KANSAN UUTISET 31.12.2021
Joulun alla Chilessä valittiin uudeksi presidentiksi 35-vuotias vasemmiston laajan yhteisrintaman ehdokas Gabriel Boric. Voitonjuhlissa maan pääkaupungin Santiagon keskustassa heilutettiin sulassa sovussa punalippuja, sateenkaarilippuja, Chilen tähtilippua ja erivärisiä Boric presidentiksi -lippuja.
Boric on valtaan tullessaan luvannut kiristää maan superrikkaiden ja suuryhtiöiden verotusta ja käyttää rahat hyvinvointipalvelujen kehittämiseen, kuten maksuttomaan kouluopetukseen ja julkiseen terveydenhuoltoon.
Chile on Etelä-Amerikan rikkain valtio, mutta myös hyvin eriarvoinen. 60 prosentilla maan kotitalouksista ei ole riittävästi tuloja kattamaan kuukausittaisia menoja.
Eriarvoisuuden syynä on pitkälti diktaattori Augusto Pinochetin kaudelta asti jatkunut ääriliberalistinen talouspolitiikka, jota piakkoin on tarkoitus lähteä purkamaan.
Boricilla on hyvät mahdollisuudet ryhtyä toteuttamaan lupauksiaan. Vasemmiston kannatus on ollut nosteessa vuoden 2019 katuprotesteista alkaen, jolloin Chilessä miljoonat ihmiset lähtivät kaduille vaatimaan sosiaalisia muutoksia.
Uutta perustuslakia säätävään kokoukseen valittiin toukokuussa selvä vasemmistoenemmistö. Marraskuussa pidetyissä parlamenttivaaleissa vasemmistopuolueet saivat myös enemmistön alahuoneen paikoista.
Ulkomaiset sijoittajat eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä vaalitulokseen. Pörssikurssit laskivat heti Boricin vaalivoiton varmistumisen jälkeen, ja Chilen peso menetti arvoaan.
Myös Chilen pohjoisessa naapurimaassa Perussa on ollut vasemmistolainen presidentti heinäkuusta lähtien, jolloin marxilais-leniniläisen Vapaa Peru -puolueen ehdokas, entinen kyläkoulun opettaja Pedro Castillo nimitettiin virkaansa.
Castillon valtakausi on ollut toistaiseksi kivinen. Oikeistopuolueet ovat yrittäneet asettaa hänet virkasyytteeseen, ja useita hänen avustajiaan epäillään erilaisista väärinkäytöksistä.
Paikalliset asukkaat ovat protestoineet Andien vuoriston kaivoshankkeita vastaan ja tukkineet kuparikaivoksiin johtavia maanteitä. Peru on Chilen jälkeen maailman toiseksi suurin kuparintuottaja.
Perussa on myös maailman pahin koronakuolleisuus asukaslukuun nähden.
Mielipidekyselyjen mukaan Castillon suosio on romahtanut – myös oman puolueen kannattajien keskuudessa. Vasemmistopuolueet ovat vähemmistönä parlamentissa, eivätkä presidentin lakiesitykset mene läpi ilman myönnytyksiä parlamentissa enemmistönä oleville konservatiiveille ja oikeistopopulisteille.
Muutenkin ilmeisesti monet perulaiset äänestivät vaalien toisella kierroksella Castilloa eivät sen takia että uskoisivat sosialismiin vaan koska halusivat estää ex-diktaattori Alberto Fujimorin tytärtä Keiko Fujimoria pääsemästä valtaan.
Myös Bolivia on palannut vasemmiston valtaan vuoden 2019 oikeistovallankaappauksen jälkeen. Vallankaappauksessa syrjäytetyn presidentti Evo Moralesin pitkäaikainen valtiovarainministeri Luis Arce voitti reilu vuosi sitten pidetyt presidentinvaalit saatuaan heti ensimmäisellä kierroksella 55 prosenttia äänistä. Evo Moralesin johtama Mas-puolue (Liike kohti sosialismia) sai yhtä selvän enemmistön parlamentin paikoista.
Keväällä pidetyissä aluevaaleissa Mas-puolue kuitenkin menetti puolet kuvernöörin paikoistaan, pääasiassa entisille Masin jäsenille, jotka olivat päättäneet lähteä puolueesta.
