosentteja maan kansantulosta.

Terveysviranomaisten mukaan Intian maaseudulla 80 prosenttia sairaustapauksista on aiemmin johtunut sanitaation puutteesta ja likaisesta juomavedestä.

Intiassa rakennetut vessat ovat erimallisia, jotkut vesivessoja, toiset kompostoivia ulkohuusseja, ja joissain malleissa ulosteet jäävät säiliöön, joka on ennemmin tai myöhemmin tyhjennettävä. Vessakampanjan ansiosta muurareilla, rakennusyhtiöillä sekä viemäriputkia, saostuskaivoja ja kylpyhuonekalusteita valmistavilla firmoilla on ollut kulta-ajat.

Vessojen rakentaminen ei ole herättänyt juuri vastustusta, mutta niiden käyttö on jäänyt toivottua vähäisemmäksi. Maaseudulla etenkin monet miehet jatkavat edelleen ulkosalla ulostamista, koska tarpeiden hoitaminen luonnon helmassa on vanha tapa ja heidän mielestään mukavampaa kuin vessassa.

Joidenkin mielestä vessan puhtaana pitäminen ei myöskään sovi heidän arvolleen. Aiemmin vessojen tyhjentäminen ja puhdistaminen on ollut kastittomien dalitien tehtävä.

Tottumusten muuttamiseksi Puhdas Intia -kampanjaan on värvätty mukaan filmitähtiä ja krikettipelaajia puhumaan vessojen puolesta. Maaseudulla on myös perustettu kyläläispartioita, jotka kulkevat aamuisin ratsaamassa ja torumassa ulkosalla ulostavia.

torstai 13. joulukuuta 2018

Huumekartellien nousu ja tuho

KANSAN UUTISET 14.12.2018

Yhdysvalloissa on seurattu kuukauden päivät silmä tarkkana meksikolaisen huumeparonin Joaquín ”El Chapo” Guzmánin oikeudenkäyntiä, jossa häntä syytetään huumekaupasta, rahanpesusta, sieppauksista ja murhista Chicagossa, Miamissa, New Yorkissa ja muissa kaupungeissa.

Köyhään maalaisperheeseen syntyneen El Chapon elämäntarina on kiehtonut ihmisiä rapakon takana. Näyttelijä Sean Penn haastatteli häntä Rolling Stone -lehteen juuri ennen hänen viimeistä pidätystään, ja miljoonat ihmiset ovat katsoneet El Chaposta tehtyä tv-sarjaa Netflixistä. Meksikossa hänen kunniakseen on sävelletty suosittuja huumeralleja.

Oikeudenkäynnissä todistajat ovat kertoneet kokaiinilennoista Kolumbiasta Meksikoon ja tunneleista, joita kaivettiin Meksikon pohjoisrajan alitse Yhdysvaltoihin. Huumeita rahdattiin myös rekka-autoilla kaasusäiliöihin pakattuna tai chilipurkeissa. Viranomaiset valvoivat kuljetuksia Meksikossa ja saivat osansa voitoista. Kartelli tienasi 400 miljoonaa dollaria jokaisesta 15 000 kilon kokaiinierästä, joka kaupattiin New Yorkiin.

El Chapo Guzmán kiistää syytteet. Puolustusasianajajan mukaan Sinaloan huumekartellin todellinen johtaja on Ismael ”El Mayo” Zambada, joka on yhä vapaalla jalalla maksettuaan satojen miljoonien dollarien lahjuksia paikallisille viranomaisille, poliisijohtajille ja ex-presidentti Enrique Peña Nietolle.

El Chapo Guzmánin perhe ansaitsi elantonsa kasvattamalla oopiumia, kuten tuhannet muut pienviljelijät Sierra Madren vuoristossa, kun pelkästään papujen ja maissin viljelyllä ei tullut toimeen. Vuonna 1970 El Chapo oli 15-vuotias ja perusti serkkujensa kanssa oman pienen marihuanatilan, jonka sato päätyi välikäsien kautta Yhdysvaltojen hippiliikkeelle.

Meksikolaiskirjailija Carmen Boullosa ja yhdysvaltalainen historiantutkija Mike Wallace kertovat Meksikon huumetuotannon vaiheista kirjassaan A Narco History. Kirjoittajien mukaan huumekauppaa on käyty viime vuosisadan alusta asti hyvässä yhteisymmärryksessä poliisiviranomaisten, armeijan upseerien ja poliitikkojen kanssa.

Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) valtakaudella maan osavaltiot ja rajanylityspaikat Yhdysvaltoihin jaettiin eri huumekartellien kesken. Kuvernöörit ja pormestarit kontrolloivat kauppaa yhdessä paikallisen poliisin kanssa, ja kaikki saivat osansa voitoista. Huumekaupalla ansaitut miljoonat investoitiin maatiloihin, meijereihin, asuntoihin ja rantalomakohteisiin.

Huumekauppa on aina ollut riippuvainen kysynnästä Yhdysvalloissa ja siellä tehdyistä poliittisista linjauksista.

Alkoholin kieltolain aikana tislaamot siirsivät tuotantonsa Meksikoon ja mafia sai hoitaa juomien toimittamisen salakapakkoihin Yhdysvaltoihin. Toisen maailmansodan aikana armeija tarvitsi morfiinia sotilailleen. Oopiumintuotanto kasvoi rajusti Sinaloan osavaltiossa Meksikossa. 1960-luvun lopulla marihuanan kysyntä kasvoi Yhdysvalloissa. 95 prosenttia siitä tuotiin Meksikosta.

Presidentti Richard Nixon käynnisti marihuananvastaisen kampanjan ja tiukensi kontrollia raja-asemilla, sillä seurauksella, että Meksikossa suurtuottajien asema vahvistui, kun kuljetukset piti tehdä lentoteitse. Marihuanan kallistuessa Yhdysvalloissa monet nuoret siirtyivät pilvenpoltosta kemiallisesti valmistettuun lsd:hen.

Kun Nixonin perustama huumevirasto DEA julisti maailmanlaajuisen sodan huumeita vastaan, Turkki joutui kieltämään oopiuminviljelyn. Yhdysvaltoihin myytävän heroiinin tuotanto siirtyi Meksikoon.

Kun 1980-luvulla Ronald Reagan ryhtyi huumesotaan Kolumbian kokaiinintuottajia vastaan, lentokuljetukset Floridan rannikon edustalle vähenivät ja Meksikon huumekartellit ottivat tehtäväkseen kokaiinin salakuljetuksen Yhdysvaltoihin. Nicaraguan contrasodan aikana tiedustelupalvelu CIA koulutti sotilaita kokaiinikartellin tukikohdassa Meksikossa.

Vuonna 2006 Meksikon hallitus aloitti sodan huumekartelleja vastaan. Kokaiinikaupan rikastuttamista kartelleista oli tullut valtavan mittaluokan konserneja, jotka taistelivat markkina-alueista keskenään rynnäkkökivääreillä ja kranaatinheittimillä. Aseita myytiin vapaasti tuhansissa asekaupoissa Yhdysvaltojen rajan takana.

Meksikon huumesodassa on kuollut yli 200 000 ihmistä reilun vuosikymmenen aikana, eikä huumeiden tuotanto ole vähentynyt. Kartellit ovat hajonneet, kun niiden johtajat on surmattu tai vangittu tai koska niiden palkkaamat yksityisarmeijat ovat vaatineet suurempaa osuutta voitoista.

Tällä hetkellä Meksiko on pitkälti jakautunut kahden huumekartellin kesken. Sinaloan kartelli hallitsee edelleen suurta osaa maan pohjoisosista. Jaliscon uuden sukupolven kartelliksi itseään kutsuva ryhmä kontrolloi metamfetamiinin kauppaa ja rannikoiden vientisatamia.

Meksikon uusi presidentti Andrés Manuel López Obrador suunnittelee marihuanan laillistamista, mutta se ei vielä ratkaise kovien huumeiden kaupan aiheuttamia ongelmia.

torstai 29. marraskuuta 2018

Meksiko siirtyy vasemmalle

KANSAN UUTISET 30.11.2018

Odotukset ovat korkealla Meksikossa, kun maa on saamassa vasemmistolaisen presidentin ensimmäistä kertaa lähes 80 vuoteen. Lauantaina virkaansa astuva presidentti Andrés Manuel López Obrador on luvannut kitkeä maata riivaavaa korruptiota ja ryhtyä rakentamaan Meksikosta turvallisempaa ja tasavertaisempaa hyvinvointivaltiota.

