perjantai 22. toukokuuta 2015

Miten Osama bin Laden surmattiin

KU-VIIKKOLEHTI 22.5.2015

Virallinen versio tapahtumista on kutakuinkin seuraava: Vesikidutuksella saatujen tietojen avulla Yhdysvaltojen tiedustelu sai selville, että Al-Qaidan johtaja Osama bin Laden piileskelee huippuvartioidussa huvilassa Abbottabadissa Pakistanissa. Bin Ladenin kuriiria jäljittämällä amerikkalaiset keräävät lisää tietoa ja päättävät lähettää Navy Seal -erikoisjoukot vangitsemaan maailman etsityintä terroristia.

Pakistanin viranomaiset eivät tiedä salaisesta operaatiosta mitään.

Vapunpäivän jälkeisenä yönä 2011, vajaa kymmenen vuotta 9/11-iskujen jälkeen, kaksi Black Hawk -helikopteria lentää Afganistanin rajan takaa Pakistaniin niin matalalla, ettei ilmavalvonta tunnista niitä. Perillä Abbottabadissa toinen helikoptereista törmää bin Ladenin bunkkerin muuriin.

Tulitaistelun jälkeen amerikkalaissotilaat onnistuvat kuitenkin surmaamaan rynnäkkökiväärillä aseistetun bin Ladenin, vaikka tämä piteli yhtä monista vaimoistaan ihmiskilpenä. Myös bin Ladenin aikuinen poika ja kaksi kuriiria saavat operaatiossa surmansa.

Bin Ladenin salaisesta tukikohdasta otetaan talteen tietokoneita, muistitikkuja, videoita ja asiapapereita. Bin Ladenin ruumis lennätetään Afganistaniin, missä sitä valokuvataan ja siitä otetaan dna-näyte. Vielä samana päivänä bin Laden haudataan upottamalla ruumis lentotukialus Carl Vinsonin kannelta Intian valtamereen.

Terrorisminvastainen sota näyttäisi vihdoin tuottavan tulosta. Presidentti Barack Obaman kannatus lähtee taas selvään nousuun, ja uudelleenvalinta toiselle virkakaudelle alkaa näyttää todennäköiseltä.

Yhdysvaltalainen maailmankuulu tutkiva journalisti Seymour Hersh antaa hiukan toisenlaisen kuvan tapahtumista London Review of Books -lehdessä viime viikolla julkaistussa pitkässä artikkelissaan.

Hershin kirjoituksen mukaan Osama bin Laden oli Pakistanissa maan turvallisuuspalvelun ISI:n vankina. Hänen huoneessaan oli kalterit ikkunoissa, ja talon katolla oli piikkilankaesteet.

Bin Laden oli vakavasti sairas ja osittain halvaantunut. Pakistanin armeijan lääkäri kävi säännöllisesti tarkastuskäynneillä bin Ladenin luona.

Pakistanin viranomaiset olivat täysin tietoisia amerikkalaisten operaatiosta. Ilmavoimille oli annettu käsky olla puuttumatta amerikkalaishelikoptereiden tuloon. ISI:n vartijat määrättiin poistumaan bin Ladenin talon edustalta helikopterien äänen kuullessaan. Abbottabadin kaupungista oli sähköt katkaistu.

ISI oli antanut amerikkalaisille tarkat piirustukset talosta. Navy Seal -joukot harjoittelivat iskua saatujen piirustusten mukaan rakennetussa bin Ladenin talon kopiossa Nevadassa sijaitsevassa salaisessa tukikohdassa.

Pakistanin armeijan lääkärin bin Ladenista ottama dna-näyte oli toimitettu amerikkalaisille todisteeksi siitä, että kyseessä todella oli Osama bin Laden.

Pakistanin oli suostuttava operaatioon, jotta Yhdysvallat ei leikkaisi sotilasapuaan enempää. Hävittäjähankinnat olivat jäissä, ja salaiset tukimaksut Pakistanin armeijan ja turvallisuuspalvelun johtajille oli keskeytetty.

