tiistai 30. joulukuuta 2008

Islamistien paluu

KU-VIIKKOLEHTI 31.12.2008

Somalian edustalla rahtilaivojen kimppuun hyökkäävät merirosvot ovat olleet ulkomaanuutisten aiheena pitkin syksyä. Joulun lähestyessä meitä säikyteltiin jo sillä, että Adeninlahden pelätyt piraatit saattaisivat hidastaa elektroniikkakuljetuksia Aasiasta Euroopan joulumarkkinoille, mikäli laivat joutuisivat turvallisuussyistä muuttamaan reittejään ja kiertämään koko Afrikan ympäri sen sijaan että ne oikaisevat Suezin kanavan läpi.

Somalialaiset merirosvot ovat tänä vuonna hyökänneet yli sadan aluksen kimppuun ja onnistuneet kaappaamaan niistä 36. Yleensä laivat ovat päässeet jatkamaan matkaa lunnaita vastaan.

Tällä hetkellä merirosvojen hallussa on 14 alusta miehistöineen, näiden joukossa muun muassa ukrainalainen rahtilaiva MV Faina, jonka lastina on 33 Etelä-Sudanin hallitukselle tarkoitettua neuvostovalmisteista T-72-panssarivaunua, sekä saudiomistuksessa oleva tankkeri Sirius Star, joka kuljettaa sadan miljoonan dollarin arvosta raakaöljyä. Marraskuussa kaapattu 330-metrinen öljytankkeri on maailman suurin merirosvojen milloinkaan valtaama alus.

Merirosvous on äitynyt niin pahaksi vitsaukseksi tärkeällä kauppareitillä, että sotavoimia on lähetetty hätiin. Yhdysvalloilla ja sen Nato-liittolaisilla on ollut Somalian vesillä sotalaivoja suojelemassa kauppa-aluksia vuodesta 2006. EU käynnisti joulukuussa oman laivasto-operaation turvaamaan hätäapukuljetuksia Somaliaan. Myös Intia, Venäjä, Kiina ja Iran ovat lähettäneet sota-aluksia partioimaan Somalian edustalle.

Joulun alla Yhdysvallat sai YK:n turvallisuusneuvostossa läpi päätöslauselman, joka sallii hyökkäykset merirosvoja vastaan myös Somalian maaperällä.

Ranska näytti mallia jo viime keväänä, kun ranskalaiset kommandojoukot hyökkäsivät Somalian rannikolle ja pidättivät kuusi merirosvoa, jotka olivat kaapanneet ranskalaisen huvijahdin.

Näinä päivinä ulkomaantoimitusten huomion uskoisi kiinnittyvän hetkeksi paitsi merirosvoihin myös tapahtumiin Somalian maaperällä, kun valta maassa vaihtuu.

Ulkomaiden tukeman väliaikaishallituksen presidentti, entinen sotaherra Abdullahi Yusuf erosi tehtävästään maanantaina. Väliaikaishallitusta pystyssä pitäneet naapurimaan Etiopian joukot ovat lähdössä kotiin, kuten myös Afrikan unionin rauhanturvaajat Ugandasta ja Burundista. Väliaikaishallituksen sotilaista suurin osa on jo luopunut aseista.

Syynä nopeaan vetäytymiseen on islamistijoukkojen voittokulku. Islamistien Al-Shabaab-joukkojen hallussa on jo lähes koko Somalia – jos ei lasketa mukaan Afrikan sarven koilliskärjessä sijaitsevaa autonomiseksi julistautunutta Puntmaata, josta käsin suurin osa merirosvoista operoi. Puntmaa on myös eronneen presidentin Abdullahi Yusufin kotiseutua.

Islamistit olivat edellisen kerran vallassa Somaliassa puolen vuoden ajan vuonna 2006. Islamilaisten tuomioistuinten liitto onnistui ensi kertaa yli 15 vuoteen todella rauhoittamaan maan ja luomaan puitteet jonkinlaiselle hyvinvoinnille, kunnes jouluaattona Etiopia hyökkäsi maahan panssarivaunuilla ja hävittäjäkoneilla ja palautti virallisen väliaikaishallituksen valtaan.

Etiopian joukot pommittivat islamistien tukialueiksi epäiltyjä asuinalueita ja terrorisoivat islamistien kannattajiksi epäiltyjä ihmisiä. Amnesty Internationalin mukaan miehityksen vastustajia surmattiin usein viiltämällä heiltä kurkut auki. Kuluneena vuonna Somalian konfliktissa kuoli lähes 8 000 ihmistä, melkein yhtä paljon kuin Irakissa.