López Obrador valittiin presidentiksi heinäkuussa pidetyissä vaaleissa ylivoimaisella ääntenenemmistöllä. Hänen Morena-puolueensa sai liittolaisineen selvän enemmistön myös senaatissa ja parlamentin alahuoneessa. Puolueen paikkamäärä edustajainhuoneessa viisinkertaistui 35:stä 189:ään.

Pitkään vallassa ollut oikeistolainen Institutionaalisen vallankumouksen puolue (PRI) sai puolestaan vain viidesosan aiemmasta paikkamäärästään, mikä kertoo äänestäjien lähes täydellisestä epäluottamuksesta puolueen harjoittamaan uusliberaaliin politiikkaan. Puolue on aiemmin onnistunut ostamaan ääniä jakamalla ihmisille vaalien alla ruokalahjakortteja maan köyhillä asuinalueilla.

Kannattajiensa keskuudessa nimikirjaintensa mukaan Amloksi kutsuttu tuleva presidentti López Obrador on vuosien ajan puhunut Meksikoa hallitsevasta valtaapitävien mafiasta, jossa poliitikot, korkeat virkamiehet ja ay-johtajat kulkevat suuryhtiöiden johtajien talutusnuorassa. Meksikon oligarkit ovat rikastuneet ostamalla haltuunsa yksityistettyjä valtionyhtiöitä.

Valtavan mittaluokan korruptio on ollut Amlon mukaan pääasiallisena syynä köyhyyteen ja eriarvoisuuteen, mikä puolestaan on johtanut rikollisuuden ja huumekartellien kasvuun ja yleiseen turvattomuuteen.

Osallistavaan demokratiaan uskova Amlo järjesti viikonloppuna kansanäänestyksen Morena-puolueen aloitteista. Yli 90 prosenttia äänestäjistä kannatti eläkkeiden kaksinkertaistamista, opintotukea opiskelijoille, maksutonta terveydenhuoltoa, avustuksia miljoonalle vammaiselle sekä ilmaista internetiä julkisilla paikoilla.

Kansanäänestyksessä kannatettiin myös laajaa puunistutuskampanjaa, uuden öljynjalostamon rakentamista eteläiseen Tabascon osavaltioon sekä Jukatanin niemimaata halkovaa kiisteltyä rautatiehanketta.

Lähes miljoona ihmistä osallistui kansanäänestykseen, mikä vastaa tosin vain reilua prosenttia kaikista äänioikeutetuista.

Meksikon pääkaupungin Méxicon keskusplazan äänestyspisteessä ei ainakaan ollut viikonloppuna jonoa. Naapurikortteleissa oli sen sijaan tungosta, kun ihmiset kävivät ostoksilla tai tacoravintoloissa koko perheen voimin.

Sunnuntai-iltana kymmenet tuhannet ihmiset kerääntyivät keskusaukiolla järjestettyyn ilmaiskonserttiin, jossa Meksikon tunnetuimmat rocktähdet esiintyivät naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

Tulevana lauantaina samalle Zócalon aukiolle odotetaan satoja tuhansia ihmisiä seuraamaan presidentti Amlon virkaanastujaistilaisuutta.

Amlon ajatukset meksikolaisesta hyvinvointivaltiosta ovat täysin toteutettavissa, jos vain yhteistä varallisuutta kyetään jakamaan nykyistä tasavertaisemmin.

125 miljoonan asukkaan Meksiko on luonnonvaroiltaan vauras teollisuusmaa, maailman suurin televisioiden valmistaja, kuudenneksi suurin öljyntuottaja ja seitsemänneksi suurin autojen valmistaja.

Maa on myös maailman suurin avokadojen, limehedelmien, sitruunoiden ja sipulin tuottaja sekä maailman toiseksi suurin chilipippurin tuottaja, kolmanneksi suurin appelsiinintuottaja ja neljänneksi suurin maissintuottaja.

Meksiko on maailman 15. suurin talousmahti, mutta samalla yksi maailman eriarvoisimmista maista. Rikkain kymmenes meksikolaisista hallitsee 65 prosenttia maan taloudesta, ja rikkain prosentti omistaa viidesosan maan varallisuudesta. Maan rikkain mies, puhelin- ja tietoliikennemonopolin avulla vaurastunut Carlos Slim omisti vielä muutama vuosi sitten yksinään kuusi prosenttia maan taloudesta.

Samaan aikaan mittaustavasta riippuen 21 tai 46 prosenttia meksikolaisista elää köyhyydessä. Näihin lukeutuvat luontaistaloudessa elävät alkuperäiskansojen jäsenet ja miljoonat suurkaupunkien slummien asukkaat.

65-vuotias Amlo on kotoisin vaatimattomista oloista Tabascon osavaltiosta. Nuorena hän asui vuosien ajan mayaintiaanien keskuudessa ja kampanjoi alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta vaatien valtion öljy-yhtiötä maksamaan korvauksia öljytuhoista.

Hän tuli maankuuluksi työskennellessään Méxicon kaupungin pormestarina vuosina 2000­–2005. Amlon aloitteesta kaupunki ryhtyi maksamaan avustuksia yksinhuoltajaäideille, vanhuksille ja vammaisille. Kaupungin historiallista keskustaa kunnostettiin, ja joukkoliikennettä kehitettiin.

Presidenttinä Amlo on luvannut puolittaa palkkansa ja laittaa myyntiin presidentin yksityisen lentokoneen. Presidentin virka-asunnosta hän aikoo tehdä kaikille avoimen kulttuurikeskuksen.

Suunnitteilla on myös uusi ”moraalinen perustuslaki”, jonka laatimiseen kansalaiset voivat osallistua lähettämällä ehdotuksiaan sähköpostitse.

torstai 15. marraskuuta 2018

Jengejä ja ilmastonmuutosta paossa

KANSAN UUTISET 16.11.2018

Anabel Flores istui kaksi viikkoa sitten San Salvadorin keskusaukion laidalla yhdessä kahden teini-ikäisen poikansa ja satojen muiden ihmisten kanssa ja odotteli lähtöä pitkälle vaellukselle kohti Meksikoa ja Yhdysvaltoja. Aiemmin aamulla 700 ihmistä oli jo lähtenyt matkaan, ensimmäisenä etappinaan Guatemalan vastainen raja.

40-vuotias perheenäiti oli viime keväästä asti miettinyt, kuinka voisi päästä pois jengiväkivallan riivaamasta El Salvadorista. Lähtöaikeet vahvistuivat, kun paikallisen jengin jäsenet hyökkäsivät hänen kotiinsa ja uhkailivat perheen 17-vuotiasta poikaa.

Matka Yhdysvaltoihin oli kuitenkin kallis ja vaarallinen. Salakuljettajalle olisi pitänyt maksaa 10 000 dollaria, ilman mitään takeita siitä, ettei joutuisi matkan aikana siepatuksi tai raiskatuksi.

Kun uutisissa kerrottiin, että isompi ryhmä ihmisiä suunnitteli siirtolaiskaravaania El Salvadorin pääkaupungista kohti pohjoista, Anabel Flores päätti liittyä mukaan. Ajatus ihmiskaravaanista syntyi Facebook-ryhmässä. Esikuvana oli vastaavanlainen ihmiskaravaani, joka lähti liikkeelle San Pedro Sulan kaupungista Hondurasista pari viikkoa aiemmin.

Sen jälkeen El Salvadorista on lähtenyt kolme karavaania ja Hondurasista kaksi. Matkan varrella mukaan on tullut lisää ihmisiä Guatemalasta. Myös lapsiperheet ovat uskaltautuneet mukaan karavaaniin. Tuhansien ihmisten ryhmässä liikkumista on pidetty turvallisempana vaihtoehtona kuin yksin matkustamista.

El Salvador ja Honduras ovat maailman murhatilastojen kärjessä, eikä Guatemala ole kaukana takana.