Luis Arcen kauden aikana Bolivian talous on kasvanut yhdeksällä prosentilla ja maahan on luotu lähes miljoona uutta työpaikkaa. Koronatartunnat ovat pysyneet aisoissa onnistuneen rokotuskampanjan ansiosta.
Uuden varallisuusveron tuloilla on maksettu eläkkeitä, kouluavustuksia ja toimeentulotukea maan köyhimmälle kansanosalle.
Pitkin syksyä Boliviassa on myös varoitettu oikeiston uudesta vallankaappausyrityksestä. Äärioikeiston kannattajat mellakoivat marraskuussa uutta rahanpesua ehkäisevää lakia vastaan, joka lopulta kumottiin parlamentissa.
Boliviassa syksyllä 2019 vallan kaapanneen oikeistohallituksen tekemiä joukkomurhia selvitetään parhaillaan tuomioistuimessa. Silloisen väliaikaishallituksen käskystä turvallisuusjoukot ampuivat kuoliaaksi kymmeniä ihmisiä, jotka osoittivat mieltään vallankaappausta vastaan.
torstai 30. joulukuuta 2021
torstai 16. joulukuuta 2021
Chilen vasemmisto odottaa vaalivoittoa
KANSAN UUTISET 17.12.2021
Chilessä järjestetään sunnuntaina presidentinvaalien toinen kierros, jossa vastakkain ovat vasemmiston laajan yhteisrintaman ehdokas, 35-vuotias Gabriel Boric ja äärioikeistolainen, diktaattori Augusto Pinochetin ihailijaksi tunnustautuva José Antonio Kast.
Vasemmiston ehdokas Gabriel Boric on mielipidekyselyn perusteella hienoinen ennakkosuosikki, vaikka Kast saikin ensimmäisellä kierroksella hiukan enemmän ääniä.
Gabriel Boric on entinen opiskelijajohtaja ja Hyväksyn ihmisarvon -nimisen vasemmistokoalition kansanedustaja. Hän on kotoisin Punta Arenasista Chilen ja koko Amerikan mantereen tuulisesta eteläkärjestä.
Jos Boric pääsee valtaan, hän on luvannut kiristää maan superrikkaiden ja suuryhtiöiden verotusta ja käyttää rahat hyvinvointipalvelujen kehittämiseen, kuten maksuttomaan kouluopetukseen ja julkiseen terveydenhuoltoon.
Chile on Etelä-Amerikan rikkain valtio, mutta myös hyvin eriarvoinen. Chilen tilastokeskuksen mukaan 60 prosentilla maan kotitalouksista ei ole riittävästi tuloja kattamaan kuukausittaisia menoja.
Useimmat Boricin vaalikampanjan tavoitteet ovat pitkälti samat kuin Chilen vuoden 2019 massiivisten katuprotestien vaatimukset.
Boric haluaisi ryhtyä purkamaan diktaattori Pinochetin valtakaudella tehtyjä ääriliberalistisia talouspoliittisia linjauksia. Esimerkiksi yksityinen eläkejärjestelmä tulisi siirtää julkisen eläkerahaston haltuun, ja ulkomaisille yhtiöille myydyt vesivarat pitäisi palauttaa yhteiseen omistukseen.
Boric on myös luvannut korottaa minimipalkkaa nykyisestä noin 350 eurosta ja lyhentää työaikaa 40 tuntiin viikossa.
Boric on puheissaan korostanut sitä, että ihmisarvo, elämänlaatu ja kaikkien tasavertaiset oikeudet ovat tärkeämpiä kuin nopea talouskasvu ja harvojen saama liikevoitto.
Boricin taustaryhmiin kuuluu kymmenkunta poliittista puoluetta autonomivasemmistosta kommunisteihin sekä iso joukko ammattiliittoja ja kansanliikkeitä feministeistä ympäristöliikkeisiin ja alkuperäiskansojen oikeuksia ajaviin järjestöihin.
Boricin vastaehdokas José Antonio Kast on 55-vuotias yhdeksän lapsen isä ja entinen kansanedustaja, joka perusti kaksi vuotta sitten oman äärioikeistopuolueen, Chilen republikaanisen puolueen.
Kast vastustaa ehkäisyä, aborttia ja homojen oikeuksia eikä usko ilmastonmuutokseen. Hän vaatii poliisille lisää voimavaroja taistelussa rikollisuutta, mielenosoittajia ja maahanmuuttajia vastaan.
