keskiviikko 8. elokuuta 2018

Tuttu kaava toistuu Zimbabwessa

KANSAN UUTISET 10.8.2018

Zimbabwessa järjestettiin viime viikolla ensimmäiset vaalit presidentti Robert Mugaben 37 vuotta kestäneen valtakauden jälkeen, ja monet toivoivat maan siirtyvän kertaheitolla uuteen demokratian aikakauteen. Oppositio puhuu kuitenkin vaalivilpistä, samalla kun poliisi metsästää suurimman oppositiopuolueen johtajia ja ihmisoikeusjärjestöt raportoivat opposition kannattajien sieppauksista, pahoinpitelyistä ja raiskauksista.

Vaalikomission julkistamien tulosten mukaan hallituspuolue Zanu-PF sai parlamenttivaaleissa yli 60 prosenttia paikoista, näistä suurimman osan maaseudulta.

Presidentinvaalin tuloksia jouduttiin odottamaan, vaikka näiden vaalien äänet oli laskettu aivan ensimmäiseksi. Lopulta voittajaksi julistettiin istuva presidentti Emmerson Mnangagwa, joka tuli nimitetyksi virkaansa viime syksynä sen jälkeen kun sotilaat ajoivat presidentti Mugaben vallasta. Mnangagwan ilmoitettiin saaneen 50,8 prosenttia äänistä opposition ehdokkaan Nelson Chamisan jäädessä 44 prosenttiin.

Opposition mukaan viralliset vaalitulokset eivät vastanneet äänestyspaikoilta saatuja tuloksia. Maan pääkaupungissa Hararessa tuhannet opposition kannattajat lähtivät kaduille protestoimaan vaalivilppiä vastaan. Kiihkeimmät mielenosoittajat hajottivat pikaruokaloiden ikkunoita kaupungin keskustassa. Poliisit ampuivat kuoliaaksi kuusi ihmistä.

Kymmeniä MDC-puolueen edustajia pidätettiin, kun nämä osallistuivat kokoukseen, jossa verrattiin äänestyspaikoilta saatuja tuloksia vaalikomission ilmoittamiin tuloksiin. Poliisit yrittivät myös estää opposition presidenttiehdokkaan Nelson Chamisan lehdistötilaisuuden, mutta luopuivat aikeistaan, kun ulkomaisten tv-ryhmien kuvaajat taltioivat tapahtumia suorana lähetyksenä maailmalle.

Yhdeksän oppositiopoliitikkoa oli keskiviikkona etsintäkuulutettuna. Osa heistä lienee paennut naapurimaihin.

Samaan aikaan kirveillä ja pistooleilla aseistautuneet miesjoukot ovat hakanneet ihmisiä baareissa ja kiertäneet talosta taloon etsimässä opposition johtohahmoja ja pahoinpitelemässä heidän perheenjäseniään.

MDC jätti tiistaina perustuslakituomioistuimeen valituksen ääntenlaskennan epäselvyyksistä.

Presidentti Mnangagwa kehotti viikonloppuna zimbabwelaisia rauhaan ja yhtenäisyyteen ja lupasi, että kansalaisoikeuksia tullaan kunnioittamaan. Mnangagwan aiemmat saavutukset herättävät kuitenkin epäilyjä näiden puheiden vilpittömyydestä.

Suoraviivaisten otteidensa vuoksi Krokotiiliksi kutsuttu 75-vuotias Mnangagwa oli presidentti Mugaben suojatti ja oikea käsi koko tämän valtakauden ajan. Hän on toiminut salaisen palvelun päällikkönä, valtiovarainministerinä, puolustusministerinä ja varapresidenttinä.

1980-luvulla pian Zimbabwen itsenäistymisen jälkeen Mnangagwa johti armeijan veristä operaatiota maan länsiosissa Matabelemaassa. Tuolloin arviolta 20 000 ihmistä surmattiin teloittamalla tai polttamalla heidät hengiltä koteihinsa.

1990-luvulla Mnangagwa johti Zimbabwen armeijan operaatiota Kongon sisällissodassa. Hän rikastui mineraalikaupoilla ja Kongosta salakuljetetuilla timanteilla yhdessä armeijan kenraalien kanssa.

Vuoden 2008 vaalien aikana Mnangagwa vastasi opposition kannattajiin kohdistetusta väkivaltakampanjasta. Yksi uhreista oli Mnangagwan tämänkertainen vastaehdokas Nelson Chamisa, joka hakattiin henkihieveriin Hararen lentokentällä.

40-vuotias Chamisa on ammatiltaan asianajaja ja on toiminut myös pastorina. Hän kiersi vaalikampanjan aikana ahkerasti koko maata ja tuli suosituksi erityisesti nuoremman polven keskuudessa maalaamalla kuvan uudesta valoisasta Zimbabwesta. Yhdessä vaalitilaisuudessa hän lupasi Zimbabween luotijunia ja olympiakisojen isännyyttä.

Valtapuolue Zanu-PF hyödynsi vaalikampanjassaan asemaansa hallituspuolueena. Mnangagwa aikaisti maataloustukiaisten maksua syksystä juuri vaalien alle. Maatalouden tukiohjelmassa lähes kahdelle miljoonalle pienviljelijälle on toimitettu siemeniä, lannoitteita ja maatalouskoneita. Tuen ansiosta maissin ja tupakan tuotanto on kohonnut ennätyslukemiin.

Vaalien alla 5 000 sotilasta lähetettiin maaseudulle, muun muassa huolehtimaan siitä, että ihmiset osallistuvat valtapuolueen vaalitilaisuuksiin.

Zimbabwen media on lähes kokonaan hallituksen valvonnassa, tv- ja radiokanavia ja sanomalehtiä myöten.

Mnangagwa lupasi myös Zimbabwen valkoisille viljelijöille hallintaoikeuden maihinsa seuraavaksi 99 vuodeksi eteenpäin.

Ulkomaista etenkin Kiina on tarjonnut auliisti tukea Mnangagwan hallitukselle. Kiinalaiset ovat investoineet puhelinverkkoihin, vesivoimaan ja tupakantuotantoon.

Myös entinen siirtomaaisäntä Britannia on valinnut puolensa ja pyrkinyt viime vuosina edistämään kauppaa ja brittiläisiä investointeja Zimbabwessa. Viime kuussa Britannian suurlähettiläs kehotti brittiläisillä kehitysyhteistyövaroilla tuettuja paikallisia järjestöjä olemaan piittaamatta liiemmin mahdollisesta vaalivilpistä.

torstai 26. heinäkuuta 2018

Etiopian ja Eritrean sovun taustat

KANSAN UUTISET 27.7.2018

Afrikan sarven alueelta kuultiin välillä hyviä uutisia, kun Etiopia ja Eritrea pari viikkoa sitten ilmoittivat lopettavansa maiden välillä yli 20 vuotta jatkuneen sotatilan.

Etiopian uuden pääministerin Abiy Ahmedin Eritrean-vierailun aikana sovittiin saman tien myös satamayhteistyöstä sekä maantieliikenteen ja suorien teleyhteyksien uudelleenavaamisesta. Suorat lennot maiden välillä käynnistettiin viime viikolla. Elokuussa on tarkoitus pelata ensimmäinen maiden välinen jalkapallomaaottelu sitten vuoden 1998.

Etiopian ja Eritrean välillä vuosina 1998–2000 käydyissä taisteluissa kuoli lähes sata tuhatta ihmistä, ja yli miljoona ihmistä joutui lähtemään kodeistaan.

Sotatila jatkui vielä taistelujen päättymisen jälkeen, kun Etiopia kieltäytyi vetämästä joukkojaan maiden rajalla sijaitsevasta Badmen kylästä, vastoin Haagin kansainvälisen välitystuomioistuimen päätöstä.

Pitkään kestäneet vihamielisyydet pönkittivät molempien maiden turvallisuusjoukkojen valtaa ja loivat puitteet kansalaisoikeuksien rajoittamiselle.

Entinen Italian siirtomaa Eritrea oli osa Etiopiaa vuodesta 1950 vuoteen 1993, jolloin maa sai itsenäisyytensä 30 vuotta kestäneen vapautustaistelun päätteeksi.

Itsenäisyyssotaa käytiin ensin keisari Haile Selassien joukkoja vastaan ja myöhemmin Neuvostoliiton ja Kuuban tukemaa sotilashallitusta vastaan. Sodan aikana Etiopian ilmavoimat pudottivat napalmpommeja eritrealaississien valvomiin kyliin.

Sotilashallitus ajettiin vallasta Etiopiassa vuonna 1991 pian kylmän sodan päättymisen jälkeen. Sekä Etiopiaan että Eritreaan odotettiin demokratiaa ja monipuoluevaaleja pitkän sodan jälkeen, joka johti myös tuhoisaan nälänhätään Etiopiassa 1980-luvulla.

Sota kuitenkin palasi Eritreaan vain viiden vuoden itsenäisyyden jälkeen. Syynä olivat erimielisyydet Etiopian kanssa maiden välisen rajan sijainnista, vaikka kiistanalaisilla raja-alueilla ei ollut luonnonvaroja eikä juuri asukkaitakaan.

Taistelujen tauottua Etiopiasta tuli yksi Yhdysvaltojen tärkeimmistä liittolaisista terrorisminvastaisessa sodassa. Yhdysvaltojen tuella Etiopia miehitti suuren osan sisällissodan runtelemasta Somaliasta. Eritreaa puolestaan syytettiin etiopialaisjoukkoja vastaan taistelevien islamistijoukkojen aseistamisesta, ja maa julistettiin kansainväliseen kauppasaartoon.

Etiopian ja Eritrean rauhansopimus hyödyttää suuresti molempien maiden kehitystä. Etiopia pääsee jälleen käyttämään kahta Eritreassa sijaitsevaa satamaa. Eritrea saa puolestaan kovasti kaipaamiaan satamatuloja ja vapautuu toivottavasti kansainvälisen hylkiön asemastaan.

Sadan miljoonan asukkaan Etiopia on maailman toiseksi nopeimmin kasvava talousmahti ja Afrikan toiseksi väkirikkain maa. Se on maailman suurimpia kahvin, kasviöljyjen, leikkokukkien ja lihakarjan tuottajia. Maassa on paljon kiinalaisia investointeja ja kiinalaisomisteisia tekstiilitehtaita.

Etiopia on ollut ulkomaankaupan osalta kuitenkin pitkään riippuvainen pelkästään naapurimaan Djiboutin satamasta. Pääministeri Abiy Ahmed teki keväällä sopimuksia satamahankkeista myös Sudanin ja Somalimaan kanssa.

Arabiemiraatit saattavat olla rauhansopimuksesta kärsivä osapuoli. Emiraatit ovat käyttäneet hyväksi alueen ristiriitoja ja rakentaneet viime vuosina sotilastukikohtia ja satamia Eritreaan, Somalimaahan ja Jemeniin.