Keski-Amerikan maista lähteneet ihmiskaravaanit ovat tähän mennessä kulkeneet yli 1 500 kilometriä, mutta eivät ole vielä puolitiessä matkalla Yhdysvaltojen rajalle.

Matkan varrella Meksikossa paikalliset asukkaat ja järjestöt ovat jakaneet siirtolaisille ruokaa ja vettä ja tarjonneet kyytejä. Viranomaiset eivät ole estäneet matkantekoa, vaan lähes 3 000 siirtolaiselle on myönnetty väliaikaiset viisumit ja mahdollisuus hakea Meksikosta turvapaikkaa.

Useimmilla siirtolaisilla on vain pienet reput mukanaan, ja harva on kunnolla varautunut Meksikon ylänkömaiden kylmiin öihin. Maan pääkaupungissa Méxicossa viranomaiset pystyttivät amerikkalaisen jalkapallon stadionille avustuskeskuksen, jossa ihmisille annettiin huopia ja oikeusapua. Paikalla oli myös klovneja viihdyttämässä pieniä lapsia.

Osa siirtolaisista lähti tällä viikolla jo jatkamaan matkaansa kohti Yhdysvaltojen rajalla sijaitsevaa Tijuanaa. Hitaammin liikkuvat karavaaniryhmät ovat näinä päivinä vasta tulossa Méxicoon.

Siirtolaiset tietävät Yhdysvaltojen tiukentuneesta rajavalvonnasta ja sotilaiden lähettämisestä Meksikon vastaiselle rajalle.

”Ehkä Trumpin sydän kuitenkin kääntyy ennen kuin saavumme Tijuanaan”, arveli El Salvadorista tyttärensä ja vävynsä kanssa kilpailevien jengien taisteluja paennut Fatima del Carmen Al Jazeeran haastattelussa.

Tämän syksyn siirtolaiskaravaanit eivät ole ensimmäisiä Keski-Amerikan maista lähteneitä ihmiskaravaaneja. Ihmiset ilman rajoja -järjestön pääsiäisviikolla organisoima siirtolaisten ristivaellukseksi kutsuttu yli tuhannen ihmisen karavaani pyrki kiinnittämään huomiota siirtolaisten lähtömaiden ahdinkoon ja matkan aikana koettuihin vaaroihin.

Vuosien ajan siirtolaiset Keski-Amerikan maista liikkuivat pienemmissä ryhmissä busseilla tai vaaransivat henkensä salamatkustajina pohjoiseen kulkevan tavarajunan kyydissä.

Obaman presidenttikaudella matkanteko vaikeutui, kun Meksikon viranomaiset perustivat Yhdysvaltojen tuella uuden rajavalvontayksikön ratsaamaan busseja ja tavarajunia ja palauttamaan siirtolaisia kotimaihinsa.

Vuonna 2015 Meksiko palautti Keski-Amerikan maihin 200 000 siirtolaista, yli puolet enemmän kuin kaksi vuotta aiemmin. Samaan aikaan Yhdysvalloissa pidätettyjen luvattomasti maahan tulleiden keskiamerikkalaisten siirtolaisten määrä putosi 160 000:sta 70 000:een.

Guardian-lehden Meksikossa haastattelemat siirtolaiset puhuvat paitsi väkivallasta myös Keski-Amerikan maiden kuivuudesta ja ennustamattomaksi muuttuneesta ilmastosta. Aiemmin maissia, papuja ja kahvia tuottaneet pienviljelijät kertoivat menetetyistä sadoista, kun sateet jäivät tulematta kahtena vuonna peräkkäin ja sienitauti tuhosi kahvipensaat. Maata viljelemällä ei enää pystynyt elämään.

Tutkijoiden mukaan maissi ja kahvi ovat erityisen ilmastoherkkiä. Lämpötilan kohoaminen vähentää sateita ja lisää home- ja sienitauteja. Yli 70 prosenttia Keski-Amerikan maiden kahvitiloista kärsii kahviruosteesta, joka tuhoaa sadon.

Tuhoutuneet sadot pakottavat ihmiset hakemaan töitä kaupungista. Kaupungeissa heitä odottavat aseistetut jengit, jotka vaativat suojelurahaa.

”Monet lähtevät maasta väkivallan vuoksi, mutta itse asiassa ilmastonmuutos oli ongelman laukaiseva tekijä”, toteaa tutkija Stephanie Leutert Texasin yliopistosta.

torstai 1. marraskuuta 2018

Sieppausdraama Dar es Salaamissa

KANSAN UUTISET 2.11.2018

Yhtenä torstaina viime kuussa Mohammed Dewji oli menossa läheisen luksushotellin kuntosalille, kuten hänellä on ollut tapana tehdä joka aamu. Kello oli puoli kuusi aamulla, ja Dar es Salaamissa oli vielä pimeää. Tällä kertaa aamutreenit jäivät kuitenkin tekemättä, sillä Colosseum-hotellin pihalla häntä odottivat naamioituneet miehet, jotka sieppasivat hänet autoonsa, ampuivat muutaman laukauksen ilmaan ja lähtivät ajamaan Haile Selassie Roadia kovaa vauhtia kohti Masakin niemen pohjoiskärkeä.

Seuraavan viikon aikana Tansaniassa ei puhuttu juuri muusta kuin Mo Dewjin sieppauksesta.

Mo Dewji on Tansanian rikkain mies – ja Forbes-lehden mukaan myös koko Afrikan nuorin miljardööri. Hän on 43-vuotias tansanialaisen monialayrityksen toimitusjohtaja, entinen kansanedustaja ja tunnettu kaikkialla maassa erilaisista hyväntekeväisyysprojekteista.

Tansaniassa myydään hänen omalla nimellään varustettua kolajuomaa, Mo Colaa.

Dar es Salaamin alueen maaherra ja kaupungin poliisijohtaja järjestivät kumpikin lehdistötilaisuudet, joissa puhuivat keskenään ristiriitaisesti. Yhden version mukaan sieppaajina oli kaksi valkoista miestä, toisen mukaan tuntemattomat gangsterit. Paikalliselle medialle puhuneen Uber-kuljettajan mukaan sieppaajilla oli kasvot peittävät kommandopipot päässään.

Hotellin valvontakamerat oli kuulemma poistettu toiminnasta sieppauksen ajaksi. Vartijoiden kerrottiin lähteneen karkuun, kun sieppaajat ampuivat laukauksia ilmaan.

Mo Dewjin perhe lupasi maksaa 400 000 dollaria tiedoista, jotka auttaisivat saamaan hänet vapaaksi.

Lopulta kymmenen päivää myöhemmin sieppaajat päästivät Mo Dewjin vapaaksi keskellä yötä Dar es Salaamin golfkentän lähettyvillä, vain muutaman minuutin ajomatkan päässä presidentinlinnasta.

Mo Dewji ei ole puhunut sieppauksen yksityiskohdista medialle. Hän ainoastaan tviittasi kiitoksensa Tansanian viranomaisille ja poliisille ja kaikille tansanialaisille, jotka olivat rukoilleet hänen puolestaan.

Poliisin mukaan hän kuitenkin kertoi sieppaajien joukossa olleista miehistä, jotka puhuivat englantia eteläafrikkalaisella aksentilla. Poliisijohtajan mukaan sieppaajat halusivat rahaa ja heidän kotimaansa oli viranomaisten tiedossa.

Brittilehti The Times jatkoi tapauksen penkomista. Lehden haastatteleman sotilaslähteen mukaan valkoihoisten ulkomaalaisten mukanaolo sieppauksessa olisi edellyttänyt yhteistyötä Tansanian rajaviranomaisten kanssa.

The Timesin mukaan sieppaus olikin Tansanian hallituksen masinoima ”poliittinen varoitus” Dewjin perheelle ja maan oppositiolle. Lehti kertoi erimielisyyksistä Dewjin suvun ja presidentti John Magufulin välillä. Dewjin suvun omistama yhtiö Mohammed Enterprises Tanzania Limited oli saanut vastikään huomattavat mätkyt maksamattomista tuontiveroista. Lehden mukaan presidentti Magufuli oli myös vaatinut perhettä luovuttamaan omistamiaan maita Tansanian valtiolle.