Jos Kast valitaan presidentiksi, Andien vuoristoon Chilen ja Bolivian rajalle kaivetaan kolme metriä leveä ja 800 kilometriä pitkä vallihauta, jonka olisi tarkoitus estää Venezuelasta paenneita siirtolaisia pääsemästä maahan.
Kast on luvannut myös keventää verotusta sekä armahtaa Pinochetin kauden joukkomurhista ja kidutuksesta vankilaan tuomitut upseerit.
Kastin isä oli Saksan natsiarmeijan luutnantti, joka pakeni toisen maailmansodan jälkeen Chileen ja perusti menestyksekkään makkaratehtaan.
Isoveli Miguel Kast puolestaan opiskeli rahataloutta Chicagon yliopistossa talousliberalismin oppi-isän Milton Friedmanin johdolla ja toimi sen jälkeen Chilen valtionpankin johtajana Pinochetin kaudella.
Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen tulokset olivat vasemmiston kannattajille pettymys, sillä Gabriel Boricin odotettiin saavan eniten ääniä.
Vasemmiston kannatus on ollut nosteessa vuoden 2019 katuprotesteista alkaen, jolloin Chilessä miljoonat ihmiset lähtivät kaduille vaatimaan sosiaalisia muutoksia.
Uutta perustuslakia säätävään kokoukseen valittiin toukokuussa selvä vasemmistoenemmistö. Marraskuussa pidetyissä parlamenttivaaleissa vasemmistopuolueet saivat myös enemmistön alahuoneen paikoista.
Boric keräsi presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä maan pääkaupungista Santiagosta ja muista suuremmista kaupungeista sekä kotiseudultaan Chilen eteläkärjestä. Kast sai enemmän ääniä maaseudulla ja Santiagon kaikkein rikkaimmilla alueilla.
Vasemmiston kampanja on viime päivinä levittäytynyt ympäri maan tavoitellen etenkin nukkuvia äänestäjiä mukaan vaaliuurnille. Presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella vain 47 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä.
Chilessä järjestetään sunnuntaina presidentinvaalien toinen kierros, jossa vastakkain ovat vasemmiston laajan yhteisrintaman ehdokas, 35-vuotias Gabriel Boric ja äärioikeistolainen, diktaattori Augusto Pinochetin ihailijaksi tunnustautuva José Antonio Kast.
Vasemmiston ehdokas Gabriel Boric on mielipidekyselyn perusteella hienoinen ennakkosuosikki, vaikka Kast saikin ensimmäisellä kierroksella hiukan enemmän ääniä.
Gabriel Boric on entinen opiskelijajohtaja ja Hyväksyn ihmisarvon -nimisen vasemmistokoalition kansanedustaja. Hän on kotoisin Punta Arenasista Chilen ja koko Amerikan mantereen tuulisesta eteläkärjestä.
Jos Boric pääsee valtaan, hän on luvannut kiristää maan superrikkaiden ja suuryhtiöiden verotusta ja käyttää rahat hyvinvointipalvelujen kehittämiseen, kuten maksuttomaan kouluopetukseen ja julkiseen terveydenhuoltoon.
Chile on Etelä-Amerikan rikkain valtio, mutta myös hyvin eriarvoinen. Chilen tilastokeskuksen mukaan 60 prosentilla maan kotitalouksista ei ole riittävästi tuloja kattamaan kuukausittaisia menoja.
Useimmat Boricin vaalikampanjan tavoitteet ovat pitkälti samat kuin Chilen vuoden 2019 massiivisten katuprotestien vaatimukset.
Boric haluaisi ryhtyä purkamaan diktaattori Pinochetin valtakaudella tehtyjä ääriliberalistisia talouspoliittisia linjauksia. Esimerkiksi yksityinen eläkejärjestelmä tulisi siirtää julkisen eläkerahaston haltuun, ja ulkomaisille yhtiöille myydyt vesivarat pitäisi palauttaa yhteiseen omistukseen.
Boric on myös luvannut korottaa minimipalkkaa nykyisestä noin 350 eurosta ja lyhentää työaikaa 40 tuntiin viikossa.
Boric on puheissaan korostanut sitä, että ihmisarvo, elämänlaatu ja kaikkien tasavertaiset oikeudet ovat tärkeämpiä kuin nopea talouskasvu ja harvojen saama liikevoitto.