Pakistanin armeijan komentaja Ashfaq Parvez Kayani asetti Yhdysvaltojen operaation ehdoksi kuitenkin sen, että bin Laden on surmattava eikä Pakistanin osuutta tapahtumissa saisi koskaan paljastaa.

Seymour Hershin artikkeli perustuu lukuisiin amerikkalaisiin ja pakistanilaisiin nimettömiin tiedustelulähteisiin, päälähteenä nyt jo eläkkeelle jäänyt yhdysvaltalainen tiedustelupäällikkö, joka seurasi operaation suunnittelua läheltä.

Hershin lähteiden mukaan Yhdysvallat sai tietää bin Ladenin olinpaikasta, kun ISI:n entinen prikaatikenraali meni tapaamaan Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun CIA:n toimiston päällikköä Pakistanin pääkaupungissa Islamabadissa elokuussa 2010.

Prikaatikenraali kertoi bin Ladenin olinpaikasta amerikkalaisille, sai perheineen turvapaikan Yhdysvalloista sekä osansa bin Ladenin kiinnisaamiseen johtavista tiedoista luvatusta 25 miljoonan dollarin palkkiosta.

Prikaatikenraalin mukaan bin Laden oli elänyt vuosina 2001–2006 Hindukušin vuoristossa Afganistanin ja Pakistanin pohjoisilla rajaseuduilla, kunnes paikallinen heimojohtaja paljasti hänet ISI:lle huomattavaa rahallista korvausta vastaan. Bin Laden oli ISI:lle arvokas panttivanki, jonka avulla se pystyi kontrolloimaan Al-Qaidaa ja Afganistanin talebaneja.

Hershin artikkelin mukaan Saudi-Arabia kustansi bin Ladenin ja tämän perheen oleskelun Abbottabadissa vuodesta 2006 lähtien. Saatuaan tietää amerikkalaisten operaatiosta myös saudit vaativat, että bin Laden pitää surmata, jottei tämä pääsisi kertomaan saudien pitkäaikaisesta tuesta Al-Qaidalle.

Hershin mukaan Yhdysvaltojen operaation tarkoituksena oli surmata bin Laden ja ilmoittaa viikkoa myöhemmin, että tämä oli kuollut lennokki-iskussa Hindukušvuorilla Afganistanissa.

Mutta kun toinen helikopteri törmäsi rakennuksen muuriin Abbottabadissa, oli selvää, että salainen operaatio tulisi paljastumaan. Presidentti Obaman neuvonantajien mielestä oli parasta, että presidentti menisi välittömästi tv-kameroiden eteen kertomaan bin Ladenin surmaoperaatiosta.

Obaman pikaisesti valmistellun puheen useita yksityiskohtia jouduttiin kuitenkin paikkaamaan jälkeenpäin uusilla selityksillä ja epätotuuksilla Pakistanin viranomaisten roolin hälventämiseksi.

Hershin lähteiden mukaan erikoisjoukkojen murhaiskun kohteena oli liikuntavammainen aseeton vanhus. Abbottabadissa ei käyty minkäänlaista taistelua eikä bin Laden piiloutunut vaimonsa taakse. Bin Ladenin ruumista ei voitu kuljettaa kokonaisena pois paikalta, sillä tulituksen tuloksena siitä ei ollut paljoakaan jäljellä.

Ruumista ei valokuvattu, eikä mitään hautausta Intian valtamereen tapahtunut. Lentotukialus Carl Vinsonilla olleet merisotilaat kuulivat hautajaisista uutisissa.

Amerikkalaissotilaat eivät myöskään ottaneet Abbottabadin rakennuksesta talteen muuta kuin joitain kirjoja ja papereita, ei ainakaan mitään tietokoneita. Talossa ei ollut internetyhteyttä.