Etiopian ja Eritrean suhteiden lämpeneminen on pitkälti Etiopian uuden pääministerin ansiota. Huhtikuussa pääministeriksi nimetty 41-vuotias Ahmed on maan verkkovalvontaviraston entinen johtaja, joka on tehnyt maisterintutkielmansa muutosjohtajuudesta ja tohtorinväitöskirjan konfliktinsovittelusta kotiseudullaan Etiopian suurimman kansanryhmän oromojen alueella. Hän on sotilasarvoltaan everstiluutnantti.

Pääministeriksi tultuaan Ahmed kumosi poikkeustilan, vapautti tuhannet poliittiset vangit maan vankiloista ja salli aiemmin kielletyt tv-kanavat ja verkkomediat. Hän ilmoitti myös, että Etiopia haluaa rauhan Eritrean kanssa ja on valmis luopumaan aiemmista aluevaatimuksistaan.

Abiy Ahmedin valtaantuloa edelsivät oromojen ja maan toiseksi suurimman kansanryhmän amharojen kaksi vuotta jatkuneet protestit maanvaltauksia ja turvallisuusjoukkojen mielivaltaa vastaan. Mielenosoituksissa kuoli ainakin tuhat ihmistä, monet heistä poliisin luodeista.

Hallituskoalition johtajiin kuulunut Ahmed otti avoimesti kantaa mielenosoittajien vaatimusten puolesta ja valittiin lopulta pääministeriksi sen jälkeen kun hänen edeltäjänsä Hailemariam Desalegn jätti eroanomuksensa.

Naapurimaassa Eritreassa presidentti Isaias Afewerki on ollut maan itsenäistymisestä lähtien vallassa ilman hyväksyttyä perustuslakia. Rauhansopimuksen toivoisi ainakin vähentävän maan johdon puolustusintoa. Kymmenet tuhannet nuoret ovat paenneet maasta välttyäkseen yli kymmenen vuotta kestävältä, pakkotyötä muistuttavalta asepalvelukselta.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Euroopan ylivoima jatkuu

KANSAN UUTISET 13.7.2018

Yleensä jalkapallon MM-kisoissa pelien taso ei ole yhtä hyvä kuin maailman parhaiden seurajoukkueiden kohtaamisissa, mutta Venäjän kisat ovat olleet monin tavoin iloinen yllätys. Kohta neljän viikon ajan kisat ovat nostattaneet tunteita ja yhdistäneet ihmisiä maiden sisällä ja yli rajojen.

Tätä kirjoittaessa takana on 61 peliä ja kolme peliä on vielä edessä. Hyökkäävästä pelistä on palkittu. Ennen välieriä Venäjän kisojen pudotuspeleissä tehtiin keskimäärin kolme maalia, kun Brasilian kisoissa neljä vuotta sitten vastaava lukema oli alle kaksi maalia ottelua kohti.

Videotuomarointi on varmasti useimpien mielestä ollut onnistunut uudistus, joka on vähentänyt tuomarien virheitä ja tulosten sattumanvaraisuutta.

Kisapaikoilla ei ole koettu rasismia eikä nähty huligaaneja, vaikka molemmilla peloteltiin etukäteen. Venäläisetkin kiinnostuivat lopulta kisoista kotijoukkueen yllättävän hyvän menestyksen myötä.

Moni tulee muistamaan Venäjän kisat myös siitä, kuinka välieräotteluita edeltäneinä välipäivinä eri puolilla maailmaa jännitettiin hetki hetkeltä thaimaalaisten jalkapallopoikien pelastusoperaatiota veden osittain valtaamasta luolasta maan pohjoisilla syrjäseuduilla.

Tällä kertaa turnauksen pelillisesti parhaat joukkueet onnistuivat selvittämään tiensä välieriin, vaikka jalkapalloliitto Fifan ranking-tilaston perusteella harva olisi pistänyt rahojaan likoon näiden neljän joukkueen puolesta. Kesäkuun Fifa-rankingissa Belgia, Ranska, Englanti ja Kroatia löytyvät sijoilta 3, 7, 12 ja 20.

Mitaleista pelaavia joukkueita yhdistää viihdyttävä ja hyökkäävä pelitapa. Joukkueilla on kisojen paras maaliero. Joukkueet kuuluvat myös kisojen viiden eniten maaleja tehneiden maiden joukkoon. Väliin mahtuu vain Venäjä, joka heilutti verkkoja viisi kertaa kisojen avausottelussa Saudi-Arabiaa vastaan.

Englanti ja Kroatia pääsivät toki jatkoon voittamalla pudotuspeleissä heikompia vastustajia kuin Ranska ja Belgia, jotka lähettivät kotimatkalle Argentiinan, Uruguayn ja Brasilian.

Joukkueiden tasosta kertoo myös maalintekoyritysten onnistumisprosentti. Englannin Harry Kane oli ennen välieriä onnistunut maalintekoyrityksissään 60-prosenttisesti, Ranskan hyökkääjälupaus Kylian Mbappé 50-prosenttisesti ja Kroatian ja Real Madridin Luca Modrić joka viidennellä yrittämällään.

Kisojen ahkerin laukoja on ollut Brasilian Neymar, jonka 27 laukauksesta syntyi vain kaksi maalia.

Venäjän kisoissa Euroopan maat ovat olleet ylivoimaisia. Puolivälieriin selviytyneistä kahdeksasta joukkueesta kuusi oli Euroopasta, välierissä kaikki. Tulokset vastaavat vakiintunutta trendiä. Kolmissa viime MM-kisoissa yhdeksästä mitalisijasta kahdeksan on mennyt Euroopan maille. Näissä kisoissa kaikki mitalit jäävät Eurooppaan.

Vuoden 1958 jälkeen eurooppalainen joukkue on aina voittanut mestaruuden Euroopassa pelatuissa MM-kisoissa. Silti Brasilia oli vedonlyöjien suosikki Venäjän kisoissa aina Belgiaa vastaan pelattuun pudotuspeliin asti, vaikka maa ei ole voittanut MM-kisoissa länsieurooppalaista joukkuetta sitten vuoden 2002. Näistä otteluista on saldona viisi tappiota ja kaksi tasapeliä.

Kun aiemmissa kisoissa mitalipeleissä pelaavien joukkueiden pelaajat ovat tulleet pääasiassa Espanjan ja Saksan sarjoista, nyt yli puolet heistä pelaa neljässä Englannin Valioliigan kärkijoukkueessa: yhdeksän Tottenhamissa, kuusi Manchester Unitedissa, viisi Manchester Cityssä ja Chelseassa.

Kuvaavaa tämän päivän huippujalkapallolle on myös se, että kolmessa mitalipelijoukkueessa huomattava osa pelaajista tulee monikulttuurisesta taustasta. Ranskan joukkueen 23 pelaajasta 17 on maahanmuuttajataustaisesta perheestä tai kuuluu etniseen vähemmistöön, Englannin pelaajista 11, Belgian pelaajista kymmenen. Luvut ovat moninkertaisesti suuremmat kuin mitä väestörakenteen perusteella voisi odottaa.

Ranskan ja Belgian joukkueet ovat olleet monikulttuurisia jo pidemmän aikaa, mutta Englannin osalta tilanne on uusi ja monien mielestä tervetullut. Brittijärjestön mielipidekyselyssä 74 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että jalkapallomaajoukkue oli edustava symboli Englannista, joka kuuluu kaikille englantilaisille rodusta tai etnisestä taustasta riippumatta.

Englannin joukkue on hurmannut monet iloisella ja syöttelevällä pelityylillään. Gareth Southgaten valmennuksessa Englanti voitti myös ensimmäisen rangaistuspotkukilpailunsa arvoturnauksessa sitten vuoden 1996.

Pietarissa Englannin pelaajat kävivät kuulemma oma-aloitteisesti tutustumassa Eremitaasin taidemuseoon.

Englannin joukkue on kisojen kokemattomin ja toiseksi nuorin. Valmentajan mielestä loppusijoitusta tärkeämpää onkin oppia ja kehittyä. Tulevissa kisoissa Englanti voi jo kuulua suosikkeihin. Uuden pelityylin omaksuneet Englannin nuorten maajoukkueet voittivat viime vuonna alle 17-vuotiaiden ja alle 20-vuotiaiden MM-kultaa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Kuka voittaa MM-kisoissa?

KANSAN UUTISET 21.6.2018

Jalkapallon MM-kisojen alla vedonlyöntifirmojen veikkauksissa suurimpia voittajasuosikkeja olivat Brasilia, Saksa, Espanja, Ranska ja Argentiina. Ensimmäisten alkulohkopelien jälkeen järjestys ja kertoimet hiukan muuttuivat. Tätä kirjoittaessa vedonlyöntitilastojen kärjessä on edelleen Brasilia, niukasti Espanjan edellä. Seuraavina tulevat Ranska, Saksa ja Belgia.

Saksan kertoimia korotti tietysti avausottelun tappio Meksikolle, mutta monet näyttävät edelleen luottavan Saksan jatkoonpääsyyn voitoilla Ruotsista ja Etelä-Koreasta. Argentiinan tehoton peli Islannin sumppupuolustusta vastaan puolestaan heikensi uskoa Argentiinan ja Lionel Messin mestaruusmahdollisuuksiin.

Neymarin tähdittämä Brasilia kuitenkin sinnittelee vedonlyöntitilastoissa edelleen ykkösenä, vaikka avausottelu Sveitsiä vastaan päättyi 1–1-tasapeliin.

Kisojen alla myös useat pankit julkistivat omia ennusteitaan MM-kisojen voittajasuosikeista.

Japanilaispankki Nomura yhdisteli taloustieteen tehokkaiden markkinoiden hypoteesia viime aikojen pelaajatilastoihin ja päätyi siihen, että Ranska voittaa Espanjan kolmen viikon kuluttua MM-finaalissa. Ranskan mestaruudesta vuoden 1998 kotikisoissa tuleekin tuolloin kuluneeksi tarkalleen 20 vuotta.

Sveitsiläispankki UBS sovelsi osakekaupoissa käytettäviä laskentakaavoja ja ilmoitti, että Saksa voittaa maailmanmestaruuden 24 prosentin todennäköisyydellä. Ei mikään ihme, sillä Saksa on puolustava maailmanmestari ja maa on ollut joka kerta mitaleilla tämän vuosituhannen aikana pelatuissa kisoissa.

UBS-pankki ennusti varsin hyviä mahdollisuuksia myös Englannin nuorelle ja korkealta prässäävälle joukkueelle. Englannin todennäköisyys voittaa mestaruus oli pankin ennusteessa neljänneksi korkein, kun vielä neljä vuotta sitten Brasilian kisoissa finanssialan ammattilaisten mielestä Englannin MM-kisavoiton todennäköisyys oli vain prosentin luokkaa.

Talouslehti Financial Timesin datajournalistit antoivat omassa analyysissään joukkueille pisteitä pelaajien edustamien seurojen tason sekä Euroopan huippusarjoissa pelattujen peliminuuttien mukaan. Tässä vertailussa Espanja oli selvä ykkönen, perässään Saksa, Ranska, Englanti ja Brasilia.