Boricin taustaryhmiin kuuluu kymmenkunta poliittista puoluetta autonomivasemmistosta kommunisteihin sekä iso joukko ammattiliittoja ja kansanliikkeitä feministeistä ympäristöliikkeisiin ja alkuperäiskansojen oikeuksia ajaviin järjestöihin.
Boricin vastaehdokas José Antonio Kast on 55-vuotias yhdeksän lapsen isä ja entinen kansanedustaja, joka perusti kaksi vuotta sitten oman äärioikeistopuolueen, Chilen republikaanisen puolueen.
Kast vastustaa ehkäisyä, aborttia ja homojen oikeuksia eikä usko ilmastonmuutokseen. Hän vaatii poliisille lisää voimavaroja taistelussa rikollisuutta, mielenosoittajia ja maahanmuuttajia vastaan.
Jos Kast valitaan presidentiksi, Andien vuoristoon Chilen ja Bolivian rajalle kaivetaan kolme metriä leveä ja 800 kilometriä pitkä vallihauta, jonka olisi tarkoitus estää Venezuelasta paenneita siirtolaisia pääsemästä maahan.
Kast on luvannut myös keventää verotusta sekä armahtaa Pinochetin kauden joukkomurhista ja kidutuksesta vankilaan tuomitut upseerit.
Kastin isä oli Saksan natsiarmeijan luutnantti, joka pakeni toisen maailmansodan jälkeen Chileen ja perusti menestyksekkään makkaratehtaan.
Isoveli Miguel Kast puolestaan opiskeli rahataloutta Chicagon yliopistossa talousliberalismin oppi-isän Milton Friedmanin johdolla ja toimi sen jälkeen Chilen valtionpankin johtajana Pinochetin kaudella.
Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen tulokset olivat vasemmiston kannattajille pettymys, sillä Gabriel Boricin odotettiin saavan eniten ääniä.
Vasemmiston kannatus on ollut nosteessa vuoden 2019 katuprotesteista alkaen, jolloin Chilessä miljoonat ihmiset lähtivät kaduille vaatimaan sosiaalisia muutoksia.
Uutta perustuslakia säätävään kokoukseen valittiin toukokuussa selvä vasemmistoenemmistö. Marraskuussa pidetyissä parlamenttivaaleissa vasemmistopuolueet saivat myös enemmistön alahuoneen paikoista.
Boric keräsi presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä maan pääkaupungista Santiagosta ja muista suuremmista kaupungeista sekä kotiseudultaan Chilen eteläkärjestä. Kast sai enemmän ääniä maaseudulla ja Santiagon kaikkein rikkaimmilla alueilla.
Vasemmiston kampanja on viime päivinä levittäytynyt ympäri maan tavoitellen etenkin nukkuvia äänestäjiä mukaan vaaliuurnille. Presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella vain 47 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä.
torstai 2. joulukuuta 2021
Profeetta vieraalla maalla
KANSAN UUTISET 3.12.2021
Kun tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajan nimi julkistettiin lokakuussa, monet tansanialaiset olivat uutisen kuultuaan hetken ymmällään. Uutisissa puhuttiin tansanialaisesta Nobel-palkinnon saajasta, mutta paikan päällä Tansaniassa harva oli koskaan kuullutkaan kirjailija Abdulrazak Gurnahista. Hänen kirjojaan ei ollut edes myynnissä tansanialaisissa kirjakaupoissa.
Brittiläisen siirtomaavallan aikaisessa Sansibarissa nykyisessä Tansaniassa syntynyt Abdulrazak Gurnah on Kentin yliopistossa Englannissa vuosikymmenien ajan vaikuttanut kirjallisuuden professori, joka on kirjoittanut kaikkiaan kymmenen romaania ja ollut aiemmin parikin kertaa ehdolla englanninkielisen kirjallisuuden arvostetun Booker-palkinnon saajaksi.
Gurnahin romaanit kertovat maanläheisellä tavalla ihmiskohtaloista siirtomaanvallan aikaisessa Itä-Afrikassa tai elämästä maanpakolaisuudessa takavuosien Englannissa.
Gurnah on kirjoittanut kirjansa englanniksi, ja ne on kaikki julkaistu Englannissa – pitkälti Euroopassa asuvalle, Afrikan maista ja kulttuureista kiinnostuneelle yleisölle.
Tansaniassa ja Sansibarissa valtakielenä on swahili. Vain koulua käynyt väestö tai turistien kanssa työskentelevät puhuvat englantia. Poliitikot mielellään myös kannustavat ihmisiä käyttämään pelkästään swahilia.
