perjantai 7. syyskuuta 2012

Nainen, joka tiesi liikaa

KU-VIIKKOLEHTI 7.9.2012

Syyskuun 14. päivänä 2001 Sibel Deniz Edmonds sai puhelinsoiton Yhdysvaltojen keskusrikospoliisista FBI:sta. Hänet haluttiin töihin. New Yorkissa ja Washingtonissa kolme päivää aiemmin tehtyjen lentokoneiskujen vuoksi FBI tarvitsi kiireesti turkin ja persian kielen kääntäjää käymään läpi viranomaisten salaa nauhoittamia puhelinkeskusteluja.

31-vuotias amerikanturkkilainen Sibel Edmonds oli tuolloin graduvaiheen opiskelija, pääaineenaan rikosoikeus. Hän oli syntynyt Azerbaidzhanissa, varttunut ja käynyt koulua Turkissa ja Iranissa. Hän puhui sujuvasti turkkia, persiaa ja azerin kieltä. FBI tiesi tämän, sillä Edmonds oli vuosia aiemmin hakenut virastoon työharjoitteluun.

FBI:n kielenkääntäjien yksikössä ei ollut ainuttakaan turkin kieltä kunnolla osaavaa tulkkia. Siihen asti turkinkielisistä käännöksistä vastasi kolme iranilaissyntyistä sisarusta, joiden ainoa yhteys turkin kieleen oli se, että heidän isoäitinsä oli turkkilainen.

Kielenkääntäjien yksikkö oli muutenkin huonosti hoidettu. Esimies palkkasi arabian kielen kääntäjiksi omia sukulaisiaan ja tuttaviaan. Hän moitti Edmondsia liian hyvin ja liian nopeasti tehdystä työstä ja kertoi olevansa iloinen 911-iskuista, sillä niiden ansiosta yksikön budjettia korotettiin.

Sibel Edmonds ehti olla FBI:ssa töissä vain reilu puoli vuotta, kun hän sai potkut. Varsinaista syytä ei koskaan kerrottu, mutta epäilemättä irtisanomisen syynä olivat Edmondsin viraston johdolle tekemät paljastukset kielenkääntäjien yksikköön soluttautuneesta Turkin ja Israelin vakoojasta ja FBI:n saamista syyskuun 11. päivän iskuja koskeneista ennakkovaroituksista.

FBI:n johto ei halunnut ryhtyä selvittämään virastossa tehtyjä laiminlyöntejä ja väärinkäytöksiä.

Alkukesällä ilmestyneessä omaelämäkerrassaan Classified Woman Sibel Edmonds kertoo, kuinka hänestä lopulta tuli Yhdysvaltojen ”salassa pidetyin” nainen. Kesällä 2004, kun lukuisat syyskuun 11. päivän iskuja koskevat epäselvyydet alkoivat tulla julkisuuteen, Bushin hallinnon oikeusministeri John Ashcroft antoi määräyksen, jonka mukaan valtionsalaisuuksien suojelemiseksi Edmondsia ei saanut kuulustella todistajana iskuissa kuolleiden omaisten nostamassa oikeusjutussa.

Myös Yhdysvaltojen kongressin jäseniä kiellettiin käsittelemästä Edmondsin raportoimia asioita. Valtion etujen vuoksi salassa pidettäviä tietoja olivat muun muassa Edmondsin syntymäaika, syntymäpaikka, hänen kielitaitonsa sekä hänen työtehtävänsä Yhdysvaltojen hallituksen palveluksessa.

Edmonds otti alun alkaen vastaan FBI:n työtarjouksen, koska Yhdysvaltojen kansalaisena hän koki velvollisuudekseen auttaa omalta osaltaan hallitusta saamaan vastuuseen syyskuun 11. päivän terrori-iskujen suunnittelijat.

Kääntäjäntyössään hän pääsi ensimmäisen kerran tekemisiin 911-paljastusten kanssa, kun hänelle annettiin tehtäväksi käydä läpi aiemmin tehtyjä käännöksiä persian kielellä käydyistä salakuunnelluista puhelinkeskusteluista.