Lehti siteerasi myös tansanialaista oppositiopoliitikkoa, joka ihmetteli, miksei Haile Selassie Roadin varrella olevien valvontakameroiden kuvia ollut julkistettu. Colosseum-hotellin naapurissa asuvat maan varapresidentti, pääministeri ja useiden ulkomaiden suurlähettiläät. Myös tiedustelupalvelun päämaja sijaitsee hotellin läheisyydessä.

Ulkomailta käsin ylläpidetty verkkolehti Sauti Kubwa kertoi jo sieppauksen aikana, että Mo Dewji oli viety viranomaisten värväämän iskuryhmän salaiseen pidätyskeskukseen. Sisäpiirin lähteiden mukaan käskyt tulivat Dar es Salaamin alueen maaherralta.

Maaherra itse varoitti tansanialaisia spekuloimasta tapauksen taustoilla. Sisäministeri puolestaan uhkasi ryhtyä ankariin toimiin kaikkia niitä vastaan, jotka julkisesti kyseenalaistivat viranomaisten tapaa hoitaa tapauksen tutkintaa.

Verkkolehden mukaan hallitus oli kuukausien ajan vaatinut Mo Dewjiä luopumaan omistamistaan maistaan Rufiji-joella, jonne suunnitellaan 2 100 megawatin vesivoimalan rakentamista lähivuosina. Stiegler’s Gorgen voimala olisi valmistuessaan Afrikan toiseksi suurin vesivoimalaitos. Patoallas tulisi peittämään alueen, joka olisi pituudeltaan sata kilometriä. Veden alle jäisi myös osia Selousin kansallispuistosta, joka on julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi.

Kansallispuistosta lohkaistiin jo vuonna 2012 palanen pois venäläisen Rosatomin uraanikaivoksen tieltä.

Presidentti Magufuli oli Tansaniassa hyvin suosittu tullessaan valtaan kolme vuotta sitten. Presidentti kitki korruptiota ja paljasti, että maassa oli vuosien ajan maksettu palkkaa tuhansille virkamiehille, joita ei ollut olemassakaan.

Viimeisen vuoden aikana Magufulin suosio on kuitenkin hiipunut hänen hyökättyä rajusti oppositiota ja mediaa vastaan. Hän herätti hiljattain myös hämmennystä toteamalla puheessaan, että ”aikaisemmin rikkaat saattoivat tehdä mitä tahansa, mutta minun aikanani on toisin, heille voidaan tehdä mitä tahansa”.

perjantai 19. lokakuuta 2018

Pelkoa ja kiristystä Somaliassa

KANSAN UUTISET 19.10.2018

Viime sunnuntaina tuhannet ihmiset kerääntyivät Mogadishussa viettämään hiljaista hetkeä vuosi sitten lokakuun 14. päivänä tehdyn valtaisan pommi-iskun uhrien muistoksi.

Ainakin 587 ihmistä menetti henkensä ja sadat vammautuivat itsemurhaiskussa, jossa sotilasräjähteillä lastattu kuorma-auto räjäytettiin kaupungin keskustaan johtavalla päätiellä keskellä pahinta iltapäiväruuhkaa. Räjähteet oli piilotettu riisisäkkien alle.

Rakennukset tuhoutuivat satojen metrien säteellä. Alueella sijaitsi korkea toimistorakennus, poliitikkojen ja virkamiesten suosima hotelli, Somalian Punaisen Puolikuun päämaja, lukuisia kauppoja, kioskeja, pankkeja, ravintoloita ja asuinrakennuksia.

Meillä pommi-isku Somaliassa hukkui muiden uutisten alle, vaikka kyseessä oli kuolonuhrien määrässä mitattuna kaikkien aikojen toiseksi tuhoisin yksittäinen terrori-isku koko maailmassa. Enemmän ihmisiä on kuollut vain syyskuun 11. päivän iskuissa Yhdysvalloissa vuonna 2001.

Mogadishun pommi-iskun kuolonuhrit olivat tavallisia kaupunkilaisia, jotka olivat liikenneruuhkassa matkalla kotiin tai töissä tai asioimassa lähialueen toimistoissa, kaupoissa tai kadunvarren pienissä kioskeissa.

Lukuisat perheet jäivät ilman toimeentuloa, kun työssä ollut vanhempi kuoli tai vammautui. Silti vain harvat omaiset ovat saaneet mitään korvauksia iskun aiheuttamista vahingoista.

Terroristijärjestö Al-Shabaab on tehnyt Mogadishussa pienempiä iskuja säännöllisin väliajoin vuodesta 2011 asti. Kohteena ovat yleensä olleet hallituksen ja turvallisuusjoukkojen rakennukset, Afrikan unionin sotilaat tai poliitikkojen suosimat hotellit.

Lokakuun 14. päivän räjähdys oli kuitenkin aivan eri luokkaa kuin aiemmat iskut, joissa on harvoin menehtynyt kerralla yli parikymmentä ihmistä.

Al-Shabaab ei julkisesti ottanut iskua vastuulleen, ilmeisesti kuolonuhrien suuren määrän vuoksi. Kiinniotettu järjestön taistelija, joka ajoi toista pienempää räjähdelastissa ollutta autoa, kertoi kuulusteluissa, että pommi räjähti ennenaikaisesti, kun itsemurhapommittajan ajama kuorma-auto yritettiin pysäyttää tarkastuspisteellä.

Pommi-iskun varsinaisena kohteena oli Mogadishun lentokenttäalue, jossa Afrikan unionin joukoilla ja Yhdysvaltojen sotilailla on tukikohtansa. Lentokenttäalueella sijaitsevat myös useat länsimaiden edustustot ja kansainvälisten järjestöjen toimistot.

Isku oli tarkoitettu kostoksi Somalian armeijan ja Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen aiemmin tekemälle hyökkäykselle Al-Shabaabin miehittämään kylään Mogadishun ulkopuolella. Hyökkäyksessä kuoli useita sivullisia ja lapsia.

Kiinniotettu Al-Shabaabin taistelija tuomittiin keväällä teloitettavaksi. Teloitus pantiin täytäntöön sunnuntaina Mogadishussa.

Viime vuoden lokakuun pommi-iskun jälkeen Mogadishun asukkaat lähtivät kaduille protestoimaan terrorismia ja pelon ilmapiiriä vastaan. Aiemmin vain harva oli uskaltautunut osoittamaan mieltään julkisesti kostoiskujen pelossa.

Useampi Al-Shabaabin korkea johtaja ja sadat rivitaistelijat antautuivat hallitukselle.

Viime kuukausina turvallisuustilanne on kuitenkin heikentynyt selvästi. Viikonloppuna ainakin 20 ihmistä kuoli kahdessa itsemurhaiskussa Baidoan kaupungissa. Lokakuun alussa itsemurhapommittaja ajoi autolla italialaisten sotilaskouluttajien saattueeseen Mogadishussa. Syyskuun lopulla Al-Shabaabin raskaasti aseistetut taistelijat ottivat haltuunsa useita kyliä Baladin kaupungin lähellä vain 30 kilometrin päässä Mogadishusta.

Järjestöä syytetään myös useista iskuista, joissa henkilöautojen alustaan on kiinnitetty räjähteitä.

Al-Shabaabin on aiemmin epäilty saavan tukea ainakin Saudi-Arabiasta, Qatarista ja Eritreasta. Järjestö on rahoittanut itseään myös puuhiilien salakuljetuksella, viime aikoina yhteistyössä Afrikan unionin kenialaisten joukkojen kanssa.

Valtaamillaan alueilla Somalian maaseudulla järjestö kerää veroja maantiekuljetuksista ja kaivojen käytöstä. Paikallisia klaaneja on vaadittu toimittamaan taistelijoille kameleita ja vuohia.

Mogadishussa suurin osa liikeyrityksistä joutuu maksamaan Al-Shabaabille suojelurahaa. Muutoin omistajat uhkaavat joutua salamurhan tai pommi-iskun kohteeksi.

Saksalaislehti Der Spiegelin haastatteleman entisen Al-Shabaab-johtajan mukaan myös monet Somaliassa toimivat avustusjärjestöt maksavat järjestölle provision, jotta avustustyö voi jatkua.

