perjantai 27. maaliskuuta 2009

Mistä on pienet pelikonsolit tehty?

KU-VIIKKOLEHTI 27.3.2009

”Minulla ei ole aavistustakaan, missä matkapuhelimeni on valmistettu”, sanoo 14-vuotias koululainen Charlotte hollantilaisjärjestö Somon tuottamalla kampanjavideolla.

”En tiennyt, että puhelimen valmistajat voisivat olla köyhiä ihmisiä, jotka joutuvat tekemään töitä kovissa oloissa.”

Hollantilaistyttö puhuu varmasti monien ikäistensä – ja todennäköisesti vanhempienkin – elektroniikan kuluttajien puolesta. Uusimpien älypuhelinten ominaisuuksia ihastellessa ei ehkä heti tule miettineeksi, millaisissa oloissa ne on valmistettu.

Ylikansallisten yhtiöiden toimintaa tarkkaileva Somo-järjestö julkisti viime syksynä raportin työoloista Nokian, Samsungin, LG:n, Sony Ericssonin, Motorolan ja Applen matkapuhelinten osia valmistavilla tehtailla Kiinassa ja Filippiineillä.

Nuoret naiset tekivät kännykkätehtaiden liukuhihnalla 12-tuntisia työpäiviä 6–7 päivää viikossa minimipalkalla, joka ei riitä elämiseen. Pahimmassa tapauksessa naiset joutuivat käsittelemään vaarallisia kemikaaleja ilman kunnollisia suojavarusteita.

Tutkimus matkapuhelintehtaiden työoloista oli osa Somo-järjestön ja muutamien muiden eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen yhteistä make IT fair -kampanjaa. Kampanjan tarkoituksena on kiinnittää huomiota tietotekniikan tuotteiden valmistuskaaressa esiintyviin epäkohtiin.

Maaliskuun alussa tiedotuskampanja jatkui uudella raportilla, jossa kuvaillaan työoloja tehtailla, joilla valmistetaan mp3-soittimia, multimediapuhelimia ja tunnetuimpia pelikonsoleita. Tällä kertaa pyrkimyksenä oli selvittää nimenomaan teini-ikäisten ja nuorten aikuisten suosimien vempaimien valmistusprosessin eettisyyttä.

Suomalaisen FinnWatchin yhdessä hongkongilaisen Sacom-järjestön kanssa laatima raportti on nimeltään Playing with Labour Rights (”Pelaamista työntekijöiden oikeuksilla”).

Ihme kyllä, raportista ei ole näkynyt uutisia ainakaan Suomen mediassa.

Mp3-soittimia ja muita kannettavia mediasoittimia myytiin maailmassa viime vuonna 21 miljardin dollarin edestä. Suosituin yksittäinen brändituote oli Applen tuottama iPod, joita oli tämän vuoden helmikuuhun mennessä myyty yhteensä 200 miljoonaa kappaletta. Suomessa myydyimpiä ovat Zen-tuotemerkillä kaupatut singaporelaisen Creativen mp3-soittimet.

Kannettavien mediasoittimien myynnin uskotaan kuitenkin vähenevän tänä vuonna, ei pelkästään talouskriisin takia, vaan ennen muuta sen vuoksi, että äänitiedostoja voi nykyään kuunnella myös useimmilla uusilla puhelimilla.

Maailman pelikonsolimarkkinat ovat kolmen kauppaa. Tämän hetken myydyin tuote on japanilaisen Nintendon Wii, tiukasti perässään Sonyn PlayStation 3 ja Microsoftin Xbox 360.

Yhteistä näille kaikille tuotteille on se, että niiden valmistus on ulkoistettu alihankkijoille. Tunnetut brändituotteet valmistetaankin yleensä suurelle yleisölle täysin tuntemattomien tavarantoimittajien tehtailla lähinnä Kiinassa.

Maailman suurin yksittäinen elektroniikanvalmistaja on taiwanilaispohatta Terry Goun omistama Foxconn. Kyseessä on myös Kiinan suurin vientiyritys. Foxconnin Shenzhenin tehtailla Kiinassa työskentelee 270 000 ihmistä. Tehtailla valmistetaan niin Wii-konsoleita kuin Pleikkareitakin, Applen iPodeja ja iPhoneja, tietokoneiden osia Dellille ja Hewlett-Packardille sekä kännyköiden komponentteja muun muassa Nokialle.

FinnWatchin raportissa keskityttiin työoloihin neljällä elektroniikkatehtaalla Guangdongin maakunnassa Etelä-Kiinassa. Kahdella tehtaalla valmistettiin Microsoftin Xbox-pelikonsoleita, yhdellä nestekidenäyttöjä mp3-soittimiin ja kameramoduuleja puhelimiin. Neljäs tutkittu tehdas oli Foxconnin yksinomaan iPhone-puhelinten valmistukseen keskittynyt tuotantoyksikkö.

