lauantai 22. marraskuuta 2014

Ympäristöoppia Nigeriassa

KU-VIIKKOLEHTI 21.11.2014

Olen ollut tämän viikon tutkivan ympäristöjournalismin kurssilla Lagosissa Nigeriassa mukana kouluttamassa paikallisia toimittajia kirjoittamaan aiempaa syvällisempiä ja kiinnostavampia juttuja ympäristöaiheista.

Kurssi järjestettiin osana suomalaisten journalistijärjestöjen Viestintä ja kehitys -säätiön Vikesin ja nigerialaisen ympäristöjärjestön Environmental Rights Actionin ympäristöjournalismin koulutushanketta, jota on toteutettu ulkoministeriön tuella vuodesta 2009.

Kurssille oli valittu hakuprosessilla viisi nuorta toimittajaa maan suurimmista päivälehdistä. Kurssin aluksi toimittajat perehtyivät tutkivan journalismin periaatteisiin ja ympäristökysymysten käsittelyyn mediassa. Kukin osallistuja oli myös valmistellut kurssille oman juttuidean, jota työstettiin ja kehiteltiin kurssin aikana yhdessä nigerialaisten ja suomalaisten kouluttajien kanssa.

175 miljoonan asukkaan Nigeria on Afrikan väkirikkain maa, ja Lagos on puolestaan maan suurin kaupunki ja kaupallinen keskus. 15 miljoonan asukkaan suurkaupungissa ympäristöongelmat vaikuttavat joka päivä ihmisten elämään. Liikenneruuhkat ovat aivan käsittämättömät. Rankkasateet aiheuttavat tulvia, koska viemärit ovat jätteiden tukkimia. Yksityistetty vesihuolto ei toimi ja pakottaa ihmiset ostamaan pullotettua juomavettä. Kaavoitus on puutteellista ja ympäristölakien noudattaminen leväperäistä.

Rantaeroosio on oma katastrofinsa Lagosin hiekkarantojen huuhtoutuessa Atlantin valtamereen. Lagosin rantaviiva on vetäytynyt pahimmillaan 900 metriä ylemmäs kymmenen viime vuoden aikana. Asvalttiteitä, rakennuksia ja sähkölinjoja on jäänyt aaltojen alle.

Tutkivan ympäristöjournalismin kurssin osanottajista kolme valitsi juttuaiheensa Lagosista. Aiheita olivat sataman rekkaliikenteen pakokaasujen aiheuttamat terveyshaitat, teollisuuden myrkkypäästöjen vaikutukset juomaveteen sekä kaupungin suurimmalla kaatopaikalla työskentelevien jätteidenkerääjien ongelmat.

Kurssin kaksi muuta osanottajaa lähtee pienen matka-apurahan turvin juttumatkalle muualle Nigeriaan – selvittämään keskeneräiseksi jääneen kiinalaisen tiehankkeen moninaisia vaikutuksia alueen ihmisten elämään Ogunin osavaltiossa sekä tutustumaan Josin kaupungin vanhoissa hylätyissä tinakaivoksissa edelleen käsivoimin tinamalmia louhivien kaivostyöläisten tilanteeseen.

Osa juttuaiheista on aivan uusia Nigerian mediassa. Lagosin liikenteen ilmansaasteita ei ole tutkittu kattavasti, eikä liikenteen päästöistä ja niiden terveysvaikutuksista ole kirjoitettu aiemmin lehdistössä, vaikka Apapan sataman liikenneväylien lähistöllä ihmisiä on kuollut häkämyrkytykseen. Jutunteko edellyttää kuitenkin ilmansaastemittauksia, jotta voidaan osoittaa, että alueella on enemmän häkäpäästöjä kuin muualla kaupungissa.

