torstai 22. joulukuuta 2016

Joulunviettoa Palestiinassa

KU-VIIKKOLEHTI 23.12.2016

Betlehemin vanhankaupungin keskustassa korkean kukkulan laella sijaitseva Jeesuksen syntymäkirkko on melkoinen turistirysä. Bysantin vallan aikana rakennettuun ortodoksikirkkoon ahtautuu kerralla kymmeniä turistiryhmiä eri puolilta maailmaa, Euroopasta, Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta.

Numeroituja kylttejä kantavat oppaat kaitsevat ihmisiä jonossa pienen oviaukon läpi kirkon kryptaan katsomaan lattiassa olevaa reikää. Tämän reiän alla sijaitsevassa pimeässä luolassa Jeesus-lapsen uskotaan syntyneen parituhatta vuotta sitten.

Joulunpyhinä Betlehemiin saapuu kymmeniä tuhansia toiviomatkalaisia. Myös kaupungin asukkaista huomattava osa on kristittyjä palestiinalaisia, naispuolista pormestaria myöten.

Katolilaiset kokoontuvat jouluyönä Betlehemin Pyhän Katariinan kirkossa. Protestantit kerääntyvät Paimenten kedoksi kutsuttuun pyhättöön kaupungin ulkopuolella. Ortodoksit, koptit ja assyrialaiset viettävät joulua loppiaisena.

Betlehemistä on vain kymmenen kilometriä Jerusalemiin, mutta paikallisbussilla matka kestää lähes tunnin. Kaupunkien välissä on Israelin hallituksen rakennuttama suojamuuri ja armeijan tarkastuspisteitä.

Nyt Betlehemissä puhutaan uudesta muurinlaajennushankkeesta. Kaupungin laidalla rakenteilla oleva uusi muuri estää asukkailta pääsyn Cremisanin laakson oliivirinteille ja viinitarhoille.

Israelin maanvaltauksen tarkoituksena lienee avata tietä kahden lähellä sijaitsevan juutalaisen siirtokunnan yhdistämiselle.

Länsirannan palestiinalaisalueita halkovan muurin rakentaminen käynnistettiin vuonna 2002 palestiinalaisten kansannousun aikaan Ariel Sharonin ollessa Israelin pääministerinä. Muurin julkilausuttuna tarkoituksena oli suojella Israelia palestiinalaisten itsemurhaiskuilta.

14 vuodessa itsemurhaiskut ovatkin vähentyneet, mutta lähinnä sen vuoksi että Israelin armeija alkoi valvoa Länsirannan palestiinalaisalueita ja koska Gazan aluetta hallitseva Hamas-järjestö on valtaan päästyään keskittynyt poliittiseen toimintaan.

Muuri on toistaiseksi yli 700 kilometriä pitkä. Jerusalemin ja Betlehemin lähistöllä se on kahdeksan metriä korkea betonimuuri. Kauempana asutuksesta muuri vaihtuu piikkilanka-aidaksi.

Toisin kuin voisi kuvitella, vain pieni osa muurista kulkee Israelin ja Länsirannan rajaa pitkin. Suurimmaksi osaksi muuri kiemurtelee syvällä miehitetyllä Länsirannalla erottaen juutalaisten siirtokunnat ja pelkästään israelilaisten käytössä olevat valtatiet palestiinalaisväestölle sallituista alueista.

Monin paikoin muuri on pystytetty mielivaltaisesti keskelle palestiinalaisten asuinalueita.

Haagin kansainvälisen tuomioistuimen mielestä muuri on kansainvälisen oikeuden vastainen ja se tulisi purkaa.

Palestiinalaisaktivisti Abu Hassanin järjestämällä Itä-Jerusalemin poliittisella kiertoajelulla saa jonkinlaisen käsityksen siitä, minkälaisia vaikeuksia muuri aiheuttaa palestiinalaisille.

Pisgat Zeevin juutalaissiirtokunnan reunalta on vain sata metriä kuivan jokilaakson poikki Shuafatin pakolaisleiriin. Palestiinalaisten asuttama Shuafat on 80 000 asukkaan valtava kerrostaloslummi, joka on erotettu muusta kaupungista aluetta ympäröivällä betonimuurilla. Alueelta pääsee ulos vain kahdesta tarkastuspisteestä.

Abu Hassan kertoo, kuinka lasten täytyy lähteä muurin ulkopuolella sijaitsevaan kouluun useita tunteja ennen koulupäivän alkamista, jotta ehtisivät ajoissa tunnille.

Ennen muurin rakentamista ambulanssilla pääsi sairaalaan kymmenessä minuutissa. Nyt matkaan voi mennä parikin tuntia.

Muualla maassa palestiinalaisilta on kielletty pääsy muurin takana sijaitseville viljelymaille. Israelin lain mukaan viljelemättä jätetyt maat voidaan pakkolunastaa.

Ramallahissa asuva palestiinalaismies puolestaan kertoo, kuinka hänen vaimonsa sai vastikään viranomaisilta luvan päästä käymään kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Jerusalemissa – ensimmäistä kertaa 16 vuoteen.

Ajatus itsenäisestä Palestiinan valtiosta tuntuu paikan päällä hyvin kaukaiselta. Miehitetylle Länsirannalle on rakennettu vuosikymmenten saatossa yli 200 juutalaista siirtokuntaa, joissa asuu lähes miljoona ihmistä. Suurimmat siirtokunnat ovat yli 50 000 asukkaan kaupunkeja kaikkine mukavuuksineen.

Siirtokunnat kattavat tällä hetkellä 42 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Palestiinalaishallinnon alaisuudessa on vain 18 prosenttia Länsirannan alueesta.

Siirtokuntiin houkutellaan jatkuvasti lisää asukkaita veronkevennyksillä, työpaikoilla ja tukiaisilla. Siirtokunnissa toimii yli tuhat teollisuuslaitosta.

Asukkaat kuuluvat usein juutalaisten äärilaitaan. Ramallahin lähellä sijaitsevasta siirtokunnasta tullut aseistautunut miesjoukko hyökkäsi viime kuussa oliivisatoa korjaamassa olevien palestiinalaisten kimppuun hakaten heidät henkihieveriin. Israelilaisen Haaretz-lehden haastatteleman palestiinalaismiehen mukaan sama rituaali toistuu joka vuosi.

torstai 8. joulukuuta 2016

Syyrian sodan geopoliittiset taustat

KU-VIIKKOLEHTI 9.12.2016

Turkkilaismediat raportoivat elokuussa 2009 maan silloisen pääministerin Recep Tayyip Erdoganin tapaamisesta Qatarin emiirin, šeikki Hamad bin Khalifa al-Thanin kanssa Bodrumin lomakaupungissa Turkin länsirannikolla.

Tapaamisessa sovittiin mittavasta kaasuputkihankkeesta, jonka avulla Qatarista voitaisiin kuljettaa maakaasua Turkkiin ja sieltä edelleen Eurooppaan. Kaasuputken suunniteltiin kulkevan Qatarista Saudi-Arabian, Jordanian ja Syyrian kautta Turkkiin.

Erdogan halusi lisätä Turkin vaikutusvaltaa rakentamalla maan halki useita maakaasuputkia. Toista putkea kaavailtiin Kaspianmeren kaasukentiltä Georgian ja Turkin kautta edelleen Bulgariaan, Romaniaan, Unkariin ja Itävaltaan.

Maakaasutuonti Persianlahdelta ja Kaspianmereltä vähentäisi EU-maiden riippuvuutta Venäjän kaasusta. Myös Turkki hankkii suurimman osan kaasustaan Venäjältä.

Qatarin ja Turkin kaasuputkihankkeen tiellä oli vain yksi pulma: Syyrian presidentti Bashar al-Assad kieltäytyi allekirjoittamasta hanketta koskevan sopimuksen. Uutistoimisto AFP:n mukaan al-Assad halusi suojella Venäjän etuja. Venäjällä on Syyriassa laivastotukikohta.

Elokuussa 2009 Bodrumin kaupunki kuhisi lomamatkailijoita pohjoisen Euroopan maista. Ensi kesänä sinne ei enää järjestetä valmismatkoja. Tämä on se paikka, missä kolmivuotias syyrialaispoika Alan Kurdi löytyi hukkuneena rannalta perheen yritettyä päästä kumiveneellä Kreikkaan viime vuoden syyskuussa.

Bodrumin niemimaalla oli vielä vuosi sitten kymmeniä tuhansia pakolaisia, jotka yrittivät päästä Eurooppaan. Kreikkalainen Kosin saari sijaitsee vain viiden kilometrin päässä niemimaan kärjestä.

Qatar on maailman rikkain valtio mitattuna bruttokansantuotteella asukasta kohti. Qatar saa 70 prosenttia tuloistaan maakaasun viennistä.

Qatarilla on maailman kolmanneksi suurimmat todennetut maakaasuvarat heti Venäjän ja Iranin jälkeen. Maailman suurin maakaasukenttä sijaitsee Persianlahden merenpohjan uumenissa Qatarin ja Iranin aluevesillä.

Qatar on jo ennestään maailman suurin nesteytetyn maakaasun viejä. Kaasu kuljetetaan nestemäisessä muodossa valtameritankkereilla ennen muuta Japaniin, Etelä-Koreaan, Kiinaan, Intiaan ja Britanniaan. Kaasun jäähdyttäminen nesteeksi ja kuljettaminen tankkereilla on kuitenkin kallista ja hankalaa. Siksi kaasuputken rakentaminen Eurooppaan olisi Qatarille otollinen ratkaisu.

Syyria ei kuitenkaan ollut Qatarin ja Turkin kaasuputkihankkeelle myötämielinen. Kesällä 2011, kun arabimaiden kansannousun katuprotestit olivat levinneet myös Syyriaan, Bashar al-Assad allekirjoitti sen sijaan sopimuksen kilpailevan kaasuputken rakentamisesta Iranista Irakin kautta Syyrian rannikolle.

Ystävyyden putkeksi kutsuttu hanke yhdistäisi šiiahallinnon alaisuudessa olevat maat ja sivuuttaisi kokonaan Turkin. Samalla oli tarkoitus kunnostaa Kirkukin öljykentiltä Irakista Syyrian rannikolle kulkenut vanha öljyputki, joka oli tuhoutunut Yhdysvaltojen ilmapommituksissa Irakin sodassa vuonna 2003.

Elokuussa 2011 Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama kehotti al-Assadia luopumaan vallasta ja antamaan tilaa demokratialle. Myös Britannian, Ranskan ja Saksan johtajien yhteisessä julkilausumassa Assadia vaadittiin siirtymään syrjään.

Qatar, Turkki ja Saudi-Arabia olivat jo käynnistäneet salaisen tuen Syyrian sunnikapinallisille.

Foreign Affairs -lehden mukaan pelkästään Qatar on rahoittanut kapinallisia kolmen miljardin dollarin edestä. Qatar lupasi maksaa 50 000 dollarin palkkion kaikille Syyrian armeijan sotilaille, jotka siirtyivät kapinallisten puolelle. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA koulutti sunnikapinallisia Qatarissa sijaitsevassa tukikohdassa.

Pentagonin rahoittama tutkimuslaitos Rand Corporation ehdotti jo vuonna 2008, että Yhdysvallat alkaisi lietsoa sunnien ja šiiojen välistä konfliktia tukemalla sunnijihadisteja.

”Syyriassa ei ole kyse sisällissodasta, vaan kaasuputkea koskevasta geopoliittisesta shakkipelistä”, yhdysvaltalaisen sotakorkeakoulun tutkija Rob Taylor arvioi Armed Forces Journal -julkaisussa.

”Eurooppaan pyrkivät pakolaiset pakenevat kaasuputkisotaa ja CIA:n tunarointia”, totesi puolestaan ympäristöjuristi ja tietokirjailija Robert Kennedy Jr laajassa artikkelissaan Politico-verkkolehdessä.

Jotkut kommentaattorit pitävät kaasuputkea kuitenkin liian yksinkertaisena selityksenä Syyrian sodalle.

”Kaasuputkiteoria esittää Assadin uhrina eikä rikoksentekijänä ja pitää Syyrian oppositiota pelkkinä pelinappuloina”, arvelee Dubaissa vaikuttava öljyalaan erikoistunut taloustoimittaja Robin Mills.

Truthout-lehdessä kirjoittavan Gareth Porterin mielestä Yhdysvallat ei ole sekaantunut Syyrian konfliktiin kaasuputken takia, vaan koska se haluaa turvata sotilastukikohtansa liittolaismaissaan Qatarissa, Turkissa ja Saudi-Arabiassa.

Tänä vuonna myös Turkki on rakentanut Qatariin oman sotilastukikohtansa.