torstai 30. heinäkuuta 2009

Hondurasin kaappauksen apuvoimat

KU-VIIKKOLEHTI 31.7.2009

Kuukausi vallankaappauksen jälkeen Hondurasin kriisiin ei toistaiseksi näytä löytyvän ratkaisua. Vallasta ajettu presidentti Manuel Zelaya on leiriytynyt kannattajineen naapurimaan Nicaraguan rajan taakse ja luvannut palata Hondurasiin lähiaikoina. Presidentin syrjäyttänyt juntta pyrkii puolestaan pitkittämään kriisiä toivoen tilanteen normalisoituvan ensi syksyn vaalien myötä.

Venezuelan Hugo Chávezin ja muiden Latinalaisen Amerikan vasemmistolaisten johtajien kanssa ystävystynyt presidentti pidätettiin sotilaiden toimesta varhain aamulla 28. kesäkuuta ja lennätettiin pelkässä pyjamassa Costa Ricaan. Tätä ennen korkein oikeus oli antanut hänestä pidätysmääräyksen, ja maan parlamentti vahvisti presidentin erottamisen vielä samana päivänä.

Väliaikaiseksi presidentiksi nimettiin parlamentin puhemies Roberto Micheletti, jota Hondurasin mielenosoittajat rupesivat pian kutsumaan ”Pinochelettiksi”, Chilen entisen diktaattorin Augusto Pinochetin mukaan.

Ennen vanhaan vallankaappaus pienessä Väli-Amerikan maassa ei ollut epätavallinen uutinen, mutta sen verran ovat ajat muuttuneet, että kylmän sodan päättymisen jälkeen koko Latinalaisessa Amerikassa valtionpäämies on vain kahdesti syrjäytetty vallankaappauksella, Ecuadorissa vuonna 2000 ja Haitissa vuonna 2004. Keski-Amerikan maiden edellinen vallankaappaus nähtiin Guatemalassa vuonna 1983.

Manuel Zelaya valittiin Hondurasin presidentiksi vuonna 2005 oikeistolaisen liberaalipuolueen ehdokkaana. Zelaya lupasi vaalikampanjassaan taistella rikollisuutta vastaan kaksinkertaistamalla poliisien määrän maassa.

Zelayaa ei pidetty millään muotoa vasemmistolaisena. Hän on vauras karjatilallinen, joka omistaa menestyksekkään metsänhakkuuyhtiön. Ennen poliitikoksi ryhtymistä hän toimi myös Hondurasin vaikutusvaltaisen yksityisyrittäjien neuvoston johtajana.

Presidenttinä Zelaya teki kuitenkin muutamia uudistuksia, jotka lisäsivät hänet suosiotaan kansan keskuudessa. Hän rakennutti kouluja maaseudun syrjäkyliin, perusti terveyskeskuksia ja lähes kaksinkertaisti maan minimipalkan reilusta sadasta eurosta 200 euroon.

Viime syksynä Honduras liittyi Venezuelan ja Kuuban perustamaan yhteistyöjärjestöön, Amerikan kansojen bolivarilaiseen allianssiin Albaan. Talousliiton jäsenenä maa alkoi saada Venezuelasta öljyä edulliseen hintaan.

Zelayan varsinainen rikos oli kuitenkin se, että hän halusi järjestää kesäkuun lopulla valtakunnallisen mielipidekyselyn siitä, tulisiko syksyllä pidettävien presidentinvaalien yhteydessä järjestää myös kansanäänestys, jossa äänestäjiltä kysyttäisiin, pitäisikö maan perustuslakia uudistaa.

Hondurasin poliittisen eliitin mukaan Zelaya halusi muuttaa perustuslakia, jotta voisi tulla valituksi toiselle kaudelle. Olemassa olevan perustuslain mukaan pelkkä jatkokauden ehdottaminen on rangaistavaa.

Zelayan vastustajien toistama argumentti kuitenkin ontuu, koska mahdollinen kansanäänestys ensi marraskuussa olisi ollut määrä järjestää samana päivänä kun maalle valittaisiin jo uutta presidenttiä.

Vallankaappauksen todellisia syitä voidaan vain arvailla. Brittiläisessä Independent-lehdessä kirjoittavan Latinalaisen Amerikan veteraanitoimittajan Hugh O'Shaughnessyn mielestä lienee kuitenkin selvää, että kaappauksen takana oli joukko oikeistolaisia voimia Hondurasissa, Venezuelassa ja Yhdysvalloissa.