Kirjankustantaja Mkuki Bgoyan mielestä olisi kuitenkin tärkeää, että tansanialaiset lukisivat Gurnahin teoksia.
”Itä-Afrikassa ihmiset ovat tottuneet näkemään maailman ulkopuolisin silmin. Mutta Gurnahin teoksissa voimme nähdä itsemme paikallisin silmin”, Bgoya totesi Britannian yleisradioyhtiön BBC:n haastattelussa.
Mkuki Bgoyan Dar es Salaamin keskustassa sijaitsevaan kirjakauppaan saatiinkin juuri viime viikolla myyntiin uusi erä Abdulrazak Gurnahin tunnetuimpia romaaneja.
Itse asiassa kirjakaupassa oli myös joitain vuosia sitten myynnissä Gurnahin kirjoja, mutta kysyntä oli silloin sen verran vähäistä, että kun kirjat loppuivat varastosta, uusia ei hankittu.
Ulkomailla julkaistut kirjat ovat paikalliseen hintatasoon nähden kalliita, eikä useimmilla ole niihin varaa. Nuoria taas houkuttavat pikemminkin digitaaliset mediat. Kun Tansaniassa ei oikein muutenkaan ole vahvaa lukemisen kulttuuria, niin kirjakaupoissa myydään usein lähes pelkästään koulukirjoja.
Tansanian poliittinen johto ei oikein tiennyt, kuinka reagoida Abdulrazah Gurnahin palkintouutiseen. Onnittelut tulivat viiveellä ja olivat hassusti muotoiltuja.
Gurnah lähti vuonna 1968 parikymppisenä maanpakoon Sansibarin saarivaltakunnasta, joka oli verisen vallankumouksen jälkeen yhdistynyt Manner-Tansanian kanssa liittovaltioksi. Paikallisen sulttaanin syrjäyttämisen jälkeen tuhansia Sansibarin arabeja ja aasialaisia surmattiin, ja monet pakenivat ulkomaille.
Arabitaustaiseen sukuun kuulunut Gurnah lähti Englantiin ja palasi Sansibariin ensimmäisen kerran vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.
Hän ei ole Tansanian vaan Ison-Britannian kansalainen.
Nobel-palkinnon tuoman julkisuuden ansiosta Gurnahin kirjoja ollaan vihdoin kääntämässä myös swahiliksi. Ensi vuoden alussa ilmestyy swahilinkielinen käännös kirjasta Paradise (Paratiisi).
Kirja kertoo velkaantuneen majatalonomistajan pojasta, joka myydään arabikauppiaan palvelijaksi mukaan kauppakaravaaniin Intian valtamereltä 1900-luvun alun Kongoon.
Gurnahin ensimmäinen suomenkielinen käännös tulee kauppoihin huhtikuussa, kun hänen vuosi sitten ilmestynyt romaaninsa Afterlives julkaistaan Tammen Keltaisessa kirjastossa nimellä Loppuelämät.
Romaanissa kuvataan neljän päähenkilön elämänkohtaloita Intian valtameren rannikolla sijaitsevassa pikkukaupungissa Saksan julman siirtomaavallan ajalta Tansanian itsenäistymiseen asti.
Nobel-palkinnot jaetaan 10. joulukuuta Tukholman kaupungintalolla ja rauhanpalkinto Oslossa. Tänä vuonna palkinnonsaajien esitelmät pidetään koronan takia etänä. Palkintoseremoniat esitetään tv:ssä ja Nobel-säätiön verkkokanavilla.
Kun tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajan nimi julkistettiin lokakuussa, monet tansanialaiset olivat uutisen kuultuaan hetken ymmällään. Uutisissa puhuttiin tansanialaisesta Nobel-palkinnon saajasta, mutta paikan päällä Tansaniassa harva oli koskaan kuullutkaan kirjailija Abdulrazak Gurnahista. Hänen kirjojaan ei ollut edes myynnissä tansanialaisissa kirjakaupoissa.
Brittiläisen siirtomaavallan aikaisessa Sansibarissa nykyisessä Tansaniassa syntynyt Abdulrazak Gurnah on Kentin yliopistossa Englannissa vuosikymmenien ajan vaikuttanut kirjallisuuden professori, joka on kirjoittanut kaikkiaan kymmenen romaania ja ollut aiemmin parikin kertaa ehdolla englanninkielisen kirjallisuuden arvostetun Booker-palkinnon saajaksi.