Vaikka kaikki Lagosista Ibadaniin kulkevan valtatien matkustajat ovat tunteneet sieraimissaan Ojotan kaatopaikan löyhkän, kukaan toimittaja ei ole aiemmin tehnyt juttua jätteidenkerääjien arjesta. Nigerialaiset kouluttajat ylistivät kaatopaikkajuttua tekevää nuorta naistoimittajaa rohkeasta aihevalinnasta. Media-alalla työskentelevät nuoret naiset ovat Nigeriassa kuulemma yleensä kiinnostuneempia raportoimaan muodista, viihteestä tai perheasioista.

Kurssin muita toimittajia saatiin auttaa aiheen rajaamisessa ja tarinankerronnassa. Lukijat kun eivät jaksa lukea pelkkiä faktoja, vaan nämä olisi saatava sujuvasti ympättyä tarinan sisään esimerkiksi jutussa esiintyvän ihmisen kokemusten kautta.

Jos ympäristöongelmat ovat valtavat sekä Lagosissa että koko Nigeriassa, myös ympäristöjournalismilla on omat haasteensa.

Ennen Vikesin koulutushanketta ympäristöaiheita ei juuri käsitelty Nigerian mediassa. Hankkeen myötä ympäristöjuttujen määrä on kasvanut ja ne ovat paremmin toimitettuja. Silti useimmilla toimittajilla ei edelleenkään ole perustietoja ympäristöasioista ja päätoimittajat suhtautuvat ympäristöaiheisiin vähättelevästi, jollei suorastaan vihamielisesti.

Niinpä esimerkiksi Nigerjoen suiston öljyntuotantoalueen ympäristötuhojen laajuutta ei oikein ymmärretä muualla maassa. Öljy-yhtiöt ovat kaupalliselle medialle suurin yksittäinen ilmoitustulojen lähde, ja mediatalojen omistajat eivät halua vihastuttaa tärkeimpiä ilmoittajia.

Tutkivan ympäristöjournalismin kurssin päätteeksi Lagosissa järjestettiin myös erillinen päätoimittajaseminaari, jossa median portinvartijoille kerrottiin puhtaan ympäristön merkityksestä ihmisten elinkeinoille ja koko maan taloudelle. Laadukkaat ja näyttävästi julkaistut ympäristöjutut voisivat houkutella lehdille myös lisää lukijoita.

Ympäristöjournalismin hankkeen koulutuksiin on osallistunut tähän mennessä yhteensä noin 150 toimittajaa. Näistä 15 on saanut opastusta tutkivien ympäristöjuttujen tekemiseen. Ympäristöasioista kirjoittavat toimittajat ovat perustaneet myös oman järjestön, ja he jakavat keskenään tietoa ja juttulinkkejä sähköpostilistalla ja Facebookissa.

Aiemmille kursseille osallistuneet toimittajat kertovat innostuneesti ammatillisen itsetunnon vahvistumisesta. Tänä päivänä he matkustavat öljytuhopaikoille maaseudun kyliin haastattelemaan kyläläisiä. Toimittajat uskaltavat kysyä kysymyksiä ympäristön pilaamisesta syytetyiltä yhtiöiltä ja vaatia viranomaisilta tietoja asiakirjojen julkisuutta koskevan uuden lain nojalla.

Nyt Nigeriasta löytyy jo muutamia toimittajia, jotka keskittyvät pääasiassa ympäristöaiheisiin valtakunnan radiossa ja paikallisissa lehdissä.

Edellinen tutkivan ympäristöjournalismin kurssi järjestettiin Port Harcourtissa, Nigerian ”öljypääkaupungissa”. Yksi kurssin pohjalta syntynyt juttu käsitteli Shellin öljyterminaaliin kulkevan suuren öljyputken useita öljyvuotoja, joissa Bodon jokialueelle Ogonimaassa suihkusi satoja tuhansia tynnyreitä raakaöljyä. Öljytuhoja ei ole puhdistettu, eikä kyläläisille ole maksettu vahingonkorvauksia.

Toinen tutkiva ympäristöjuttu kertoi italialaisen öljy-yhtiön Agipin paikallisen urakoitsijan itse tekemistä putkisabotaaseista Bayelsan osavaltiossa.