Miehitysjoukkojen julmat otteet synnyttivät uudestaan islamistisen kapinaliikkeen, mutta nyt aiempaa ehdottomamman ja kovaotteisemman.

Samaan aikaan kun islamistien maltillinen siipi neuvotteli rauhasta väliaikaisparlamentin edustajien kanssa Djiboutissa, Al-Shabaabin huivipäiset soturit jatkoivat sissisotaa ja pystyttivät koraania kirjanoppineesti tulkitsevia kenttäoikeuksia valloittamilleen alueille. Yhdessä pahimmista tapauksista nuori raiskatuksi tullut tyttö tuomittiin aviorikoksesta ja kivitettiin kuoliaaksi viime kuussa Kismayussa.

Etiopialaisjoukkojen lähdön ja Al-Shabaabin, eli ”Nuorten miesten”, aseellisen voiton myötä taistelut Somaliassa todennäköisesti laantuvat ja maan tulevasta politiikasta päästään neuvottelemaan uudelta pohjalta. Fakta on kuitenkin se, että suurin osa somalialaisista ei halua äärimuslimien ajamaa islamia.

Toivoa myös sopii, ettei Bushin hallinto viime töikseen lähde syystä tai toisesta sotimaan Somaliaan jättäen jälkisammutuksen Barack Obaman tehtäväksi. Isä-George Bush lähetti joulukuussa 1992 juuri ennen valtakautensa päättymistä parikymmentä tuhatta merijalkaväen sotilasta Somaliaan, lopulta turmiollisin seurauksin.

Terrorisminvastaisen sodan tiimellyksessä Yhdysvaltojen ilmavoimat ja erikoisjoukot ovat kuitenkin operoineet taas Somaliassa. Al-Shabaabin komentaja Aden Hashi Ayro sai surmansa Yhdysvaltojen ilmaiskussa toukokuussa, mikä ilmeisesti vain kiihdytti islamistijoukkojen vastarintaa.

Arabimaiden media raportoi viime vuonna, että 15 amerikkalaissotilasta oli jäänyt islamistien vangiksi Yhdysvaltojen ilmaiskun jälkeen Ras Kambonissa lähellä Kenian vastaista rajaa. Kahden vuoden takaisessa vallanvaihdossa kiinni otettu maltillinen islamistijohtaja Sharif Ahmed kertoi, että hänet vapautettiin pidätyksestä Keniasta sillä ehdolla, että merijalkaväen miehet päästetään vapaaksi.

Chicago Tribune puolestaan julkaisi viime kuussa reportaasin islamistijoukoissa mukana olleesta somalialaismiehestä, joka siepattiin Mogadishusta ja lennätettiin vangiksi Yhdysvaltojen sotalaivalle. Miestä kuulusteltiin laivalla yhteyksistä Al-Qaidaan ja kidutettiin sähkösokeilla salaisessa pidätyskeskuksessa Etiopiassa.

torstai 18. joulukuuta 2008

Kuka räjäytti Pan Amin koneen?

KU-VIIKKOLEHTI 19.12.2008

Sunnuntaina tulee kuluneeksi 20 vuotta niin sanotusta Lockerbien pommi-iskusta. Joulukuun 21. päivänä 1988 kello seitsemältä illalla pommi räjähti Lontoosta New Yorkiin matkalla olleessa yhdysvaltalaisen Pan Am -yhtiön Boeing 747 -koneessa yhdeksän kilometrin korkeudessa skotlantilaisen Lockerbien kylän yläpuolella.

Lentokone repesi osiin, ja kaikki koneessa olleet 259 ihmistä kuolivat. 11 Lockerbien kylän asukasta sai surmansa, kun koneen runko syöksyi maahan ja siipiosassa ollut polttoaine räjähti tuhoten useita asuintaloja ja aiheuttaen 47 metriä leveän kraatterin.

Kuolonuhreissa laskettuna Lockerbien pommi-isku on edelleen yksi tuhoisimmista siviilejä vastaan tehdyistä terrori-iskuista maailmassa.

Pan Amin koneessa menehtyi 180 Yhdysvaltojen kansalaista, 41 brittiä, ja loput olivat kotoisin 19 eri maasta. Yhdysvaltalaisista suuri osa oli opiskelijavaihdosta Englannista jouluksi kotiin palaavia opiskelijoita.

Tammikuussa 2001, reilu 12 vuotta Lockerbien pommi-iskun jälkeen, libyalainen Abdelbaset Al-Megrahi tuomittiin iskun suunnittelusta ja 270 ihmisen murhasta elinkautiseen vankeuteen.

