lauantai 31. heinäkuuta 2010

Takaisin kotiin

KU-VIIKKOLEHTI 30.7.2010

Kapkaupungin ja Johannesburgin välisen valtatien risteykseen oli majoittunut ainakin 200 ihmistä matkatavaroineen ja kalusteineen. Miehiä, naisia, vanhuksia ja lapsia. Jotkut olivat odottaneet jo monta päivää kyytiä Johannesburgiin. Useimmat olivat kotoisin Zimbabwesta, mutta joukossa oli myös mosambikilaisia, malawilaisia ja muista Afrikan maista tulleita siirtolaisia.

”Olemme saaneet kuulla samaa paskaa jo viikkojen ajan. Että MM-kisojen päättymisen jälkeen meidät tapetaan”, kertoi Kongosta kotoisin oleva mies.

Hän oli tullut Etelä-Afrikkaan kaksi vuotta sitten, asunut mustien asuma-alueella Paarlin kaupungin liepeillä ja tehnyt työkseen erilaisia maalaushommia. Nyt kongolaismies oli saanut uhkauksista tarpeekseen ja oli tuhansien muiden siirtolaisten lailla palaamassa kotimaahansa.

MM-kisat eivät olleet vielä päättyneet, mutta Kapkaupungin köyhillä alueilla siirtolaisia vastaan oli tehty useita väkivaltaisia iskuja. Somalialaisten pitämiä kioskeja oli hajotettu Khayelitsassa. 26-vuotias zimbabwelainen Reason Wandi oli heitetty paikallisen miesjoukon voimin ulos liikkuvasta junasta. Kapkaupungin alueella kymmenkunta ihmistä oli joutunut sairaalahoitoon.

Sitäkin useammat siirtolaiset olivat saaneet tappouhkauksia. Dunoonin asuma-alueella uhkaukset alkoivat sen jälkeen kun alueella pidettiin kokous, jossa oli määrä päättää, ketkä palkattaisiin siivoamaan hallituksen alueelle tuomia julkisia vessoja.

Eteläafrikkalaisten mielestä uudet työpaikat kuuluivat heille, eivät ulkomaalaisille. Kokouksen jälkeen miesjoukko kiersi ympäri aluetta kehottaen siirtolaisia lähtemään maasta ennen jalkapallon MM-kisojen päättymistä tai heidät tapettaisiin, kuten vuoden 2008 muukalaisvastaisissa verilöylyissä.

Vuoden 2008 toukokuussa siirtolaisia vastaan tehdyissä iskuissa Etelä-Afrikassa kuoli kuukauden aikana 62 ihmistä. Hyökkäyksissä loukkaantui 700 ihmistä ja yli sata tuhatta siirtolaista pakeni kodeistaan. Tilanne saatiin hetkellisesti rauhoittumaan, kun armeijan sotilaita lähetettiin väkivallan riivaamille alueille Johannesburgin ja Kapkaupungin ulkopuolella.

”Väkivalta siirtolaisia vastaan ei kuitenkaan päättynyt armeijan väliintuloon. Kahden viime vuoden aikana joka kuukausi jossain päin Etelä-Afrikkaa on raportoitu iskuista ulkomaalaisia vastaan”, sanoo tutkija Jean Pierre Misago Witwatersrandin yliopistosta Johannesburgista.

Heti MM-kisojen päättymisen jälkeen hyökkäykset ulkomaalaisia vastaan levisivät Kapkaupungista muualle maahan. Kya Sandsin hökkelialueella Johannesburgin pohjoispuolella mosambikilaisia ja zimbabwelaisia lyötiin kirveillä ja ulkomaalaisten kioskeja poltettiin. Armeijan sotilaat komennettiin paikalle palauttamaan järjestystä.

Tämänkertaisten väkivaltaisuuksien ensimmäisistä kuolonuhreista kuultiin viime viikolla, kun kaksi etiopialaismiestä ja somalialainen kioskinomistaja ammuttiin kuoliaaksi Port Elizabethissa.

Väkivallan taustalla on köyhien alueiden lohduttomuus ja pula peruspalveluista. Hökkelialueilla suurin osa asukkaista on työttömiä ja kilpailu rajallisista voimavaroista voi olla raadollista. Hökkeleissä koko ikänsä asuneista eteläafrikkalaisista monet elävät siinä käsityksessä, että naapurimaista tulleet siirtolaiset vievät heidän työpaikkansa.