Al-Shabaab onkin viime kädessä eräänlainen tuottoisa mafiajärjestö, jonka liiketoiminnan edellytyksenä on ylläpitää pelkoa. Järjestö on soluttautunut myös turvallisuusjoukkoihin. Iskujen tekijät ovat usein käyttäneet poliisin tai armeijan ajoneuvoja ja univormuja.

Viime aikoina Somaliassa yhä useammat ovat ehdottaneet neuvottelujen käynnistämistä Al-Shabaabin johtajien kanssa väkivaltaisuuksien lopettamiseksi. Hallitusta tukevat länsimaat ovat toistaiseksi vastustaneet neuvotteluja terroristien kanssa.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Fasisti vastaan marxilainen

KANSAN UUTISET 5.10.2018

Sadat tuhannet naiset lähtivät viikonloppuna kaduille Brasilian kaupungeissa osoittamaan mieltään tulevana sunnuntaina pidettävien presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen ykkössuosikkia Jair Bolsonaroa vastaan. Pelkästään São Paulossa protesteihin osallistui järjestäjien mukaan 500 000 ihmistä.

Näyttelijöiden ja tv-julkkisten sosiaalisessa mediassa käynnistämä kampanja Bolsonaroa vastaan käyttää portugalinkielistä tunnusta Ele Não eli ”ei häntä”. Ennen katumielenosoituksia miljoonat naiset julkaisivat Facebookissa ja Twitterissä kuvia itsestään Ele Não -sloganin kanssa.

Mielenosoittajien mukaan Bolsonaro on seksistinen naisvihaaja ja rasistinen fasisti, joka kannattaa paluuta sotilasdiktatuuriin. Syynä ovat Bolsonaron lukuisat lausunnot, joissa hän vastustaa aborttia, naisten samapalkkaisuutta, homoliittoja, mustien ja köyhien oikeuksia ja maareformia.

Vuonna 2014 Bolsonaro totesi Työväenpuolueen kansanedustajalle Maria do Rosáriolle kongressin alahuoneen istunnossa, ettei tämä ”ansainnut tulla raiskatuksi”.

Bolsonaro on myös kehunut Chilen entistä diktaattoria Augusto Pinochetia, jonka valtakaudella surmattiin tuhansia vasemmistoaktiiveja. Bolsonaron mielestä Pinochetin olisi pitänyt surmata vielä enemmän ihmisiä.

Bolsonaro on entinen armeijan kapteeni ja pitkäaikainen kansanedustaja, joka on poliitikon uransa aikana edustanut seitsemää eri puoluetta. Hän kampanjoi presidentinvaaleissa ennen muuta korruptiota ja kasvavaa rikollisuutta vastaan. Hän on myös luvannut leikata veroja ja höllentää aselakeja.

Viime vaaleissa Bolsonaro oli ääniharava Rio de Janeirossa. Bolsonaroa kannattavat etenkin keskiluokkaiset valkoihoiset miehet, sotilaat ja poliisit sekä arvokonservatiivisiin evankelisiin herätysliikkeisiin kuuluvat miljoonat brasilialaiset.

Tuoreimmissa mielipidekyselyissä Bolsonaro on saanut yli 30 prosentin kannatuksen. Suosio kasvoi entisestään sen jälkeen kun Bolsonaroa puukotettiin keittiöveitsellä vatsaan vaalitilaisuudessa syyskuun alussa ja hän joutui tehohoitoon. Puukottaja oli mielenterveysongelmista kärsivä mies.

Bolsonaron vastustus on kuitenkin kannatusta suurempi. Mielipidekyselyjen mukaan Bolsonaro tulisi häviämään presidentinvaalien toisella kierroksella, oli vastassa sitten kuka hyvänsä.

Mielipidekyselyjen mukaan kukaan ehdokas ei tule saamaan ensimmäisellä kierroksella enemmistöä äänistä. Todennäköisesti toisella kierroksella vastakkain tulevat olemaan Bolsonaro ja Työväenpuolueen ehdokas Fernando Haddad.

Fernando Haddad on marxilainen taloustutkija, joka oli syyskuun alkuun asti Brasilian karismaattisen entisen presidentin Luiz Inácio Lula da Silvan varapresidenttiehdokkaana.

Lahjusten ottamisesta vankilaan tuomittu Lula olisi ollut kutakuinkin varma vaalivoittaja, mutta tuomioistuin julisti hänet viime kuussa vaalikelvottomaksi. Lula ja hänet kannattajansa pitävät lahjustuomiota poliittisena ajojahtina.

Haddad on entinen opetusministeri ja São Paulon kaupungin entinen pormestari. Hän on luvannut keskeyttää nykyisen oikeistohallituksen yksityistämispolitiikan ja lopettaa julkisten palvelujen leikkaukset. Pienituloisten verotusta pitäisi hänen mielestään keventää ja rikkaimpien veroja korottaa. Haddad haluaa myös parantaa seksuaalivähemmistöjen turvallisuutta ja vahvistaa alkuperäiskansojen oikeudet omiin maihinsa.

Haddadin ongelmana on, että harva brasilialainen tuntee häntä São Paulon ulkopuolella. Viikkoa ennen vaalien ensimmäistä kierrosta Haddadin kannatus oli mielipidekyselyjen mukaan 24 prosenttia.

Pikaisesti käynnistetyssä vaalikampanjassa pyritäänkin korostamaan sitä, että Haddadilla on Lulan tuki ja hän ajaa Lulan politiikkaa.

”Minä äänestän vaikka aasia, jos Lula kannattaa sitä”, arveli Guardian-lehden haastattelema pienviljelijä Pernambucon osavaltiossa Lulan synnyinseuduilla Koillis-Brasiliassa.

Lula ja Työväenpuolue ovat erityisen suosittuja Brasilian koillisosissa. Täällä monien köyhien ainoa toimeentulon lähde ovat sosiaaliavustukset, jotka käynnistettiin Lulan presidenttikaudella.

Brasilian sunnuntain vaaleissa ei valita pelkästään presidenttiä, vaan myös 513 kongressin alahuoneen edustajaa, 54 senaattoria, 27 osavaltioiden kuvernööriä sekä yli tuhat edustajaa osavaltioiden parlamentteihin.

Ehdokkaat tulevat yli 30 eri puolueesta, joista harvalla on minkäänlaista muuta ohjelmaa kuin pysyä vallassa.

Etenkin köyhillä alueilla ääniä ostetaan, yleensä noin parinkymmenen euron hinnalla. Alagoasin osavaltiossa oikeistopuolueen ehdokkaat maksoivat ihmisten heille tuomia lääkemaksuja ja sähkölaskuja.

Nykyisen kongressin jäsenistä lähes puolet kuuluu suurmaanomistajien parlamenttiryhmään ja kolmasosa evankelisiin herätysliikkeisiin.

Uusi presidentti joutuu aikanaan tekemään myönnytyksiä kongressin eri puolueiden ja ryhmittymien kanssa saadakseen hallituksen esitykset hyväksyttyä.

torstai 20. syyskuuta 2018

Lisää lainaa kiinalaishankkeisiin

KANSAN UUTISET 21.9.2018

Länsimaiden poliitikot ja media ovat viime aikoina kantaneet huolta kiinalaisella lainarahalla toteutetuista suurista rakennushankkeista useissa Aasian ja Afrikan maissa. Pahimmissa tapauksissa köyhät maat ovat ottaneet niin paljon lainaa erilaisiin infrastruktuurihankkeisiin, ettei sitä ole kyetty maksamaan takaisin. Maat ovat joutuneet velkaloukkuun ja joutuneet tekemään Kiinalle erilaisia myönnytyksiä.

Kuvaavana esimerkkinä pidetään Hambantotan satamahanketta Sri Lankassa. Hambantotan pikkukaupunkiin saarivaltion etelärannikolle rakennettiin kiinalaisvoimin uusi satama, vapaakauppa-alue ja lentokenttä. Kiinan valtion omistama Exim-pankki myönsi hankkeisiin yli miljardi dollaria lainaa.

