torstai 18. joulukuuta 2008

Kuka räjäytti Pan Amin koneen?

KU-VIIKKOLEHTI 19.12.2008

Sunnuntaina tulee kuluneeksi 20 vuotta niin sanotusta Lockerbien pommi-iskusta. Joulukuun 21. päivänä 1988 kello seitsemältä illalla pommi räjähti Lontoosta New Yorkiin matkalla olleessa yhdysvaltalaisen Pan Am -yhtiön Boeing 747 -koneessa yhdeksän kilometrin korkeudessa skotlantilaisen Lockerbien kylän yläpuolella.

Lentokone repesi osiin, ja kaikki koneessa olleet 259 ihmistä kuolivat. 11 Lockerbien kylän asukasta sai surmansa, kun koneen runko syöksyi maahan ja siipiosassa ollut polttoaine räjähti tuhoten useita asuintaloja ja aiheuttaen 47 metriä leveän kraatterin.

Kuolonuhreissa laskettuna Lockerbien pommi-isku on edelleen yksi tuhoisimmista siviilejä vastaan tehdyistä terrori-iskuista maailmassa.

Pan Amin koneessa menehtyi 180 Yhdysvaltojen kansalaista, 41 brittiä, ja loput olivat kotoisin 19 eri maasta. Yhdysvaltalaisista suuri osa oli opiskelijavaihdosta Englannista jouluksi kotiin palaavia opiskelijoita.

Tammikuussa 2001, reilu 12 vuotta Lockerbien pommi-iskun jälkeen, libyalainen Abdelbaset Al-Megrahi tuomittiin iskun suunnittelusta ja 270 ihmisen murhasta elinkautiseen vankeuteen.

Syytteet Al-Megrahia ja toista libyalaismiestä Lamin Fhimahia vastaan nostettiin vuonna 1991. Libya kiisti miesten osallisuuden iskuun, mutta suostui vuosien painostuksen jälkeen lopulta luovuttamaan syytetyt oikeudenkäyntiin, joka järjestettiin vuonna 2000 Hollannissa Yhdysvaltojen entisessä lentotukikohdassa Camp Zeistissä.

Libyan lentoyhtiön turvallisuuspäällikkönä työskennellyt Al-Megrahi oli tuomioistuimen mukaan asettanut omatekoisen pommin Toshiban kasettinauhuriin ja virittänyt sen sveitsiläisen Mebo-yhtiön valmistamalla ajastimella. Pommin sisältänyt nauhuri oli pakattu Samsoniten matkalaukkuun lastenvaatteiden sekaan ja onnistuttu ujuttamaan ilman matkustajaa ensin Maltan kansainväliseltä lentokentältä Air Maltan koneella Frankfurtiin, sieltä edelleen Pan Amin koneeseen Lontoon Heathrowiin ja siellä edelleen Pan Amin New Yorkin koneeseen.

Toinen syytettynä ollut libyalainen, maan lentoyhtiön asemapäällikkönä Maltalla työskennellyt Lamin Fhimah vapautettiin syytteistä todisteiden puutteessa.

Eturauhassyöpää sairastava Al-Megrahi kärsii vankeusrangaistustaan Greenockin vankilassa Skotlannissa, mutta lähiaikoina hänen tapauksensa on tulossa korkeimman oikeuden uuteen käsittelyyn. Skotlannin rikostapausten uudelleenarviointikomissio hyväksyi viime vuonna Al-Megrahin valituksen ja totesi, että oli syytä uskoa hänen joutuneen oikeusmurhan kohteeksi.

Muutoksenhakuelin kiinnitti huomiota todisteisiin, joiden mukaan Al-Megrahi olisi ostanut turmapaikalta löytyneet lastenvaatteet maltalaisesta vaateliikkeestä joulukuussa 1988. Vaatekauppiaan todistus ei ollut luotettava, sillä tämä oli nähnyt lehdessä valokuvan Al-Megrahista vain muutama päivä ennen poliisin järjestämää tunnistustilaisuutta.

Eläkkeelle jäänyt skotlantilainen poliisipäällikkö on myös kertonut, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA tekaisi todistuskappaleita ja väitti niiden löytyneen Lockerbiesta. Yksi tällainen todiste oli pikkurillin kynnen kokoinen piirilevyn pala, jonka uskottiin olevan osa sveitsiläistä Mebo-ajastinta.