Mutta todellisuudessa siirtolaiset yleensä luovat työpaikkoja, ilmenee Witwatersrandin yliopiston tekemästä tutkimuksesta. Kotimaansa poliittista sortoa Etelä-Afrikkaan paenneet korkeasti koulutetut zimbabwelaiset ovat usein perustaneet pienyrityksiä, avanneet kauppoja ja palkanneet paikallisia eteläafrikkalaisia töihin.

Viime kuussa julkaistussa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitkä tekijät laukaisivat kahden vuoden takaisen väkivallan siirtolaisia vastaan. Tutkimuksen mukaan työttömyys, köyhyys, heikko koulutustaso ja siirtolaisväestön suuri osuus eivät yksinään selittäneet väkivaltaa. Pahimman väkivallan alueilla sen sijaan miesten osuus asukkaista oli tavallista suurempi, ja alueilla puhuttiin lukuisia eri kieliä.

”Lähes kaikkialla väkivalta oli organisoitua. Paikalliset johtajat ja kauppiaat lietsoivat väkivaltaa ja hankkivat sen myötä lisää vaikutusvaltaa edistääkseen omia poliittisia ja taloudellisia intressejään”, arvelee tutkija Jean Pierre Misago.

Yleensä nämä paikalliset johtajat eivät suinkaan nauttineet alueen asukkaiden luottamusta. Monilla alueilla asukkaat suojelivat siirtolaisia ja näiden omaisuutta ja auttoivat heitä pakenemaan väkivaltaa.

Kahden vuoden takaisen muukalaisvastaisen väkivallan kierteen aikana Etelä-Afrikan tiedustelu uskoi, että hyökkäysten takana oli niin sanottu kolmas voima, äärioikeistolaisten valkoisten masinoima liike, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa sekasortoa ja horjuttaa valtapuolue ANC:n asemaa ennen viime vuoden vaaleja.

Tällä kertaa hallitus on pyrkinyt kiistämään koko muukalaisvihan olemassaolon ja syyttänyt mediaa hysterian lietsomisesta. Poliisiministeri Nathi Mthethwan mukaan hyökkäykset siirtolaisia vastaan ovat rikollisten tekemiä, eikä niillä ole mitään tekemistä muukalaisvihan kanssa. Rikoksiin syyllistyneet tuomittaisiin jalkapallon MM-kisoja varten perustetuissa pikatuomioistuimissa.

Presidentti Jacob Zuma sanoi MM-kisojen päättymisen jälkeen, että siirtolaisten joukkopaon syynä ovat huhupuheet suunnitteilla olevasta väkivallasta mutta hänellä ei ollut varmaa tietoa siitä, oliko siirtolaisia todella uhkailtu.

Samaan aikaan kun kansalaisjärjestöt avasivat ympärivuorokautisen hätäpuhelimen muukalaisvastaisista hyökkäyksistä raportoimista varten ja käynnistivät suuren vetoomuskampanjan muukalaisvihaa vastaan, hallitus perusti ministerivaliokunnan, jonka yhtenä tehtävänä olisi selvittää, ketkä levittivät vääriä huhuja väkivallasta.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Paluu arkeen

KU-VIIKKOLEHTI 16.7.2010

Jalkapallon MM-kisat saatiin kunnialla päätökseen, ja kisojen kahdesta parhaasta joukkueesta parempi voitti.

Tällä kertaa seurasin MM-kisoja omalta osaltani tiiviimmin kuin koskaan aiemmin. Näin melkein kaikki matsit, aluksi tv:n välityksellä Suomessa, ja viimeisen reilun viikon ajan paikan päällä Etelä-Afrikassa, fanipuistoissa, paikallisissa baareissa ja yhden pelin verran myös vuvuzelojen huminassa Nelson Mandela Bayn stadionilla Port Elizabethin kylmenevässä illassa.

Etelä-Afrikassa oli helppo havaita, ettei kisoissa ollut kyse pelkästään iloisesta urheilujuhlasta. Lyhyt välähdys loppuottelun päätteeksi nähdystä palkinnonjaosta oli minusta kuvaava: Espanjan joukkueen pelaajat olivat saaneet mitalit kaulaansa, ja tapahtuman huipennusta odoteltiin. Vieressä seisoivat Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan puheenjohtaja Sepp Blatter ja Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zuma, Blatter iloisena ja itsevarmana, Zuma hiukan hämillään ja poissaolevan näköisenä.