Tällä tavoin mitattuna Espanjan pisteet olivat itse asiassa vielä kovemmat neljä vuotta sitten Brasilian kisojen alla. Silloin Espanja oli myös puolustava maailmanmestari sekä Euroopan mestari Puolan ja Ukrainan EM-kisoista vuonna 2012.

Joukkue pelasi lyhytsyöttöpeliä kuin FC Barcelona parhaimmillaan. Puolustustaktiikkana oli pitää palloa, jotta vastustaja ei saisi hyökkäyksiä aikaan. Peli oli kuitenkin hidasta ja ennalta-arvattavaa, eikä menestys jatkunut pitkään. Brasilian MM-kisat päättyivät Espanjan osalta alkulohkoon. Kaksi vuotta sitten EM-kisoissa Espanja hävisi heti ensimmäisen pudotuspelin Italiaa vastaan.

Mutta sen jälkeen taktiikkaa muutettiin vauhdikkaammaksi ja kahden viime vuoden aikana Espanja onkin pelannut 21 ottelua ilman tappiota. Keväällä harjoituspelissä Argentiina kaatui numeroin 6–1.

Britannian yleisradioyhtiön BBC:n urheilutoimitus tutki takavuosien kisojen tilastoja ja löysi seitsemän muuttujaa, joiden perusteella voitiin ennustaa, kenellä olisi parhaat mahdollisuudet MM-kisojen voittoon.

Ensinnäkin tuleva mestari on yleensä kuulunut lohkoarvonnassa sijoitettuihin joukkueisiin. Venäjän turnauksen suosikeista Espanja ja Englanti eivät olleet sijoitettujen maiden joukossa.

Venäjä putoaa ennusteen mukaan pois pelistä, koska isäntämaa ei yleensä onnistu voittamaan kotikisoja. Karsintapelien päästettyjen maalien perusteella Puolan mahdollisuudet tyrehtyvät heikkoon puolustamiseen.

Historian valossa Brasilian ja Argentiinan mahdollisuuksia heikentää se, että kisat pelataan Euroopassa. Eurooppalainen joukkue on aina voittanut mestaruuden Euroopassa pelatuissa kisoissa, paitsi vuonna 1958 kun Brasilia päihitti loppuottelussa isäntämaa Ruotsin. Kolmissa viime MM-kisoissa yhdeksästä mitalisijasta kahdeksan on mennyt Länsi-Euroopan maille.

Portugalin Cristiano Ronaldo johtaa maalitilastoa ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta mestarijoukkueen kantavana voimana on yleensä ollut pikemminkin turnauksen paras maalivahti. Portugalin veräjänvartijan Rui Patricion rahkeet eivät siihen riitä.

Jäljellä olevista kolmesta maasta Ranska putoaa ennusteen mukaan pois mestaruustaistosta joukkueen kokemattomuuden takia. Ranskan pelaajilla oli keskimäärin vain 24 pelattua maaottelua ennen Venäjän kisoja, kun Saksalla ja Belgialla lukema on yli 40.

Saksan mahdollisuuksia vähentää se, että hallitseva maailmanmestari on voittanut MM-kisoissa viimeksi vuonna 1962, jolloin Brasilia uusi MM-kultansa. Tämän vuosituhannen aikana pelatuissa MM-kisoissa puolustava mestari on pudonnut kolme kertaa jo lohkovaiheessa.

BBC:n ennusteessa Belgia oli ainoa, joka täytti kaikki maailmanmestarin kriteerit.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Sotilastukikohtien luvattu maa

KANSAN UUTISET 8.6.2018

Afrikan sarvessa sijaitsevassa Djiboutissa tiet ovat pölyiset ja roskakasoja on siellä täällä, mutta aamuisin ihmiset hakevat leipomosta tuoretta patonkia, jonka hinta pidetään alhaisena valtion hintasäännöstelyn avulla.

Kahvi valmistetaan etiopialaiseen tapaan tuoreista pavuista paahtamalla. Pikaruokalan televisiosta seurataan silmä tarkkana ranskalaisen uutiskanavan lähetystä.

Vajaan miljoonan asukkaan Djibouti oli vuoteen 1977 asti Ranskan siirtomaa. Ranska ja arabia ovat maan viralliset kielet, mutta kadulla puhutaan yhtä lailla somalia, afaria ja amharaa.

Kesäisin lämpötila kohoaa Djiboutissa yli 40 asteen, eikä hiekkainen maaperä kelpaa viljelyyn. Tärkein vientituote on suola. Työikäisestä väestöstä 60 prosenttia on ilman työtä.

Tämä köyhä ja kaukainen maailmankolkka vetää kuitenkin puoleensa ”sotilaita, keinottelijoita, diplomaatteja, vakoojia ja avustustyöntekijöitä” – kuten uutistoimisto Bloomberg määritteli Djiboutin kaupungin siirtomaa-aikaisen keskusaukion laidalla sijaitsevan ravintola La Chaumièren asiakaskuntaa.

Hotelli Kempinskissä kaupungin kaikkein kauimmaisessa niemenkärjessä vastaanottoaula on puolestaan täynnä iäkkäämpiä saksalaisia upseereita univormuissaan. Loistohotellin allasbaarissa nuoret kiinalaismiehet ottavat selfieitä itsestään ja vatsalihaksistaan.

Djiboutia on kutsuttu 2000-luvun uuden geopolitiikan keskiöksi – tai peräti uudeksi Dubaiksi tai Singaporeksi.

Maan houkuttimena on sen strateginen sijainti Punaisenmeren eteläpäässä Bab el Mandebin salmen kohdalla, joka erottaa Afrikan sarven Arabian niemimaasta. Salmen kautta kulkee suurin osa Aasian ja Euroopan välisestä laivaliikenteestä sekä huomattava osa Kaukoidän maiden öljyntuonnista.

Osama bin Ladenin velipuoli suunnitteli vielä joitain vuosia sitten 30 kilometriä pitkän sillan rakentamista salmen ylitse. Jemenin sota kuitenkin pysäytti suunnitelmat.

Djiboutin satama on myös maailman nopeimmin kasvaviin talouksiin kuuluvan, sadan miljoonan asukkaan Etiopian ainoa väylä merelle ja pysähdyspaikka monille konttialuksille. Djiboutin sataman rahtiliikenteen määrä on kasvanut rajusti viime vuosina. Tästä tulevat vertaukset Dubaihin tai Singaporeen.

Lisäksi lähietäisyydellä sijaitsevat Somalian ja Jemenin kriisipesäkkeet. Yhdysvallat on tehnyt molempiin maihin lennokkihyökkäyksiä islamistikapinallisia vastaan Djiboutissa sijaitsevasta tukikohdastaan käsin.

Djiboutista on tullut viime vuosina sotilastukikohtien luvattu maa. Ranskalla on ollut siirtomaavallan ajoista lähtien Djiboutissa neljä tukikohtaa muukalaislegioonalleen. Ranskan tukikohdissa on myös saksalaisia ja espanjalaisia joukkoja. Yhdysvalloilla on 4 000 sotilasta kahdessa lentotukikohdassa Djiboutin kaupungin kupeessa. Myös Japanilla ja Italialla on omat tukikohtansa Djiboutin kansainvälisen lentokentän vieressä.

Kiina avasi viime vuonna laivastotukikohdan Djiboutin sataman lähettyville, ja maan pohjoisosiin on rakenteilla toinen suurempi tukikohta, jonne on tulossa kymmenen tuhatta sotilasta, laivastoasema ja lentotukikohta.

Myös Saudi-Arabia rakentaa parhaillaan tukikohtaa Djiboutiin. Uusista tukikohdista neuvotellaan Turkin ja Intian kanssa.

Presidentti Ismail Omar Guelleh sanoo suoraan, että kaikista maista, jotka ovat halunneet rakentaa tukikohdan Djiboutiin, vain Kiina tarjoaa isäntämaalle kumppanuutta pitkällä aikavälillä.

Kiina on luvannut Djiboutille rakennushankkeita 12 miljardin dollarin edestä. Suunnitteilla on kuusi uutta satamaa, kaksi lentokenttää sekä Afrikan suurimmaksi kaavailtu vapaakauppa-alue teollisuushalleineen. Uusi rautatie Etiopian pääkaupunkiin Addis Abebaan valmistui vuonna 2016. Kiinalaiset rakensivat myös vesiputken Etiopiasta ja uudet sähkölinjat.

Djibouti on pitkälti riippuvainen Etiopiasta tulevasta juomavedestä ja sähköstä. Tulevaisuudessa sähköntarve pyritään tyydyttämään kotimaisella maalämmöllä, tuulivoimalla ja aurinkokennoilla.

Djiboutin tuloista 80 prosenttia kerätään satamamaksuista, joista suurin osa tulee kauttakuljetuksista Etiopiaan.

Länsimaiden diplomaatit varoittavat Djiboutia liiallisesta riippuvuudesta Kiinasta ja Etiopiasta. Yhdysvaltojen tukikohdissa myös pelätään, että Kiina voisi halutessaan estää amerikkalaisten sotalaivojen pääsyn Djiboutin satamiin. Viime kuussa amerikkalaiset väittivät kiinalaisten ampuneen amerikkalaishävittäjiä laseraseilla.

Ulkomaiset joukot vakoilevat tiiviisti toisiaan ja toistensa sotakalustoa. Pahimmissa uhkakuvissa kolmas maailmansota voisi syttyä juuri Djiboutissa, kun muun maailman kriiseissä vastakkaisilla puolilla olevat sotajoukot operoivat lähietäisyydellä toisistaan.

Monien djiboutilaisten mielestä tukikohdat vain pönkittivät itsevaltiaan presidentin valtaa. Oppositio on vaiennettu, ja viidesosa valtion menoista käytetään sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseen.

torstai 24. toukokuuta 2018

Irti Israelin siirtomaavallasta

KANSAN UUTISET 25.5.2018

Israel on ollut jälleen näkyvästi uutisissa euroviisuvoiton ja Yhdysvaltojen Jerusalemin-suurlähetystön avajaisten ansiosta. Samaan aikaan Gazan alueen rajalla Israelin armeijan tarkka-ampujat ovat surmanneet tänä keväänä yli sata palestiinalaista mielenosoittajaa. Kansainvälinen media on nimittänyt tapahtumia ”yhteenotoiksi”.

70 vuotta Israelin valtion perustamisen jälkeen ei enää kannattaisi puhua Israelin ja palestiinalaisten välisestä konfliktista, arvelee israelilainen historiantutkija Ilan Pappé.

Tutkijan mukaan on pikemminkin kyse Israelin harjoittamasta jatkuvasta siirtomaavallasta Palestiinan alueella. ”Jos alueelle halutaan rauhaa ja sovintoa, pitäisi ryhtyä purkamaan siirtomaavaltaa”, Ilan Pappé toteaa kirjoituksessaan Al Jazeeran verkkosivuilla.

Exeterin yliopistossa Englannissa professorina toimivan Pappén mielestä kahden valtion malliin perustuva rauhanprosessi on epäonnistunut, koska sovintoneuvotteluissa ei ikinä kyseenalaistettu Israelin valtion rasistista, sionistista ideologiaa eikä keskusteltu hyvityksistä palestiinalaisille, jotka ajettiin mailtaan vuonna 1948.

