Pitäisikö Turkki erottaa Natosta?

KANSAN UUTISET 1.11.2019

Turkin hyökkäys Syyrian kurdialueille kirvoitti paitsi protesteja myös keskustelun siitä, pitäisikö Turkki erottaa sotilasliitto Natosta.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi heti hyökkäyksen alkamisen jälkeen, että Turkin operaatio tulisi vaikeuttamaan Isisin vastaista taistelua. Ranskan presidentti Emmanuel Macron varoitti hyökkäyksen johtavan humanitaariseen kriisiin. Saksan liittokansleri Angela Merkel vaati operaation keskeyttämistä välittömästi.

Naton jäsenmaista Saksa, Ranska, Italia, Espanja, Hollanti ja Norja katkaisivat asevientinsä Turkkiin.

Yhdysvalloissa edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Eliot Engel ja senaatin lakivaliokunnan puheenjohtaja Lindsey Graham olivat poliitikoista ensimmäisinä ehdottamassa Turkin potkimista pois Natosta. Puolustusministeri Mark Esperin mukaan Turkin hyökkäys vahingoitti Yhdysvaltojen ja Turkin välisiä suhteita ja ”Turkin pysymistä Natossa”.

Vaikutusvaltainen Council on Foreign Relations -järjestö kehotti siirtämään Incirlikin lentotukikohdassa Turkissa olevat ydinaseet johonkin luotettavampaan Nato-maahan.

Pahimmissa uhkakuvissa pelättiin, että Turkin hyökkäys johtaisi Syyrian vastaiskuun, jonka seurauksena kaikki muut Nato-maat olisivat sotilasliiton perustamissopimuksen 5. artiklan nojalla velvollisia puolustamaan Turkkia.

Naton 5. artiklaa on aiemmin sovellettu vain yhden kerran. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen muut Nato-maat lupasivat tukea Yhdysvaltoja osallistumalla Afganistanin sotaan sekä vuoteen 2016 asti jatkuneeseen laivasto-operaatioon Välimerellä.

Verkkolehti Geopolitical Monitorissa ehdotettiin jo elokuussa Turkin erottamista Natosta, pian sen jälkeen kun Turkki hankki Venäjältä 2,5 miljardia dollaria maksaneen uuden S-400-ilmapuolustusjärjestelmän. Hankinta oli kieltämättä erikoinen, sillä se edellytti venäläisten sotilaskouluttajien läsnäoloa Naton jäsenmaassa uuden ohjusjärjestelmän tukitehtävissä.

Turkin oli myös määrä hankkia Yhdysvalloista uusia F-35-hävittäjiä, joiden osia vieläpä valmistettiin Turkissa, mutta Venäjän kanssa tehdyn kaupan jälkeen Turkki heitettiin ulos hävittäjähankkeesta ja turkkilaiset lentäjät, jotka olivat Yhdysvalloissa opettelemassa F-35-koneiden käyttöä, lähetettiin kotiin.

Geopolitical Monitor luetteli pitkän listan muita syitä, miksi Turkki tulisi erottaa Natosta: Turkki miehittää laittomasti Pohjois-Kyprosta ja loukkaa jatkuvasti Kreikan ilmatilaa. Turkki antoi vuosien ajan salaista tukea Isisille ja oli osallisena öljynviennissä Isisin miehittämiltä alueilta Turkin kautta Välimerelle. Turkin hallitus myös vainosi muiden Nato-maiden kouluttamia turkkilaisia upseereita, joista monet olivat saaneet turvapaikan EU-maista. Verkkolehden mukaan presidentti Recep Tayyip Erdoğan oli muuttunut yhä itsevaltaisemmaksi.

Lisäksi myös Turkin kansa halusi irti Natosta. Mielipidekyselyn mukaan vain 23 prosenttia turkkilaisista suhtautui myönteisesti Natoon.