Valmistumisen jälkeen satama ja lentokenttä ovat kuitenkin seisseet miltei käyttämättöminä. Kun Sri Lankan hallituksella ei ollut varaa lainojen lyhentämiseen, satama luovutettiin viime vuonna kiinalaisen satamayhtiön käyttöön 1,4 miljardin dollarin hinnasta 99 vuodeksi eteenpäin.

Sri Lankan hallitus käyttää nyt sataman vuokrauksesta saatuja tuloja sen rakentamista varten otettujen lainojen takaisinmaksuun. Kiinan laivasto on puolestaan käyttänyt satamaa sotalaivojen pysähdyspaikkana.

Yhdysvaltalaisen Center for Global Development -tutkimuskeskuksen mukaan ainakin kahdeksan maata on vakavasti velkaantunut Kiinan lainoittamien infrastruktuurihankkeiden vuoksi. Listan kärjessä on Afrikan sarvessa sijaitseva Djibouti, jonka velka Kiinalle vastaa lähes maan vuosittaista kansantuloa. Kiina onkin saanut luvan rakentaa Djiboutiin kaksi sotilastukikohtaa, ja parhaillaan neuvotellaan myös Djiboutin sataman luovuttamisesta kiinalaisten haltuun.

Muita Kiinalle pahasti velkaantuneita maita ovat Tadžikistan, Kirgisia, Laos, Malediivit, Mongolia, Pakistan sekä Montenegro, jonne kiinalaisrahalla rakennetaan moottoritietä Adrianmeren rannikolta Serbian rajalle.

Kiinan rahoittamat infrastruktuurihankkeet liittyvät kaikki tavalla tai toisella presidentti Xi Jinpingin vuonna 2013 lanseeraamaan Kiinan uuteen Silkkitiehen. Tarkoituksena on rakentaa kuljetusväylät Kiinasta Keski-Aasian ja Lähi-idän halki Eurooppaan ja samalla kehittää satamia merireiteillä Kiinasta Afrikkaan ja Eurooppaan. Kiinassa hanke tunnetaan myös nimellä ”yksi vyöhyke, yksi tie”.

Hankkeen uskotaan toteutuessaan maksavan kaikkiaan viisi biljoonaa dollaria. Toistaiseksi 65 maata on lupautunut mukaan hankkeeseen, jota presidentti Xi kutsuu ”vuosisadan projektiksi”.

Kiinan uuden Silkkitien ensimmäisiä suuria osahankkeita ovat maantien rakennushanke Kiinasta Pakistanin rannikolle, luotijunayhteyden rakentaminen Kiinasta Singaporeen sekä maakaasuputken rakentaminen Keski-Aasian halki.

Osana uutta Silkkitietä kiinalaiset ovat rakentaneet rautateitä, maanteitä, kaasuputkia ja satamia myös Keniaan, Tansaniaan ja Etiopiaan.

Siperiassa kiinalaiset ovat rahoittaneet kaasuputken ja sataman rakentamista Jamalin niemimaalle.

Kiinalaiset ovat ostaneet myös Pireuksen sataman Kreikasta ja vuokranneet 99 vuodeksi käyttöönsä Darwinin sataman Australiasta.

Syyskuun alussa Pekingissä järjestetyssä Kiinan ja Afrikan maiden huippukokouksessa presidentti Xi lupasi Afrikan maille 50 miljardin dollarin edestä lahja-apua ja uusia lainoja kiinalaisten toteuttamiin rautatie-, maantie-, lentokenttä- ja satamahankkeisiin sekä uusien vapaakauppa-alueiden rakentamiseen.

Summa oli itse asiassa kymmenen miljardia dollaria pienempi kuin kolme vuotta sitten pidetyssä huippukokouksessa luvattu summa.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt myös se, että Kiinan ja Afrikan maiden välinen kauppa on vähentynyt vuoden 2014 huippulukemista. Kiinan ja Afrikan maiden välisen kaupan arvo oli viime vuonna 170 miljardia dollaria.

Afrikan maiden johtajat kuvailivat yhteistyötä Kiinan kanssa toistaiseksi ainoaksi mahdollisuudeksi saada rahoitusta kipeästi kaivattuihin infrastruktuurihankkeisiin, sillä muut lainanantajat eivät suostu rahoittamaan rakennushankkeita köyhissä maissa, joiden takaisinmaksukyky on epävarma.

Lainoilla rahoitettujen hankkeiden pitäisi kuitenkin luoda talouskasvua ja työpaikkoja, arveli kokouksen toisena puheenjohtajana toiminut Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa.

Yhdysvaltalaisen Johns Hopkinsin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan kiinalaisia lainoja voidaan syyttää oikeastaan vain kolmen Afrikan maan velka-ahdingosta. Djiboutin ulkomaanvelasta 77 prosenttia on peräisin Kiinan myöntämistä lainoista, ja Sambian velasta 73 prosenttia. Myös Kongon tasavalta on pahasti velkaantunut Kiinalle, mutta tutkijat eivät saaneet selville tarkkaa summaa.

Kiina on myöntänyt Afrikan maille vuodesta 2000 lähtien kaikkiaan 114 miljardia dollaria lainaa, mikä vastaa alle kahta prosenttia maanosan maiden kokonaisvelkataakasta. Afrikan maiden suurimpia velkojia ovat Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki, Euroopan maat, Yhdysvallat ja Japani.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Kuka vielä muistaa pernaruttokirjeet?

KANSAN UUTISET 7.9.2018

World Trade Centerin pilvenpiirtäjien tuhoutumisesta ja muista syyskuun 11. päivän tapahtumista oli kulunut kuusi päivää, kun oikeusministeri John Ashcroft toi Yhdysvaltojen kongressiin käsiteltäväksi terrorisminvastaisen Patriot Act -lakiesityksen. Oli maanantaiaamu 17. syyskuuta 2001, ja oikeusministeri vaati 132-sivuisen lakiesityksen hyväksymistä viimeistään perjantaina.

Washingtonissa elettiin 9/11-iskujen jälkeisessä pelonsekaisessa paniikissa. Samana aamuna, kun oikeusministeri vei lakiesityksen kongressiin, Washington Post julkaisi artikkelin bioterrorismista. Kirjoituksessa spekuloitiin uhkakuvalla, jossa terroristit levittäisivät asutuskeskusten yli lentävästä pienkoneesta pernaruttoa tai muita hengenvaarallisia sairauksia aiheuttavia bakteeri-itiöitä.

Patriot Actia ei kuitenkaan hyväksytty kongressissa läpihuutojuttuna. Kongressin ylähuoneessa, eli senaatissa, oli demokraattipuolueen enemmistö. Demokraattien ryhmäjohtaja Tom Daschle ja senaatin lakivaliokunnan puheenjohtaja Patrick Leahy halusivat käydä rauhassa keskustelua pykälistä, jotka loukkasivat kansalaisvapauksia ja olivat monien mielestä perustuslain vastaisia.

Lakiesitys antoi viranomaisille valtuudet esimerkiksi puhelujen salakuunteluun, ostosten ja pankkitilien seurantaan ja kotietsintöjen tekemiseen ilman tuomioistuimen lupaa ja maahanmuuttajien pidätyksiin vailla määräaikaa.

30. syyskuuta varapresidentti Dick Cheney antoi kongressille viikon aikaa lakiesityksen hyväksymiseen.

Kolme päivää myöhemmin floridalainen valokuvaaja sairastui pernaruttoon ja kuoli.

Liittovaltion poliisin FBI:n mukaan pernaruttobakteereja sisältäviä kirjeitä oli lähetetty kolmelle tv-kanavalle, New York Post -lehden toimitukseen sekä kohulehti National Enquirerin toimitukseen Floridaan.

New York Postin saamassa kuoressa oli koirien kuivamuonalta näyttäviä ruskeita muroja ja kirje, jossa sanottiin: ”09-11-01. Tämä on seuraava. Ottakaa penisilliiniä nyt. Kuolema USA:lle. Kuolema Israelille. Allah on suuri.”

Lähipäivinä kaksi toimittajaa, toimittajan seitsemän kuukauden ikäinen vauva ja postin työntekijä sairastuivat pernaruttoon. National Enquirerin toimitusrakennus suljettiin sen jälkeen kun rakennuksesta oli havaittu jälkiä pernarutosta. Rakennus avattiin uudestaan vuonna 2007.