Honduras on se varsinainen banaanitasavalta, jossa United Fruit Company eli nykyinen Chiquita järjesteli vallankaappauksia mielensä mukaan viime vuosisadan alusta alkaen. Maa on Latinalaisen Amerikan kolmanneksi köyhin, Haitin ja Nicaraguan jälkeen. Jyrkässä luokkayhteiskunnassa asioista määräävät muutamat mahtisuvut, jotka omistavat liike-elämän ja tiedotusvälineet. Parlamentti on pelkkä kumileimasin.

Armeija on Yhdysvaltojen kouluttama, ja vallankaappausta johtaneet kenraalit ovat Yhdysvaltojen pahamaineisen kidutuskoulun School of the Americasin käyneitä. Hondurasissa, vajaan sadan kilometrin päässä pääkaupungista Tegucigalpasta, sijaitsee myös Yhdysvaltojen suurin lentotukikohta Latinalaisessa Amerikassa. 80-luvulla täältä käsin johdettiin Nicaraguan contrasissien taistelua sandinistihallitusta vastaan.

Yhdysvaltojen hallituksen rooli vallankaappauksessa on epäselvä. Presidentti Barack Obama on tuominnut Zelayan syrjäyttämisen, ulkoministeri Hillary Clinton on sen sijaan vedonnut neuvotteluihin osapuolten kesken ja nimenomaan välttänyt käyttämästä sanaa vallankaappaus.

Bill Clintonin asianajaja ja Hillary Clintonin presidentinvaalikampanjan voimahahmo Lanny Davis on viime päivät lobbaillut ahkerasti Washingtonissa Hondurasin juntan tunnustamiseksi. Bill Clintonin vaalikampanjoiden pr-mies Bennet Ratcliff on puolestaan istunut juntan edustajana mukana Costa Rican presidentin Oscar Ariasin vetämissä sovintoneuvotteluissa.

Hondurasissa ja kaikissa naapurimaissa Yhdysvaltojen suurlähettiläinä on presidentti Bushin nimittämiä äärioikeistolaisia amerikankuubalaisia, jotka mielellään näkisivät vasemmistohallitusten katoavan Latinalaisen Amerikan politiikasta kokonaan. Yhdysvallat on Bushin kaudella myöntänyt kymmenien miljoonien dollarien ”demokratiatukea” vallankaappausta suunnitelleille Hondurasin liike-elämän etujärjestöille.

Useilla yhdysvaltalaisyhtiöillä oli syitä pitää Zelayan politiikkaa uhkana intresseilleen. Uusi minimipalkkalaki heikensi paitsi Chiquitan myös Fruit of the Loomin ja muiden yhdysvaltalaisten vaatetehtaiden voittoja. Lääketeollisuus säikähti Zelayan aikeita ruveta tuottamaan edullisia rinnakkaislääkkeitä. Johtava teleoperaattori AT&T oli jo pitkään yrittänyt saada Zelayan suostumaan Hondurasin valtion puhelinyhtiön myymiseen.

Pentagonissa taas ei varmasti pidetty hyvänä Zelayan suunnitelmia muuttaa Yhdysvaltojen Soto Canon lentotukikohta siviililentokentäksi – Venezuelan hallituksen tuella.

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Vaarallista meditaatiota

KU-VIIKKOLEHTI 17.7.2009

Uutiset ovat kertoneet islaminuskoisten uiguurien mellakoista ja Kiinan valtaväestöön kuuluvien han-kiinalaisten kostotoimista Urumqissa Xinjiangin alueella Kiinan luoteiskolkassa. Kiinan hallitus on lähettänyt alueelle parikymmentä tuhatta sotilasta ja mellakkapoliisia rauhoittamaan tilannetta. Viime viikolla moskeijat määrättiin suljettaviksi.

Paikallinen kommunistipuolueen johtaja ilmoitti, että julmiin rikoksiin syyllistyneet tullaan teloittamaan.

Tätä kirjoitettaessa väkivaltaisuuksissa on kuollut viranomaisten mukaan 156 ihmistä ja 1 400 ihmistä on pidätetty. Maanpaossa olevien uiguurien mukaan surmansa saaneita oli kuitenkin useita satoja, joista suurin osa menehtyi poliisien luoteihin.

Ulkomaiset toimittajat ovat saaneet raportoida Xinjiangin levottomuuksista Kiinan oloissa yllättävänkin vapaasti. Yhtenä syynä saattaa olla se, että ensi viikolla tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Falun Gong -liikkeen väkivaltaisen vainon käynnistymisestä.