Turkin erottaminen Natosta ei silti tulisi olemaan helppoa. Naton sopimuksessa ei nimittäin ole olemassa erillistä säännöstä, joka mahdollistaisi jäsenmaan erottamisen.

Oikeusoppineiden mukaan erottaminen voisi kuitenkin olla mahdollista, jos kaikki muut jäsenmaat olisivat sitä mieltä, että jäsenmaa on toiminnallaan rikkonut perustamissopimuksen kohtia, joissa edellytetään esimerkiksi demokratian, yksilönvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista.

Turkkia ei kuitenkaan tulla erottamaan Natosta ainakaan lähitulevaisuudessa, sillä Turkki on strategisen sijaintinsa vuoksi Natolle elintärkeä. Turkki on ollut Naton jäsen vuodesta 1952. Turkilla on Naton jäsenmaiden toiseksi suurimmat sotavoimat, heti Yhdysvaltojen jälkeen. Maassa on kahdeksan Naton tukikohtaa. Turkin halki kulkevat myös tärkeät öljy- ja kaasuputket Kaspianmereltä ja Pohjois-Irakista.

Useimpien Nato-maiden johtajien mielestä Turkki on parempi pitää Naton jäsenenä kuin sotilasliiton ulkopuolella. Nato haluaa myös esiintyä yhtenäisenä sotilasliiton 70-vuotishuippukokouksessa Lontoossa joulukuussa.

Yksipuolista uutisointia hyökkäyksestä Syyriaan

KANSAN UUTISET 18.10.2019

Lueskelin viime viikonloppuna Turkish Airlinesin lennolla Turkin hallitusta lähellä olevaa Daily Sabah -lehteä. Daily Sabah on Turkin nyttemmin suurimman päivälehden Sabahin englanninkielinen painos ja suunnattu ensisijaisesti ulkomaalaisille lukijoille.

Valtaosa lehden sisällöstä käsitteli Turkin hyökkäystä Syyrian kurdialueille. Etusivun jutussa selitettiin, kuinka Turkin käynnistämä ”Operaatio Rauhan lähde” itse asiassa puolustaa Natoa ja Euroopan unionin ulkorajoja terroristeilta, joihin lukeutuvat lehden mukaan sekä Syyrian kurdijoukot että Isis.

Daily Sabahin mukaan Turkin sotaoperaatio myös suojelee Syyrian alueellista koskemattomuutta ja mahdollistaa kahden miljoonan syyrialaispakolaisen paluun kotimaahansa.

Lehden mukaan useat maat ovat osoittaneet solidaarisuutta Turkille ja ilmoittaneet tukevansa hyökkäystä Syyriaan. Näitä ystävällismielisiä maita olivat Unkari, Pakistan ja Azerbaidžan. Unkari tosin kannatti Turkin hyökkäystä sillä varauksella, että se edistää pakolaisten palauttamista ja vähentää uusien pakolaisten pyrkimystä hakeutua EU:n alueelle.

Hyökkäystä tukevia lausuntoja oli saatu myös Şanliurfan maakunnassa Turkin kurdialueella sijaitsevan Akçakalen piirikunnan pormestarilta sekä samasta piirikunnasta kotoisin olevalta 25-vuotiaalta yliopisto-opiskelijalta. Myös Turkin armenialaisvähemmistö kannatti sotaoperaatiota Syyriaan – ainakin jos armenialaiskirkon edustajan näkemyksiin oli uskomista.

Tällainen valikoiva raportointi on uutismedian valtavirtaa tämän päivän Turkissa. Sabah ja englanninkielinen Daily Sabah kuuluvat Turkuvaz-mediayhtymään, joka on maan suurin mediakonserni. Turkuvazin johtaja on veronkiertoskandaalista epäilty liikemies Serhat Albayrak. Hänen veljensä Berat Albayrak on presidentti Erdoğanin vävy ja Turkin valtiovarainministeri.

