KU-VIIKKOLEHTI 5.8.2016
Penkkiurheilijoilla koittavat kissanpäivät, kun lauantaista alkaen reilun kahden viikon ajan tv:stä voi katsoa olympialaisia vaikka vuorokauden ympäri.
Rion olympialaisten puitteissa olisi silti parantamista. Urheilusivuilla on kerrottu kisakylän tukossa olleista vessoista ja purjehdussataman edustalla avautuvasta haisevasta Guanabaranlahdesta, johon miljoonien ihmisten jätevedet lasketaan puhdistamattomina.
Urheilijoiden ja kisaturistien turvallisuuden takaamiseksi kisapaikkojen läheisyyteen on komennettu 85 000 poliisia ja sotilasta.
Kisojen avajaisissa ei todennäköisesti nähdä toukokuussa viralta pantua presidentti Dilma Rousseffia eikä kenties myöskään hänen edeltäjäänsä, Luiz Inácio Lula da Silvaa. Molemmat olivat keskeisessä roolissa, kun Rio de Janeirolle myönnettiin olympiakisojen isännyys ja kisojen järjestelyt pistettiin käyntiin.
Suosittu ex-presidentti Lula joutui viime viikolla syytteeseen öljy-yhtiö Petrobrasin lahjusskandaalin tutkinnan vaikeuttamisesta.
Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajan Maria Mannerin ja maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen keväällä ilmestynyt kirja Brasilia taustoittaa kisojen isäntämaan tilannetta ja tunnelmia Rio de Janeirossa mukaansatempaavalla tavalla.
Kun päätös Rion olympiaisännyydestä julkistettiin, presidentti Lula itki ilon kyyneleitä tv-kameroiden edessä.
”Urheilun suurkisojen piti lopullisesti kruunata Brasilian astuminen maailman valtioiden raskaaseen sarjaan”, Manner ja Teivainen kirjoittavat.
Brasilialle oli jo aiemmin myönnetty jalkapallon MM-kisojen isännyys.
Paikan päällä Riossa kisajärjestelyt ovat kuitenkin tarkoittaneet kymmenien tuhansien ihmisten häätämistä kodeistaan uusien kisapaikkojen tieltä. Kisoja varten luvatut joukkoliikennehankkeet ovat myöhässä ja hyödyttävät lähinnä kaupungin vauraiden eteläosien asukkaita. Kisakylästä tehdään olympialaisten jälkeen luksusasuntoja rikkaille.
Brasilia-kirja ei keskity olympialaisiin vaan kertoo Brasilian yhteiskunnallisesta muutoksesta presidentti Lulan ja Työväenpuolueen valtakaudella ja miten se on vaikuttanut ihmisten elämään.
Manner ja Teivainen asuivat ja tekivät töitä Riossa jalkapallon MM-kisavuonna 2014 ja matkustivat kirjaa tehdessään eri puolilla maata etelän kaupunkien faveloista Amazonin sademetsiin.
Kirjan sivuilta voi koota pitkän listan superlatiiveja olympiakisojen isäntämaasta. Brasilia on pinta-alaltaan ja asukasmäärältään maailman viidenneksi suurin maa ja seitsemänneksi suurin talousmahti. Se on maailman suurin kahvin, sokerin, appelsiinimehun ja siipikarjan tuottaja ja maailman toiseksi suurin soijapapujen tuottaja.
Maan soijapeltojen yhteenlaskettu pinta-ala on yhtä suuri kuin koko Suomi.
Brasilia on myös maailman suurin hyönteis- ja kasvimyrkkyjen kuluttaja.
Lisäksi se on maailman suurimman lihanjalostusyhtiön, suurimman rautamalmintuottajan sekä maailman kolmanneksi suurimman lentokonevalmistajan kotimaa.
Lulan presidenttikaudella 2003–2010 talous kasvoi, kun Kiina hamusi Brasiliasta rautamalmia sekä soijaa sianrehuksi. Valtio tuki suuryrityksiä, ja Työväenpuolueen sosiaaliohjelmissa jaettiin rahaa kaikkein köyhimmälle kansanosalle.