Sveitsiläisfirman entinen insinööri antoi kesällä 2007 valaehtoisen lausunnon, jonka mukaan hän oli valehdellut Lockerbie-oikeudenkäynnissä ja luovuttanut kyseisen itse tekemänsä piirilevyn palasen jutun tutkijoille kesällä 1989 puoli vuotta pommi-iskun jälkeen.

Piirilevyn palasta tarvittiin liittämään pommi-isku Libyaan. Mebo-yhtiö oli aiemmin myynyt Libyaan ajastimia, joissa oli kuitenkin toisenlaiset piirilevyt kuin Lockerbie-tutkinnassa esitetyssä piirilevynpalassa.

Air Malta pystyi puolestaan myöhemmin osoittamaan, ettei sen lennolla Frankfurtiin ollut yksinäistä laukkua ilman matkustajaa.

Jollei libyalainen Abdelbaset Al-Megrahi järjestänyt pommia Pan Amin koneeseen joulukuussa 1988, niin kuka sitten?

Aluksi poliisitutkimuksissa keskityttiin Syyrian tukeman palestiinalaisjärjestön Palestiinan vapautuksen kansanrintama - Yleisesikunnan (PFLP-GC) Euroopan-solujen jäljittämiseen. Länsi-Saksan poliisi oli aiemmin syksyllä tehnyt ratsian, jossa löydettiin muun muassa Toshiban radionauhuri, jonka sisälle oli asennettu ajastin ja muoviräjähdettä.

Ahmed Jibrilin johtama palestiinalaisjärjestö toimi Iranin laskuun. Iranin sisäministerin Ali Akbar Mohtashamin väitetään maksaneen PFLP-GC:lle kymmenen miljoonaa dollaria Pan Amin koneen pommi-iskusta kostoksi siitä, että Yhdysvaltojen sotalaiva oli ampunut alas iranilaisen matkustajakoneen Persianlahdella heinäkuussa 1988.

Iran Airin lennolla Bandar Abbasista Dubaihin kuoli 290 matkustajaa. Koneen alas ampuneen ohjusristeilijä USS Vincennesin miehistö oli Yhdysvaltojen hallituksen mukaan luullut matkustajakonetta iranilaiseksi F-14-hävittäjäksi.

Pan Amin koneessa Lockerbien yllä räjähtänyt pommi oli ilmeisesti nuoren amerikanlibanonilaisen Khaled Jaafarin matkalaukussa koneen ruumassa. Jaafar itse luuli toimivansa huumekuriirina. Yhdysvaltojen huumeviraston DEA:n masinoimassa erikoislaatuisessa operaatiossa heroiinia salakuljetettiin Libanonista Kyproksen ja Frankfurtin kautta Yhdysvaltoihin. Valvottujen heroiinitoimitusten avulla huumepoliisi pystyi jäljittämään heroiinin jakelureittejä kotimaassa.

Huumelaukut läpäisivät lentokenttien turvatarkastukset, sillä operaatio oli eri maiden viranomaisten tiedossa.

Yhdysvaltojen heroiinikuljetuksista ja Lockerbien pommista kerrotaan seikkaperäisesti dokumenttielokuvassa The Maltese Double Cross. Internetissä Google-videona löytyvä elokuva esitettiin Suomessa TV2:n Dokumenttiprojektissa joulukuussa 1998 nimellä Lockerbie salaliitto.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin hyvä kirjoitus. Juuri näin minäkin asian ymmärrän, monia eri lähteitä lukeneena. DEA:n agenttihan on mm. kirjoittanut kirjan "Octopus" tätä huumekuljetusta koskien.

USA tietysti halusi sotaa Iranin kanssa. Pommin avulla tuli kuittaus aika tarkasti 1:1 ja ilman sotaa. Kuitenkin syytöntä Libyaa pommitettiin ja syytön Libya maksoi suuret korvaukset Lockerbiessa. Todellinen pahuuden lähde USA maksoi pyhiinvaeltajista paljon pienemmät korvaukset, vaikka heidän selityksensä oli täysin naurettava. Ei nykyaikainen risteilijä sekoita ohittavaa Airbusia ja hyökkäävää F-14:ää.