Yhdysvalloissa parhaillaan vangittuna ollut mies oli heinäkuussa 2001 sanonut keskustelukumppanilleen aikovansa lähettää tälle kuriirin välityksellä rakennuskaavioita pilvenpiirtäjistä. Keskustelu käytiin Iranin ja Pakistanin syrjäisten rajaseutujen murteella.

Aiempi kääntäjä oli laatinut keskustelusta pelkän yhteenvedon, jossa todettiin, että kyse oli rakennustöitä koskevasta keskustelusta.

Syyskuun 12. päivänä samat keskustelijat olivat onnitelleet toisiaan muslimien id-juhlan vuoksi. Vuoden 2001 syyskuussa ei kuitenkaan vietetty mitään islamilaisia juhlapyhiä, joten Edmonds ymmärsi, että juhlimisen syynä oli pikemminkin onnistunut terrori-isku. Samassa keskustelussa puhuttiin myös viisumien hankkimisesta Yhdysvaltojen suurlähetystöstä Abu Dhabista – tällä kertaa itsemurhaiskuihin valmistautuville 18–24-vuotiaille naisille.

Edmonds teki puhelinkeskusteluista sanatarkat käännökset ja lähetti raportin esimiehelleen. Tämä ei kuitenkaan koskaan toimittanut uusia käännöksiä eteenpäin niitä pyytäneelle FBI:n agentille, ilmeisesti suojellakseen työntekijäänsä, joka ei ollut nähnyt puhelinkeskusteluissa mitään raportoitavaa.

Edmondsin iranilaissyntyinen kollega oli puolestaan ollut FBI:n agenttien tulkkina Washingtonissa huhtikuussa 2001 järjestetyssä tapaamisessa Iranin tiedustelupalvelun entisen johtajan kanssa, jonka FBI oli värvännyt tiedonantajakseen.

Entinen tiedustelujohtaja kertoi FBI:n miehille, että Osama bin Ladenin ryhmä suunnitteli massiivisia terrori-iskuja New Yorkissa, Chicagossa, Washingtonissa ja San Franciscossa. Iskut oli tarkoitus tehdä lentokoneilla lähikuukausina. Iskujen toteuttajat olivat jo Yhdysvalloissa, ja jotkut tahot Yhdysvaltojen hallituksessa olivat ilmeisesti jo tietoisia suunnitelluista iskuista.

FBI:n toinen kääntäjä taas oli ollut kesäkuussa 2001 tulkkina, kun Ranskan tiedustelupalvelun edustajat varoittivat FBI:n terrorisminvastaisen osaston agentteja suunnitteilla olevista lentokoneiskuista ja luettelivat iskun suunnittelusta epäiltynä olevien miesten nimiä.

”Ranskalaiset antoivat meille hyvin yksityiskohtaisia tietoja, mutta jostain syystä FBI:n päämajassa ja Valkoisessa talossa päätettiin, ettei asialle tarvinnut tehdä mitään”, FBI:n ranskan kielen tulkki kertoi.

Ennen irtisanomistaan FBI:n palveluksesta Edmonds pääsi jyvälle kansainvälisestä vakoiluskandaalista, jossa Turkin ja Israelin tiedustelupalvelut onnistuivat hankkimaan huippusalaisia tietoja Yhdysvaltojen ydinaseohjelmasta. Yhdysvaltojen nykyisen Afganistanin ja Pakistanin erikoislähettilään Marc Grossmanin avustuksella Turkki oli onnistunut soluttamaan omia agenttejaan Yhdysvaltojen ydinaselaboratorioihin.

Edmondsin mukaan Grossman ja edustajainhuoneen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Tom Lantos toimittivat puolustusvoimien salaisia tietoja Israelin suurlähetystölle. Israelilaiset puolestaan myivät tietoja edelleen Turkin lähetystölle, ja turkkilaiset taas Pakistanin tiedustelulle ISI:lle ja Saudi-Arabialle.

Verkostossa oli tiettävästi mukana myös Keski-Aasian maiden ase- ja huumekauppaa pyörittäviä turkkilaisia upseereja ja rikollisliigojen johtajia sekä Bushin hallinnon korkeita virkamiehiä ja aseteollisuuden johtajia.

Ei kommentteja: