perjantai 30. tammikuuta 2015

Maailman rikkaimpien oma prosenttiliike

KU-VIIKKOLEHTI 30.1.2015

Brittiläinen avustusjärjestö Oxfam julkisti viime viikolla raportin, jossa kerrottiin pöyristyttäviä tilastolukuja maailman varallisuuden keskittymisestä.

Raportin mukaan rikkain prosentti maailman ihmisistä omisti viime vuonna 48 prosenttia eli miltei puolet koko maailman varallisuudesta. Mikäli nykyinen kehitys jatkuu, niin rikkaimman prosentin varallisuus ylittää jo ensi vuonna sen, mitä kaikki muut 99 prosenttia maailman asukkaista omistavat yhteensä.

Oxfamin laskelmien mukaan maailman 80 rikkaimmalla miljardöörillä on jo nyt yhtä paljon omaisuutta kuin maailman väestön köyhemmällä puoliskolla eli 3,5 miljardilla ihmisellä.

Kaikkein rikkaimmat ovat rikastuneet viime vuosina hurjaa vauhtia. Vuonna 2010 maailman köyhimmän 50 prosentin yhteenlaskettu varallisuuden määrä vastasi maailman 388 rikkaimman miljardöörin varallisuutta.

Samaan aikaan Oxfamin mukaan joka yhdeksännellä ihmisellä maailmassa ei ole tarpeeksi syötävää ja yli miljardi ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä alle euron päivätuloilla.

Raportin tilastoluvut saivat jonkin verran näkyvyyttä uutisissa, mutta hashtag #inequality (eriarvoisuus) ei lähtenyt leviämään kulovalkeana sosiaalisessa mediassa enkä itse ainakaan kuullut, että aiheesta olisi järjestetty tv-keskusteluja, joissa olisi pohdittu globaalin varallisuuden kasautumisen ja eriarvoisuuden kasvun vaikutuksia maailman menoon ja poliittisiin päätöksiin maailman mitassa tai paikallisesti.

Oxfam julkisti raporttinsa maailman poliittisten päättäjien ja yhtiöiden johtajien vuosittaisen talousfoorumin alla, joka järjestetään Davosissa Sveitsissä aina tammikuussa.

Maailman rikkaimpaan prosenttiin kuuluu kaikkiaan 70 miljoonaa ihmistä, joiden keskimääräinen varallisuus on runsas miljoona euroa. Nämä miljonäärit tai melkein miljonäärit omistavat siis kutakuinkin puolet maailman kaikesta varallisuudesta.

Lisäksi kaikesta jäljelle jäävästä varallisuudesta suurin osa on tällä hetkellä maailman vauraimman viidenneksen omistuksessa. Oxfamin mukaan rikkain 20 prosenttia maailman ihmisistä omistaa lähes 95 prosenttia maailman varallisuudesta, mikä tarkoittaa sitä, että köyhempi 80 prosenttia maailman väestöstä, lähes kuusi miljardia ihmistä, omistaa vain noin viisi prosenttia maailman varallisuudesta.

Rikkaimmalla prosentilla on henkeä kohden laskettuna yli 700 kertaa enemmän omaisuutta kuin maailman köyhimmällä 80 prosentilla ja yli 2 500 kertaa enemmän kuin köyhimmällä puoliskolla.

Maailman 80 superrikkaimman henkilön yhteenlaskettu omaisuus on 1,9 biljoonaa dollaria, mikä vastaa toistaiseksi yhtä prosenttia maailman kokonaisvarallisuudesta. Vastaavasti puolet maailman asukkaista joutuu jakamaan keskenään saman yhden prosentin osuuden maailman omaisuudesta.

80 rikkainta miljardööriä ovat kasvattaneet yhteenlaskettua omaisuuttaan 600 miljardilla dollarilla sitten vuoden 2010. Samaan aikaan maailman asukkaiden köyhimmän 50 prosentin yhteenlaskettu varallisuus on vähentynyt 750 miljardilla dollarilla.

