torstai 20. kesäkuuta 2013

Seksivallankumous iranilaisittain

KU-VIIKKOLEHTI 20.6.2013

Iranilaiset valitsivat viikko sitten uuden presidentin. Vaalien ensimmäisellä kierroksella ääntenenemmistön saanut 64-vuotias Hassan Rouhani oli ainoa vaaleissa ehdolla ollut maltillisen siiven islamisti. Vaalikampanjansa aikana Rouhani lupasi kohentaa kansalaisoikeuksia ja pyrkiä sovitteluun EU:n ja Yhdysvaltojen kanssa Iranin ydinohjelmasta ja Iranin vastaisten talouspakotteiden purkamiseen.

Iranin pääkaupungissa Teheranissa ihmiset kerääntyivät kaduille juhlimaan maltillisen ehdokkaan voittoa äärikonservatiiveista.

Myös länsimaissa vaalitulos otettiin ilolla vastaan. Uutiskommentaareissa on kuitenkin muistutettu, että presidentillä on Iranissa vain rajallinen valta. Iran on islamilainen tasavalta, jossa korkein uskonnollinen johtaja on maan todellinen valtionpäämies. Korkein johtaja, ajatolla Ali Khamenei päättää ulkopolitiikasta, ydinohjelmasta, armeijasta ja viime kädessä myös oikeuslaitoksesta.

Uusi presidentti on joka tapauksessa hyvin läheisissä väleissä korkeimman johtajan kanssa. Rouhani on ollut yli 20 vuotta Khamenein valitsemana edustajana maan kansallisessa turvallisuusneuvostossa ja toiminut Iranin strategisen tutkimuskeskuksen johtajana.

1980-luvulla Irakin vastaisen sodan aikana Rouhani oli Iranin ilmatorjunnan komentajana. Vuoteen 2005 asti hän vastasi maan ydinohjelmaneuvotteluista EU-maiden kanssa.

Elokuussa virkaansa astuva Rouhani on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi Skotlannissa, ja hänen kerrotaan puhuvan farsin lisäksi sujuvasti englantia, saksaa, ranskaa, venäjää ja arabiaa.

Toiset Iranin politiikan tuntijat korostavat sitä, että vaikka Rouhani kävi toki kampanjaa liberaalimman sisäpolitiikan ja pragmaattisemman ulkopolitiikan puolesta, hän ei silti kuulu islamilaisen järjestelmän purkamista tavoitteleviin reformisteihin.

Itse asiassa Rouhani sai vaaleissa enemmän ääniä maaseudulla kuin kaupungeissa. Maaseudun konservatiivisiin äänestäjiin vetosi ilmeisesti se, että Rouhani oli ainoa ehdokkaiden joukossa oleva papiston edustaja.

Oli vaalituloksen perimmäinen syy sitten mikä hyvänsä, iranilaisessa yhteiskunnassa on epäilemättä käynnissä perustavanlaatuinen kulttuurinen muutos.

Yhdysvaltalainen Foreign Policy -lehti julkaisi viime kuussa iranilaisen politiikantutkijan Afshin Shahin artikkelin, johon tämä oli koonnut yhteen erilaisia tilastotietoja syntyvyydestä, avioitumisiästä ja avioeroista.

Ensinnäkin syntyvyys on vähentynyt Iranissa rajusti parinkymmenen viime vuoden aikana. Kun vielä 80-luvun lopulla Iranin väkimäärä kasvoi vuosittain lähes neljällä prosentilla, viime vuonna väestönkasvu oli pudonnut 1,2 prosenttiin.

Shahin mukaan missään muualla maailmassa väestönkasvu ei ole koskaan vähentynyt yhtä selvästi näin lyhyessä ajassa – tämä siitä huolimatta että yli puolet Iranin väestöstä on alle 35-vuotiaita.