Lokakuun 7. päivänä Yhdysvallat aloitti ilmaiskut Afganistaniin, ja seuraavina päivinä viranomaiset varoittivat Al-Qaidan mahdollisista kostoiskuista Yhdysvalloissa. Kongressin uskottiin olevan yksi terroristien seuraavista kohteista.

FBI:n mukaan bakteereja tai tappavia kemikaaleja tultaisiin mahdollisesti levittämään ilmasta käsin tuholaismyrkkyjen ruiskuttamiseen käytetyistä pienkoneista. Tiedustelupalvelu CIA oli jo aiemmin väittänyt, että Saddam Husseinin Irakilla oli käytössään tällaiset lentokoneet pernaruton levittämistä varten.

Valkoisen talon virkailijat vaativat, että FBI:n johtaja Robert Mueller todistaisi pernaruttobakteerien olevan peräisin Osama bin Ladenin hankkimista varastoista, New York Daily News -lehti kertoi vuosia myöhemmin.

15. lokakuuta senaattori Tom Daschlen avustaja avasi postissa tulleen kirjekuoren, jossa oli valkoista jauhetta ja kirje: ”Ette voi pysäyttää meitä. Meillä on tämä pernarutto. Te kuolette nyt. Oletteko peloissanne? Kuolema USA:lle. Kuolema Israelille. Allah on suuri.”

Kuoressa ollut jauhe sisälsi sotilaskäyttöä varten käsiteltyjä pernaruttobakteereja.

Myös toinen demokraattisenaattori Patrick Leahy sai myöhemmin samanlaisen kirjeen. Molemmat kirjeet oli laitettu postiin 6. lokakuuta.

Kongressin rakennus suljettiin ja määrättiin karanteeniin. Painostuksen alla myös demokraattien senaattorit suostuivat hyväksymään Patriot Actin. Lakiesitys hiottiin valmiiksi kongressin edustajien käyttöön annetuissa väliaikaisissa tiloissa.

Syksyn aikana pernaruttoon kuoli kaksi postin työntekijää, vietnamilaissyntyinen sairaalan työntekijä sekä 94-vuotias leskirouva Connecticutin osavaltiosta. 17 ihmistä sai tartunnan mutta säilyi hengissä.

Presidentti Bush allekirjoitti Patriot Actin 26. lokakuuta. Lain voimassaoloa on jatkettu määräajoin, ja se on edelleen voimassa.

FBI:n tutkimuksissa selvisi pian, että pernaruttoitiöt olivat peräisin Yhdysvaltojen asevoimien tai CIA:n laboratoriosta. Kirjekuorien lähettämisestä syytettiin armeijan tartuntatautien tutkimuskeskuksen rokotetutkijaa, joka kuoli ennen oikeuskäsittelyn alkamista.

Yhdysvaltojen tiedeakatemian asettama tutkimusneuvosto piti kuitenkin mahdottomana sitä, että rokotetutkija olisi yksin voinut valmistaa sotilaskäyttöön tarkoitettuja bakteereja.

Pernaruttokirjeistä kirjan kirjoittanut professori Graeme MacQueen kertoo myös kesällä 2001 järjestetystä enteellisestä sotaharjoituksesta, jossa pernaruttokirjeitä lähetettiin tiedotusvälineiden toimituksiin. Kirjeiden takana olivat vieraan valtion sponsoroimat terroristit.

torstai 23. elokuuta 2018

Kiiruna muuttaa kaivoksen tieltä pois

KANSAN UUTISET 24.8.2018

Kiirunassa Ruotsin Lapin pohjoiskolkassa koko kaupunkia ollaan siirtämässä laajenevan rautamalmikaivoksen tieltä kolme kilometriä itään. Kaivosyhtiö LKAB ja kuntapäättäjät puhuvat ylevästi kaupungin muutosprosessista, vaikka käytännössä tarkoituksena on purkaa suurin osa kaupungin nykyisestä keskustasta ja rakentaa uusi kaupunkikeskus kauemmas kaivoksesta.

Kaupungin sisääntuloväylän vieressä kaivosyhtiön työntekijöiden vanha puutaloalue on aidattu ja talot odottavat purkamista.

”Muutos käynnissä yhteisen tulevaisuuden puolesta”, todetaan purkualueen aitapressussa.

Kaupungin siirtäminen tuli kaivosyhtiöltä ilmoitusasiana. Loppuvuodesta 2003 LKAB ilmoitti kunnanjohdolle, että kaivostoiminnan aiheuttamat halkeamat maan pinnalla uhkaavat kaivosta lähellä olevien rakennusten turvallisuutta. LKAB suunnitteli myös kaivoksen laajentamista yhä syvemmälle kaupungin alapuolella olevaan kallioperään. Jos malminlouhinnan haluttiin jatkuvan, kaupunki pitäisi yksinkertaisesti siirtää tieltä pois.

Kaupungin päättäjillä ei ollut juuri vaihtoehtoja. Vuonna 2004 Kiirunan kunta julkaisi lehdistötiedotteen, jossa kerrottiin, että vajaan parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki siirretään toiseen paikkaan.

”Elämme kaivoksen kanssa symbioosissa. Kiiruna on olemassa kaivoksen vuoksi. Muuten pirukaan ei olisi rakentanut kaupunkia tänne”, selittää Niklas Sirén, vasemmistopuoluetta edustava apulaiskunnanjohtaja.

Myös asukkaat ovat hyväksyneet tosiasiat. Rakennusten purkaminen ja tuttujen paikkojen katoaminen on useimpien mielestä haikeaa ja surullista. Mutta jos ei kaivosta ole, ei ole myöskään työpaikkoja, ja silloin olisi joka tapauksessa edessä muutto toiselle paikkakunnalle.

Ruotsin valtion rautakaivosyhtiö LKAB, eli Luossavaaran ja Kiirunavaaran Osakeyhtiö, perustettiin vuonna 1890 louhimaan rautamalmia Ruotsin Lapin arvokkaista malmiesiintymistä. Malmin kuljetusta varten rakennettiin rautatie Luulajasta Kiirunaan ja edelleen Norjan rannikolle Narvikiin.

Kiirunan kaupunki kasvoi kaivosvuorten välissä sijaitsevan Haukivaaran rinteille, josta on komeat näkymät vaaroja ympäröivälle tunturikoivikolle ja kauempana siintäville tuntureille.

LKAB:n Kiirunan kaivos on maailman suurin maanalainen rautamalmikaivos. Se tuottaa 80 prosenttia kaikesta rautamalmista Euroopan unionin alueella. Ruotsi on maailman kuudenneksi suurin rautamalmin viejä.

Kiirunan rautamalmikaivos ja satakunta kilometriä etelään sijaitseva Malmivaaran kaivos tuottavat vuosittain satojen miljoonien eurojen edestä voittoa ja verotuloja Ruotsin valtiolle. LKAB:n liikevaihto on yli kaksi miljardia euroa. Yhtiö työllistää yli 4 000 ihmistä.

Rautamalmin kysyntä on jälleen korkealla, sillä lamavuosien jälkeen maailmalla tarvitaan terästä etenkin rakentamiseen.

Kiirunan niin sanottu muutosprosessi on tuonut kaupunkiin varsinaisen rakennussuunnittelubuumin. Hotellin aamiaiselle jonottaa viikonloppuaamuna kymmeniä keikkatyöntekijöitä eri yhtiöiden logoilla varustetuissa vaatteissa. Purkutöitä ja uuden keskustan suunnittelua varten on palkattu tuhansia kaupunkisuunnittelukonsultteja, arkkitehtejä, maisemointisuunnittelijoita, biologeja, insinöörejä, rakennusmiehiä ja purku-urakoitsijoita.

Suunnittelijat ja insinöörit ovat pääasiassa Ruotsista, mutta rakentajia ja elementtien toimittajia on tullut myös Suomesta.

Uuden keskustan arkkitehtikilpailun voittanut firma on antanut haastatteluja maailman medioille ja julkaissut havainnekuvia uudesta energiaa säästävästä kestävän kehityksen kaupungista. Tarkoituksena on houkutella kaupunkiin töihin nuoria insinöörejä ja muita ammattilaisia.

