Valta kuuluu kansalle

KU-VIIKKOLEHTI 13.8.2010

Viime päivien uutisaiheet Afrikasta ovat olleet kuvaava esimerkki siitä, minkälaiset tapahtumat ovat uutismedian portinvartijoiden mielestä tiedottamisen arvoisia täällä toisella puolella maapalloa.

Liberian entistä presidenttiä Charles Tayloria vastaan jo vuodesta 2007 asti jatkunut oikeudenkäynti sai vihdoin näyttävästi julkisuutta mediassa, kun entinen huippumalli Naomi Campbell kutsuttiin todistajaksi Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen.

Campbellin todistelun syynä ovat timantit, jotka hänen uskotaan saaneen lahjaksi Taylorilta vuonna 1997 Etelä-Afrikan presidentin Nelson Mandelan järjestämän illallisen jälkeen. Syyttäjän mukaan timantit olivat todennäköisesti peräisin julman sisällissodan runtelemasta Sierra Leonesta.

Viikon toinen Afrikka-uutinen tuli Ruandasta, missä pidettiin maanantaina presidentinvaalit. Vaalit ovat aina uutisaihe, ja mitä väkivaltaisemmat vaalit, sitä isommat ovat uutiset.

Ruandassa vaalit sujuivat rauhallisesti ja istuva presidentti Paul Kagame sai 95 prosenttia äänistä. Uutisjutuissa muistutettiin kuitenkin, että varsinaisen opposition ehdokkailta evättiin mahdollisuus osallistua vaaleihin.

Afrikassa järjestetään tai on järjestetty vaalit tänä vuonna yli 20 maassa. Presidentinvaalit on pidetty Burundissa, Guineassa, Somalimaassa, Sudanissa ja Togossa, ja parlamenttivaalit Burundissa, Etiopiassa, Mauritiuksella ja Sudanissa. Syksyllä vaalihumu jatkuu Burkina Fasossa, Nigerissä, Norsunluurannikolla, Tansaniassa ja Tšadissa.

Vielä 90-luvun alussa suurin osa Afrikan maista oli yksipuoluemaita, mutta parinkymmenen viime vuoden aikana muutos on ollut hurja. Tänä päivänä vaaleja pidetään kaikkialla Afrikassa ja kilpailevien puolueiden toiminta on sallittu maanosan kaikissa muissa maissa paitsi Eritreassa ja Libyassa.

Pelkät vaalit eivät silti takaa todellista valinnanvapautta. Burundin presidentinvaaleissa kesäkuussa oli opposition vaaliboikotin vuoksi vain yksi ehdokas. Togossa presidentti Faure Gnassingbén vastustajat osoittivat vaalien jälkeen mieltään ja syyttivät hallitusta vaalivilpistä.

Viime viikolla ulkomaansivuilla kerrottiin myös Kenian perustuslakiuudistuksesta. Rauhanomaisesti sujunut kansanäänestys uudesta perustuslaista ei kuulu kaikkein sensaatiomaisimpiin uutisaiheisiin, mutta todellisuudessa kyse oli paljon tärkeämmästä asiasta kuin henkilövaalit.

Selvällä ääntenenemmistöllä hyväksytty uusi perustuslaki määrittelee politiikan ja hallinnon pelisäännöt ja antaa mahdollisuuden yhteiskunnan aitoon demokratisoitumiseen. Uusi perustuslaki kaventaa olennaisesti presidentin valtaa, lisää parlamentin valtuuksia ja hajauttaa päätösvaltaa kuntatasolle. Perustuslaissa luetellaan ensimmäistä kertaa kansalaisten perusoikeudet.

Uuden perustuslain myötä Keniaan perustetaan valtakunnallinen maakomissio selvittämään maanomistusta koskevia historiallisia epäoikeudenmukaisuuksia.

Perustuslain ensimmäisen pykälän mukaan valta kuuluu kansalle. Siirtomaavallan ajalta peräisin ollut vanha perustuslaki alkoi presidentin valtaoikeuksien listaamisella.

Kenian perustuslakiuudistus oli pitkä ja polveileva prosessi. Uutta perustuslakia ruvettiin suunnittelemaan vuonna 2000, presidentti Daniel arap Moin kuudennen virkakauden lopulla. Perustuslakiuudistusta valmistellut komissio ei päässyt työssään kunnolla alkuun, kun jo valta vaihtui vuonna 2002. Opposition ehdokkaana presidentiksi valittu Mwai Kibaki lupasi uuden perustuslain sadassa päivässä.

Kun sata päivää oli kulunut, ei tullut uutta perustuslakia, mutta perustuslakikomissio kutsui koolle 600 kenialaista eri järjestöistä ja eturyhmistä valtakunnalliseen perustuslakikonferenssiin Bomas of Kenyan kulttuurikeskukseen Nairobiin. Vuodessa tämä kirjava joukko kokosi perustuslakiehdotuksen, jossa toimeenpanovalta jaettaisiin presidentin ja pääministerin kesken.

Innostuneessa ilmapiirissä laadittu niin sanottu kansalaisten perustuslaki jäi kuitenkin omaan arvoonsa, kun parlamentin perustuslakivaliokunta kyhäsi kaksi kilpailevaa perustuslakia ja lopulta oikeuskansleri muotoili näiden pohjalta hallituksen perustuslakiehdotuksen, johon sisältyi kyllä uusi pääministerin virka, mutta presidentin valtaa ei olisi vähennetty juuri lainkaan.

Viiden vuoden takaisessa kansanäänestyksessä hallituksen ehdotus hävisi selvästi. Kenian puoluekartta meni samalla uusiksi, kun presidentti Kibakin Sateenkaarikoalitio hajosi ja Ei-kampanja yhdistyi nykyisen pääministerin Raila Odingan johdolla Oranssiksi demokratialiikkeeksi – tai Appelsiinidemokratialiikkeeksi.

Kansanäänestyksessä hallituksen ehdotuksen vastustajat laittoivat vaalilipukkeisiin rastin appelsiinitunnuksen kohdalle. Kannattajien tunnus oli banaani.

Vuoden 2007 etniseen väkivaltaan päättyneiden vaalien jälkeen perustuslakia alettiin luonnostella uudestaan. Lainoppineiden asiantuntijakomissio laati perustuslakiluonnoksen ja sai siihen yli 60 000 kommenttia kenialaisilta. Parlamentin perustuslakivaliokunta sopi lopuksi kiistanalaisista kysymyksistä, esimerkiksi siitä, että pääministeriä ei tarvita.

Tämänkertaisessa kansanäänestyksessä vastustajia olivat lähinnä ex-presidentti Moin kotimaakunnan Rift Valleyn asukkaat sekä vanhoilliset kirkolliset tahot, jotka kampanjoivat pykälää vastaan, joka sallii abortin, mikäli odottavan äidin henki on vaarassa.

Hedelmäpeliä edustivat tällä kertaa vesimelonit. Perustuslakiehdotuksen kannattajien väri oli vihreä ja vastustajien punainen. Vesimeloneiksi kutsuttiin niitä poliitikkoja, jotka olivat juhlapuheissa hallituksen esityksen puolella, mutta tekivät kulissien takana työtä perustuslakia vastaan. Siis vihreitä päältä, mutta sisältä punaisia.