Blatter nappasi MM-pokaalin toiseen käteensä ja tarttui toisella presidentti Zumaa kädestä. Herrat ojensivat pokaalin lopulta yhdessä Espanjan kapteenille Iker Casillasille, mutta ainakin minulle jäi sellainen mielikuva kuin Etelä-Afrikan presidentti olisi ollut tilaisuudessa lähinnä Fifan Sepp Blatterin avustajana.

Kisojen päättymisen jälkeen Etelä-Afrikassa on tällä viikolla pohdittu, mitä isäntämaalle jäi kisoista loppujen lopuksi käteen?

MM-kisajärjestelyt olivat kaiken kaikkiaan erinomaiset. Ottelut pelattiin huippuluokan stadioneilla. Ottelulipun lunastaneille oli ilmaiset bussit kisapaikoille eri puolilta isäntäkaupunkeja. Tunnelma oli rento, eikä koko kisojen aikana ei nähty väkivaltaisuuksia eikä juuri rikollisuuttakaan.

Etelä-Afrikan hallituksen mukaan MM-kisat tulivat maksamaan isäntämaalle kaikkiaan neljä miljardia euroa. Viimeisten arvioiden mukaan kisojen uskotaan tuottaneen maan kansantaloudelle voittoa samaiset neljä miljardia euroa.

”Pidemmällä aikavälillä voitot ovat kuitenkin moninkertaiset, kun Etelä-Afrikan ja koko maanosan kohentunut imago houkuttelee uusia investointeja”, arveli kisoja sponsoroineen matkapuhelinoperaattori MTN:n johtaja Nozipho January-Bardill.

”Kisoja varten rakennetut uudet lentokentät ja liikenneväylät tulevat myös edesauttamaan talouskasvua lähivuosina”, puhelinyhtiön johtaja muistutti samaan hengenvetoon.

Mutta jo nyt tiedetään, että suurin osa uusista stadioneista jää ilman käyttöä, vaikka rakennuskustannuksia maksetaan vielä vuosien päästä. Kisojen aikana niin hienosti toimineet bussit ovat jo lakanneet kulkemasta, eivätkä ne kisojen kuluessakaan yleensä menneet mustien asuma-alueille.

Kisojen aikana oikeutta luettiin erityisessä MM-kisojen pikatuomioistuimessa, mutta muuten Etelä-Afrikan oikeuslaitos on tuskallisen hidas eikä yleensä tuo oikeutta rikosten uhreille, mikäli he sattuvat kuulumaan maan mustaan enemmistöön.

Paikan päällä näki hyvin selvästi sen, että kyseessä olivat ennen muuta ulkomaalaisten jalkapallofanien ja rikkaiden, yleensä valkoihoisten, eteläafrikkalaisten MM-kisat.

Port Elizabethin stadionilla Etelä-Afrikan keltaisiin pelipaitoihin sonnustautuneet valkoiset eteläafrikkalaiset söivät hodareita koko perheen voimin ja ottivat toisistaan kuvia digikameroilla. Hollannin ja Brasilian välinen puolivälieräottelu oli näille katsojille epäilemättä toissijaista. Valkoiset eteläafrikkalaiset eivät yleensä seuraa jalkapalloa, vaan rugbya ja krikettiä.

Mustilla ei juuri ollut asiaa katsomoon. Jatkopeleissä halvimmat liput maksoivat 50 euroa, mikä vastaa useimpien eteläafrikkalaisten parin viikon tuloja.

Todellisemman kuvan eteläafrikkalaisesta jalkapalloyleisöstä sai nuhjuisessa baarissa East Londonin autotehdaskaupungissa maan etelärannikolla. Entisestä Transkein bantustanista työn perässä vapaakauppa-alueelle muuttaneet miehet istuivat hiljaa toppatakit yllään ja katsoivat keskittyneesti baarin seinään videotykillä heijastettua Espanjan ja Saksan välistä ottelua. Jotkut pelasivat ottelun aikana biljardia kuin minä tahansa tavallisena arki-iltana.

Bussimatka entisen Transkein halki paljastaa sen, kuinka räikeää rotuerottelu oli – ja on edelleen. Apartheidpolitiikan nimissä mustat ahdettiin kuivalle ja karulle, viljelykelvottomalle ylängölle työvoimareserviksi vailla peruspalveluja ja mahdollisuuksia kunnolliseen koulutukseen. Vielä 16 vuotta rotuerottelukauden päättymisen jälkeen monet asuvat yhä surkeissa peltihökkeleissä, joiden ympärillä käyskentelee muutama lammas.