Kirjoittajat toteavat, että rikkaat rikastuivat mutta myös köyhät kurkottivat kohti keskiluokkaa. Moni osti ensimmäisen asuntonsa, autonsa tai ulkomaanmatkansa.
Todellisuus ei enää vastaa vanhoja stereotypioita Brasiliasta. São Paulossa on enemmän yksityisiä helikoptereita kuin missään muussa maailman kaupungissa. Rocinhan favelassa Riossa on enemmän sushiravintoloita kuin kouluja. Brasiliassa tehdään toiseksi eniten kauneusleikkauksia maailmassa heti Yhdysvaltojen jälkeen.
Eriarvoisuus ja väkivalta eivät silti ole kadonneet. Maassa on yli seitsemän miljoonaa kotiapulaista, pääasiassa mustia naisia. Vuonna 2012 Brasiliassa kuoli 58 000 ihmistä henkirikoksen uhrina, enemmän kuin missään muualla maailmassa. Poliisin luoteihin kuoli yli 2 000 ihmistä.
Kasvun vuodet eivät jatkuneet loputtomiin. Samaan aikaan kun talous taantui ja vienti Kiinaan väheni, öljy-yhtiö Petrobrasin ympäriltä alkoi paljastua yksi maailman suurimmista lahjusskandaaleista. Maan suurimmat rakennusyhtiöt olivat ylihinnoitelleet urakkatarjouksiaan ja maksaneet ainakin kolmen miljardin dollarin edestä lahjuksia öljy-yhtiön johtajille ja poliitikoille maan eri puolueista.
Lahjusvyyhdin takana olivat monet samat rakennusyhtiöt, jotka vastasivat Rion kisapaikkojen rakentamisesta.
Lahjuksia maksettiin yli 300 johtavalle poliitikolle, joista monet myöhemmin kongressissa vaativat presidentti Dilma Rousseffin viraltapanoa valtion budjettivajeen kaunistelusta.
Monet pitävät maan ensimmäisen naispresidentin erottamista oikeistopuolueiden vallankaappauksena, jonka seurauksena julkisia terveyspalveluja ja koulutusta aiotaan leikata, eläkeikää nostetaan ja työntekijöiden oikeuksia karsitaan.
Penkkiurheilijoilla koittavat kissanpäivät, kun lauantaista alkaen reilun kahden viikon ajan tv:stä voi katsoa olympialaisia vaikka vuorokauden ympäri.
Rion olympialaisten puitteissa olisi silti parantamista. Urheilusivuilla on kerrottu kisakylän tukossa olleista vessoista ja purjehdussataman edustalla avautuvasta haisevasta Guanabaranlahdesta, johon miljoonien ihmisten jätevedet lasketaan puhdistamattomina.
Urheilijoiden ja kisaturistien turvallisuuden takaamiseksi kisapaikkojen läheisyyteen on komennettu 85 000 poliisia ja sotilasta.
Kisojen avajaisissa ei todennäköisesti nähdä toukokuussa viralta pantua presidentti Dilma Rousseffia eikä kenties myöskään hänen edeltäjäänsä, Luiz Inácio Lula da Silvaa. Molemmat olivat keskeisessä roolissa, kun Rio de Janeirolle myönnettiin olympiakisojen isännyys ja kisojen järjestelyt pistettiin käyntiin.
Suosittu ex-presidentti Lula joutui viime viikolla syytteeseen öljy-yhtiö Petrobrasin lahjusskandaalin tutkinnan vaikeuttamisesta.
Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajan Maria Mannerin ja maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen keväällä ilmestynyt kirja Brasilia taustoittaa kisojen isäntämaan tilannetta ja tunnelmia Rio de Janeirossa mukaansatempaavalla tavalla.
Kun päätös Rion olympiaisännyydestä julkistettiin, presidentti Lula itki ilon kyyneleitä tv-kameroiden edessä.
”Urheilun suurkisojen piti lopullisesti kruunata Brasilian astuminen maailman valtioiden raskaaseen sarjaan”, Manner ja Teivainen kirjoittavat.
Brasilialle oli jo aiemmin myönnetty jalkapallon MM-kisojen isännyys.