Kiinan hallinto on pyrkinyt parhaansa mukaan tukahduttamaan kaikenlaiset mielenilmaukset hallituksen kannalta kielteisten vuosipäivien alla, kuten viimeksi kesäkuussa Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn 20-vuotispäivän tienoilla nähtiin.

Uiguurien ja valtaväestön etnisten kahakoiden uutisointi sopii sen sijaan mainiosti Kiinan imagosta huolta kantavalle kommunistipuolueelle. Uiguurien mellakoinnin on väitetty olevan ulkomailta masinoitua ja yhteydessä islamilaiseen terrorismiin.

Kirjeenvaihtajien keskittyessä raportoimaan uiguurialueen levottomuuksista kymmenien tuhansien kiinalaisten Falun Gong -meditaation harjoittajien yhä jatkuva järjestelmällinen vaino julmine kidutusmenetelmineen jää varmasti myös vähemmälle huomiolle.

Falun Gong on Li Hongzhin kehittämä ja vuonna 1992 julkistama perinteisen kiinalaisen qigong-terveysliikunnan muoto, jossa tehdään erilaisia joogaa muistuttavia liikkeitä ja hengitysharjoituksia. Näiden niin sanottujen kultivointiharjoitusten tavoitteena on kehittää mielenlaatua ja jalostaa etenkin kolmea tiettyä ominaisuutta: totuudenmukaisuutta, laupeutta ja kärsivällisyyttä.

Li Hongzhi kirjasi oppinsa kahteen kirjaan, jotka on käännetty myös suomeksi.

Falun Gong nautti aluksi hallituksen suosiota. Li Hongzhi luennoi menetelmästään hallituksen terveysliikunnan tutkimuskeskusten järjestämissä tilaisuuksissa, ja vuoden 1993 itämaisen lääketieteen messuilla hänet nimettiin ”kaikkein suosituimmaksi qigong-mestariksi”.

Falun Gong oli hyvin suosittua myös kansan keskuudessa. Kiinan tilastokeskuksen arvion mukaan vuonna 1999 aktiivisia Falun Gongin harjoittajia oli peräti 70 miljoonaa, enemmän kuin kommunistipuolueen jäseniä.

Tuhansien ihmisten joukkomeditaatioihin kokoontuvia Falun Gongin harjoittajia alettiin pian pitää puoluejohdossa uhkana puolueen vallalle.

Falun Gongin tukahduttamiseen tarvittiin kuitenkin provokaatio. Huhtikuussa 1999 Tianjinin kasvatustieteellisen korkeakoulun lehdessä julkaistiin Kiinan tiedeakatemian jäsenen kirjoitus, jonka mukaan Falun Gong oli taikauskoon perustuva vaarallinen kultti, joka olisi paras kieltää.

Kirjoituksesta närkästyneinä tuhannet paikalliset Falun Gongin harjoittajat kerääntyivät korkeakoululle hiljaiseen joukkomeditaatioon protestoidakseen artikkelia vastaan. Poliisi hajotti mielenilmauksen väkivaltaisesti ja pidätti 45 Falun Gongin harjoittajaa.

Pidätyksiä arvostelleita kehotettiin valittamaan Pekingissä sijaitsevaan vetoomustoimistoon. Niinpä kolmen päivän kuluttua, 25. huhtikuuta 1999, kymmenen tuhatta Falun Gongin harjoittajaa seisoi hiljaa jonossa vetoomustoimiston luona piirittäen käytännössä koko kommunistipuolueen päämajan.

Kommunistipuolueen johto kehotti lopulta ihmisiä palaamaan koteihinsa ja lupasi, että pidätetyt Falun Gongin harjoittajat vapautetaan.

Mutta nyt oli tullut liikkeen murskaamisen aika. Presidentti Jiang Zeminin aloitteesta kesäkuun 10. päivänä perustettiin erityinen salaisen poliisin yksikkö, 6-10-toimisto, jonka tehtävänä oli hävittää koko Falun Gong -liike ”mustaamalla heidän maineensa, tuhoamalla heidän toimeentulonsa ja murskaamalla heidät fyysisesti”.

Heinäkuun 20. päivän yönä alkoivat pidätykset, ja 22. heinäkuuta presidentti Jiang julisti Falun Gongin harjoittamisen olevan lain vastaista.

Ihmisoikeusjärjestöjen ja ulkomailta käsin toimivien Falun Gong -tiedotuskeskusten kuvaukset pidätettyjen Falun Gongin harjoittajien kohtelusta ovat kamalaa luettavaa.