Kesällä kerrottiin, että yhtiö olisi ottamassa haltuunsa myös maan toiseksi suurimman mediakonsernin ja hankkimassa käytännössä mediamonopolin. Osarahoittajana kaupassa olisi Azerbaidžanin valtion öljy-yhtiö.

Turkkilainen yleisö elää jo ennestäänkin uutispimennossa. Yli sata uutismediaa kiellettiin vuoden 2016 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen, ja monet muut ovat vaihtaneet omistajaa hämärissä yritysvaltauksissa. Esimerkiksi CNN:n turkinkielinen kanava on nyt tiukasti presidentti Erdoğanin ja hallitsevan AKP-puolueen talutusnuorassa.

Kesällä turkkilainen tuomioistuin antoi maan verkko-operaattoreille määräyksen estää pääsy 138 uutissivustolle ja niiden somekanaville. Verkkosivujen blokkaaminen ei ole uutta Turkissa. Wikipedia on ollut maassa kielletty vuodesta 2017.

Jäljelle jääneet itsenäiset mediat vaiennettiin viimeistään Istanbulin ylimmän syyttäjän viime viikolla tekemällä päätöksellä, joka kieltää kaiken kriittisen raportoinnin Turkin hyökkäyksestä Syyriaan.

Turkissa on tällä hetkellä myös eniten vangittuja toimittajia koko maailmassa. Perässä seuraavat Kiina, Egypti ja Saudi-Arabia.

Kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n mukaan 136 toimittajaa oli elokuussa vangittuna Turkissa – useimmat heistä syytettynä maanpetoksesta tai presidentin solvaamisesta. Maanpetoksesta on vangittu toimittajia, joiden on epäilty kannattavan kiellettyä Kurdistanin työväenpuoluetta tai Yhdysvalloissa maanpaossa elävää saarnaajaa Fethullah Güleniä.

Parhaillaan 78 toimittajaa on rikostutkinnassa julkaistuaan uutisia Turkin hyökkäyksestä Syyriaan ja hyökkäystä vastaan järjestetyistä mielenosoituksista Turkin kurdialueilla. Poliisin mukaan toimittajia epäillään ”terroristisen propagandan levittämisestä Turkin rauhanoperaatiosta sekä vihanlietsonnasta ja valeuutisten levittämisestä poliisivoimien maineen vahingoittamiseksi”.

Parikymmentä toimittajaa on jo pidätetty Turkin hyökkäyksen käynnistymisen jälkeen. Verkkolehti Dikenin uutispäällikkö pidätettiin, koska lehti siteerasi jutussaan Syyrian kurdijoukkojen tiedottajaa.

Pidätykset eivät koske pelkästään toimittajia, vaan telkien taakse on joutunut myös mediatalojen kirjanpitäjiä, vahtimestareita ja painotalojen työntekijöitä.

Vasemmisto vahvoilla Portugalin vaaleissa

KANSAN UUTISET 4.10.2019

Portugalissa sunnuntaina pidettävissä parlamenttivaaleissa on varsin mielenkiintoinen asetelma. Hallitusvallassa oleva sosialistipuolue on saamassa mielipidekyselyjen perusteella selvän vaalivoiton, ja lisäksi sosialisteista vasemmalla oleville puolueille Vasemmistoblokille sekä kommunistien ja vihreiden vaaliliitolle povataan hyvää tulosta.

Yhdessä nämä kolme ryhmittymää ovat saamassa selvän enemmistön parlamentissa, ainakin jos mielipidekyselyihin on uskomista.

Kuviota kuitenkin hämmentää se, että istuva pääministeri António Costa on ilmoittanut sosialistipuolueen haluavan muodostaa hallituksen yksinään – ja mieluiten ilman vasemmistopuolueiden tukea.

Sosialistipuolueen vähemmistöhallitus on ollut Portugalissa vallassa vuodesta 2015. Tuolloin puolue itse asiassa hävisi vaaleissa sosiaalidemokraattiselle puolueelle, joka on nimestään huolimatta konservatiivinen oikeistopuolue. Vasemmistoblokin puheenjohtajan Catarina Martinsin aloitteesta käynnistettiin neuvottelut, joiden avulla oikeiston vuosia kestänyt vyönkiristyspolitiikka voitaisiin saada päätökseen.