Perillä Durbanissa paikallisten slummien asukasliikkeen aktiivit ovat MM-kisoista raivoissaan. Hökkelialueiden asukkaita pakkosiirrettiin kisojen alla peltikonttileireihin kauas kaupungin ulkopuolelle.

”Saamme joka päivä kuulla, miten hienosti hallitus osasi järjestää MM-kisat, mutta se ei pysty järjestämään meille asuntoja, sähköä, jätehuoltoa, puhdasta vettä, käymälöitä tai jakamaan maata köyhille”, luettelee Mnikelo Ndabankulu Durbanin hökkelialueiden kansanliikkeestä nimeltä Abahlali baseMjondolo, eli Hökkelien asukkaat.

”Emme voi syyttää MM-kisoja kaikista murheistamme, sillä kun kisat ovat ohi, murheet jatkuvat. MM-kisat eivät ole todellisuudessa muuttaneet mitään.”

Viimeinen vitsaus köyhien mustien asuma-alueilla ovat väkivaltaisuudet muista Afrikan maista tulleita siirtolaisia vastaan.

Somalialaisten pienyrittäjien kahviloita ja kauppoja on poltettu eri puolilla maata, ja Kapkaupungissa miesjoukko heitti zimbabwelaisen miehen ulos liikkuvasta junasta. Siirtolaiset ovat saaneet tappouhkauksia, ja monet ovat päättäneet palata kotimaihinsa.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Paras ei yleensä voita MM-kisoissa

KU-VIIKKOLEHTI 2.7.2010

Jalkapallon MM-kisoissa ratkaistaan tänä viikonloppuna, mitkä neljä joukkuetta jatkavat kisojen mitalipeleihin. Jos tässä vaiheessa pitäisi tehdä kisoista väliarvio, niin mitkähän olisivat mieleenpainuvimpia tapahtumia tähänastisista peleistä?

Ehkä yksi olisi kisojen avausmaali, Etelä-Afrikan Siphiwe Tshabalalan hurja vasemman jalan tykki takaylänurkkaan avausottelussa Meksikoa vastaan, ja maalituuletusta seurannut isäntämaan pelaajien riemukas tanssiesitys.

Afrikassa kun ollaan, niin toinen mieleen jäävä maali on varmasti Ghanan Asamoah Gyanin juhannuspäivän iltana nähty jatkoaikaosuma neljännesvälieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan upean läpijuoksun ja taitavasti rinnalla tehdyn haltuunoton jälkeen.

Etelä-Afrikan kisojen maalikimaraan kelpuutetaan taatusti mukaan myös Argentiinan Carlos Tevezin oikeaan yläkulmaan laukoma 3–1-ratkaisumaali pudotuspelissä Meksikoa vastaan.

Epäilemättä puhutuin maalilaukaus lienee silti Englannin Frank Lampardin ylärimasta selvästi maaliin sisään pompannut veto, jota ei hyväksytty maaliksi ja joka käänsi jatkopelin Saksalle lopullisesti. Arvata voisi, että Lampardin kutia tullaan käyttämään keskeisenä perusteluna, kun videotarkistus päätetään vihdoin ottaa käyttöön kansainvälisissä jalkapallopeleissä viimeistään Brasilian kisoissa neljän vuoden päästä.

Omaa tämänkertaista MM-kisaelämystäni ovat syventäneet talouslehti Financial Timesin urheilukolumnistin Simon Kuperin kirjoitukset, joissa hän usein hienolla tavalla onnistuu yhdistämään yksittäisen jalkapallopelin laajempiin kokonaisuuksiin ja myös asioihin, joilla ei ensi alkuun arvaisi olevan paljoakaan tekemistä jalkapallon kanssa.

Simon Kuper on kirjoittanut paljon siitä, miksi Englanti ei voi pärjätä MM-kisoissa. Joukkueelle asetetaan kotimaaperällä joka kerta niin suuret odotukset, että peli muuttuu pakonomaiseksi kamppailuksi vailla luovuutta ja järkeä.

Kuperin mielestä Englannin MM-kisataival oli jälleen kerran eräänlainen koko kansakunnan puhdistusrituaali, jossa skandaalilehdistön ryvettämien pelaajien tehtävänä on taistella pelikentällä hampaat irvessä, vaikka kaikki alitajuisesti tietävät, että joukkueen kohtalona on lopulta pudota jatkosta entiselle sota-aikojen viholliselle kärsityn tappion jälkeen.