Gurnahin romaanit kertovat maanläheisellä tavalla ihmiskohtaloista siirtomaanvallan aikaisessa Itä-Afrikassa tai elämästä maanpakolaisuudessa takavuosien Englannissa.
Gurnah on kirjoittanut kirjansa englanniksi, ja ne on kaikki julkaistu Englannissa – pitkälti Euroopassa asuvalle, Afrikan maista ja kulttuureista kiinnostuneelle yleisölle.
Tansaniassa ja Sansibarissa valtakielenä on swahili. Vain koulua käynyt väestö tai turistien kanssa työskentelevät puhuvat englantia. Poliitikot mielellään myös kannustavat ihmisiä käyttämään pelkästään swahilia.
Kirjankustantaja Mkuki Bgoyan mielestä olisi kuitenkin tärkeää, että tansanialaiset lukisivat Gurnahin teoksia.
”Itä-Afrikassa ihmiset ovat tottuneet näkemään maailman ulkopuolisin silmin. Mutta Gurnahin teoksissa voimme nähdä itsemme paikallisin silmin”, Bgoya totesi Britannian yleisradioyhtiön BBC:n haastattelussa.
Mkuki Bgoyan Dar es Salaamin keskustassa sijaitsevaan kirjakauppaan saatiinkin juuri viime viikolla myyntiin uusi erä Abdulrazak Gurnahin tunnetuimpia romaaneja.
Itse asiassa kirjakaupassa oli myös joitain vuosia sitten myynnissä Gurnahin kirjoja, mutta kysyntä oli silloin sen verran vähäistä, että kun kirjat loppuivat varastosta, uusia ei hankittu.
Ulkomailla julkaistut kirjat ovat paikalliseen hintatasoon nähden kalliita, eikä useimmilla ole niihin varaa. Nuoria taas houkuttavat pikemminkin digitaaliset mediat. Kun Tansaniassa ei oikein muutenkaan ole vahvaa lukemisen kulttuuria, niin kirjakaupoissa myydään usein lähes pelkästään koulukirjoja.
Tansanian poliittinen johto ei oikein tiennyt, kuinka reagoida Abdulrazah Gurnahin palkintouutiseen. Onnittelut tulivat viiveellä ja olivat hassusti muotoiltuja.
Gurnah lähti vuonna 1968 parikymppisenä maanpakoon Sansibarin saarivaltakunnasta, joka oli verisen vallankumouksen jälkeen yhdistynyt Manner-Tansanian kanssa liittovaltioksi. Paikallisen sulttaanin syrjäyttämisen jälkeen tuhansia Sansibarin arabeja ja aasialaisia surmattiin, ja monet pakenivat ulkomaille.
Arabitaustaiseen sukuun kuulunut Gurnah lähti Englantiin ja palasi Sansibariin ensimmäisen kerran vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.
Hän ei ole Tansanian vaan Ison-Britannian kansalainen.
Nobel-palkinnon tuoman julkisuuden ansiosta Gurnahin kirjoja ollaan vihdoin kääntämässä myös swahiliksi. Ensi vuoden alussa ilmestyy swahilinkielinen käännös kirjasta Paradise (Paratiisi).
Kirja kertoo velkaantuneen majatalonomistajan pojasta, joka myydään arabikauppiaan palvelijaksi mukaan kauppakaravaaniin Intian valtamereltä 1900-luvun alun Kongoon.
Gurnahin ensimmäinen suomenkielinen käännös tulee kauppoihin huhtikuussa, kun hänen vuosi sitten ilmestynyt romaaninsa Afterlives julkaistaan Tammen Keltaisessa kirjastossa nimellä Loppuelämät.
Romaanissa kuvataan neljän päähenkilön elämänkohtaloita Intian valtameren rannikolla sijaitsevassa pikkukaupungissa Saksan julman siirtomaavallan ajalta Tansanian itsenäistymiseen asti.
Nobel-palkinnot jaetaan 10. joulukuuta Tukholman kaupungintalolla ja rauhanpalkinto Oslossa. Tänä vuonna palkinnonsaajien esitelmät pidetään koronan takia etänä. Palkintoseremoniat esitetään tv:ssä ja Nobel-säätiön verkkokanavilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)