keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kanavahanke jakaa Nicaraguan kahtia

KU-VIIKKOLEHTI 18.6.2015

Panaman kanavan kilpailijaksi suunniteltu massiivinen kanavahanke herättää rajua vastustusta Nicaraguassa. Kymmenet tuhannet pienviljelijät marssivat kanavasuunnitelmia vastaan Juigalpan kaupungissa viime viikonloppuna syyttäen presidentti Daniel Ortegaa maansa myymisestä kiinalaisille.

Lauantaina tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun Nicaraguan parlamentti myönsi kiinalaiselle yhtiölle oikeuden 278 kilometriä pitkän kanavan rakentamiseen ja kanava-alueen maiden lunastamiseen sadan vuoden ajaksi. Presidentti Ortegan sandinistipuolueen hallitsema parlamentti käsitteli uutta kanavalakia tuolloin kokonaiset kolme tuntia.

Tyynenmeren ja Karibianmeren yhdistävän uuden kanavan arvioidaan maksavan 50 miljardia dollaria. Rakennushankkeen valmistelutyöt aloitettiin Rivasissa maan eteläosissa viime joulukuussa. Kanavan olisi määrä valmistua vuonna 2020.

Entinen sissijohtaja Ortega on kutsunut kanavaa Nicaraguan vallankumouksen toiseksi vaiheeksi. Vuoden 1979 vallankumouksessa Ortegan johtama sandinistien vapautusliike syrjäytti maata 43 vuotta hallinneen Somozan suvun diktatuurin vallasta.

Ortega uskoo kanavan nostavan maan talouskasvun 12 prosenttiin ja tuovan nicaragualaisille 250 000 uutta työpaikkaa. Tällä hetkellä Nicaragua on koko Latinalaisen Amerikan toiseksi köyhin maa Haitin jälkeen. Kuuden miljoonan asukkaan väestöstä puolet elää alle dollarin päivätuloilla.

Kanavahankkeen tiellä on silti lukuisia esteitä. Yli sata tuhatta ihmistä joutuisi lähtemään kodeistaan. Kanava kulkisi myös luonnonkauniin Nicaraguajärven halki aiheuttaen sille vakavia ympäristöriskejä. Järvi on maan tärkein makean veden lähde. Kanavan suunniteltu reitti halkoo myös Nicaraguan alkuperäiskansojen itsehallintoalueen sekä useita luonnonsuojelualueita.

Kanavahankkeen toteuttaminen on annettu Caymansaarille rekisteröidylle Hong Kong Nicaragua Canal Development -yhtiölle (HKND), jonka omistaa 43-vuotias kiinalainen Wang Jing. Puhelinoperaattoribisneksillä rikastunut miljardööri ehdotti kanavahanketta vuonna 2011 Daniel Ortegan pojalle Laureano Ortegalle, joka johti Kiinassa vieraillutta nicaragualaista kauppavaltuuskuntaa.

Ajatus kanavahankkeesta eteni nopealla aikataululla Nicaraguan parlamentin käsittelyyn ilman juuri minkäänlaista julkista keskustelua. Nicaraguan media on pitkälti Ortegan perheen omistuksessa. Maan hallitusta johtaa käytännössä presidentin vaimo Rosario Murillo.

Kanava olisi valmistuessaan maailman suurin valtamerilaivoille tarkoitettu kanava, kolmanneksen pidempi kuin Suezin kanava ja lähes neljä kertaa pidempi kuin Panaman kanava. Kiinalaisen rakennuttajan HKND:n mukaan kanavaprojekti tulee olemaan myös maailmanhistorian suurin maansiirtohanke.

Kanavareitin varteen rakennetaan myös kaksi syväsatamaa, lentokenttä, rautatie, öljyputki, sementtitehdas, terästehdas, vapaakauppa-alue, loistohotelleja ja uusia kaupunkeja.