Globaalien tilastolukujen osalta Oxfamin raportti perustui sveitsiläispankki Credit Suissen laatimaan globaalin varallisuuden vuosikirjaan, johon on tilastoitu varallisuusmääriä useimmista maailman maista. Huippurikkaiden omaisuuksien osalta Oxfamin raportin tiedot ovat peräisin yhdysvaltalaisen Forbes-lehden maailman rikkaimpien ihmisten listauksesta.

Tilastoista käy ilmi, että vuonna 2000 rikkain prosentti maailman asukkaista omisti itse asiassa prosentin verran suuremman osan maailman kaikesta varallisuudesta kuin viime vuonna. Seuraavan vuosikymmenen aikana eriarvoisuus kuitenkin väheni, kunnes vuodesta 2009 alkaen rikkaimman prosentin osuus kokonaiskakusta on kasvanut vääjäämättömästi.

Ei liene suuri yllätys, että rikkaimpaan prosenttiin kuuluvista suurin osa on kotoisin Yhdysvalloista tai Euroopan maista.

Monet eurooppalaiset ja amerikkalaiset putoavat kuitenkin kaikkein köyhimpään varallisuusluokkaan. Sveitsiläispankin tilastoinnissa omaisuudeksi lasketaan ihmisen rahallinen ja aineellinen varallisuus, josta on vähennetty velat. Tämän vuoksi monet palkkatulojensa osalta hyvin toimeentulevat eurooppalaiset ja amerikkalaiset kuuluvat pankin listauksessa maailman köyhimpien luokkaan, mikäli heillä on enemmän asuntovelkaa kuin omissa nimissään olevaa omaisuutta.

Mistä sitten johtuu maailman rikkaimpien rikastuminen vuoden 2009 jälkeen? Oxfamin raportti ei vastaa tähän suoraan, mutta raportin kirjoittanut tutkija Deborah Hardoon arveli eräässä haastattelussa, että keskeisenä syynä oli Yhdysvaltojen pankkikriisi sekä sitä seuranneet pankkituet ja maailmantalouden taantuma.

Yhdysvalloissa rikkain prosentti on saanut haltuunsa 95 prosenttia kaikesta vuoden 2009 talouskriisin jälkeen tapahtuneesta varallisuuden kasvusta, samalla kun 90 prosenttia yhdysvaltalaisista on köyhtynyt.

Yhdysvalloissa rikkain 0,1 prosenttia väestöstä, noin 160 000 perhettä, omistaa viidesosan maan varallisuudesta ja rikkaimman kymmenesosan hallussa on 80 prosenttia maan kaikesta omaisuudesta.

Oxfamin tutkimuksessa selvitettiin myös maailman miljardöörien taustoja ja omaisuuden kasvua viimeisen vuoden ajalta.

Viime vuonna koko maailmassa oli Forbes-lehden mukaan 1 645 dollarimiljardööriä. Näistä kolmasosa oli kotoisin Yhdysvalloista. Joka kolmas miljardööri oli saanut omaisuutensa tai huomattavan osan siitä perintönä vanhemmiltaan.

Vuosien 2013 ja 2014 välillä eniten rikastuivat nimenomaan finanssi- ja vakuutusalalta voittoja saaneet miljardöörit, jotka kasvattivat varallisuuttaan yhteensä 150 miljardilla dollarilla.

Seuraavaksi menestyksekkäin rahasampo oli lääketeollisuus ja yksityinen terveydenhuoltobisnes. Lääke- ja terveydenhoitoalan miljardööreistä suurin voittaja oli italialaissyntyinen ylikansallisen apteekkiketjun omistaja Stefano Pessina, joka kasvatti omaisuuttaan yhden vuoden aikana neljällä miljardilla dollarilla.