Iranilaistutkijan mielestä maassa onkin meneillään seksuaalivallankumous. Ehkäisyvälineet ovat yleistyneet, ja niitä pidetään hyväksyttyinä. Talouspakotteiden aiheuttaman kehnon talouden vuoksi monet nuoret vanhemmat myös pelkäävät, etteivät pysty elättämään monilapsista perhettä.

Väestönkasvun tyrehtymisen taustalla on myös hallituksen liiankin hyvin onnistunut syntyvyydensäännöstelyohjelma. Nyt hallituksen suunnitelmissa on kannustaa iranilaisia perheenlisäykseen maksamalla vastasyntyneiden lasten vanhemmille lapsiavustusta, joka on suuruudeltaan 700 euroa. Summa vastaa iranilaisten kahden kuukauden keskipalkkaa.

Samaan aikaan kun syntyvyys on vähentynyt, avioitumisikä on kohonnut. 30 vuotta sitten iranilaiset menivät naimisiin yleensä parikymppisinä, nyt keskimäärin 28-vuotiaina.

Myös avioerojen määrä on yleistynyt. Vuosina 2000–2010 avioerojen määrä Iranissa peräti kolminkertaistui. Kun koko maassa joka seitsemäs avioliitto päättyy eroon, tämän päivän Teheranissa lähes joka kolmas avioliitto kariutuu – usein heti avioliiton alkuvaiheessa.

Iranin konservatiivien mielestä avioerojen yleistyminen on yhtä vakava yhteiskunnallinen sairaus kuin huumeongelma. Perhearvojen kunnioittamisen nimissä vuosittain vietettävä valtakunnallinen avioliittopäivä nimettiinkin vastikään avioerojen vastaiseksi päiväksi.

Avioerojen yleistymistä on yritetty selittää taloudellisilla tekijöillä, jotka ovat parantaneet naisten asemaa. Iranilaisista naisista 20 prosenttia on työelämässä ja ansaitsee omia tuloja, mikä on lisännyt heidän itsenäisyyttään. Iranin korkeakouluopiskelijoita kaksi kolmasosaa on naisia.

Muutoksessa ei silti liene kyse pelkästään taloudesta. ”Nuorilla naisilla on nykyään enemmän rohkeutta rikkoa perinteitä ja vaatia tasavertaisuutta avioliitossaan”, arvelee teheranilainen psykologi Azardokht Mofidi.

Kulttuurin muutos näkyy myös Teheranin ja muiden suurempien kaupunkien katukuvassa. Viime vuosina Iranin kaupungeissa on avattu uusia kahviloita ja pikaruokapaikkoja, joissa nuoret voivat käyttää langatonta verkkoa ja tavata toisiaan yli sukupuolirajojen.

Hallituksen konservatiivit ovat kamppailleet muutosta vastaan. Viime kesänä Teheranissa moraalipoliisi ratsasi kymmeniä kahviloita ja pidätti naisia islamilaisen pukukoodin rikkomisesta. Lukuisat kahvilat suljettiin, sillä vastoin lakeja ne olivat sallineet myös naisten polttaa tiloissaan vesipiippua.

Iranin korkein johtaja Ali Khamenei pitää uusien kahviloiden suosion syynä länsimaisia rappiollisia kulttuurivaikutteita. Khamenein mukaan Yhdysvaltojen strategisen politiikan tavoitteena ovat naisten vapaat sukupuolisuhteet.

Esiaviolliset suhteet ovat jo tutkitusti osa iranilaista todellisuutta. Iranin nuorisoministeriön tekemän tutkimuksen mukaan enemmistö naimisissa olevista miehistä kertoi olleensa ennen avioliittoa sukupuoliyhteydessä ainakin yhden naisen kanssa. Saman tutkimuksen mukaan 13 prosenttia näistä suhteista johti raskauteen ja raskauden keskeytykseen.