Syytteet Al-Megrahia ja toista libyalaismiestä Lamin Fhimahia vastaan nostettiin vuonna 1991. Libya kiisti miesten osallisuuden iskuun, mutta suostui vuosien painostuksen jälkeen lopulta luovuttamaan syytetyt oikeudenkäyntiin, joka järjestettiin vuonna 2000 Hollannissa Yhdysvaltojen entisessä lentotukikohdassa Camp Zeistissä.

Libyan lentoyhtiön turvallisuuspäällikkönä työskennellyt Al-Megrahi oli tuomioistuimen mukaan asettanut omatekoisen pommin Toshiban kasettinauhuriin ja virittänyt sen sveitsiläisen Mebo-yhtiön valmistamalla ajastimella. Pommin sisältänyt nauhuri oli pakattu Samsoniten matkalaukkuun lastenvaatteiden sekaan ja onnistuttu ujuttamaan ilman matkustajaa ensin Maltan kansainväliseltä lentokentältä Air Maltan koneella Frankfurtiin, sieltä edelleen Pan Amin koneeseen Lontoon Heathrowiin ja siellä edelleen Pan Amin New Yorkin koneeseen.

Toinen syytettynä ollut libyalainen, maan lentoyhtiön asemapäällikkönä Maltalla työskennellyt Lamin Fhimah vapautettiin syytteistä todisteiden puutteessa.

Eturauhassyöpää sairastava Al-Megrahi kärsii vankeusrangaistustaan Greenockin vankilassa Skotlannissa, mutta lähiaikoina hänen tapauksensa on tulossa korkeimman oikeuden uuteen käsittelyyn. Skotlannin rikostapausten uudelleenarviointikomissio hyväksyi viime vuonna Al-Megrahin valituksen ja totesi, että oli syytä uskoa hänen joutuneen oikeusmurhan kohteeksi.

Muutoksenhakuelin kiinnitti huomiota todisteisiin, joiden mukaan Al-Megrahi olisi ostanut turmapaikalta löytyneet lastenvaatteet maltalaisesta vaateliikkeestä joulukuussa 1988. Vaatekauppiaan todistus ei ollut luotettava, sillä tämä oli nähnyt lehdessä valokuvan Al-Megrahista vain muutama päivä ennen poliisin järjestämää tunnistustilaisuutta.

Eläkkeelle jäänyt skotlantilainen poliisipäällikkö on myös kertonut, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA tekaisi todistuskappaleita ja väitti niiden löytyneen Lockerbiesta. Yksi tällainen todiste oli pikkurillin kynnen kokoinen piirilevyn pala, jonka uskottiin olevan osa sveitsiläistä Mebo-ajastinta.

Sveitsiläisfirman entinen insinööri antoi kesällä 2007 valaehtoisen lausunnon, jonka mukaan hän oli valehdellut Lockerbie-oikeudenkäynnissä ja luovuttanut kyseisen itse tekemänsä piirilevyn palasen jutun tutkijoille kesällä 1989 puoli vuotta pommi-iskun jälkeen.

Piirilevyn palasta tarvittiin liittämään pommi-isku Libyaan. Mebo-yhtiö oli aiemmin myynyt Libyaan ajastimia, joissa oli kuitenkin toisenlaiset piirilevyt kuin Lockerbie-tutkinnassa esitetyssä piirilevynpalassa.

Air Malta pystyi puolestaan myöhemmin osoittamaan, ettei sen lennolla Frankfurtiin ollut yksinäistä laukkua ilman matkustajaa.

Jollei libyalainen Abdelbaset Al-Megrahi järjestänyt pommia Pan Amin koneeseen joulukuussa 1988, niin kuka sitten?

Aluksi poliisitutkimuksissa keskityttiin Syyrian tukeman palestiinalaisjärjestön Palestiinan vapautuksen kansanrintama - Yleisesikunnan (PFLP-GC) Euroopan-solujen jäljittämiseen. Länsi-Saksan poliisi oli aiemmin syksyllä tehnyt ratsian, jossa löydettiin muun muassa Toshiban radionauhuri, jonka sisälle oli asennettu ajastin ja muoviräjähdettä.

Ahmed Jibrilin johtama palestiinalaisjärjestö toimi Iranin laskuun. Iranin sisäministerin Ali Akbar Mohtashamin väitetään maksaneen PFLP-GC:lle kymmenen miljoonaa dollaria Pan Amin koneen pommi-iskusta kostoksi siitä, että Yhdysvaltojen sotalaiva oli ampunut alas iranilaisen matkustajakoneen Persianlahdella heinäkuussa 1988.