Kun Kiiruna syntyi 1900-alussa, kaupungista kaavailtiin eräänlaista työläisten unelmayhteiskuntaa. Ay-liike oli vahva, ja rakastettu kaivosjohtaja Hjalmar Lundbohm ymmärsi työntekijöiden tarpeita. Kaivosmiehet menivät töihin raitiovaunulla. Oli julkisia pyykkitupia, yhteisruokaloita ja lasten leikkialueita.

”Tällä kertaa suunnitteluprosessi etenee lähinnä ulkopuolisten intressien mukaan”, arvelee ravintolailtaa viettävä kaivosmies ja paikallisen protestiliikkeen Raatajakampanjan aktiivi.

Palvelujen tarjoamiseen halutaan yksityisiä investointeja etelästä. Uusien asuntojen hinnat ja vuokrat tulevat olemaan kalliita kaupungin nykyisille asukkaille. Asukkaiden mielipiteitä ei ole kysytty suunnittelutyössä.

Kritiikkiä herättää uuden keskustan sijainti kuivatetulla suolla kaupungin kaatopaikan kupeessa. Uuden keskustan alueelta ei ole näkymää ympäröiville tuntureille. Talvella lämpötila voi olla siellä kymmenen astetta alhaisempi kuin vaaran laella.

Pahin kiista saatiin kuitenkin ratkaistua, kun kunnanhallitus sopi LKAB:n kanssa, että osa kaupungin vanhoista rakennuksista siirretään uuteen paikkaan sellaisenaan ja kaivosyhtiö lupasi kustantaa uuden keskustan ja palvelujen rakentamisen.

Vanhan keskustan purku on tiedossa aikaisintaan 10–15 vuoden kuluttua, kun palvelut ja uudet asuintalot ovat valmiina kaupungin uudessa keskustassa.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Tuttu kaava toistuu Zimbabwessa

KANSAN UUTISET 10.8.2018

Zimbabwessa järjestettiin viime viikolla ensimmäiset vaalit presidentti Robert Mugaben 37 vuotta kestäneen valtakauden jälkeen, ja monet toivoivat maan siirtyvän kertaheitolla uuteen demokratian aikakauteen. Oppositio puhuu kuitenkin vaalivilpistä, samalla kun poliisi metsästää suurimman oppositiopuolueen johtajia ja ihmisoikeusjärjestöt raportoivat opposition kannattajien sieppauksista, pahoinpitelyistä ja raiskauksista.

Vaalikomission julkistamien tulosten mukaan hallituspuolue Zanu-PF sai parlamenttivaaleissa yli 60 prosenttia paikoista, näistä suurimman osan maaseudulta.

Presidentinvaalin tuloksia jouduttiin odottamaan, vaikka näiden vaalien äänet oli laskettu aivan ensimmäiseksi. Lopulta voittajaksi julistettiin istuva presidentti Emmerson Mnangagwa, joka tuli nimitetyksi virkaansa viime syksynä sen jälkeen kun sotilaat ajoivat presidentti Mugaben vallasta. Mnangagwan ilmoitettiin saaneen 50,8 prosenttia äänistä opposition ehdokkaan Nelson Chamisan jäädessä 44 prosenttiin.

Opposition mukaan viralliset vaalitulokset eivät vastanneet äänestyspaikoilta saatuja tuloksia. Maan pääkaupungissa Hararessa tuhannet opposition kannattajat lähtivät kaduille protestoimaan vaalivilppiä vastaan. Kiihkeimmät mielenosoittajat hajottivat pikaruokaloiden ikkunoita kaupungin keskustassa. Poliisit ampuivat kuoliaaksi kuusi ihmistä.

Kymmeniä MDC-puolueen edustajia pidätettiin, kun nämä osallistuivat kokoukseen, jossa verrattiin äänestyspaikoilta saatuja tuloksia vaalikomission ilmoittamiin tuloksiin. Poliisit yrittivät myös estää opposition presidenttiehdokkaan Nelson Chamisan lehdistötilaisuuden, mutta luopuivat aikeistaan, kun ulkomaisten tv-ryhmien kuvaajat taltioivat tapahtumia suorana lähetyksenä maailmalle.

Yhdeksän oppositiopoliitikkoa oli keskiviikkona etsintäkuulutettuna. Osa heistä lienee paennut naapurimaihin.

Samaan aikaan kirveillä ja pistooleilla aseistautuneet miesjoukot ovat hakanneet ihmisiä baareissa ja kiertäneet talosta taloon etsimässä opposition johtohahmoja ja pahoinpitelemässä heidän perheenjäseniään.

MDC jätti tiistaina perustuslakituomioistuimeen valituksen ääntenlaskennan epäselvyyksistä.

Presidentti Mnangagwa kehotti viikonloppuna zimbabwelaisia rauhaan ja yhtenäisyyteen ja lupasi, että kansalaisoikeuksia tullaan kunnioittamaan. Mnangagwan aiemmat saavutukset herättävät kuitenkin epäilyjä näiden puheiden vilpittömyydestä.

Suoraviivaisten otteidensa vuoksi Krokotiiliksi kutsuttu 75-vuotias Mnangagwa oli presidentti Mugaben suojatti ja oikea käsi koko tämän valtakauden ajan. Hän on toiminut salaisen palvelun päällikkönä, valtiovarainministerinä, puolustusministerinä ja varapresidenttinä.

1980-luvulla pian Zimbabwen itsenäistymisen jälkeen Mnangagwa johti armeijan veristä operaatiota maan länsiosissa Matabelemaassa. Tuolloin arviolta 20 000 ihmistä surmattiin teloittamalla tai polttamalla heidät hengiltä koteihinsa.

1990-luvulla Mnangagwa johti Zimbabwen armeijan operaatiota Kongon sisällissodassa. Hän rikastui mineraalikaupoilla ja Kongosta salakuljetetuilla timanteilla yhdessä armeijan kenraalien kanssa.

Vuoden 2008 vaalien aikana Mnangagwa vastasi opposition kannattajiin kohdistetusta väkivaltakampanjasta. Yksi uhreista oli Mnangagwan tämänkertainen vastaehdokas Nelson Chamisa, joka hakattiin henkihieveriin Hararen lentokentällä.

40-vuotias Chamisa on ammatiltaan asianajaja ja on toiminut myös pastorina. Hän kiersi vaalikampanjan aikana ahkerasti koko maata ja tuli suosituksi erityisesti nuoremman polven keskuudessa maalaamalla kuvan uudesta valoisasta Zimbabwesta. Yhdessä vaalitilaisuudessa hän lupasi Zimbabween luotijunia ja olympiakisojen isännyyttä.

Valtapuolue Zanu-PF hyödynsi vaalikampanjassaan asemaansa hallituspuolueena. Mnangagwa aikaisti maataloustukiaisten maksua syksystä juuri vaalien alle. Maatalouden tukiohjelmassa lähes kahdelle miljoonalle pienviljelijälle on toimitettu siemeniä, lannoitteita ja maatalouskoneita. Tuen ansiosta maissin ja tupakan tuotanto on kohonnut ennätyslukemiin.

Vaalien alla 5 000 sotilasta lähetettiin maaseudulle, muun muassa huolehtimaan siitä, että ihmiset osallistuvat valtapuolueen vaalitilaisuuksiin.

Zimbabwen media on lähes kokonaan hallituksen valvonnassa, tv- ja radiokanavia ja sanomalehtiä myöten.

Mnangagwa lupasi myös Zimbabwen valkoisille viljelijöille hallintaoikeuden maihinsa seuraavaksi 99 vuodeksi eteenpäin.

Ulkomaista etenkin Kiina on tarjonnut auliisti tukea Mnangagwan hallitukselle. Kiinalaiset ovat investoineet puhelinverkkoihin, vesivoimaan ja tupakantuotantoon.

Myös entinen siirtomaaisäntä Britannia on valinnut puolensa ja pyrkinyt viime vuosina edistämään kauppaa ja brittiläisiä investointeja Zimbabwessa. Viime kuussa Britannian suurlähettiläs kehotti brittiläisillä kehitysyhteistyövaroilla tuettuja paikallisia järjestöjä olemaan piittaamatta liiemmin mahdollisesta vaalivilpistä.