Lopputuloksena oli António Costan johtama sosialistipuolueen vähemmistöhallitus, jolle Vasemmistoblokki ja kommunistit/vihreät lupasivat antaa tukensa luottamusäänestyksissä, kunhan hallitus suostuisi muutamiin puolueille tärkeisiin vaatimuksiin.

Nyt monet vasemmalla pelkäävät, että sosialistipuolueen hyvä gallupkannatus toteutuu sellaisenaan vaaleissa ja puolue saa niin paljon paikkoja parlamentissa, ettei se jatkossa enää tarvitse vasemmistoryhmien tukea politiikalleen. Sosialisteille on povattu parhaimmillaan 43 prosentin kannatusta, mikä voisi riittää enemmistöön parlamentin paikoista.

Yhtenä vaihtoehtona on puhuttu sosialistien parlamenttiyhteistyöstä Portugalin eläinoikeuspuolueen kanssa, joka on mahdollisesti saamassa useita kansanedustajan paikkoja.

Vasemmistoblokin Catarina Martins totesi jokin aika sitten New Left Review -lehden haastattelussa, että ”sosialistipuolue on todellisuudessa keskustalainen puolue, joka ei halua vaarantaa portugalilaista kapitalismia”. Ilman yhteistyötä vasemmistopuolueiden kanssa sosialistit olisivat hänen mukaansa vain jatkaneet oikeiston leikkauspolitiikkaa ja yksityistämistä.

Vasemmistoblokin aloitteesta Portugalissa hyväksyttiin uusi aborttilaki sekä homo- ja lesboparien adoptio-oikeus. Eläkkeiden ja julkisen alan palkkojen leikkauksista luovuttiin. Minimipalkka nostettiin yhä vaatimattomaan 600 euroon kuussa. Lissabonin ja Porton julkisen liikenteen yksityistämisestä luovuttiin.

Martins on entinen näyttelijä ja teatteriohjaaja, joka vei teatteriryhmänsä esitykset vankiloihin ja Porton köyhimpiin lähiöihin. Nyt hän on Portugalin kolmanneksi suurimman puolueen ensimmäinen naispuheenjohtaja – tai oikeastaan varsinaiselta titteliltään puolueen poliittisen komission koordinaattori.

Europarlamentissa Vasemmistoblokki kuuluu Euroopan yhtyneen vasemmiston ja Pohjoismaiden vihreän vasemmiston ryhmään (GUE/NGL) yhdessä muun muassa Suomen vasemmistoliiton kanssa.

António Costan sosialistipuolueen hallitus on saanut EU:n komissiolta kehuja kovasta talouskurista ja yli kahden prosentin talouskasvusta. Asian taustalla on vuoden 2011 talouskriisi, joka pakotti Portugalin suostumaan Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston sanelemiin rajuihin säästöihin ehtona 78 miljardin euron suuruisen lainapaketin saamiselle.

Säästökuurin seurauksena Portugali maksaa tänä päivänä enemmän rahaa velanhoitokuluihin kuin koko maan terveydenhuoltoon.

Talousmenestys on pitkälti turismin ansiota, mutta kasvavalla turismillakin on ollut kohtalokkaat seuraukset. Lissabonissa osoitettiin viikonloppuna mieltä kohonneita vuokria vastaan. Asumiskustannukset ovat lähes kaksinkertaistuneet, kun ulkomaiset sijoittajat ovat remontoineet vanhoja taloja loma-asunnoiksi vuokrattavaksi Airbnb:n ja muiden vastaavien palvelujen kautta. Kohonneet vuokrat ovat ajaneet tuhansia ihmisiä kodittomiksi tai pakottaneet asukkaat muuttamaan lähiöihin kauas kaupungin ulkopuolelle.