Aiemmin tällaisia juttuja on voinut lukea vain ulkomaiden mediasta.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Syyrian kurdien onnela uhattuna

KU-VIIKKOLEHTI 7.11.2014

Viime elokuussa uutisissa kerrottiin kymmenistä tuhansista irakilaisista jesideistä, jotka olivat paenneet islamistijärjestö Isisin vainoa maan pohjoisosassa sijaitsevaan Sinjarin vuoristoon. Kun mediassa puhuttiin jo jesidejä uhkaavasta kansanmurhasta, Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama lähetti erikoisjoukkoja helikoptereilla pelastamaan vuorille loukkuun jääneitä evakkoja ja toimittamaan heille vettä ja ruokaa.

Vuoriston laella amerikkalaissotilaita vastassa oli jesidien lisäksi myös joukko hyvin järjestäytyneitä kurdisotilaita. Univormupukuiset kurdisoturit ottivat amerikkalaiset ystävällisesti vastaan ja esittivät heille katsauksen vuoristoalueen humanitaarisesta ja sotilaallisesta tilanteesta.

Mutta jo hetken päästä amerikkalaiset kiirehtivät takaisin helikopterin luo ja lensivät tiehensä jättäen jesidiläiset evakot hämmennyksen ja epätoivon valtaan.

Syy helikopteriryhmän äkkilähtöön paljastettiin toimittajille vasta myöhemmin Washingtonissa. Yhdysvaltalaissotilaiden erikoisyksikön johtajalle oli selvinnyt, että kurdisoturit eivät suinkaan kuuluneet Irakin Kurdistanin peshmerga-joukkoihin, jotka olivat amerikkalaisten liittolaisia.

Kurdikansaan kuuluvia jesidejä suojaamassa olleet sotilaat olivatkin Turkin ja Syyrian kurdialueilta tulleita Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) ja Demokraattisen liittopuolueen (PYD) sissejä. PKK:n ja PYD:n joukot tulivat rajan yli Irakiin auttamaan jesidejä turvaan sen jälkeen kun paikalliset irakilaiset peshmergat olivat lähteneet pakoon Isis-järjestön islamistijoukkojen hyökkäystä.

Yhdysvaltalaisjoukoilla taas ei ollut lupaa olla missään tekemisissä PKK:n sissien kanssa. Yhdysvallat, Turkki ja EU luokittelevat PKK:n terroristijärjestöksi.

Irakin jesidien kohtalosta ei ole kuulunut paljoakaan sitten viime kesän. Alueen tapahtumia seuraavan median huomio on vaihtunut Turkin rajalla sijaitsevan syyrialaisen Kobanen kaupungin taisteluihin ja Turkin puolelle paenneiden syyrialaisten kurdien ahdinkoon.

Isis hyökkäsi 45 000 asukkaan Kobaneen syyskuussa. Paikalliset PYD:n kurdijoukot ovat kuitenkin kyenneet puolustamaan kaupunkia nyt jo kuuden viikon ajan ja estämään sen joutumisen Isisin haltuun. Melkein kaikki kaupungin asukkaat ovat paenneet taistelujen tieltä.

Vaikka tv-ryhmät eri puolilta maailmaa ovat kerääntyneet kuvaamaan Kobanen taisteluja Turkin rajan takaa, Syyrian pohjoisen kurdialueen tilanteen taustat ovat jääneet raportoinnissa vähemmälle huomiolle.

Kun kansannousu Syyriassa äityi aseelliseksi konfliktiksi, presidentti Bashar al-Assadin joukot joutuivat vetäytymään pohjoisilta kurdialueilta kiivaammille taistelukentille muualle maahan. Vuoden 2012 heinäkuussa Syyrian kolme pohjoista kantonia Efrin, Kobane ja Cizire jäivät PYD:n ja muiden kurdijoukkojen hallintaan.

Länsi-Kurdistanin eli Rojavan tilannetta läheltä seuranneet kertovat ainutlaatuisesta ruohonjuuritason demokratiakokeilusta.