Iran Airin lennolla Bandar Abbasista Dubaihin kuoli 290 matkustajaa. Koneen alas ampuneen ohjusristeilijä USS Vincennesin miehistö oli Yhdysvaltojen hallituksen mukaan luullut matkustajakonetta iranilaiseksi F-14-hävittäjäksi.

Pan Amin koneessa Lockerbien yllä räjähtänyt pommi oli ilmeisesti nuoren amerikanlibanonilaisen Khaled Jaafarin matkalaukussa koneen ruumassa. Jaafar itse luuli toimivansa huumekuriirina. Yhdysvaltojen huumeviraston DEA:n masinoimassa erikoislaatuisessa operaatiossa heroiinia salakuljetettiin Libanonista Kyproksen ja Frankfurtin kautta Yhdysvaltoihin. Valvottujen heroiinitoimitusten avulla huumepoliisi pystyi jäljittämään heroiinin jakelureittejä kotimaassa.

Huumelaukut läpäisivät lentokenttien turvatarkastukset, sillä operaatio oli eri maiden viranomaisten tiedossa.

Yhdysvaltojen heroiinikuljetuksista ja Lockerbien pommista kerrotaan seikkaperäisesti dokumenttielokuvassa The Maltese Double Cross. Internetissä Google-videona löytyvä elokuva esitettiin Suomessa TV2:n Dokumenttiprojektissa joulukuussa 1998 nimellä Lockerbie salaliitto.

torstai 4. joulukuuta 2008

Näin Ahtisaari sai Nobelin

KU-VIIKKOLEHTI 5.12.2008

Monille ovat varmasti jääneet mieleen tv:ssä näytetyt hellyttävät kuvat, kun Martti Ahtisaari sai lokakuussa kännykkäänsä puhelun Norjan Nobel-komiteasta ja onnitteluhalauksen ilosta hämmentyneeltä Eeva-puolisoltaan.

Tunnustus Ahtisaaren elämäntyöstä rauhanneuvottelijana tuli pitkän odotuksen jälkeen. Viime vuosina Ahtisaaren nimi on ollut joka syksy vahvimmin esillä, kun etukäteen on spekuloitu kenelle Nobelin rauhanpalkinto myönnetään.

Suomen lisäksi palkintopäätöksestä iloittiin niin Namibiassa, Indonesiassa kuin Kosovossakin. Länsimaiden lehdissä arveltiin, että palkinto tuli ennen muuta Ahtisaaren työstä Kosovon rauhanneuvotteluissa ja Kosovon luotsaamisesta itsenäisyyteen.

Soraääniä kuultiin lähinnä Serbiassa ja Venäjällä. Serbialaislehti julkaisi pilakuvan, jossa Ahtisaari kärvensi kynimäänsä rauhankyyhkyä paistinpannussa dollaritukkujen pursutessa hänen taskuistaan.

Kun Ahtisaari ensi viikon keskiviikkona ottaa vastaan Nobelin rauhanpalkinnon Oslon kaupungintalolla, suurimmaksi sulaksi hänen hattuunsa nostetaan ilmeisesti juuri sovittelutyö Kosovossa. Näin siitäkin huolimatta, että Kosovo julistautui pääministeri Hashim Thacin johdolla viime talvena ennenaikaisesti itsenäiseksi, vastoin YK:n Kosovo-päätöslauselmaa, jonka mukaan Kosovon oli määrä siirtyä autonomiasta asteittain ”kansainvälisesti valvottuun itsenäisyyteen”.

Kolme Pohjoismaiden ehkä kuuluisinta rauhantutkijaa arvosteli ankarasti Ahtisaaren YK:n erikoislähettiläänä laatimaa Kosovo-suunnitelmaa keväällä 2007 ruotsalaislehti Aftonbladetissa julkaistussa kirjoituksessa. Norjalaisen Johan Galtungin, ruotsalaisen Håkan Wibergin ja tanskalaisen Jan Öbergin mukaan Ahtisaaren Kosovo-suunnitelma oli epäoikeudenmukainen, epä-älyllinen ja toteuttamiskelvoton.

Rauhantutkijoiden mielestä Ahtisaaren suunnitelmassa loukattiin Kosovon serbivähemmistöä eikä annettu hajalle pommitetulle Serbialle yhtään myönnytyksiä. ”Ahtisaaren ehdotus on toimeksiannosta tehtyä voimapolitiikkaa, jossa ei ole ollut ammattimaista sovittelua ja konfliktinratkaisua nimeksikään.”