Israelilaisprofessorin mielestä siirtomaavallasta vapautuminen tarkoittaa kaikille alueen asukkaille yhdenvertaisen demokraattisen valtion luomista Jordanjoelta Välimerelle. Palestiinalaisten vuosikymmenten aikana kokemat menetykset pitäisi hyvittää. Mailtaan ajetuille palestiinalaisille ja heidän jälkeläisilleen tulisi taata oikeus palata kotiseuduilleen.

Israelissa vietettiin viime viikolla maan 70-vuotisjuhlia. Palestiinalaiset kutsuvat vuoden 1948 tapahtumia nakbaksi, joka tarkoittaa tuhoa tai katastrofia. Ainakin 700 000 islaminuskoista tai kristittyä arabia pakotettiin lähtemään kodeistaan nykyisen Israelin alueelta.

Sionistien terroristiryhmät Irgun ja Lehi tekivät pommi-iskuja bussipysäkeille ja toreille. Juutalaisarmeija Haganah tulitti kranaateilla arabikyliä ja arabien asuttamia kaupunginosia Haifassa ja Jaffassa.

Haganahin niin sanotun suunnitelma D:n tavoitteena oli alueen etninen puhdistaminen arabiväestöstä. 80 prosenttia silloisen Israelin alueen arabeista ajettiin Länsirannalle tai naapurimaihin.

Huhtikuun 9. päivänä 1948 sionistiterroristit hyökkäsivät Deir Yassinin kylään Jerusalemin lähellä ja surmasivat yli sata ihmistä, suurimman osan heidän koteihinsa. Kouluikäisiä tyttöjä raiskattiin. Monilta uhreilta katkaistiin raajat, tai heidän vatsansa viillettiin auki.

Nasaretissa sionistitaistelijat raiskasivat naisia ja kulkivat talosta taloon ryöstämässä irtaimistoa ja karjaa. Sotilaskuorma-autoja käytettiin varastettujen vuohien ja lampaiden kuljettamiseen.

YK:n joulukuussa 1948 tekemän ja sen jälkeen vuosittain vahvistetun päätöslauselman mukaan Israelin tulee antaa pakolaisten palata koteihinsa. Niille, jotka eivät halua palata, tulisi maksaa korvauksia menetetyistä maista ja aiheutetuista vahingoista.

Tänä päivänä miehitetyllä Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa elää yli kolme miljoonaa palestiinalaista, osa heistä pakolaisleireiksi kutsutuissa kaupungeissa tai kerrostalolähiöissä.

Gazan alueella asuu kaksi miljoonaa palestiinalaista. Heistä suurin osa on nykyisen Israelin alueelta pois ajettujen ihmisten jälkeläisiä.

Myös Israelin alueella asuu lähes kaksi miljoonaa arabitaustaista palestiinalaista, joilla on Israelin kansalaisuus, mutta heitä syrjitään uskonnon tai etnisen taustan vuoksi lukuisten eri lakien nojalla.

Naapurimaissa Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa on neljä miljoonaa palestiinalaista pakolaista, muualla maailmassa yli puolitoista miljoonaa.

Israelissa asuu kuusi miljoonaa juutalaista, joista suurin osa on kolmannen polven siirtolaisia Euroopasta.

Gazan tämän kevään mielenosoituksia on kutsuttu ”suureksi paluumarssiksi”. Kymmenien tuhansien ihmisten protesteja järjestämässä ollut 22-vuotias Ahmed Alnaouq kertoi Al Jazeeralle, että mielenosoittajat vaativat oikeutta palata alueille, joilta heidän isovanhempansa joutuivat lähtemään vuonna 1948.

”Me olemme valmiita asumaan Israelin juutalaisten rinnalla rauhanomaisesti. Isä työskenteli vuosien ajan Israelissa ennen Gazan saartoa.”

Pakolaisten oikeus palata kotiseuduilleen oli palestiinalaisten keskeinen vaatimus vuosikymmenten ajan. Vuoden 1993 Oslon rauhansopimuksen määrittelemän kahden valtion mallin myötä pakolaisten asema jäi kuitenkin taka-alalle palestiinalaisjohtajien puheissa.

Palestiinalaishallinto on lähinnä toiminut Israelin turvayhtiönä ja saanut palkkansa Israelista, toteaa Haifan yliopiston politiikantutkimuksen professori Asad Ghanem.

Itä-Jerusalemissa monet palestiinalaiset ovat viime aikoina hakeneet Israelin kansalaisuutta ja saaneet äänioikeuden paikallisvaaleissa.

Monet uskovat, että tulossa saattavat olla palestiinalaisten joukkomielenosoitukset tasavertaisten oikeuksien puolesta kaikkialla Israelissa, myös miehitetyillä alueilla.

torstai 10. toukokuuta 2018

Ihmisoikeudet uhattuina USA:ssa

KANSAN UUTISET 11.5.2018

Vähän tässä nyt pata kattilaa soimaa, kun Kiinan hallitus julkaisee raportin Yhdysvaltojen heikentyneestä ihmisoikeustilanteesta Donald Trumpin presidenttikaudella.

Kiinan valtioneuvoston tietotoimiston tuoreen raportin mukaan kansalaisoikeudet ovat Yhdysvalloissa vakavasti uhattuina, etenkin ihmisten oikeus elämään ja vapauteen. Raportin mukaan ihmisoikeuksien heikentymisen syynä ovat maan holtittomat aselait, viranomaisten rasistiset asenteet ja hallituksen kyvyttömyys huolehtia ihmisten perustoimeentulosta.

16-sivuiseen raporttiin on koottu tilastotietoja viranomaislähteistä ja esimerkkitapauksia valtamedian uutisista. Omat kappaleensa on rikollisuudesta, järjestelmällisestä rodullisesta syrjinnästä, eriarvoisuuden kasvusta ja rikkaita suosivasta poliittisesta järjestelmästä.

Yhdysvaltojen liittovaltion poliisin FBI:n mukaan maassa tehtiin viime vuonna 1,2 miljoonaa väkivaltarikosta, neljä prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Murhien määrä lisääntyi yhdeksällä prosentilla, raiskausten määrä lähes viidellä prosentilla.

Viime vuonna Yhdysvalloissa yli 15 000 ihmistä surmattiin ampuma-aseilla. Joukkoampumisia tehtiin 338 kertaa – keskimäärin 6,5 kertaa viikossa.

Washington Postin mukaan 987 ihmistä kuoli poliisin luoteihin. Poliisin ampumista ihmisistä noin puolet oli mustia.

Ampuma-aseita ja liikennettäkin suurempi surmaaja ovat kuitenkin huumeet. Vuonna 2016 Yhdysvalloissa 63 600 ihmistä kuoli opioidien yliannostukseen.

Huumeiden väärinkäytöstä johtuneet lasten huostaanotot ovat lisääntyneet kolmanneksella vuodesta 2012.

Kiinalaisraportin mukaan mustat kohtaavat Yhdysvalloissa syrjintää tuomioistuimissa ja työmarkkinoilla. Trumpin presidenttikaudella mustat ovat kohdanneet myös aiempaa enemmän vihapuhetta.

Yhdysvaltalaisten yliopistojen keräämien tietojen mukaan syyttömiä mustia on tuomittu murhasta väärin perustein seitsemän kertaa useammin kuin valkoihoisia. Mustien miesten saamat vankeustuomiot ovat Yhdysvalloissa keskimäärin 19 prosenttia pidemmät kuin valkoisten miesten samoista rikoksista saamat tuomiot.

Mustat saavat Yhdysvalloissa vähemmän palkkaa kuin valkoiset, ja mustat ovat myös useammin työttöminä. USA Today -lehden mukaan mustien kotitalouksien tulot olivat viime vuonna 61 prosenttia valkoisten kotitalouksien keskituloista. Mustien vuositulot ovat tänä päivänä alhaisemmat kuin vuonna 2000.

Kiinan ihmisoikeusraportti kertoo myös, että Trumpin vaalivoiton jälkeisellä viikolla seiniin maalattujen rasististen iskulauseiden määrä kasvoi etenkin kouluissa.

Raportti siteeraa myös YK:n ihmisoikeusasiantuntijoita, joiden mielestä Yhdysvaltojen hallituksen olisi pitänyt estää tai ainakin selvästi tuomita satojen aseistautuneiden natsien ja muiden äärioikeistolaisten vihapuheet ja väkivaltaisuudet elokuussa Charlottesvillessä Virginian osavaltiossa.

Yhdysvaltojen poliittinen päätöksentekojärjestelmä on kiinalaisraportin mukaan ”rahapolitiikkaa”, jossa päätöksiä tehdään kaikkein rikkaimpien etujen mukaisesti. Lobbaukseen käytetään raportin mukaan enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin. Raportin mukaan korruptio rehottaa politiikassa ja kymmeniä kongressin jäseniä syytetään seksuaalisesta ahdistelusta.

Raportti mainitsee myös Newsweek-lehden artikkelin, jonka mukaan sadat tuhannet yhdysvaltalaiset Alabamassa ja kahdeksassa muussa osavaltiossa eivät saa lainkaan äänestää vaaleissa maksamattomien sakkojen vuoksi.

Yhdysvaltojen väestönlaskentaviraston mukaan yli 40 miljoonaa yhdysvaltalaista elää köyhyydessä ja 18 miljoonaa syvässä köyhyydessä. Pahin tilanne on etelävaltioiden maaseudulla mustien keskuudessa.

Köyhien joukossa on 13 miljoonaa lasta, joiden perheillä ei ole varaa terveydenhuoltoon. Määrä vastaa lähes viidesosaa kaikista yhdysvaltalaislapsista.

Yhdysvalloissa kodittomien määrä ylitti viime vuonna puoli miljoonaa. Kodittomien määrä kasvoi ensimmäisen kerran sitten vuoden 2008 talouskriisin.

Kiinan hallituksen raportti Yhdysvaltojen ihmisoikeustilanteesta ei ollut ensimmäinen laatuaan. Vastaavanlaisia selvityksiä on julkaistu vuodesta 1999 lähtien, yleensä ilman juuri minkäänlaista huomiota länsimediassa.

Tuoreimman raportin johdannossa kerrotaan, että se on julkaistu vastapainoksi Yhdysvaltojen ulkoministeriön vuosittain julkaisemalle katsaukselle ihmisoikeuskäytännöistä ja työntekijöiden oikeuksista yli 190 maassa.

”Yhdysvallat julkaisee näitä raportteja vuosi toisensa jälkeen osoittaen sormellaan muita maita. Useimmat kansainvälisen yhteisön jäsenet pitävät tätä vastenmielisenä”, Kiinan ulkoministeriön tiedottaja kommentoi.