Pakistanin tiedustelupalvelu ISI toimitti myöhemmin uutistoimisto Reutersille valokuvia tapetuista miehistä, joiden väitettiin olevan bin Ladenin luotettuja kuriireja ja tämän aikuinen poika.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Sananvapautta pommi-iskujen varjossa

KU-VIIKKOLEHTI 8.5.2015

Sananvapaudesta on puhuttu paljon viime aikoina, ennen muuta Charlie Hebdo -lehden toimitukseen Pariisissa tammikuussa tehdyn hyökkäyksen jälkeen, jossa 12 ihmistä sai surmansa.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ehdotti heti Pariisin iskun jälkeen blogissaan, että Suomen ulkoministeriö voisi ottaa sananvapaustyön yhdeksi kehitysyhteistyön painopistealueeksi.

Olen viettänyt tämän viikon Somalian pääkaupungissa Mogadishussa, missä olen osallistunut hallituksen virkamiehille, poliisin ja turvallisuuspalvelun edustajille sekä paikallisille toimittajille järjestettyyn seminaariin sananvapaudesta ja sen roolista maan jälleenrakennuksessa.

Sananvapauspohdinnat ovat täällä Somaliassa vähän toisenlaiset kuin suomalaisessa keskustelussa, jossa välillä on tuntunut siltä, että sananvapaudella viitataan lähinnä siihen, saako julkaista muslimeja loukkaavia piirroksia ja järjestää aiheesta keskustelutilaisuuksia.

Somaliassa on surmattu 30 toimittajaa sitten vuoden 2012. Ketään ei ole asetettu syytteeseen näistä murhista.

Autopommi-iskuja ja itsemurhaiskuja tehdään Mogadishussa säännöllisin väliajoin, pääkohteena yleensä paikalliset poliitikot, mutta usein iskuissa kuolee tai vammautuu myös median edustajia.

Toimittajia uhkaillaan ja myös vangitaan, usein epämääräisin perustein.

Nuori freelancetoimittaja tuomittiin taannoin vankilaan hallituksen solvaamisesta hänen haastateltua naista, joka kertoi joutuneensa armeijan sotilaiden raiskaamaksi. Tuomio tuli, vaikka toimittaja ei ollut edes julkaissut juttua aiheesta.

Toimittajien murhalukujen osalta tilanne on nyt kuitenkin valoisampi kuin kolme vuotta sitten. Tänä vuonna Somaliassa on tapettu yksi toimittaja. Radiotuottaja Daud Ali Omar ammuttiin viikko sitten yöllä kotonaan Baidoan kaupungissa yhdessä vaimonsa kanssa.

Hallitus syytti asiasta islamistista terroristijärjestöä Al-Shabaabia, mutta surman motiivi jäi epäselväksi. Kenties syynä oli se, että Radio Baidoa oli vastikään tehnyt ohjelmayhteistyösopimuksen hallituksen radioaseman Radio Mogadishun kanssa.

Kaikki toimittajamurhat eivät ole kuitenkaan Al-Shabaabin tekemiä, vaikka hallitus mielellään näin väittää.

Uhkauksien vuoksi monet toimittajat vaihtavat asuntoaan säännöllisin väliajoin. Jotkut toimitukset järjestävät työntekijöilleen aseistetun kuljetuksen työpaikalle. Osa toimittajista kantaa mukanaan pistoolia suojellakseen itseään mahdollisilta hyökkäyksiltä. Harva toimittaja liikkuu ulkona pimeän tulon jälkeen.

”Kun lähdemme aamulla kotoa, ainoa pyrkimyksemme on raportoida päivän tapahtumista ja yrittää välttää sitä, että joutuisimme itse päivän uutisotsikoksi”, toteaa Al Jazeera -kanavan somalialainen kirjeenvaihtaja Hamza Mohamed.

Somalian valtiollisella tv-kanavalla työskentelevät naiset joutuvat asumaan työpaikallaan. Kotonaan he olisivat pyssymiesten kohteena.

