Uuden Libyan verinen alku

KU-VIIKKOLEHTI 4.11.2011

Kännykkävideot Muammar Gaddafin viimeisistä hetkistä antavat lohduttoman kuvan Libyan uuden hallinnon joukoista. Pian Gaddafin surman jälkeen Libyan tv:ssä näytetyllä videolla vertavuotavaa maan entistä johtajaa retuutettiin lava-auton edessä vihaisten miesten karjuessa, että ”Jumala on suurin!”

Verkkolehti Global Postin viime viikolla julkistama video kuvattiin heti Gaddafin kiinnioton jälkeen. Videolla Gaddafia tönitään ja revitään, ja hänet pakotetaan polvilleen ja nostetaan taas ylös. Heti videon alussa väliaikaishallinnon joukkojen mies iskee Gaddafia veitsellä peräaukkoon. Miehet ympärillä ammuskelevat rynnäkkökivääreillä ilmaan ja huutelevat: ”Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah!”

Länsimaiden johtajien kommentit, joissa toivotettiin tervetulleeksi uusi aikakausi Libyan historiassa, tuntuvat videoiden näkemisen jälkeen irvokkailta.

Gaddafin kiinniottoa edelsivät Naton ilmapommitukset. Ilmaiskussa tuhottiin Gaddafin 75 auton saattue, joka pyrki pakoon piiritetystä Sirten kaupungista.

Vain harvan maan johtaja rohkeni arvostella selväsanaisesti Gaddafin surmaamista. Venezuelan Hugo Chavez puhui teloituksesta. Tansanian ulkoministeri Bernard Membe ilmoitti olevansa sokissa ja surullinen Gaddafin brutaalista surmasta. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi, että Gaddafin surmaaminen oli vastoin Geneven sopimuksia.

Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zuma totesi olevansa yllättynyt uudesta trendistä, jossa epäoikeudenmukaisuuksista syytetyille entisille johtajille ei anneta mahdollisuutta oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa.

Onneksi kuitenkin YK:n erikoisraportoija Christof Heyns vaati seuraavana päivänä kunnollista kansainvälistä tutkimusta Gaddafin kuolemasta. Heynsin mukaan surmaamista oli syytä epäillä sotarikokseksi. Eteläafrikkalainen Heyns työskentelee YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistossa Genevessä laittomista teloituksista vastaavana erikoisraportoijana.

Pari päivää Gaddafin surman jälkeen YouTubessa julkaistiin video, jolla 22-vuotias Sanad al-Sadek al-Ureibi kertoo ampuneensa Gaddafia kahdesti, ensin rintaan ja sitten päähän. Mies ei pitänyt ajatuksesta, että Gaddafi vietäisiin pois elävänä. Videolla esitellään myös Gaddafin veristä paitaa ja kultaista vihkisormusta.

Lopulta myös Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clinton totesi kannattavansa YK:n tutkimusta Gaddafin kuolemasta. ”Tutkimus olisi erittäin tärkeä vastuullisuuden, laillisuuden ja Libyan demokraattisen tulevaisuuden kannalta”, Clinton sanoi Fox Newsin haastattelussa.

Viime viikolla Libyan uusi johtaja Mustafa Abdul Jalil ilmoitti maata johtavan siirtymäajan neuvoston asettavan tutkimuskomission selvittämään Gaddafin kuolemaan johtaneita olosuhteita.

Aika näyttää, miten tarkkaan Gaddafin surmaaminen tullaan tutkimaan ja ketkä mahdollisesti asetetaan vastuuseen sotarikoksista, vai jääkö asian selvittäminen lopulta vain unhoon, kuten Osama bin Ladenin tapauksessa kävi.

”Ketkä kaikki tulisi asettaa vastuuseen – yksittäinen sotilas, joka äkkipikaistuksissaan ampui Gaddafin, Misratan kaupungista tullut aseryhmä, johon tuo sotilas kuului, vai Naton joukot, jotka pommittivat Gaddafin autosaattuetta”, kyseli Libyan tilannetta pitkään seurannut yhdysvaltalaistutkija Benjamin Barber.

Naton pommituksilla oli ratkaiseva merkitys paitsi Gaddafin kiinniotossa myös koko Libyan vallanvaihdossa. Naton sotakoneet tekivät seitsemän kuukauden aikana lähes kymmenen tuhatta ilmaiskua Libyaan.

Lokakuun puoliväliin mennessä Libyan sodassa oli kuollut ainakin 7 000 siviiliä, joista ainakin 2 000 sai surmansa Naton pommituksissa. Lisäksi taisteluissa on kaatunut ainakin 3 000 Gaddafin hallituksen sotilasta ja kannattajaa sekä arviolta 9 000 kapinallista. Kaikkiaan Libyan sodassa kuoli arviolta 20 000 ihmistä.

Nato-maiden Libya-operaation julkilausuttuna tarkoituksena oli suojella siviilejä. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi maaliskuussa päätöslauselman, jossa YK:n jäsenmaita kehotettiin tarvittaviin toimiin siviilien ja asuinalueiden suojelemiseksi Gaddafin sotavoimien hyökkäyksiltä.

Turvallisuusneuvoston uuden päätöslauselman mukaan YK:n mandaatti päättyi tämän viikon maanantaina, ja myös Nato ilmoitti lopettavansa ilmaiskut Libyassa.

Libyan uusilla johtajilla on edessään haastavat ajat, mikäli maahan halutaan rakentaa aidosti kansanvaltainen hallinto. Siirtymäajan neuvostossa ainoat henkilöt, joilla on minkäänlaista kokemusta hallintotyöstä, ovat entisiä Gaddafin ministereitä tai virkamiehiä.

Libyan lukuisista eri heimoista värvätyt taistelijat ovat keskenään eripuraisia, eikä väliaikaishallinnossa ole juuri mukana maan länsiosien heimojen edustajia. Monet Libyan heimoista pysyivät Gaddafin puolella taistelujen loppuun asti. Maassa on myös niin paljon aseita, ettei sisällissodan riskiä voi sulkea pois.

Tapa, jolla väliaikaishallinnon taistelijat kohtelevat Gaddafin kannattajiksi epäiltyjä, on omiaan pahentamaan ristiriitoja eri väestöryhmien välillä. Amnesty International julkaisi viime kuussa raportin pidätettyjen kohtelusta Libyassa. Pelkästään Tripolissa ainakin 2 500 ihmistä pidätettiin syyskuun aikana ilman minkäänlaisia oikeudenkäyntejä tai pidätysmääräyksiä. Misratassa pidätettynä oli yli tuhat ihmistä, joista monet olivat olleet vangittuina kuukausien ajan.

Lähes kaikkia pidätettyjä oli kidutettu tekaistujen tunnustusten saamiseksi. Pidätettyjä hakattiin puukepeillä jalkapohjiin tai ruoskittiin tuntikausia sähköjohdoilla. Osa kertoi, että heidän ihoaan oli käristetty palavilla tupakannatsoilla.

Osa pidätetyistä oli Gaddafin turvallisuusjoukkojen ja vallankumouskaartien entisiä jäseniä, mutta useimmille muille ei ollut kerrottu mitään syytä pidätykseen. Huomattava osa pidätetyistä oli Saharan eteläpuolisen Afrikan maista kotoisin olevia siirtotyöläisiä. Mustia afrikkalaisia kutsuttiin orjiksi ja Gaddafin palkkasotureiksi.