Vapun alla julkaistun Yhdysvaltojen ihmisoikeuskatsauksen mukaan Kiina, Venäjä, Iran ja Pohjois-Korea olivat esimerkkejä ”moraalisesti tuomittavista” maista, jotka loukkaavat kansalaistensa ihmisoikeuksia päivittäin, aiheuttavat epävakautta ja heikentävät Yhdysvaltojen intressejä.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Taistojen tiellä Etelä-Afrikassa

KANSAN UUTISET 27.4.2018

Etelä-Afrikassa vietetään 27. huhtikuuta Vapauden päivää tuona päivänä vuonna 1994 pidettyjen maan ensimmäisten vapaiden ja demokraattisten vaalien kunniaksi. Tänä vuonna Etelä-Afrikan kaupunkien kadut täyttyvät kuitenkin vasta pitkän viikonlopun jälkeen, kun sadat tuhannet ihmiset kokoontuvat vappumarsseille.

24 vuotta maan ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen yli 40 prosenttia eteläafrikkalaisista elää äärimmäisessä köyhyydessä – ja heistä yhdeksän kymmenestä on mustia.

Etelä-Afrikan kommunistipuolueella on selkeä näkemys siitä, miksi rotuerottelukauden päättyminen ei johtanutkaan kaikille kansanryhmille tasavertaisen sateenkaarikansakunnan syntymiseen.

Toukokuussa 1994 Afrikkalaisen kansalliskongressin ANC:n Mayibuye-lehden kannessa oli kuva presidentti Nelson Mandelan virkaanastujaisista maan pääkaupungissa Pretoriassa ja ilmavoimien hävittäjistä lentämässä muodostelmassa Union Buildingsin hallituskompleksin ylitse.

”Hetki on koittanut. Vapautus. Todellinen muutos. Kansallinen demokraattinen vallankumous”, lehden pääkirjoituksessa todettiin.

”Nyt on aika lunastaa vaalilupaukset. Kesäkuussa tehdään budjettipäätökset määrärahojen jakamisesta.”

Kommunistipuolueen African Communist -lehdessä sävy oli toinen. ”A luta continua! Taistelu jatkuu”, lehden kannessa julistettiin. Kuvissa tuhannet eteläafrikkalaiset jonottivat äänestyspaikoille, ikään kuin muistutuksena siitä, että valkoisen vähemmistövallan lakkauttaminen ja ensimmäiset demokraattiset vaalit olivat laajapohjaisen joukkoliikkeen pitkän kamppailun tulosta.

Kommunistipuolue oli keskeinen osa Etelä-Afrikan vapautusliikettä yhdessä ANC:n ja ammattiliittojen kongressin Cosatun kanssa. Tähän päivään asti puolue on osallistunut vaaleihin ANC:n listalla, ainoana poikkeuksena viime marraskuussa Metsimaholon kunnassa pidetyt paikallisvaalit. Parlamentin jäsenistä noin viidesosa on kommunisteja.

Rotuerottelukauden päättymisen jälkeen kommunistipuolueen iskulauseena oli: Sosialismi on tulevaisuus – rakennetaan se nyt!

Aika ei kuitenkaan ollut otollinen kommunistipuolueen kaikille aloitteille. Neuvostoliiton romahtaminen oli vielä tuoreessa muistissa. Maailmalla talouspolitiikan trendinä oli pikemminkin uusliberalismi.

Nelson Mandelan ja hänen seuraajansa Thabo Mbekin kaudella ANC:n politiikka tähtäsi ennen muuta talouskasvuun ja kasvun tulosten jakamiseen kansalle erilaisina sosiaalietuuksina ja rakentamalla asuntoja köyhälle mustalle enemmistölle.

Mandela ja Mbeki olivat molemmat entisiä kommunisteja ja puolueen keskuskomitean jäseniä, mutta heidän visiossaan sosialismin aika olisi vasta sitten kun siihen olisi varaa.

ANC:n hallinnon sosiaalisia saavutuksia ei tule vähätellä. Rotuerottelun päättymisen jälkeen yli 16 miljoonalle eteläafrikkalaiselle on rakennettu uudet asunnot. Sähkönjakelun piirissä olevien kotitalouksien määrä on yli kaksinkertaistunut. Kymmenelle miljoonalle koululaiselle on järjestetty ilmainen kouluruokailu.

Yli 16 miljoonaa eteläafrikkalaista, lähes kolmasosa väestöstä, on myös päässyt erilaisten sosiaaliavustusten piiriin.

Kommunistipuolueen julkaisemassa raportissa kuitenkin muistutetaan, että rotuerottelu oli omalaatuinen talousjärjestelmä, jossa musta enemmistö oli ajettu mailtaan bantustaneihin ja kaupunkien laitamien hökkelikyliin halvaksi työvoimareserviksi valkoiselle vähemmistölle ja heidän omistamilleen yhtiöille.

Kun vähemmistövallan päättymisen jälkeen maan tuotantosuhteisiin ei puututtu, mustalla enemmistöllä ei ollut edelleenkään maata tai pääomaa, vaan ihmisten ainoa keino tulla toimeen oli myymällä työvoimaansa. Tällä hetkellä 36 prosenttia eteläafrikkalaisista on työttömänä.

Etelä-Afrikan talous oli myös kolonialistinen. Kaivoksissa louhitaan kivihiiltä, kultaa ja platinaa maailmanmarkkinoille, ja suurtiloilla viljellään maataloustuotteita vientiin.

Rotuerottelun päättymisen jälkeen talous kasvoi, mutta ei syntynyt juuri uusia työpaikkoja. Kuvaava esimerkki on, että viime vuosikymmenellä eteläafrikkalaisten rakennusyhtiöiden liikevoitot kahdeksankertaistuivat, mutta tuotot siirrettiin pääasiassa ulkomaille eikä uusiin investointeihin, jotka olisivat luoneet työpaikkoja.

Talouden jättäminen ennalleen oli kommunistipuolueen mielestä virhe, samoin kuin se, että huomattava osa väestöstä on jätetty vain passiivisiksi sosiaalituen asiakkaiksi.

Juuri nyt Etelä-Afrikan vasemmistolla on kuitenkin nostetta. Syvästi korruptoituneen Jacob Zuman syrjäyttäminen presidentinvirasta ja Cyril Ramaphosan valitseminen hänen seuraajakseen oli pitkälti ANC:n vasemmistosiiven ansiota.

Kommunistipuolue ja ammattiliitot puhuvat ”kansallisen demokraattisen vallankumouksen toisesta vaiheesta”. Sillä tarkoitetaan opintopiirejä ja jäsenkampanjoita, kamppailua minimipalkan ja työpaikkademokratian puolesta, lisää julkisia investointeja uusiin työpaikkoihin sekä maareformin edistämistä tavalla tai toisella.

torstai 12. huhtikuuta 2018

Sillanpääasema Afrikassa

KANSAN UUTISET 13.4.2018

Berberan kalasataman rantaravintolassa varikset odottavat kärsimättöminä, että ruokailijat nousevat pöydästä, ja lehahtavat sitten välittömästi noukkimaan ruuantähteitä lautasilta.

Paikalliset kertovat, että varikset tulivat tänne 1970-luvulla neuvostojoukkojen mukana. Kylmän sodan aikana, kun Neuvostoliitto oli Somalian liittolainen, Berberaan rakennettiin lentotukikohta, jossa oli yksi Afrikan pisimmistä kiitoradoista.

Aikojen saatossa Berberan vanhassa luonnonsatamassa Adeninlahden rannalla ovat vierailleet foinikialaiset, persialaiset, kiinalaiset ja intialaiset merenkulkijat. 1800-luvulla Berbera kuului Osmanien valtakuntaan. Turkkilaisten jälkeen tulivat egyptiläiset, ja siirtomaavallan aikana kaupunkia hallitsivat britit. Ennen Somalian sisällissotaa täällä oli myös Yhdysvaltojen tukikohta.

Nyt pienen merenpoukaman toisella puolella rakennetaan uutta modernia konttisatamaa, pitkälti naapurimaan Etiopian ulkomaankaupan tarpeisiin. Hankkeesta vastaa Dubaista kotoisin oleva satamayhtiö DP World.

Satamahankkeen ansiosta tämä unelias pikkukaupunki on joutunut monimutkaisen geopoliittisen valtataistelun keskiöön.

Viime kuussa DP World ilmoitti, että uuden sopimuksen mukaan Etiopian hallituksella tulee olemaan 19 prosentin osuus satamasta ja sen voitoista.

Uutinen miltei sytytti uuden sodan Somalian pääkaupungissa Mogadishussa. Kilpailevat joukot ottivat vuoron perään haltuun maan parlamentin, sen jälkeen kun alahuone oli yksimielisesti tuominnut hankkeen ja hyväksynyt päätöslauselman, jonka mukaan kaikki ulkomaiset investoinnit vaativat jatkossa parlamentin siunauksen.

Somalian hallitus ja presidentti olivat jo aiemmin vaatineet hankkeesta luopumista, koska siitä oli päätetty ilman hallituksen lupaa. Berbera kuuluu Somalimaahan, joka julistautui itsenäiseksi vuonna 1991 Somalian sisällissodan aikana, mutta Somalia ja mitkään ulkomaat eivät ole tunnustaneet alueen itsenäisyyttä.

Mogadishun poliittinen kriisi laukesi lopulta tällä viikolla, kun parlamentin puhemies Mohamed Osman Jawari erosi tehtävästään ja pitkään jatkunut valtataistelu pääministerin ja puhemiehen välillä toivottavasti päättyi. Jawari on Norjan kansalainen, kuten myös pääministeri Hassan Ali Khaire.

DP World on yksi maailman suurimmista satamatoimijoista. Yhtiöllä on 78 satamaa yli 40 maassa Kiinasta ja Australiasta Brasiliaan ja Eurooppaan.

Satamayhtiö on läheisesti kytköksissä Arabiemiraattien johtoon. Dubain emiirisuku omistaa yhtiön enemmistön.

442 miljoonaa dollaria maksavasta Berberan satamahankkeesta sovittiin DP Worldin ja Somalimaan hallituksen kesken vuonna 2016. Sopimuksen mukaan yhtiö saisi sataman haltuunsa 30 vuodeksi.

Somalian edellinen presidentti hyväksyi vähin äänin satamahankkeen itsenäiseksi julistautuneessa Somalimaassa, sillä Arabiemiraatit lupasivat vastapalkkioksi sotilastukea ja rahaa Somalian hallitukselle. Arabiemiraatit ovat kouluttaneet ja rahoittaneet tiedustelupalvelua Somaliassa.

Viime vuonna Arabiemiraatit lupasivat aseita ja koulutusta myös Somalimaan armeijalle. Sataman lisäksi Berberaan rakennetaan emiraattien sotilastukikohta. Emiraatit rahoittavat myös uuden maantien rakentamisen Etiopian rajalta rannikolle sekä lukuisia muita infrastruktuurihankkeita miljardin dollarin arvosta.

Emiraateilla on jo ennestään sotilastukikohta Eritreassa. Sieltä käsin tehdään sotilasiskuja Punaisenmeren vastarannalla sijaitsevaan Jemeniin, jossa emiraatit ovat yhtenä sodan osapuolena.