Tämä summa on Oxfamin raportin mukaan viisi kertaa enemmän kuin kaikki Guinean, Liberian ja Sierra Leonen kaipaamat varat ebolaviruksen taltuttamiseksi.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Shellin miljoonakorvausten syyt

KU-VIIKKOLEHTI 16.1.2015

Öljy-yhtiö Shell ilmoitti viime viikolla suostuvansa maksamaan yli 70 miljoonan euron edestä vahingonkorvauksia nigerialaisille kalastajille ja paikalliselle kyläyhteisölle vuonna 2008 sattuneiden öljyputkivuotojen aiheuttamista tuhoista. 15 000 kalastajaa saa korvaussummasta yhteensä 45 miljoonaa euroa, ja loput 25 miljoonaa euroa maksetaan kyläneuvostolle.

Samalla Shell välttää yhtiön julkisuuskuvalle kiusallisen oikeudenkäynnin, jonka oli määrä alkaa Lontoossa lähiaikoina.

Uutinen vahingonkorvauksista tuli monille yllätyksenä. Korvausmäärän arveltiin olevan suurin yksittäiselle kylälle koskaan ympäristövahingoista maksettu vahingonkorvaus. Shell ei myöskään ollut koskaan aikaisemmin suostunut maksamaan Nigeriassa korvauksia yksittäisille ihmisille aiheutetuista vahingoista.

Bodon jokialueen öljytuho Nigerian Ogonimaassa oli yksi maailmanhistorian pahimmista öljyonnettomuuksista. Ympäristöön suihkusi kuukausien aikana yhtä paljon öljyä kuin öljytankkeri Exxon Valdezin tuhoisassa karilleajossa Alaskassa vuonna 1989.

Shellin nigerialaisille kalastajille ja pienviljelijöille lupaama korvauspaketti jäi lopulta vain vähälle huomiolle niin meillä kuin muualla maailmassa. Shellin korvaussopimus julkistettiin viime viikon keskiviikkona, samana päivänä kun ranskalaisen satiirilehden Charlie Hebdon toimitukseen hyökättiin Pariisissa.

Alustava korvaussopimus syntyi joulukuussa Bodon jokialueen kalastajia edustaneen brittiläisen asianajotoimiston ja Shellin lakimiesten välillä kolmen vuoden ajan käytyjen neuvottelujen jälkeen.

Asianajaja Martyn Day matkusti joulun alla tiiminsä kanssa Nigeriaan tapaamaan jutussa asianomistajina olleita tuhansia kyläläisiä, jotka kaikki suostuivat korvaustarjoukseen ilomielin.

”Kyläläiset voivat nyt aloittaa uuden elämän”, kyläpäällikkö Sylvester Kogbara kommentoi sopimusta brittilehti Guardianille.

”Viime vuosien aikana meillä ei ole ollut yhtään tuloja. Emme voi ruveta kalastamaan, koska kalavedet ovat tuhoutuneet, mutta korvausrahojen avulla voimme perustaa yrityksiä ja käydä kauppaa.”

Kyläneuvostolle maksettavat rahat tullaan Kogbaran mukaan käyttämään terveyskeskusten rakentamiseen ja koulujen kehittämiseen. Lisäksi alueelle vedetään ensimmäisen kerran vesijohdot.

”Olen hyvin innoissani, ja niin ovat myös Bodon kylän asukkaat”, arveli puolestaan Ogonikansan eloonjäämisliikkeen Mosopin aktiivi Batom Mitee, joka oli Shellin vastaisen kampanjoinnin vuoksi useaan otteeseen vangittuna Nigerian sotilasvallan aikana.

”Tämä on ensimmäinen kerta, kun meille maksetaan hyvityksiä, jotka lainkaan vastaavat koettuja kärsimyksiä.”

Shell ei ole porannut öljyä Ogonimaassa sitten vuoden 1993, jolloin alueen asukkaat häätivät öljyjätin mailtaan kirjailija Ken Saro-Wiwan johtamassa väkivallattomassa kansannousussa. Nigerian silloinen sotilashallitus vangitsi Saro-Wiwan ja teloitti hänet hirttämällä vuonna 1995 yhdessä kahdeksan muun ogoniaktivistin kanssa.

Ogonimaata halkovat edelleen Shellin öljyputket, jotka kuljettavat raakaöljyä Nigerjoen suiston öljykentiltä Atlantin rannikolla sijaitsevaan öljysatamaan.