Iranin viranomaiset eivät silti elä täysin umpiossa. Sukupuolisuhteita säätelevää lainsäädäntöä ruvettiin viime vuonna muuttamaan, kun maan parlamentti päätti kieltää aviorikoksesta tuomittujen kivitysteloituksen.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Pakkoruokintaa Guantánamossa

KU-VIIKKOLEHTI 7.6.2013

Jemeniläinen Samir Naji al Hasan Moqbel on ollut vangittuna Guantánamon vankileirillä yli 11 vuoden ajan ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä. Viimeiset kolme kuukautta hän on ollut nälkälakossa, yhdessä yli sadan muun vangin kanssa.

New York Timesin huhtikuussa julkaisemassa kirjoituksessa Moqbel kertoi nälkälakkoilevien vankien pakkoruokinnasta.

”Kahdesti päivässä he sitovat minut ruokintatuoliin. Kädet, jalat ja pää kahlitaan tiukasti kiinni tuoliin. En tule koskaan unohtamaan, miltä tuntui, kun he ensimmäisen kerran asettivat ruokintaletkun nenääni. En pysty kuvailemaan, kuinka kivuliasta on tulla pakkoruokituksi tällä tavalla.”

61 senttiä pitkä ja neljä millimetriä paksu letku ujutetaan sieraimien, poskionteloiden ja kurkun kautta aina mahalaukkuun asti. Vanki haluaisi oksentaa, mutta ei pysty. Suu on sidottu kiinni suusuojuksella, ja ennen ruokinnan aloittamista vangin suoneen on pistetty rauhoittavaa lääkettä.

Itse pakkoruokinta kestää noin puoli tuntia, mutta sen jälkeen vangin täytyy olla vielä tunnin ajan tarkkailussa. Jos vanki siinä vaiheessa oksentaa, pakkoruokinta aloitetaan alusta.

Joskus ruokintaan ryhdytään keskellä yötä, kun vangit ovat nukkumassa.

Arviolta 130 vankia on parhaillaan nälkälakossa Yhdysvaltojen vankileirillä Guantánamon laivastotukikohdassa Kuubassa. Osa heistä on ollut syömättä kiinteää ruokaa helmikuun alusta asti.

Yhdysvaltojen sotilasviranomaisten mukaan pakkoruokittuna on tällä hetkellä 36 vankia. Vankien asianajajien mukaan virallinen luku on kuitenkin harhaanjohtava, sillä käytännössä melkein kaikkia nälkälakossa olevia pakkoruokitaan. Kun vangin tila kohenee, letkuruokinnasta luovutaan, mutta kun vangin paino laskee taas, letkuruokinta aloitetaan uudestaan.

Brittilehti Guardian kertoi viime viikolla vangista, jonka paino oli pudonnut vajaasta 80 kilosta 48 kiloon.

Aluksi nälkälakon syynä olivat vankileirin uudet turvatarkastukset, joissa kajottiin myös vankien koraaneihin kiellettyjen esineiden ja viestilappujen löytämiseksi. Vankien mielestä tämä oli pyhän kirjan häpäisyä.

Sittemmin monet muut leirin vangit liittyivät nälkälakkoon protestoidakseen vuosikausia kestänyttä vankeuttaan ja koko vankileiriä vastaan. Useimmat Guantánamon vangit ovat olleet vangittuina kidutuksen avulla saatujen tunnustusten vuoksi, eikä heitä vastaan ei ole ikinä nostettu syytettä mistään rikoksesta.

Guantánamossa on edelleen vangittuna 166 miestä, joista 86 määrättiin vapautettavaksi jo vuosia sitten. Vapauttamiseen ei lopulta kuitenkaan ryhdytty, kun vankeja ei ole haluttu palauttaa kotimaihinsa. Vapautettavaksi määrätyistä vangeista suurin osa on kotoisin Jemenistä, mutta joukossa on myös yksittäisiä vankeja Tunisiasta, Algeriasta, Egyptistä, Palestiinasta, Tadžikistanista, Kiinan Xinjiangin alueelta sekä Iso-Britanniasta.

Nälkälakossa olevien vankien pakkoruokinta tehdään yksityiskohtaisten ohjeiden mukaisesti. Guantánamoon lennätettiin huhtikuun lopulla 40 sotilaslääkäriä ja terveydenhoitajaa, joiden tehtävänä on suorittaa varsinainen ruokinta. Vankileirin komentaja John Smith kuitenkin päättää, kuka vangeista joutuu pakkoruokittavaksi.

Maailman lääkäriliiton lääkinnällisen kidutuksen vastainen Tokion julistus vuodelta 1975 kieltää vankien pakkoruokinnan.

Al Jazeera sai haltuunsa Guantánamon vankileirin pakkoruokintaa koskevan ohjekirjan ja julkaisi sen viime kuussa verkkosivuillaan. 30-sivuinen ohjekirja sisältää byrokraattisella sotilaskielellä kirjoitettuja numeroituja ohjeistuksia lääkkeiden ja ruokintanesteiden annostuksista ja vartijoiden käyttämistä voimakeinoista.

Ohjekirjan mukaan Yhdysvaltojen puolustusministeriön ja Guantánamon vankileirin linjana on ”suojella, säilyttää ja edistää elämää”. Pakkoruokintaa kutsutaan ”tahdosta riippumattomaksi vatsaruokinnaksi”. Varsinaista pakkosyöttöä säätelevän luvun otsikkona on ”tuolipakkokeinojärjestelmän kliininen ohjeisto”. Oma lukunsa on siitä, kuinka vankia tulee estää puremasta syöttöletkua.

Vankien nälkälakon alkamisen jälkeen Guantánamon leirillä on otettu käyttöön myös muita nöyryyttäviä pakkokeinoja ja kidutuksen muotoja. Nälkälakkoilevia vankeja on ammuttu kumiluodeilla, sidottu tuskallisiin asentoihin tai estetty nukkumasta. Vankeja on suljettu kylmiin eristysselleihin, ja heiltä on evätty pullotettu juomavesi, saippua ja hammastahna.

Vangit, jotka haluavat tavata asianajajiaan tai puhua heidän kanssaan puhelimessa, joutuvat nyttemmin käymään läpi ruumiintarkastuksen, jossa vartijat tarkastavat myös vankien sukuelimet ja peräaukon. Tämä on islamilaisille vangeille erityisen loukkaavaa. Useimmat vangit ovatkin kieltäytyneet tapaamasta asianajajiaan välttyäkseen ruumiintarkastuksen aiheuttamalta häpeältä.

Vartijat ovat sanoneet vangeille avoimesti, että intiimialueiden ruumiintarkastuksen syynä on vankien nälkälakko.

Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama lupasi jo pian virkaanastujaistensa jälkeen tammikuussa 2009, että Guantánamon vankileiri suljetaan vuoden sisällä. Viimeksi kaksi viikkoa sitten Obama vaati taas vankileirin sulkemista ja Jemenistä kotoisin olevien 56 vangin palauttamista kotimaahansa.

Vankileirin sulkemisen suurimpana esteenä on Yhdysvaltojen kongressi, jonka edustajainhuoneessa republikaaneilla on enemmistö. Maanantaina republikaanit jättivät lakialoitteen, joka kieltäisi julkisten varojen käyttämisen vankien lentoihin tai Yhdysvaltojen maaperällä sijaitsevien vankiloiden kunnostamiseen Guantánamon vankien uudelleensijoittamista varten.

Lakialoitteen mukaan Guantánamon kunnostamiseen tulisi sen sijaan kohdentaa 250 miljoonaa dollaria. Puolustusministeriö Pentagon puolestaan vaatii 450 miljoonaa dollarin määrärahaa Guantánamon ensi vuoden menoihin.

Presidentti Obama voisi halutessaan käyttää valtaoikeuksiaan kongressin mahdollisen päätöksen kumoamiseen, mutta mielipidemittausten valossa tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Viimeisten gallupien mukaan vain runsas neljäsosa yhdysvaltalaisista kannattaa Guantánamon vankileirin sulkemista.