Imperiumin vastaisku

KU-VIIKKOLEHTI 22.10.2010

Yksi vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien merkittävimmistä seurauksista on ollut Yhdysvaltojen sotilastukikohtien määrän hurja kasvu eri puolilla maailmaa terrorisminvastaisen sodan nimissä.

Virallisesti Yhdysvaltojen armeijalla, laivastolla ja ilmavoimilla on tänä päivänä 712 sotilastukikohtaa ulkomailla – 95 prosenttia kaikkien maiden ulkomailla olevista sotilaallisista tukikohdista.

Todellisuudessa Yhdysvaltojen tukikohtia on kuitenkin selvästi enemmän, sillä monet niistä ovat salaisia tai näennäisesti isäntämaan armeijan omia tukikohtia tai ne on muista syistä jätetty mainitsematta Yhdysvaltojen puolustusministeriön vuosittain julkaisemissa tukikohtakiinteistöjen luetteloissa.

Yhdysvaltojen ulkomaantukikohdissa työskentelee kaikkiaan yli puoli miljoonaa sotilasta, vakoojaa, teknikkoa, sotilaskouluttajaa ja siviiliurakoitsijaa.

Kalifornian yliopiston kansainvälisen politiikan professorin Chalmers Johnsonin mielestä juuri tukikohtien pystyttäminen on ollut Yhdysvaltojen viimeaikaisten sotien varsinaisena päämääränä ja terrorismi on usein pelkkä tekosyy.

”Todellinen syy Yhdysvaltojen uusien sotilastukikohtien rakentamiselle pitkin päiväntasaajaa on laajentaa imperiumiamme ja vahvistaa sotilaallista ylivaltaamme maailmassa”, Chalmers Johnson kirjoittaa vasemmistolaisella Common Dreams -sivustolla.

Afganistanin ja Irakin sotien ansiosta Yhdysvallat onnistui perustamaan ainakin 40 uutta pysyvää tukikohtaa Lähi-itään ja Keski-Aasian maihin – Venäjän ja Kiinan naapuriin.

Afganistanin hyökkäyksen alussa Yhdysvallat rakensi lentotukikohdat Bagramiin Kabulin lähelle, Kandahariin sekä Shindandiin reilun sadan kilometrin päähän Iranin rajalta. Vuoden 2005 jälkeen eri puolille maata on noussut yhdeksän uutta tukikohtaa.

Näiden lisäksi Yhdysvalloilla on nyt käytössään Manasin lentotukikohta Kirgisian pääkaupungin Bishkekin lähellä, Qarshin lentotukikohta Uzbekistanissa sekä kolme lentotukikohtaa Pakistanissa.

Vaikka Yhdysvallat elokuussa ilmoitti lopettaneensa sotatoimet Irakissa, sillä on maassa edelleen 14 pysyvää tukikohtaa. Niistä suurin ja tärkein on Baladin lentotukikohta Bagdadin pohjoispuolella. Camp Anacondaksi kutsutun tukikohdan koosta kertoo se, että alueella olevien 20 000 sotilaan käytössä on yhdeksän eri bussilinjaa.

Irakin sodan aikana pystytettiin tukikohdat myös Qatariin, Bahrainiin, Omaniin, Arabiemiraatteihin sekä tietysti Kuwaitiin, jonka pinta-alasta neljäsosa on ollut parhaimmillaan Yhdysvaltojen sotavoimien hallussa.

Jordaniaan rakennettiin useita salaisia tukikohtia Irakin ja Syyrian rajalle.

Irakin hyökkäyksen aikana Yhdysvallat otti käyttöön lentotukikohtia myös Bulgariassa, Romaniassa, Unkarissa ja Puolassa.

Uuden tukikohtaverkoston rakentaminen on tapahtunut vähin äänin, ikään kuin terrorisminvastaisen sodan sivutuotteena. Uutismedia ei ole juuri ehtinyt kiinnittää huomiota asiaan, mutta kansainvälisen politiikan erikoislehti Foreign Policy -lehti listasi jo vuonna 2006 Yhdysvaltojen uuden ulkopolitiikan tärkeimmät tukikohdat. Joukkoon mahtui kolme vanhaa sotilastukikohtaa ja kolme täysin uutta.