Eritrean tukikohdan vuoksi DP World joutui luopumaan satamastaan naapurimaassa Djiboutissa. Entinen Ranskan siirtomaa Djibouti kansallisti sataman ja luovutti sen Kiinan haltuun.

Berberan satamahankkeen taustalla on useita syitä.

Ensinnäkin maailman nopeimmin kasvaviin talouksiin kuuluva sadan miljoonan asukkaan Etiopia tarvitsee kipeästi lisäväylän merelle. Etiopia on tänä päivänä maailman johtavia lihakarjan tuottajia. Maassa on paljon kiinalaisia investointeja ja kiinalaisomisteisia tehtaita. Pääkaupungissa Addis Abebassa sijaitsee Afrikan unionin päämaja.

Arabiemiraatit ovat myös keskeisesti mukana Lähi-idän maiden vastakkainasettelussa, jossa Saudi-Arabian, Arabiemiraattien ja Egyptin muodostama liittouma taistelee Turkin ja Qatarin vaikutusvaltaa vastaan. Nämä kaikki maat rahoittavat sotavoimia ja vallanpitäjiä Somaliassa. Liittoumien välisiä sijaissotia käydään parhaillaan Libyassa, Syyriassa ja Jemenissä, missä tosin emiraattien sotavoimia edustaa yhdysvaltalaisten turva-alan yhtiöiden johtama palkka-armeija.

Emiraatit haluavat myös päästä mukaan valvomaan Punaisenmeren laivaliikennettä, yhdessä Djiboutiin tukikohtia pystyttäneiden kiinalaisten, japanilaisten, ranskalaisten ja amerikkalaisten kanssa.

Viime kädessä on kyse kauppaintressien turvaamisesta. Emiraatit haluavat osansa Itä-Afrikan raaka-aineista ja kasvavista markkinoista.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Tyttö eturintamassa

KANSAN UUTISET 29.3.2018

Joulukuun 15. päivä oli melko tavallinen uutispäivä Palestiinan miehitetyllä Länsirannalla. Donald Trump oli edellisellä viikolla ilmoittanut, että Yhdysvallat aikoo siirtää Israelin suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin. Palestiinalaiset nuoret protestoivat päätöstä heittämällä kiviä Israelin sotilaita kohti eri puolilla miehitettyä Länsirantaa. Oli perjantai, muslimien pyhäpäivä.

Sotilaat vastasivat kuten yleensä, kyynelkaasulla, kumiluodeilla ja ampumalla vesitykeillä ulosteelle haisevaa nestettä ihmisten päälle.

Nabi Salehin kylässä 20 kilometriä Ramallahista pohjoiseen tapahtumat saivat kuitenkin epätavallisen käänteen, kun 15-vuotias Mohamed Tamimi sai lähietäisyydeltä ammutun kumiluodin päähänsä. Poika vietiin sairaalaan kalloleikkaukseen.

Pian kaksi sotilasta ilmestyi Mohamedin sedän ja tädin kotipihaan. Taloa kohti oli hetkeä aiemmin ammuttu kyynelkaasukranaatti, joka rikkoi parvekkeen ikkunan.

Monet ovat jo nähneet sosiaalisessa mediassa laajalle levinneen videon, jossa farkkutakkiin pukeutunut 16-vuotias teinityttö Ahed Tamimi tuuppii ja potkii itseään päätä pidempiä sotilaita ja käskee heitä poistumaan talon edustalta. Serkkunsa ampumisesta järkyttynyt tyttö onnistuu läpsäisemään toista sotilasta kasvoihin kämmenellään. Lopulta Ahedin äiti tulee väliin rauhoittamaan tilannetta.

Täydessä suojavarustuksessa olleet aseistautuneet sotilaat säilyttävät malttinsa ja lähtevät hetken päästä kävelemään pois.

Ahedin äidin Facebookissa julkaisema video lähti leviämään, ja pian sitä kommentoitiin Israelin tv-kanavilla. Opetusministeri Naftali Bennett vaati Ahedille ja tämän perheelle elinkautista vankeusrangaistusta.

Sen sijaan monille palestiinalaisille ja Palestiinan solidaarisuusliikkeen aktiiveille ulkomailla Ahedista tuli palestiinalaisten vastarinnan uusi esikuva, joka paljain käsin uskalsi uhmata miehittäjiä.

Neljän päivän kuluttua sotilaat tulivat pidättämään Ahedin tämän kotiin keskellä yötä tehdyssä operaatiossa. Israelin sotilaat kuvasivat pidätyksen, ja siitä näytettiin otteita televisiossa.

Syyttäjä vaati Ahedille kymmenen vuotta vankeutta törkeästä päällekarkauksesta, sotilaiden työn estämisestä ja yllytyksestä väkivaltaan.

Myöhemmin myös Ahedin äiti pidätettiin, kun hän meni poliisiasemalle tiedustelemaan tyttären olinpaikkaa.

Ulkomailla ihmisoikeusjärjestöt kampanjoivat Ahedin vapauttamisen puolesta. Lähes kaksi miljoonaa ihmistä allekirjoitti verkossa vetoomuksen Ahedin ja useiden satojen muiden alaikäisten palestiinalaisten vapauttamiseksi Israelin vankiloista.

Kaikkiaan 1 400 alaikäistä palestiinalaista on saanut syytteen Israelin sotilastuomioistuimissa kolmen viime vuoden aikana.

Viime viikolla sotilastuomioistuin ilmoitti, että syyteneuvottelun tuloksena Ahed ja hänen äitinsä tuomitaan kumpikin kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen. Molemmille määrättiin myös yli tuhannen euron suuruiset sakot.

Kumiluodilla päähän ammuttu serkku selvisi lopulta hengissä leikkauksen ja usean päivän kooman jälkeen, tosin pää loppuelämän ajan epämuodostuneena, sillä osa hänen kallostaan irrotettiin, jotta luoti pystyttiin poistamaan.

Israelin puolustusvoimien mukaan poika loukkaantui kaaduttuaan polkupyörällä.

Ahed Tamimi ei ollut ensimmäistä kertaa osoittamassa mieltä Israelin sotilaita vastaan. Nabi Salehin kylässä on vuosien ajan joka perjantai marssittu kylän maille rakennettua juutalaisten laitonta siirtokuntaa vastaan. Siirtokunnan asukkaat ottivat vuosia sitten haltuunsa myös kylän vesilähteen.

Israelin sotilaat ovat joka viikko ampuneet kyynelkaasua, kumiluoteja ja haisevaa nestettä mieltään osoittavia kyläläisiä ja heitä tukemaan tulleita ulkomaalaisia aktivisteja ja toimittaja kohti.

Ahedin isä on ollut pidätettynä tai vangittuna 11 kertaa. Yli 400 kyläläistä on saanut vammoja Israelin sotilaiden luodeista tai kyynelkaasukranaateista.

Sotilaat ovat hyökänneet Ahedin perheen kotiin yli 150 kertaa. Kerran kotietsinnässä takavarikoitiin Ahedin isoveljen koulukirjoja.

Sinisilmäinen ja vaaleatukkainen palestiinalaistyttö Ahed pääsi median parrasvaloihin ensimmäisen kerran 11-vuotiaana, kun hän uutiskuvassa heristi nyrkkiä sotilaille, jotka olivat juuri pidättäneet hänen veljensä.

Valokuvan ansiosta tyttö kutsuttiin äitinsä kanssa Turkkiin tapaamaan tuolloin pääministerinä ollutta Turkin nykyistä presidenttiä Recep Tayyip Erdoğania, joka antoi Ahedille lahjaksi iPhonen.

Siitä lähtien äiti on säännöllisesti kuvannut kyläläisten mielenosoituksia ja julkaissut videoita verkossa. Eräällä kolme vuotta sitten kuvatulla videolla Ahed puraisee israelilaissotilasta käteen yrittäessään yhdessä muiden lasten kanssa vapauttaa 11-vuotiaan pikkuveljensä aikuisen sotilaan painiotteesta.

Ahedin äidin mielestä videoklipit sosiaalisessa mediassa ympäri maailman ovat olleet tehokkaampi ase kuin kivien heittely sotilaita kohti.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Kiinalaista tietourkintaa Afrikassa

KANSAN UUTISET 16.3.2018

Afrikan unionin päämajassa Etiopian pääkaupungissa Addis Abebasssa on tiukat turvatoimet. Afrikan maiden johtajat kokoontuvat täällä sopimaan kaupan vapauttamisesta, rauhansovitteluista ja muista maanosan yhteisistä asioista.

Kiinan valtion rakentamassa vuonna 2012 valmistuneessa kompleksissa hissit antavat vieraille ohjeita edelleen kiinaksi. Käytävillä on muovipalmuja ruukuissa, joita koristaa Kiinan kehityspankin logo.

Afrikan unionin päämaja oli Kiinan valtion lahja maanosan uusille kauppakumppaneille. Rakennuskompleksin 20-kerroksisen lasitornin ja helmenmuotoisen 2 500-paikkaisen istuntosalin rakennusmateriaalit, kalusteet ja tietokoneet tuotiin Kiinasta.

Ranskalaisen Le Monde -lehden mukaan kiinalaiset ovat myös vakoilleet rakennuksen tietoliikennettä ja salakuunnelleet kokoushuoneissa käytyjä keskusteluja vuosien ajan.

Vakoiluepäilyt heräsivät viime vuoden tammikuussa, kun unionin tietojärjestelmistä vastaavan yksikön työntekijät huomasivat, että rakennuksen verkkoliikenteessä oli erikoisia piikkejä öisin kello kahdentoista ja aamukahden välillä, jolloin talossa ei ollut ketään töissä. Kun asiaa tutkittiin tarkemmin, kävi ilmi, että rakennuksen palvelimilla ollut data kopioitiin joka yö ja lähetettiin Shanghaihin.

Tietovuodon paljastumisen jälkeen Addis Abebaan kutsuttiin ryhmä algerialaisia tietoturvaeksperttejä, jotka löysivät rakennuksen seiniin ja kokoushuoneiden pöytiin piilotettuja mikrofoneja.

Salakuuntelulaitteet poistettiin ja tietojärjestelmät uusittiin vähin äänin, mutta tällä kertaa ilman kiinalaista teknistä tukea.

Kiinan suurlähettiläs kiisti väitteet vakoilusta pian Le Monden paljastusjutun ilmestymisen jälkeen ja piti ranskalaislehden väitteitä absurdeina. Hän arveli myös, että kirjoitus tulisi aiheuttamaan ongelmia Kiinan ja Afrikan maiden välisille suhteille.

Afrikan unionin komission puheenjohtaja Moussa Faki kutsuttiin Pekingiin tapaamiseen Kiinan ulkoministerin kanssa ja kiillottamaan Kiinan tahriintunutta julkisuuskuvaa. Tšadin pääministerinä ja ulkoministerinä aiemmin toiminut Faki astui virkaansa vuosi sitten pian tietovuodon havaitsemisen jälkeen, mutta hän piti huolen siitä, ettei asiasta hiiskuttu julkisuuteen.