Yhteistä näille kaikille oli se, että työntekijät olivat pääasiassa maaseudulta kotoisin olevia nuoria naisia, joukossa myös 16-vuotiaita opiskelijaharjoittelijoita ammattikouluista. Töitä tehtiin 11–12 tunnin vuoroissa 6–7 päivänä viikossa, vuorokuukausina päivä- ja yövuorossa.

Peruspalkkana oli 72–90 euron suuruinen minimipalkka kuussa. Ylityölisät mukaan laskettuna kuukausitulot saattoivat kohota enimmillään 150 euroon, josta kuitenkin vähennettiin maksut asuntolapaikasta ja työpaikkaruokailusta sekä työnvälitystoimiston palkkio.

Xboxeja valmistavilla tehtailla työntekijöiden oli seistävä koko pitkän työvuoron ajan. Työpäivän aikana tuotantolinjalta on valmistuttava 2 800 pelikonsolia, eli noin viisi kappaletta minuutissa. Muuten työntekijät jäävät ylitöihin.

Ylitöitä oli parhaimmillaan 180 tuntia kuukaudessa, kun lain sallima enimmäismäärä on 36 ylityötuntia kuussa.

Tehtailla vallitsi sotilaallinen kuri. Singaporelaisyhtiö Flextronicsin Xbox-tehtaalla uusille työntekijöille järjestettiin sulkeisharjoituksia. Työpaikalla ei saanut puhua muusta kuin työtä koskevista asioista. Kolmen tai useamman työntekijän keskustelusta tuli sakkoja. Vessassa käyntiä oli rajoitettu niin, että sataa työntekijää kohti oli yksi wc-kortti.

Sonyn mp3-soittimien näyttöjä valmistavalla tehtaalla sattui huomattava määrä työtapaturmia: haavoja, ruhjeita ja luunmurtumia. Tehtaalla oli 44 määräystä, joiden rikkomisesta sai sakkoja. Tottelemattomuudesta tai kellokortin väärästä leimaamisesta vähennettiin palkkapussista yhden päivän bruttopalkkaa vastaava viisi euroa.

Foxconnin tehtaan iPhoneja valmistavalla osastolla työntekijöiltä oli kielletty rannekellojen tai omien puhelinten tuominen tehdashalliin. Jos esimies kysyi, mitä kuuluu, tähän piti vastata: ”Hyvää! Oikein hyvää! Oikein, oikein hyvää!” Kaikesta muusta puhumisesta rangaistiin.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Elämää tossutehtaalla

KU-VIIKKOLEHTI 13.3.2009

Osallistuin maanantaina Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen Saskin järjestämään seminaariin urheiluvaatteiden ja urheiluvälineiden valmistuksen eettisyydestä halpatuotantomaissa. Alustusten päätteeksi esitettiin kysymys palkkakustannusten osuudesta yhden t-paidan hinnassa.

Tekstiilialan työntekijöiden kansainvälisen liiton ITGLWF:n edustaja Doug Miller kertoi esimerkin Bangladeshista, missä paitatehtaiden työntekijöille maksettava minimipalkka ei yleensä riitä elämiseen.

Esimerkkitapauksessa oli kyse tavallisesta t-paidasta ilman logopainatuksia. Tuotantolinjalla työskentelee 50 työntekijää, jotka valmistavat 900 t-paitaa päivässä. Yhteenlasketut palkkakustannukset 900 paidan valmistuksesta olivat Millerin mukaan 4 133 Bangladeshin takaa, eli vajaa 48 euroa. Yhtä paitaa kohti laskettuna palkkojen osuudeksi saadaan viisi eurosenttiä.

ITGLWF:n arvion mukaan Bangladeshin vaatetehtaissa palkat tulisi kolminkertaistaa, jotta työntekijöiden ansiot kattaisivat päivittäiset elinkustannukset. Elämiseen riittävä palkka edellyttäisi siis kymmenen sentin lisäkustannusta yhden paidan ostohintaan.

Eurooppalaisessa kaupassa vähän alle kymmenen euroa maksava paita kallistuisi kymmenellä sentillä, mutta paidan valmistajat saisivat sen myötä kolme kertaa enemmän palkkaa ja voisivat hankkia perheelleen riittävästi ruokaa.

Brittiläisen War on Want -järjestön viime vuonna julkistama raportti antaa vielä tarkempaa tietoa bangladeshilaisten tekstiilityöntekijöiden palkoista. Bangladeshin lain mukaan normaali työviikko saa olla enintään 48 tuntia, mutta isolle brittiläiselle Tesco-kauppaketjulle vaatteita valmistavissa tehtaissa töitä tehtiin joka päivä 10–14 tuntia, vajaan kymmenen sentin tuntipalkalla.