Nicaraguan halki kulkevan kanavan rakentamista on pohdittu jo espanjalaisen siirtomaavallan ajoista lähtien. Lyhytaikaiseksi jäänyt Keski-Amerikan liittovaltio ehdotti kanavan rakentamista vuonna 1825. Yhdysvaltojen ulkoministeri Henry Clay vei aloitteen kongressiin, joka lopulta hylkäsi ehdotuksen alueen poliittisen epävakauden johdosta.

Vuonna 1849 itsenäinen Nicaragua solmi yhdysvaltalaisen liikemiehen Cornelius Vanderbiltin kanssa sopimuksen kanavan rakentamisesta, mutta tuolloin hankkeen keskeytti sisällissota.

Yhdysvalloissa suunniteltiin kanavaa Nicaraguaan myös 1888, 1897 ja 1899. Viimeinen hanke kaatui lopulta kongressin äänestyksessä, jossa kanava päätettiin sittenkin rakentaa Panamaan. Nicaraguan kanavaa pidettiin riskinä maassa sijaitsevien tulivuorten vuoksi.

Kanavan rakentamista Nicaraguaan tutkittiin useaan otteeseen vielä Panaman kanavan valmistumisen jälkeen, sillä uusi kanava lyhentäisi laivamatkaa Yhdysvaltojen rannikolta toiselle useilla sadoilla kilometreillä.

Vuonna 2006 Nicaraguan silloinen oikeistopresidentti Enrique Bolaños julkisti uuden kanavaehdotuksen ja pyysi kanavaa varten kansainvälisiä sijoituksia.

Nicaraguan kanavan rakentamisen tarvetta on perusteltu Aasian ja Euroopan välisen kaupan kasvulla ja etenkin uusien konttilaivojen ja öljytankkereiden suuremmalla koolla. Panaman kanava on liian kapea ja sulkualtaat liian lyhyitä uusimmille lähes 400 metrin mittaisille konttilaivoille.

Kanavahanketta toteuttava HKND-yhtiö uskoo, että idän ja lännen välinen tavaraliikenne valtamerillä tulee 2,5-kertaistumaan vuoteen 2030 mennessä. Kiinalaisyhtiö arvioi, että tuolloin Nicaraguan kanavalla liikennöi vuosittain yli 4 000 valtamerilaivaa. Vertailun vuoksi, Panaman kanavan kautta kulkee tätä nykyä kolme kertaa suurempi määrä laivoja.

Jotkut pitävätkin koko kanavahanketta kannattamattomana ja arvelevat, että kyseessä saattaisi olla Kiinan hallituksen juoni saada sillanpääasema Keski-Amerikasta. Tällä hetkellä suurin osa Kiinan tuonnista ja viennistä Amerikkojen itärannikolle kulkee Panaman kanavan kautta.

Toiset uskovat, että kanavayhtiötä kiinnostavat pikemminkin kanavaprojektin lukuisat oheishankkeet vapaakauppa-alueineen. Parlamentin hyväksymä kanavalaki antaa nimittäin kiinalaisyhtiölle oikeuden lunastettuihin maihin myös siinä tapauksessa, ettei kanavaa rakenneta.

Kanavahankkeen pitkään odotettu ympäristövaikutusten arviointi toimitettiin viime kuussa Nicaraguan hallitukselle, mutta raporttia ei ole julkistettu. Raporttia hankkeen yhteiskunnallisista vaikutuksista saadaan myös odottaa.

Nicaragualainen ympäristöjärjestö Centro Humboldt arvelee, että kanavahanke saattaa tuhota ainakin kymmenen uhanalaisen eläinlajin elinympäristön. Kanavan tieltä saisivat väistyä tapiirit, hämähäkkiapinat, panamanara-papukaijat, merikilpikonnat sekä useat sammakkolajit.

Nicaraguajärven ruoppaus puolestaan heikentää järven veden laatua, ja valtamerilaivat voivat aiheuttaa öljyvuotoja tai tuoda järvelle vieraita lajikkeita.