Baladin lentotukikohta Irakissa oli lehden mukaan tärkeä nimenomaan ”Yhdysvaltojen voiman osoittamiseksi koko Lähi-idän alueella”.

Bezmerin lentotukikohta Bulgariassa taas oli edullisempi ylläpitää kuin Yhdysvaltojen vanhat tukikohdat Länsi-Euroopan maissa, ja se sijaitsi lähempänä Lähi-idän ja Keski-Aasian mahdollisia kriisipesäkkeitä. Huomionarvoista oli myös se, että bulgarialaiset tuskin tulevat protestoimaan Yhdysvaltojen tulevia sotatoimia vastaan, kuten poliitikot ja kansalaiset Saksassa tai Italiassa.

Manasin tukikohdasta Kirgisiassa lehti totesi, että se sijaitsee lähellä Kaspianmeren valtavia energiavaroja ja myös lähellä Venäjää ja Kiinaa.

Yhdysvaltojen vanhoista tukikohdista tärkeimpiä olivat lehden mukaan Diego Garcian saari Intian valtameressä, Guamin saari Tyynellämerellä sekä viime aikoina lähinnä vankileirinä käytetty Guantánamon laivastotukikohta Kuubassa.

Yhdysvaltojen tukikohtia on pystytetty myös muihin maanosiin. Jugoslavian sodan aikana Yhdysvallat rakensi tukikohdat Albaniaan, Bosniaan, Kosovoon ja Makedoniaan. Suurin näistä tukikohdista on Kosovossa sijaitseva Camp Bondsteel, jonka urakoitsijana oli George W. Bushin varapresidentin Dick Cheneyn Halliburton-yhtiö.

Somalian YK-operaation aikana Yhdysvallat otti käyttöönsä Adenin laivastoaseman Jemenissä. Jemenin islamisteihin yhdistetyn nigerialaisnuorukaisen viimejouluisen lentokonepommiyrityksen jälkeen Yhdysvallat sai luvan rakentaa uuden tukikohdan Jemenille kuuluvalle Sokotran saarelle.

Afrikassa Yhdysvalloilla on tukikohdat Djiboutissa, Keniassa, Etiopiassa, Ugandassa, Senegalissa, Liberiassa, Mauritaniassa, Sao Toméssa ja Principessä sekä Pohjois-Afrikan maissa Marokossa, Algeriassa, Tunisiassa ja Egyptissä. Salaisia koulutusleirejä, lentokenttiä ja tutka-asemia kerrotaan olevan myös Botswanassa, Gabonissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Malissa, Nigerissä, Ruandassa, Tansaniassa ja Tšadissa.

Latinalaisessa Amerikassa Yhdysvallat on rakentanut huumeidenvastaisen sodan nimissä tukikohdat Kolumbiaan, Hondurasiin, El Salvadoriin sekä Venezuelan edustalla sijaitseviin, Hollannille kuuluviin saariin Arubaan ja Curaçaoon. Yhdysvaltojen lentotukikohta Mantassa Ecuadorissa kuitenkin suljettiin viime vuonna pitkällisten protestien jälkeen, kun kävi ilmi, että Yhdysvallat käytti tukikohtaa Kolumbian Farc-sissien vastaiseen sotaan.

Filippiineillä puolestaan Yhdysvallat pakotettiin sulkemaan tukikohtansa vuonna 1992 ja uusien tukikohtien perustaminen kiellettiin lailla. Vuoden 2001 syksynä yhdysvaltalaisjoukot kuitenkin palasivat Filippiineille taistelemaan Abu Sayyafin islamilaisia kapinallisia vastaan. Mindanaon saarelle on perustettu useita Yhdysvaltojen tukikohtia, joita kutsutaan sotilaskielellä ”turvallisuusyhteistyöasemiksi”. Abu Sayyafin sissit muistetaan Suomessa parhaiten Jolon panttivankikriisistä vuonna 2000.