Jos terroristijärjestö Al-Shabaab uhkailee ja tappaa toimittajia, niin myös hallituksen turvallisuusjoukot rajoittavat tiedonvälittäjien työtä.

Sunnuntaina vietetyn Maailman lehdistönvapauden päivän uutispommista vastasi turvallisuuspalvelun johtaja Abdirahman Mohamud Turyare, joka saapui sananvapausseminaarin avajaisiin kertomaan, että tästä lähtien Al-Shabaabia tulee kutsua mediassa ”Somalian joukkomurhaajien järjestöksi”.

Al-Shabaab tarkoittaa nuorisoa, ja tällä nimellä oli turvallisuusjohtajan mukaan liian myönteiset mielleyhtymät, kun todellisuudessa oli kyse ryhmästä, jonka toimenkuvana on joukkomurhata ihmisiä paitsi Somaliassa myös naapurimaassa Keniassa.

Somalian journalistiliiton, maan tiedotusministeriön ja suomalaisjournalistien Viestintä ja kehitys -säätiön Vikesin järjestämä seminaari ponnahti hetkeksi BBC:n ja Al Jazeeran verkkosivujen pääotsikkoihin turvallisuuspäällikön ukaasin johdosta.

Oliko kyseessä määräys vai suositus, jäi lopulta epäselväksi. Somaliassa median ei odoteta esittävän johtajille mitään tarkentavia kysymyksiä.

”Päätös vaarantaisi yksityisen median turvallisuuden. Meidän on oltava puolueettomia, jotta voimme toimia täällä. Emme voi toimia hallituksen äänitorvena”, arveli Somalian yksityisten mediatalojen yhdistyksen puheenjohtaja Hassan Gesey.

Eräiden väitteiden mukaan osa yksityisistä radioasemista joutuu maksamaan suojelurahaa Al-Shabaabille säästyäkseen näiden hyökkäyksiltä.

Yhteinen sananvapausseminaari viranomaisille ja medialle oli ensimmäinen laatuaan Somaliassa. Heti kärkeen kävi selväksi, että täällä sananvapaus on ollut viranomaisille kirosana ja ikään kuin tekosyy sille, että kaupalliset radiokanavat ovat voineet lietsoa eripuraa hallitusta vastaan usein itsekkäistä syistä ja tietoja tarkistamatta.

Media ja sen puolestapuhujat taas syyttivät hallitusta ja turvallisuuselimiä mielivallasta. Maan journalistiliiton lakimiehen Abdirahman Hassan Omarin mielestä Somaliassa ei voida vielä edes puhua sananvapaudesta.

”Lain mukaan täällä voi saada kolmen vuoden tuomion pelkästään siitä, että sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.”

Monet toimittajat ovat joutuneet vaikeuksiin viranomaisten kanssa ehdittyään pommi-iskun tapahtumapaikalle ennen poliisin ja sotilaiden saapumista.

Yhdessä vietetyt päivät, ryhmätyöt ja avoimesti käydyt keskustelut auttoivat kuitenkin eri tahoja tutustumaan toisiinsa ja ymmärtämään paremmin toisiaan.

Somalian poliisivoimien päätiedottaja Qassim Ahmed Roble lupasi jo kesken seminaarin, että poliisi järjestää maan medialle lähiaikoina koulutusta poliisin ohjesäännöstä ja toimintaohjeista kriisitilanteissa.

”Poliisi ei halua estää mediaa tekemästä työtään. Rikospaikan eristämisellä haluamme turvata sen, että tapahtumapaikka tutkitaan ja pidetään huolta ihmisten turvallisuudesta.”

Poliisitiedottaja lupasi vastata myös toimittajien pyyntöön, että turvallisuuselimet perustaisivat yhteisen tiedotustoimiston, josta media voisi saada ja tarkistaa tietoja keskitetysti.

Poliisitiedottaja pyysi puolestaan mediajärjestöjä ja suomalaista Vikesiä järjestämään tämän viikon seminaarin kaltaista sananvapauskoulutusta myös yksinomaan poliisille.