Kiinan-vierailun aikana Moussa Faki totesi, ettei Afrikan unionilla ollut mitään salattavaa eikä Kiinalla ollut siksi mitään syytä harjoittaa vakoilua unionin päämajassa.

Kiinan ulkoministeri Wang Yi uskoi, että ranskalaislehden väitteiden taustalla oli kateus Kiinan ja Afrikan maiden yhteistyön saavutuksista.

Vierailun kunniaksi laaditun yhteisen julkilausuman mukaan Kiinan ja Afrikan unionin välistä kumppanuutta tultaisiin vahvistamaan entisestään. Afrikkalaisdelegaatio vieraili Pekingissä myös kiinalaisen telejätin Huawein toimitiloissa.

Kun Afrikan unionin hulppea päämaja avattiin juhlallisesti kuusi vuotta sitten, Kiinan kansankongressin ylähuoneen puheenjohtaja Jia Qinglin luovutti rakennuksen kultaisen avaimen Afrikan komission silloiselle johtajalle.

Jian mukaan rakennuskompleksi oli kunnianosoitus Kiinan ja Afrikan maiden väliselle uudenlaiselle strategiselle kumppanuudelle, joka perustuu poliittiseen tasavertaisuuteen, keskinäiseen luottamukseen ja molemminpuoliseen hyötyyn.

Unionin silloisen puheenjohtajamaan Päiväntasaajan Guinean diktaattori Teodoro Obiang totesi, että uusi rakennus osoitti, kuka on Afrikan todellinen ystävä.

Afrikan komission silloinen johtaja, gabonilainen Jean Ping puolestaan kiitti Kiinaa siitä, että se oli rakentanut talon Afrikan unionille ilmaiseksi ja vieläpä toimittanut samalla myös kaikki tarvittavat laitteet ja huonekalut.

Le Monden paljastusten jälkeen monissa Afrikan maissa on varmasti mietitty Kiinan uusien rakennushankkeiden mukanaan tuomia vaikutuksia. Kiinalaisyhtiöt ovat rakentaneet vastikään uudet parlamenttirakennukset Malawiin, Lesothoon ja Sierra Leoneen. Sopimukset on tehty myös Zimbabwen ja Kongon parlamenttirakennuksista sekä Egyptiin suunnitteilla olevan uuden hallinnollisen pääkaupungin rakennusurakasta.

Monet ovat myös pohtineet, miksi Afrikan unioni haluaa yhä kiistää Kiinan tökerön tietourkinnan. Verkkolehti Geopolitical Monitor arveli, että useimmat Afrikan maat ovat nykyään niin täydellisesti riippuvaisia Kiinan tuesta, kaupasta ja investoinneista, ettei hyviä suhteita kannata vaarantaa.

Kiinan ja Afrikan maiden edellisessä huippukokouksessa Kiina lupasi 60 miljardin dollarin edestä uusia tiehankkeita, rautateitä ja talonrakennushankkeita eri puolille Afrikkaa. Viime vuonna Kiinan ja Afrikan maiden välinen kauppa kasvoi lähes viidenneksellä. Kiinan investoinnit Afrikassa ovat kasvaneet 50-kertaisesti sitten vuoden 2010.

Le Monden mukaan Kiina ei myöskään ole ainoa Afrikan unionia vakoillut ulkovalta. Britannian signaalitiedustelupalvelu GCHQ on myös salakuunnellut unionin virkamiehiä ja Afrikan maiden johtajia.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Tehovalvontaa Kiinan Silkkitiellä

KANSAN UUTISET 2.3.2018

Miltä tuntuisi elää maassa, jossa kadulla pitäisi pysähtyä poliisin tarkastuspisteellä sadan metrin välein henkilökortin skannausta, silmien iiristunnistusta ja matkapuhelimen sisällön tarkastusta varten?

Kadunkulmiin ja lyhtypylväisiin asennetut valvontakamerat tunnistaisivat henkilöllisyyden ihmisten kasvoista ja tallentaisivat jokaisen matkareitin.

Supermarketin tai pankin ovella silmät ja kasvot kuvataan taas, käsilaukut läpivalaistaan ja vartija tekee asiakkaille ruumiintarkastuksen.

Huoltoasemalla pitäisi näyttää henkilökorttia ja pysähtyä kasvojentunnistukseen ennen kuin saisi luvan tankata.

Kaikkiin autoihin on asennettu satelliittipaikantimet. Puhelimiin pitää ladata pikaviestisovellus, joka tallentaa kaikki keskustelut, viestinvaihdot ja vastaanotetut videot viranomaisten ylläpitämään tietokantaan.

Jos ostaa kaupasta keittiöveitsen, siihen merkitään laserilla henkilökortin ruutukoodi – ainakin jos sattuu kuulumaan väärään etniseen ryhmään.

Edellä kuvatut esimerkit eivät ole George Orwellin romaanista, vaan tämän päivän todellisuutta Kiinan Sinkiangissa.

Yhdysvaltalainen historianprofessori ja Kiina-tutkija James Millward kuvaili Sinkiangissa viime vuonna käyttöön otettuja uusia valvontamenetelmiä New York Timesissa helmikuussa julkaistussa artikkelissa.

Öljyrikkaalla Sinkiangin uiguurien autonomisella alueella Kiinan luoteisosassa on 24 miljoonaa asukasta, joista 11 miljoonaa kuuluu islaminuskoisiin uiguureihin.

Alueen virallisesta nimestä huolimatta uiguureilla ei ole Sinkiangissa minkäänlaista itsehallintoa. Poliittisista linjauksista päättää kommunistipuolue, jota Sinkiangissa edustavat useimmiten vain Kiinan valtaväestöön kuuluvat puolueen jäsenet.

Viime vuonna Sinkiangissa hyväksyttiin laki, joka kieltää uiguurimiehiltä ”epänormaalin parran” kasvattamisen, ilman sen tarkempaa määrittelyä siitä, millainen parta on epänormaali. Naisilta kiellettiin kasvohunnun käyttö. Valtiollisen tv-kanavan katsominen määrättiin pakolliseksi.

Edellisenä kesänä valtion tai kunnan virassa olevilta uiguureilta kiellettiin muslimien paastokuukauden vietto.

Alkoholin myynti tuli pakolliseksi kaikissa ruokakaupoissa ja ravintoloissa.

Uiguureja on syrjitty Sinkiangissa ja muualla Kiinassa vuodesta 1949 lähtien, jolloin puna-armeija miehitti alueen.

Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen uiguurit joutuivat viranomaisten silmätikuksi kommunistipuolueen käynnistettyä oman separatismin, ekstremismin ja terrorismin vastaisen kampanjansa, jonka verukkeella toisinajattelijoiden vainoamista on kiristetty koko maassa.

Uiguureja oli mukana myös Osama bin Ladenin sotilaskoulutusleireillä Afganistanissa, ja kommunistipuolue pelkäsi uiguurien ääriliikkeiden väkivaltaisia iskuja myös Kiinassa.

Sinkiangissa mellakoitiin vuonna 2013, ja seuraavana vuonna tehtiin kolme pommi-iskua, joiden kohteena olivat poliisiasemat ja alueen pääkaupungin Ürümqin rautatieasema.

Vastaavien tapahtumien ennaltaehkäisemiseksi viranomaiset ovat laatineet kaikista Sinkiangin uiguureista henkilökohtaisen uhkaprofiilin. Ihmisten pitää täyttää lomake, jossa selvitetään sukulaisuussuhteita, uskonnollisia käyttäytymistapoja ja onko henkilöllä tuttavia ulkomailla tai pidätettynä. Kaikki tiedot tallennetaan tietokantaan, joka luokittelee henkilön joko luotettavaksi, normaaliksi tai epäilyttäväksi.

Epäilyttäviksi luokitellut henkilöt eivät saa matkustaa toiselle paikkakunnalle, vuokrata asuntoa tai hakea työpaikkaa. Pahimmassa tapauksessa heidät passitetaan uudelleenkoulutusleireille.

Yli puoli miljoonaa uiguuria on suljettu pidätysleireihin viime vuosina. Orpokodit ovat paikoitellen niin täynnä, että lapsia lähetetään sijoituskoteihin muualle Kiinaan.

Radio Free Asia kertoi syksyllä, että Hotanin prefektuurissa paikalliset poliisiviranomaiset komennettiin pidättämään 40 prosenttia alueen uiguuriväestöstä.

Uudet valvontamenetelmät otettiin käyttöön pian sen jälkeen kun Chen Quanguo nimitettiin Sinkiangin alueen puoluesihteeriksi. Chen toimi aiemmin puoluesihteerinä Tiibetissä, missä hän onnistuneesti tukahdutti hallituksen näkyvän arvostelun poliisivalvontaa lisäämällä. Viime syksynä Chen nimettiin myös Kiinan kommunistipuolueen politbyroon jäseneksi.

Sinkiangissa Chen moninkertaisti turvallisuusviranomaisten resurssit. Teknisten valvontainnovaatioiden käyttöönoton lisäksi hän on kohentanut työllisyyttä palkkaamalla kymmeniä tuhansia uusia poliiseja ja tiedonantajia, useimmat heistä uiguuriväestöstä.

Sinkiangin tilannetta pitkään seuranneet tutkijat uskovat, että tehovalvonnan tavoitteena on turvata alueen öljyntuotantoa sekä Kiinan uuden Silkkitien rakennushankkeita. Samalla uiguurialuetta käytetään myös koekenttänä yhä lisääntyvälle tietourkinnalle muualla Kiinassa.

Kiina käyttää sisäiseen turvallisuuteen nykyään enemmän rahaa kuin maan puolustusbudjettiin.

torstai 15. helmikuuta 2018

Kriisit, jotka eivät kiinnosta mediaa

KANSAN UUTISET 16.2.2018

Lääkärit ilman rajoja -järjestöllä oli vuosituhannen alussa tapana julkaista jokavuotinen listaus kymmenestä maailman humanitaarisesta kriisistä, jotka olivat jääneet liian vähälle huomiolle uutisoinnissa.

Ranskalaislähtöisen kansainvälisen avustusjärjestön kymmenen kärjessä -lista onnistui toisinaan herättämään median huomion. Vuoden 2003 unohdettujen kriisien listan kärjessä olivat Darfurin maakunnan väkivaltaisuudet Sudanissa ja näistä seurannut pakolaiskriisi naapurimaassa Tšadissa. Darfurista tulikin jo heti seuraavana vuonna ulkomaanuutisten kestoaihe ja näyttävien avustuskampanjoiden kohde muutamaksi vuodeksi eteenpäin.

Järjestössä ymmärrettiin myös, ettei vaiettujen sotien ja pakolaiskriisien luetteleminen ollut yksinään mielekästä, sillä sotiakin suurempia surmaajia olivat aliravitsemus, tuberkuloosi ja malaria, joihin menehtyi joka vuosi miljoonia ihmisiä.

Lopulta Lääkärit ilman rajoja lopetti unohdettujen humanitaaristen kriisien listaamisen ja keskittyi toisenlaiseen tiedotustyöhön.