Ei ihme, ettei Englanti ole koskaan voittanut MM-kisoissa rangaistuspotkukilpailua. 14 laukojasta vain seitsemän on onnistunut maalinteossa.

Saksa taas ei ole tähän mennessä koskaan hävinnyt pilkkukisaa MM-kisoissa.

Simon Kuper ennusti myös sen, että Sveitsi voittaa alkulohkon pelissä Espanjan. ”Vedonlyöjien suosikki Espanja on maailman paras joukkue ja Sveitsi puolestaan maailman tylsin joukkue. Silti Espanja todennäköisesti häviää, koska MM-kisoissa paras joukkue yleensä häviää.”

Kuper muistuttaa, että toisin kuin koko kauden kestävässä kotimaanliigassa, jossa paras joukkue yleensä lopulta voittaa, maailmanmestaruuteen riittää oikeastaan vain neljä voittoa MM-kisojen jatkopeleissä. Pudotuspelit voitetaan useimmiten yhdellä maalilla tai rangaistuspotkukilpailussa. Lopputuloksen voi ratkaista erotuomarivirhe tai sattumanvarainen tekijä, esimerkiksi osuuko pallo tolppaan vai meneekö se maaliin.

Espanjan ongelmana on se, että kaikki tietävät, kuinka he pelaavat. Kuperin mukaan Espanjan koodin mursi lopullisesti José Mourinho, joka keväällä Inter Milanin valmentajana onnistui pudottamaan FC Barcelonan Euroopan mestarien liigan välierissä.

Barcelonan pysäyttämiseksi piti pysäyttää Lionel Messi, maailman tämän hetken paras hyökkääjä. Tämä taas olisi yksittäisille puolustajille ylivoimainen tehtävä. Mourinho oivalsi, että Barcelonan argentiinalaiskärki voitaisiin pysäyttää estämällä hänelle tulevat syötöt. Niinpä kolme miestä pantiin vartioimaan Barcelonan keskikentän syöttökonetta Xavia.

”Xavi on joukkueelleen sekä vahvuus että heikkous”, Simon Kuper kirjoittaa. ”Sekä Barcelonassa että Espanjan maajoukkueessa Xavi on aina pelattavana, koska hänen ei aina tarvitse osallistua puolustamiseen, mikä taas on hyvin harvinainen etuoikeus keskikenttäpelaajalle nykypäivän jalkapallossa.”

Mestarien liigan välierissä Interin vastahyökkäykset pelattiinkin lähes poikkeuksetta sen alueen kautta, jota Xavin olisi pitänyt puolustaa.

”Jokainen Espanjan MM-kisavastustaja on katsonut tarkkaan nuo kaksi Barcelonan peliä Interiä vastaan.”

Etelä-Afrikan kisojen aikana on toisteltu sitä, että Afrikan maiden joukkueet ovat Ghanaa lukuun ottamatta pelanneet alle odotusten. Etenkin kisojen alussa Kuperin mielestä suurempi yllätys oli kuitenkin Euroopan maiden heikko menestys.

”Euroopan huippumaiden Saksan, Englannin, Italian, Ranskan ja Espanjan yhdeksästä ensimmäisestä pelistä saldona oli vain yksi voitto. Jollei Saksan murskavoittoa Australiasta lasketa mukaan, Euroopan suurmaat onnistuivat kahdeksassa pelissä tekemään yhteensä kolme maalia.”

Yhtenä syynä vähäiseen maalimäärään on se, että useimmat kisoissa mukana olleet joukkueet ovat oppineet pelaamaan järjestelmällistä puolustuspeliä. Ghana, Etelä-Korea, Japani ja Yhdysvallat puolustavat tänä päivänä melkein kuin eurooppalaiset. Monet näiden maiden pelaajista ansaitsevat elantonsa keskitason seuroissa Euroopassa ja hallitsevat aluepuolustuksen perusteet, vaikka istuisivat seurassaan usein vaihtopenkillä.

”MM-kisojen historiassa ei ole varmasti pelattu montakaan peliä, jossa molempien joukkueiden maalivahdit olivat Englannin liigan Wiganin varamaalivahteja, mutta näin oli asian laita Serbian ja Ghanan välisessä ottelussa.”

Perjantain myöhäisottelussa nähdään, venyykö Wiganin ghanalainen kolmosvahti Richard Kingson Uruguayta vastaan samanlaisiin loistotorjuntoihin kuin viikko sitten Yhdysvaltoja vastaan.