Joka kunnasta valitaan kolme edustajaa alueen kansanneuvostoon: yksi kurdi, yksi arabi ja yksi assyrialainen tai armenialainen, ja näistä kolmesta edustajasta ainakin yhden on oltava nainen.

Syyrian hallituksen jättämiä rakennuksia ja muuta omaisuutta hallinnoivat työntekijöiden perustamat osuuskunnat.

Nuoret ja naiset ovat keskeisesti mukana paikallisessa päätöksenteossa. Lisäksi naisilla on alueen armeijassa oma sotilasyksikkönsä nimeltä Vapaiden naisten liitto (YJA Star). Nimilyhenteen perässä oleva Star viittaa muinaisen Mesopotamian Ishtar-jumalattareen.

Rojavan utopiakokeilun jääminen pimentoon ulkomaiden tiedonvälityksessä voi johtua siitä, että PYD on tehnyt tiiviisti yhteistyötä Turkin kurdien työväenpuolueen PKK:n kanssa. Aiemmin myös PKK:n sotilaista huomattava osa oli kotoisin Syyrian kurdialueilta.

PKK kävi vuosikymmenten ajan sotaa kurdien itsehallinnon puolesta Turkissa, ja vaikka monet tuntevat yleistä sympatiaa kurdien tilannetta kohtaan, PKK:ta on kuitenkin pidetty turhan vanhakantaisena ja hierarkkisena järjestönä – myös vasemmiston keskuudessa.

Tilanteen päivittäminen voi olla paikallaan. Sen jälkeen kun PKK:n johtaja Abdullah Öcalan vangittiin vuonna 1999, järjestö on julistanut yksipuolisen tulitauon. Vankilassa ollessaan Öcalan on tutustunut monenlaiseen filosofiseen ja yhteiskuntapoliittiseen kirjallisuuteen, ja erityisen suuren vaikutuksen häneen ovat tehneet yhdysvaltalaisen Murray Bookchinin ajatukset suorasta demokratiasta ja osuuskuntatoimintaan perustuvasta paikallistaloudesta.

Eräillä Turkin kurdialueilla Bookchinin sosiaaliekologisia ihanteita on pyritty soveltamaan myös käytäntöön. PKK ei enää tavoittele kurdien erillisen itsehallintoalueen perustamista, vaan pikemminkin pyrkimyksenä olisi synnyttää lähidemokratiaan perustuvia autonomisia kyläyhteisöjä järjestön jo hallitsemilla alueilla.

Syyrian Rojavan alueen onnelan tavoittelua uhkaa nyt islamistijärjestö Isis. Samaan aikaan itsehallinnollista kurdialuetta vastustavat myös kaikki muutkin Syyrian kriisin osapuolet Bashar al-Assadin hallituksesta oppositioryhmiin.

Myöskään Turkki ei ole katsonut hyvällä Rojavan demokratiakokeilua, koska itsehallinnollinen kurdialue maan rajojen eteläpuolella voisi tarjota turvapaikan myös PKK:n sisseille.

Turkki on sen sijaan pitänyt rajojaan auki Isisin huoltoreiteille ja järjestön värväämille uusille jäsenille. Turkin väitetään myös antaneen Isisille satelliittikuvia ja tiedusteluapua kurdijoukkojen tukikohdista ja asevarastoista.

Pakkaa on hämmentänyt myös Yhdysvallat, joka on monin eri tavoin tukenut Syyrian kurdialueen oppositioryhmiä, joita monet pitävät lähinnä Irakin Kurdistanin presidentin Masud Barzanin luomuksena. Barzani ja PKK ovat puolestaan mahdollisimman huonoissa väleissä keskenään.

Yhdysvallat ja Turkki ovat molemmat varmasti mielissään siitä, että Syyrian kurdijoukkojen rinnalle Kobaneen saapui viime viikolla Irakin Kurdistanin peshmergoja ja Syyrian opposition Vapaan Syyrian armeijan (FSA) joukkoja. PKK:n sissejä Turkki ei sen sijaan päästä maan etelärajan ylitse taistelemaan Isistä vastaan.