Kymmenen viime vuoden aikana satoja tuhansia Falun Gongin harjoittajia on pidätetty ja suljettu pakkotyöleireille, joilla vangit joutuvat tekemään pahimmillaan 20-tuntisia työpäiviä palkatta, valmistaen leluja, joulukuusenkynttilöitä tai jalkapalloja.

Kymmenien tuhansien Falun Gongin harjoittajien uskotaan saaneen surmansa pidätyskeskuksissa, osa kidutukseen, osa elinsiirtojen vuoksi.

Kidutuksen tarkoituksena on saada pidätetyt allekirjoittamaan lausunto, jonka mukaan he luopuvat Falun Gongista. Pidätettyjä on hakattu sähköpampuilla, heitä on poltettu silitysraudoilla, heiltä on revitty kynnet irti.

Salaisen poliisin 6-10-toimisto vaikuttaisi olevan erityisen kiintynyt seksuaaliseen kidutukseen. Dalianin pidätyskeskuksessa naiset on sidottu roikkuvaan asentoon jalat levälleen ja sukuelimiin on työnnetty pitkiä tankoja.

Kanadalaisten ihmisoikeustutkijoiden mukaan tuhansilta vangituilta Falun Gongin harjoittajilta on poistettu maksoja, munuaisia ja sarveiskalvoja puoluejohtajien ja ylempien upseerien elinsiirtoihin ja silmäleikkauksiin. Useat sairaalat ympäri Kiinaa myönsivät puhelinkeskusteluissa käyttävänsä elinsiirtoihin Falun Gongin harjoittajien sisäelimiä.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Valiojäätelön karvas sivumaku

KU-VIIKKOLEHTI 3.7.2009

Kesän parhaina hellepäivinä oikeista uutisista on pulaa ja suomalaiset syövät jäätelöä. Näin varmaan ajateltiin Helsingin Sanomien taloustoimituksessa, joka viime viikonloppuna puffasi jätskimyyntiä järjestämällä lehden toimittajien kesken pienet testimaistajaiset.

Helsingin Sanomien jäätelötestissä kahden suurimman valmistajan irtojäätelöitä ja uutuustuotteita pidettiin turhankin kermaisina ja makeina. Nestlé-yhtiön liiketoimintajohtajan kesän suosituimmaksi jäätelöuutuudeksi nimeämällä Classic-valkosuklaa-salmiakkipuikolla oli raadin mielestä ”hieman keinotekoinen jälkimaku”.

Testin yhteydessä olleen pääjutun sanomana tuntui kuitenkin olevan riemu siitä, ettei Valiojäätelön myynti suinkaan romahtanut sen jälkeen kun yhtiö viisi vuotta sitten myytiin sveitsiläis-ylikansalliselle Nestlélle. Nestlén ja Valiojäätelön osuus Suomen jäätelömyynnistä oli alkuvuodesta 44 prosenttia, Ingmanin 28 prosenttia.

Miksi ihmeessä jotkut kuitenkin karttavat Valiojäätelön pingviinituotteita nimenomaan sen vuoksi että omistaja vaihtui? Sitä ei Helsingin Sanomien jutussa käsitelty.

Nestlé on maailman suurin elintarvikeyritys, maailman suurin pullotetun veden myyjä, maailman suurin vauvanruokien valmistaja ja maailman suurimman kosmetiikkayhtiön L’Oréalin toinen pääomistaja.

Nestlén liikevaihto oli viime vuonna 73 miljardia euroa
– suunnilleen yhtä paljon kuin 30 miljoonan asukkaan Perun bruttokansantuote tai reilu puolitoista kertaa Suomen tämän vuoden budjetin kokonaisarvo. Puhdasta voittoa Nestlé teki 12 miljardia euroa.

Maitojauheiden, äidinmaidonkorvikkeiden, vauvanruokien ja jäätelöiden osuus firman liikevaihdosta oli viime vuonna 28 prosenttia, Nescafé-murukahvin ja Nesquik-kaakaon osuus oli 17 prosenttia, Maggin ja muiden valmisruokien osuus samoin 17 prosenttia. Kissan- ja koiranruokien osuus oli noin kymmenen prosenttia kokonaismyynnistä, yhtä paljon kuin pulloveden osuus.

Nestlén maitojauheiden ja murukahvin myynti kasvoi viime vuonna 3–4 prosenttia. Jäätelömyynti puolestaan väheni maailmanlaajuisesti seitsemällä prosentilla. Nestlé Nutrition
-yksikön myynti, joka koostuu lähinnä vauvanruuista ja äidinmaidonkorvikkeista, kasvoi peräti 23 prosenttia.