Kanavasuunnitelmista ei ole myöskään neuvoteltu Karibianmeren rannikolla asuvien alkuperäiskansoihin kuuluvien rama-intiaanien kanssa.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kyproksen yhdistyminen myötätuulessa

KU-VIIKKOLEHTI 5.6.2015

Neuvottelut Kyproksen kahtiajaon lopettamisesta ovat saaneet lisää vauhtia sen jälkeen kun vasemmiston ehdokas Mustafa Akinci valittiin vapun alla Turkin miehittämän Pohjois-Kyproksen presidentiksi.

Akincin ja Kyproksen presidentin Nikos Anastasiadesin välillä viikko sitten käydyissä neuvotteluissa sovittiin muun muassa saaren eri puolten sähkölinjojen ja matkapuhelinverkon yhdistämisestä sekä uusien rajanylityspaikkojen avaamisesta. Saaren kreikkalaisen ja turkkilaisen osan välillä tulee lähiaikoina olemaan jo kymmenkunta rajanylityspaikkaa.

Neuvottelujen aluksi presidentit kulkivat yhdessä Kyproksen jaetun pääkaupungin Nikosian keskustassa YK-joukkojen vartioiman puskurivyöhykkeen molemmin puolin oliivipuun oksat käsissään. Rajalinjan pohjoispuolella herrat istahtivat Osmanien valtakunnan aikaisen vanhan majatalon edustalle juomaan turkkilaista kahvia paikallisten leivonnaisten kera.

Molemmat presidentit ovat myös tviitanneet ahkerasti tapaamisista ja niiden hyvästä tunnelmasta.

Neuvottelujen tavoitteena on muodostaa kahdesta tasavertaisesta osavaltiosta koostuva liittovaltio – mahdollisesti vielä tämän vuoden aikana.

Akinci ja Anastasiades vetosivat myös kyproslaisiin saaren molemmin puolin tietojen saamiseksi vuosien 1960–1974 väkivaltaisuuksien aikana kadonneiden tuhansien ihmisten kohtalosta.

Itäisellä Välimerellä Turkin eteläpuolella sijaitseva Kypros on ollut jaettu maa 41 vuoden ajan. Kreikankielinen väestönosa hallitsee saaren eteläosaa ja kyproksenturkkilaiset pohjoista. Alueiden välissä on YK:n rauhanturvaajien valvoma puskurivyöhyke.

Kahtiajaon keskeisenä syynä oli kreikkalaisten sotilaiden vuonna 1974 masinoima vallankaappaus, jonka myötä koko saarivaltio pyrittiin liittämään Kreikkaan.

Turkki reagoi vallankaappaukseen miehittämällä maan pohjoisosan. Pohjois-Kyproksessa on tällä hetkellä 35 000 Turkin armeijan sotilasta.

Vuonna 1983 Pohjois-Kypros julistautui itsenäiseksi Pohjois-Kyproksen turkkilaiseksi tasavallaksi. Vain Turkki on tunnustanut alueen itsenäisyyden.

Kahtiajakoa edelsivät pitkään jatkuneet väkivaltaisuudet, joihin syyllistyivät ääriryhmät molemmista väestöryhmistä. Kyproksenturkkilaiset pakenivat kodeistaan suojavyöhykkeisiin eri puolilla saarta.

Kypros oli vuoteen 1960 asti Britannian siirtomaa. Itsenäisyyden jälkeen saaren kreikkalaisen enemmistön edustajat saivat tärkeimmät paikat maan hallinnossa ja armeijassa, ja pian turkkilaiset syrjäytettiin kokonaan maan politiikasta.

Neuvottelut Kyproksen kahtiajaon lopettamisesta olivat pitkällä myös vuonna 2004, jolloin YK:n pääsihteerin Kofi Annanin muotoilemasta rauhansuunnitelmasta järjestettiin kansanäänestys. Tuolloin pohjoinen kannatti yhdistymistä, mutta etelä lopulta vastusti ja liittyi omin päin EU:hun.

Kyproksenturkkilaisten uusi presidentti Mustafa Akinci kuuluu pieneen kommunalistiseen puolueeseen, joka pyrkii parantamaan ihmisten vaikutusmahdollisuuksia ruohonjuuritasolta lähtien. Vaalikampanjassaan Akinci puhui nimenomaan Kyproksen kahtiajaon lopettamisesta ja lupasi myönnytyksiä kyproksenkreikkalaisille. Kampanjan tunnuksena oli oliivipuun oksa.