Lain mukaisella työviikolla kuukausipalkka olisi ollut noin 19 euroa, mutta useimpien työntekijöiden oli pakko tehdä ylitöitä myös vapaapäivänä, jotta saisivat hiukan enemmän tuloja kasaan. 80-tuntisella työviikolla palkka oli 31 euroa kuussa, eli euro päivässä.

War on Wantin raportin mukaan euro päivässäkään ei riitä elämiseen Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa. Ruuan hinnannousun jälkeen riisin hinta on lähes kaksinkertaistunut. Ruokaöljy, linssit ja kikherneet ovat kahdessa vuodessa kallistuneet 60 prosenttia.

Tekstiilityöntekijän pitäisikin tienata Bangladeshissa noin 60 euroa kuussa, jotta rahat riittäisivät peruselintarvikkeisiin, vesimaksuihin, vuokraan, vaatteisiin, lasten koulunkäyntiin, terveydenhoitoon ja työmatkoihin.

Peruspalkan kolminkertaistamisella tuohon summaan yltäisi tekemällä laillista työviikkoa. Nyt työntekijöiden on paiskittava ylitöitä tai leikattava perusmenoista.

”Rahat eivät riitä siihen, että lapset saisivat kolme ateriaa päivässä”, kertoi eräs haastatelluista työntekijöistä.

Urheiluvaatteiden ja -välineiden tuotanto on kuitenkin erittäin tuottoisaa liiketoimintaa. Urheiluvarusteiden vuosimyynnin arvo maailmassa on noin 70 miljardia euroa. Suurin urheiluvälinefirma, yhdysvaltalainen Nike, tuotti vuonna 2007 miltei kaksi miljardia euroa puhdasta voittoa. Saksalais-ylikansallinen Adidas teki vajaa miljardi euroa voittoa.

Näillä kahdella yhtiöllä on yli 60 prosentin osuus urheilutossujen maailmanmarkkinoista.

Kolmanneksi suurin urheiluvälinebrändi on nykyään ranskalaisomistuksessa oleva Puma, perässään taiwanilaisyhtiö Yue Yuen sekä japanilainen Asics, joka on peräti kolminkertaistanut liikevoittonsa vuodesta 2004.

Tekstiilityöntekijöiden kansainvälinen liitto ja joukko eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä selvittivät Pekingin olympialaisten alla, millä keinoilla urheiluvälineyhtiöt hankkivat voittonsa. Play Fair -kampanjan raportissa kerrotaan ennen muuta taiwanilaisen Yue Yuen toiminnasta.

Vaikka länsimaissa monikaan ei liene koskaan kuullut Yue Yuesta, on varsin todennäköistä, että kulutamme juuri kyseisen firman valmistamia tossuja. Joka viides urheilukenkä maailmassa valmistetaan Yue Yuenin tehtailla Kiinassa, Vietnamissa tai Indonesiassa. Firma tuottaa muun muassa Niken, Adidaksen, Puman ja Asicsin tossuja.

Maailmankuulujen asiakasfirmojen hienoista eettisistä periaatteista huolimatta Yue Yuen tehtaat vaikuttavat hyvin tavanomaisilta hikipajoilta. Työpäivät ovat 12-tuntisia, eikä palkka riitä elämiseen. Työ on uuvuttavaa, yksitoikkoista ja kemikaaleja käyttävillä osastoilla vaarallista. Esimiehet kohtelevat kaltoin työntekijöitä, eikä tehtailla ole välttämättä lainkaan työsopimuksia.

Donguanissa Kiinassa Yue Yuen alihankkijan tehtaassa työpäivä kestää 13 tuntia ja urakkapalkalla tienattu kuukausiansio jää noin 55 euroon, eli selvästi alle 76 euron minimipalkan. Muutenkin riittämättömästä palkasta vähennetään vielä 17 euron asuntolamaksu vuodepaikasta 12 hengen huoneessa.

Kyseisellä tehtaalla tuotetaan valmistusmateriaaleja Reebokin ja New Balancen tossuihin.

Kansainvälinen tekstiililiitto ITGLWF yrittää nyt saada merkkivalmistajat sitoutumaan siihen, että niiden tavarantoimittajat sallivat työntekijöiden järjestäytymisen ja ammattiliittojen toiminnan. Tavoitteena on, että vuoden 2012 Lontoon olympialaisiin mennessä kaikki suurimmat merkkiyhtiöt lisäävät eettisiin toimintaohjeisiinsa työntekijöiden oikeuden järjestäytyä ja liittyä ammattiliittoon.

Tällä hetkellä liittoon kuuluvista työntekijöistä päästään tehtailla eroon yleensä jättämällä yksinkertaisesti heidän pätkätyösuhteensa uusimatta. Indonesiassa ja Thaimaassa kokonaisia tehtaita on suljettu ja tuotanto siirretty muualle, kun työntekijät ovat vaatineet oikeuksiaan. Kiinassa ja Vietnamissa muut kuin kommunistipuolueen ammattiliitot ovat kokonaan kiellettyjä.