Liekö uutisointi viime aikoina pinnallistunut entisestään niin rapakon takana kuin muualla maailmassa, kun yhdysvaltalainen Care-järjestö on nyt koonnut vastaavanlaisen listan viime vuoden liian vähälle huomiolle jääneistä humanitaarisista kriiseistä?

On turhauttavaa huomata, että Caren alkukuusta julkaisemasta raportista löytyy useita samoja unohdettuja kriisejä, joihin Lääkärit ilman rajoja yritti kiinnittää uutismedian huomion jo kymmenen vuotta sitten.

Darfurin ja Sudanin ahdinko jatkuu edelleen – tosin viime vuosina ilman juuri minkäänlaista mediahuomiota ulkomailla. Nyt avun tarvetta lisäävät toinen toistaan seuraavat kuivuuskaudet ja tulvat sekä lähes puoli miljoonaa pakolaista, jotka ovat joutuneet pakenemaan väkivaltaisuuksia naapurimaasta Etelä-Sudanista.

Myös Kongon ja Keski-Afrikan tasavallan pitkittyneet sisällissodat löytyvät molempien avustusjärjestöjen eri aikoina julkaisemilta listoilta.

Care-järjestön mukaan viime vuoden aikana Kongon demokraattisessa tasavallassa joka päivä yli 5 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa aseellisten iskujen pelossa.

Keski-Afrikan tasavallan alueesta peräti 70 prosenttia on Caren raportin mukaan erilaisten asejoukkojen hallinnassa ja sekasorron seurauksena lähes joka toinen alle viisivuotias lapsi kärsii aliravitsemuksesta.

Suurin osa Care-järjestön listaamista unohdetuista kriiseistä löytyy keskisestä Afrikasta ja Sahelin alueelta Saharan autiomaan eteläpuolelta.

Lähes kaikissa näissä kriiseissä on kyse aseellisesta konfliktista, joka on pakottanut sadat tuhannet tai miljoonat ihmiset jättämään kotinsa ja etsimään turvaa pakolaisleireiltä muualla maassa tai naapurimaiden rajan takana.

Pakolaiskriisien mittakaava on tyrmäävä. Pelkästään Kongon demokraattisessa tasavallassa on yli neljä miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Lisäksi yli 600 000 kongolaista on paennut selkkauksia naapurimaihin. Sudanissa 2,3 miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään kodeistaan. Keski-Afrikan tasavallassa yli miljoona ihmistä elää evakossa, ja puoli miljoonaa on paennut naapurimaihin.

Tšadjärven alueen maissa Nigeriassa, Kamerunissa ja Tšadissa 2,4 miljoonaa ihmistä on paennut islamistijärjestö Boko Haramin iskuja ja sieppauksia.

Yli 600 000 ihmistä on paennut Burundin väkivaltaisuuksia maan muihin osiin tai naapurimaihin. Malissa yli 200 000 ihmistä on jättänyt kotinsa väkivaltaisuuksien vuoksi.

Yli 400 000 eritrealaista on lähtenyt maanpakoon kuivuuden sekä maassa vuosikausia kestävän asevelvollisuuden ja siihen sisältyvän pakkotyön vuoksi.

Kaikkiaan näissä maailman köyhimpiin kuuluvissa maissa ja naapurimaissa on parhaillaan yli 12 miljoonaa pakolaista – lähes kymmenen kertaa enemmän kuin turvapaikanhakijoita Euroopan maissa.

Afrikan maiden ohella Caren unohdettujen humanitaaristen kriisien listalle on kelpuutettu vain kolme maata muista maanosista.

Perussa rankkasateet aiheuttivat vuosi sitten tulvia ja maanvyöryjä. Yli 200 000 kotia tuhoutui, ja 260 siltaa romahti. Maantiet jäivät käyttökelvottomiksi 3 000 kilometrin matkalta. Lähes kaksi miljoonaa ihmistä oli viikkokausia eristyksissä. Ruuan hinta kohosi, ja tulvavesissä viihtyneet hyttyset levittivät tauteja.

Perun kaikkien aikojen rankkasateet johtuivat ilmastonmuutoksen aiheuttamasta meriveden lämpenemisestä Tyynenmeren rannikolla.

Vietnamissa puolestaan hirmumyrsky Doksuri tuhosi koteja, riisipeltoja ja jätti puolitoista miljoonaa ihmistä ilman sähköä. Vuosikymmenen voimakkain taifuuni ei juuri saanut huomiota länsimediassa, vaikka samaan aikaan pienemmät hurrikaanit Karibianmerellä ja Yhdysvaltojen eteläosissa olivat viikkojen ajan uutisotsikoissa.

Caren mukaan kaikkein vähimmälle huomiolle jäi kuitenkin Pohjois-Korean kuivasta kesästä johtunut ruokapula, jonka vuoksi jopa 18 miljoonaa ihmistä saattaa edelleen olla hallituksen ruoka-avun tarpeessa.

torstai 1. helmikuuta 2018

Oppositiojohtajasta kansan presidentiksi

KANSAN UUTISET 2.2.2018

Keniassa nähtiin tiistaina opposition kannattajien suuri voimanosoitus, kun sadat tuhannet ihmiset eri puolilta maata kokoontuivat maan pääkaupungin Nairobin keskustassa sijaitsevaan Itsenäisyyden puistoon seuraamaan oppositiojohtaja Raila Odingan julistamista kansan presidentiksi.

73-vuotias veteraanipoliitikko vannoi raamattu kädessään valan, jossa hän lupasi uskollisuutta Kenian kansalle ja perustuslain kunnioittamista.

Kyseessä oli toistaiseksi viimeisin episodi opposition kampanjassa vaalivilpin lopettamiseksi ja aidon demokratian palauttamiseksi Keniaan.

Viime vuoden elokuussa pidetyt vaalit olivat jo kolmannet peräkkäiset, joissa vaalivoitto ilmiselvästi varastettiin oppositiolta ja opposition presidenttiehdokkaalta Raila Odingalta. Poliittisia uudistuksia ja maan voimavarojen tasaisempaa jakamista ajava Odinga oli yksipuoluevallan aikakaudella Kenian pitkäaikaisin mielipidevanki.

Itse äänestys sujui rauhallisesti kaikkialla maassa, mutta julkistetut tulokset eivät vastanneet äänestäjien tahtoa, sillä vaalikomission tietokonejärjestelmää oli manipuloitu istuvan presidentin ja tämän puolueen eduksi. Tietojärjestelmästä vastannut henkilö löydettiin surmattuna ja kidutettuna Nairobin liepeiltä runsas viikko ennen elokuun vaaleja.

Lokakuussa pidettyjä uusintavaaleja boikotoitiin suurimmassa osassa maata vaalijärjestelyjen epäselvyyksien vuoksi. Istuva presidentti Uhuru Kenyatta sai 98 prosenttia äänistä, mutta vain murto-osa äänioikeutetuista kävi äänestämässä.

Viime viikolla oppositiopuolueiden yhteenliittymä julkisti elokuun vaalien äänestyspaikoilta saatujen tulosten yhteenvedon, jonka mukaan Raila Odinga sai vaaleissa niukan enemmistön annetuista äänistä.

Tiistaina järjestetty valaseremonia oli jo kolmas yritys julistaa Odinga kansan presidentiksi. Aiemmat tilaisuudet jouduttiin perumaan, kun poliisin erikoisjoukot estivät pääsyn kokouspaikoille.

Vielä maanantaina Nairobissa pelättiin väkivaltaisia yhteenottoja maakunnista ja pääkaupungin laitamien slummeista saapuvien opposition kannattajien ja virkavallan välillä, mutta tiistaiaamuna poliisit yllättäen poistuivat Itsenäisyyden puistosta, kun väkijoukot alkoivat kerääntyä paikalle.

Kenian oikeuskansleri on aiemmin uhannut Odingaa maanpetossyytteellä, mikäli hän aikoisi omin päin julistautua presidentiksi. Mahdollisesta maanpetostuomiosta olisi seuraamuksena kuolemanrangaistus.

Kenialaiset kommentaattorit pitävät maanpetossyytettä kuitenkin epätodennäköisenä, sillä Odingan vala oli pikemminkin symbolinen ele eikä vastannut sanamuodoiltaan virallista presidentin virkavalaa.

Odingan pidätys voisi myös johtaa kaaokseen eri puolilla maata ja mahdolliseen armeijan väliintuloon.

Tiistaina Kenian sisäministeriö sen sijaan julisti oppositiopuolueiden kansalliseksi vastarintaliikkeeksi kutsutun kampanjan laittomaksi järjestäytyneeksi rikollisjärjestöksi.

Kansallisen vastarintaliikkeen kannattajat boikotoivat maan suurinta matkapuhelinoperaattoria, presidentti Kenyattan perheen omistaman meijeriyhtiön tuotteita sekä maan aiemmin suosituinta ruokaöljymerkkiä. Nämä yhtiöt olivat hallituspuolueen vaalikampanjan suurimpia tukijoita.

Kansallisen vastarintaliikkeen on ollut tarkoitus myös koota yhteen laajapohjainen kansankokous luotsaamaan Kenian paluuta demokratiaan ja perustuslain kunnioitukseen.

Opposition suurmielenosoituksen alla hallitus myös katkaisi maan kolmen suurimman tv-kanavan lähetykset. Viime viikolla Uhuru Kenyatta  uhkasi lakkauttaa lähetysluvat tv-kanavilta, jotka esittäisivät opposition tilaisuuden suorana lähetyksenä. Kanavat eivät taipuneet painostukseen, mutta lähetykset olivat lopulta katsottavissa vain verkossa.

Kenia on yksi Afrikan vakaimmista ja kehittyneimmistä maista, mutta tällä hetkellä maa on jakautunut syvästi kahtia.

Vaikka tämän viikon valaseremonialla ei ole juridista merkitystä, kenialaiset pitävät Raila Odingaa nyt johtajanaan suurimmassa osassa maata. Opposition kannatusalueilla myös kunnanvaltuustot ovat katkaisseet suhteensa valtakunnan hallituksen kanssa.

Keniassa on kaikkiaan 47 eri etnistä ryhmää, joista presidentin ja hallituksen takana ovat nyt vain kikujut ja kalenjinit, maan suurin ja kolmanneksi suurin kansanryhmä, jotka edustavat yhdessä noin kolmasosaa koko Kenian väestöstä.

Presidentti Kenyatta palasi tiistai-iltana Nairobiin Afrikan unionin kokouksesta Etiopiasta eikä ollut keskiviikkoon mennessä kommentoinut Raila Odingan valaseremoniaa. Kenyatta on aiemmin kieltäytynyt neuvotteluista opposition kanssa.

Kenyattaa ja varapresidentti William Rutoa syytettiin vuonna 2011 kansainvälisessä rikostuomioistuimessa etnisten levottomuuksien ja joukkomurhien järjestämisestä Kenian edellisten vaalien jälkeen. Syytteistä kuitenkin luovuttiin sen jälkeen kun useat avaintodistajat oli surmattu ja toiset kieltäytyivät todistamasta.