Varmasti eniten huomiota saanut myönnytys on suunnitelma Pohjois-Kyproksen puolella sijaitsevan entisen Varoshan turistikaupungin palauttamisesta kyproksenkreikkalaisille omistajilleen. Saaren itäosassa sijaitseva Varosha oli 1970-luvun alussa suosittu lomakohde, jossa Brigitte Bardot ja Elizabeth Taylor kävivät nauttimassa Välimeren aalloista ja auringosta.

Saaren kahtiajaon jälkeen alue on ollut Turkin sotilaiden vartioima ja tyhjillään. Autiokaupungin entisten vaatekauppojen näyteikkunoissa mallinuket seisovat kuulemma edelleen vuoden 1974 muotitamineissa.

Varoshan luovutusta vastaan Pohjois-Kyproksen olisi määrä saada lupa suoriin kansainvälisiin lentoihin ja Famagustan sataman avaamiseen ulkomaisille laivoille.

Toukokuussa presidentti Akinci poisti viisumimääräykset pohjoisessa vierailevilta kyproksenkreikkalaisilta.

Kyproksen presidentti Anastasiades puolestaan luovutti Pohjois-Kyprokselle kartat alueen miinakentistä, kutsui kyproksenturkkilaisen järjestön huolehtimaan etelässä sijaitsevista moskeijoista ja ehdotti saaren jalkapallosarjojen yhdistämistä.

Yhdistymisneuvotteluja saattaa helpottaa sekin, että Kyproksen eri osien johtajat ovat samaa ikäluokkaa ja kotoisin samasta Limassolin kaupungista saaren etelärannikolla.

Kyproksen yhdistymisen uskotaan toteutuessaan kohentavan taloutta tuntuvasti saarivaltion molemmissa osissa. Nikosiassa toimivan konsulttiyhtiön tuoreen raportin mukaan kahtiajaon lopettaminen kasvattaisi taloutta noin 20 miljardilla eurolla seuraavan 20 vuoden aikana, mikä vastaa lähes kolmen prosentin vuosittaista lisäystä kansantuloon.

Suurimmat hyödyt tulisivat turismin kasvusta, mikä lisäisi myös rakentamista, kauppaa ja liikennepalvelujen tarvetta. Yhdistymisen myötä voitaisiin myös päästä hyödyntämään Kyproksen edustalta merenpohjasta löytynyttä maakaasua.

Yhdistymisen tuomien kasvuodotusten uskotaan saavan talouskriisin runteleman etelän kreikkalaisväestön kannattamaan kahtiajaon lopettamista.

Kansainvälisessä eristyksessä pitkään olleessa Pohjois-Kyproksessa yhdistymisellä on laaja kannatus. Turkinkielinen pohjoinen on kreikkalaista etelää vielä selvästi köyhempi ja pitkälti riippuvainen Turkin talousavusta. Osana Kyproksen liittovaltiota turkkilaisväestö pääsisi hyötymään EU-jäsenyydestä ja samalla irti Turkin talutusnuorasta.

Turkki voi kuitenkin olla vielä esteenä Kyproksen nopealle yhdistymiselle. Pohjois-Kyproksen presidentti Akinci totesi vaalivoittonsa jälkeen toivovansa, että Turkki ja Pohjois-Kypros voisivat jatkossa toimia tasavertaisina kumppaneina kuin siskot tai veljet. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan tyrmäsi ajatuksen.

”Kuulevatko hänen korvansa, mitä hän puhuu”, Erdogan sanoi. ”Me olemme maksaneet suuren hinnan Pohjois-Kyproksesta, sekä menetettyjen marttyyrien määrässä että rahassa. Pohjois-Kypros on edelleen meidän vauvamme, ja aiomme jatkaa huolehtimista siitä samalla tavoin kuin äiti huolehtii vauvastaan.”