Paikan päällä Riossa kisajärjestelyt ovat kuitenkin tarkoittaneet kymmenien tuhansien ihmisten häätämistä kodeistaan uusien kisapaikkojen tieltä. Kisoja varten luvatut joukkoliikennehankkeet ovat myöhässä ja hyödyttävät lähinnä kaupungin vauraiden eteläosien asukkaita. Kisakylästä tehdään olympialaisten jälkeen luksusasuntoja rikkaille.
Brasilia-kirja ei keskity olympialaisiin vaan kertoo Brasilian yhteiskunnallisesta muutoksesta presidentti Lulan ja Työväenpuolueen valtakaudella ja miten se on vaikuttanut ihmisten elämään.
Manner ja Teivainen asuivat ja tekivät töitä Riossa jalkapallon MM-kisavuonna 2014 ja matkustivat kirjaa tehdessään eri puolilla maata etelän kaupunkien faveloista Amazonin sademetsiin.
Kirjan sivuilta voi koota pitkän listan superlatiiveja olympiakisojen isäntämaasta. Brasilia on pinta-alaltaan ja asukasmäärältään maailman viidenneksi suurin maa ja seitsemänneksi suurin talousmahti. Se on maailman suurin kahvin, sokerin, appelsiinimehun ja siipikarjan tuottaja ja maailman toiseksi suurin soijapapujen tuottaja.
Maan soijapeltojen yhteenlaskettu pinta-ala on yhtä suuri kuin koko Suomi.
Brasilia on myös maailman suurin hyönteis- ja kasvimyrkkyjen kuluttaja.
Lisäksi se on maailman suurimman lihanjalostusyhtiön, suurimman rautamalmintuottajan sekä maailman kolmanneksi suurimman lentokonevalmistajan kotimaa.
Lulan presidenttikaudella 2003–2010 talous kasvoi, kun Kiina hamusi Brasiliasta rautamalmia sekä soijaa sianrehuksi. Valtio tuki suuryrityksiä, ja Työväenpuolueen sosiaaliohjelmissa jaettiin rahaa kaikkein köyhimmälle kansanosalle.
Kirjoittajat toteavat, että rikkaat rikastuivat mutta myös köyhät kurkottivat kohti keskiluokkaa. Moni osti ensimmäisen asuntonsa, autonsa tai ulkomaanmatkansa.
Todellisuus ei enää vastaa vanhoja stereotypioita Brasiliasta. São Paulossa on enemmän yksityisiä helikoptereita kuin missään muussa maailman kaupungissa. Rocinhan favelassa Riossa on enemmän sushiravintoloita kuin kouluja. Brasiliassa tehdään toiseksi eniten kauneusleikkauksia maailmassa heti Yhdysvaltojen jälkeen.
Eriarvoisuus ja väkivalta eivät silti ole kadonneet. Maassa on yli seitsemän miljoonaa kotiapulaista, pääasiassa mustia naisia. Vuonna 2012 Brasiliassa kuoli 58 000 ihmistä henkirikoksen uhrina, enemmän kuin missään muualla maailmassa. Poliisin luoteihin kuoli yli 2 000 ihmistä.
Kasvun vuodet eivät jatkuneet loputtomiin. Samaan aikaan kun talous taantui ja vienti Kiinaan väheni, öljy-yhtiö Petrobrasin ympäriltä alkoi paljastua yksi maailman suurimmista lahjusskandaaleista. Maan suurimmat rakennusyhtiöt olivat ylihinnoitelleet urakkatarjouksiaan ja maksaneet ainakin kolmen miljardin dollarin edestä lahjuksia öljy-yhtiön johtajille ja poliitikoille maan eri puolueista.
Lahjusvyyhdin takana olivat monet samat rakennusyhtiöt, jotka vastasivat Rion kisapaikkojen rakentamisesta.
Lahjuksia maksettiin yli 300 johtavalle poliitikolle, joista monet myöhemmin kongressissa vaativat presidentti Dilma Rousseffin viraltapanoa valtion budjettivajeen kaunistelusta.
Monet pitävät maan ensimmäisen naispresidentin erottamista oikeistopuolueiden vallankaappauksena, jonka seurauksena julkisia terveyspalveluja ja koulutusta aiotaan leikata, eläkeikää nostetaan ja työntekijöiden oikeuksia karsitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti