Egyptiläistä voimapolitiikkaa

KANSAN UUTISET 28.8.2020

Egyptin kasvava geopoliittinen uhittelu herättää huolta Pohjois-Afrikassa ja Afrikan sarven maissa. Sotilasvallankaappauksessa seitsemän vuotta sitten valtaan tullut presidentti Abdel Fattah al-Sisi on aiemmin tänä kesänä uhannut hyökätä naapurimaahan Libyaan, ja pian sen jälkeen paljastuivat Egyptin suunnitelmat perustaa sotilastukikohta Adeninlahden rannikolle Somalimaahan.

Somalian pohjoisosassa sijaitseva Somalimaa julistautui itsenäiseksi maan sisällissodan aikana vuonna 1991, mutta yksikään maailman maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä ja neuvottelut Somalian hallituksen kanssa ovat jumissa.

Egypti haluaa rakentaa Somalimaan rannikolle laivastotukikohdan, josta sen sota-alukset pääsisivät valvomaan Punaisenmeren eteläpäässä sijaitsevan Bab el Mandebin salmen liikennettä. Salmen kautta kulkee suurin osa Aasian ja Euroopan välisestä laivaliikenteestä sekä huomattava osa Kaukoidän maiden öljyntuonnista.

Egyptin sotalaivat ovat partioineet alueella aiemmin osana Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien johtaman liittouman sotatoimia Jemenissä.

Somalimaassa on ennestään jo Arabiemiraattien lentotukikohta, ja myös Venäjä on neuvotellut tukikohdan rakentamisesta alueelle. Yhdysvalloilla, Ranskalla ja Kiinalla on omat sotilastukikohtansa naapurimaassa Djiboutissa.

Somalimaassa toivotaan, että Egypti tunnustaisi maan itsenäisyyden vastapalveluksena uudesta tukikohdasta.

Egyptin suunnitelmat uudesta sotilastukikohdasta liittyvät paitsi Punaisenmeren alueen strategiseen hallintaan myös vastakkainasetteluun Etiopian kanssa. Etiopia on rakentanut Siniselle Niilille Afrikan suurimman padon ja vesivoimalan, jota kutsutaan nimellä Suuri etiopialaisen renessanssin pato.

Vesivoimalahanke huolestuttaa Niilin alajuoksulla sijaitsevaa Egyptiä, joka on Niilin vedestä täysin riippuvainen. Etiopian hallitus puolestaan pitää patohanketta elintärkeänä oman maan kehitykselle ja yli satamiljoonaisen väestön sähkönsaannille.

Egyptin neuvotteluasema vahvistuu, jos tukikohtahanke Somalimaassa toteutuu, sillä Etiopian ulkomaankauppa on riippuvainen kahdesta satamasta. Näistä toinen sijaitsee Djiboutissa ja toinen Berberassa Somalimaan rannikolla. Molempia satamia ja niihin johtavia maanteitä on kunnostettu Etiopian tuella.

Egyptin sapelinkalistelu länsinaapurissa Libyassa johtuu yhtä lailla al-Sisin kokemasta turvallisuusuhasta. Libya on ollut Muammar Gaddafin syrjäyttämisestä lähtien erilaisten islamististen aseryhmien hallinnassa. Islamistit pitävät al-Sisin johtamaa Egyptiä verivihollisenaan, sillä juuri al-Sisi tukahdutti Egyptin vuoden 2011 kansannousun ja julisti maan ensimmäiset vapaat vaalit voittaneen muslimiveljeskunnan terroristijärjestöksi.

Al-Sisi päätti tukea Libyan kansallisarmeijaksi kutsuttua aseellista ryhmää, joka onnistui ajamaan islamistijoukot pois maan itäosista. Kenraali Khalifa Haftarin johtama kansallisarmeija hallitsi keväällä miltei koko Libyaa pääkaupunkia Tripolia lukuun ottamatta. Haftarin joukot ovat saaneet Egyptin lisäksi tukea Arabiemiraateista, Saudi-Arabiasta ja Venäjältä.

Turkin aseellinen tuki Tripolista käsin toimivalle väliaikaishallitukselle kuitenkin käänsi taistelujen kulun, ja Haftarin joukot joutuivat vetäytymään pääkaupungin alueelta. Kesäkuussa al-Sisi ilmoitti, että Egypti hyökkää Libyaan, mikäli Turkin tukemat joukot ylittävät tämänhetkisen rintamalinjan Sirten kaupungin lähistöllä.

Al-Sisi on jo varustautunut mahdolliseen sotaan länsinaapurissa hankkimalla Venäjältä vastikään hävittäjiä ja taisteluhelikoptereita 3,5 miljardilla dollarilla. Samalla al-Sisi luovutti maan lentotukikohdat Venäjän käyttöön.

Venäjän kanssa tehtyjen asekauppojen lisäksi Yhdysvallat tukee Egyptin asevoimia vuosittain 1,3 miljardilla dollarilla. Summa on pysynyt ennallaan Egyptin vakavista ihmisoikeusloukkauksista huolimatta. Itsenäinen media on Egyptissä kielletty, ja ainakin 60 000 hallituksen vastustajaa on vangittuna. Donald Trump onkin kutsunut al-Sisiä ”suosikkidiktaattorikseen”.

Libanonilaiset palasivat kaduille

KANSAN UUTISET 14.8.2020

Viime viikon tiistain valtaisa räjähdys Beirutin satamassa käynnisti Libanonissa jälleen protestit maan hallitusta ja poliittista eliittiä vastaan. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat osoittaneet mieltään pääkaupungin keskusaukiolla viikonlopusta lähtien. Turvallisuusjoukot ovat vastanneet protesteihin kumiluodeilla ja kyynelkaasulla, ja poliisien seassa olleet siviilipukuiset asemiehet ovat ampuneet mielenosoittajia haulikolla.

Beirutin sataman varastorakennuksen räjähdyksessä kuoli ainakin 200 ihmistä ja tuhannet ihmiset saivat vammoja. Satojen tuhansien Beirutin asukkaiden kodit tuhoutuivat kokonaan tai osittain, kun räjähdyksen aiheuttama paineaalto hajotti rakennusten ovia ja ikkunoita.

Viime viikonlopun protesteissa ainakin 700 ihmistä joutui sairaalahoitoon kumiluotien aiheuttamien vammojen ja kehoon osuneiden haulien vuoksi.

Maanantai-iltana Libanonin hallitus päätti erota, mutta mielenosoitukset ovat jatkuneet senkin jälkeen. Mielenosoittajat vaativat myös presidentti Michel Aounin ja koko parlamentin eroa sekä uusia vaaleja, jotka tulisi järjestää ilman Libanonin poliittisen järjestelmän mukaisia eri uskonnollisille ryhmille varattuja kiintiöitä.

Useita sataman ja tullilaitoksen virkailijoita on pidätetty kuulusteluja varten. Monien libanonilaisten mielestä Beirutin sataman räjähdys johtui kuitenkin viime kädessä maan hallituksen laiminlyönneistä ja välinpitämättömyydestä.

Satamassa sijaitsevassa varastorakennuksessa oli ollut vuodesta 2014 lähtien 2 750 tonnia ammoniumnitraattia, joka oli otettu aikoinaan talteen merikelvottomaksi todetusta venäläisestä rahtilaivasta. Ammoniumnitraattia käytetään lannoitteena sekä räjähdysaineen valmistukseen.

Beirutin sataman ja tullin johtajat ja valtion turvallisuusviranomaiset olivat vuosien ajan varoittaneet ammoniumnitraattilastin aiheuttamasta vaarasta. Viimeksi heinäkuussa maan turvallisuusvirasto lähetti asiasta kirjeen presidentti Aounille ja pääministeri Hassan Diabille.

Samassa hallissa ammoniumnitraatin kanssa oli varastossa myös ilotulitteita. Räjähdykseen johtanut tulipalo sai alkunsa hitsauskipinästä, kun satamatyöntekijät korjasivat varastohallin seinässä ollutta reikää. Tulipalo sai ilotulitteet syttymään, mikä johti lopulta ammoniumnitraatin räjähtämiseen.

Kyseessä oli tutkijoiden mukaan yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista asutuskeskuksessa sattuneista räjähdyksistä sitten elokuussa 1945 Hiroshiman ja Nagasakin yllä pudotettujen atomipommien.

Paineaalto hajotti ikkunoita Beirutin lentokentällä yhdeksän kilometrin päässä satamasta, ja räjähdyksen ääni kantautui 200 kilometrin päähän Kyprokseen asti.

Beirutin räjähdyksen jälkeiset protestit ovat suoraa jatkoa Libanonin viime syksyn kansannousulle. Viime vuoden lokakuussa yli miljoona libanonilaista lähti kaduille osoittamaan mieltä verkkopuheluille kaavailtua veroa vastaan ja vaatimaan hallituksen eroa.

Suurmielenosoituksiin osallistui ensimmäistä kertaa ihmisiä kaikista maan uskonnollisista ryhmistä, kristittyjä, sunnimuslimeja ja šiioja.

Hallituksen eroamisen lisäksi mielenosoituksissa vaadittiin muutosta poliittiseen järjestelmään, jossa poliitikot valitaan virkoihinsa uskontoon pohjautuvien kiintiöiden mukaan. Järjestelmä juontaa juurensa Ranskan siirtomaavallan ajoilta, jolloin päätettiin, että presidentin tulisi aina olla kristitty ja pääministerin muslimi.

Järjestelmää muutettiin hieman maan sisällissodan jälkeen vuonna 1989, jolloin eri uskontokuntia edustavat aseelliset ryhmät perustivat puolueita, jotka ovat edelleen vallassa. Yhä useampien libanonilaisten mielestä juuri tämä sektariaaninen politiikka on johtanut massiiviseen korruptioon, jossa maan poliittinen eliitti käyttää hyväksi uskonnollisia jakolinjoja pysyäkseen vallassa.

Mielenosoitukset keskeytettiin keväällä koronaviruksen takia, joka romahdutti maan talouden. Tällä hetkellä joka neljäs libanonilainen on ilman työtä. Valuutan romahtamisen vuoksi hinnat ovat yhdessä vuodessa nelinkertaistuneet. Sähkökatkoja ja vesikatkoksia on jatkuvasti. Beirutin sataman tuhoutumisen jälkeen Libanonia uhkaa myös ruokapula, sillä maa on pitkälti riippuvainen tuontiviljasta.