Yhdysvaltalaistutkija Gregory Elich kuvailee Counterpunch-lehdessä puolestaan Ahtisaaren edellistä Kosovon-sovittelua kesällä 1999. Nato-joukot olivat tässä vaiheessa pommittaneet silloisen Jugoslavian kaupunkeja reilun parin kuukauden ajan ja Kosovon vapautusarmeijan UCK:n albaanijoukot olivat ajaneet Kosovon serbialaiset pois kotiseuduiltaan.

Monica Lewinsky -skandaalista tokenevan Bill Clintonin hallinto oli jo sopinut Kosovon kohtalosta Venäjän presidentin Boris Jeltsinin kanssa, ja nyt Jugoslavia oli saatava hyväksymään YK:n nimissä suunniteltu päätöslauselma.

Venäjän neuvottelija, entinen pääministeri Viktor Tshernomyrdin toivoi avukseen seuraavalle Belgradin-matkalleen arvovaltaista henkilöä jostakin länsimaasta, joka ei kuulunut Natoon. Clintonin ulkoministeri Madeleine Albright pyysi tehtävään Suomen presidenttiä Martti Ahtisaarta.

Ahtisaari oli suvereeni. ”Emme ole täällä keskustelemassa tai neuvottelemassa. Teidän on hyväksyttävä suunnitelma kokonaisuudessaan”, hänen kerrotaan sanoneen presidentti Slobodan Milosevicille.

”Mitä tapahtuu jos emme allekirjoita”, Milosevic kysyi.

Ahtisaari pyyhkäisi kädellään kumoon pöydällä olleen kukkakoristeen. ”Belgradille käy näin. Aloitamme välittömästi Belgradin järjestelmälliset pommitukset. Viikon sisällä kuolee puoli miljoonaa ihmistä.”

Jugoslavia hyväksyi ehdot, ja vielä samassa kuussa käynnistettiin Naton rauhanturvaoperaatio. Kosovon siviilihallinto annettiin YK-operaatio Unmikille, käytännössä yhteistyössä Kosovon vapautusarmeijan UCK:n kanssa.

UCK:sta ja sen taustoista on puhuttu julkisuudessa hämmästyttävän vähän, etenkin kun ottaa huomioon järjestön hyvinkin hämärät kytkennät.

Vuonna 1993 perustettu UCK kannatti aluksi marxismi-leninismiä ja tavoitteli Kosovon liittämistä Albaniaan. Tulonsa se sai suojelurahoista ja heroiinin salakuljetuksesta. Suurin osa Euroopan heroiinista kuljetetaan Turkista niin sanottua Balkanin reittiä pitkin Kosovon kautta Länsi-Euroopan markkinoille. UCK:n on myös uskottu pyörittävän Milanon suurinta prostituutiorinkiä.

90-luvun loppupuolella Yhdysvaltojen, Britannian ja Saksan tiedustelupalvelut alkoivat tukea UCK:ta, vaikka järjestö oli Yhdysvalloissa terroristijärjestöjen mustalla listalla. Islaminuskoisten albaanien puolesta taisteleva UCK sai aseita ja vapaaehtoisia taistelijoita myös Iranista ja Osama bin Ladenin Al-Qaidalta.

Itsenäiseksi julistautunut Kosovo on tänä päivänä eräänlainen Naton miehittämä Yhdysvaltojen ja EU:n yhteinen suojelualue, jossa Kosovon albaanienemmistöön kuuluvat entiset rikolliset pitävät valtaa. Entiset UCK-pomot ovat ministereinä, ja valtionyhtiöt ovat entisten sotaherrojen yksityisiä bisneksiä.

Pääministeri Hashim Thacia ja useita muita entisiä UCK:n johtajia on myös epäilty serbivähemmistöä vastaan tehdyistä sotarikoksista. Kansainvälisen sotarikostuomioistuimen tutkimukset lopetettiin kuitenkin vähän äänin.

YK-operaation käynnistymisen jälkeen perustetut Kosovon uudet poliisivoimat ovat ottaneet tehtäväkseen suojelurahojen keräämisen. Poliisivoimat koostuvat entisistä UCK:n miehistä.

Yhdysvallat on rakennuttanut Kosovon eteläosiin lähelle Makedonian rajaa Camp Bondsteeliksi kutsutun Yhdysvaltojen suurimman sotilastukikohdan sitten Vietnamin sodan. Rakennusurakasta vastasi varapresidentti Dick Cheneyn yhtiö Halliburton.

Makedonian rajan eteläpuolelle taas rakennetaan Yhdysvaltojen rahoittamaa suurta öljyputkea Bulgarian Mustanmeren rannikolta Albaniaan. Tätäkin hanketta vetää entinen Halliburton-johtaja.