Äidinmaidonkorvikkeiden ja vauvanruokien markkinointi on kylmäveristä liiketoimintaa. Myynnin kasvun edellytyksenä kun on, että äidit luopuvat kokonaan tai osittain vauvojensa imetyksestä tai ryhtyvät ennenaikaisesti syöttämään näille teollisesti valmistettuja vellejä.

Etenkin kehitysmaissa tuttipulloruokinnan seuraukset voivat olla vakavat. Puhtaan veden puutteessa maitokorvikkeen on todettu 25-kertaistavan vauvojen riskin kuolla ripuliin. Jos vanhemmilla ei ole varaa ostaa riittävästi äidinmaidonkorviketta, vauva jää aliravituksi.

Maailman terveysjärjestö WHO ja Unicef arvioivat, että joka vuosi puolitoista miljoonaa vauvaa menehtyy sen vuoksi, että rintaruokinnasta luovutaan liian aikaisin.

Tämän vuoksi ainakin parissakymmenessä maailman maassa kuluttajaliikkeet kehottavat ihmisiä boikotoimaan kaikkia Nestlén tuotteita.

Nestléllä on koko maailman vajaan yhdeksän miljardin euron äidinmaitokorvikekaupasta noin 40 prosentin markkinaosuus. Ranskalaisyhtiö Danone lähenee 25 prosentin osuutta.

Valion Turengin tehtailla valmistettavat Tutteli-äidinmaidonkorvikkeet ja Muksu-vellit ovat Danonen omistaman Nutrician tuotteita. Bona ja Piltti ovat puolestaan Nestlén brändejä.

Pulloruokinnan haittojen ehkäisemiseksi Maailman terveysjärjestö laati vuonna 1981 äidinmaidonkorvikkeiden kansainvälisen markkinointisäännöstön, joka kieltää korvikkeiden mainonnan, ilmaisnäytteet, korvikeyhtiöiden antamat lahjat terveydenhoitohenkilökunnalle, suorat kontaktit odottavien äitien tai vastasyntyneiden ja pienten lasten äitien kanssa sekä äidinmaidonkorvikkeita ihannoivat kuvat tai tekstit myyntipakkauksissa.

Äidinmaidonkorvikkeiden markkinointia valvovan Ibfan-järjestön raporteista ja brittiläisen kampanjajärjestön Baby Milk Actionin verkkosivuilta löytyy kuitenkin satoja esimerkkejä Nestlén rikkomuksista äidinmaidonkorvikkeiden markkinointisäännöstöä vastaan kymmenissä eri maissa.

Indonesiassa ja Guatemalassa äideille jaetaan ilmaisia korvikkeita synnytyssairaaloissa. Filippiineillä terveydenhoitajille maksetaan provisiota korvikemaidon käyttäjiksi värvätyistä asiakkaista. Bangladeshissa myyntiedustajat käyvät lääkärien luona parin viikon välein ja tuovat näille lahjoja.

Laosissa Nestlén kahvikermajauhetta myydään nallelogolla samanlaisessa purkissa kuin äidinmaidonkorviketta, sillä seurauksella että tuhannet äidit ovat juottaneet vauvoilleen veteen liuotettua kahvikermaa.

Hiv-tartuntojen riivaamassa Etelä-Afrikassa Nestlé väittää maitokorvikkeen tehostavan lapsen immuunisuojaa. Malesiassa korvikemaidon väitetään kehittävän aivoja ja parantavan näkökykyä.

Nestléä ei arvostella maailmalla pelkästään äidinmaidonkorvikkeiden markkinoinnin vuoksi.

Yhdysvalloissa odotetaan tuomioistuimen päätöstä jutussa, jossa kolme malilaista entistä kaakaotilan lapsiorjaa syyttää Nestléä Norsunluurannikon orjatiloilta ostetun kaakaon käytöstä ja piittaamattomuudesta lapsiorjien ihmisoikeuksia kohtaan.

Brasiliassa ja useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa paikallisyhteisöt kamppailevat Nestlén pullovesituotantoa vastaan ja syyttävät yhtiötä pohjavesien riistokäytöstä.

Indonesiassa, Perussa ja Dominikaanisessa tasavallassa ammattiliitot arvostelevat Nestléä surkeista palkoista ja liittoon kuuluvien tehdastyöläisten irtisanomisista. Kolumbiassa Nestlén maitojauhetehtaan työoloja kritisoineet elintarviketyöläisten liiton jäsenet ovat saaneet tappouhkauksia.