Bodon öljyonnettomuudet tapahtuivat lokakuussa ja joulukuussa 2008, kun Shellin öljysatamaan johtava Trans Niger -öljyputki repesi hitsaussaumasta ja ympäristöön suihkusi satoja tuhansia tynnyreitä raakaöljyä. Kesti useita kuukausia ennen kuin öljy-yhtiö kävi tukkimassa vuodot.

Öljytuhon alle jäi lähes sata neliökilometriä mangroverämettä. Kalat, äyriäiset ja simpukat kuolivat, ja alueen kalastajat menettivät elinkeinonsa.

Vielä kuusi vuotta onnettomuuden jälkeen öljytuhoja ei ole edes yritetty puhdistaa.

YK:n ympäristöjärjestön Unepin raportin mukaan Ogonimaan alueella kaikki vesistöt ovat öljyn saastuttamia. Pohjaveden pinnalla kelluu pahimmillaan kahdeksan sentin paksuinen kerros öljyä. Juomavedessä on syöpää aiheuttavaa bentseeniä yli tuhat kertaa yli Maailman terveysjärjestön suositusten. 49 paikkakunnalla öljy on saastuttanut maaperän ainakin viiden metrin syvyydeltä.

Paikalliset ympäristöjärjestöt pitävät Shellin korvauspakettia osavoittona, joka tulee varmasti johtamaan uusiin korvauskanteisiin muualla Nigerjoen suiston öljyalueilla aiheutetuista ympäristövahingoista.

Environmental Rights Action -järjestön toiminnanjohtaja Godwin Ojo pitää korvaussummaa kuitenkin riittämättömänä.

”Summa voi kuulostaa suurelta, mutta se on vain symbolinen korvaus Shellin aiheuttamasta ympäristömurhasta ja paikallisten asukkaiden elinkeinojen menetyksestä useiden sukupolvien ajaksi”, Ojo totesi.

Korvauksia saaville kalastajille maksetaan kullekin noin 3 000 euron suuruinen summa, mikä vastaa Nigeriassa vajaan kolmen vuoden minimipalkkaa.

Shellin lupaama 70 miljoonan euron kokonaiskorvaus on samaa suuruusluokkaa kuin yhtiön kahden päivän aikana tienaamat voitot tai yhtiön edellisen toimitusjohtajan Peter Voserin kahden vuoden ansiot bonuspalkkioineen.

Öljyvuotojen jälkeen Shell toimitti Bodon kylään riisisäkkejä, papuja, sokeria ja tomaatteja ja tarjoutui maksamaan koko kylälle yhteensä 5 000 euroa vahingonkorvausta.

Nigerialaisten kalastajien ryhmäkannetta ajaneen asianajotoimiston haltuunsa saamat Shellin sisäiset asiakirjat vaikuttivat keskeisesti siihen, että yhtiö lopulta suostui korvaussopimukseen ilman tuomioistuimen käsittelyä.

Nigerian Shellin toimitusjohtaja Basil Omiyi totesi vuonna 2006 kirjoittamassaan kirjeessä Riversin osavaltion kuvernöörille, että Trans Niger -öljyputken rikkoutuminen oli ”mahdollista ja todennäköistä minä hetkenä hyvänsä ja näin tapahtuessa putkirikko voisi vakavasti vaarantaa ihmishenkiä, ympäristöä ja Nigerian kansantaloutta”.

Aiempi Shellin teettämä tutkimus osoitti, että Shellin öljyputkien jäljellä oleva elinkaari oli ”kutakuinkin olematon tai lyhyt” ja joidenkin putkistojen käyttö ”sisälsi suuria riskejä ja vaaroja”.

Shellin sisäisen sähköpostin mukaan öljyputkea ei ollut huollettu asianmukaisesti yli 15 vuoteen. Vientisatamaan johtavan Trans Niger -putken käyttöä ei kuitenkaan haluttu keskeyttää, koska sen jatkuva käyttö oli elinehto Shellin liiketoiminnalle.